Adhd lapsen jatkuva perseily, kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta.

Arkeen pitää saada rutiinit, nukkumaan samaan aikaan ja herätys, aina myös viikon lopuna. Tarpeeksi ulkona, illalla voisi käydä vaikka leikkipuistossa ennen iltapalaa. Osta kärkkäiseltä yms. sellainen ajastin, mikä näyttää punaisella kuluneen ajan, tähän voi sitten laittaa lapselle ajan, jossa pitää olla syönyt/pukenut yms. Papunet käyttöön, tulosta kuvia ja tee näistä päivä järjestys, laita kuvat vaikka sinitarralla seinään. Jos uhkaat jotain toteuta se, ei hyödytä mitään sanoa jos ei voi tehdä. Palkitse hyvästä käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tiukkaa settiä peliin, eli jokaisen perseilyn pitää "maksaa".

Kiukuttelu aamulla tai vanhempien nimittely = esim.  kotiarestia, ei eskarin jälkeen kaverin kanssa leikkimään

Kiukuttelu pukemisessa, kieltäytyminen kypärästä tms. = esim. lempilelun menetys vähintään viikoksi lukolliseen kaappiin

Tässä siis vähän osviittaa: rangaistus huonosta käytöksestä on siis jonkun lapselle mieluisan asian menetys ja vastaavasti kun hommat aamulla sujuu palkinto on jokin lapselle kiva asia, mennään uimaan, leivotaan tms. ja tietysti kehutaan.

Lapsen kanssa pitää myös puuhailla, jos tuo lapsen huono käytös on se, millä vanhempien huomio saadaan, lapsi jatkaa sitä.

Illalla lapsen kanssa pitää siis olla, lukea satua, leikkiä, pelata ja antaa sitä huomiota, sen jälkeen nukahtaminenkin voi sujua paremmin.

Lääkityksestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, noita ns. kotikonsteja kokeilisin ensin, kun niitä ei teillä ilmeisesti ole käytössä lainkaan. Vanhemmat nielevät mukisematta joka-aamuisen nimittelyn ja kiukuttelun. 

Potkitko kehitysvammasiakin päähän? Tuokin lapsi voi olla todella lahjakas ja entäs sitten, vaikka ei olisi. Noin ei tehdä. Lapsen kehitystä ja sosiaalisia taitoja,pitää tukea, mutta ei lisäämällä tuskaa.

Tukisin lapsen kehitystä ja sosiaalisia taitoja puuhailemalla ja leikkimällä hänen kanssaan iltaisin ja palkitsemalla hyvästä käytöksestä ja rankaisemalla siitä huonosta. Huomaatko, että en käyttäisi lainkaan väkivaltaa vaan selkeitä rangaistuksia. Lapsi ei opi käyttäytymään hyvin itsekseen, se on taito, jota pitää opettaa. Hyvin mallien tukeminen ja huonojen karsiminen on jossain kirjoissa kasvatuksen määritelmä jopa.  Toiminnan pitää tietysti olla järjestelmällistä, ei niin, että sama käytös on joskus ok ja joskus ei. Toki lapsen voi antaa perseillä mielensä mukaan puuttumatta siihen lainkaan, mutta arjen raskautta on sitten turha itkeä muille.

Voisitko sinä puolestaan ymmärtää sen, että vaikka sä tekisit ADHD-lapsen kanssa kuinka oikein kaiken, sillä on silti se ADHD ja se näkyy ja kuuluu?

Sä voit vaatia ADHD-lapselta samaa käytöstä kuin muilta - ja katsoa ihmetellen vieressä kun lapsen itsetunto murenee pala palata ja käytös lopulta vaan pahenee. Katsos kun siihen on syynsä miksi sillä lapsella on se diagnoosi. Hän EI PYSTY samaan kuin muut. Hän EI PYSTY siihen niillä keinoilla millä muut.

Onneksi mun lapsella oli aivan ihanat hoitajat esim. päiväkodissa. He itse sanoivat, että välillä pitää ottaa taukoja lapsen "kasvattamisesta" siellä päiväkodissakin, koska näkivät kuinka paljon lapsi siitä kuormittui. Joten päättivät yhdessä, että jonkun aikaa keskittyvät vain hyvään lapsella ja vain kehuvat onnistumisista, eivätkä rankaise tai huomauta huonoista jutuista.

Välihuomautuksena: lapseni ei siis ollut väkivaltainen tai kiusaaja tms. vaan enemmän äänekäs hälisijä-touhottaja, joten hänen toimintansa ei vahingoittanut ympäristöä, johon toki pitää aina puuttua.

