Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin aikuisena odottaa omalta äidiltäni?
11.10.2018 |
En viitsi tässä tarkemmin selittää, mutta minulla on äitini kanssa ollut lapsesta asti vaikeaa. Äitini on itsekäs ja hän puhuu aina vain itsestään. Jos meillä lapsilla on jokin suru tai muuten vaikeaa, äiti kääntää asian aina lopulta itseensä. Hän puhuu meistä lapsistaan vain vaativaan tai väheksyvään sävyyn.
Minulla on näin aikuisiässä kaipuu äidistä. Sellaisesta äidistä joka kysyisi mitä kuuluu. Kysyisi ja kuuntelisi. Ja kysyisi lapsistani edes joskus jotain muuta kuin että osaanko jo lukea yms. Yritän hakea äidiltä hyväksyntää. Laitan kuvia perheestäni, yritän kertoa mitä olemme tehneet...mutta äitini ei kuuntele eikä välitä. Hän alkaa yleensä puhua omista työjutuistaan tai omista menoistaan minun puheiden päälle.
Ystävilläni äidit käy mielellään heillä kylässä ja hoitaa välillä lapsia. Joskus he jopa shoppailevat tai tekevät jotain yhdessä. Minä en voi edes kuvitella että minä ja äitini tehtäisiin jotain joskus yhdessä.
Eli otsikkoon; mitä voin näin aikuisena odottaa omalta äidiltäni?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi äidille. Hänkin voi olla rajun tunteetoman kodin kasvatti. Kenelläkään ei ollut hänelle aikaa. Nyt hän ei uskalla olla se ihana äiti, isoäiti. Tunteet pelottaa eihän häntäkään kukaan nähnyt. Tunneköyhyys tai arkuus niiden näyttämiseen suojaa ehkä pettymyksiltä. Kun ei kiinny ihmisiin, niin ei tarvitse pettyäkkään. Kostaminen ei auta mitään, pahentaa vain tilannetta. sehän vain todistaa, ettei kannata yrittääkään olla mitään. Luottamus ei synny mitätöinillä, ei poissulkemisella tai kostoilla.
Tää on täyttä PASKAA. Mua äiti hakkasi ja nöyryytti, kiusasi ja a-listi. SIITÄ HUOLIMATTA kykenen itse onille lapsille olemaan lämmin, rakastava ja suojeleva äiti. Sun logiikan mukaan - kun mua on hakattu ja tylytettu - mulla olis siis oikeus kos-taa tää paska lapsilleni? Ja rää-kätä niitä?
Mulla ei oo oikeutta siihen että siirrän kurjuuden lapsilleni, eikä mun paska äidilläkään ollut. Silti se kohteli mua kylmästi ja ilkeästi.
Vituttaa että noita puolustellaan ”kun niillä oli vaikea lapsuus”. Mullakin oli, silti tein ihan VALINNAN toimia toisin. Sen VALINNAN olisi äitinikin voinut tehdä, mutta itskkyyttään ei viitsinyt.
Sinä et voi valita äitisi puolesta tai pakottaa häntä valitsemaan jotain jota hän ei halua valita.
Sun täytyy nyt vain hyväksyä tosiasia, että sulla on paska mutsi ja tehdä valinta siitä miten aiot elämääsi asian suhteen jatkaa. En suosittele märehtimään asiaa enää enmpää kun olet sen saanut kertaalleen käsiteltyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin alkaa teille äidiksi ja mummuksi :)
Vierailija kirjoitti:
Minä voin alkaa teille äidiksi ja mummuksi :)
Maksaisin mitä tahansa että saisin itselleni ”äidin” mutta vielä enemmän lapsilleni mummon. Lapsilla ei yhtään mummoa elämässä (molemmat elossa mutta niitä ei kiinnosta), ja lapset itsekin haaveilevat että olispa mummo!
En vaan tiedä miten löydän tällaisen, en kehtaa lehteen laittaa kun elossa olevat välinpitämättömät mummot huomaisivat ilmoitukseni (tuntisin jotain noloutta sitä siis).
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuki suusi, et tiedä millaista on olla narsistin lapsi. Sun mielestä ”vaikea” on tässä siis se jota lapsena hakattiin, piestiin, ivattiin, nöyryytettiin, alistettiin? Selvä juttu. Taisi narskuäiti tulla ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuki suusi, et tiedä millaista on olla narsistin lapsi. Sun mielestä ”vaikea” on tässä siis se jota lapsena hakattiin, piestiin, ivattiin, nöyryytettiin, alistettiin? Selvä juttu. Taisi narskuäiti tulla ketjuun.
