Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin aikuisena odottaa omalta äidiltäni?
11.10.2018 |
En viitsi tässä tarkemmin selittää, mutta minulla on äitini kanssa ollut lapsesta asti vaikeaa. Äitini on itsekäs ja hän puhuu aina vain itsestään. Jos meillä lapsilla on jokin suru tai muuten vaikeaa, äiti kääntää asian aina lopulta itseensä. Hän puhuu meistä lapsistaan vain vaativaan tai väheksyvään sävyyn.
Minulla on näin aikuisiässä kaipuu äidistä. Sellaisesta äidistä joka kysyisi mitä kuuluu. Kysyisi ja kuuntelisi. Ja kysyisi lapsistani edes joskus jotain muuta kuin että osaanko jo lukea yms. Yritän hakea äidiltä hyväksyntää. Laitan kuvia perheestäni, yritän kertoa mitä olemme tehneet...mutta äitini ei kuuntele eikä välitä. Hän alkaa yleensä puhua omista työjutuistaan tai omista menoistaan minun puheiden päälle.
Ystävilläni äidit käy mielellään heillä kylässä ja hoitaa välillä lapsia. Joskus he jopa shoppailevat tai tekevät jotain yhdessä. Minä en voi edes kuvitella että minä ja äitini tehtäisiin jotain joskus yhdessä.
Eli otsikkoon; mitä voin näin aikuisena odottaa omalta äidiltäni?
Kommentit (103)
Eikö kellään ter mieli kos-taa? Potut pottuina paskaäidille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kellään ter mieli kos-taa? Potut pottuina paskaäidille?
Ei tee mieli. En haluaisi olla samanlainen. Koston tarve kertoo tyhmyydestä, käsittelemättömistä asioista.
Miten kostat? Mä katkaisin vaan välit.kai se sitten joskus tajuaa mitä tuli tehtyä. Olen siis tuo jonka kodin äitini päätti ykskaks myydä. Miehelläni meni kaikki lomat remontoitiin ja minä laitoin pihaa ja marjapensaita yms. Anteeksi en kuitenkaan koskaan anna enkä halua tavata koko ihmistä vaikka sekin tuntuu pahalta kun ei ole äitiä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kellään ter mieli kos-taa? Potut pottuina paskaäidille?
Ei tee mieli. En haluaisi olla samanlainen. Koston tarve kertoo tyhmyydestä, käsittelemättömistä asioista.
Mun isä hakkas mua taaperosta täysi-ikäiseksi. Usein, raivolla, yleensä ilman syytä (en ollut edes tehnyt mitään tuhmaa). On psykopaattinen ja sadistinen paska. Koko lapsuus oli kauhua ja pelkoa ja pahoinpitelyiden aikana luulin älillä kuolevani.
Kyllä todella tekii mieli ostaa joku mukilointipalvelu ja usuttaa tuon paskan kimppuun, saisi maistas miltä tuntuu kun kurkkua kuristaen kauhusta lamaantuneena joudut itseäsi isomman hakkaamaksi ja olet puolustuskyvytön.
Olkoon sitten ”lapsellinen ajatus”. Totisesti toivon että karma toimisi isäni kohdalla mutta ei! On hakannut kaikkia lapsiaan ja vaimoaan ja vieläkään ei ole saanut mitään rangaistusta tai ottanut vastuuta teoista. Maailma on epäreilu!!
en tiedä, en ole omani kanssa väleissä. Joka ikinen kerta kun nähtiin, hän ja hänen miehensä arvostelivat ja haukkuivat minua. Kestin tuota yli 10 vuotta ja sitten sain tarpeekseni. Voin paljon paremmin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko jo aika purkaa äitimyytti? ”Vanhemmat aina haluaa parasta lapselleen”. Hah hah! Mun vanhemmat on paatuneen ilkeitä ja nauttivat jos lapsilleen tulee vaikeuksia ja vastoinkäymisiä
Vierailija kirjoitti:
Me v uokrattiin perheeni kanssa äitini ja isäni vanha talo jota laitettiin kuntoon ja remontoitiin. Äitini kehui aina kaikkea siellä miten on hienoa. No pari vuotta sitten keväällä päätti myydä kotimme meiltä mitään kysymättä , välittäjä vain tuli. Oli siis tarkoitus, että laitamme kodin kuntoon, että arvo nousee, että semmonen äiti mulla oli tai on mutta katkaisin välit sitten. Mitäs tähän sanotte?
