Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Adhd lapsen jatkuva perseily, kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta.
12.10.2018 |
Illalla pomppii sängyssä pulisten eikä suostu nukahtamaan ennenkuin siinä klo 23.00. Aamulla pitää kantaa sängystä alakertaan jossa ei halua aamupalaa, ei halua vaatteita, ei halua katsoa lastenohjelmia, ei halua lähteä, äiti on läski ja tyhmä ja isä ruma ja hullu . Kun päästään ulos, ei suostu laittamaan pyöräilykypärää.
Sama perseily jatkuu eskarissa, haahuilee ihan omissa maailmoissaan ja tahtoisi vain leikkimään pienten puolelle vapaata leikkiä, eikä tehdä tylsiä tehtäviä eskarissa.
Eskarin jälkeen alkaa kiukuttelu ja seinille hyppiminen jos ainoa kaveri ei voi sinä päivänä olla, tylsistyminen on tuolle lapselle paha juttu.
Tällä hetkellä adhd diagnoosina on melko varma ja lisäksi on todennäköisesti muutakin häikkää , on käyty toimintaterapiassa ja ensi kuussa aika lasten neurologille. Lääkitys kuulemma auttaisi, mutta sitä ei aloiteta alle kouluikäiselle!
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Voi huokaus näitä tietämättömiä kommentteja. Hutkitaan menemään mutun pohjalta. Opettajatkin taitaa olla tosiaan niin tyhmiä, että kuvittelevat nepsylasten vanhempien haluavan lapsensa triggeröitymään tavisluokkiin, jotta lapsi voi sitten olla entistä hankalampi kotona. Valittakaa opetushallitukseen ja vaatikaa erityisluokkiin lisäresursseja. Me vanhemmat ei voida tälle idioottisysteemille mitään. Ja se, joka haluaa uskoa, että nepsyä voi kasvattaa kuin ketä tahansa normilasta, niin siitä vaan opekouluun ja kasvattamaan niitä sinne tavisluokkiin... sopii kokeilla, että onko kyseessä midaksen kosketus vaiko kenties sittenkin ihan synnynnäinen neurologinen aivohäiriö.
Mä ymmärrän tän pointin, ja toinen lapseni onkin pienryhmässä. Se on hänelle sopiva koulunkäynnin muoto. Toinen adhd-lapseni on kuitenkin normiryhmässä, eikä hän siellä häiritse ketään. Mulla ei olis mitään ongelmaa, jos häntä esitettäisiin siirrettäväksi pienryhmään.
Hänen adhd:staan huomaa puhtaasti sen, että kyseessä on neurologinen häiriö, sillä kuin taikaiskusta hän keskittyy mainiosti kun syö lääkettä. Mikään kasvatuskeino tässä maailmassa ei saisi häntä keskittymään.
Sitä sopisi tosiaan joskus tällaisen kasvatuskiihkoilijan kokeilla. Tai ehkä mielummin ei, koska lapsellani ei vielä ole mitään traumoja, enkä niitä hänelle haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi mutta miksi kuvitellaan että kaikkien lasten täytyy olla tottelevaisia, kohteliaita, pää keskijakauksella ja mielenkiinto pinkeänä askartelemassa kasvatustieteiden maisterien laatimilla ohjeilla?
Vapauttakaa adhd-muksut! Miksi ei saa olla energinen ja riehua?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta miksi kuvitellaan että kaikkien lasten täytyy olla tottelevaisia, kohteliaita, pää keskijakauksella ja mielenkiinto pinkeänä askartelemassa kasvatustieteiden maisterien laatimilla ohjeilla?
Vapauttakaa adhd-muksut! Miksi ei saa olla energinen ja riehua?
Omalla tavallaan kaunis ajatus. Todellisuudessa adhd.sta kärsii usein eniten lapsi itse. Kaverit on tosi tärkeitä, ja jos ei pysy kärryillä ja samalla aaltopituudella heidän kanssaan, joutuu jäämään yksin. Näin siis kärjistetysti. Kyllä sille riehumisellekin on oma aikansa ja paikkansa. Adhd lapsihan siis pitää vireystasoaan yllä motorisella levottomuudella. Se ei varsinaisesti ole energian purkamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi psykiatri Ben Furman on hoitanut myös ADHD-lapsia psykoterapeuttisilla menetelmillä. ADHDn kriteerit ovat sen verran epämääräiset, että niiden diagnosoiminen oikein tai väärin on aina vähän tulkinnanvaraista, kuten kyseisen häiriön kehittäjä Allan Frances on myöntänyt. Häntä harmittaakin, että lääkeyhtiöt ovat kaapanneet tämänkin häiriön ja alkaneet käyttää sitä huumeiden kauppaamiseen pikkulapsille. Yhdysvaltain viranomaisten rahoittaman pitkäaikaistutkimuksen nuo lääkkeet eivät edes pitkällä aikavälillä tehoa -ne eivät paranna suorituskykyä millään osa-alueella. Mutta hoitosuosituksia perustuvat muutaman kuukauden mittaisiin tutkimuksiin. Vaikka ylivilkkaiden lasten hoitaminen on varmasti hyvin haastavaa, niin lasten huumaaminen vuosikausia on jo ihmisoikeusnäkökulmasta vähän arveluttavaa. Psykologi Aku Kopakkala onkin kirjoittanut hyvän artikkelin ADHD-lääketutkimuksen liittyvistä ongelmista:
https://madinfinland.org/adhd/
Äitien syyllisyyden valjastamisen lääkemarkkinoinnim edistämiseksi on ikivanha keino, jota hyödynnettiin jo psykoosilääkkeiden markkinoinnissa. Kuullostaahan se hyvältä, jos lapsen käytös onkin joku neurologinen (pseudo)sairaus eikä vaan huonoksi määriteltyä käytöstä, ja että huono kasvatus ei ole näin ollen syy lapsen poikkeavuuteen. Erilaiset lapset vaativat erilaista kohtelua, ja joskus tarvitaan ulkopuolinen, joka näkee ongelmat paremmin kuin vanhemmat.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3205792/
Siinä vähän näyttöä väitettäsi vastaan.
Aku Kopakkala on saanut fudut masennuslääkitystä arvostellessaan. Jokainen, joka työskentelee terveysalalla, tietää, että ohjeet annetaan Käypä hoidon mukaan. Jos tähän ei voi sitoutua, ei edusta myöskään virallista tahoa. Missään ei väitetä esim. masennuslääkkeen yksinään tehoavan. Tarvitaan muutakin, terapiaa, elämäntapaohjausta, jne.
Adhd.n kohdalla lääkitys on monesti ratkaisevassa roolissa. Sen tietää jokainen, jonka lapsi lääkkeestä hyötyy. Vaikutusta ja tehoa ei voi kiistää. Tuskinpa myöskään opettajat, lääkärit ja harrastuksen ohjaajat erehtyvät pannessaan merkille eron adhd-lapsen olemisessa ilman lääkettä ja sen kanssa. Sanoisin, että ainoaa pseudoa edustaa tämä sun adhd-lääkityksen vastaisuus.