Ei se äiti siitä muuksi muutu, vaikka miten monta ketjua kirjottaisitte tai vaikka kuinka usein äidiltä anteeksioyyntöä kerjäisitte. Pitää vaan jatkaa omaa elämää eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi äidille. Hänkin voi olla rajun tunteetoman kodin kasvatti. Kenelläkään ei ollut hänelle aikaa. Nyt hän ei uskalla olla se ihana äiti, isoäiti. Tunteet pelottaa eihän häntäkään kukaan nähnyt. Tunneköyhyys tai arkuus niiden näyttämiseen suojaa ehkä pettymyksiltä. Kun ei kiinny ihmisiin, niin ei tarvitse pettyäkkään. Kostaminen ei auta mitään, pahentaa vain tilannetta. sehän vain todistaa, ettei kannata yrittääkään olla mitään. Luottamus ei synny mitätöinillä, ei poissulkemisella tai kostoilla.
Tää on täyttä PASKAA. Mua äiti hakkasi ja nöyryytti, kiusasi ja a-listi. SIITÄ HUOLIMATTA kykenen itse onille lapsille olemaan lämmin, rakastava ja suojeleva äiti. Sun logiikan mukaan - kun mua on hakattu ja tylytettu - mulla olis siis oikeus kos-taa tää paska lapsilleni? Ja rää-kätä niitä?
Mulla ei oo oikeutta siihen että siirrän kurjuuden lapsilleni, eikä mun paska äidilläkään ollut. Silti se kohteli mua kylmästi ja ilkeästi.
Vituttaa että noita puolustellaan ”kun niillä oli vaikea lapsuus”. Mullakin oli, silti tein ihan VALINNAN toimia toisin. Sen VALINNAN olisi äitinikin voinut tehdä, mutta itskkyyttään ei viitsinyt.
Ja aika pitkään ihmiset ovat jo voineet tehdä sen valinnan, että jättävät lapset hankkimatta, jos ne eivät jaksa kiinnostaa. Niin toimivat vastuulliset ihmiset. Henkisesti kypsä aikuinen hankkii lapsia vain siinä tapauksessa, että haluaa ja jaksaa heihin keskittyä.
Luojan kiitos ajat on muuttuneet. Äitini hankki kaksi lasta vain siksi kun oli sosiaalinen pakko. Maalaiskylä, tiukka kontrolli, ”susiparit” hirveintä mitä kylä tiesi. Jokaisen avioparin olivoakko hankkia lapsia tai kylillä puhuttiin.
No äiti hankki ne ”pakkolapset” ja on kostsnut meille kohta 40 vuotta sitä että hänen oli pakko alkaa äidiksi. Kohtelu oli todella kylmää ja julmaa.
Mikähän siinä "ihmiset puhuu / kylillä puhutaan / ihmiset ajattelee" -jutussa on niin pelottavaa, ja miksi se on niin yleistä.
Minut on kasvatettu miettimään mitä ihmiset ajattelee ja puhuu. Mitään ei saisi sanoa eikä tehdä, ettei vaan kukaan ajattele eikä puhu.
Lapsuuteni vietin pienellä kylällä, jossa vaikutti uskonnollinen liike voimakkaasti.
Kotona se näkyi niin, että ulospäin piti elää sen uskonnon sääntöjen mukaan, vaikka ei siihen lahkoon kuuluttu. Se oli tosi tarkkaa. Vääränä päivänä ei saanut kuivata pyykkiä ulkona eikä tuulettaa petivaatteita. Ja niitä sääntöjä oli hirveästi. Kaikesta siitä pelosta ja noudattamisesta huolimatta oltiin sille lahkolle helvettiin joutuvia hylkiöitä. Ihan sairasta touhua.
Oikeasti elämämme olisi ollut mukavampaa jos oltaisiin eletty niinkuin itse tykätään. Eihän se lahko meitä hyväksynyt muutenkaan.
Vanhempien työpaikatkin olivat muualla, ei se lahko niitä olisi voinut viedä. Äitikin oli töissä kaljabaarissa. Ei se lahko sinne ulottunut.
Vieläkin, vaikka ollaan kaikki kaukana siitä kylästä, huolehtii äitini kaikessa ensimmäisenä, että mitähän naapurit ajattelee. Minuakin neuvoi pihasta tekemään samanlaisen kuin naapureilla. Etteivät naapurit tykkäisi huonoa 😲
En jaksa ymmärtää miksi naapuri tykkäsi huonoa siitä että mun pihassa on erilainen kukka kuin naapurin pihassa. Tai mitä koko asia edes kuuluu sille naapurille.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuota, olet sitä mieltä että aikuisen lapsen tulisi olla sama roskaämpäri kuin lapsenakin? Kenenkään ihmisen ei kuulu olla likasanko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini puuttuu joka asiaan,soittelee firmoihin joista pyydän korjausurakan.
