Lue keskustelun säännöt.
Adhd lapsen jatkuva perseily, kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta.
12.10.2018 |
Illalla pomppii sängyssä pulisten eikä suostu nukahtamaan ennenkuin siinä klo 23.00. Aamulla pitää kantaa sängystä alakertaan jossa ei halua aamupalaa, ei halua vaatteita, ei halua katsoa lastenohjelmia, ei halua lähteä, äiti on läski ja tyhmä ja isä ruma ja hullu . Kun päästään ulos, ei suostu laittamaan pyöräilykypärää.
Sama perseily jatkuu eskarissa, haahuilee ihan omissa maailmoissaan ja tahtoisi vain leikkimään pienten puolelle vapaata leikkiä, eikä tehdä tylsiä tehtäviä eskarissa.
Eskarin jälkeen alkaa kiukuttelu ja seinille hyppiminen jos ainoa kaveri ei voi sinä päivänä olla, tylsistyminen on tuolle lapselle paha juttu.
Tällä hetkellä adhd diagnoosina on melko varma ja lisäksi on todennäköisesti muutakin häikkää , on käyty toimintaterapiassa ja ensi kuussa aika lasten neurologille. Lääkitys kuulemma auttaisi, mutta sitä ei aloiteta alle kouluikäiselle!
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi psykiatri Ben Furman on hoitanut myös ADHD-lapsia psykoterapeuttisilla menetelmillä. ADHDn kriteerit ovat sen verran epämääräiset, että niiden diagnosoiminen oikein tai väärin on aina vähän tulkinnanvaraista, kuten kyseisen häiriön kehittäjä Allan Frances on myöntänyt. Häntä harmittaakin, että lääkeyhtiöt ovat kaapanneet tämänkin häiriön ja alkaneet käyttää sitä huumeiden kauppaamiseen pikkulapsille. Yhdysvaltain viranomaisten rahoittaman pitkäaikaistutkimuksen nuo lääkkeet eivät edes pitkällä aikavälillä tehoa -ne eivät paranna suorituskykyä millään osa-alueella. Mutta hoitosuosituksia perustuvat muutaman kuukauden mittaisiin tutkimuksiin. Vaikka ylivilkkaiden lasten hoitaminen on varmasti hyvin haastavaa, niin lasten huumaaminen vuosikausia on jo ihmisoikeusnäkökulmasta vähän arveluttavaa. Psykologi Aku Kopakkala onkin kirjoittanut hyvän artikkelin ADHD-lääketutkimuksen liittyvistä ongelmista:
https://madinfinland.org/adhd/
Äitien syyllisyyden valjastamisen lääkemarkkinoinnim edistämiseksi on ikivanha keino, jota hyödynnettiin jo psykoosilääkkeiden markkinoinnissa. Kuullostaahan se hyvältä, jos lapsen käytös onkin joku neurologinen (pseudo)sairaus eikä vaan huonoksi määriteltyä käytöstä, ja että huono kasvatus ei ole näin ollen syy lapsen poikkeavuuteen. Erilaiset lapset vaativat erilaista kohtelua, ja joskus tarvitaan ulkopuolinen, joka näkee ongelmat paremmin kuin vanhemmat.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3205792/
Siinä vähän näyttöä väitettäsi vastaan.
Aku Kopakkala on saanut fudut masennuslääkitystä arvostellessaan. Jokainen, joka työskentelee terveysalalla, tietää, että ohjeet annetaan Käypä hoidon mukaan. Jos tähän ei voi sitoutua, ei edusta myöskään virallista tahoa. Missään ei väitetä esim. masennuslääkkeen yksinään tehoavan. Tarvitaan muutakin, terapiaa, elämäntapaohjausta, jne.
Adhd.n kohdalla lääkitys on monesti ratkaisevassa roolissa. Sen tietää jokainen, jonka lapsi lääkkeestä hyötyy. Vaikutusta ja tehoa ei voi kiistää. Tuskinpa myöskään opettajat, lääkärit ja harrastuksen ohjaajat erehtyvät pannessaan merkille eron adhd-lapsen olemisessa ilman lääkettä ja sen kanssa. Sanoisin, että ainoaa pseudoa edustaa tämä sun adhd-lääkityksen vastaisuus.
Miksi pitää vastustaa niin kovasti jotain, josta ei ole omakohtaista kokemusta tai tietoa, ja josta jollekin toiselle on yhden elämän arvon verran hyötyä? Jotenkin tosi ilkeää.
