Lue keskustelun säännöt.
Vihaan elämääni ''erityisnuorena''
11.10.2018 |
Olen 16-vuotias nuori ja inhoan elämääni erityisnuorena. Tunnen olevani täysin arvoton ja haluaisin vain kuolla.
Minulla on asperger, dysfasia, määrittelemättömiä laaja-alaisia oppimisvaikeuksia sekä ADD. Elämä on hankalaa, olen yksinäinen ja koen olevani äärimmäisen typerä (ja sitä olenkin). Kukaan ei halua olla kaverini, koska olen outo enkä osaa käyttäytyä normaalisti. Muutamia ''sosiaalisia normeja'' olen opetellut ulkoa, kuinka joissakin tilanteissa kuuluu reagoida. Puhuminen on äärimmäisen hankalaa ja tökkivää, robottimaista. Minua pidetään tämän takia törkeänä ja epäkohteliaana, mutta en osaa vieläkään puhua normaalisti ja ääneni on monotoninen. Koulussa en ymmärrä mitään enkä opi mitään, enkä myöskään arkielämässä. Tuntuu siltä kuin olisin pieni jälkeenjäänyt lapsi teinitytön kehossa, kuin kehitys olisi pysähtynyt. Minulla ei ole todettu kehitysvammaa ja koulun olen käynyt ihan normaalissa luokassa, paitsi matematiikan mukautettuna. Minulla ei ole oikeastaan mitään vahvuuksia ja ainoa avuni on ulkonäköni, joka sekin on nykyään vain keskitasoa, koska kampaaja pilasi hiukseni ja olen lihonut. Koulussa pärjään lukemalla kaiken ja kaikki jää mieleen kuvamuistin avulla, muistan siis tismalleen mitä kirjassa luki, mutta en varsinaisesti koskaan sisäistä mitään. Tästä ei ole vielä koitunut mitään ongelmia, mutta arkielämässä tämä tulee varmasti jossain vaiheessa näkymään. Kaipaisin jonkinlaista vertaistukea ja apua, halusin vain avautua ja purkaa näitä tuntemuksia jonnekin. Kamala olo. :(
Kommentit (152)
Ja silti pystyt kirjoittamaan moisen tekstin. Jos ei jotain yliksen trollia niin ei muuta kuin harjoittelemaan kirjoittamasi tekstin ulostuloa verbaalisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tarvetta sanoa jotakin... vaikka kaikki kai jo on sanottu. Kerron itsestäni. Valoisaa tämä kertoma ole, älä ota sitä minään oman elämäsi ennusteena.
Olen liian vanha ystäväski ja ehkä väärää sukupuoltakin. Minä olisin ollut erityisnuori, jos minua olisi nuoruudessani tutkittu. Vasta nyt, kymmenien masennusvuosien jälkeen, eräs lääkäri on alkanut olla sitä mieltä, että elämäni vaikeudet johtuvat jostakin neurologisesta poikkeamasta. Tutkimukset ovat vasta alussa, tarjolla ovat sekä ADHD että asperger. Kun olin nuori, puhuttiin ylivilkkaudesta, ja sellainen minä en ollut. Olin rauhallinen, mutta ärsyynnyin ja suutuinkin helposti. Tuon taipumuksen vuoksi minulla ei lopulta ollut ystäviä. Oli toki harrastuskavereita, mutta vähä vähältä hekin jättivät minut yksin. Lintsasin koulusta paljon, vaikka arvosanat olivat pääosin kiitettäviä. Kohtelin väsynyttä yksinhuoltajaäitiäni huonosti. Karkailin kotoa jne.
