Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin aikuisena odottaa omalta äidiltäni?
11.10.2018 |
En viitsi tässä tarkemmin selittää, mutta minulla on äitini kanssa ollut lapsesta asti vaikeaa. Äitini on itsekäs ja hän puhuu aina vain itsestään. Jos meillä lapsilla on jokin suru tai muuten vaikeaa, äiti kääntää asian aina lopulta itseensä. Hän puhuu meistä lapsistaan vain vaativaan tai väheksyvään sävyyn.
Minulla on näin aikuisiässä kaipuu äidistä. Sellaisesta äidistä joka kysyisi mitä kuuluu. Kysyisi ja kuuntelisi. Ja kysyisi lapsistani edes joskus jotain muuta kuin että osaanko jo lukea yms. Yritän hakea äidiltä hyväksyntää. Laitan kuvia perheestäni, yritän kertoa mitä olemme tehneet...mutta äitini ei kuuntele eikä välitä. Hän alkaa yleensä puhua omista työjutuistaan tai omista menoistaan minun puheiden päälle.
Ystävilläni äidit käy mielellään heillä kylässä ja hoitaa välillä lapsia. Joskus he jopa shoppailevat tai tekevät jotain yhdessä. Minä en voi edes kuvitella että minä ja äitini tehtäisiin jotain joskus yhdessä.
Eli otsikkoon; mitä voin näin aikuisena odottaa omalta äidiltäni?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuki suusi, et tiedä millaista on olla narsistin lapsi. Sun mielestä ”vaikea” on tässä siis se jota lapsena hakattiin, piestiin, ivattiin, nöyryytettiin, alistettiin? Selvä juttu. Taisi narskuäiti tulla ketjuun.
Ei se äiti siitä muuksi muutu, vaikka miten monta ketjua kirjottaisitte tai vaikka kuinka usein äidiltä anteeksioyyntöä kerjäisitte. Pitää vaan jatkaa omaa elämää eteenpäin.
Trauma ei poistu omalla päätöksellä.
Tämä. Valitettavasti traumat jättävät ihmiseen pitkäaikaisen jäljen. Trauman aiheuttamia vääriä uskomuksia ei ole helppoa purkaa pois. Loppuelämän joutuu tekemään töitä itsensä kanssa, kun traumat muistuttavat itsestään.
Mitä ne väärät uskomukset on? Mulla on väkivaltatrauma lapsuudesta, en ole koskaan käynyt terapiassa, pitäisi kyllä käydä! Onko jotain mitä itse voi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuki suusi, et tiedä millaista on olla narsistin lapsi. Sun mielestä ”vaikea” on tässä siis se jota lapsena hakattiin, piestiin, ivattiin, nöyryytettiin, alistettiin? Selvä juttu. Taisi narskuäiti tulla ketjuun.
Ei se äiti siitä muuksi muutu, vaikka miten monta ketjua kirjottaisitte tai vaikka kuinka usein äidiltä anteeksioyyntöä kerjäisitte. Pitää vaan jatkaa omaa elämää eteenpäin.
Trauma ei poistu omalla päätöksellä.
Tämä. Valitettavasti traumat jättävät ihmiseen pitkäaikaisen jäljen. Trauman aiheuttamia vääriä uskomuksia ei ole helppoa purkaa pois. Loppuelämän joutuu tekemään töitä itsensä kanssa, kun traumat muistuttavat itsestään.
Mitä ne väärät uskomukset on? Mulla on väkivaltatrauma lapsuudesta, en ole koskaan käynyt terapiassa, pitäisi kyllä käydä! Onko jotain mitä itse voi tehdä?
Tarkastele omaa toimintaasi ihmissuhteissa ja ajatuksiasi. Miten koet itsesi? Entä muut ihmiset? Pelottavatko konfliktit? Häpeätkö niitä? Ajatteletko muiden olevan ihmisinä arvokkaampia kuin sinä? Uskallatko epäonnistua? Jne.
Mitään neuvoja miten päästä eroon katkeruudesta? Olen nyt jotenkin viimein hyväksynyt, että lapsuuteni oli järkyttävän huono ja kaltoinkohdeltu, sekä sen että vanhempani olivat täysin sopimattomia vsnhemmiksi itsekkyytensä ja aggressiivisuutensa takia. Mutta, kakeruus ei oikein lähde käskemällä, miten tätä pitäisi työstää?