Mutta on ihan tutkittua, että siinä missä tavallisella lapsella päivän palautteesta 2/3 on positiivista tai neutraalia, ADHD-lapsella 2/3 palautteesta on negatiivista tai lapsen toimintaan puuttuvaa. Siinä ei yksinkertaisesti enää auta lisätä tuota negatiivisen määrää enää yhtään.

Ja mietin esim. sellaista, että jos lapsi ei pysty nukahtamaan, niin onko se todella lapsen syy? Syyttääkö joku samalla tavalla unetonta aikuista? Koska unettomuus hyvin usein kuuluu ADHD-oireistoon.

Tuossa lapsessahan ei ole vielä ilmeisesti mitään diagnoosia tehty, ja tuo kirjoittaja kyselee, miten perheessä menetellään lapsen kanssa. Sitähän ap ei ole tullut tänne kertomaan. Eli kysymys jää ilmaan, onko lapsella ylipäätään adhd vai vain haastava temperamentti, jonka edessä vanhemmat ovat avuttomia. Aika paljon kertoisi juuri se, miten ongelmia on yritetty ratkoa. Esim. rimpuilevan lapsen kantamiseen sängystä aamutoimiin kukaan ei suhtaudu torjuvasti täällä, vaikka se on käytännössä käsiksi käymistä lapseen. Sen sijaan sivukaupalla vouhkataan miten lapsen itsetunto murenee, jos  lelu menee takavarikkoon.  Säälittää lapsenne ja perheenne ja naapurit, opettajat, luokkatoverit, isovanhemmat ...

Vierailija kirjoitti:

Ja kouluun mentyään tulee pilaamaan monen viattoman lapsen elämän. Vituttaa yli kaiken tuollaiset, joita ei saada kuriin.

Nyt oli kyllä aika törkeätä yleistystä. Monet ADHD lapset ja muutkin erityislapset tekevät eniten haittaa kyllä itselleen sillä että eivät jaksa esim. keskuttyä. Ei kaikki adhd lapset ole mitenkään aggressiivisia toisille lapsille vaan niistä raivonpuuskista kärsii eniten vanhemmat joihin ne puretaan. Kannattaa vaan olla varuillaan sillä sinunkin mussukkasi voi joutua kiusatuksi tai saada turpiin joltain ihan tavis lapselta helpommin kun e-lapselta ja moni e-lapsen vanhempi saa olla huolissaan tavis lasten käytöksestä myös samoin.

Yleensä ne jotka eivät pysty toimimaan tavallisessa luokassa pistetään pienryhmään.

Kasvatathan sinäkin mussukkasi sitten siten että on mallioppilas eikä ikinä aiheuta harmaita hiuksia opettajalle.

Vierailija kirjoitti:

Aika tiukkaa settiä peliin, eli jokaisen perseilyn pitää "maksaa".

Kiukuttelu aamulla tai vanhempien nimittely = esim.  kotiarestia, ei eskarin jälkeen kaverin kanssa leikkimään

Kiukuttelu pukemisessa, kieltäytyminen kypärästä tms. = esim. lempilelun menetys vähintään viikoksi lukolliseen kaappiin

Tässä siis vähän osviittaa: rangaistus huonosta käytöksestä on siis jonkun lapselle mieluisan asian menetys ja vastaavasti kun hommat aamulla sujuu palkinto on jokin lapselle kiva asia, mennään uimaan, leivotaan tms. ja tietysti kehutaan.

Lapsen kanssa pitää myös puuhailla, jos tuo lapsen huono käytös on se, millä vanhempien huomio saadaan, lapsi jatkaa sitä.

Illalla lapsen kanssa pitää siis olla, lukea satua, leikkiä, pelata ja antaa sitä huomiota, sen jälkeen nukahtaminenkin voi sujua paremmin.

Lääkityksestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, noita ns. kotikonsteja kokeilisin ensin, kun niitä ei teillä ilmeisesti ole käytössä lainkaan. Vanhemmat nielevät mukisematta joka-aamuisen nimittelyn ja kiukuttelun. 

Kertoo taas palstan "kasvattajista" paljon, tässä viestissä oli annettu loistavat ja toimivat keinot, ja mammat antaa 57 alapeukkua. Kun ei haluta eikä jakseta olla vanhempia ja kasvattaa, vaan hankitaan diagnoosi, vaikka väkisin!

Älä laita toivoa lääkkeen varaan, toiselle löytyy sopiva lääkitys helposti, toiselle ei välttämättä mitään mikä käy, joskus lääkkeet voivat aiheuttaa mm. raivokohtauksia, ruokahalun menetystä, mikä johtaa painon laskuun, nii että lääkettä ei voi käyttää. Ensinnäkin terapia pitää vaatia olemaan myös lääkityksen rinnalla, sillä silloin voidaan taata riittävä tuki lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tiukkaa settiä peliin, eli jokaisen perseilyn pitää "maksaa".

