Lue keskustelun säännöt.
Adhd lapsen jatkuva perseily, kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta.
12.10.2018 |
Illalla pomppii sängyssä pulisten eikä suostu nukahtamaan ennenkuin siinä klo 23.00. Aamulla pitää kantaa sängystä alakertaan jossa ei halua aamupalaa, ei halua vaatteita, ei halua katsoa lastenohjelmia, ei halua lähteä, äiti on läski ja tyhmä ja isä ruma ja hullu . Kun päästään ulos, ei suostu laittamaan pyöräilykypärää.
Sama perseily jatkuu eskarissa, haahuilee ihan omissa maailmoissaan ja tahtoisi vain leikkimään pienten puolelle vapaata leikkiä, eikä tehdä tylsiä tehtäviä eskarissa.
Eskarin jälkeen alkaa kiukuttelu ja seinille hyppiminen jos ainoa kaveri ei voi sinä päivänä olla, tylsistyminen on tuolle lapselle paha juttu.
Tällä hetkellä adhd diagnoosina on melko varma ja lisäksi on todennäköisesti muutakin häikkää , on käyty toimintaterapiassa ja ensi kuussa aika lasten neurologille. Lääkitys kuulemma auttaisi, mutta sitä ei aloiteta alle kouluikäiselle!
Kommentit (154)
Rankaisu ei toimi tuossa tilanteessa. Nukkumaanmenorutiineita tulee aikaistaa, ja niistä pidettävä kiinni. Runsaasti ulkoilua ja huomiota alkuillasta. Palkintoja selkeistä, osiin pilkotuista ja suoritetuista tehtävistä. Esim. Laita sukat jalkaan. Laita housut jalkaan. Ei vain epämääräisesti "pue päälle".
Lääkitys helpottaa sitten heti. Mulla on kaksi adhd-lasta, ja vain toisella sosiaalista ongelmaa. Toinen on kiltti, reipas ja avulias, paljon kavereita. Ei vain yksinkertaisesti pysty keskittymään. Ei siis häiritse luokassa ketään, vain omat tehtävät tästä kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap luultavasti sivuuttaa lapsen nimittelyt koska muut aamutoimet pitää saada pois alta, jos alettaisiin keskustella siitä ettei nimittely ole kivaa siinä jäisi hampaat pesemättä, hiukset harjaamatta, vaatteet pukematta..
Ja luultavasti ap on sanonut asiasta jo lapselle, useasti.
Meillä 6v adhd nukkuu sängyssämme koska ei rauhoitu omaan sänkyyn. Mikään "kylmästi nyt se muksu vain omaan sänkyyn !" ei toimi meillä. Pomppii ja mölisee siellä vaikka puoleen yöhön, sytyttelee valoja ja kurkkii ikkunasta. Meidän väliimme rauhoittuu ja nukahtaa ja me tarvitsemme kaikki lepoa, sama miten nukutaan kunhan nukutaan !
Vierailija kirjoitti:
Ap luultavasti sivuuttaa lapsen nimittelyt koska muut aamutoimet pitää saada pois alta, jos alettaisiin keskustella siitä ettei nimittely ole kivaa siinä jäisi hampaat pesemättä, hiukset harjaamatta, vaatteet pukematta..
Ja luultavasti ap on sanonut asiasta jo lapselle, useasti.
Tämä on varmasti totta. Noin pienellä kannattaa nimittely sivuuttaa, ja määrätietoisesti jatkaa toimet loppuun. Sitten kun ikää on vähän lisää, alkaa se järkikin kolkutella enemmän, ja myös nimittelystä täytyy olla seuraamus. Adhd ei ole tekosyy huonolle käytökselle.
Numero kymmenen.
Ottakaa ihmeesti poika teille asumaan.Tarttis saada olla ainoa lapsi,riittäisi kun näkisi sisarustaan joka toinen viikonloppu.Teillä kun pärjää hyvin koko viikonlopun ilman lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD-liiton Arki toimimaan-opas. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tiukkaa settiä peliin, eli jokaisen perseilyn pitää "maksaa".