Miksi pitää vastustaa niin kovasti jotain, josta ei ole omakohtaista kokemusta tai tietoa, ja josta jollekin toiselle on yhden elämän arvon verran hyötyä? Jotenkin tosi ilkeää.
Viittaamasi tutkimus siis kesti kokonaiset kolme viikkoa? Osaatko kertoa, minkä tahon sponsoroima tutkimus oli kyseessä? Kopakkala käsitteli kahta tutkimusta, joista toinen kesti 8 VUOTTA, toinen 14 VUOTTA. Rahoitus ei tullut lääkeyhtiöiltä, mikä minusta parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäisen 8 vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan lääkkeet tosiaan olivat tehokkaita 14kk, 3 vuoden jälkeen teho laski ja 8 vuoden jälkeen haitat korostuivat, ei mitään vaikutusta toimintakykyyn. Toisessa tutkimuksessa oli verrokkiryhmänä ei-lääkitys ADHD-lapset, joiden lääkityksen Quebeckin osavaltio korvasi. Muualla Kanadassa lapsia lääkittiin vähemmän, mikä mahdollisti vertailun. Tutkitusti lääkitys HEIKENSI etenkin tyttöjen koulusuoriutumista, oli yhteydessä masennukseen, huonoihin väleihin vanhempiin ja huonovointisuuteen. Aku Kopakkala viittaa myös yhteen ilahduttavaan tutkimukseen, jonka mukaan 64% ADHD-lapsista hyötyy ruokavalion muutoksesta! Eikö ole ihana uutinen? Se ei olekaan välttämättä amfetamiinin puutostila, jos lapsesi on vilkas ja keskittymiskyvytön! Hän on vain poika, syntynyt todennäköisesti joulukuussa ja syö väärin? Ehkä kyse on osin myös kasvatuksesta? Vai mitä mieltä olet huomiosta, että Ranskassa ei ole lainkaan ADHTa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi huokaus näitä tietämättömiä kommentteja. Hutkitaan menemään mutun pohjalta. Opettajatkin taitaa olla tosiaan niin tyhmiä, että kuvittelevat nepsylasten vanhempien haluavan lapsensa triggeröitymään tavisluokkiin, jotta lapsi voi sitten olla entistä hankalampi kotona. Valittakaa opetushallitukseen ja vaatikaa erityisluokkiin lisäresursseja. Me vanhemmat ei voida tälle idioottisysteemille mitään. Ja se, joka haluaa uskoa, että nepsyä voi kasvattaa kuin ketä tahansa normilasta, niin siitä vaan opekouluun ja kasvattamaan niitä sinne tavisluokkiin... sopii kokeilla, että onko kyseessä midaksen kosketus vaiko kenties sittenkin ihan synnynnäinen neurologinen aivohäiriö.
Mä ymmärrän tän pointin, ja toinen lapseni onkin pienryhmässä. Se on hänelle sopiva koulunkäynnin muoto. Toinen adhd-lapseni on kuitenkin normiryhmässä, eikä hän siellä häiritse ketään. Mulla ei olis mitään ongelmaa, jos häntä esitettäisiin siirrettäväksi pienryhmään.
Hänen adhd:staan huomaa puhtaasti sen, että kyseessä on neurologinen häiriö, sillä kuin taikaiskusta hän keskittyy mainiosti kun syö lääkettä. Mikään kasvatuskeino tässä maailmassa ei saisi häntä keskittymään.
Sitä sopisi tosiaan joskus tällaisen kasvatuskiihkoilijan kokeilla. Tai ehkä mielummin ei, koska lapsellani ei vielä ole mitään traumoja, enkä niitä hänelle haluakaan.
"Jännä" kun näitä diagnooseja ei ole ollenkaan tällaisia määriä näin pienellä aikajanalla naapurimaissamme saati muualla Euroopassa, alle 20 vuodessa, kuin Suomessa. Silloinhan aivan yhtäkkiä muka tajuttiin että ahaa nää ärsyttävät, ällöttävät mölyävät kiusankappaleet onkin sairaita ts.siirrettiin laiskan piittaamattoman vanhemman vastuu universumille. Sorry, ei mene läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta miksi kuvitellaan että kaikkien lasten täytyy olla tottelevaisia, kohteliaita, pää keskijakauksella ja mielenkiinto pinkeänä askartelemassa kasvatustieteiden maisterien laatimilla ohjeilla?
Vapauttakaa adhd-muksut! Miksi ei saa olla energinen ja riehua?
Totta kai voi olla minkälainen vain, mutta sitten kannattaa asua autiolla saarella. Jos haluaa olla yhteiskunnan jäsen, pitää noudattaa joitain sääntöjä. Olen itse Asperger-nuoren äiti ja toivon niin sydämestäni, että lapseni vain voisi olla oma itsensä, mutta jotta esim. voi käydä peruskoulun, pitää mukautua joihinkin sääntöihin. Ja tuskinpa työnantajakaan katsoisi millaista käytöstä vain. Ihanne olisi, että tiettyihin sääntöihin ja toimintatapoihin mukauttaminen tapahtuisi niin, että myös ihmisen yksilöllisyyttä arvostettaisiin. Onhan nyt erilaisia ihmisiä ollut maailman sivu, joten tuskin tämä rakettitiedettä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi huokaus näitä tietämättömiä kommentteja. Hutkitaan menemään mutun pohjalta. Opettajatkin taitaa olla tosiaan niin tyhmiä, että kuvittelevat nepsylasten vanhempien haluavan lapsensa triggeröitymään tavisluokkiin, jotta lapsi voi sitten olla entistä hankalampi kotona. Valittakaa opetushallitukseen ja vaatikaa erityisluokkiin lisäresursseja. Me vanhemmat ei voida tälle idioottisysteemille mitään. Ja se, joka haluaa uskoa, että nepsyä voi kasvattaa kuin ketä tahansa normilasta, niin siitä vaan opekouluun ja kasvattamaan niitä sinne tavisluokkiin... sopii kokeilla, että onko kyseessä midaksen kosketus vaiko kenties sittenkin ihan synnynnäinen neurologinen aivohäiriö.
Mä ymmärrän tän pointin, ja toinen lapseni onkin pienryhmässä. Se on hänelle sopiva koulunkäynnin muoto. Toinen adhd-lapseni on kuitenkin normiryhmässä, eikä hän siellä häiritse ketään. Mulla ei olis mitään ongelmaa, jos häntä esitettäisiin siirrettäväksi pienryhmään.
Hänen adhd:staan huomaa puhtaasti sen, että kyseessä on neurologinen häiriö, sillä kuin taikaiskusta hän keskittyy mainiosti kun syö lääkettä. Mikään kasvatuskeino tässä maailmassa ei saisi häntä keskittymään.
