Adhd lapsen jatkuva perseily, kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta.

Aika tiukkaa settiä peliin, eli jokaisen perseilyn pitää "maksaa".

Kiukuttelu aamulla tai vanhempien nimittely = esim.  kotiarestia, ei eskarin jälkeen kaverin kanssa leikkimään

Kiukuttelu pukemisessa, kieltäytyminen kypärästä tms. = esim. lempilelun menetys vähintään viikoksi lukolliseen kaappiin

Tässä siis vähän osviittaa: rangaistus huonosta käytöksestä on siis jonkun lapselle mieluisan asian menetys ja vastaavasti kun hommat aamulla sujuu palkinto on jokin lapselle kiva asia, mennään uimaan, leivotaan tms. ja tietysti kehutaan.

Lapsen kanssa pitää myös puuhailla, jos tuo lapsen huono käytös on se, millä vanhempien huomio saadaan, lapsi jatkaa sitä.

Illalla lapsen kanssa pitää siis olla, lukea satua, leikkiä, pelata ja antaa sitä huomiota, sen jälkeen nukahtaminenkin voi sujua paremmin.

Lääkityksestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, noita ns. kotikonsteja kokeilisin ensin, kun niitä ei teillä ilmeisesti ole käytössä lainkaan. Vanhemmat nielevät mukisematta joka-aamuisen nimittelyn ja kiukuttelun. 

Tsemppiä teille.Mulla vanhimmalla lapsella ADHD.Nyt jo aikuinen mutta kyllä murehduttaa vieläkin. Käytös riskialtista ja vika aina muissa,mitä vaan tapahtuukin.

Tosi kurjaa että ihmiset eivät ymmärrä että tässä on ihan ilmeisesti neurologisesta diagnoosista kyse.

Luulisi ihmisten olevan tietoisempia nykyään! Ja sitäpaitsi lapsesta kyse ja ei suinkaan kurin puute kysymyksessä. Haette heti apua ja etsitte tietoa vaikka netistä. Lääkitys helpottaa mutta varmasti vanhempana ei anna mielellään lääkkeitä lapsille. Ottakaa selville omat oikeutenne ja etsikää yhteyksiä muihin vanhempiin, sieltä saa monesti vinkkejä miten toimia.

Omasta kokemuksesta kerron.

helpommin menee sun kannalta kun vaan hyväksyt että tota ae todellakin on.

Ps. Pyydä melatoniini resepti sille lapselle!

Sen lisäksi kannattaa pyytää pitkävailutteinen metylifenidaatti!

Miehen eskari-ikäinen poika pistänyt sörsseliksi, juuri tällä hetkellä ovat pitämässä "kriisipalaveria" eskarin opettajien tms ihmisten kanssa. ADHD toki diagnosoitu, eikö joka ikinen nykyajan lapsi sen diagnoosin saa jos ei ekalla sanomisella jotain asiaa usko. Lääkityksen aloittivat jo kun poika oli vielä 5-vuotias, vaikka tuon lääkkeen suosituksissa on ettei alle 6-vuotiaille. Nopeasti äitinsä nostatti annoksen jo aika maksimiin kun haluaa pitää pojan puolikuolleena. 

Kun lapsen kanssa on kahdestaan niin ei mitään ongelmia missään. On kuin enkeli. Heti kun isompi sisaruksensa on samassa tilassa niin menee riehumiseksi, vaikka tämä isompi sisarus ei riehu ja yrittää jopa pitää veljeään aisoissa. Meillä ovat joka toinen viikonloppu eikä lääkettä anneta ollenkaan. Eivät ilmeisesti "kotonakaan" anna viikonloppuisin. Poika toimii paremmin kun ei ole lääkitystä: lääkkeen kanssa arka haahuilija, ei minkäänlaista kontaktia saa, mutta on toki rauhallinen, mutta myös herkkyys kaikkea kohtaan suurenee ja itkuja tulee herkkään. 

