Vihaan elämääni ''erityisnuorena''

Missä päin Suomea asut? Tampereella on esim. Omavoima toiminta nuorille joilla on neuropsykiatrisia vaikeuksia. Jonkinlaisia ryhmiä ja muuta toimintaa

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi yläasteella erityisluokalla oli sellaisia oppilaita, joihin en halunnut tutustua. Olivat niin erilaisia, äänekkäitä ja väkivaltaisia sekä arvaamattomia. En voi sietää meteliä ja niistä sitä kyllä lähti. En siis ole tavannut kaltaisiani erityisnuoria, vaikka erityisnuoria olenkin tavannut. :D

Ap

Itse olen jo kolmekymppinen, mutta mullakin on todettu dysfasia ja lapsena oli selkeitä autistisia piirteitä. Sä kuulostat kuvailujesi perusteella hyvin paljon minun kaltaiselta. Esim. just tuo metelin huono sietokyky ja väkivaltaisuuden karsastaminen näkyy edelleen vahvana mussa. En olisi uskonut vielä teininä, mutta nyt mä tosiaan seurustelen ja mulla on kaksi lastakin, vaikka uskoin vahvasti etten löytäisi ketään ja en kokenut mitään äidillistä viettiä. Huomaan jälkikäteen, että valitsin sellaisen miehen, joka on myös aika ujo, pieni kokoinen ja mahdollisimnan vähän uhkaavan oloinen. Mä näen miehet herkästi pelottavina ja dominoivina, enkä siksi yleensä halunnut tutustua kehenkään mieheen.

Mäkin olen yllättävää kyllä hyvä kielissä ja se johtuu todennäköisesti paljolti siitä, että muistan sanastoja ulkoa ja muistan kielioppi sääntöjä, mutta jopa äidinkielelläni puhuminen toisille ihmisille on usein kankeaa ja ajoittain sekavaa, joista johtuen ihmiset pitävät mua ilmeisesti vähän outona, enkä saa oikein ystäviä, kun vaikutan poikkeavalta. Jotkut ovat jopa kysyneet, että onko äidinkieleni muu kuin suomi, kun vissiin on niin erikoista se ulosanti. Tällainen kysely on kieltämättä aika kiusallista itselleni.

Mä muistan myös tuon tunteen, kun piti itseään jotenkin vähemmän älykkäänä ja kyvyttömänä, mutta se ei tainnutkaan olla ihan totta. Jälkikäteen näen, että jotenkin alisuoriuduin, kun en uskonut itseeni. Nyt olen käynyt lukion ja kaksi ammattitutkintoa. En pidä itseäni enää vajaaälyisenä, lähinnä vain vähän erilaisena kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi yläasteella erityisluokalla oli sellaisia oppilaita, joihin en halunnut tutustua. Olivat niin erilaisia, äänekkäitä ja väkivaltaisia sekä arvaamattomia. En voi sietää meteliä ja niistä sitä kyllä lähti. En siis ole tavannut kaltaisiani erityisnuoria, vaikka erityisnuoria olenkin tavannut. :D

Ap

Itse olen jo kolmekymppinen, mutta mullakin on todettu dysfasia ja lapsena oli selkeitä autistisia piirteitä. Sä kuulostat kuvailujesi perusteella hyvin paljon minun kaltaiselta. Esim. just tuo metelin huono sietokyky ja väkivaltaisuuden karsastaminen näkyy edelleen vahvana mussa. En olisi uskonut vielä teininä, mutta nyt mä tosiaan seurustelen ja mulla on kaksi lastakin, vaikka uskoin vahvasti etten löytäisi ketään ja en kokenut mitään äidillistä viettiä. Huomaan jälkikäteen, että valitsin sellaisen miehen, joka on myös aika ujo, pieni kokoinen ja mahdollisimnan vähän uhkaavan oloinen. Mä näen miehet herkästi pelottavina ja dominoivina, enkä siksi yleensä halunnut tutustua kehenkään mieheen.

Mäkin olen yllättävää kyllä hyvä kielissä ja se johtuu todennäköisesti paljolti siitä, että muistan sanastoja ulkoa ja muistan kielioppi sääntöjä, mutta jopa äidinkielelläni puhuminen toisille ihmisille on usein kankeaa ja ajoittain sekavaa, joista johtuen ihmiset pitävät mua ilmeisesti vähän outona, enkä saa oikein ystäviä, kun vaikutan poikkeavalta. Jotkut ovat jopa kysyneet, että onko äidinkieleni muu kuin suomi, kun vissiin on niin erikoista se ulosanti. Tällainen kysely on kieltämättä aika kiusallista itselleni.