Vierailija kirjoitti:
Mitään neuvoja miten päästä eroon katkeruudesta? Olen nyt jotenkin viimein hyväksynyt, että lapsuuteni oli järkyttävän huono ja kaltoinkohdeltu, sekä sen että vanhempani olivat täysin sopimattomia vsnhemmiksi itsekkyytensä ja aggressiivisuutensa takia. Mutta, kakeruus ei oikein lähde käskemällä, miten tätä pitäisi työstää?
Katkeruus on mielestäni inhimillinen tunne lapsuuden kaltoinkohtelun jälkeen. Ellei tuntisi mitään, olisi kaltoinkohtelijan jatke, joka ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa vahingoittaessaan omia lapsiaan tai läheisiä. Katkeruus on kuitenkin itseä raastava tunne, se pitäisi työstää pois. Yritä työstää tunteitasi tutkimalla lisää syvintäsi, traumoja ja myös vanhempien lapsuuden osuutta heidän käytökseensä. Mitä enemmän tietää ja ymmärtää syitä sekä seurauksia, sen helpompi on luopua huonosta kohtelusta ja kohtelijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuki suusi, et tiedä millaista on olla narsistin lapsi. Sun mielestä ”vaikea” on tässä siis se jota lapsena hakattiin, piestiin, ivattiin, nöyryytettiin, alistettiin? Selvä juttu. Taisi narskuäiti tulla ketjuun.
Ei se äiti siitä muuksi muutu, vaikka miten monta ketjua kirjottaisitte tai vaikka kuinka usein äidiltä anteeksioyyntöä kerjäisitte. Pitää vaan jatkaa omaa elämää eteenpäin.
Trauma ei poistu omalla päätöksellä.
Tämä. Valitettavasti traumat jättävät ihmiseen pitkäaikaisen jäljen. Trauman aiheuttamia vääriä uskomuksia ei ole helppoa purkaa pois. Loppuelämän joutuu tekemään töitä itsensä kanssa, kun traumat muistuttavat itsestään.
Mitä ne väärät uskomukset on? Mulla on väkivaltatrauma lapsuudesta, en ole koskaan käynyt terapiassa, pitäisi kyllä käydä! Onko jotain mitä itse voi tehdä?
Väärä uskomus on mm. itsensä pitäminen arvottomana mitätöinnin, vähättelyn, halveksunnan ja alistamisen seurauksena. Et ole arvoton, vaikka vanhempi niin halusi sinun olevan hirmuvaltansa alamaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuki suusi, et tiedä millaista on olla narsistin lapsi. Sun mielestä ”vaikea” on tässä siis se jota lapsena hakattiin, piestiin, ivattiin, nöyryytettiin, alistettiin? Selvä juttu. Taisi narskuäiti tulla ketjuun.
Ei se äiti siitä muuksi muutu, vaikka miten monta ketjua kirjottaisitte tai vaikka kuinka usein äidiltä anteeksioyyntöä kerjäisitte. Pitää vaan jatkaa omaa elämää eteenpäin.
Trauma ei poistu omalla päätöksellä.
Tämä. Valitettavasti traumat jättävät ihmiseen pitkäaikaisen jäljen. Trauman aiheuttamia vääriä uskomuksia ei ole helppoa purkaa pois. Loppuelämän joutuu tekemään töitä itsensä kanssa, kun traumat muistuttavat itsestään.
Mitä ne väärät uskomukset on? Mulla on väkivaltatrauma lapsuudesta, en ole koskaan käynyt terapiassa, pitäisi kyllä käydä! Onko jotain mitä itse voi tehdä?
Väärä uskomus on mm. itsensä pitäminen arvottomana mitätöinnin, vähättelyn, halveksunnan ja alistamisen seurauksena. Et ole arvoton, vaikka vanhempi niin halusi sinun olevan hirmuvaltansa alamaisena.
Hemmetti, juurikin toi arvottomuus seuraa minua, ja siksi olen sietänyt paskaakin kohtelua kun en ole uskaltanut vaatia parempaa. T. Narsistivanhemman nujertama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muut toimitte jos välit toiseen vanhrmpaan on poikki ja toiseen ei? Tapaatteko toista vanhempaa? Pitääkö tavata salaa? Suuttuuko narsisti?