Sitä sopisi tosiaan joskus tällaisen kasvatuskiihkoilijan kokeilla. Tai ehkä mielummin ei, koska lapsellani ei vielä ole mitään traumoja, enkä niitä hänelle haluakaan.
"Jännä" kun näitä diagnooseja ei ole ollenkaan tällaisia määriä näin pienellä aikajanalla naapurimaissamme saati muualla Euroopassa, alle 20 vuodessa, kuin Suomessa. Silloinhan aivan yhtäkkiä muka tajuttiin että ahaa nää ärsyttävät, ällöttävät mölyävät kiusankappaleet onkin sairaita ts.siirrettiin laiskan piittaamattoman vanhemman vastuu universumille. Sorry, ei mene läpi.
Sori vaan itsellesi pupu, mun lapseni ei edelleenkään häiriköi luokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi huokaus näitä tietämättömiä kommentteja. Hutkitaan menemään mutun pohjalta. Opettajatkin taitaa olla tosiaan niin tyhmiä, että kuvittelevat nepsylasten vanhempien haluavan lapsensa triggeröitymään tavisluokkiin, jotta lapsi voi sitten olla entistä hankalampi kotona. Valittakaa opetushallitukseen ja vaatikaa erityisluokkiin lisäresursseja. Me vanhemmat ei voida tälle idioottisysteemille mitään. Ja se, joka haluaa uskoa, että nepsyä voi kasvattaa kuin ketä tahansa normilasta, niin siitä vaan opekouluun ja kasvattamaan niitä sinne tavisluokkiin... sopii kokeilla, että onko kyseessä midaksen kosketus vaiko kenties sittenkin ihan synnynnäinen neurologinen aivohäiriö.
Mä ymmärrän tän pointin, ja toinen lapseni onkin pienryhmässä. Se on hänelle sopiva koulunkäynnin muoto. Toinen adhd-lapseni on kuitenkin normiryhmässä, eikä hän siellä häiritse ketään. Mulla ei olis mitään ongelmaa, jos häntä esitettäisiin siirrettäväksi pienryhmään.
Hänen adhd:staan huomaa puhtaasti sen, että kyseessä on neurologinen häiriö, sillä kuin taikaiskusta hän keskittyy mainiosti kun syö lääkettä. Mikään kasvatuskeino tässä maailmassa ei saisi häntä keskittymään.
Sitä sopisi tosiaan joskus tällaisen kasvatuskiihkoilijan kokeilla. Tai ehkä mielummin ei, koska lapsellani ei vielä ole mitään traumoja, enkä niitä hänelle haluakaan.
"Jännä" kun näitä diagnooseja ei ole ollenkaan tällaisia määriä näin pienellä aikajanalla naapurimaissamme saati muualla Euroopassa, alle 20 vuodessa, kuin Suomessa. Silloinhan aivan yhtäkkiä muka tajuttiin että ahaa nää ärsyttävät, ällöttävät mölyävät kiusankappaleet onkin sairaita ts.siirrettiin laiskan piittaamattoman vanhemman vastuu universumille. Sorry, ei mene läpi.
Älä puhu puppua. Sukuni toinen puoli on ruotsalaisia ja meillä sukurasitteena add/adhd. Syy miksi Ruotsissa vanhemmat eivät ihan perus adhd lapsille halua diagnoosia on, että siellä se hankaloittaa mm.töihin pääsyä ja pidetään leimaavana. Lisäksi koulussa ja perhemallissa ei ole yhtä tiukka muotti kuin Suomessa. Suomessa taas ei saa mitään tukitoimia esim.kouluihin apua ilman virallista diagnoosia ja kouluissa ja perheissä on hyvin tiukka yhden muotin malli. Suomessa on vain tietty tapa kasvattaa lasta ja jos samat keinot eivät tehoa kaikkiin lapsiin, on vika vanhemmissa, ei keinoissa. Ruotsissa päinvastoin. Ruotsissa ei heti etsitä syyllisiä vaan ratkaisua, meillä taas ensin syyllistetään ja saatetaan sitten miettiä halutaanko tilanne ratkaista vaiko ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi psykiatri Ben Furman on hoitanut myös ADHD-lapsia psykoterapeuttisilla menetelmillä. ADHDn kriteerit ovat sen verran epämääräiset, että niiden diagnosoiminen oikein tai väärin on aina vähän tulkinnanvaraista, kuten kyseisen häiriön kehittäjä Allan Frances on myöntänyt. Häntä harmittaakin, että lääkeyhtiöt ovat kaapanneet tämänkin häiriön ja alkaneet käyttää sitä huumeiden kauppaamiseen pikkulapsille. Yhdysvaltain viranomaisten rahoittaman pitkäaikaistutkimuksen nuo lääkkeet eivät edes pitkällä aikavälillä tehoa -ne eivät paranna suorituskykyä millään osa-alueella. Mutta hoitosuosituksia perustuvat muutaman kuukauden mittaisiin tutkimuksiin. Vaikka ylivilkkaiden lasten hoitaminen on varmasti hyvin haastavaa, niin lasten huumaaminen vuosikausia on jo ihmisoikeusnäkökulmasta vähän arveluttavaa. Psykologi Aku Kopakkala onkin kirjoittanut hyvän artikkelin ADHD-lääketutkimuksen liittyvistä ongelmista:
https://madinfinland.org/adhd/
Äitien syyllisyyden valjastamisen lääkemarkkinoinnim edistämiseksi on ikivanha keino, jota hyödynnettiin jo psykoosilääkkeiden markkinoinnissa. Kuullostaahan se hyvältä, jos lapsen käytös onkin joku neurologinen (pseudo)sairaus eikä vaan huonoksi määriteltyä käytöstä, ja että huono kasvatus ei ole näin ollen syy lapsen poikkeavuuteen. Erilaiset lapset vaativat erilaista kohtelua, ja joskus tarvitaan ulkopuolinen, joka näkee ongelmat paremmin kuin vanhemmat.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3205792/
Siinä vähän näyttöä väitettäsi vastaan.
Aku Kopakkala on saanut fudut masennuslääkitystä arvostellessaan. Jokainen, joka työskentelee terveysalalla, tietää, että ohjeet annetaan Käypä hoidon mukaan. Jos tähän ei voi sitoutua, ei edusta myöskään virallista tahoa. Missään ei väitetä esim. masennuslääkkeen yksinään tehoavan. Tarvitaan muutakin, terapiaa, elämäntapaohjausta, jne.
Adhd.n kohdalla lääkitys on monesti ratkaisevassa roolissa. Sen tietää jokainen, jonka lapsi lääkkeestä hyötyy. Vaikutusta ja tehoa ei voi kiistää. Tuskinpa myöskään opettajat, lääkärit ja harrastuksen ohjaajat erehtyvät pannessaan merkille eron adhd-lapsen olemisessa ilman lääkettä ja sen kanssa. Sanoisin, että ainoaa pseudoa edustaa tämä sun adhd-lääkityksen vastaisuus.