Viittaamasi tutkimus siis kesti kokonaiset kolme viikkoa? Osaatko kertoa, minkä tahon sponsoroima tutkimus oli kyseessä? Kopakkala käsitteli kahta tutkimusta, joista toinen kesti 8 VUOTTA, toinen 14 VUOTTA. Rahoitus ei tullut lääkeyhtiöiltä, mikä minusta parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäisen 8 vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan lääkkeet tosiaan olivat tehokkaita 14kk, 3 vuoden jälkeen teho laski ja 8 vuoden jälkeen haitat korostuivat, ei mitään vaikutusta toimintakykyyn. Toisessa tutkimuksessa oli verrokkiryhmänä ei-lääkitys ADHD-lapset, joiden lääkityksen Quebeckin osavaltio korvasi. Muualla Kanadassa lapsia lääkittiin vähemmän, mikä mahdollisti vertailun. Tutkitusti lääkitys HEIKENSI etenkin tyttöjen koulusuoriutumista, oli yhteydessä masennukseen, huonoihin väleihin vanhempiin ja huonovointisuuteen. Aku Kopakkala viittaa myös yhteen ilahduttavaan tutkimukseen, jonka mukaan 64% ADHD-lapsista hyötyy ruokavalion muutoksesta! Eikö ole ihana uutinen? Se ei olekaan välttämättä amfetamiinin puutostila, jos lapsesi on vilkas ja keskittymiskyvytön! Hän on vain poika, syntynyt todennäköisesti joulukuussa ja syö väärin? Ehkä kyse on osin myös kasvatuksesta? Vai mitä mieltä olet huomiosta, että Ranskassa ei ole lainkaan ADHTa?
https://www.psychologytoday.com/us/blog/pay-attention/201511/french-kid…
Kyllä niillä ranskalaisillakin on adhd.ta. Kiitos kun valaisit meitä lääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista. Emme toki ole saaneet siitä lainkaan tietoa hoitavalta lääkäriltä, eikä esimerkiksi lastemme verenpainetta tokikaan seurata lääkitystä annettaessa. Eikä meille myöskään ole kerrottu, että lääkitys puretaan heti, kun se on järkevää ja mahdollista. Meille ei ole tokikaan tarjottu MITÄÄN muuta apua, tukea ja ohjausta. Tai tietoa siitä, että lääkityksen lyhytaikaiset vaikutukset voivat tukea sellaisten taitojen opettelua, joka kantaa pitkälle, ja joka ilman lääkettä olisi mahdotonta oppia.
Kiitos kun arvostelet vanhemmuuttamme! Minä olen terveydenhuollon ammattilainen, ja uskoisin tietäväni ravitsemusasioista aivan riittävästi kyetäkseni tarjoamaan lapsilleni terveellistä ravintoa. Lapseni ovat molemmat syntyneet kesällä, eivätkä ole poikia. Yleistäisitkö, ja vähättelisitkö vielä vähän lisää?
Lapset jotka ovat syntyneet loppuvuodesta saavat monta kertaa todennäköisemmin diagnoosin, kuin alkuvuodesta. Tämä viittaa siihen, että kyse on ilmiöstä, joka liittyy osin lapsen luonnolliseen kehitykseen. Jotkut lapset ovat myös luonnostaan hitaammin kehittyviä. Kyse ei ole yleistyksestä, vaan tutkitusta vahvasta korrelaatiosta. Tämä tulkitaan joskus tieteessä kehityshäiriöijsi, mikä on ”lievää” ylitulkintaa. Tarkoitukseni oli kritisoida häiriön medikalisoimista, johon tähän mennessä psykiatrit Suomessa ovat toki suhtauneet konservatiivisemmin kuin esim. Yhdysvalloissa. Ranskassa ADHD on huomattavan paljon harvinaisempaa kuin monessa muussa maassa. Mihin se liittyy, on sitten oma kysymyksensä.
Kun tehdään hoitosuosituksia koko ryhmälle, tulee tehdä yleistyksiä. Silloin pitää myös vertailla objektiivisesti erilaisten hoitomuotojen tehoa. Ongelma on, että jos tuotteen tutkimuksia rahoittaa tuotteen myyjät ja markkinoijat ja hoitosuosituksia kirjoittavat näiltä yrityksiltä rahaa saavat lääkärit, voi tietyn hoitomuodon asema korostua muihin hoitomuotoihin verrattuna ja hoidon haittoja vähätellään. Tarkoitukseni ei ollut kritisoida sinun vanhemmuuttasi. Aikuisena ihmisenä varmaan ymmärrät, että ilmiöt ovat monimutkaisia eikä yleensä syyllistä löydy. On vain tietty huoli, että ongelmien ylimedikalisointi johtaa siihen, että ominaisuuksista tai ohimenevistä kehitysvaiheista tehdään kroonisia..