Kiukuttelu aamulla tai vanhempien nimittely = esim.  kotiarestia, ei eskarin jälkeen kaverin kanssa leikkimään

Kiukuttelu pukemisessa, kieltäytyminen kypärästä tms. = esim. lempilelun menetys vähintään viikoksi lukolliseen kaappiin

Tässä siis vähän osviittaa: rangaistus huonosta käytöksestä on siis jonkun lapselle mieluisan asian menetys ja vastaavasti kun hommat aamulla sujuu palkinto on jokin lapselle kiva asia, mennään uimaan, leivotaan tms. ja tietysti kehutaan.

Lapsen kanssa pitää myös puuhailla, jos tuo lapsen huono käytös on se, millä vanhempien huomio saadaan, lapsi jatkaa sitä.

Illalla lapsen kanssa pitää siis olla, lukea satua, leikkiä, pelata ja antaa sitä huomiota, sen jälkeen nukahtaminenkin voi sujua paremmin.

Lääkityksestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, noita ns. kotikonsteja kokeilisin ensin, kun niitä ei teillä ilmeisesti ole käytössä lainkaan. Vanhemmat nielevät mukisematta joka-aamuisen nimittelyn ja kiukuttelun. 

Kertoo taas palstan "kasvattajista" paljon, tässä viestissä oli annettu loistavat ja toimivat keinot, ja mammat antaa 57 alapeukkua. Kun ei haluta eikä jakseta olla vanhempia ja kasvattaa, vaan hankitaan diagnoosi, vaikka väkisin!

No tuota, diagnoosia ei hankita vaan se saadaan tutkimusten jälkeen. Diagnoosi ei ole vanhempien sanelema. En kyt tiedä ap:n tapauksesta, mutta monet asiat kyllä kuulostaa enemmän impulsiiviselta enemmän kun hemmotellulta. Adhd lapsi tylsistyy tosi helposti, paljon helpommin kun tavallinen lapsi. ”Ei kun vanhemmat ovat hemmotelleet lapsen vilkkaaksi, äkkipikaiseksi, levottomaksi” niin, kaikki ovat myös tavis lasten piirteitä myöskin, mutta pääkysymys onkin missä määrin tätä oudompaa käytöstä on. Kyllä sen vaan vanhempi huomaa mikä on normaalia ja mikä ei koska näkee sen koko käytöksen kirjon eikä vain ”vilkasta poikaa” Jopa lapsen tavasta ajatella, kommunikoida tai puhua voi huomata jo hyvin että kyseessä on nyt erityisrmpi tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap luultavasti sivuuttaa lapsen nimittelyt koska muut aamutoimet pitää saada pois alta, jos alettaisiin keskustella siitä ettei nimittely ole kivaa siinä jäisi hampaat pesemättä, hiukset harjaamatta, vaatteet pukematta..

Ja luultavasti ap on sanonut asiasta jo lapselle, useasti.

Voihan siinä hammaspesun ja hiusten harjaamisenkin ohessa samalla ojentaa, miten nimittely ja kiroilu on huonoa käytöstä?

Eihän se lapsi opi, ellei asioita toisteta. Sepä vasta outoa, että välillä samasta tekemisestä ojennetaan ja välillä ei huomatakaan.

ADHD:n kanssa pitää olla selkeät rajat ja simppelit säännöt. Siksi ne pärjäävät yleensä hyvin armeijassa.

Meillä ojennetaan aina kiroilusta, poistaako se sen, ei. Toki joskus jos olen sanonut jo kolmen kiroilun jälkeen torumiset, en enää neljännen jälkeen sano, koska siitä tulee helposti kilpailu kuka sanoi viimeisen sanan. Oikeesti, ei kai kukaan luule että jos lapsi kiroilee se johtuu sitten siitä että häntä ei ojenneta siitä ja jos huomautetetaan niin ei ikinä enää kiroile. Kyseessä pieni lapsi, joten ei rangaistuksia käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Nuo adhd lääkkeet tekevät lapsesta miellyttävämmän aikuiselle.

Eivät välttämättä lapsen oloa paranna ja tekevät vahinkoa kehittyville aivoille.

Kuinka moni adhd tapaus johtuu todella vanhempien puutteellisista kasvatustavoista ja surkeasta ruokavaliosta? Kysynpä vaan.

Välttäisin viimeiseen asti kaikkia lääkkeitä ja koittaisin kaikki toimintaterapiat ja perheterapiat ensin.

Älä puhu jos et mistään mitään tiedä, kiitos!!

Meillä 9v tyttö pystyy viimeinkin tekemään läksyt   juoksentelematta ympäriinsä. Ehtii viimeinkin ajoissa kouluun. Jaksaa katsoa elokuvan loppuun. Persoona on edelleen sama ihana , hassu tyttö mutta paremmalla keskittymiskyvyllä ! 