Kiukuttelu aamulla tai vanhempien nimittely = esim. kotiarestia, ei eskarin jälkeen kaverin kanssa leikkimään
Kiukuttelu pukemisessa, kieltäytyminen kypärästä tms. = esim. lempilelun menetys vähintään viikoksi lukolliseen kaappiin
Tässä siis vähän osviittaa: rangaistus huonosta käytöksestä on siis jonkun lapselle mieluisan asian menetys ja vastaavasti kun hommat aamulla sujuu palkinto on jokin lapselle kiva asia, mennään uimaan, leivotaan tms. ja tietysti kehutaan.
Lapsen kanssa pitää myös puuhailla, jos tuo lapsen huono käytös on se, millä vanhempien huomio saadaan, lapsi jatkaa sitä.
Illalla lapsen kanssa pitää siis olla, lukea satua, leikkiä, pelata ja antaa sitä huomiota, sen jälkeen nukahtaminenkin voi sujua paremmin.
Lääkityksestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, noita ns. kotikonsteja kokeilisin ensin, kun niitä ei teillä ilmeisesti ole käytössä lainkaan. Vanhemmat nielevät mukisematta joka-aamuisen nimittelyn ja kiukuttelun.
Potkitko kehitysvammasiakin päähän? Tuokin lapsi voi olla todella lahjakas ja entäs sitten, vaikka ei olisi. Noin ei tehdä. Lapsen kehitystä ja sosiaalisia taitoja,pitää tukea, mutta ei lisäämällä tuskaa.
Tukisin lapsen kehitystä ja sosiaalisia taitoja puuhailemalla ja leikkimällä hänen kanssaan iltaisin ja palkitsemalla hyvästä käytöksestä ja rankaisemalla siitä huonosta. Huomaatko, että en käyttäisi lainkaan väkivaltaa vaan selkeitä rangaistuksia. Lapsi ei opi käyttäytymään hyvin itsekseen, se on taito, jota pitää opettaa. Hyvin mallien tukeminen ja huonojen karsiminen on jossain kirjoissa kasvatuksen määritelmä jopa. Toiminnan pitää tietysti olla järjestelmällistä, ei niin, että sama käytös on joskus ok ja joskus ei. Toki lapsen voi antaa perseillä mielensä mukaan puuttumatta siihen lainkaan, mutta arjen raskautta on sitten turha itkeä muille.
Voisitko sinä puolestaan ymmärtää sen, että vaikka sä tekisit ADHD-lapsen kanssa kuinka oikein kaiken, sillä on silti se ADHD ja se näkyy ja kuuluu?
Sä voit vaatia ADHD-lapselta samaa käytöstä kuin muilta - ja katsoa ihmetellen vieressä kun lapsen itsetunto murenee pala palata ja käytös lopulta vaan pahenee. Katsos kun siihen on syynsä miksi sillä lapsella on se diagnoosi. Hän EI PYSTY samaan kuin muut. Hän EI PYSTY siihen niillä keinoilla millä muut.
Onneksi mun lapsella oli aivan ihanat hoitajat esim. päiväkodissa. He itse sanoivat, että välillä pitää ottaa taukoja lapsen "kasvattamisesta" siellä päiväkodissakin, koska näkivät kuinka paljon lapsi siitä kuormittui. Joten päättivät yhdessä, että jonkun aikaa keskittyvät vain hyvään lapsella ja vain kehuvat onnistumisista, eivätkä rankaise tai huomauta huonoista jutuista.
Välihuomautuksena: lapseni ei siis ollut väkivaltainen tai kiusaaja tms. vaan enemmän äänekäs hälisijä-touhottaja, joten hänen toimintansa ei vahingoittanut ympäristöä, johon toki pitää aina puuttua.
Mutta on ihan tutkittua, että siinä missä tavallisella lapsella päivän palautteesta 2/3 on positiivista tai neutraalia, ADHD-lapsella 2/3 palautteesta on negatiivista tai lapsen toimintaan puuttuvaa. Siinä ei yksinkertaisesti enää auta lisätä tuota negatiivisen määrää enää yhtään.