Ei mulle tutkimusten rahoituksen riippuvuudet olleet mikään uusi juttu. Tämä koskee kaikkea tutkimusta. Jos aivan näin yksinkertaistetaan, niin mua ottaa päähän se, että säs selität jostain "kehitysvaiheesta", kun itse näen lasteni kohdalla todellisuuden olevan aivan jotain muuta. Kyseessä ei ole mikään kasvun myötä ohimenevä "muoti". Toki oireisto iän myötä voi lievittyä, mutta ei välttämättä. Taitoja toivon mukaan opitaan koko ajan lisää.
Aika jännä, miten lasten isällä on noin viisikymppisenä edelleen tämä "kehitysvaihe", nimeltään adhd, päällä. Ja jännää on myös se, kuinka esim. veljieni lapset ovat olleet vauvasta asti aivan tyystin erilaisia, rauhallisia, jne. Eikä heille, ja monille muillekaan ole tullut tätä "luonnollista kehitysvaihetta".
En todella tiedä, mistä sinä käytännön tietosi revit. Epäilen vahvasti ettei sinulla sitä edes ole. Tutkimustietoa tosiaan löytyy puolesta ja vastaan vähän joka asiasta. Käytännössä kuitenkin ainakin Etelä-Suomessa julkisen puolen lastenpsykiatrialla adhd ei ole mikään läpihuutojuttu, että jos vähän vanhemmista siltä tuntuu, niin lapselle lyödään diagnoosi ja lääkitys. Sinä varmaan olet parempi tätäkin arvioimaan, kuin vuosikymmenten uran tehnyt lääketieen lisensiaatti.
Tuossa jutussa avattiin sitä, miksi ranskalaisilla lapsilla todetaan vähemmän adhd.ta. Siinä ilmaistaan myös selkeästi se, että adhd.ta on siellä aivan yhtä lailla kuin muuallakin.
En väittänyt, etteikö ranskalaisilla lapsilla olisi tätä juuri keksittyä ADHDta vaan sitä, että he tulkitsevat lasten ongelmia eri tavoin. Psykiatriset diagnoosit eivät koskaan yleisty, jos niitä ei aggressiivisesti markkinoida ihmisille. Jostain syystä tämän markkinoinkin yhteydessä usein viitataan lääkeyhtiöiden rahoittamiin lyhyen aikavälin tutkimuksiin, joissa se ja se lääke on todettu erittäin tehokkaaksi tähän juuri häiriöksi äänestettyyn, markkinapotentiaalia omaavan häiriöön. Ranskalaisilla varmasti on oirevarantoa amfetamiinimarkkinoille siinä missä muillakin kansoilla. Eri asia on, miten siihen suhtaudutaan.
Minua ei kamalasti kiinnosta argumentit, jotka perustivat lähinnä anekdootteihin sukusi taipumuksista ja viittauksiin tuntemiesi lääkärin titteleihin. Minäkin tunnen lääkäreitä kyllä., mutta en viittaa heidän valkoisiin takkeihin vahvistaakseen argumenttien uskottavuutta. Se kuulostaisi vähän huvittavalta. Voit kysyä häneltä seuraavaksi toki, onko lääkitys todella paljon tehokkaampi kuin esim. kognitiivinen käytyäytymistetapia. Esim. MTA (1999) tutkimuksen mukaan ero eri hoitomuotojen välillä oli olematon, lääkitys erottuu vain sivuvaikutusten suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Perseily". Perse perse perse. En tiedä yhtäkään tyhmempää muotisanaa kuin tuo helvetin "perseily". Mitä se edes muka tarkoittaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi psykiatri Ben Furman on hoitanut myös ADHD-lapsia psykoterapeuttisilla menetelmillä. ADHDn kriteerit ovat sen verran epämääräiset, että niiden diagnosoiminen oikein tai väärin on aina vähän tulkinnanvaraista, kuten kyseisen häiriön kehittäjä Allan Frances on myöntänyt. Häntä harmittaakin, että lääkeyhtiöt ovat kaapanneet tämänkin häiriön ja alkaneet käyttää sitä huumeiden kauppaamiseen pikkulapsille. Yhdysvaltain viranomaisten rahoittaman pitkäaikaistutkimuksen nuo lääkkeet eivät edes pitkällä aikavälillä tehoa -ne eivät paranna suorituskykyä millään osa-alueella. Mutta hoitosuosituksia perustuvat muutaman kuukauden mittaisiin tutkimuksiin. Vaikka ylivilkkaiden lasten hoitaminen on varmasti hyvin haastavaa, niin lasten huumaaminen vuosikausia on jo ihmisoikeusnäkökulmasta vähän arveluttavaa. Psykologi Aku Kopakkala onkin kirjoittanut hyvän artikkelin ADHD-lääketutkimuksen liittyvistä ongelmista:
https://madinfinland.org/adhd/
Äitien syyllisyyden valjastamisen lääkemarkkinoinnim edistämiseksi on ikivanha keino, jota hyödynnettiin jo psykoosilääkkeiden markkinoinnissa. Kuullostaahan se hyvältä, jos lapsen käytös onkin joku neurologinen (pseudo)sairaus eikä vaan huonoksi määriteltyä käytöstä, ja että huono kasvatus ei ole näin ollen syy lapsen poikkeavuuteen. Erilaiset lapset vaativat erilaista kohtelua, ja joskus tarvitaan ulkopuolinen, joka näkee ongelmat paremmin kuin vanhemmat.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3205792/
Siinä vähän näyttöä väitettäsi vastaan.