Mä muistan myös tuon tunteen, kun piti itseään jotenkin vähemmän älykkäänä ja kyvyttömänä, mutta se ei tainnutkaan olla ihan totta. Jälkikäteen näen, että jotenkin alisuoriuduin, kun en uskonut itseeni. Nyt olen käynyt lukion ja kaksi ammattitutkintoa. En pidä itseäni enää vajaaälyisenä, lähinnä vain vähän erilaisena kuin muut.

Jatkan vielä, että tuon pointtina oli, että en usko että olisit jotenkin tyhmä tai huono. Kuten muutkin on sanonut, niin vaikutat itse asiassa oikein älykkäältä ja osaat kertoa itsestäsi ja tuntemuksistasi oikein hyvin. Olet luultavasti kuten ennen minäkin oli, vain epävarma itsestäsi ja et oikein tunnu uskovan kykyihisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te menette tähän provoon? Yksi vertaistukivastauskin on ap:n laatima.

Uppoaa yhä kuin kuuma veitsi voihin.

Ja mitä väliä vaikka olisikin provo? Keskustelu on näitä teidän kommentteja lukuunottamatta ystävällistä, rohkaisevaa ja rakentavaa, ja varmasti vähintään joku taustalukija saa tästä jotain voimaa. Tämähän on mitä parhain keskustelu ollakseen tällä palstalla!

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus on helvettiä.

Tämä ei kyllä vois enempää olla totta! Hormonit jyllää, aina vituttaa ja itkettää, epävarmuus, ahdistelevat +5 vuotta vanhemmat miehet ja ennakkoluulot! En pysty vaikuttaa ulkonäkööni, mutta vaan koska olen teini niin mua pidetään tyhmänä teinibimbona eikä ikinä oteta vakavasti.

N19

Kiitos taas paljon kommenteista. <3 Tämä on ihana päivä, rakas pöllöni on tullut takaisin metsäämme ja pääsen taas kuvaamaan ja ihmettelemään sitä, voisin itkeä onnesta. Meillä siis on omaa metsää ja siellä asuu kesy lapinpöllö, joka seuraa minua aina metsälenkillä ja se on minulle äärimmäisen tärkeä, kuin lemmikki. <3 :D

Palaan illalla tarkemmin kommentoimaan, nyt lähden metsälenkille.

Ap

Rakastan lintuja ja luontokuvaamista ja sen kai voisi laskea harrastukseksikin. :D

Ap

Kuulostat vähän samanlaiselta kuin minä. Minulla ei tosin ole mitään diagnooseja, mutta esim sosiaaliset tilanteet ovat todella vaikeita ja asiaa on paljon pahentanut kiusaaminen.En pysty mihinkään sosiaaliseen työhön tai ammattiin ja kaiken lisäksi minulle on sekä enkku, että matikka vaikeaa ja lukiotodistus jäi heikoksi. Koen, että olen epäonnistunut ihminen ja itsetuntoni on ihan pohjassa.En pääse haluamaani opiskelupaikkaan ja toisaalta en pysty moneenkaan ammattiin. Olen myös täysin yksin ollut jo vuosia. Luonto ja eläimet ovat minulle ainoat ilahduttavat asiat. Ilman kiusaamista elämäni olisi varmaan ollut vähän helpompaa. Muuten olen liian kiltti ja toisaalta erilainen kuin muut. Siinä mielessä kyllä ymmärrän sinua. Omat vanhempani eivät myöskään oikein välitä asioistani ja he arvostavat vain vahvuutta ja itse olen liian heikko ihminen heille. En aina tiedä miten oikein pääsisin eteenpäin. Pelkään myös eri tilanteita ja viihdyn parhaiten yksin, vaikka toisaalta haluaisin seuraa. En vaan enää uskalla luottaa ihmisiin. Välillä olen ihan hukassa ja pelkään, että minusta ei tule mitään ja en pysty koskaan normaaliin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Olen 16-vuotias nuori ja inhoan elämääni erityisnuorena. Tunnen olevani täysin arvoton ja haluaisin vain kuolla.