Ja mietin esim. sellaista, että jos lapsi ei pysty nukahtamaan, niin onko se todella lapsen syy? Syyttääkö joku samalla tavalla unetonta aikuista? Koska unettomuus hyvin usein kuuluu ADHD-oireistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 12v, adhd lapsi. Lääkityksen sai ekalla luokalla ja se oli meidän perheen pelastus. Toki "perseilyä" on vieläkin mutta nyt ainakin koulu sujuu. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Täällä 12v, adhd lapsi. Lääkityksen sai ekalla luokalla ja se oli meidän perheen pelastus. Toki "perseilyä" on vieläkin mutta nyt ainakin koulu sujuu. Tsemppiä!
Meilläkin lääkitys on koulun pelastus, mutta huolettaa kun 2 vuodessa ollaan jouduttu tuplaamaan aloitusannos, miten teillä riittää annostus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap luultavasti sivuuttaa lapsen nimittelyt koska muut aamutoimet pitää saada pois alta, jos alettaisiin keskustella siitä ettei nimittely ole kivaa siinä jäisi hampaat pesemättä, hiukset harjaamatta, vaatteet pukematta..
Ja luultavasti ap on sanonut asiasta jo lapselle, useasti.
Voihan siinä hammaspesun ja hiusten harjaamisenkin ohessa samalla ojentaa, miten nimittely ja kiroilu on huonoa käytöstä?
Eihän se lapsi opi, ellei asioita toisteta. Sepä vasta outoa, että välillä samasta tekemisestä ojennetaan ja välillä ei huomatakaan.
ADHD:n kanssa pitää olla selkeät rajat ja simppelit säännöt. Siksi ne pärjäävät yleensä hyvin armeijassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä ketjussa on aivan järkyttävää, on se, että kovin moni tuomitsee kaikenlaiset kurinpitotoimet, lapsen lelun ottaminen pois, jos hän huutaa vanhempiaan läskiksi, on merkki natsivanhemmuudesta ym., joka vaurioittaa lasta pysyvästi. Sen sijaan moni suorastaan suosittelee lääkitystä, alle kouluikäisen pumppaamista täyteen psyykelääkkeitä, että "oireilu" saataisiin kuriin. Se ei kai sitten vahingoita sitä lasta yhtään vai?
Aivan järkyttävää tuomita toimet, jotka eivät yksinkertaisesti toimi? Mitä oikeasti ajattelet, että saavutetaan ottamalla lapsen lelu pois? Kerro omin sanoin. Mä oon huono kasvattaja, ja sorrun tosi paljon kaikenlaiseen uhkailuun ja kiristykseen, enkä ole havainnut niistä vielä mitään pitkän tähtäimen hyötyjä. Joo, yksittäinen tilanne saattaa sillä ratketa, mutta yleisilmapiiri on näitä kasvatuskeinoja käyttäessä jatkuvasti riitaisa. Lapsi nimittäin oppii soveltamaan noita uhkailu- ja kiristyskeinoja myös itse. Sekö on se, mihin pyrimme lapsia kasvattaessa? Että he pyrkivät suhtautumaan esim. omiin sisaruksiinsa tyrannimaisesti? Parhaimmat tulokset saan silloin, kun itse maltan pysyä rauhallisena ja saada jotain tapahtumaan lapsen omass päässä. "Jollakin" tarkoitan tässä muutakin kuin suuttumuksen herättämistä (jota lelun ottaminen pois aiheuttaa).
Jos lapsi on jo valmiiksi vihainen (haukkuu vanhempiaan), tilanteeseen paras ratkaisu on suuttumuksen lisääminen? Niinkö? Vai unhohdetaanko tällaisessa mallissa nyt se, että jos vanhemmat ovat huonoja hallitsemaan tunteitaan (eivät pysty pysymään rauhallisena, kun lapsi riehuu), lapset ovat siinä vielä huonompia, ihan jo kehistystasonsa takia?
Sori vain, mutta tiivistettynä tämä kuulostaa jotakuinkin "lapseni on minua nokkelampi".