Aku Kopakkala on saanut fudut masennuslääkitystä arvostellessaan. Jokainen, joka työskentelee terveysalalla, tietää, että ohjeet annetaan Käypä hoidon mukaan. Jos tähän ei voi sitoutua, ei edusta myöskään virallista tahoa. Missään ei väitetä esim. masennuslääkkeen yksinään tehoavan. Tarvitaan muutakin, terapiaa, elämäntapaohjausta, jne.
Adhd.n kohdalla lääkitys on monesti ratkaisevassa roolissa. Sen tietää jokainen, jonka lapsi lääkkeestä hyötyy. Vaikutusta ja tehoa ei voi kiistää. Tuskinpa myöskään opettajat, lääkärit ja harrastuksen ohjaajat erehtyvät pannessaan merkille eron adhd-lapsen olemisessa ilman lääkettä ja sen kanssa. Sanoisin, että ainoaa pseudoa edustaa tämä sun adhd-lääkityksen vastaisuus.
Miksi pitää vastustaa niin kovasti jotain, josta ei ole omakohtaista kokemusta tai tietoa, ja josta jollekin toiselle on yhden elämän arvon verran hyötyä? Jotenkin tosi ilkeää.
Viittaamasi tutkimus siis kesti kokonaiset kolme viikkoa? Osaatko kertoa, minkä tahon sponsoroima tutkimus oli kyseessä? Kopakkala käsitteli kahta tutkimusta, joista toinen kesti 8 VUOTTA, toinen 14 VUOTTA. Rahoitus ei tullut lääkeyhtiöiltä, mikä minusta parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäisen 8 vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan lääkkeet tosiaan olivat tehokkaita 14kk, 3 vuoden jälkeen teho laski ja 8 vuoden jälkeen haitat korostuivat, ei mitään vaikutusta toimintakykyyn. Toisessa tutkimuksessa oli verrokkiryhmänä ei-lääkitys ADHD-lapset, joiden lääkityksen Quebeckin osavaltio korvasi. Muualla Kanadassa lapsia lääkittiin vähemmän, mikä mahdollisti vertailun. Tutkitusti lääkitys HEIKENSI etenkin tyttöjen koulusuoriutumista, oli yhteydessä masennukseen, huonoihin väleihin vanhempiin ja huonovointisuuteen. Aku Kopakkala viittaa myös yhteen ilahduttavaan tutkimukseen, jonka mukaan 64% ADHD-lapsista hyötyy ruokavalion muutoksesta! Eikö ole ihana uutinen? Se ei olekaan välttämättä amfetamiinin puutostila, jos lapsesi on vilkas ja keskittymiskyvytön! Hän on vain poika, syntynyt todennäköisesti joulukuussa ja syö väärin? Ehkä kyse on osin myös kasvatuksesta? Vai mitä mieltä olet huomiosta, että Ranskassa ei ole lainkaan ADHTa?
https://www.psychologytoday.com/us/blog/pay-attention/201511/french-kid…
Kyllä niillä ranskalaisillakin on adhd.ta. Kiitos kun valaisit meitä lääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista. Emme toki ole saaneet siitä lainkaan tietoa hoitavalta lääkäriltä, eikä esimerkiksi lastemme verenpainetta tokikaan seurata lääkitystä annettaessa. Eikä meille myöskään ole kerrottu, että lääkitys puretaan heti, kun se on järkevää ja mahdollista. Meille ei ole tokikaan tarjottu MITÄÄN muuta apua, tukea ja ohjausta. Tai tietoa siitä, että lääkityksen lyhytaikaiset vaikutukset voivat tukea sellaisten taitojen opettelua, joka kantaa pitkälle, ja joka ilman lääkettä olisi mahdotonta oppia.