Nyt eskarin alettua alkanut käyttäytyä sielläkin kuin mikäkin koulun suurin pomo, kiusaa ja isottelee, vaikka tosiaan kokonsakin puolesta kuuluu ihan pienimpiin. Miehen mukaan alkanut nähdä pojassa samoja piirteitä kuin eksänsä (eli lapsen äidin) pikkuveljessä, jolla myös samanlaisia ongelmia ollut ja joutunut huostaan otetuksikin jossain vaiheessa lapsuuttaan. 

Meidän on hankala etänä sitä heidän todellista kotiarkeaan seurata, kun vielä toisessa kaupungissakin asutaan, mutta ollaan epäilty, että suuresti vaikuttaa pojan käytökseen se miten häntä kohdellaan kotonaan. Äitinsä lellii esikoista ja sättii joka ikisestä asiasta poikaa, haistattaa jopa paskat jne kiroilee päin naamaa. Kierteestähän se kaikki on alkanut, että joko poika alkanut käyttäytymään huonosti kun tullut kohdelluksi "huonommin" ja äiti sitä ei jaksa - sättii, mistä pojan käytös vaan pahenee, samoin äidin. 

Kuulema perhetyöntekijän tukea saisivat esim. aamuihin hakea, en tiedä sitten miksi eivät ole. Lääkettä vaan naamaan niin jäänee kohta poika tuon kokoiseksi kirpuksi mitä nyt on. Normaalista ikäisestään varmaan -10 kg pienempi. Ainakin. 

Tytön ongelmat alkoivat ilmetä päiväkodissa 4-vuotiaana.  Hermostui ohjatuista leikkituokioista, olisi vain halunnut pikkuhuoneeseen omaan rauhaan leikkimään itse määräämäänsä leikkiä. Päiväunia ei ottanut millään, lopulta saikin tutkia kirjoja tai leikkiä muiden nukkuessa. Ulkona antoi toisille lapsille rajut vauhdit keinussa vaikka nämä eivät tahtoneet, roikkui verkkoaidassa kiinni, kiipeili leikkimökin katolle jne.

Usein tyttöä pidettiin väkisin sylissä rauhoittumassa!  Olin siihen asti ajatellut lapsen olevan vain vilkas ja kovapäinen, mutta kun eivät päiväkodissakaan saaneet mitään kuria..

Päiväkoti järjesti sitten palaverin, jossa oli  luvallani mukana mm. tämä toimintaterapeutti ja sanoin, että otan kaiken avun vastaan mitä  annatte!  Alusta asti oli epäilynä adhd, mutta on siellä jotain muutakin ja siksi neurologi. En ole kyllä ikinä kuullut, mitä olen aihetta goolettanut että adh:n takia neurologille ja olen vähän ihmeissäni mutta jos se katsotaan tarpeelliseksi niin lapsi menee sinne. 

Ap

Jos lapsella oikeasti ADHD (tosiaan nykyaikana jokaiselle lapselle se diagnoosi annetaan jo varmaan syntymähetkellä) niin lapsen on hankala itse tajuta käytöstään. Tai muuttaa sitä. Se on kaiketi kuin aivoja ei voi ohjata miten pitäisi, tai aivot pikemminkin ohjaa lasta. Lapsi voi muistaa jonkun pikkutarkan asian todella pitkään (esimerkiksi että saanut jonakin hetkenä yhden karkin vähemmän kuin toinen lapsi), mutta kun kyse kotisääntöjen muistamisesta niin ei mainintaakaan että onnistuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Illalla pomppii sängyssä pulisten eikä suostu nukahtamaan ennenkuin siinä klo 23.00. Aamulla pitää kantaa sängystä alakertaan jossa ei halua aamupalaa, ei halua vaatteita, ei halua katsoa lastenohjelmia, ei halua lähteä, äiti on läski ja tyhmä ja isä ruma ja hullu . Kun päästään ulos, ei suostu laittamaan pyöräilykypärää.

Sama perseily jatkuu eskarissa, haahuilee ihan omissa maailmoissaan ja tahtoisi vain leikkimään pienten puolelle vapaata leikkiä, eikä tehdä tylsiä tehtäviä eskarissa.

Eskarin jälkeen alkaa kiukuttelu ja seinille hyppiminen jos ainoa kaveri ei voi sinä päivänä olla, tylsistyminen on tuolle lapselle paha juttu.

