Miksi jotkut vanhat ihmiset eivät sano D-kirjainta? Esim. marmelaadia = marmelaatia, Heidi = Heiri jne.
Eikö ne osaa vai eikä siihen aikaan ollut tapana?
Kommentit (146)
Joo tosi ärsyttävä tapa. Sama ongelma monella myös b, f ja g kirjaimen kanssa. "Panaani, Pelkia, vetajuusto". Aivan järjettömän ärsyttävän kuuloista. Päässäni kiehuu, kun ihmiset eivät osaa kirjaimia, jotka viimeistään ekaluokalla opellaan.
Kannattaisi pitää korvat auki siellä peruskoulussa. Tämäkin asia kyllä tulee siellä esille.
https://yle.fi/uutiset/3-8691737
"Ree on ree, eikä se siitä miksikään muutu"
Etelä-Pohojammaan murtehella saa asiansa hoirettua halutesnansa. Ja tarvittaessa voi vaihtaa yleiskielelle. Yksi murteen peruspiirteistä on ree eli esimerkiksi ratsunista, resinfioinnista ja riscosta tuttu d-kirjain.
Pöyrööt-sarjakuvan käsikirjoittaja Arttu Seppälälle ”ree” on työkalu. Se on niin tärkeä osa pohjalaista murretta, jolla Seppälä sarjakuvaansa kirjoittaa, että Seppälä melkein hämmästyy toimittajan kysymystä murrekielisen ilmaisun käytöstä ja merkityksestä.
– Ree on oikein lausuttu d. Ree on ree, eikä se siitä miksikään muutu, Seppälä sanoo.
Seppälä on oppinut murteensa Lapuan Tiistenjoella. Ja siihen d:n korvautuminen r:llä kuuluu olennaisena osana.
– Ree sopii joka paikkaan mihin d:kin. Kirjoitetaan "d" ja lausutaan "ree", kuten ratsunit ja muut.
Juuret kielen historiassa
Eteläpohjalaisessa puheessa d-kirjain korvautuu ärrällä. Tai reellä, kuten kirjainta kutsutaan.
– Ärrän käyttäminen on laajemminkin tuttua lounaismurteissa. Se, että sitä sanotaan ree:ksi on ehkä enemmän eteläpohjalainen ilmiö. Luulen, että etelämpänä puhutaan r:stä, sanoo Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja Heikki Hurtta.
Hurtta kertoo d:n muuttumisen reeksi johtuvan kielen historiasta. Astevaihteluista, jotka aiheuttavat sen, että kirjaimet k, p ja t vaihtelevat tietyin ehdoin toisen äänteen kanssa tai katoavat.
– Lupa – luvan tai esimerkiksi näkee – näen, Hurtta sanoo.
"Kysytähän uurestansa"
Etelä-Pohjanmaalla kaaretaan sareveret ämpäriin ja saaraan koulusta toristukset. Laitetahan kukat lauralle.
– Etelä-Pohjanmaalla murretta pidetään hienona asiana ja siitä ollaan ylpeitä, eikä siitä haluta luopua. Jos uskaltaa ennustaa eri Suomen murteiden säilymistä, niin Etelä-Pohjanmaan murre on varmasti parhaita, Heikki Hurtta sanoo.
Samaa sanoo Arttu Seppälä.
– Murteet laimenevat ja sen huomaa, että eri ikäisillä ihmisillä on erilainen murre, mutta kuuluu ree nuoriltakin välillä, Seppälä toteaa.
Joskus murteista puhetta on muokattava yleiskielisemmäksi syystä tai toisesta. Jos ei tule ymmärretyksi tai haluaa vaikka sulautua joukkoon. Toisinpäinkin voi käydä: yleiskielisyys häipyy voimistuvan murreilmaisun tieltä.
– Kielessä on tilanteista vaihtelua. Ihminen voi pyrkiä tietäen tai tiedostamattaan mukauttamaan kieltään tilanteen mukaan. Julkisissa tilanteissa varsinkin Pohjanmaan ulkopuolella saattaa puhua yleiskieltä, mutta kotoisissa nurkissa puhuu kotoiseen, lapsuudesta opittuun tapaan, Hurtta tietää.
Arttu Seppälän sarjakuvan jussipaitainen sarjakuvahahmo tulee useimmiten ymmärretyksi leviällä murtehellaan. Kuten pohjalaiset yleensäkin. Ja jos jostain syystä ei ymmärretä, kysytähän uurestansa.
Murre? Tosin ainakin suurin osa nuoremmista polvista puhuu englantia sen verran hyvin, etteivät nuo äänteet ole ongelma. Mutta esim. mummo-vainaani ei koskaan oppinut sanomaan d-kirjainta.
Niitä kirjaimia ei suomen sanoissa ole, etupäässä lainasanoissa ja taivutusmuodoissa. Alueittain sitten on muodostunut oma murteeseen sopiva ääntämisensä. Se on ihana muisto ajoilta jolloin tv:n ja muun viihteen vaikutus ei tasapäistänyt meitä muun maailman kanssa samaan boksiin.