Kolmekymppisestä alkaen elämä on ollut lääkäreillä juoksemista, erilaisten lääkkeiden kokeilemista, rimpuilua työelämän ulkolaidalla, kelan, työkkärin ja eläkevakuutusyhtiön kynsissä hajoilua ja ennen kaikkea toivotonta: mikään ei ole näyttänyt johtavan mihinkään eikä mikään ponnistelu tuovan mitään hyvää. Ainoa, missä olen menestynyt, ovat koulut. Niissäkin tein vääriä valintoja. Olen pitkälle koulutettu ja koulutusalani vastaa taipumuksiani, mutta se ei työllistä. Jostain täysin järjettömästä syystä vaimoni ei ole jättänyt minua, vaikka olen hänelle melkoinen taakka monin tavoin. Pyri tietoisesti tekemään valintoja, jotka ehkäisevät tällaiselta! En muista, mitä kaikkea edellä on kirjoitettu, mutta pysy, Herran tähden, erossa päihteistä. Kyllähän alkoholi nautittaessa rentouttaa ja tekee sosiaalisesti rohkeammaksi, mutta ennen pitkää sekin on vain riesa. Laittomiin mössöihin älä sekoa!
Nyt niitä kannustusken sanoja:
Ap, sinä olet arvokas. Minäkin sanon, että kirjoitat kypsästi. Olet selvästi miettinyt asioita ja varmaan myös kirjoittanut paljon. Se, että olet taitava kirjoittaja ja kielellisesti lahjakas, ei tarkoita, että sinun pitäisi hankkiutua kielenkääntäjäksi, toimittajaksi tai kirjailijaksi. Ne ovat, sinua tuntematta, kelpoja vaihtoehtoja, mutta ajatellaanpa asiaa laajemmin: koska osaat kirjoittaa noin hyvin, osaat myös ajatella ja analysoida. Voisitko ajatella jotakin hallinnollista asiantuntijatyötä? Ehkä tämä oli vähän abstraktisti sanottu 16-vuotiaalle, mutta siis työtä, organisoidaan erilaisia asioita, jopa johdetaan. Jotenkin muutoinkin minusta ihan intuition pohjalta tuntuu, että yksinkertainen suorittava työ nimenomaan EI ole sinun juttusi. Sellaistakin toki joutunet joskus tekemään, mutta toivottavasti vain tilapäisesti Ajatusmaailmaltaan noin rikas ihminen turhautuu sellaisissa.
Harrastatko mitään? Olisko kirjoittamisen lisäksi jokin muukin luova juttu sua varten? Kuvataiteet, valokuvaus, musiikki... Näitä kaikkia voi harrastaa monin tavoin, yksin tai ryhmässä. Itse toki arvelen, että edes jonkinlainen ryhmäjuttu voisi antaa sinulle korvaavia kokemuksia noista sosiaalisista asioista. Ja jos puheilmaisusi on vaikeaa, niin ehkä jotkut teokset voisivat puhua puolestasi. Minä olen hyötynyt kuvataideharrastustuksistani muutamissa töissänikin.
Tästä tuli nyt pitkä juttu ja sekavakin. On niin paljon mitä haluaisin sanoa, ja niin vähän, minkä sanomisen uskon auttavan sinua. Ehkä tämä on vain laajennettu myötätunnon ja kuuntelemisen osoitus. Kiitos, kun tulit tänne puhumaan asiastasi. Silläkin on arvonsa meille muille. On aina hyvä oppia toisten elämästä.
Voi kun osaisikin puhua yhtä hyvin kuin kirjoittaa. Olisi hauskaa tehdä vaikka toimittajan työtä vaikka freelancerina, mutta ei varmaan äly siihenkään riitä. :(
Ap
Yritä tosiaan muistaa aina ajoittain, että joka ikisen meidän nuoruus on ja oli vaikeaa aikaa. Kaikista tuntuu silloin enemmän tai vähemmän paskalta, tulee aivan uusia tuntemuksia, maailmankuvaa aletaan rakentaa aivan uudella tavalla eikä kaikki löydä omaa paikkaa siinä tuosta noin vaan, ihmissuhteet tuntuvat entistäkin vaikeimmilta jne. Kaikki tämä kuuluu siihen normaaliin ikävaiheeseen, jota nuoruudeksikin kutsutaan. Älä siis kanna kaikkea maailman painolastia harteillasi, koska osa noista tunteista on sellaisia mitkä tulee vastaan ihan joka ikiselle. Mutta aika auttaa! Ihan tosi. Kun vuosia on takanapäin, niin osa noista jutusta on ratkennut ihan itsestään. Päivä kerrallaan kultaseni.