Tällä hetkellä adhd diagnoosina on melko varma ja lisäksi on todennäköisesti muutakin häikkää , on käyty toimintaterapiassa ja ensi kuussa aika lasten neurologille. Lääkitys kuulemma auttaisi, mutta sitä ei aloiteta alle kouluikäiselle!

Mulla diagnosoitiin osin virheellisesti ad/hd. Lääkitys teki olon hankalaksi, kun en pystynyt lepäämään. Väsymys lisäsi ongelmia, kun joutuu pitämään pakolla itseään liikkeellä. Sama, kuin olisi vetänyt kahvia ämpärillä. Sitten, kun ei saa unta sitä yrittää väsyttää itsensä liialla aktivaatiolla, että väsyy. Paha kierre. Olen siis aikuinen. Ravinnosta huolehtiminen auttanut parhaiten. Ympäristö sopivilla ärsykkeillä ja uni. Väsymyksen kierrettä ei saa tulla.

Tutun lapsi on asperger ja käyttäytymisessä,on paljon samaa, kuin kuin sinun. Todella lahjakas. Tekee vaikeita laskutoimituksia. Sopeutumisen takia ei pärjää koulussa. On varmasti älykkäämpi,kuin ikäisensä.Lyhennetyt koulupäivät, toimintaterapia(todella hyödyllistä). Psykiatri määräsi rispedonia. Se on auttanut, mutta tulee varmasti olemaan ongelma. Opettajat ei ole ihan tasalla. Ei lasta kiristetä saatana sillä, että kielletään kouluun tulo tai ei pääse retkelle tai vastaavaa.Lapsen itsetuntoa pitää tukea, silloin pärjää paremmin. Opettajilla on vaikea ammatti, mutta silti. Kyllä tuntuu raskaalta teidän ja varsinkin lapsen puolesta. Kokemusta on. Kunnollista apua on aika vaikea saada, mutta sitäkin on. Tsemppiä

Puhelin pois ja lapsen kanssa leikkimään.

Miksi lapsi muuten valvoo iltamyöhään? Nukkuuko eskarissa päiväunet?

Meidän normaali viisivuotias teki tuota, kun tarhassa oli pakko nukkua. Loppui kun meni eskariin.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti järjesti sitten palaverin, jossa oli  luvallani mukana mm. tämä toimintaterapeutti ja sanoin, että otan kaiken avun vastaan mitä  annatte!  Alusta asti oli epäilynä adhd, mutta on siellä jotain muutakin ja siksi neurologi. En ole kyllä ikinä kuullut, mitä olen aihetta goolettanut että adh:n takia neurologille ja olen vähän ihmeissäni mutta jos se katsotaan tarpeelliseksi niin lapsi menee sinne. 

Ap

No neurologihan noita sairauksia nimenomaan tietää, älä pelästy jos psykiatrisellekin joudutte. 

Meillä on ADHD-lapsi, tarha-aikoina saattoi vetkuttaa nukkumaan käymistä, koska oli tarhassa pakkonukutettu. Silloin aamut oli haastavia ja usein tapeltiin lähdön hetkellä. Silti en ole koskaan kuullut lapseni haukkuvan ketään. Jostain he sen oppivat........ Meillä on tiukka kuri, toki löysentynyt ajan myötä, mutta nuorempana tuli jäähyt todellakin tutuksi. Jäähyt auttoi lähinnä minua leppymään ja käymään asiat lapsen kanssa puhumalla läpi. Suosittelen. 

Toki haahuilua ja omaehtoisuutta on paljon, mutta lapsi on kuitenkin tosi kiltti, empaattinen ja toiset huomioonottava. Koulusta tulee valitusta välillä tunnin häiritsemisestä, vaikkakin on pienryhmässä. 