Tästä ketjusta näkee, ettei moni tajua tätä: Adhd lapsi ei vain pysty korjaamaan käytöstään vaikka miten rangaistaisiin ja moitittaisiin. Sama kuin sanottaisiin ääniä kuulevalle skitsofreenikolle että lakkaa kuulemasta ääniä. 

Minä olin näitä "haaveilevia" lapsia 80 luvulla. En oppinut mitään, etenkin matikka oli  vaikeaa, olin usein laiskanläksyssä mutta en silti oppinut. Kolmannella minut pistettiin tarkkikselle ja ainut mitä opin oli kiroilemaan, kuvitelkaa nyt tasapainoisesta kodista tuleva, kiltti tyttö rikkinäisten perheiden pikkukovisten seassa...Tarkoitus oli käydä tarkkista myös toinen lukuvuosi, mutta vanhemmat vastustivat.

Halusin sairaanhoitajaksi, mutta vaikka pääsin opiskemaan  en  pystynyt keskittymään tarpeeksi ja lopetin opiskelut kesken. Sen jälkeen keskityinkin lähinnä juomaan alkoholia, sillä se selvitti pääni niin hullulta kuin kuulostaakin.  22-vuotiaana pääsin työkyvyttömyyeläkkeelle päätöksellä "ei kuntouttavissa työkykyiseksi", olen katkera sillä oikealla diagnoosilla ja lääkkeillä tuolta olisi vältytty!

Adhd minulta löydettiin vasta, kun aloin itse epäillä asiaa ja hakeuduin tutkimuksiin. Olin 36-vuotias, nyt olen 42.

Nämä kasvatuksen ja ruokavalion perään rummuttavat eivät tiedä adhd.sta mitään. Mun lapsi ei oppi lukemaa vasta lääkityksen saatuaan, kun jaksoi keskittyä sanojen muodostamiseen. Siinä ei kuulkaa kurkut ja porkkanat paljoa auttaneet.

Sitäpaitsi, hän on pidetty, auttavainen oppilas, joka EI häiritse muita. Ilman lääkettä unohtaa vaan koko ajan, mitä olikaan tekemässä. Luokassa häiriköivät "tavalliset" hyvien perheiden pojat. Tämä opettajan kanssa käydyn keskustelun perusteella kävi ilmi.

Tuo sana perseily jo sinällään pajastaa tämän provoksi ja sellaiseksi avaukseksi, jota ei mielellään edes lukisi. En saanut kovin kattavaa kuvaa tuosta ap:n selostuksesta, joten ihan turha sitä kommentoida.

Huvittavaa sinänsä nämä kommentit, joissa paistaa selkeästi ajatusmalli että jos lapsen käytös on tietynlaista (negatiivista) sitä ei misään tapauksessa ole vanhemmat mitenkään yrittäneet korjata oikeilla tavoilla, koska jos siihen olisi puututtu oikein, sitä negatiivista käytöstä ei enää olisi. Öhöm.. ei kai kukaan ajattele noin yksinkertaisesti. Kaikkea kannattaa varmaan kokeilla, mutta ei meillä tällöin olisi ollenkaan erityislapsia, jos nämä häivytetään vain oikeilla tavoilla toimia. Eiköhän se ole jokaisen vanhemman itse arvioitava mitä on tehnyt lapsen hyväksi ja mitä ei ja keskustella siitä mieluiten ihan ammattilaisten kanssa. Kukaan täällä av:lla tai joku random tyyppi ei oikeastaan ole oikea henkilö edes miettimään miten asiat ovat, koska ei sitä voi tietää. Ohjeita voi aina antaa tietenkin ja huvittavaa huomata myös miten ristiriitaisia ovatkaan. Tämä johtaa myös siihen, että jos valmiiksi on jo valittu kanta: "ei tämä ole erityislapsi, vaan vain huonosti kasvatettu" voi käydä niin hassusti että olkoon se kasvatus minkälaista tahansa niin se on sitten vääränlaista eli kärjistäen vaikka liian lepsua, tai liian kovaa, liikaa tekemistä, liian vähän, liian vähän positiivista huomiota eiku rangaistuksia pitäisi jakaa jne.. Joskus se asenne tulee helposti näkyvksi esim. annetaan kommentteja tyyliin: te olette tehneet näin ja siksi lapsi on näin, ja kun sanot totuudenmukaisesti että ei, emme ole tehneet näin vain juuri niin kuin pitäisi niin siitä  seuraakin hölmistynyt, melkein pettynyt  ilme. Tai sitten jos kerrot että ulkoilette lapsen kanssa paljon, asennevammainen keksii heti että lapsella on liikaa virikkeitä ja ei ole aikaa rahoittua mutta jos kertoisit että olette ihan hissuksenne kotona yleensä iltaisin niin siitä seuraisikin sitten ripitys kuinka lapsi ei saa purkaa tarpeeksi energiaa. Aina siis valitaan se vastaus mikä osoittaisi että varsinkin vanhemmat ovat tehneet väärin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo sana perseily jo sinällään pajastaa tämän provoksi ja sellaiseksi avaukseksi, jota ei mielellään edes lukisi. En saanut kovin kattavaa kuvaa tuosta ap:n selostuksesta, joten ihan turha sitä kommentoida.

