Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?
Minulla se on, kun kaikkien oletetaan rakastavan lomaa. Minusta on ärsyttävää, kum kysytään mitä teit lomalla, kun en tehnyt mitään.
Kommentit (1007)
KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:
"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."
Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisessa kulttuurissa vaivaa välillä se, että kaikki ovat todella etäisiä. Ketään ei pääse lähelle, ei ainakaan henkisesti. Fyysinenkin läheisyys on monista tukalaa.
Se että työ määrittelee niin paljon, mitä olet ja miten sinuun suhtaudutaan. Baarissa moni mies aloittaa nykyään keskustelun kysymällä mitä työtä teen. Ehkä ei nuorempien keskuudessa näin, mutta tällaista koen näin keski-ikäisenä.
Että ei osata ottaa kehuja vastaan. Jos kehun jonkun mekkoa, vastaus on usein " Tämmöinen vanha, rutjake! Hyvä, että kehtaa käyttää!" Jos minua kehutaan, olen ottanut tavaksi vain kiittää. Joskus, varsinkin vanhempi väestö katsoo pitkään, koska "vastaan väärin".
Se ettei tuomita ja estetä vääryyksiä jotka eivät satu juuri omalle kohdalle. Ollaan niin "tolkun ihmisiä'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että työ määrittelee niin paljon, mitä olet ja miten sinuun suhtaudutaan. Baarissa moni mies aloittaa nykyään keskustelun kysymällä mitä työtä teen. Ehkä ei nuorempien keskuudessa näin, mutta tällaista koen näin keski-ikäisenä.
On nuortenkin keskuudessa. Eräissä illanistujaisissa 26-vuotiaana ja kun kysyttiin mitä teen sanoin, että opiskelen vielä. Kysyjä vastasi, että aijaa, eikä puhunut minulle loppuiltana. Sijoitusneuvojat ja it-alantyypit olivat mielenkiintoisia!
Vierailija kirjoitti:
Että ei osata ottaa kehuja vastaan. Jos kehun jonkun mekkoa, vastaus on usein " Tämmöinen vanha, rutjake! Hyvä, että kehtaa käyttää!" Jos minua kehutaan, olen ottanut tavaksi vain kiittää. Joskus, varsinkin vanhempi väestö katsoo pitkään, koska "vastaan väärin".
Pilkku tuli väärään kohtaan! :D Tuskin kukaan kutsuu rutjakkeeksi toista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisten tapa pitää yksi penkki tai jopa enempikin ilmarakoa muihin.
Ja se ei yleensä edes riitä, vaan usein tehdään katseella tai eleillä selväksi, että älä nyt ainakaan minun viereen tule, jos joku aikoo niin tehdä. Minä olen koittanut aina välillä rikkoa tätä tapaa ja mennyt ehdoin tahdoin jonkun viereen, vaikka tilaa ois kuinka muuallakin.
Häpeä silloin kun toinen käskee. Etenkin jos käskijä on muualta kotoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen tietty epäluuloinen jupina sosiaalisena ilmiönä. Se on aika yleinen, ja se jännästi läpäisee kyllä ihan kaikki kansankerrokset ja ikäryhmät, ei siis todellakaan koske vain valkoisia ja vanhuksia. Eli tämä, että kun suomalaiset esim. jonottaa johonkin tai vaikka ollaan samassa bussissa ja bussi odottamattomasti pysähtyy tai kun istutaan tuntemattomien kesken odotushuoneessa ja viimeksi tullut pääseekin lääkärille meidän kauemmin odottaneiden ohi, niin heti alkaa se jupina "mikähän nyt on kun jono ei liiku", "unohtiko kuski miten painetaan kaasua", "ai täällä pääsee jotkut jonon ohi". Negatiivista sarkastista jupinaa. Todella kuluttavaa kuunnella. Mä en yksinkertaisesti tajua, mikä tän jupinan funktio on, muuta kuin että lopuksi kaikilla on ihan petetty olo ja huono mieli.