Lääkitys auttaa, mutta se auttaa vain koulupäivän. Jos auttaa. Meillä ei auttanut yhtään. Ongelmien kanssa pitää oppia tulemaan toimeen. Kuri, keskustelu ja pitää löytää ne tavat, joilla pystyy toimintaa ohjaamaan ja keskittymään. Arjen strukturointikortit, kellon tarkka päivärytmi, time timer. Ja palkitseminen, ei pelkkää keppiä, vaan porkkanaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat lapselle. Huonot vanhemmat, jos eivät ole sitä tehneet. Kaikkien ei pitäisi saada lapsia.

Kerrohan sitten miten kaksi vanhempaa lasta osaavat käyttäytyä, vaikka sama kasvatus kaikilla? Nämä ovat vieläpä poikia ja aina sanotaan että pojat ovat villimpiä ja hurjempia  kuin tytöt, ei päde meillä!

Ap

Siten, että toiset sopeutuu paremmin kuin toiset. Itse olen perheestä, jossa kolmesta lapsesta 1 kävi kouluja vuosikausia, lintsasi, joutui lastenkotiin, oli ongelmissa jatkuvasti joka asian kanssa. Kaksi muuta tyytyi vähempään huomioon ja oli muutenkin ongelmattomampia (kasvoi paremmalle itsetunnolle, ei adhd:ta tms).

Kaikkia kun ei voi tasapäistää, eihän se toimi koulussakaan. Jokaiseen pitää suhtautua yksilönä, ei osana lammaslaumaa.

Päiväkodissa nyt on lapsia niin paljon, että yhtä lasta ei pysty siellä erityisesti kasvattamaan. Kodilla on siinä avainasema. Oman lapseni päiväkodissa oli myös ns. diagnoosilapsia, ja hyvin henkilökunta heidän kanssaan pärjäsi. Lapsen pitäminen väkisin sylissä on käsittääkseni kielletty, lasta saa pitää kiinni vain, jos hän vahingoittaa itseään tai muita. Ja silloinkaan ei siis pidetä sylissä vaan joko pitäjän omaa vartaloa vasten tai maata vasten, jos kyseessä on iso lapsi, jota hoitaja ei välttämättä jaksa muuten pitää aloillaan.

4-vuotisneuvola on hyvin kattava, kyllä tässä tapauksessa tieto olisi mennyt päiväkodista neuvolaan (4-vuotistarkastukseen lähetetään päiväkodista pitkät pumaskat) ja lähete esim. Helsingissä Lastenlinnaan olisi hoitunut sieltä. 

Siitä, miten homma kotona hoidetaan, ja miten tytön käytöstä siellä ohjaillaan, ei kirjoteta mitään. Millaisia kurinpitotoimia kotona on, vai onko mitään? Lapsilla on eri temperamentteja.  Se, että isommista lapsista on ilman kuria kasvanut fiksuja, kertoo helposta temperamentista. Tämän eri temperamenttisen kanssa kuria ja kurinpitotoimia pitäisikin olla plakkarissa. Mielelläni kuulisin niistä lisää.

Tuo aidassa roikkuminen, muiden raju keinuttaminen, tottelemattomuus ja haluttomuus tehdä ohjattuja juttuja ei kuulosta sairaalta vaan enemmän hemmotellulta. Mitä lapselta vaaditaan kotona ja mitä tottelemattomuudesta seuraa? Jos ei seuraa mitään, onko ihme, ettei tottele?

Tsemppiä ap! On hienoa että saatte apuja ja  lääkityskin on luvassa jossain vaiheessa. Lapsellasi on neurologinen häiriö, kyse ei ole pahuudesta tai kasvatuksesta.

Minulla on add-tyttö joka ei häiriköi, päin vastoin meinaa jäädä näkymättömäksi. Tänä syksynä aloitettu koulunkäynnin tueksi lääkitys, viikonloppuisin ei lääkettä ota. On nyt 10v .

Vierailija kirjoitti:

Tosi kurjaa että ihmiset eivät ymmärrä että tässä on ihan ilmeisesti neurologisesta diagnoosista kyse.

Luulisi ihmisten olevan tietoisempia nykyään! Ja sitäpaitsi lapsesta kyse ja ei suinkaan kurin puute kysymyksessä. Haette heti apua ja etsitte tietoa vaikka netistä. Lääkitys helpottaa mutta varmasti vanhempana ei anna mielellään lääkkeitä lapsille. Ottakaa selville omat oikeutenne ja etsikää yhteyksiä muihin vanhempiin, sieltä saa monesti vinkkejä miten toimia.