Mietit tuolla millaista palkkaa kääntäjä saa. Minun vinkki sinulle on sellainen, että älä mieti palkkaa tai työllisyystilannetta liikaa, jos sulla on muutenkin paljon rajoitteita alanvalinnan ja työnteon suhteen. Kouluttaudu siihen mikä sulle sopii ja mitä pystyt tekemään. Sitten tulet sinne samalle viivalle satojentuhansien muidenkin suomalaisten kanssa, jotka kuumeisesti etsivät niitä oman alansa töitä. Luulen että olisi parempi näin, kuin että hampaat irvessä kouluttautuisit johonkin missä on hyvä liksa ja töitäkin, mutta loppujen lopuksi työ itsessään olisi sulle yhtä helvettiä etkä sitä pystyisi kuitenkaan tekemään.
Mulla on muuten kaveri joka on kääntäjä ja hän lähti Lontooseen töihin. Siellä kaivattiin pohjoismaisten kielten kääntäjiä. Eli välttämättä sun ei ole edes pakko jäädä Suomeen tai työskennellä suomalaiselle työnantajalle, jos ryhdyt esim. juurikin kääntäjäksi. Varmaan monella muulla alalla sama juttu, jos vaan on mahdollisuus etätyöhön. Veikkaan, että etätyön tekeminen sopisi sulle tosi hyvin.
Hyvää jatkoa sulle ap. Muista että paistaa se päivä joskus risukasaankin :)
t. 20 vuotta mielenterveysongelmista kärsinyt ja ajan kanssa kaikkeen paremmin tottunut
Kiitos erittäin paljon, 66! Piristit oloani välittömästi. <3 Valitettavasti en oikein osaa piirtää ja musiikki oli myös kamalaa, mutta kirjoittaessa paha olo helpottaa ja se auttaa minua jaksamaan. En jaksa nähdä muita ihmisiä enkä oikein pidä ajatuksesta että minun pitäisi työssäni olla minkäänlaisessa johtavassa asemassa, koska se vain ahdistaa minua eikä se kiinnosta ollenkaan. Haluaisin tehdä töitä yksin enkä halua olla vastuussa kenestäkään muusta tai muiden tekemisistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen edellisen, pitkän viestin kirjoittaja. Kerronpa kokemuksen toimittajasta. Olin eräässä suuressa partiolaisten tapahtumassa vuonna 1990 pienessä johtotehtävässä. Minulla oli joukko nuoria yöpymässä eräällä aktiviteettipisteellä muutaman kilometrin päässä varsinaiselta leirialueelta. Joskus puolen yön aikaan radiopuhelimessa (silloin ei kännyköitä ollut kuin varakkailla) kerrottiin, että toisen valtailtapäivälehden toimittaja on tulossa rastilleni haastattelemaan. Olin väsynyt, mutta valvoin ja odotin. Joskus kolmen aikaan sinne rastille tuotiin veneellä parikymppinen tyttö, joka ilmoitti olevansa odottamani toimittaja. Ainoa, mitä hän sai suustaan, oli: "Hieno tunnelma täällä"
En tiedä, mitkä hänen tarkoitusperänsä lopulta olivat, mutta eipä antanut kovin hääviä kuvaa ao. julkaisujen journalistisesta tasosta. Eikä varsinkaan omista toimittajan valmiuksistaan. Sinun ajukoppasi on riittävä toimittajan työssä tarvittavaan analysointiin ja kirjoittamiseen Harjoittelua ja opiskelua toimittajan työ tietenkin vaatii, mutta ei sinun tuossa iässä vielä tarvitse olla valmis.
Mitä tulee itseesi kohdistuvaan nauramiseen, niin muista, että sinulle nauraminen on ensisijaisesti sinun oma oikeutesi. Jos teet jotakin koomista, sinä olet se, joka saa aloittaa nauramisen. Muut saavat yhtyä siihen. Se, että muut nauravat sinulle väheksyen, on törkeää pilkkaamista, ei mitään huumoria! Jos moinen on satunnaista, se kannattaa yrittää ohittaa kovapintaisuudella. Vaan sattuuhan se, jos moinen on jatkuvaa. Sinulla ei kuitenkaan ole velvollisuutta hyväksyä itseesi kohdistuvaa huonoa käytöstä.
