Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin aikuisena odottaa omalta äidiltäni?
11.10.2018 |
En viitsi tässä tarkemmin selittää, mutta minulla on äitini kanssa ollut lapsesta asti vaikeaa. Äitini on itsekäs ja hän puhuu aina vain itsestään. Jos meillä lapsilla on jokin suru tai muuten vaikeaa, äiti kääntää asian aina lopulta itseensä. Hän puhuu meistä lapsistaan vain vaativaan tai väheksyvään sävyyn.
Minulla on näin aikuisiässä kaipuu äidistä. Sellaisesta äidistä joka kysyisi mitä kuuluu. Kysyisi ja kuuntelisi. Ja kysyisi lapsistani edes joskus jotain muuta kuin että osaanko jo lukea yms. Yritän hakea äidiltä hyväksyntää. Laitan kuvia perheestäni, yritän kertoa mitä olemme tehneet...mutta äitini ei kuuntele eikä välitä. Hän alkaa yleensä puhua omista työjutuistaan tai omista menoistaan minun puheiden päälle.
Ystävilläni äidit käy mielellään heillä kylässä ja hoitaa välillä lapsia. Joskus he jopa shoppailevat tai tekevät jotain yhdessä. Minä en voi edes kuvitella että minä ja äitini tehtäisiin jotain joskus yhdessä.
Eli otsikkoon; mitä voin näin aikuisena odottaa omalta äidiltäni?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään neuvoja miten päästä eroon katkeruudesta? Olen nyt jotenkin viimein hyväksynyt, että lapsuuteni oli järkyttävän huono ja kaltoinkohdeltu, sekä sen että vanhempani olivat täysin sopimattomia vsnhemmiksi itsekkyytensä ja aggressiivisuutensa takia. Mutta, kakeruus ei oikein lähde käskemällä, miten tätä pitäisi työstää?
Katkeruus on tosiaan hankala tunne, se kun tahtoo syödä kantajaansa sisältäpäin, eikä se vahingoita tippaakaan niitä, joita kohtaan sitä tuntee. Itsellä auttoi hiukan se, että oivalsin olevani vain yksi lenkki sukupolvien ketjussa. Ei kukaan ihminen synny pahana, vaan johonkin historialliseen/yhteiskunnalliseen/sosiaaliseen/taloudelliseen tilanteeseen, ja kasvaa ja kehittyy siihen suuntaan, mihin ympäristö muokkaa syntymässä saatuja persoonapiirteitä. Ihminen oppii käyttämään niitä keinoja suhteessa toisiin ihmisiin, mitä hän ympärillään näkee käytettävän. Siitä johtuu, että ei voi vaatia ihmisiltä kauhalla, jos heille on annettu lusikalla. Tämä nyt ei tarkoita ollenkaan sitä, että täytyisi hyväksyä kammottava käytös, vaan sitä, että se kammottava käytös ei johdu sinusta, sen käytöksen kohteeksi joutuneesta. Olet vain joutunut sellaiseen tilanteeseen syntymään, ettei vanhemmillasi ole ollut kykyä huolehtia lapsesta. Se on p***aa, mutta se ei ole sinun syysi, eikä sille kukaan mitään voi enää. Ainoa mille voi, on nykyhetki. Voi päättää antaako tuon kaiken tuhota sinut, vai menetkö eteenpäin. Jos eteenpäin meneminen tarkoittaa sinun kohdallasi tapaamisten vähentämistä tai välien katkaisemista tuollaisen vanhemman kanssa, niin sitten se tarkoittaa sitä. Mitään hyväksyntää tai tukea ei kannata odottaa tai hakea. Sitä ei tule saamaan ja tyhjän saa pyytämättäkin.
Harvinaisen hyvä vastaus. Iso kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit poikki! Itseään ei pidä kiduttaa.
Katkeruus on tosiaan hankala tunne, se kun tahtoo syödä kantajaansa sisältäpäin, eikä se vahingoita tippaakaan niitä, joita kohtaan sitä tuntee. Itsellä auttoi hiukan se, että oivalsin olevani vain yksi lenkki sukupolvien ketjussa. Ei kukaan ihminen synny pahana, vaan johonkin historialliseen/yhteiskunnalliseen/sosiaaliseen/taloudelliseen tilanteeseen, ja kasvaa ja kehittyy siihen suuntaan, mihin ympäristö muokkaa syntymässä saatuja persoonapiirteitä. Ihminen oppii käyttämään niitä keinoja suhteessa toisiin ihmisiin, mitä hän ympärillään näkee käytettävän. Siitä johtuu, että ei voi vaatia ihmisiltä kauhalla, jos heille on annettu lusikalla. Tämä nyt ei tarkoita ollenkaan sitä, että täytyisi hyväksyä kammottava käytös, vaan sitä, että se kammottava käytös ei johdu sinusta, sen käytöksen kohteeksi joutuneesta. Olet vain joutunut sellaiseen tilanteeseen syntymään, ettei vanhemmillasi ole ollut kykyä huolehtia lapsesta. Se on p***aa, mutta se ei ole sinun syysi, eikä sille kukaan mitään voi enää. Ainoa mille voi, on nykyhetki. Voi päättää antaako tuon kaiken tuhota sinut, vai menetkö eteenpäin. Jos eteenpäin meneminen tarkoittaa sinun kohdallasi tapaamisten vähentämistä tai välien katkaisemista tuollaisen vanhemman kanssa, niin sitten se tarkoittaa sitä. Mitään hyväksyntää tai tukea ei kannata odottaa tai hakea. Sitä ei tule saamaan ja tyhjän saa pyytämättäkin.