Sori vaan, mutta vastauksesi on sen verran huono, että joudut nyt naputtelemaan muutaman rivin enemmän ja kertomaan, mitä oikein tarkoitat. Muuten mun on pakko uskoa, että et todella pysty perustelemaan, miksi lelun pois ottaminen on paras kasvatuskeino, joka ratkaisee ongelmat pitkällä tähtäimellä.
Sori, en tiennyt, että ketjun aihe on "millä yhdellä kasvatuskeinolla voin mennä autopilotilla koko lapseni lapsuuden ajattelematta itse". Sinun täytyy muistaa, että kun täällä joku suosittelee lelun ottamista pois, kukaan ei tarkoita, että arki rakentuu sitten vain sen lelun ottamisesta pois. Pointti on se, että lasta kohdellaan jotakuinkin johdonmukaisesti sen mukaan, miten lapsi itse käyttäytyy ja toimii. Huonosta käytöksestä sanktioita, hyvästä käytöksestä hyviä asioita. Miksi? Koska tehtäväsi kasvattajana on valmistaa lasta siihen, miten koko muu maailma tulee reagoimaan hänen käytökseensä noin karkeasti sitten kun hän siellä liikkuu, varsinkin aikuisena. Jos opetat lapsen siihen, että hänen käytöksellään ei ole väliä eikä seurauksia, hän tulee olemaan todella pihalla, kun säännöt eivät muun maailman kanssa olekaan sitten samat. Eivät tietenkään ole. Ei hän ole kenellekään muulle se äidin kulta, ja miksi pitäisi olla? Sehän on järjenvastaista. Lapsena hän ehkä voi saada pienuutensa takia anteeksi huonoa käytöstä, mutta kun hän kasvaa aikuisen kokoiseksi, miksi kenenkään random-ihmisen (tai läheisenkään) pitäisi sietää häneltä mitään perseilyä? Miksi? Eivät he näe söpöä pientä äidin kultaa vaan täysi-ikäisen ihmisen, joka on ihan perse.
Lapsesi on nokkelampi kuin sinä, jos luovutat siinä kohtaa, kun hän oppii käyttämään manipulaatiota. Kuulostaa siltä, että pelkäät lapsen suuttumista ja vanhempia kohtaan tulevia haukkuja. Kannattaisiko pelätä? Koska tällöin lapsesi tietää, että hän voi pelottelulla ohjailla sinua.
Mutta suurin ongelma minusta monilla kasvattajilla tuntuu olevan se luulo, että heidän tehtävänsä on saada lapsi ajattelemaan ja tuntemaan tietyllä tavalla. Mind control ei ole mahdollista eikä suotavaa tavoitella. Ainoa, mitä oikeasti voi tehdä, on antaa niitä konkreettisia seuraamuksia ja näyttää lapselle, että hänen käytöksellään on seuraamuksia ja väliä muille ihmisille ja että mikä tahansa pyörittely ei tule onnistumaan toisten ihmisten kanssa.
Mä en tiedä, kelle sä nyt oikein ajattelet vastaavasi, kun kirjoitat, että pelkään lapsen suuttumusta ja haukkuja... missä lukee niin? Enkä myöskään ymmärrä, missä kohdassa olen sanonut, että olen luovuttanut? Lainasitkohan sä nyt väärää kommenttia?
Mä kirjoitin siitä, että kun olen yrittänyt lopettaa rangaistukset ja yrittänyt soveltaa riitatilanteissa enemmän keskustelua, lapsi on suuttumisen, huutamisen ja haukkumisen sijaan halunnut itsekin osallistua tilanteen ratkaisemiseen sen sijaan, että suuttuu lisää pois otetusta lelusta. Kun on sovellettu lelun pois ottoa rangaistuskeinona, alkuperäisen tilanteen ratkaiseminen/sovitteleminen on jäänyt kokonaan, kun on pitänyt sitten keskittyä uuteen harmiin. Mä en nyt ymmärrä, millä tavalla sä näet jossain lapsen manipulointiyrityksiä...