Älä etsi parisuhdetta. Eivät nuo Tinderin käyttäjätkään kuulemani mukaan sellaista löydä, vaikka etsivät - paitsi poikkeustapauksissa. Parisuhdemaailmasta on tullut raadollinen ympäristö, jossa yhä harvempi näyttää löytävän sen, mitä pohjimmiltaan kaipaa. Sen sijaan toivon, että jaksaisit olla avoin uusille ihmissuhteille. Sitä ei etukäteen tiedä, vaikka joku todella välittäisikin sinusta ja näkisi hyvät puolesi ja kunnioittaisi sinua. Sanoin, että älä etsi parisuhdetta, koska ainakin itselleni tärkeimmät ihmissuhteet ovat löytyneet etsimättä, sattumalta.
Vierailija kirjoitti:
Miten te menette tähän provoon? Yksi vertaistukivastauskin on ap:n laatima.
Uppoaa yhä kuin kuuma veitsi voihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te menette tähän provoon? Yksi vertaistukivastauskin on ap:n laatima.
Uppoaa yhä kuin kuuma veitsi voihin.
Joo. Esitäpä oikein pitävät todisteet sille, että tämä on provo. Ei taida löytyä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te menette tähän provoon? Yksi vertaistukivastauskin on ap:n laatima.
Uppoaa yhä kuin kuuma veitsi voihin.
Joo. Esitäpä oikein pitävät todisteet sille, että tämä on provo. Ei taida löytyä...
No voithan sinä todistaa tämä todeksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole provo, olen kyllästynyt siihen että aina kun haen apua tai yritän löytää vertaistukea netistä, minua ei uskota. Perustele ihmeessä, miksi tämä olisi provo.
Ap
Tein uudestaan ammatinvalintatestin, mutta ei noissa ole mitään järkeä. Ei mikään noista ammateista ikinä työllistä. Ehdotettiin esimerkiksi dramaturgia, tiedottajaa, kulttuurisihteeriä, kirjailijaa, copywriteria, kustannustoimittajaa ja ohjaajaa. Kaikki kuulostavat erittäin mielenkiintoisilta ja mukavilta ammateilta, mutta työllistyminen mietityttää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt medianomin koulutusta AMKssa tai journalismia Tampereen yliopistossa. Haluaisin opiskella myös kieliä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi menisin? Enemmän minusta on todennäköisesti yhteiskunnalle hyötyä kuin sinusta, jos et edes yhdyssanoja osaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tarvetta sanoa jotakin... vaikka kaikki kai jo on sanottu. Kerron itsestäni. Valoisaa tämä kertoma ole, älä ota sitä minään oman elämäsi ennusteena.
Olen liian vanha ystäväski ja ehkä väärää sukupuoltakin. Minä olisin ollut erityisnuori, jos minua olisi nuoruudessani tutkittu. Vasta nyt, kymmenien masennusvuosien jälkeen, eräs lääkäri on alkanut olla sitä mieltä, että elämäni vaikeudet johtuvat jostakin neurologisesta poikkeamasta. Tutkimukset ovat vasta alussa, tarjolla ovat sekä ADHD että asperger. Kun olin nuori, puhuttiin ylivilkkaudesta, ja sellainen minä en ollut. Olin rauhallinen, mutta ärsyynnyin ja suutuinkin helposti. Tuon taipumuksen vuoksi minulla ei lopulta ollut ystäviä. Oli toki harrastuskavereita, mutta vähä vähältä hekin jättivät minut yksin. Lintsasin koulusta paljon, vaikka arvosanat olivat pääosin kiitettäviä. Kohtelin väsynyttä yksinhuoltajaäitiäni huonosti. Karkailin kotoa jne.