Huvittavaa sinänsä nämä kommentit, joissa paistaa selkeästi ajatusmalli että jos lapsen käytös on tietynlaista (negatiivista) sitä ei misään tapauksessa ole vanhemmat mitenkään yrittäneet korjata oikeilla tavoilla, koska jos siihen olisi puututtu oikein, sitä negatiivista käytöstä ei enää olisi. Öhöm.. ei kai kukaan ajattele noin yksinkertaisesti. Kaikkea kannattaa varmaan kokeilla, mutta ei meillä tällöin olisi ollenkaan erityislapsia, jos nämä häivytetään vain oikeilla tavoilla toimia. Eiköhän se ole jokaisen vanhemman itse arvioitava mitä on tehnyt lapsen hyväksi ja mitä ei ja keskustella siitä mieluiten ihan ammattilaisten kanssa. Kukaan täällä av:lla tai joku random tyyppi ei oikeastaan ole oikea henkilö edes miettimään miten asiat ovat, koska ei sitä voi tietää. Ohjeita voi aina antaa tietenkin ja huvittavaa huomata myös miten ristiriitaisia ovatkaan. Tämä johtaa myös siihen, että jos valmiiksi on jo valittu kanta: "ei tämä ole erityislapsi, vaan vain huonosti kasvatettu" voi käydä niin hassusti että olkoon se kasvatus minkälaista tahansa niin se on sitten vääränlaista eli kärjistäen vaikka liian lepsua, tai liian kovaa, liikaa tekemistä, liian vähän, liian vähän positiivista huomiota eiku rangaistuksia pitäisi jakaa jne.. Joskus se asenne tulee helposti näkyvksi esim. annetaan kommentteja tyyliin: te olette tehneet näin ja siksi lapsi on näin, ja kun sanot totuudenmukaisesti että ei, emme ole tehneet näin vain juuri niin kuin pitäisi niin siitä  seuraakin hölmistynyt, melkein pettynyt  ilme. Tai sitten jos kerrot että ulkoilette lapsen kanssa paljon, asennevammainen keksii heti että lapsella on liikaa virikkeitä ja ei ole aikaa rahoittua mutta jos kertoisit että olette ihan hissuksenne kotona yleensä iltaisin niin siitä seuraisikin sitten ripitys kuinka lapsi ei saa purkaa tarpeeksi energiaa. Aina siis valitaan se vastaus mikä osoittaisi että varsinkin vanhemmat ovat tehneet väärin.

Tämä on totta. Myös lääkitys pistetään vanhemman laiskuudeksi ja virheeksi. Tiedoksi lääkityksen arvostelijoille: se ei toimi, jos lapsella ei ole adhd:ta, eikä sopimatonta lääkitystä jatketa muutenkaan. Ennen lääkityksen aloittamista on rakennettu kaikki muu tukitoimi arkea helpottamaan koulussa ja kotona. Se on ehtona lääkityskokeilulle. Tätäkään eivät asiasta tietämättömät tiedä.

Adhd-lapsikin kasvaa ja oppii ihan normaalisti, usein suhteellisen pienillä avustuksilla. Hänellä voi olla muitakin ongelmia, esim. masennusta ja käytöshäiriöitä, mutta ei välttämättä ole. Kasvaessaan, ja oikeat avut saadessaan, on adhd-lapsi lähes kuin kuka tahansa. Omani ainakin ovat kirkassilmäisiä empaatikkoja, hassuja, luovia ja toinen rakastaa esiintymistä. Ihania persoonia, joiden aivot tarvitsevat hieman buustia toimiakseen normaalisti. Älyn kanssa adhd:lla ei ole mitään tekemistä, siksi lääkitys on tärkeää. Ilman sitä voi olla kerta kaikkiaan mahdotonta oppia juttuja. Lääkityksen avulla on mahdollisuus loistaa opinnoissakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tiukkaa settiä peliin, eli jokaisen perseilyn pitää "maksaa".