"Se on ihan sama laittaako ärrällä vai reellä" - kaverin mummo sanaristikkoa täyttäessään
Murteet on hieno asia, mutta se on lähinnä vain epäkunnioittavaa, jos ei suostuta lausumaan jonkun nimeä oikein.
Ikäihmiset eivät aina osaa sanoa d:tä eivätkä nuoret osaa kirjoittaa sanaa "viikonloppu". He kirjoittavat "vkonloppu". Joten mitä tehrään vkonloppuna?
Itse olen kuullut, että D-kirjainta on pidetty ennen wanhaan hienosteluna. On pitänyt puhua vähän juntisti, ettei sitten naapureiden mielestä "ole olevinaan". :D
Vierailija kirjoitti:
Ne on Lahest.
Meiän iskä on nimenomaan lahest ja hänelle trio = riio. Ja serkkuni nimeltä Fatih = vaati
Se johtuu siitä, että d-äänne on suomen kielessä aika uusi tulokas. Se on lainautunut yleiskieleen kirjoitetun kielen kautta ja suomea opetelleiden ruotsinkielisten ansiosta. Vanhassa kirjasuomessa d:llä merkittiin äännettä nimeltä soinniton dentaalispirantti, jota on esiintynyt Varsinais-Suomessa (kuulemma vieläkin jollain pienellä alueella). D-äännettä on esiintynyt vain pienellä alueella Porin lähellä. Muualla Suomessa t:n heikkona asteena on ollut joku muu äänne (kären, kälen), tai ei äännettä ollenkaan (käen).
Vierailija kirjoitti:
Joo tosi ärsyttävä tapa. Sama ongelma monella myös b, f ja g kirjaimen kanssa. "Panaani, Pelkia, vetajuusto". Aivan järjettömän ärsyttävän kuuloista. Päässäni kiehuu, kun ihmiset eivät osaa kirjaimia, jotka viimeistään ekaluokalla opellaan.
Mitä siihen tulee, että suomalaiset eivät osaa lausua soinnillisia klusiileja (b, d,g) tai f:ää – se johtuu aivan siitä, että niitä ei kielemme äännejärjestelmään ole kuulunut, eikä niillä ole merkitystä erottavaa funktiota (nykyään tietenkin saattaa olla, kun suomen kielessä on paljon vierasperäisiä lainasanoja). Suomalainen lausuu nuo soinnilliset äänteet yleensä puolisoinnillisina, ei banaani eikä panaani, vaan jotain siitä väliltä.
Ps. Kirjaimet on niitä merkkejä, joita kirjoitamme. Puheessa on äänteitä. On poikkeuksellista, jos ei osaa kirjaimia, mutta se, millaisena ne lausuu, riippuu sitten yksilöstä.
D-äänne on laina ruotsin kielestä, se ei siis "kuulu" suomen kieleen. Lähin vastine on ollut pehmeä th-äänne, joka muistuttaa englannin the -sanassa olevaa th-äännettä. Siksi etenkin vanhemmat ihmiset eivät d:tä käytä, osa ei jopa osaa sitä lausua. Nuoremmat kun puhuvat hyvää ruotsia, englantia yms., joissa d-äänne on, osaavat sitä käyttää. Huomaa kuitenkin, että myös nuoret käyttävät puhekielessä usein esim meijän / teijän, eivätkä meidän / teidän.
Kirjoitetussa suomen kielessä on se d-kirjain, koska sitä suomen kielen th-äännettä päätettiin merkitä d-kirjaimella.
Mun mummuni sanoi aina Ameriikka ja suuttui mulle, kun siitä mainitsin. Eli en uskaltais mennä enää kommentoimaan vanhuksien lausumisia : D
Kuinka vanha pitää olla, että D ei luonnistu. Itselläni ei vaikeuksia sitä ääntää, eikä omilla vanhemmillakaan koskaan ollut. Itse olen jo yli seitsenkymppinen ja vanhempanin jos eläisivät, olisivat jo yli satavuotiaita. Olen syntynyt Helsingissä ja vanhempani olivat syntyjään uusmaalaisia.
"Ps. Kirjaimet on niitä merkkejä, joita kirjoitamme. Puheessa on äänteitä. On poikkeuksellista, jos ei osaa kirjaimia, mutta se, millaisena ne lausuu, riippuu sitten yksilöstä."
Eräs tuttavani täytti sanaristikkoa ja kirjoitti kirurgin tilalta "kirurki", kyllä pikkusen nauroin.
On vaikeeta kun ei tiedä, milloin sanotaan "tee" ja milloin "ree".
Vähän sama kun että onko "Citymarket" "Sitymarket" vai "Kitymarket".
Ei liity ikään millään tavalla, vaan murteeseen. Joissakin murteissa d:tä ei sanota.