Kolmekymppisestä alkaen elämä on ollut lääkäreillä juoksemista, erilaisten lääkkeiden kokeilemista, rimpuilua työelämän ulkolaidalla, kelan, työkkärin ja eläkevakuutusyhtiön kynsissä hajoilua ja ennen kaikkea toivotonta: mikään ei ole näyttänyt johtavan mihinkään eikä mikään ponnistelu tuovan mitään hyvää. Ainoa, missä olen menestynyt, ovat koulut. Niissäkin tein vääriä valintoja. Olen pitkälle koulutettu ja koulutusalani vastaa taipumuksiani, mutta se ei työllistä. Jostain täysin järjettömästä syystä vaimoni ei ole jättänyt minua, vaikka olen hänelle melkoinen taakka monin tavoin. Pyri tietoisesti tekemään valintoja, jotka ehkäisevät tällaiselta! En muista, mitä kaikkea edellä on kirjoitettu, mutta pysy, Herran tähden, erossa päihteistä. Kyllähän alkoholi nautittaessa rentouttaa ja tekee sosiaalisesti rohkeammaksi, mutta ennen pitkää sekin on vain riesa. Laittomiin mössöihin älä sekoa!
Nyt niitä kannustusken sanoja:
Ap, sinä olet arvokas. Minäkin sanon, että kirjoitat kypsästi. Olet selvästi miettinyt asioita ja varmaan myös kirjoittanut paljon. Se, että olet taitava kirjoittaja ja kielellisesti lahjakas, ei tarkoita, että sinun pitäisi hankkiutua kielenkääntäjäksi, toimittajaksi tai kirjailijaksi. Ne ovat, sinua tuntematta, kelpoja vaihtoehtoja, mutta ajatellaanpa asiaa laajemmin: koska osaat kirjoittaa noin hyvin, osaat myös ajatella ja analysoida. Voisitko ajatella jotakin hallinnollista asiantuntijatyötä? Ehkä tämä oli vähän abstraktisti sanottu 16-vuotiaalle, mutta siis työtä, organisoidaan erilaisia asioita, jopa johdetaan. Jotenkin muutoinkin minusta ihan intuition pohjalta tuntuu, että yksinkertainen suorittava työ nimenomaan EI ole sinun juttusi. Sellaistakin toki joutunet joskus tekemään, mutta toivottavasti vain tilapäisesti Ajatusmaailmaltaan noin rikas ihminen turhautuu sellaisissa.
Harrastatko mitään? Olisko kirjoittamisen lisäksi jokin muukin luova juttu sua varten? Kuvataiteet, valokuvaus, musiikki... Näitä kaikkia voi harrastaa monin tavoin, yksin tai ryhmässä. Itse toki arvelen, että edes jonkinlainen ryhmäjuttu voisi antaa sinulle korvaavia kokemuksia noista sosiaalisista asioista. Ja jos puheilmaisusi on vaikeaa, niin ehkä jotkut teokset voisivat puhua puolestasi. Minä olen hyötynyt kuvataideharrastustuksistani muutamissa töissänikin.
Tästä tuli nyt pitkä juttu ja sekavakin. On niin paljon mitä haluaisin sanoa, ja niin vähän, minkä sanomisen uskon auttavan sinua. Ehkä tämä on vain laajennettu myötätunnon ja kuuntelemisen osoitus. Kiitos, kun tulit tänne puhumaan asiastasi. Silläkin on arvonsa meille muille. On aina hyvä oppia toisten elämästä.
Vau, mikä kommentti. En ole ap, mutta vaikutat upealta ihmiseltä! Olisipa omassa arjessanikin noin rohkaisevia ja kauniisti ajattelevia ihmisiä kuin sinä. En lainkaan ihmettele, miksi vaimosi pitää sinusta kiinni. :)
Ap, vaikutat todella viisaalta nuorelta, ja olen aivan samaa mieltä kuin muutkin: kirjoitat todella hienosti ja olet selkeästi hyvin älykäs! Muista, että älykkyys ei tarkoita sitä ulkoista habitusta tai kykyä ilmaista itseään sujuvasti. Yleensä nerot ovatkin niitä hieman massasta poikkeavia. :) Se, että itsetuntosi on huono, vaikuttaa suuresti siihen miten vähättelevästi itseesi suhtaudut. Voisitko siis hieman kyseenalaistaa sitä, kun sanot itseäsi jälkeenjääneeksi ja typeräksi? Et sitä ole, ja jo pelkästään kirjoituksesi sen todistavat. Muista myös se, ettei sinun tarvitse olla samanlainen kuin siskosi, tai kukaan muukaan ihminen. Lähde etsimään sitä juttua, mikä tekee sinut onnelliseksi.