Miksi pitää vastustaa niin kovasti jotain, josta ei ole omakohtaista kokemusta tai tietoa, ja josta jollekin toiselle on yhden elämän arvon verran hyötyä? Jotenkin tosi ilkeää.
Viittaamasi tutkimus siis kesti kokonaiset kolme viikkoa? Osaatko kertoa, minkä tahon sponsoroima tutkimus oli kyseessä? Kopakkala käsitteli kahta tutkimusta, joista toinen kesti 8 VUOTTA, toinen 14 VUOTTA. Rahoitus ei tullut lääkeyhtiöiltä, mikä minusta parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäisen 8 vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan lääkkeet tosiaan olivat tehokkaita 14kk, 3 vuoden jälkeen teho laski ja 8 vuoden jälkeen haitat korostuivat, ei mitään vaikutusta toimintakykyyn. Toisessa tutkimuksessa oli verrokkiryhmänä ei-lääkitys ADHD-lapset, joiden lääkityksen Quebeckin osavaltio korvasi. Muualla Kanadassa lapsia lääkittiin vähemmän, mikä mahdollisti vertailun. Tutkitusti lääkitys HEIKENSI etenkin tyttöjen koulusuoriutumista, oli yhteydessä masennukseen, huonoihin väleihin vanhempiin ja huonovointisuuteen. Aku Kopakkala viittaa myös yhteen ilahduttavaan tutkimukseen, jonka mukaan 64% ADHD-lapsista hyötyy ruokavalion muutoksesta! Eikö ole ihana uutinen? Se ei olekaan välttämättä amfetamiinin puutostila, jos lapsesi on vilkas ja keskittymiskyvytön! Hän on vain poika, syntynyt todennäköisesti joulukuussa ja syö väärin? Ehkä kyse on osin myös kasvatuksesta? Vai mitä mieltä olet huomiosta, että Ranskassa ei ole lainkaan ADHTa?
https://www.psychologytoday.com/us/blog/pay-attention/201511/french-kid…
Kyllä niillä ranskalaisillakin on adhd.ta. Kiitos kun valaisit meitä lääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista. Emme toki ole saaneet siitä lainkaan tietoa hoitavalta lääkäriltä, eikä esimerkiksi lastemme verenpainetta tokikaan seurata lääkitystä annettaessa. Eikä meille myöskään ole kerrottu, että lääkitys puretaan heti, kun se on järkevää ja mahdollista. Meille ei ole tokikaan tarjottu MITÄÄN muuta apua, tukea ja ohjausta. Tai tietoa siitä, että lääkityksen lyhytaikaiset vaikutukset voivat tukea sellaisten taitojen opettelua, joka kantaa pitkälle, ja joka ilman lääkettä olisi mahdotonta oppia.
Kiitos kun arvostelet vanhemmuuttamme! Minä olen terveydenhuollon ammattilainen, ja uskoisin tietäväni ravitsemusasioista aivan riittävästi kyetäkseni tarjoamaan lapsilleni terveellistä ravintoa. Lapseni ovat molemmat syntyneet kesällä, eivätkä ole poikia. Yleistäisitkö, ja vähättelisitkö vielä vähän lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa adhd-lääkitystä ei todellakaan saa tuosta vaan! Ne tietää, ketkä tietää. Ensin käydään läpi kaikki muut konstit, se kuuluu prosessiin.
En jaksa lukea koko ketjua mutta perseily särähtää aika pahasti.
Se, että lapsella on neurologinen häiriö EI ole perseilyä.
Ota selvää asioista, hae apua. Mene adhd vanhempien vertaistukiryhmään ja tutki asiaa.
Sillä tavoin autat pientä lastasi parhaiten.
Meillä 10 vuotias adhd poika. Kun ärsykekuorma on valtava ja sietokyky ylittyy, on meno aika villiä, mutta perseilyä se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi psykiatri Ben Furman on hoitanut myös ADHD-lapsia psykoterapeuttisilla menetelmillä. ADHDn kriteerit ovat sen verran epämääräiset, että niiden diagnosoiminen oikein tai väärin on aina vähän tulkinnanvaraista, kuten kyseisen häiriön kehittäjä Allan Frances on myöntänyt. Häntä harmittaakin, että lääkeyhtiöt ovat kaapanneet tämänkin häiriön ja alkaneet käyttää sitä huumeiden kauppaamiseen pikkulapsille. Yhdysvaltain viranomaisten rahoittaman pitkäaikaistutkimuksen nuo lääkkeet eivät edes pitkällä aikavälillä tehoa -ne eivät paranna suorituskykyä millään osa-alueella. Mutta hoitosuosituksia perustuvat muutaman kuukauden mittaisiin tutkimuksiin. Vaikka ylivilkkaiden lasten hoitaminen on varmasti hyvin haastavaa, niin lasten huumaaminen vuosikausia on jo ihmisoikeusnäkökulmasta vähän arveluttavaa. Psykologi Aku Kopakkala onkin kirjoittanut hyvän artikkelin ADHD-lääketutkimuksen liittyvistä ongelmista:
https://madinfinland.org/adhd/
Äitien syyllisyyden valjastamisen lääkemarkkinoinnim edistämiseksi on ikivanha keino, jota hyödynnettiin jo psykoosilääkkeiden markkinoinnissa. Kuullostaahan se hyvältä, jos lapsen käytös onkin joku neurologinen (pseudo)sairaus eikä vaan huonoksi määriteltyä käytöstä, ja että huono kasvatus ei ole näin ollen syy lapsen poikkeavuuteen. Erilaiset lapset vaativat erilaista kohtelua, ja joskus tarvitaan ulkopuolinen, joka näkee ongelmat paremmin kuin vanhemmat.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3205792/
Siinä vähän näyttöä väitettäsi vastaan.
Aku Kopakkala on saanut fudut masennuslääkitystä arvostellessaan. Jokainen, joka työskentelee terveysalalla, tietää, että ohjeet annetaan Käypä hoidon mukaan. Jos tähän ei voi sitoutua, ei edusta myöskään virallista tahoa. Missään ei väitetä esim. masennuslääkkeen yksinään tehoavan. Tarvitaan muutakin, terapiaa, elämäntapaohjausta, jne.
Adhd.n kohdalla lääkitys on monesti ratkaisevassa roolissa. Sen tietää jokainen, jonka lapsi lääkkeestä hyötyy. Vaikutusta ja tehoa ei voi kiistää. Tuskinpa myöskään opettajat, lääkärit ja harrastuksen ohjaajat erehtyvät pannessaan merkille eron adhd-lapsen olemisessa ilman lääkettä ja sen kanssa. Sanoisin, että ainoaa pseudoa edustaa tämä sun adhd-lääkityksen vastaisuus.
Miksi pitää vastustaa niin kovasti jotain, josta ei ole omakohtaista kokemusta tai tietoa, ja josta jollekin toiselle on yhden elämän arvon verran hyötyä? Jotenkin tosi ilkeää.
