Vihaan elämääni ''erityisnuorena''

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen tällä hetkellä lukiossa, mutta en vieläkään tiedä mitä kirjoittaisin tai mitä haluaisin opiskella. Ammatinvalintatestit ei auta. :/

Ap

Älä välitä, minä olen jo 35 enkä vieläkään tiedä mitä haluaisin opiskella. Ensimmäiseen ammattiini valmistuin vasta 30-vuotiaana ja terveyssyistä joudun nyt vaihtamaan alaa. Työkkärissä on myös noita ammatinvalintatyyppejä ja nuorisolle vielä varmasti omat ohjaajat erikseen. Niitäkin kannattaa hyödyntää, ilmaisia kun ovat, niin ei siinä mitään menetäkään.

Helpottaiskohan sun elämäntuskaa, jos pystyisit olemaan eläinten kanssa? Nehän on siitä ihania, että ne eivät ole ihmisiä eivätkä tuomitse ketään ulkonäön tai puhetyylin tai jonkun muun vastaavan typerän syyn vuoksi. :) Mitä jos opiskelisit vaikka eläinalaa?

Niin ja tuosta alanvalinnasta vielä. Työkokeilun avulla voit mennä muutamaksi viikoksi kerrallaan erilaisiin työpaikkoihin kokeilemaan miltä se työ tuntuu. Tämäkin voisi olla vaihtoehto tässä ajatusten rajaamisessa. Itse olen aloittanut ja lopettanut aika monta koulua, kun vasta koulun penkillä havahduin että hupsista miten väärässä paikassa olenkaan. Myöskin ihan vaan pelkkä töiden teko on ok välillä, kun mietit tulevaisuuden suuntia.

Tsemppiä, me ollaan vähän outoja ihan jokainen, muista se!

Mistä olet kotoisin?

Miten te menette tähän provoon? Yksi vertaistukivastauskin on ap:n laatima.

Harmittavaa... mutta kuitenkin: olet kaunis, aikaansaava(se laihdutus ja mm.haet meiltä täällä apua...) vaikutat kiltiltä, ja suomen kielesi on erinomaista! Nämä huomaa jo parin tekstisi jälkeen. :) Harvalla ihmisellä näkyy näin paljon hyviä puolia heti.

Olisi helpompi tukea jos laittaisit vaikka listaa mitä HALUAISIT elämältä / harrastuksilta jne.

Voit saada täällä hyviä nettilinkkejä tai ideoita.

(Ja jos yhtään lohduttaa niin itse rakastuin palavasti yhteen aspergermieheen, juuri kiltteyden takia. Erottiin ihan muista syistä, mutta on tavallisia ihmisiä jotka hyväksyvät muiden erilaisuuden kyllä.)

<3

Up

Haluaisin vain saada edes yhden läheisen ystävän, joka pitää minusta juuri sellaisena kuin olen ja sietää minua. Ettei hermostuisi heti, kun en ymmärrä häntä. Muita vaatimuksia ei ole. Muuta en oikeastaan edes kaipaa, se riittäisi vallan mainiosti.

Ap

❤

Minä voin olla ystäväsi <3

Voi kiitos.❤ Tuntuu ettei mitkään ystävyyssuhteet kestä, kun kukaan ei jaksa minua kovin pitkään katsella. Olen yrittänyt ymmärtää ja olla mahdollisimman mukava, mutta ehkä kaikkia entisiä ystäviäni on häirinnyt se, etten jaksa nähdä kovin usein. Olen erittäin väsynyt aina kavereiden kanssa olemisen jälkeen, mutta nytpä ei ole tarvinnut sitäkään murehtia, kun niitä ei ole.

Ap

Miten pärjäät koulussa?