Kiitos kun arvostelet vanhemmuuttamme! Minä olen terveydenhuollon ammattilainen, ja uskoisin tietäväni ravitsemusasioista aivan riittävästi kyetäkseni tarjoamaan lapsilleni terveellistä ravintoa. Lapseni ovat molemmat syntyneet kesällä, eivätkä ole poikia. Yleistäisitkö, ja vähättelisitkö vielä vähän lisää?
Lapset jotka ovat syntyneet loppuvuodesta saavat monta kertaa todennäköisemmin diagnoosin, kuin alkuvuodesta. Tämä viittaa siihen, että kyse on ilmiöstä, joka liittyy osin lapsen luonnolliseen kehitykseen. Jotkut lapset ovat myös luonnostaan hitaammin kehittyviä. Kyse ei ole yleistyksestä, vaan tutkitusta vahvasta korrelaatiosta. Tämä tulkitaan joskus tieteessä kehityshäiriöijsi, mikä on ”lievää” ylitulkintaa. Tarkoitukseni oli kritisoida häiriön medikalisoimista, johon tähän mennessä psykiatrit Suomessa ovat toki suhtauneet konservatiivisemmin kuin esim. Yhdysvalloissa. Ranskassa ADHD on huomattavan paljon harvinaisempaa kuin monessa muussa maassa. Mihin se liittyy, on sitten oma kysymyksensä.
Kun tehdään hoitosuosituksia koko ryhmälle, tulee tehdä yleistyksiä. Silloin pitää myös vertailla objektiivisesti erilaisten hoitomuotojen tehoa. Ongelma on, että jos tuotteen tutkimuksia rahoittaa tuotteen myyjät ja markkinoijat ja hoitosuosituksia kirjoittavat näiltä yrityksiltä rahaa saavat lääkärit, voi tietyn hoitomuodon asema korostua muihin hoitomuotoihin verrattuna ja hoidon haittoja vähätellään. Tarkoitukseni ei ollut kritisoida sinun vanhemmuuttasi. Aikuisena ihmisenä varmaan ymmärrät, että ilmiöt ovat monimutkaisia eikä yleensä syyllistä löydy. On vain tietty huoli, että ongelmien ylimedikalisointi johtaa siihen, että ominaisuuksista tai ohimenevistä kehitysvaiheista tehdään kroonisia..
Ei mulle tutkimusten rahoituksen riippuvuudet olleet mikään uusi juttu. Tämä koskee kaikkea tutkimusta. Jos aivan näin yksinkertaistetaan, niin mua ottaa päähän se, että säs selität jostain "kehitysvaiheesta", kun itse näen lasteni kohdalla todellisuuden olevan aivan jotain muuta. Kyseessä ei ole mikään kasvun myötä ohimenevä "muoti". Toki oireisto iän myötä voi lievittyä, mutta ei välttämättä. Taitoja toivon mukaan opitaan koko ajan lisää.
Aika jännä, miten lasten isällä on noin viisikymppisenä edelleen tämä "kehitysvaihe", nimeltään adhd, päällä. Ja jännää on myös se, kuinka esim. veljieni lapset ovat olleet vauvasta asti aivan tyystin erilaisia, rauhallisia, jne. Eikä heille, ja monille muillekaan ole tullut tätä "luonnollista kehitysvaihetta".
En todella tiedä, mistä sinä käytännön tietosi revit. Epäilen vahvasti ettei sinulla sitä edes ole. Tutkimustietoa tosiaan löytyy puolesta ja vastaan vähän joka asiasta. Käytännössä kuitenkin ainakin Etelä-Suomessa julkisen puolen lastenpsykiatrialla adhd ei ole mikään läpihuutojuttu, että jos vähän vanhemmista siltä tuntuu, niin lapselle lyödään diagnoosi ja lääkitys. Sinä varmaan olet parempi tätäkin arvioimaan, kuin vuosikymmenten uran tehnyt lääketieen lisensiaatti.
Tuossa jutussa avattiin sitä, miksi ranskalaisilla lapsilla todetaan vähemmän adhd.ta. Siinä ilmaistaan myös selkeästi se, että adhd.ta on siellä aivan yhtä lailla kuin muuallakin.