Omasta kokemuksesta kerron.

Sitä tietoa käytetään, myös ihmistä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa nyt on lapsia niin paljon, että yhtä lasta ei pysty siellä erityisesti kasvattamaan. Kodilla on siinä avainasema. Oman lapseni päiväkodissa oli myös ns. diagnoosilapsia, ja hyvin henkilökunta heidän kanssaan pärjäsi. Lapsen pitäminen väkisin sylissä on käsittääkseni kielletty, lasta saa pitää kiinni vain, jos hän vahingoittaa itseään tai muita. Ja silloinkaan ei siis pidetä sylissä vaan joko pitäjän omaa vartaloa vasten tai maata vasten, jos kyseessä on iso lapsi, jota hoitaja ei välttämättä jaksa muuten pitää aloillaan.

4-vuotisneuvola on hyvin kattava, kyllä tässä tapauksessa tieto olisi mennyt päiväkodista neuvolaan (4-vuotistarkastukseen lähetetään päiväkodista pitkät pumaskat) ja lähete esim. Helsingissä Lastenlinnaan olisi hoitunut sieltä. 

Siitä, miten homma kotona hoidetaan, ja miten tytön käytöstä siellä ohjaillaan, ei kirjoteta mitään. Millaisia kurinpitotoimia kotona on, vai onko mitään? Lapsilla on eri temperamentteja.  Se, että isommista lapsista on ilman kuria kasvanut fiksuja, kertoo helposta temperamentista. Tämän eri temperamenttisen kanssa kuria ja kurinpitotoimia pitäisikin olla plakkarissa. Mielelläni kuulisin niistä lisää.

Tuo aidassa roikkuminen, muiden raju keinuttaminen, tottelemattomuus ja haluttomuus tehdä ohjattuja juttuja ei kuulosta sairaalta vaan enemmän hemmotellulta. Mitä lapselta vaaditaan kotona ja mitä tottelemattomuudesta seuraa? Jos ei seuraa mitään, onko ihme, ettei tottele?

TUOLLA TAVOIN RIKOTAAN ADHD-LASTEN JA MYÖS PARHAANSA TEKEVIEN VANHEMPIEN ITSETUNTO !

Jos elettäisiin 80-lukua, sanottaisiin että selkäsaunan se tarvitsee eikä muuta. Ja sehän ei toimi.

Lapsi kasvaa tuntien itsensä vialliseksi,  tyhmäksi ja laiskaksi, vanhempi suree kun ei osaa kasvattaa .

Vierailija kirjoitti:

Aika tiukkaa settiä peliin, eli jokaisen perseilyn pitää "maksaa".

Kiukuttelu aamulla tai vanhempien nimittely = esim.  kotiarestia, ei eskarin jälkeen kaverin kanssa leikkimään

Kiukuttelu pukemisessa, kieltäytyminen kypärästä tms. = esim. lempilelun menetys vähintään viikoksi lukolliseen kaappiin

Tässä siis vähän osviittaa: rangaistus huonosta käytöksestä on siis jonkun lapselle mieluisan asian menetys ja vastaavasti kun hommat aamulla sujuu palkinto on jokin lapselle kiva asia, mennään uimaan, leivotaan tms. ja tietysti kehutaan.

Lapsen kanssa pitää myös puuhailla, jos tuo lapsen huono käytös on se, millä vanhempien huomio saadaan, lapsi jatkaa sitä.

Illalla lapsen kanssa pitää siis olla, lukea satua, leikkiä, pelata ja antaa sitä huomiota, sen jälkeen nukahtaminenkin voi sujua paremmin.

Lääkityksestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, noita ns. kotikonsteja kokeilisin ensin, kun niitä ei teillä ilmeisesti ole käytössä lainkaan. Vanhemmat nielevät mukisematta joka-aamuisen nimittelyn ja kiukuttelun. 