Kiukuttelu aamulla tai vanhempien nimittely = esim.  kotiarestia, ei eskarin jälkeen kaverin kanssa leikkimään

Kiukuttelu pukemisessa, kieltäytyminen kypärästä tms. = esim. lempilelun menetys vähintään viikoksi lukolliseen kaappiin

Tässä siis vähän osviittaa: rangaistus huonosta käytöksestä on siis jonkun lapselle mieluisan asian menetys ja vastaavasti kun hommat aamulla sujuu palkinto on jokin lapselle kiva asia, mennään uimaan, leivotaan tms. ja tietysti kehutaan.

Lapsen kanssa pitää myös puuhailla, jos tuo lapsen huono käytös on se, millä vanhempien huomio saadaan, lapsi jatkaa sitä.

Illalla lapsen kanssa pitää siis olla, lukea satua, leikkiä, pelata ja antaa sitä huomiota, sen jälkeen nukahtaminenkin voi sujua paremmin.

Lääkityksestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, noita ns. kotikonsteja kokeilisin ensin, kun niitä ei teillä ilmeisesti ole käytössä lainkaan. Vanhemmat nielevät mukisematta joka-aamuisen nimittelyn ja kiukuttelun. 

Kertoo taas palstan "kasvattajista" paljon, tässä viestissä oli annettu loistavat ja toimivat keinot, ja mammat antaa 57 alapeukkua. Kun ei haluta eikä jakseta olla vanhempia ja kasvattaa, vaan hankitaan diagnoosi, vaikka väkisin!

Mut kun se lääkkeen anto on niin paljo helpompaa kun kasvattaminen. Ja kivempi syyttää ylhäältä annettua diagnoosia kuin omia olemattomia kasvattajantaitoja. Pysyy av-mamma persusta soffassa ja kyvyt yhtä olemattomina kuin ennenkin. Olis kiva kuulla, mitä toi ap on tehnyt lapsensa kasvattamiseksi? Paitsi kutsuu käytöstä perseilyksi ja repii sängystä väkisin. Pakkohan sen lapsessa on olla adhd kun tuommoiset taidot ei riitä.

Voit sanoa näin, jos sulla on lapsi jolla on ADHD-diagnoosi. Annas mä arvaan onko? Niinpä.

Ei siinä, itsekin olin samanlainen ihmisperse kuin sinä vielä kahden lapsen jälkeen, koska olin niin erinomainen kasvattaja, että molemmat pojat oli varsinaisia herranterttuja.

Sitten ONNEKSI sain kolmannen, jonka kanssa mikään entinen ei pätenytkään. Ja hän on aivan hurmaava lapsi, äärimmäisen kohtelias ja empaattinen - ja impulsiivinen, äänekäs, keskittymiskyvytön. En itse olisi häntä ikinä tutkimuksiin vienyt, mutta päiväkodista tuli viestiä jo siitä lähtien kun lapsi oli alle 2-v. Että ei ole ihan normaali, ei pysty rauhoittumaan paikalleen esim. aamupiirissä jne.

Joten kun oli 6-v, sai ADHD-diagnoosin, joka on kyllä aivan oikea. Ja kyllä, tämä lapsi häiritsee monia ihmisiä olemassaolollaan, koska on vauhdikas ja äänekäs. Ja kyllä, voisin käyttää kaiken aikani siihen, että kitkisin noita asioita hänestä pois. Auttaisiko se mitään? Tuskin. Joten saa mammat jatkaa huokailuaan, mä ymmärrän sen oikein hyvin, olinhan itsekin sellainen hyvin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tiukkaa settiä peliin, eli jokaisen perseilyn pitää "maksaa".

Kiukuttelu aamulla tai vanhempien nimittely = esim.  kotiarestia, ei eskarin jälkeen kaverin kanssa leikkimään

Kiukuttelu pukemisessa, kieltäytyminen kypärästä tms. = esim. lempilelun menetys vähintään viikoksi lukolliseen kaappiin

Tässä siis vähän osviittaa: rangaistus huonosta käytöksestä on siis jonkun lapselle mieluisan asian menetys ja vastaavasti kun hommat aamulla sujuu palkinto on jokin lapselle kiva asia, mennään uimaan, leivotaan tms. ja tietysti kehutaan.

Lapsen kanssa pitää myös puuhailla, jos tuo lapsen huono käytös on se, millä vanhempien huomio saadaan, lapsi jatkaa sitä.

Illalla lapsen kanssa pitää siis olla, lukea satua, leikkiä, pelata ja antaa sitä huomiota, sen jälkeen nukahtaminenkin voi sujua paremmin.

Lääkityksestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, noita ns. kotikonsteja kokeilisin ensin, kun niitä ei teillä ilmeisesti ole käytössä lainkaan. Vanhemmat nielevät mukisematta joka-aamuisen nimittelyn ja kiukuttelun. 