En väittänyt, etteikö ranskalaisilla lapsilla olisi tätä juuri keksittyä ADHDta vaan sitä, että he tulkitsevat lasten ongelmia eri tavoin. Psykiatriset diagnoosit eivät koskaan yleisty, jos niitä ei aggressiivisesti markkinoida ihmisille. Jostain syystä tämän markkinoinkin yhteydessä usein viitataan lääkeyhtiöiden rahoittamiin lyhyen aikavälin tutkimuksiin, joissa se ja se lääke on todettu erittäin tehokkaaksi tähän juuri häiriöksi äänestettyyn, markkinapotentiaalia omaavan häiriöön. Ranskalaisilla varmasti on oirevarantoa amfetamiinimarkkinoille siinä missä muillakin kansoilla. Eri asia on, miten siihen suhtaudutaan.
Minua ei kamalasti kiinnosta argumentit, jotka perustivat lähinnä anekdootteihin sukusi taipumuksista ja viittauksiin tuntemiesi lääkärin titteleihin. Minäkin tunnen lääkäreitä kyllä., mutta en viittaa heidän valkoisiin takkeihin vahvistaakseen argumenttien uskottavuutta. Se kuulostaisi vähän huvittavalta. Voit kysyä häneltä seuraavaksi toki, onko lääkitys todella paljon tehokkaampi kuin esim. kognitiivinen käytyäytymistetapia. Esim. MTA (1999) tutkimuksen mukaan ero eri hoitomuotojen välillä oli olematon, lääkitys erottuu vain sivuvaikutusten suhteen.Huvittavaa tässä on se, että sulla ei todellisuudessa ole lainkaan käytännön kokemusta adhd-lapsista. Älä itse sorru tähän parjaamaasi hairahdukseen, jossa niputetaan kaikki häiriökäyttäytyminen adhd.ksi. Tiedän, että tätä tapahtuu, kuten esim. narsisminkin kohdalla. Ei se silti poista todellisia narsisteja tai adhd (MBD) lapsia tästä maailmasta.
Yrität itse asettua koko ajan jalustalle. Minä kuulutin käytännön omakohtaista kokemusta. Ja "sukuni" (mieheni ei ole minulle sukua), "taipumukset" mainitsin, koska puhuit, "luonnollisesta kehitysvaiheesta". Siinä tapauksessa miehelläni ei pitäisi olla enää oireita.
Aika paljon oli muuten MindPridessa ihan tuollaisia yli 30v adhd-tyyppejä. Jännää, koska eihän heitä sun mukaasi olekaan..
Ainiin! Ja mun toinen muksu on nyt 2,5v käynyt kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa 2xvko. Eli et tuossakaan tuonut esiin mitään uutta. Ihan hyvin näyttäs sinun lisäksesi nämä lastenpsykiatritkin olevan asioista perillä, kun osaavat ohjata oikeanlaiseen hoitoon.
Lapseni ei riehu vaan saa päinvastoin aina kehuja hyvästä käytöksestään.
Lääkettä ei hänelle määrätty rauhoittumiseen, vaan keskittymiseen.
Veti ennen lääkitustäkin kymppejä kokeista MUTTA kokeet tehtiinkin hiljaisessa luokassa jossa 9 oppilasta. Kotona ei voinut keskittyä läksyihin kun sisko leikki, ulkoa kuului ääntä, telkka oli auki. . Lääke blokkasi nuo ärsykkkeet ja nyt tekee läksyjä vaikka imuroisin samalla.