Potkitko kehitysvammasiakin päähän? Tuokin lapsi voi olla todella lahjakas ja entäs sitten, vaikka ei olisi. Noin ei tehdä. Lapsen kehitystä ja sosiaalisia taitoja,pitää tukea, mutta ei lisäämällä tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa nyt on lapsia niin paljon, että yhtä lasta ei pysty siellä erityisesti kasvattamaan. Kodilla on siinä avainasema. Oman lapseni päiväkodissa oli myös ns. diagnoosilapsia, ja hyvin henkilökunta heidän kanssaan pärjäsi. Lapsen pitäminen väkisin sylissä on käsittääkseni kielletty, lasta saa pitää kiinni vain, jos hän vahingoittaa itseään tai muita. Ja silloinkaan ei siis pidetä sylissä vaan joko pitäjän omaa vartaloa vasten tai maata vasten, jos kyseessä on iso lapsi, jota hoitaja ei välttämättä jaksa muuten pitää aloillaan.

4-vuotisneuvola on hyvin kattava, kyllä tässä tapauksessa tieto olisi mennyt päiväkodista neuvolaan (4-vuotistarkastukseen lähetetään päiväkodista pitkät pumaskat) ja lähete esim. Helsingissä Lastenlinnaan olisi hoitunut sieltä. 

Siitä, miten homma kotona hoidetaan, ja miten tytön käytöstä siellä ohjaillaan, ei kirjoteta mitään. Millaisia kurinpitotoimia kotona on, vai onko mitään? Lapsilla on eri temperamentteja.  Se, että isommista lapsista on ilman kuria kasvanut fiksuja, kertoo helposta temperamentista. Tämän eri temperamenttisen kanssa kuria ja kurinpitotoimia pitäisikin olla plakkarissa. Mielelläni kuulisin niistä lisää.

Tuo aidassa roikkuminen, muiden raju keinuttaminen, tottelemattomuus ja haluttomuus tehdä ohjattuja juttuja ei kuulosta sairaalta vaan enemmän hemmotellulta. Mitä lapselta vaaditaan kotona ja mitä tottelemattomuudesta seuraa? Jos ei seuraa mitään, onko ihme, ettei tottele?

TUOLLA TAVOIN RIKOTAAN ADHD-LASTEN JA MYÖS PARHAANSA TEKEVIEN VANHEMPIEN ITSETUNTO !

Jos elettäisiin 80-lukua, sanottaisiin että selkäsaunan se tarvitsee eikä muuta. Ja sehän ei toimi.

Lapsi kasvaa tuntien itsensä vialliseksi,  tyhmäksi ja laiskaksi, vanhempi suree kun ei osaa kasvattaa .

Miten rikon vanhempien itsetuntoa KYSYMÄLLÄ, mitä kotikonsteja on yritetty? Kysyn siksi, kun ap ei kerro niistä yhtään mitään. 

Tärkeintä adhd-lapsen kanssa on, että hänen positiivista minäkuvaansa ja itsetuntoaan tuetaan ja siihen panostetaan. Hirveän helposti tulee kiellettyä, suututtua ja sanottua pahasti lapselle. 

Ihan ensimmäiseksi kannattaa pudottaa rimaa sen suhteen, mitä adhd-lapselta vaatii. Häneltä ei voi vaatia samanlaista käyttäytymistä kuin muilta. Tällä tarkoitan esimerkiksi nukahtamista. Jos nukahtaminen onnistuu parhaiten niin, että sinä makaat vieressä ja silität, tee se, vaikka lapsi olisi jo iso. Tee pukemisesta aamuisin "liikuntasuoritus": vaatteet jonoon ja otat kellosta aikaa paljonko tänä aamuna menee pukemiseen. Kannusta ja riemuitse eli siis aina pyrit positiivisen kautta menemään. Toimi myös niin, että mahdollisimman vähän kiellät suoraan vaan paremminkin ohjaat tekemään toista asiaa eli ei esimerkiksi "älä riehu" vaan "kysy ensin veljeltä, haluaako hän painia". Jos haluaa, niin selvät säännöt ja alue.