On myös todella hienoa, että tiedostat itseäsi ja itsetuntosi tilaa - noiden kautta sinun on mahdollista lähteä tekemään töitä hyvinvointisi eteen. Suosittelen sinulle kovasti, että menet esimerkiksi juttelemaan kuntasi etsivän nuorisotyöntekijän kanssa. Tätä kautta saat paljon tietoutta ja tukea tilanteeseesi. Etsivät työntekijät voivat lähteä mukaasi tutustumaan oppilaitoksiin ja he mielellään auttavat sinua eteenpäin elämässäsi. He varmasti myös tietävät kertoa, missä voisit tutustua muihin erityisnuoriin.
Toivotan ap sulle valtavasti tsemppiä sun elämään! Vaikutat todella mukavalta ihmiseltä, ja muista - ne hieman "kummalliset tyypit" on usein juuri niitä parhaimpia ja mielenkiintoisimpia tapauksia. :) Valoa syksyysi!
Kiitos ihanasta kommenteista! <3 Nyt alkoi loma ja saa taas hetken levätä. Mietin kyllä, miten voisin olla nero, jos minulla on oppimisvaikeuksia enkä ymmärrä mitään. :D Kiitos silti jos ajattelet todella niin, se ilahduttaa.
Ap
Kyllä sä siivoojaksi pääset koulun jälkeen jos pystyt käymään töissä. Harkitse laistoshuoltajan ammattitutkintoa😊
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanasta kommenteista! <3 Nyt alkoi loma ja saa taas hetken levätä. Mietin kyllä, miten voisin olla nero, jos minulla on oppimisvaikeuksia enkä ymmärrä mitään. :D Kiitos silti jos ajattelet todella niin, se ilahduttaa.
Ap
Jopa Albert Einstein sai osakseen kouluaikana väheksyntää. Mutta mahtavatko hänen lapsuutensa ajoittain huonosta kuolumenestyksestä kertovat anekdootit pitää paikkansa? Mene ja tiedä!
Minä olen kouluissa vuosien aikana oppinut, että oppiminen, omaksuminen ja ymmärtäminen ovat paljon laajempi asiakokonaisuus kuin opetustilanteesta kiitettävään koetulokseen johtava tapahtumaketju. Joskus on vain ollut pakko opetella ulkoa. On jopa käynyt niin, että olen opetellut ulkoa, mennyt kokeeseen tai tenttiin ja saanut kiitettävän arvosanan, ja silti vasta myöhemmin ymmärtänyt syvällisesti, mistä on kyse. Näin on omalta osaltani tapahtunut esimerkiksi musiikinteorian suhteen. Vasta ruvettuani opintojeni loppuvaiheessa säveltämään itse, aloin tajuta musiikinteorian syvällisempää merkitystä musiikillisten ajatusten kuvaajana, ohjaajana ja käyttökelpoisten rutiinien valikoimana. Viimeinen toki voidaan nähdä jotenkin luovuutta rajoittavana seikkana, mutta karu tosiasia on, että missään taideteoksessa ei voi kaiken suhteen lähteä nollasta eikä kaikkia mahdollisia osatekijöitä voi määritellä erikseen.
Noniin, taas jaarittelen! Toivotan oikein hyvää syyslomaa ja kiitän vielä panoksestasi! Minusta tämä on paras ketskusteluketju täällä pitkään aikaan!
Joo, jos jo kaikki muutkin nauravat itselle, niin ei välttämättä ole paras ratkaisu nauraa itsekin itselleen. Ensin pitäisi saada tuntemus siitä että on sen itseironian alla oikeasti kuitenkin arvokas ihminen, eikä niin että on vain oman ja muiden naurun kohde.