Isossa kirjassa kysytään, että antaisitko lapselle kiven kun hän pyytää leipää tai kun lapsesi pyytää kalaa, annatko hänelle käärmeen. Tällä pyritään ilmaisemaan, miten lapsi on vanhemmalle se kaikkein tärkein asia maan päällä ja jolle halutaan vain pelkkää hyvää.
Mutta kyllä vaan on kiveä ja käärmettä annettu tännekin, ei todellakaan aina se oma vanhempi ole lapselle se paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voin alkaa teille äidiksi ja mummuksi :)
Av.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuki suusi, et tiedä millaista on olla narsistin lapsi. Sun mielestä ”vaikea” on tässä siis se jota lapsena hakattiin, piestiin, ivattiin, nöyryytettiin, alistettiin? Selvä juttu. Taisi narskuäiti tulla ketjuun.
Ei se äiti siitä muuksi muutu, vaikka miten monta ketjua kirjottaisitte tai vaikka kuinka usein äidiltä anteeksioyyntöä kerjäisitte. Pitää vaan jatkaa omaa elämää eteenpäin.
Trauma ei poistu omalla päätöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten moni on jo sinulle vastannut et voi tilanteelle valitettavasti mitään. Odotuksesi ja äitisi todellinen suhtautuminen eivät vastaa toisiaan.
Varmasti äiti välittää sinusta, mutta osoittaa sen eri tavoin kuin sinä.
Mielenkiintoista on se, että nojaat äitiisi ja haluat häneltä hyväksyntää. Ilmeisesti sinulla on perhe, ainakin lapsia. Pidä itsesi perheesi, ystävien, harrastusten,bryön ja muiden mukavien asioiden ympäröimänä, niin yksittäiset tölväisyt äidiltä eivät tunnu niin kovilta.
Tuo studiokuva-episodi. Miksi laitoit puhelimella studiokuvien koe-vedokset? Eihän niistä saa mitään selvää pienellä puhelimen näytöllä. Vie se valmistunut kuva kehyksissä äidillesi.
Vierailija kirjoitti:
Kuten moni on jo sinulle vastannut et voi tilanteelle valitettavasti mitään. Odotuksesi ja äitisi todellinen suhtautuminen eivät vastaa toisiaan.
Varmasti äiti välittää sinusta, mutta osoittaa sen eri tavoin kuin sinä.
Mielenkiintoista on se, että nojaat äitiisi ja haluat häneltä hyväksyntää. Ilmeisesti sinulla on perhe, ainakin lapsia. Pidä itsesi perheesi, ystävien, harrastusten,bryön ja muiden mukavien asioiden ympäröimänä, niin yksittäiset tölväisyt äidiltä eivät tunnu niin kovilta.
Tuo studiokuva-episodi. Miksi laitoit puhelimella studiokuvien koe-vedokset? Eihän niistä saa mitään selvää pienellä puhelimen näytöllä. Vie se valmistunut kuva kehyksissä äidillesi.
Mun äitiä ei hieno kehystetty kuva kiinnostanut yhtään... vielä 3v päästä se on edelleen käärepaperissa.
Narsuäitiä kiinnostaa kehyskuva, jos kehys on rahallisesti arvokas ja sen voi siirtää toiseen kuvaan tai antaa lahjaksi jollekin. Kehyksen kuvan laittaa laatikon pohjalle.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Näkymättömäksi, syntipukiksi vai narsun jatkeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Nyt taisi oma narskuäiti saapua paikalle...
Katkeruus on ihan ok tunne kylmää ja välinpitämätöntä äitiä kohtaan, kinhan ei anna sen myrkyttää muuta elämää.
No ei se sinun äitisi valitettavasti ihmisenä muunlaiseksi muutu, vaikka sinä erilaista äitiä kaipaisitkin. Eli valitettavasti et voi odottaa äidiltäsi mitään muuta kuin mitä tähänkin asti olet saanut (eli ollut saamatta). Sinun ei auta kuin etsiä itsellesi "äitihahmo" jostain muualta, jos ja kun sellaista kaipaat. Kaikille ei valitettavasti jaeta yhtä hyvää kättä pakasta, kun vanhempia koko elämän ajaksi annetaan.