Rumaa puhetta ei pidä sietää eikä nimittelyä. Siitä pelikieltoa tai muuta vastaavaa. Suuttuessa opetelkaa nimeämään tunteita ja etsikää keinoja rauhoittua. Meillä on käytössä varoitus, että nyt pitää joko rauhoittua tässä tai äidin sylissä tai sitten on mentävä omaan huoneeseen rauhoittumaan. 

Lukekaa paljon kirjoja siitä, miltä muista tuntuu. Keskustelkaa kirjaa lukiessa aina, miltähän tuosta tuntuu kun toinen lapsi tönii tai keinuttaa väkisin. Panosta paljon empatiakasvatukseen. Lapsi alkaa vähitellen  ymmärtämään miltä muista tuntuu. Lisäksi miettikää sitä, millainen on hyvä ystävä. Kannusta ja kehu lasta aina kun huomaat pienenkin asian, jossa hän toimi oikein muita kohtaan. 

Jos lapsi ei vain pysty asettumaan toisen asemaan, mahdollista on myös esimerkiksi Asperger. Oli diagnoosi(t) mikä tahansa, teillä on lapsi, jonka kasvattamiseen pitää todennäköisesti panostaa ihan valtavan paljon. Kannattaa hyväksyä se ja alkaa miettimään pieniä ja isoja asioita, joilla käytökseen tulisi parannusta. Päivä kerrallaan, tuskin mitään suurta harppausta heti tulee vaan tarvitaan pitkäjänteistä työtä. Kirjaa vaikka paperille ylös joitakin asioita puolisosi kanssa, joilla varmistatte, että molemmat tietävät keskeisimmät periaatteet lapsenne kasvatuksessa ja toimivat niiden mukaisesti aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tiukkaa settiä peliin, eli jokaisen perseilyn pitää "maksaa".

Kiukuttelu aamulla tai vanhempien nimittely = esim.  kotiarestia, ei eskarin jälkeen kaverin kanssa leikkimään

Kiukuttelu pukemisessa, kieltäytyminen kypärästä tms. = esim. lempilelun menetys vähintään viikoksi lukolliseen kaappiin

Tässä siis vähän osviittaa: rangaistus huonosta käytöksestä on siis jonkun lapselle mieluisan asian menetys ja vastaavasti kun hommat aamulla sujuu palkinto on jokin lapselle kiva asia, mennään uimaan, leivotaan tms. ja tietysti kehutaan.

Lapsen kanssa pitää myös puuhailla, jos tuo lapsen huono käytös on se, millä vanhempien huomio saadaan, lapsi jatkaa sitä.

Illalla lapsen kanssa pitää siis olla, lukea satua, leikkiä, pelata ja antaa sitä huomiota, sen jälkeen nukahtaminenkin voi sujua paremmin.

Lääkityksestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, noita ns. kotikonsteja kokeilisin ensin, kun niitä ei teillä ilmeisesti ole käytössä lainkaan. Vanhemmat nielevät mukisematta joka-aamuisen nimittelyn ja kiukuttelun. 

Potkitko kehitysvammasiakin päähän? Tuokin lapsi voi olla todella lahjakas ja entäs sitten, vaikka ei olisi. Noin ei tehdä. Lapsen kehitystä ja sosiaalisia taitoja,pitää tukea, mutta ei lisäämällä tuskaa.

Tukisin lapsen kehitystä ja sosiaalisia taitoja puuhailemalla ja leikkimällä hänen kanssaan iltaisin ja palkitsemalla hyvästä käytöksestä ja rankaisemalla siitä huonosta. Huomaatko, että en käyttäisi lainkaan väkivaltaa vaan selkeitä rangaistuksia. Lapsi ei opi käyttäytymään hyvin itsekseen, se on taito, jota pitää opettaa. Hyvin mallien tukeminen ja huonojen karsiminen on jossain kirjoissa kasvatuksen määritelmä jopa.  Toiminnan pitää tietysti olla järjestelmällistä, ei niin, että sama käytös on joskus ok ja joskus ei. Toki lapsen voi antaa perseillä mielensä mukaan puuttumatta siihen lainkaan, mutta arjen raskautta on sitten turha itkeä muille.