Tutkikaa tosiaan ennen kuin hutkitte. Ei se lääke ole vain amfetamiinimyrkkyä lapsen kasvaville aivoille, vaan usein keinoa selviytyä lapsuudesta hengissä. Lääkitys saa adhd-oireistaan vääjäämättä kärsivälle toistuvia onnistumisen kokemuksia ja näin lisää jaksamista itsenään olemiselle. Tästä neurologisesta häiriöstä kärsivä näet vuosien saatossa todellakin näkee, miten muut pärjäävät ja miten itse, ja jo alakouluikäinen huomaa oman erilaisuutensa ja puutteensa suhteessa "normaaleihin". Omaa oireilua on vaikea jaksaa ja siitä todellakin yrittää opetella pois, ja toisinaan oireilun saakin muilta huomaamattomaksi. Mutta ei se aivotoiminta siitä kirjaudu, että opettelee käyttäytymään pidättyvänkin, vaan tämä normaalin näytteleminen vuodesta toiseen on äärimmäisen kuluttavaa. Itse selviydyin kouluvuosista pakottamalla itseni tavismuottiin, eikä adhd sinällään näkynyt koulutodistuksissa, mitä nyt käyttäytyminen tai mikään muukaan ei koskaan yltänyt kymppiin, vaikka älyni puolesta ilman häiriötä olisinkin varmaan ollut kympin oppilas. Sain diagnoosin nyt kolmekymppisenä, ja voin kertoa, että lääkitys paransi elämänlaatuani ainakin 200%; kykenen olemaan työelämässä, jaksan kotiarjen ja olen tyytyväinen perhe-elämääni, parisuhteeseeni ja työelämääni ensimmäistä kertaa elämässäni! Ennen lääkitystä kaikki tuntui valtavalta ponnistelulta ja sarjalta toistuvia epäonnistumisia. Tunsin itseäni kohtaan alati kasvavaa inhoa ja tunsin olevani laiskin, tyhmin ja ajattelemattomin ihminen maailmankaikkeuden historiassa. Heti sinä päivänä kun aloitin lääkityksen, huomasin valtavan eron omassa kyvykkyydessäni, asioiden priorisoinnissa, aloitekyvyssä, asioiden loppuunsaattamisessa, keskittymisessä, tarkkaavuuden siirrossa... Vahinko, että yli 25 vuotta kiduin suossa räpiköiden ennen kuin ratkaisu löydettiin ja aloin elää elämisen arvoista elämää. Minulla on kaksi lasta, joista toinen on juuri saanut myös diagnoosin ja toinen tullee sen saamaan 2 vuoden sisään. Vaikka jonkin aikaa tunsin valtavaa syyllisyyttä siitä, että tietämäni laitoin tämän vahvasti periytyvän sairauden eteenpäin lapsilleni, on silti ehkä onni, että heillä on sentään minut, joka todellakin olen valmis tekemään kaikkeni, jotta lapseni saavat tarvitsemaansa tukea ja apua, jota itse en valitettavasti aikoinani saanut. Kouluikäiseni on yhtä lailla hyötynyt valtavasti lääkityksestä, sillä sen avulla hän pärjää koulussa. Ennen lääkitystä hän ei kyennyt oppimaan mitään koulussa, jolloin minä toimin hänen opettajanaan kaikki illat ja viikonloput. Älkää kiitos pitäkö lääkitystä hirviönä, sillä lääkitys tekee meistä niitä ihmisiä, joita haluamme ja jaksamme olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta on millainen määrä aikuisia pokerinaamalla hokee ettei perseilylle voi mitään. En vaan usko mihinkään keksittyihin diagnooseihin, jotka olisivat alkaneet ilmetä vasta milleniaaleissa!
Voisiko joku teistä kertoa miksei näitä käytöshäiriöitä ollut käytännössä ollenkaan esim 80-luvulla? Omalla koulupolullani valehtelematta yhtäkään, ei yhtäkään sellaista sätkyapinaa ollut mitä nykyään nään päivittäin, kun valitettavasti peruskoululaisia tapaan :/
Älylaitteiden ylikäyttö ja kasvatuksen puute jotka johtavat ei-toivottuun käytökseen, keskittymisen mahdottomuuteen ja elämän vaikeutumiseen lapsiparalla, ei ole sairautta vaan olosuhteita johon joko vanhemmat haluavat tai eivät halua puuttua.
Kuule kyllä oli . Pikkuveljellä (synt.81) ja parhaalla kaverillaan oli adhd, tai on siis tietysti vieläkin ja leikkivät aina kaksin, kun muita lapsia ei haluttu heidän lähelleen. Tiesin ihmisten yleisesti ihmettelevän, että kun se "Eija" on niin mukava nainen ja " Tanja" niin kilti tyttö niin miksi sitten se poika on semmoinen hulivili? Veli sai oman diagnoosinsa vasta kolmekymppisenä, kun omalla pojallaan oli todettu adhd ja veli tajusi itsellään olevan hyvin paljon samoja oireita.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta on millainen määrä aikuisia pokerinaamalla hokee ettei perseilylle voi mitään. En vaan usko mihinkään keksittyihin diagnooseihin, jotka olisivat alkaneet ilmetä vasta milleniaaleissa!
Voisiko joku teistä kertoa miksei näitä käytöshäiriöitä ollut käytännössä ollenkaan esim 80-luvulla? Omalla koulupolullani valehtelematta yhtäkään, ei yhtäkään sellaista sätkyapinaa ollut mitä nykyään nään päivittäin, kun valitettavasti peruskoululaisia tapaan :/
Älylaitteiden ylikäyttö ja kasvatuksen puute jotka johtavat ei-toivottuun käytökseen, keskittymisen mahdottomuuteen ja elämän vaikeutumiseen lapsiparalla, ei ole sairautta vaan olosuhteita johon joko vanhemmat haluavat tai eivät halua puuttua.