Kertoo taas palstan "kasvattajista" paljon, tässä viestissä oli annettu loistavat ja toimivat keinot, ja mammat antaa 57 alapeukkua. Kun ei haluta eikä jakseta olla vanhempia ja kasvattaa, vaan hankitaan diagnoosi, vaikka väkisin!

Meinaatko että diagnoosin jälkeen pääsee jotenkin helpommalla? Kerrotko vielä miten?

Välillä kyllä ihmetyttää tän palstan ihmisten pohjattomalta tuntuva typeryys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kouluun mentyään tulee pilaamaan monen viattoman lapsen elämän. Vituttaa yli kaiken tuollaiset, joita ei saada kuriin.

Sinähän ihminen olet. Olet valmis kriminalisoimaan lapsen elämän. Onnittelen. Syytä koulua ja opetusta, jos ei asiat ei toimi. Kyseessä ei ole kiitenkaan mikään kriminaali. Vaan ihminen ja lapsi joka tarvitsee sopivan tuen. Motivoituessaan elämään ja omat jutut löytäessään epäilemättä hyödyllisempi yhteiskunnalla, kuin sinä.

Sori nyt vaan, mutta olen töissäni seurannut ja säälinyt, kuinka ADHD-lapset todellakin pilaavat muiden oppimista. Se, että tunnilla on aina vähintäänkin se kaksi-neljä tyyppiä, jotka ravaavat, huutavat, kiroilevat, määräilevät, jankuttavat ja hilluvat ympäri luokkaa ja joita joutuu kieltämään koko ajan, vie oppimisaikaa aivan tajuttomasti enemmistöltä. Niiltä, jotka osaavat olla aloillaan ja tehdä sovitut jutut.

Minusta diagnosoiduille pitäisi ehdottomasti olla omat ryhmänsä, joissa useampi aikuinen heitä paimentaisi. Näin normaalit oppilaat pääsisivät kouluhommissaan etenemäänkin. Nyt menee resursseja ja aikaa täysin hukkaan, kun vähemmistö määrää.

Ope alakoulusta

Luulisi opettajan tietävän kasvatuksesta edes jotain. Jatkuva kieltäminen ei toimi, ei alkuun, eikä pitkässä juoksussakaan. Ärsytät sillä lähinnä itseäsi. Kokeilepas joskus sanoa jämäkästi käsky tai ohjata toiseen toimeen ilman ei-sanaa.

Diagnosoiduille on omat ryhmänsä, pääsy vaikeaa, joissain kunnissa tukea ei saa vuosien taistelunkaan jälkeen. Ja jos saat, saattaa lähikoulun reksi soitella ja anella, voisiko se nikopetteri kuitenkin tulla integroidusti heidän kouluun jollekkin sopivalle luokalle.

Olen adhd -aikuinen jolle oli iso juttu, että lääkkeet saatuani tyhjensin koko pesukoneen kerralla enkä jättänyt osaa lojumaan koneeseen. Vein muutenkin hommat loppuun.

Ja nyt jotkut valopäät täällä  väittävät ettei lääkkeestä ole hyötyä ! Suututtaa .(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DSM-IV puheenjohtajan Allan Francesin mukaan kyseinen häiriö on massiivisen ylidiagnosoitu. Hän ei olettanut, että se leviäisi kulovalkean tavoin ja tavallisia lapsia alettaisiin huumata kilteiksi ja kunnollisiksi. Yhdysvalloissa noiden lapsille suunnattujen huumeiden johhosta lasten psykoosisairaudet ja maanis-depressiivisyys ovat lisääntyneet, kun niitä ei aikaisemmin ollut juuri lainkaan. Mahtanee johtua geneettisestä alttiudesta? ADHSssa on kyse pelkästä käytöshäiriöstä, jota on mahdollista hoitaa kasvatuksellisesti, jos on taitoa, halua ja pitkäjänteisyyttä.

Ihmettelen usein myös sitä, millaisella halukkuudella ihan tavalliset ihmiset ryhtyvät lääkebisneksen sponssaajiksi. Tuntuu tämän liiketoiminta-alan intressit usein ihan tiedostamattomalta asialta esim. tällä palstalla. Ei ne firmat mistään maailmanparantamishalusta toimintaansa tee. Ihan vain vinkiksi muille, kun etsivät ratkaisuja elämän ongelmiin.