Sanon, että vuokranantajan ei tarvitse kysyä vuokralaiselta lupaa kiinteistön myyntiin.
Äitisi ei myynyt teidän kotianne, hän myi omistamansa kiinteistön. Jokainen vuokralainen tietää, että tuo on mahdollista, joten ihan oma ongelma, jos laittelee kaiken kuntoon ja kuvittelee, että tämä on OK, saan olla tässä, koska tein remontin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen olla. Keskity omaan elämääsi, nuo hyväksynnän ruikutukset on oikeesti säälittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kellään ter mieli kos-taa? Potut pottuina paskaäidille?
Mun tekee, mut ei äidille vaan anopille. Olen ollut hänelle aina pelkkä roska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä.
Juuri tänään lähetin äidilleni studiokuvia puhelimella nuorimmaisesta. Kuvat olivat aivan syötävän suloisia, niinköin aina yksivuotiskuvat ovat. Äitini "vastaus" oli soitto perään että olenko kuullut meidän sukulaisten eronneen.!!!!!! Hän siis sivuutti kuvat täysin. Ei kommentoinut millään tavoin. Harmittaa ettei häntä liikuta lapseni millään tavoin.
Ei se silti tarkoita ettei hän välittäisi. Ei ehkä osaa sanoa mitään
Sinun kannattaa lakata odottamasta jotain. Hyväksy että hän on sellainen kun on
Anna anteeksi äidille. Hänkin voi olla rajun tunteetoman kodin kasvatti. Kenelläkään ei ollut hänelle aikaa. Nyt hän ei uskalla olla se ihana äiti, isoäiti. Tunteet pelottaa eihän häntäkään kukaan nähnyt. Tunneköyhyys tai arkuus niiden näyttämiseen suojaa ehkä pettymyksiltä. Kun ei kiinny ihmisiin, niin ei tarvitse pettyäkkään. Kostaminen ei auta mitään, pahentaa vain tilannetta. sehän vain todistaa, ettei kannata yrittääkään olla mitään. Luottamus ei synny mitätöinillä, ei poissulkemisella tai kostoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä.
Juuri tänään lähetin äidilleni studiokuvia puhelimella nuorimmaisesta. Kuvat olivat aivan syötävän suloisia, niinköin aina yksivuotiskuvat ovat. Äitini "vastaus" oli soitto perään että olenko kuullut meidän sukulaisten eronneen.!!!!!! Hän siis sivuutti kuvat täysin. Ei kommentoinut millään tavoin. Harmittaa ettei häntä liikuta lapseni millään tavoin.
Ei se silti tarkoita ettei hän välittäisi. Ei ehkä osaa sanoa mitään
Sinun kannattaa lakata odottamasta jotain. Hyväksy että hän on sellainen kun on
No kyllä se tasan tarkkaan meinaa että ei kiinnosta! Mun äiti ihan samanlainen. Vuosia lähetin lasten kuvia ja askarteluita, kertaakaan ei tulku kommenttia tai kiitosta. Kerran lähetin kalliin erikoiskuvasrjan, soitin perään että saiki se kuvat? Vastasi että mitkä kuvat? Ai jaa tuossa kuoressa mikä tuli viime viikolla? Ei ollut ees avannut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi äidille. Hänkin voi olla rajun tunteetoman kodin kasvatti. Kenelläkään ei ollut hänelle aikaa. Nyt hän ei uskalla olla se ihana äiti, isoäiti. Tunteet pelottaa eihän häntäkään kukaan nähnyt. Tunneköyhyys tai arkuus niiden näyttämiseen suojaa ehkä pettymyksiltä. Kun ei kiinny ihmisiin, niin ei tarvitse pettyäkkään. Kostaminen ei auta mitään, pahentaa vain tilannetta. sehän vain todistaa, ettei kannata yrittääkään olla mitään. Luottamus ei synny mitätöinillä, ei poissulkemisella tai kostoilla.
Tää on täyttä PASKAA. Mua äiti hakkasi ja nöyryytti, kiusasi ja a-listi. SIITÄ HUOLIMATTA kykenen itse onille lapsille olemaan lämmin, rakastava ja suojeleva äiti. Sun logiikan mukaan - kun mua on hakattu ja tylytettu - mulla olis siis oikeus kos-taa tää paska lapsilleni? Ja rää-kätä niitä?