Mulla on välit poikki narsisti-isään (joo tiedän, tää on ensisijaisesti äitiketju) ja kostoksi välirikosta isäni ei salli äitini tapaavan minua lainkaan. Joskus, kerran pari vuoteen, äiti soittaa salaa mutta ei uskalla tavata.
Et voi odottaa muuta kuin että äitisi pysyy sellaisena kuin on aina ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi odottaa muuta kuin että äitisi pysyy sellaisena kuin on aina ollut.
Useampi hakee ymmärrystä tapahtumille sekä omiin tunteisiin, eikä apua muuttaa äitiään. Vertaistuki on arvokasta kaltoinkohdelluille.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä.
Juuri tänään lähetin äidilleni studiokuvia puhelimella nuorimmaisesta. Kuvat olivat aivan syötävän suloisia, niinköin aina yksivuotiskuvat ovat. Äitini "vastaus" oli soitto perään että olenko kuullut meidän sukulaisten eronneen.!!!!!! Hän siis sivuutti kuvat täysin. Ei kommentoinut millään tavoin. Harmittaa ettei häntä liikuta lapseni millään tavoin.
Ymmärrän harmituksesi mutta äitiäsi ei vaan kiinnosta. Älä siis lähetä niitä kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko jo aika purkaa äitimyytti? ”Vanhemmat aina haluaa parasta lapselleen”. Hah hah! Mun vanhemmat on paatuneen ilkeitä ja nauttivat jos lapsilleen tulee vaikeuksia ja vastoinkäymisiä
Sinun vanhemmat ovat omituisia. Äiti vielä viimeisellä sairaalareissullaan josta ei enää palannut huolehti kovasti olenko syönyt ja onko rahaa. Olis antanut vaikka muutaman satasen ja laittanut eväät muttei enää pystynyt. Olin 54v ja hyväpalkkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuki suusi, et tiedä millaista on olla narsistin lapsi. Sun mielestä ”vaikea” on tässä siis se jota lapsena hakattiin, piestiin, ivattiin, nöyryytettiin, alistettiin? Selvä juttu. Taisi narskuäiti tulla ketjuun.
Ei se äiti siitä muuksi muutu, vaikka miten monta ketjua kirjottaisitte tai vaikka kuinka usein äidiltä anteeksioyyntöä kerjäisitte. Pitää vaan jatkaa omaa elämää eteenpäin.
Trauma ei poistu omalla päätöksellä.
Tämä. Valitettavasti traumat jättävät ihmiseen pitkäaikaisen jäljen. Trauman aiheuttamia vääriä uskomuksia ei ole helppoa purkaa pois. Loppuelämän joutuu tekemään töitä itsensä kanssa, kun traumat muistuttavat itsestään.
Mitä ne väärät uskomukset on? Mulla on väkivaltatrauma lapsuudesta, en ole koskaan käynyt terapiassa, pitäisi kyllä käydä! Onko jotain mitä itse voi tehdä?
Väärä uskomus on mm. itsensä pitäminen arvottomana mitätöinnin, vähättelyn, halveksunnan ja alistamisen seurauksena. Et ole arvoton, vaikka vanhempi niin halusi sinun olevan hirmuvaltansa alamaisena.
Hemmetti, juurikin toi arvottomuus seuraa minua, ja siksi olen sietänyt paskaakin kohtelua kun en ole uskaltanut vaatia parempaa. T. Narsistivanhemman nujertama
Rajojen asettaminen kaikessa on hyvä opetella. Kaltoinkohdeltu sietää suhteessa väkivaltaa, koska hänet on siihen opetettu lapsena. Riippuvaisuus, halu olla välitetty edes joskus ja arvottomuuden tunne seuraavat ihmissuhteissa. Sellaisista ihmissuhteista tulisi päästä eroon, ympäristöllä on vaikutuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko jo aika purkaa äitimyytti? ”Vanhemmat aina haluaa parasta lapselleen”. Hah hah! Mun vanhemmat on paatuneen ilkeitä ja nauttivat jos lapsilleen tulee vaikeuksia ja vastoinkäymisiä
Sinun vanhemmat ovat omituisia. Äiti vielä viimeisellä sairaalareissullaan josta ei enää palannut huolehti kovasti olenko syönyt ja onko rahaa. Olis antanut vaikka muutaman satasen ja laittanut eväät muttei enää pystynyt. Olin 54v ja hyväpalkkainen.