Viittaamasi tutkimus siis kesti kokonaiset kolme viikkoa? Osaatko kertoa, minkä tahon sponsoroima tutkimus oli kyseessä? Kopakkala käsitteli kahta tutkimusta, joista toinen kesti 8 VUOTTA, toinen 14 VUOTTA. Rahoitus ei tullut lääkeyhtiöiltä, mikä minusta parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäisen 8 vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan lääkkeet tosiaan olivat tehokkaita 14kk, 3 vuoden jälkeen teho laski ja 8 vuoden jälkeen haitat korostuivat, ei mitään vaikutusta toimintakykyyn. Toisessa tutkimuksessa oli verrokkiryhmänä ei-lääkitys ADHD-lapset, joiden lääkityksen Quebeckin osavaltio korvasi. Muualla Kanadassa lapsia lääkittiin vähemmän, mikä mahdollisti vertailun. Tutkitusti lääkitys HEIKENSI etenkin tyttöjen koulusuoriutumista, oli yhteydessä masennukseen, huonoihin väleihin vanhempiin ja huonovointisuuteen. Aku Kopakkala viittaa myös yhteen ilahduttavaan tutkimukseen, jonka mukaan 64% ADHD-lapsista hyötyy ruokavalion muutoksesta! Eikö ole ihana uutinen? Se ei olekaan välttämättä amfetamiinin puutostila, jos lapsesi on vilkas ja keskittymiskyvytön! Hän on vain poika, syntynyt todennäköisesti joulukuussa ja syö väärin? Ehkä kyse on osin myös kasvatuksesta? Vai mitä mieltä olet huomiosta, että Ranskassa ei ole lainkaan ADHTa?
https://www.psychologytoday.com/us/blog/pay-attention/201511/french-kid…
Kyllä niillä ranskalaisillakin on adhd.ta. Kiitos kun valaisit meitä lääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista. Emme toki ole saaneet siitä lainkaan tietoa hoitavalta lääkäriltä, eikä esimerkiksi lastemme verenpainetta tokikaan seurata lääkitystä annettaessa. Eikä meille myöskään ole kerrottu, että lääkitys puretaan heti, kun se on järkevää ja mahdollista. Meille ei ole tokikaan tarjottu MITÄÄN muuta apua, tukea ja ohjausta. Tai tietoa siitä, että lääkityksen lyhytaikaiset vaikutukset voivat tukea sellaisten taitojen opettelua, joka kantaa pitkälle, ja joka ilman lääkettä olisi mahdotonta oppia.
Kiitos kun arvostelet vanhemmuuttamme! Minä olen terveydenhuollon ammattilainen, ja uskoisin tietäväni ravitsemusasioista aivan riittävästi kyetäkseni tarjoamaan lapsilleni terveellistä ravintoa. Lapseni ovat molemmat syntyneet kesällä, eivätkä ole poikia. Yleistäisitkö, ja vähättelisitkö vielä vähän lisää?
Lapset jotka ovat syntyneet loppuvuodesta saavat monta kertaa todennäköisemmin diagnoosin, kuin alkuvuodesta. Tämä viittaa siihen, että kyse on ilmiöstä, joka liittyy osin lapsen luonnolliseen kehitykseen. Jotkut lapset ovat myös luonnostaan hitaammin kehittyviä. Kyse ei ole yleistyksestä, vaan tutkitusta vahvasta korrelaatiosta. Tämä tulkitaan joskus tieteessä kehityshäiriöijsi, mikä on ”lievää” ylitulkintaa. Tarkoitukseni oli kritisoida häiriön medikalisoimista, johon tähän mennessä psykiatrit Suomessa ovat toki suhtauneet konservatiivisemmin kuin esim. Yhdysvalloissa. Ranskassa ADHD on huomattavan paljon harvinaisempaa kuin monessa muussa maassa. Mihin se liittyy, on sitten oma kysymyksensä.
Kun tehdään hoitosuosituksia koko ryhmälle, tulee tehdä yleistyksiä. Silloin pitää myös vertailla objektiivisesti erilaisten hoitomuotojen tehoa. Ongelma on, että jos tuotteen tutkimuksia rahoittaa tuotteen myyjät ja markkinoijat ja hoitosuosituksia kirjoittavat näiltä yrityksiltä rahaa saavat lääkärit, voi tietyn hoitomuodon asema korostua muihin hoitomuotoihin verrattuna ja hoidon haittoja vähätellään. Tarkoitukseni ei ollut kritisoida sinun vanhemmuuttasi. Aikuisena ihmisenä varmaan ymmärrät, että ilmiöt ovat monimutkaisia eikä yleensä syyllistä löydy. On vain tietty huoli, että ongelmien ylimedikalisointi johtaa siihen, että ominaisuuksista tai ohimenevistä kehitysvaiheista tehdään kroonisia sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Ap luultavasti sivuuttaa lapsen nimittelyt koska muut aamutoimet pitää saada pois alta, jos alettaisiin keskustella siitä ettei nimittely ole kivaa siinä jäisi hampaat pesemättä, hiukset harjaamatta, vaatteet pukematta..
Ja luultavasti ap on sanonut asiasta jo lapselle, useasti.
Ap luultavasti sivuuttaa asian sittenkin kun lapsi haukkuu luokkatovereitaan tyhmiksi, rumiksi, hulluiksi, läskeiksi. Kun opettaja kertoo asiasta, ap vain levittelee käsiään ja sanoo "on siitä sille sanottu".
Ei ole mikään ihme, ettei koulukiusaamista saada loppumaan. Vanhemmat eivät puutu lastensa huonoon käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vähällä vielä pääset. Voisi olla vielä paljon pahemmin asiat tuon diagnoosin kanssa. Ethän lapselle puhu noin negatiivisesti hänestä ja oireilusta perseilynä? Hän ei voi sille mitään. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi psykiatri Ben Furman on hoitanut myös ADHD-lapsia psykoterapeuttisilla menetelmillä. ADHDn kriteerit ovat sen verran epämääräiset, että niiden diagnosoiminen oikein tai väärin on aina vähän tulkinnanvaraista, kuten kyseisen häiriön kehittäjä Allan Frances on myöntänyt. Häntä harmittaakin, että lääkeyhtiöt ovat kaapanneet tämänkin häiriön ja alkaneet käyttää sitä huumeiden kauppaamiseen pikkulapsille. Yhdysvaltain viranomaisten rahoittaman pitkäaikaistutkimuksen nuo lääkkeet eivät edes pitkällä aikavälillä tehoa -ne eivät paranna suorituskykyä millään osa-alueella. Mutta hoitosuosituksia perustuvat muutaman kuukauden mittaisiin tutkimuksiin. Vaikka ylivilkkaiden lasten hoitaminen on varmasti hyvin haastavaa, niin lasten huumaaminen vuosikausia on jo ihmisoikeusnäkökulmasta vähän arveluttavaa. Psykologi Aku Kopakkala onkin kirjoittanut hyvän artikkelin ADHD-lääketutkimuksen liittyvistä ongelmista:
https://madinfinland.org/adhd/
Äitien syyllisyyden valjastamisen lääkemarkkinoinnim edistämiseksi on ikivanha keino, jota hyödynnettiin jo psykoosilääkkeiden markkinoinnissa. Kuullostaahan se hyvältä, jos lapsen käytös onkin joku neurologinen (pseudo)sairaus eikä vaan huonoksi määriteltyä käytöstä, ja että huono kasvatus ei ole näin ollen syy lapsen poikkeavuuteen. Erilaiset lapset vaativat erilaista kohtelua, ja joskus tarvitaan ulkopuolinen, joka näkee ongelmat paremmin kuin vanhemmat.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3205792/
Siinä vähän näyttöä väitettäsi vastaan.