Kielissä hyvin, koska ei siinä tarvitse mitään ymmärtää tai sisäistää. Opin helposti kuuntelemalla sitä. Muissa aineissa vaihtelevasti, riippuu opettajasta. Jos täytyy analysoida jotain ja ajatella omilla aivoilla, saan yleensä hylätyn, mutta jos jotain tarvitsee vain muistaa ulkoa, saan helposti vaikka kympin. Lukeminen on juuri sitä "hauki on kala" jankutusta enkä ymmärrä oikeasti mitään. Nyt sain toisesta kurssista nelosen ja toisesta kasin, yhdestä ysin. Vaihtelee siis paljon. :D Matematiikasta saan yleensä nelosia ja vitosia.

Ap

Kirjoitat sujuvasti ja virheettömästi. Toisen asteen opiskelijoista ehkä paras 5 % kirjoittaa tuolla tasolla. Ihan varmasti olet saanut tästä palautetta äidinkielenopettajiltasi. Ei siis pidä paikkaansa, ettei sinulla olisi mitään vahvuuksia. Kun kerran osaat ilmaista itseäsi näin hyvin, varmasti pystyt opiskelemaan ja hankkimaan mieluisan ammatin. Kielenkääntäjän (mikäli myös vieraat kielet sujuvat yhtä hyvin kuin äidinkieli) työ voisi sopia sinulle, samoin kielentutkijan, kustannustoimittajan tai vaikka oikolukijan.

Olen miettinyt että vaihtaisin amikseen, mutta siellä on puutetta opettajista ja A-studion jälkeen sekään ei enää tunnu niin houkuttelevalta, enkä tiedä mille alalle edes menisin. Olen aina tiennyt että en kykene muuhun kuin yksinkertaiseen suorittavaan työhön, mutta ne työt taitaa robotit vielä viedä. Minulla on suuria puutteita ymmärtämisessä ja älyssä, minun on todella vaikea ymmärtää lukemaani tai sisäistää yhtään mitään tietoa. Minulla on epäilty kehitysvammaa lapsesta asti, mutta sellaista ei kuulemma ole. Olen itse huolissani ja uskoisin olevani vähintäänkin lievästi kehitysvammainen. :(

Ap

Itsetuntoni on myös erittäin huono ja haen hyväksyntää muilta jatkuvasti. En voi elää itseni kanssa, on kaikista kamalinta kun tiedostaa puutteensa ja vajavaisuutensa. Elämä on yhtä h*lvettiä, en tiedä minne kuuluisin tai mikä on paikkani tässä maailmassa. :(

Ap

Esim. Adhd liitto järjestää eri paikkakunnilla tapaamisia ja sopeutumiskursseja,joissa voi tavata samassa tilanteessa olevia ja samoin Asperger liitolta löytyy tukinet-chat ja muuta toimintaa.

Anteeksi kun sanon näin, mutta jos sinulla olisi kehitysvamma niin et vaikuttaisi yhtä kypsältä kuin mitä vaikutat viestien perusteella.

Minusta tuntuu, ettei kukaan edes oikeasti välitä minusta tai rakasta minua. Kun seurustelin, sain tietää myöhemmin poikaystäväni seurustelevan jonkun toisen kanssa, mutta käytti minua lelunaan. Tästä masennuin entisestään, olen niin helposti huijattavissa ja sinisilmäinen kuin pieni lapsi. Vanhemmat rakastaisivat varmaan vain, jos olisin tarpeeksi älykäs.

Ap

Ap rakas❤

Ihan fiksu sinä olet, yhtään typerä ei osaisi kirjoittaa noin hyvin kuin sinä. Kirjoitustaitosi myös todistaa, että sisäistät ja käytät koulussa oppimiasi asioita.

Toisekseen myös ulkoa oppimisen kyky on todellinen taito, ei sitä kaikilla ole yhtä paljoa. Ja tuota taitoa tarvitaan niin opiskelussa kuin monissa ammateissakin.

Uskon sinulla olevan elämässäsi haasteita ja hankaluuksia, mutta kunnon ihminen sinä itse olet. Eivätkä muutkaan mitään täydellisiä ole, kaukana siitä! Nuorena sitä usein tulee liikaa vertailua itseään muihin vaikka se aika kannattaisi käyttää opiskeluun, harrastuksiin ja omiin tavoitteisiin pyrkimiseen.