No että lomalla pitäisi käydä jossain muualla kuin kotikaupungissa ja mieluiten ulkomailla. Miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatanmoinen estyneisyys, täällä ei sovi puhua tuntemattomille. Ja jos puhut olet joko hullu tai humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että työ määrittelee niin paljon, mitä olet ja miten sinuun suhtaudutaan. Baarissa moni mies aloittaa nykyään keskustelun kysymällä mitä työtä teen. Ehkä ei nuorempien keskuudessa näin, mutta tällaista koen näin keski-ikäisenä.
On nuortenkin keskuudessa. Eräissä illanistujaisissa 26-vuotiaana ja kun kysyttiin mitä teen sanoin, että opiskelen vielä. Kysyjä vastasi, että aijaa, eikä puhunut minulle loppuiltana. Sijoitusneuvojat ja it-alantyypit olivat mielenkiintoisia!
Kamalaa. Itse en edes halua puhua työstäni vapaalla, enkä enää vastaa baarissa kyselijöille vaan käännän keskustelun muualle. Eikä varmaan ole kovin kiva alkaa selittää työttömyydestään tuntemattomalle ihmiselle.
"Mitä kuuluu?"-kysymyksen esittäminen, koska ketään ei oikeasti kiinnosta kuulla rehellistä vastausta siihen. Halutaan vain esittää kohteliasta, vaikkei pätkääkään kiinnosta, mitä toiselle oikeasti kuuluu. Olen koittanut.
Vierailija kirjoitti:
Että ei osata ottaa kehuja vastaan. Jos kehun jonkun mekkoa, vastaus on usein " Tämmöinen vanha, rutjake! Hyvä, että kehtaa käyttää!" Jos minua kehutaan, olen ottanut tavaksi vain kiittää. Joskus, varsinkin vanhempi väestö katsoo pitkään, koska "vastaan väärin".
Näin teen minäkin! Minulla on ihan ok itsetunto ja kehonkuva tai ainakin kehonkuva. Jotkut ovat katsoneet pitkään kun olen kiittänyt tai sanoneet, että ihan oikeasti. Tai sitten esim. Tinderissä jos olen kiittänyt ulkonäön kehumista.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tietty epäluuloinen jupina sosiaalisena ilmiönä. Se on aika yleinen, ja se jännästi läpäisee kyllä ihan kaikki kansankerrokset ja ikäryhmät, ei siis todellakaan koske vain valkoisia ja vanhuksia. Eli tämä, että kun suomalaiset esim. jonottaa johonkin tai vaikka ollaan samassa bussissa ja bussi odottamattomasti pysähtyy tai kun istutaan tuntemattomien kesken odotushuoneessa ja viimeksi tullut pääseekin lääkärille meidän kauemmin odottaneiden ohi, niin heti alkaa se jupina "mikähän nyt on kun jono ei liiku", "unohtiko kuski miten painetaan kaasua", "ai täällä pääsee jotkut jonon ohi". Negatiivista sarkastista jupinaa. Todella kuluttavaa kuunnella. Mä en yksinkertaisesti tajua, mikä tän jupinan funktio on, muuta kuin että lopuksi kaikilla on ihan petetty olo ja huono mieli.
Tämä, ei uskalleta puhua suoraan eikä sanoa, mikä pännii. Sen huomaa vielä helpommin, kun asuu ulkomailla ja käy lomalla Suomessa. Minäkin järkytän ihmisiä puhumalla omasta puolestani, enkä vihjailemalla tai jupisemalla passiivissa selän takana.
Alue: Aihe vapaa
Kursailu. Jos meillä on vieraita, en jaksaisi käskeä kahville kolmea kertaa, ja vieraana taas en jaksaisi odottaa, että ns. arvokkaammat vieraat raahautuvat pöydän ääreen.