Lue keskustelun säännöt.
Vihaan elämääni ''erityisnuorena''
11.10.2018 |
Olen 16-vuotias nuori ja inhoan elämääni erityisnuorena. Tunnen olevani täysin arvoton ja haluaisin vain kuolla.
Minulla on asperger, dysfasia, määrittelemättömiä laaja-alaisia oppimisvaikeuksia sekä ADD. Elämä on hankalaa, olen yksinäinen ja koen olevani äärimmäisen typerä (ja sitä olenkin). Kukaan ei halua olla kaverini, koska olen outo enkä osaa käyttäytyä normaalisti. Muutamia ''sosiaalisia normeja'' olen opetellut ulkoa, kuinka joissakin tilanteissa kuuluu reagoida. Puhuminen on äärimmäisen hankalaa ja tökkivää, robottimaista. Minua pidetään tämän takia törkeänä ja epäkohteliaana, mutta en osaa vieläkään puhua normaalisti ja ääneni on monotoninen. Koulussa en ymmärrä mitään enkä opi mitään, enkä myöskään arkielämässä. Tuntuu siltä kuin olisin pieni jälkeenjäänyt lapsi teinitytön kehossa, kuin kehitys olisi pysähtynyt. Minulla ei ole todettu kehitysvammaa ja koulun olen käynyt ihan normaalissa luokassa, paitsi matematiikan mukautettuna. Minulla ei ole oikeastaan mitään vahvuuksia ja ainoa avuni on ulkonäköni, joka sekin on nykyään vain keskitasoa, koska kampaaja pilasi hiukseni ja olen lihonut. Koulussa pärjään lukemalla kaiken ja kaikki jää mieleen kuvamuistin avulla, muistan siis tismalleen mitä kirjassa luki, mutta en varsinaisesti koskaan sisäistä mitään. Tästä ei ole vielä koitunut mitään ongelmia, mutta arkielämässä tämä tulee varmasti jossain vaiheessa näkymään. Kaipaisin jonkinlaista vertaistukea ja apua, halusin vain avautua ja purkaa näitä tuntemuksia jonnekin. Kamala olo. :(
Kommentit (152)
Ihmettelen minäkin miksi erityisiä on nykyään niin paljon. Ehkä johtuu kuitenkin vain siitä, että nykyään osataan diagnosoida paremmin.
Dysfasia näkyykin enemmän puhuessa kuin kirjoittaessa. Näkyy myös lukiessa kun en sisäistä mitään tietoa. :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opiskelen tällä hetkellä lukiossa, mutta en vieläkään tiedä mitä kirjoittaisin tai mitä haluaisin opiskella. Ammatinvalintatestit ei auta. :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelen tällä hetkellä lukiossa, mutta en vieläkään tiedä mitä kirjoittaisin tai mitä haluaisin opiskella. Ammatinvalintatestit ei auta. :/
Ap
Kun olet hyvä kielissä niin olisiko esim. kääntäjän työ kiinnostava?
Juttele opon kanssa, hän on sinua varten ja osaa auttaa.
Kääntäjän työ olisi varmasti mukavaa, mutta palkat taitaa olla aika pieniä sillä alalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erityisaikuinen ja saan energiaa harrastuksistani. En niin piittaa saanko töitä tms., kunhan on mukavaa tekemistä ja hyvä meininki muuten. :)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen minäkin miksi erityisiä on nykyään niin paljon. Ehkä johtuu kuitenkin vain siitä, että nykyään osataan diagnosoida paremmin.
Dysfasia näkyykin enemmän puhuessa kuin kirjoittaessa. Näkyy myös lukiessa kun en sisäistä mitään tietoa. :D
Ap
Nykyään on myös kovat vaatimukset ihmisille. Pitää olla ulkonäöltään, luonteeltaan ja olemukseltaan just tietynlainen. Paljon on myös kadonnut sellaisia töitä, joita pystyi ja osasi tehdä lähes kuka vain. Nykyään pitää olla vähintään korkeakoulutettu että voi olla edes semi-varma töiden saamisesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko koittanut etsiä ystäviä muista erityisnuorista? Jos he osaisivat ymmärtää sun luonnetta ja käyttäytymistä paremmin, eivätkä ehkä odottaisikaan "normaalia" käytöstä kuten muut.
Joka tapauksessa musta ainakin vaikutat näiden viestien perusteella fiksulta, kun osaat tuolla tavalla pohdiskella ja analysoida itseäsi ja tilannettasi. Monilta puuttuu sellainen taito, ymmärtää itseään ja käyttäytymistään suhteessa muihin. Ja musta se tekee ihmisestä tyhmän, jos vain elää elämäänsä ymmärtämättä omia vikojaan, koska jos ei niitä ymmärrä ja osaa pohdiskella, ei voi koskaan myöskään kehittyä.