Aku Kopakkala on saanut fudut masennuslääkitystä arvostellessaan. Jokainen, joka työskentelee terveysalalla, tietää, että ohjeet annetaan Käypä hoidon mukaan. Jos tähän ei voi sitoutua, ei edusta myöskään virallista tahoa. Missään ei väitetä esim. masennuslääkkeen yksinään tehoavan. Tarvitaan muutakin, terapiaa, elämäntapaohjausta, jne.
Adhd.n kohdalla lääkitys on monesti ratkaisevassa roolissa. Sen tietää jokainen, jonka lapsi lääkkeestä hyötyy. Vaikutusta ja tehoa ei voi kiistää. Tuskinpa myöskään opettajat, lääkärit ja harrastuksen ohjaajat erehtyvät pannessaan merkille eron adhd-lapsen olemisessa ilman lääkettä ja sen kanssa. Sanoisin, että ainoaa pseudoa edustaa tämä sun adhd-lääkityksen vastaisuus.
Miksi pitää vastustaa niin kovasti jotain, josta ei ole omakohtaista kokemusta tai tietoa, ja josta jollekin toiselle on yhden elämän arvon verran hyötyä? Jotenkin tosi ilkeää.
Viittaamasi tutkimus siis kesti kokonaiset kolme viikkoa? Osaatko kertoa, minkä tahon sponsoroima tutkimus oli kyseessä? Kopakkala käsitteli kahta tutkimusta, joista toinen kesti 8 VUOTTA, toinen 14 VUOTTA. Rahoitus ei tullut lääkeyhtiöiltä, mikä minusta parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäisen 8 vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan lääkkeet tosiaan olivat tehokkaita 14kk, 3 vuoden jälkeen teho laski ja 8 vuoden jälkeen haitat korostuivat, ei mitään vaikutusta toimintakykyyn. Toisessa tutkimuksessa oli verrokkiryhmänä ei-lääkitys ADHD-lapset, joiden lääkityksen Quebeckin osavaltio korvasi. Muualla Kanadassa lapsia lääkittiin vähemmän, mikä mahdollisti vertailun. Tutkitusti lääkitys HEIKENSI etenkin tyttöjen koulusuoriutumista, oli yhteydessä masennukseen, huonoihin väleihin vanhempiin ja huonovointisuuteen. Aku Kopakkala viittaa myös yhteen ilahduttavaan tutkimukseen, jonka mukaan 64% ADHD-lapsista hyötyy ruokavalion muutoksesta! Eikö ole ihana uutinen? Se ei olekaan välttämättä amfetamiinin puutostila, jos lapsesi on vilkas ja keskittymiskyvytön! Hän on vain poika, syntynyt todennäköisesti joulukuussa ja syö väärin? Ehkä kyse on osin myös kasvatuksesta? Vai mitä mieltä olet huomiosta, että Ranskassa ei ole lainkaan ADHTa?
https://www.psychologytoday.com/us/blog/pay-attention/201511/french-kid…
Kyllä niillä ranskalaisillakin on adhd.ta. Kiitos kun valaisit meitä lääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista. Emme toki ole saaneet siitä lainkaan tietoa hoitavalta lääkäriltä, eikä esimerkiksi lastemme verenpainetta tokikaan seurata lääkitystä annettaessa. Eikä meille myöskään ole kerrottu, että lääkitys puretaan heti, kun se on järkevää ja mahdollista. Meille ei ole tokikaan tarjottu MITÄÄN muuta apua, tukea ja ohjausta. Tai tietoa siitä, että lääkityksen lyhytaikaiset vaikutukset voivat tukea sellaisten taitojen opettelua, joka kantaa pitkälle, ja joka ilman lääkettä olisi mahdotonta oppia.
Kiitos kun arvostelet vanhemmuuttamme! Minä olen terveydenhuollon ammattilainen, ja uskoisin tietäväni ravitsemusasioista aivan riittävästi kyetäkseni tarjoamaan lapsilleni terveellistä ravintoa. Lapseni ovat molemmat syntyneet kesällä, eivätkä ole poikia. Yleistäisitkö, ja vähättelisitkö vielä vähän lisää?
Lapset jotka ovat syntyneet loppuvuodesta saavat monta kertaa todennäköisemmin diagnoosin, kuin alkuvuodesta. Tämä viittaa siihen, että kyse on ilmiöstä, joka liittyy osin lapsen luonnolliseen kehitykseen. Jotkut lapset ovat myös luonnostaan hitaammin kehittyviä. Kyse ei ole yleistyksestä, vaan tutkitusta vahvasta korrelaatiosta. Tämä tulkitaan joskus tieteessä kehityshäiriöijsi, mikä on ”lievää” ylitulkintaa. Tarkoitukseni oli kritisoida häiriön medikalisoimista, johon tähän mennessä psykiatrit Suomessa ovat toki suhtauneet konservatiivisemmin kuin esim. Yhdysvalloissa. Ranskassa ADHD on huomattavan paljon harvinaisempaa kuin monessa muussa maassa. Mihin se liittyy, on sitten oma kysymyksensä.
Kun tehdään hoitosuosituksia koko ryhmälle, tulee tehdä yleistyksiä. Silloin pitää myös vertailla objektiivisesti erilaisten hoitomuotojen tehoa. Ongelma on, että jos tuotteen tutkimuksia rahoittaa tuotteen myyjät ja markkinoijat ja hoitosuosituksia kirjoittavat näiltä yrityksiltä rahaa saavat lääkärit, voi tietyn hoitomuodon asema korostua muihin hoitomuotoihin verrattuna ja hoidon haittoja vähätellään. Tarkoitukseni ei ollut kritisoida sinun vanhemmuuttasi. Aikuisena ihmisenä varmaan ymmärrät, että ilmiöt ovat monimutkaisia eikä yleensä syyllistä löydy. On vain tietty huoli, että ongelmien ylimedikalisointi johtaa siihen, että ominaisuuksista tai ohimenevistä kehitysvaiheista tehdään kroonisia sairauksia.
Tuo loppuvuoden diagnoosit on totta. Ja vaikka ei olisi diagnoosia, niin ryhmissä loppuvuoden lapsia kritisoidaan enemmän ja unohdetaan, että he voivat olla melkein vuoden nuorempia.