Lisäisin tähän omaan kommenttiini vielä, että minusta on myös aika arveluttavaa lähteä liikkeelle lapsen diagnosoinnista, kun lapsi ei kuitenkaan elä tyhjiössä itsekseen. Hedelmällisempää olisi katsoa esim. tilannetta kotona, miten siellä vuorovaikutuskuviot toimii. Tämä on vain yksi mahdollinen skenaario, mutta sitä tapahtuu, että lapsi oireilee aikuisen "puolesta", jos aikuisella tai aikuisilla on jotain selvittämättömiä ristiriitoja omissa asioissaan tai jos suhteessa lapsen kanssa on jokin ongelma, joka aikuisen pitäisi korjata. Tällöin lapsen diagnosointi menee pahasti aiheen ohi ja siirtää huomion väärään paikkaan, kaupan päälle vielä 'ongelmalapsen' leima ilman syytä.

Näinkin voi olla. Mutta toisaalta surullisen yleinen on sitten sekin tilanne, jossa lapsella on jokin neurologinen häikkä ja jossain perheneuvolassa lässytetään vuodesta toiseen, että keskustelkaa, kuunnelkaa toisianne, puhukaa tunteista. Siis toki yleensä ihan hyviä neuvoja varmaan, mutta jos lapsella on siis jokin häiriö, hän ei toimi sillä tavalla, voisi sanoa sillä taajuudella, millä ihmiset yleensä ja tällaiset yleisneuvot eivät auta mitenkään.

Omalla lapsellani, nyt jo teinillä, on Aspergerin syndrooma ja hänelle ihan diagnoosin mukaisesti tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen on vaikeaa, eikä hänen vuorovaikutuksensa tietysti ole kovin sulavaa. Tällaiselle lapselle joku jutteluapu on ihan turhaa - sanoisinko haitallistakin, jos hän kuitenkin siinä tajuaa, että en osaa, en pysty, olen vääränlainen. Samaten hän on aina ollut hyvin jääräpäinen, mihin ei liity mitään ilkeyttä tai vallanhalua, vaan hänellä ikään kuin on se oma tapa, oma tie, jota hän menee. Jokin "perinteinen" kurinpito, jossa oletetaan, että lapsi haluaa yksinkertaisesti vain vastustaa aikuisia ja häntä pitää siitä rangaista, ei toimi, koska ei hän halunnut ensisijaisesti vastustaa ja olla hankala. Ja kun rangaistus pitäisi kruunata rakentavalla keskustelulla, johon lapsi ei kyennyt, niin ihan tuhoon tuomittua oli. Jotenkin se koko toiminta oli etenkin pikkulapsena ihan erilaista kuin lapsilla yleensä, ja kyllä siinä kaipaa nimenomaan sitä apua, mitä saa niiltä asiantuntijoilta, jotka ovat näihin häiriöihin perehtyneet.

Toki myös lapsessani oli ja on ihan "normaaleja piirteitä", ei hän yhtä Aspergeriä ole päästä varpaisiin, mutta nimenomaan niissä ongelmatilanteissa, kun lapsi esim. jumitti täysin, olisin kaivannut todella sellaista rautaista asiantuntija-apua. Mutta niin, diagnoosin saa yleensä aika myöhään, joten ei sitä asiantuntija-apuakaan saa ajoissa. Joka tapauksessa jos lapsessa on jotain oikeasti poikkeavaa, voi vanhemman kestokyvylle olla melkeinpä tuhoisaakin, jos aletaan epäillä, toimiikohan teidän perheenne vuorovaikutus nyt kunnolla, pitäisiköhän opetella paremmin. Ainahan niitä taitoja voi hioa, mutta erityislapsen kanssa joutuu usein kestämisen äärirajoille ja siinä vaiheessa tuollaiset neuvot voivat tuntua turhien lisäksi syyllistäviltäkin. Vanhempi vaistoaa, että lapsella  ei ole kaikki hyvin ja on hätä ja kiire saada  apua ja tajuaa myös, että normikeinot eivät auta, ja sitten vain tarjotaan niitä normikeinoja. Se on vähän niin kuin että auto ei toimi ja se olisi pakko saada pian käyttöön ja sitten aletaankin puhua, että jos maalattaisiin se kivan väriseksi. Ahdistus kasvaa.

Voi huokaus näitä tietämättömiä kommentteja. Hutkitaan menemään mutun pohjalta. Opettajatkin taitaa olla tosiaan niin tyhmiä, että kuvittelevat nepsylasten vanhempien haluavan lapsensa triggeröitymään tavisluokkiin, jotta lapsi voi sitten olla entistä hankalampi kotona. Valittakaa opetushallitukseen ja vaatikaa erityisluokkiin lisäresursseja. Me vanhemmat ei voida tälle idioottisysteemille mitään. Ja se, joka haluaa uskoa, että nepsyä voi kasvattaa kuin ketä tahansa normilasta, niin siitä vaan opekouluun ja kasvattamaan niitä sinne tavisluokkiin... sopii kokeilla, että onko kyseessä midaksen kosketus vaiko kenties sittenkin ihan synnynnäinen neurologinen aivohäiriö.