Mulla ei oo oikeutta siihen että siirrän kurjuuden lapsilleni, eikä mun paska äidilläkään ollut. Silti se kohteli mua kylmästi ja ilkeästi.
Vituttaa että noita puolustellaan ”kun niillä oli vaikea lapsuus”. Mullakin oli, silti tein ihan VALINNAN toimia toisin. Sen VALINNAN olisi äitinikin voinut tehdä, mutta itskkyyttään ei viitsinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi äidille. Hänkin voi olla rajun tunteetoman kodin kasvatti. Kenelläkään ei ollut hänelle aikaa. Nyt hän ei uskalla olla se ihana äiti, isoäiti. Tunteet pelottaa eihän häntäkään kukaan nähnyt. Tunneköyhyys tai arkuus niiden näyttämiseen suojaa ehkä pettymyksiltä. Kun ei kiinny ihmisiin, niin ei tarvitse pettyäkkään. Kostaminen ei auta mitään, pahentaa vain tilannetta. sehän vain todistaa, ettei kannata yrittääkään olla mitään. Luottamus ei synny mitätöinillä, ei poissulkemisella tai kostoilla.
Tää on täyttä PASKAA. Mua äiti hakkasi ja nöyryytti, kiusasi ja a-listi. SIITÄ HUOLIMATTA kykenen itse onille lapsille olemaan lämmin, rakastava ja suojeleva äiti. Sun logiikan mukaan - kun mua on hakattu ja tylytettu - mulla olis siis oikeus kos-taa tää paska lapsilleni? Ja rää-kätä niitä?
Mulla ei oo oikeutta siihen että siirrän kurjuuden lapsilleni, eikä mun paska äidilläkään ollut. Silti se kohteli mua kylmästi ja ilkeästi.
Vituttaa että noita puolustellaan ”kun niillä oli vaikea lapsuus”. Mullakin oli, silti tein ihan VALINNAN toimia toisin. Sen VALINNAN olisi äitinikin voinut tehdä, mutta itskkyyttään ei viitsinyt.
Ja aika pitkään ihmiset ovat jo voineet tehdä sen valinnan, että jättävät lapset hankkimatta, jos ne eivät jaksa kiinnostaa. Niin toimivat vastuulliset ihmiset. Henkisesti kypsä aikuinen hankkii lapsia vain siinä tapauksessa, että haluaa ja jaksaa heihin keskittyä.
Äitejä voisi joskus jatkuvan ”ymmärtämisen” sijaan vaatia vastuuseen teoistaan. Ja mikaei sanoistaankin, äitini on mm sanonut että ”sulle olis pitänyt tehdä abortti, noin kiittämätön kersa ei ansaitse elää”. Lämpimän rakastavan äidin ikimuistoiaia sanoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi äidille. Hänkin voi olla rajun tunteetoman kodin kasvatti. Kenelläkään ei ollut hänelle aikaa. Nyt hän ei uskalla olla se ihana äiti, isoäiti. Tunteet pelottaa eihän häntäkään kukaan nähnyt. Tunneköyhyys tai arkuus niiden näyttämiseen suojaa ehkä pettymyksiltä. Kun ei kiinny ihmisiin, niin ei tarvitse pettyäkkään. Kostaminen ei auta mitään, pahentaa vain tilannetta. sehän vain todistaa, ettei kannata yrittääkään olla mitään. Luottamus ei synny mitätöinillä, ei poissulkemisella tai kostoilla.
Tää on täyttä PASKAA. Mua äiti hakkasi ja nöyryytti, kiusasi ja a-listi. SIITÄ HUOLIMATTA kykenen itse onille lapsille olemaan lämmin, rakastava ja suojeleva äiti. Sun logiikan mukaan - kun mua on hakattu ja tylytettu - mulla olis siis oikeus kos-taa tää paska lapsilleni? Ja rää-kätä niitä?
Mulla ei oo oikeutta siihen että siirrän kurjuuden lapsilleni, eikä mun paska äidilläkään ollut. Silti se kohteli mua kylmästi ja ilkeästi.