USAssa on niin sanottuja isoS ihmisiä paljon. Eli ihmisiä, jotka ottavat mielellään riskejä. Tai oikeastaan etsivät adrenaliini kokemuksia yms. Myös ADHD ihmisiä. Mutta kai. Siksi koska aikoinaan sellaiset lähti Euroopasta seikkailemaan. Kertyvät sitten yhteen maahan.
Tiukat säännöt joista pidetään kiinni vaikka pahaa tekisi. Menee kauan että lapsi ei enää jaksa taistella vastaan mutta sekin aika koittaa. Säännöllisyys on tärkeää kuten myös ennakointi. Vaikka lapsella olisi mikä hyvänsä diagnoosi, pitää silti kasvattaa.
Minulla on myös ad/hd poika joka todettiin ennenkuin täytti 5 vuotta ja sai ensimmäisen lääkkeen jo silloin kokeiluun.
Vielä joitakin vuosia sitten sain kuulla olevani liian tiukka, liian sitä ja liian tätä. Olen sanonut kymmeniä tuhansia kertoja että et saa, et voi, ei. Olen kasvattanut, neuvonut, opastanut, välillä hammasta purren ja nurkan takana itkien.
Nyt poika on yli 10 vuotta. Maailman kiltein, iloisin, kaikille hyvää tahtova. Ei mitään ongelmia, säännöt on olleet aina samat ja kaikille samat. Diagnoosi ei ole syy perseilyyn.
Kaveri laittoi välit poikki kun en kuulemma ymmärrä diagnoosia, kun ei kuulemma mikään auta. Sepä istuikin viime keväänä oman diagnsoitunsa kanssa sitten poliisiautossa. Ihan hirveä ajatus että joku luulee ettei aakkosia voi kasvattaa kun se ei muka auta mitään!
Uskomatonta on millainen määrä aikuisia pokerinaamalla hokee ettei perseilylle voi mitään. En vaan usko mihinkään keksittyihin diagnooseihin, jotka olisivat alkaneet ilmetä vasta milleniaaleissa!
Voisiko joku teistä kertoa miksei näitä käytöshäiriöitä ollut käytännössä ollenkaan esim 80-luvulla? Omalla koulupolullani valehtelematta yhtäkään, ei yhtäkään sellaista sätkyapinaa ollut mitä nykyään nään päivittäin, kun valitettavasti peruskoululaisia tapaan :/
Älylaitteiden ylikäyttö ja kasvatuksen puute jotka johtavat ei-toivottuun käytökseen, keskittymisen mahdottomuuteen ja elämän vaikeutumiseen lapsiparalla, ei ole sairautta vaan olosuhteita johon joko vanhemmat haluavat tai eivät halua puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi psykiatri Ben Furman on hoitanut myös ADHD-lapsia psykoterapeuttisilla menetelmillä. ADHDn kriteerit ovat sen verran epämääräiset, että niiden diagnosoiminen oikein tai väärin on aina vähän tulkinnanvaraista, kuten kyseisen häiriön kehittäjä Allan Frances on myöntänyt. Häntä harmittaakin, että lääkeyhtiöt ovat kaapanneet tämänkin häiriön ja alkaneet käyttää sitä huumeiden kauppaamiseen pikkulapsille. Yhdysvaltain viranomaisten rahoittaman pitkäaikaistutkimuksen nuo lääkkeet eivät edes pitkällä aikavälillä tehoa -ne eivät paranna suorituskykyä millään osa-alueella. Mutta hoitosuosituksia perustuvat muutaman kuukauden mittaisiin tutkimuksiin. Vaikka ylivilkkaiden lasten hoitaminen on varmasti hyvin haastavaa, niin lasten huumaaminen vuosikausia on jo ihmisoikeusnäkökulmasta vähän arveluttavaa. Psykologi Aku Kopakkala onkin kirjoittanut hyvän artikkelin ADHD-lääketutkimuksen liittyvistä ongelmista:
https://madinfinland.org/adhd/
Äitien syyllisyyden valjastamisen lääkemarkkinoinnim edistämiseksi on ikivanha keino, jota hyödynnettiin jo psykoosilääkkeiden markkinoinnissa. Kuullostaahan se hyvältä, jos lapsen käytös onkin joku neurologinen (pseudo)sairaus eikä vaan huonoksi määriteltyä käytöstä, ja että huono kasvatus ei ole näin ollen syy lapsen poikkeavuuteen. Erilaiset lapset vaativat erilaista kohtelua, ja joskus tarvitaan ulkopuolinen, joka näkee ongelmat paremmin kuin vanhemmat.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3205792/
Siinä vähän näyttöä väitettäsi vastaan.
Aku Kopakkala on saanut fudut masennuslääkitystä arvostellessaan. Jokainen, joka työskentelee terveysalalla, tietää, että ohjeet annetaan Käypä hoidon mukaan. Jos tähän ei voi sitoutua, ei edusta myöskään virallista tahoa. Missään ei väitetä esim. masennuslääkkeen yksinään tehoavan. Tarvitaan muutakin, terapiaa, elämäntapaohjausta, jne.
Adhd.n kohdalla lääkitys on monesti ratkaisevassa roolissa. Sen tietää jokainen, jonka lapsi lääkkeestä hyötyy. Vaikutusta ja tehoa ei voi kiistää. Tuskinpa myöskään opettajat, lääkärit ja harrastuksen ohjaajat erehtyvät pannessaan merkille eron adhd-lapsen olemisessa ilman lääkettä ja sen kanssa. Sanoisin, että ainoaa pseudoa edustaa tämä sun adhd-lääkityksen vastaisuus.
Miksi pitää vastustaa niin kovasti jotain, josta ei ole omakohtaista kokemusta tai tietoa, ja josta jollekin toiselle on yhden elämän arvon verran hyötyä? Jotenkin tosi ilkeää.