Kyllä oli. Ne lapset laitettiin koulussa tarkkailuluokalle ja käytöstä koettiin kotona kitkeä ruumillisella kurituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta on millainen määrä aikuisia pokerinaamalla hokee ettei perseilylle voi mitään. En vaan usko mihinkään keksittyihin diagnooseihin, jotka olisivat alkaneet ilmetä vasta milleniaaleissa!
Voisiko joku teistä kertoa miksei näitä käytöshäiriöitä ollut käytännössä ollenkaan esim 80-luvulla? Omalla koulupolullani valehtelematta yhtäkään, ei yhtäkään sellaista sätkyapinaa ollut mitä nykyään nään päivittäin, kun valitettavasti peruskoululaisia tapaan :/
Älylaitteiden ylikäyttö ja kasvatuksen puute jotka johtavat ei-toivottuun käytökseen, keskittymisen mahdottomuuteen ja elämän vaikeutumiseen lapsiparalla, ei ole sairautta vaan olosuhteita johon joko vanhemmat haluavat tai eivät halua puuttua.Kyllä oli. Ne lapset laitettiin koulussa tarkkailuluokalle ja käytöstä koettiin kotona kitkeä ruumillisella kurituksella.
Minun luokallani oli myös kolme ihan selkeää ADHD:tä 80-luvulla. Koulussa oli muitakin samantyylisiä poikia. Eivät silloin saaneet minkäänlaista apua ongelmiinsa, yksi meni lopulta tarkkailuluokalle.
Yhtä näistä pojista olen jostain syystä miettinyt paljon viime aikoina. Mietin, menikö tuon pojan älykkyys ja lahjakkuus lopulta ihan hukkaan, kun ei muuten pärjännyt koulussa.
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Ennen vanhaan oli paljon vähemmän käytöshäiriöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD.. Keksitty kirjainyhdistelmä selvälle yksinkertaiselle ilmaisulle: h u l l u.
Ennen ihmiset eivät hevin paljastaneet hulluuttaan muille, koska sait sen mukaisen kohtelun ja ehkä jouduit mielisairaalaan - nykyisin on hienoa olla hullu ja erikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta on millainen määrä aikuisia pokerinaamalla hokee ettei perseilylle voi mitään. En vaan usko mihinkään keksittyihin diagnooseihin, jotka olisivat alkaneet ilmetä vasta milleniaaleissa!
Voisiko joku teistä kertoa miksei näitä käytöshäiriöitä ollut käytännössä ollenkaan esim 80-luvulla? Omalla koulupolullani valehtelematta yhtäkään, ei yhtäkään sellaista sätkyapinaa ollut mitä nykyään nään päivittäin, kun valitettavasti peruskoululaisia tapaan :/
Älylaitteiden ylikäyttö ja kasvatuksen puute jotka johtavat ei-toivottuun käytökseen, keskittymisen mahdottomuuteen ja elämän vaikeutumiseen lapsiparalla, ei ole sairautta vaan olosuhteita johon joko vanhemmat haluavat tai eivät halua puuttua.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD.. Keksitty kirjainyhdistelmä selvälle yksinkertaiselle ilmaisulle: h u l l u.
Ennen ihmiset eivät hevin paljastaneet hulluuttaan muille, koska sait sen mukaisen kohtelun ja ehkä jouduit mielisairaalaan - nykyisin on hienoa olla hullu ja erikoinen.
Kuinka monta lasta mahtaakaan olla täsmälääkityksellä nykyään että pärjää arjessa? Miksi tämä diagnoosi (ADHD) tuntuu yleistyneen lapsilla?
Minä en ainakaan ole huomannut, että kukaan olisi väittänyt ettei adhd-lasta voi kasvattaa! Totta kai voi, ja se kasvatuksen rooli vain korostuu näissä tapauksissa. Totuus on kuitenkin se, että esimerkiksi puhtaaseen tarkkaamattomuuteen lääkitys auttaa. Se helpottaa lapsen keskittymistä-lapsi onnistuu-itsetunto kohoaa! Tämä puoli asiassa ei liity kasvatukseen! Esimerkiksi oma lapseni ei kykene lukemaan ilman lääkettä, koska ei pysty keskittymään yhdistämään yli 4 kirjainta sisältäviä sanoja sanoiksi! Miten kasvatus liittyy tähän?! Tulisitko sanomaan minulle, ihan täyspäiselle aikuiselle ihmiselle päin naamaa, että tässä on nyt kyse kasvatuksen puutteesta?
Voi pyhä yksinkertaisuus.