Maailma tosiaan tulee reagoimaan lapsen käytökseen, mutta kun lapsi kasvaa, hänen aivonsa kehittyvät ja hän mm. oppii näkemään asioita muidenkin kuin itsensä kannalta. Ja se on näiden riitatilanteiden ratkaisun tarkoitus. Meillä kävi niin, että lelun pois ottaminen saikin fokuksen kääntymään lapseen itseensä, ei siihen tilanteeseen. Mutta on aika hassua, että sanot lapsen saavan pienuutensa takia anteeksi käytöstä, mutta aikuisena ei enää saa, aivan niin kuin aivot eivät siinä lapsuuden ja aikuisuuden välillä kehittyisi ollenkaan.
Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjoitat nyt kyllä jostain haavemaailmasta. Riippuu tottakai minkäikäisistä lapsista on kyse, mutta että lapsi haluaa itse ratkaista asian, varsinkin kouluikäinen tilanteessa jossa hän on suuttunut tai muuten käyttäytynyt huonosti niin.. hohhoijaa. Lähti luotettavuus sinun tekstistäsi. Jos mietit miksi, niin käyppä lukemassa tuon ikäisten aivojen kehityksesta ja siitä miten lapset voivat ja eivät voi siinä iässä käyttäytyä ja miksi.
Ai ihanko oikeasti ajattelet, että lapset eivät voi itse toimia sovittelijana? Miksi eivät voi? En mä sano, että jokainen kerta, mutta nyt niitä tilanteita on paljon enemmän. Siis esimerkiksi sellaisia, että nuorempi lapsi vetää raivarit jostain leluhommasta, niin vanhempi lapsi ehdottaa tapaa ratkaista asia. Lapset ovat 7 ja 4.
Tuostahn mä juuri puhuin monta kertaa: jos lapsi on suuttunut ja käyttäytyy huonosti, niin lisäsuuttumuksen aiheuttaminen ei ole ainakaan meillä ollut se paras tapa ratkaista tilannetta, vaan rauhoittuminen ja sen jälkeen tilanteen miettiminen.
Älä välitä tuosta jankuttajasta. Hän rankaisee omia lapsiaan miten parhaaksi näkee, ja pysyy varmana oikeassa olemisestaan. TUnnen monia vastaavia tapauksia. Eivät osaa kuunnella lastaan aidosti ja tuntea empatiaa pieniä ihmisiä kohtaan silloin kun nämä eivät vielä osaa toimia oikein.
Ihan kaikki nykytieto vahvistaa sitä, että lapsen kanssa nimenomaan kannattaa ratkoa tilanteita yhdessä, ja on ihan superhienoa kun pääsee esim vähän salaa kuuntelemaan kun lapset ovat noita taitoja oppineet, ja pystyvät itsekin sopimaan kiistojaan reilusti ilman aikuisen apua. Ja kyllä, 4 ja 7-vuotiaat voivat kyllä siihen pystyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä ketjussa on aivan järkyttävää, on se, että kovin moni tuomitsee kaikenlaiset kurinpitotoimet, lapsen lelun ottaminen pois, jos hän huutaa vanhempiaan läskiksi, on merkki natsivanhemmuudesta ym., joka vaurioittaa lasta pysyvästi. Sen sijaan moni suorastaan suosittelee lääkitystä, alle kouluikäisen pumppaamista täyteen psyykelääkkeitä, että "oireilu" saataisiin kuriin. Se ei kai sitten vahingoita sitä lasta yhtään vai?
Aivan järkyttävää tuomita toimet, jotka eivät yksinkertaisesti toimi? Mitä oikeasti ajattelet, että saavutetaan ottamalla lapsen lelu pois? Kerro omin sanoin. Mä oon huono kasvattaja, ja sorrun tosi paljon kaikenlaiseen uhkailuun ja kiristykseen, enkä ole havainnut niistä vielä mitään pitkän tähtäimen hyötyjä. Joo, yksittäinen tilanne saattaa sillä ratketa, mutta yleisilmapiiri on näitä kasvatuskeinoja käyttäessä jatkuvasti riitaisa. Lapsi nimittäin oppii soveltamaan noita uhkailu- ja kiristyskeinoja myös itse. Sekö on se, mihin pyrimme lapsia kasvattaessa? Että he pyrkivät suhtautumaan esim. omiin sisaruksiinsa tyrannimaisesti? Parhaimmat tulokset saan silloin, kun itse maltan pysyä rauhallisena ja saada jotain tapahtumaan lapsen omass päässä. "Jollakin" tarkoitan tässä muutakin kuin suuttumuksen herättämistä (jota lelun ottaminen pois aiheuttaa).