Viittaamasi tutkimus siis kesti kokonaiset kolme viikkoa? Osaatko kertoa, minkä tahon sponsoroima tutkimus oli kyseessä? Kopakkala käsitteli kahta tutkimusta, joista toinen kesti 8 VUOTTA, toinen 14 VUOTTA. Rahoitus ei tullut lääkeyhtiöiltä, mikä minusta parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäisen 8 vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan lääkkeet tosiaan olivat tehokkaita 14kk, 3 vuoden jälkeen teho laski ja 8 vuoden jälkeen haitat korostuivat, ei mitään vaikutusta toimintakykyyn. Toisessa tutkimuksessa oli verrokkiryhmänä ei-lääkitys ADHD-lapset, joiden lääkityksen Quebeckin osavaltio korvasi. Muualla Kanadassa lapsia lääkittiin vähemmän, mikä mahdollisti vertailun. Tutkitusti lääkitys HEIKENSI etenkin tyttöjen koulusuoriutumista, oli yhteydessä masennukseen, huonoihin väleihin vanhempiin ja huonovointisuuteen. Aku Kopakkala viittaa myös yhteen ilahduttavaan tutkimukseen, jonka mukaan 64% ADHD-lapsista hyötyy ruokavalion muutoksesta! Eikö ole ihana uutinen? Se ei olekaan välttämättä amfetamiinin puutostila, jos lapsesi on vilkas ja keskittymiskyvytön! Hän on vain poika, syntynyt todennäköisesti joulukuussa ja syö väärin? Ehkä kyse on osin myös kasvatuksesta? Vai mitä mieltä olet huomiosta, että Ranskassa ei ole lainkaan ADHTa?
https://www.psychologytoday.com/us/blog/pay-attention/201511/french-kid…
Kyllä niillä ranskalaisillakin on adhd.ta. Kiitos kun valaisit meitä lääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista. Emme toki ole saaneet siitä lainkaan tietoa hoitavalta lääkäriltä, eikä esimerkiksi lastemme verenpainetta tokikaan seurata lääkitystä annettaessa. Eikä meille myöskään ole kerrottu, että lääkitys puretaan heti, kun se on järkevää ja mahdollista. Meille ei ole tokikaan tarjottu MITÄÄN muuta apua, tukea ja ohjausta. Tai tietoa siitä, että lääkityksen lyhytaikaiset vaikutukset voivat tukea sellaisten taitojen opettelua, joka kantaa pitkälle, ja joka ilman lääkettä olisi mahdotonta oppia.
Kiitos kun arvostelet vanhemmuuttamme! Minä olen terveydenhuollon ammattilainen, ja uskoisin tietäväni ravitsemusasioista aivan riittävästi kyetäkseni tarjoamaan lapsilleni terveellistä ravintoa. Lapseni ovat molemmat syntyneet kesällä, eivätkä ole poikia. Yleistäisitkö, ja vähättelisitkö vielä vähän lisää?
Lapset jotka ovat syntyneet loppuvuodesta saavat monta kertaa todennäköisemmin diagnoosin, kuin alkuvuodesta. Tämä viittaa siihen, että kyse on ilmiöstä, joka liittyy osin lapsen luonnolliseen kehitykseen. Jotkut lapset ovat myös luonnostaan hitaammin kehittyviä. Kyse ei ole yleistyksestä, vaan tutkitusta vahvasta korrelaatiosta. Tämä tulkitaan joskus tieteessä kehityshäiriöijsi, mikä on ”lievää” ylitulkintaa. Tarkoitukseni oli kritisoida häiriön medikalisoimista, johon tähän mennessä psykiatrit Suomessa ovat toki suhtauneet konservatiivisemmin kuin esim. Yhdysvalloissa. Ranskassa ADHD on huomattavan paljon harvinaisempaa kuin monessa muussa maassa. Mihin se liittyy, on sitten oma kysymyksensä.
Kun tehdään hoitosuosituksia koko ryhmälle, tulee tehdä yleistyksiä. Silloin pitää myös vertailla objektiivisesti erilaisten hoitomuotojen tehoa. Ongelma on, että jos tuotteen tutkimuksia rahoittaa tuotteen myyjät ja markkinoijat ja hoitosuosituksia kirjoittavat näiltä yrityksiltä rahaa saavat lääkärit, voi tietyn hoitomuodon asema korostua muihin hoitomuotoihin verrattuna ja hoidon haittoja vähätellään. Tarkoitukseni ei ollut kritisoida sinun vanhemmuuttasi. Aikuisena ihmisenä varmaan ymmärrät, että ilmiöt ovat monimutkaisia eikä yleensä syyllistä löydy. On vain tietty huoli, että ongelmien ylimedikalisointi johtaa siihen, että ominaisuuksista tai ohimenevistä kehitysvaiheista tehdään kroonisia..
Ei mulle tutkimusten rahoituksen riippuvuudet olleet mikään uusi juttu. Tämä koskee kaikkea tutkimusta. Jos aivan näin yksinkertaistetaan, niin mua ottaa päähän se, että säs selität jostain "kehitysvaiheesta", kun itse näen lasteni kohdalla todellisuuden olevan aivan jotain muuta. Kyseessä ei ole mikään kasvun myötä ohimenevä "muoti". Toki oireisto iän myötä voi lievittyä, mutta ei välttämättä. Taitoja toivon mukaan opitaan koko ajan lisää.
Aika jännä, miten lasten isällä on noin viisikymppisenä edelleen tämä "kehitysvaihe", nimeltään adhd, päällä. Ja jännää on myös se, kuinka esim. veljieni lapset ovat olleet vauvasta asti aivan tyystin erilaisia, rauhallisia, jne. Eikä heille, ja monille muillekaan ole tullut tätä "luonnollista kehitysvaihetta".
En todella tiedä, mistä sinä käytännön tietosi revit. Epäilen vahvasti ettei sinulla sitä edes ole. Tutkimustietoa tosiaan löytyy puolesta ja vastaan vähän joka asiasta. Käytännössä kuitenkin ainakin Etelä-Suomessa julkisen puolen lastenpsykiatrialla adhd ei ole mikään läpihuutojuttu, että jos vähän vanhemmista siltä tuntuu, niin lapselle lyödään diagnoosi ja lääkitys. Sinä varmaan olet parempi tätäkin arvioimaan, kuin vuosikymmenten uran tehnyt lääketieen lisensiaatti.
Tuossa jutussa avattiin sitä, miksi ranskalaisilla lapsilla todetaan vähemmän adhd.ta. Siinä ilmaistaan myös selkeästi se, että adhd.ta on siellä aivan yhtä lailla kuin muuallakin.
Meni toi lainaus keturalleen, mutta mun kommentti alkaa kohdasta; "Ei mulle tutkimusten rahoituksen riippuvuudet..."
168
Alue: Aihe vapaa
Kyse ei ole aina uskalluksesta vaan ihan siitä havainnosta, että kurinpitotoimet eivät auta. Minusta ei ole mitään kunnioitettavaa toistaa samaa tyhmää tapaa satoja kertoja, vaikka siitä ei ole ollut hyötyä, vain siksi, että naapurissa se on toiminut. Jos erityislapsi kannattaisi kasvattaa ihan samoilla metodeilla kuin ns. tavislapset, miksi ihmeessä mitään diagnooseja ja kuntoutuksia ym. tarvittaisiinkaan? En tietenkään tarkoita, että lapsen pitäisi kasvaa kuin pellossa, esim. väkivaltainen lapsi pitää vaikka kantaa pois paikalta väkivallan lopettamiseksi, mutta esim. oma erityislapseni ei ymmärtänyt tuon taivaallista rangaistuksista ja palkinnoista. Hänellä ne eivät kytkeytyneet mitenkään siihen, mitä hän oli juuri tehnyt tai ollut tekemättä. Eli vähän eri konsteja tarvitaan eri lapsilla, vaikka sinä et sitä kunnioittaisikaan.