Onpa mukavaa, että sinulla on ollut rakastava äiti. Kyllä me täällä tiedämme lapsestaan välittävän äidin tunteista ja käytöksesta jotain, olemmehan heitä nähneet ystävillämme ja naapureissamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tätä minä-minä -sukupolven tekstiä. Toisen ihmisenkin pitäisi olla juuri sellainen kuin minä haluan. Mikset ala itse sellaiseksi tyttäreksi kuin äitisi haluaa?
Tuota, olet sitä mieltä että aikuisen lapsen tulisi olla sama roskaämpäri kuin lapsenakin? Kenenkään ihmisen ei kuulu olla likasanko.
Ei vaan ainuinen voi kieltäytyä ottamasta paskaa vastaan ja laittaa ne välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Miten muut toimitte jos välit toiseen vanhrmpaan on poikki ja toiseen ei? Tapaatteko toista vanhempaa? Pitääkö tavata salaa? Suuttuuko narsisti?
Mulla on välit poikki narsisti-isään (joo tiedän, tää on ensisijaisesti äitiketju) ja kostoksi välirikosta isäni ei salli äitini tapaavan minua lainkaan. Joskus, kerran pari vuoteen, äiti soittaa salaa mutta ei uskalla tavata.
No äitisi on valinnut isäsi ennen sinua. Et vo sillekään päätökselle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muut toimitte jos välit toiseen vanhrmpaan on poikki ja toiseen ei? Tapaatteko toista vanhempaa? Pitääkö tavata salaa? Suuttuuko narsisti?
Mulla on välit poikki narsisti-isään (joo tiedän, tää on ensisijaisesti äitiketju) ja kostoksi välirikosta isäni ei salli äitini tapaavan minua lainkaan. Joskus, kerran pari vuoteen, äiti soittaa salaa mutta ei uskalla tavata.
No äitisi on valinnut isäsi ennen sinua. Et vo sillekään päätökselle mitään.
No et vastannut kysymykseeni. Tämän itsestäänselvyyden tiesinkin jo.
Vierailija kirjoitti:
Miten muut toimitte jos välit toiseen vanhrmpaan on poikki ja toiseen ei? Tapaatteko toista vanhempaa? Pitääkö tavata salaa? Suuttuuko narsisti?
Mulla on välit poikki narsisti-isään (joo tiedän, tää on ensisijaisesti äitiketju) ja kostoksi välirikosta isäni ei salli äitini tapaavan minua lainkaan. Joskus, kerran pari vuoteen, äiti soittaa salaa mutta ei uskalla tavata.
Etkö ole selvittänyt, mitä on narsismi? Tietenkin narsisti suuttuu, jos toinen vanhempi tapaa lastaan narsisti tahdon vastaisesti. Tapaa silti äitiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muut toimitte jos välit toiseen vanhrmpaan on poikki ja toiseen ei? Tapaatteko toista vanhempaa? Pitääkö tavata salaa? Suuttuuko narsisti?
Mulla on välit poikki narsisti-isään (joo tiedän, tää on ensisijaisesti äitiketju) ja kostoksi välirikosta isäni ei salli äitini tapaavan minua lainkaan. Joskus, kerran pari vuoteen, äiti soittaa salaa mutta ei uskalla tavata.
Etkö ole selvittänyt, mitä on narsismi? Tietenkin narsisti suuttuu, jos toinen vanhempi tapaa lastaan narsisti tahdon vastaisesti. Tapaa silti äitiäsi.
Äiti ei uskalla tavata, saa isältä selkään. Saa toki kyllä joka tapauksessa teki jotain tai oli tekemättä...äiti on aina pelännyt isää ja antanut narsistin pieksää itseään ja lapsia. Nyhverö eukko.
Tämä. Valitettavasti traumat jättävät ihmiseen pitkäaikaisen jäljen. Trauman aiheuttamia vääriä uskomuksia ei ole helppoa purkaa pois. Loppuelämän joutuu tekemään töitä itsensä kanssa, kun traumat muistuttavat itsestään.