Vituttaa että noita puolustellaan ”kun niillä oli vaikea lapsuus”. Mullakin oli, silti tein ihan VALINNAN toimia toisin. Sen VALINNAN olisi äitinikin voinut tehdä, mutta itskkyyttään ei viitsinyt.
Ja aika pitkään ihmiset ovat jo voineet tehdä sen valinnan, että jättävät lapset hankkimatta, jos ne eivät jaksa kiinnostaa. Niin toimivat vastuulliset ihmiset. Henkisesti kypsä aikuinen hankkii lapsia vain siinä tapauksessa, että haluaa ja jaksaa heihin keskittyä.
Luojan kiitos ajat on muuttuneet. Äitini hankki kaksi lasta vain siksi kun oli sosiaalinen pakko. Maalaiskylä, tiukka kontrolli, ”susiparit” hirveintä mitä kylä tiesi. Jokaisen avioparin olivoakko hankkia lapsia tai kylillä puhuttiin.
No äiti hankki ne ”pakkolapset” ja on kostsnut meille kohta 40 vuotta sitä että hänen oli pakko alkaa äidiksi. Kohtelu oli todella kylmää ja julmaa.
Meidän suvussa on ylväät tuhatvuotiset perinteet, sukupolvelta siirtynyt toimintatapa, jossa lapset pieksetään, pelotellaan liki kuoliaaksi, nujerretaan itsetunto ja heitä ivataan ja pilkataan avoimesti.
Minä olin ensimmäinen, joka katkaisi lopulta lasten kaltoinkohtelun omien lasteni kohdalla. Sainko kannustavaa palautetta? E-hei! Sain painostusta ja syyllistystä ja vaatimuksia palata vanhaan kunnon sukuperinne-kasvatukseen. ”Kun mekin aina saatiin remmiä”! Oli muuten kova paikka osalle, kun joku lopettikin kurjuuden siirtämisen lapsille ja toimi toisin kuin muut.
Et voi odottaa äidiltäsi mitään.
Ei hän iän myötä muutu ihanaksi äidiksi vaikka kuinka niin haluaisit.
Et voi häntä millään konstilla sellaiseksi muuttaa.
Rikot vain itsesi turhilla yrityksillä.
Sinun täytyy surra surusi ja keskittyä omaan elämään ilman äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Me v uokrattiin perheeni kanssa äitini ja isäni vanha talo jota laitettiin kuntoon ja remontoitiin. Äitini kehui aina kaikkea siellä miten on hienoa. No pari vuotta sitten keväällä päätti myydä kotimme meiltä mitään kysymättä , välittäjä vain tuli. Oli siis tarkoitus, että laitamme kodin kuntoon, että arvo nousee, että semmonen äiti mulla oli tai on mutta katkaisin välit sitten. Mitäs tähän sanotte?
Me ostettiin mun lapsuudenkoti ja muutaman vuoden kuluttua se äidistäni kaipasi pintaremonttia. Hän hommasi sinne meiltä kysymättä rempparyhmän. Oltiin lapsen syysloman aikaan miehen vanhempien luona Lapissa ja kun tultiin takaisin kotona oli seinät vaihtaneet väriä. Soitettiin se sama rempparyhmä maalaamaan ne seinät uudestaan ja lasku kummastakin maalauksesta meni äidilleni. Äidin ajatus oli, että valkoinen on muotia, me taas oltiin ajateltu, että kunhan ehditään niin lattia uusiksi ja maalataan niin ja näin ja lapsen huoneeseen tapetti. Koko huusholli oli sellaista kylmän valkoista, myös se lapsen huone joka tosiaan aiottiin tapetoida, koska lapsi halusi yhden tietyn tapetin. Oltiin kuulemma kiittämättömiä, kun äiti koetti nostaa asunnon arvoa. Meni muuten lukot vaihtoon ja äidille ei oo uutta avainta annettu.
Tuttua. Elämäntyönä on muiden kyttääminen ja haukkuminen. Itsensä kehuminen ja marttyyrina oleminen vuorottelee. Välit on tosi etäiset. Omia lapsia käsittelen eri tavalla. En osaa edes kaivata normaaleja vanhempi/ aikuinen -lapsi välejä. Näin on aina ollu ja tulee olemaan. Vanhempi voi olla rasite ja silloin on pakko olla mahollisimman vähän tekemisissä.