Jos lapsi on jo valmiiksi vihainen (haukkuu vanhempiaan), tilanteeseen paras ratkaisu on suuttumuksen lisääminen? Niinkö? Vai unhohdetaanko tällaisessa mallissa nyt se, että jos vanhemmat ovat huonoja hallitsemaan tunteitaan (eivät pysty pysymään rauhallisena, kun lapsi riehuu), lapset ovat siinä vielä huonompia, ihan jo kehistystasonsa takia?
Sori vain, mutta tiivistettynä tämä kuulostaa jotakuinkin "lapseni on minua nokkelampi".
Sori vaan, mutta vastauksesi on sen verran huono, että joudut nyt naputtelemaan muutaman rivin enemmän ja kertomaan, mitä oikein tarkoitat. Muuten mun on pakko uskoa, että et todella pysty perustelemaan, miksi lelun pois ottaminen on paras kasvatuskeino, joka ratkaisee ongelmat pitkällä tähtäimellä.
En ole edellinen, mutta jos lapsesi reagoivat aina vihalla kaikkeen mitä sinä teet, niin ovatko lapset oppineet tämän reagointitavan sinulta? Räjähdätkö sinäkin noin aikuisena ihan kaikesta?
Lapselle on ihan hyvä opettaa, että jos tekee jotain pahaa niin siitä seuraa usein rangaistus. Tälläisellä yleisemmin ihan vain opetetaan, että mitä hän tekee ei saa tehdä. Antamalla lapsen tehdä mitä haluaa ei ikävä kyllä tule auttamaan lasta pidemmän päälle, haluat sitten kuinka paljon tahansa saada "heidän pään sisällä jotain tapahtumaan".
Kaikista tärkeintä tosin tottakai olisi tilanteen rauhoitettua selittää lapselle miksi näin on tehty. Jos lapsi huutaa ja raivoaa, jonka jälkeen leu otetaan pois, niin kun lapsi on rauhoittunut olisi hyvä selittää lapselle miksi lelu otettiin pois ja sitten odottaa pyytääkö lapsi anteeksi. Jos lapsi pyytää anteeksi niin silloin lelu voidaan antaa takaisin. Jos lapsi ei pyydä anteeksi niin ei myöskään lelua saa takaisin.
Ihmiset oikeasti yläpeukuttaa tällaista paskaa? Mitä ihmettä lapsi oppii siitä, että jos hänellä ei ole keinoja selvitä jostian tilanteesta, ja se menee hänellä yli, häneltä otetaan lelu pois? Ja sen saa takaisin vaan jos osaa pyytää anteeksi ( sillä ei liene mitään merkitystä pyytääkö lapsi oikeasti anteeksi, vai toimiiko vain tasan kuten aikuinen haluaa hänen toimivan...)
Mikä hirveä hinku ihmisillä on jaella rangaistuksia? Kuvitteletteko oikeasti että rangaistukset tai niiden pelko on se, miksi lapsi haluaa toimia oikein? Ja että rankaisemalla lapsi oppii toimimaan aidosti oikein?
Käy aika lailla sääliksi teitä, jos teidän oma ainoa motiivinne oikein toimimiseen on se, että teitä ei rangaistaisi. Mahtaa olla aika kauhea elämä.
Ihan vinkkinä: lapset yleisesti ottaen haluavat toimia oikein, haluavat että heihin ollaan tyytyväisiä ja että he pystyvät toimimaan rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Näitä asioita voi ihmisessä myös keskittyä vahvistamaan rankaisemisen sijaan.
Pidä hyvät välit lapseen ja opeta tapoja ja kohteliaisuutta. Mutta lapsen pitää antaa myös elää oman ominaisuutensa mukaan ja huomioida niitä.