Mä uskon, että sä tulet pärjäämään elämässä hyvin, kunhan vain löydät sen oman juttusi :) Jonkun sulle sopivan alan, jossa viihdyt ja joka on helppoa, ja josta saat antoisaa sisältöä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tavannut muita erityisnuoria oikeastaan missään. Minulla ei ole yhtään kavereita oikeastaan. :(
Ap
Esimerkiksi yläasteella erityisluokalla oli sellaisia oppilaita, joihin en halunnut tutustua. Olivat niin erilaisia, äänekkäitä ja väkivaltaisia sekä arvaamattomia. En voi sietää meteliä ja niistä sitä kyllä lähti. En siis ole tavannut kaltaisiani erityisnuoria, vaikka erityisnuoria olenkin tavannut. :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kääntäjän työ olisi varmasti mukavaa, mutta palkat taitaa olla aika pieniä sillä alalla.
Ap
Mitä väliä palkan pienuudella? Kyllä sillä elää, tunnen kääntäjiä. Nykyisin muutenkin etätyö lisääntyy hurjaa vauhtia, joten voit luultavasti tehdä töitä kotona ja keskittyä vahvuuksiisi: ei niin tarvitse ajatella perinteistä sosiaalisuutta. Tsemppiä ellet sitten provoile.
Voisitko netistä huhuilla muita erityisnuoria? Löytisikö joku palsta tms? Voisitte alkuun kirjotella, se kun tuntuu sujuvan hyvin!
Mulla on yks oppilas joka on todennäköisesti as-lapsi. Ensimmäinen oma luokka ala-asteella, onneksi hänelle on nyt haettu koulun ulkopuolista apua. On tosi haastava toimia hänen kanssaan, kun sosiaaliset taidot on nolla. Onneksi saan paljon apua muulta koulun henkilökunnalta, näin noviisina ja erityispedagogiikkaa lukemattomana on haastavaa toimia kylmiltään erityislapsen kanssa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itsekin hankala erityisesti ala-asteella, en suostunut puhumaan ja yhteistyö ei sujunut kenenkään kanssa. Tsemppiä sinne. :)
Olen yrittänyt löytää netistä kavereita Demin kautta, mutta ei tahdo löytyä. :(
Ap
Oletko etsinyt kaveriseuraa eri järjestöjen/ryhmien kautta? Suomesta löytynee muitakin ihmisiä joilla on samankaltaisia vaikeuksia kuin sinulla joiden kanssa voisit jutella. Voisit myös kirjoittaa tunteistasi vanhemmillesi, koska kirjallinen ulosantisi on todella hyvä. Oletko miettinyt koodausta tulevaksi ammatiksi? Tunnen monia ammattikoodajia, jotka hoitavat työnsä täysin sähköpostin välityksellä kotoaan.
Koodata en osaa, minulla on matemaattisia oppimisvaikeuksia ja hemmetin hankalaa kun olen yrittänyt. Omassa kunnassa ei nuo järjestöt toimi aktiivisesti.
Ap
Hanki kavereita nettiyhteisöistä. Maailmassa on satoja tuhansia kaltaisiasi nuoria, joille sosiaaliset tilanteet ovat myös lähes mahdottomia. Jos et kuitenkaan viihdy ihmisten kanssa kasvotusten (kun et osaa olla, niin kuin muut sinulta odottavat), verkkokaveruudet voivat olla loistava apu. Totta kai niiden kanssa voi sitten myöhemmin tavata livenäkin jos niin haluaa.
Kuten joku jo sanoi, kirjoitat hyvin ja jäsennät tekstiä hienosti, joten ei älyssäsi mitään vikaa ole. Hyödynnä kirjoittamisen vahvuuttasi, suuntaudu vaikka opiskelemaan jotain siihen liittyvää. Muista, että on paljon verkkokoulutustakin, jos et sosiaalisten tilanteiden pelosta uskaltaudu oppilaitoksiin.
Ai niin ja olen itse freelance-kääntäjä, palkka on pieni mutta ihan hyvin sillä elää ja lapsetkin kasvattaa. Rohkeasti vain. (edellinen)
Minulla oli nuorena todella pahoja oppimishäiriöitä ja koulunkäynnistä ei tullut mitään. Päästettiin peruskoulusta läpi armovitosilla. Jatko-opiskelemaan ei mitään mahdollisuuksia, enkä olisi koulussa edes pärjännyt oppimisvaikeuksien takia. Aikuisena on tutkittu ADHD ja Asperger, mutta ei ole kuin oireita, jotka eivät riitä diagnoosiin. Huomasin kuitenkin että itsenäinen opiskelu onnistuu ja pystyin oppimaan ja omaksumaan todella vaikeita asioita tietotekniikasta, Linuxista ja tietoliikennetekniikasta. Minullakin on valokuvamuisti ja muistan asioita selvästi jopa vuosikymmenien takaa.
Työelämään oli kyllä todella vaikea päästä ilman tutkintoa, mutta tietoteknisen osaamisen takia sain mainetta ja nyt olen ollut jo kymmeniä vuosia erittäin vaativissa tietotekniikan asiantuntijatehtävissä. Kaikki meistä eivät mahdu siihen yhteiskunnan määrittelemään muottiin, mutta täällä yhteiskunnassa pitää silti pärjätä. Minullakin on nyt vakiduuni, kumppani, lapsia ja elän aika normaalia elämää.
Sinun pitäisi vain löytää se oma juttu, joka on sinulle helppo ja muille lähes mahdotonta. Ei kannata luovuttaa. Palkinto odottaa.