Itse olen seurannut fiksujen, menestyneiden ADHD vanhempien oman ADHD lapsen kasvatusta. Lapsi on kohtelias ja fiksu, ei kiusaa yms. Mutta häntä ei vaadita istumaan paikallaan ja tehtävät hoidetaan kaaoksessa. Siis minun silmin. Vanhemmat tietää, mikä on adhd-lapselle mahdotonta ja miten hänestä saa parhaiten potentiaalin irti. Homma hoituu, vaikka lääkitystä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo adhd lääkkeet tekevät lapsesta miellyttävämmän aikuiselle.
Eivät välttämättä lapsen oloa paranna ja tekevät vahinkoa kehittyville aivoille.
Kuinka moni adhd tapaus johtuu todella vanhempien puutteellisista kasvatustavoista ja surkeasta ruokavaliosta? Kysynpä vaan.
Välttäisin viimeiseen asti kaikkia lääkkeitä ja koittaisin kaikki toimintaterapiat ja perheterapiat ensin.
Vierailija kirjoitti:
Pidä hyvät välit lapseen ja opeta tapoja ja kohteliaisuutta. Mutta lapsen pitää antaa myös elää oman ominaisuutensa mukaan ja huomioida niitä.
Itse olen seurannut fiksujen, menestyneiden ADHD vanhempien oman ADHD lapsen kasvatusta. Lapsi on kohtelias ja fiksu, ei kiusaa yms. Mutta häntä ei vaadita istumaan paikallaan ja tehtävät hoidetaan kaaoksessa. Siis minun silmin. Vanhemmat tietää, mikä on adhd-lapselle mahdotonta ja miten hänestä saa parhaiten potentiaalin irti. Homma hoituu, vaikka lääkitystä ei ole.
Juuri näin. Lasta ei tarvitse huumata kiltiksi vain koska se on vanhemmille helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuo adhd lääkkeet tekevät lapsesta miellyttävämmän aikuiselle.
Eivät välttämättä lapsen oloa paranna ja tekevät vahinkoa kehittyville aivoille.
Kuinka moni adhd tapaus johtuu todella vanhempien puutteellisista kasvatustavoista ja surkeasta ruokavaliosta? Kysynpä vaan.
Välttäisin viimeiseen asti kaikkia lääkkeitä ja koittaisin kaikki toimintaterapiat ja perheterapiat ensin.
Olen kyllä kuullut ADHD-henkilön sanovan, että lääkkeillä maailma kirkastui ja hommat alkoivat hoitumaan. Jos diagnoosi ei ole oikein, niin luultavasti lääke ei toimi toivotulla tavalla.
ADHD lapsi voi olla aivan kiltti ja kiroilematon, mutta hänellä saattaa olla tehtävien kanssa ongelmia ja hän saattaa istua lysyssä tuolilla ja siinä paikoillaan venkoilla edestakaisin. Tällainen meillä on kotona. Kaikeksi onneksi hän on tosi fiksu ja hänellä on hyvä muisti, joten useimmiten koulussa riittää, että saan patistettua lukemaan yhden kerran jonkun asian. Hän osaa sen sitten...
Hei sinä lapsena väärin kohdeltu jolla on adhd diagnoosi. Miten olisit toivonut vanhempiesi kohtelevan sinua?
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! On hienoa että saatte apuja ja lääkityskin on luvassa jossain vaiheessa. Lapsellasi on neurologinen häiriö, kyse ei ole pahuudesta tai kasvatuksesta.
Minulla on add-tyttö joka ei häiriköi, päin vastoin meinaa jäädä näkymättömäksi. Tänä syksynä aloitettu koulunkäynnin tueksi lääkitys, viikonloppuisin ei lääkettä ota. On nyt 10v .
Mitä tarkoitat, että tyttö "meinaa jäädä näkymättömäksi"?
T. Näkymätön elämä
TÄMÅ ! Kerran jouduin odottamaan äitiä töistä koulun jälkeen ulkona rangaistuksena siitä, että taas hävisi avaimet. Mutta opinko pitämään tavaroita tallessa? En? Opinko istumaan kiemurtelematta/naksuttamatta kieltä/räpläämättä korviani? En.