Minulla on asperger, dysfasia, määrittelemättömiä laaja-alaisia oppimisvaikeuksia sekä ADD. Elämä on hankalaa, olen yksinäinen ja koen olevani äärimmäisen typerä (ja sitä olenkin). Kukaan ei halua olla kaverini, koska olen outo enkä osaa käyttäytyä normaalisti. Muutamia ''sosiaalisia normeja'' olen opetellut ulkoa, kuinka joissakin tilanteissa kuuluu reagoida. Puhuminen on äärimmäisen hankalaa ja tökkivää, robottimaista. Minua pidetään tämän takia törkeänä ja epäkohteliaana, mutta en osaa vieläkään puhua normaalisti ja ääneni on monotoninen. Koulussa en ymmärrä mitään enkä opi mitään, enkä myöskään arkielämässä. Tuntuu siltä kuin olisin pieni jälkeenjäänyt lapsi teinitytön kehossa, kuin kehitys olisi pysähtynyt. Minulla ei ole todettu kehitysvammaa ja koulun olen käynyt ihan normaalissa luokassa, paitsi matematiikan mukautettuna. Minulla ei ole oikeastaan mitään vahvuuksia ja ainoa avuni on ulkonäköni, joka sekin on nykyään vain keskitasoa, koska kampaaja pilasi hiukseni ja olen lihonut. Koulussa pärjään lukemalla kaiken ja kaikki jää mieleen kuvamuistin avulla, muistan siis tismalleen mitä kirjassa luki, mutta en varsinaisesti koskaan sisäistä mitään. Tästä ei ole vielä koitunut mitään ongelmia, mutta arkielämässä tämä tulee varmasti jossain vaiheessa näkymään. Kaipaisin jonkinlaista vertaistukea ja apua, halusin vain avautua ja purkaa näitä tuntemuksia jonnekin. Kamala olo. :(

Totanoin, tää aloitus oli niin hyvin kirjoitettu, että joko olet trolli tai tilanteesi ei ole ollenkaan niin paha kuin kuvittelet. Pilkkusäännöt olet ainakin oppinut aika hemmetin hyvin ihmiseksi, jolla on laaja-alainen oppimishäiriö.

Jos et ole trolli, keskity kirjoittamiseen, olet siinä etevä. Terapiaa ja vertaistukea suosittelen myös, koska kuulostat masentuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan lintuja ja luontokuvaamista ja sen kai voisi laskea harrastukseksikin. :D

Ap

Voi. Tuntisinpa sinut. Voisimme lähteä kuvaamaan yhdessä. Ei tarvitsisi paljon puhua, kunpahan saisi sovittua, mihin mennään ja koska. En minäkään ole kova puhumaan. Kirjoittaminen on mukavampaa ja helpompaa. Nuoruuteni oli jossain määrin samanlainen kuin sinun. Minusta ei tullut yhteiskuntakelpoista, mutta kameran ja tietokoneen olen saanut hankittua. Ja jopa piuhan niiden väliin! :D

Mutta en minä voi sinun yhteystietojasi kysellä. Kiitos. Anteeksi. Tai jotakin. Kaikkea hyvää ainakin!

Tsemppiä kovasti sinne, 91. Hali. <3 Olisipa ihanaa saada kaveri mukaan kuvaamaan ja metsään liikkumaan!

Ap

Onko sinulla Ap mitään esikuvia?

En lukenut kaikkia kommentteja, mutta epäilyttävän täydellisesti kirjoitat dysfaatikoksi. Lisäksi aika epätyypillisiä sanoja tulee noin nuoren näppikseltä lähtöisin. Oletko oikeasti, mitä kerrot olevasi, vai haluatko vain herätellä keskustelua aiheesta? Jos epäilykseni ovat aiheettomia, pahoittelut niistä! Nimim. Erityisopettaja

Vierailija kirjoitti:

Ja silti pystyt kirjoittamaan moisen tekstin. Jos ei jotain yliksen trollia niin ei muuta kuin harjoittelemaan kirjoittamasi tekstin ulostuloa verbaalisesti

Kirjoittaminen ja puhuminen ovat kaksi täysin eri maailmaa. Ei niitä voi noin vain harjoittelemalla yhdistää. Itse olen lähes kaksi kertaa aloittajan ikäinen. Ongelmani ovat suunnilleen samanlaisia. Minuakin luullaan kehitysvammaiseksi, ei sille asialle mitään voi. Netti on ainoa paikka, jossa voin leikkiä normaalia ihmistä. Live-elämässä en käy normaalista mitenkään.

Näkyy olevan monen moista tuota dysfasiaa. En nyt kovin syvällisesti lukenut, mutta kummastelin samaa kuin tämä Erityisopettaja. Olen tässä pitkin iltapäivää ja iltaa kirjoitellut tänne. Olen siis se sama, joka harrastaa säveltämistä. Minä en ole musiikillisesti erityislahjakas. Tietyillä alueilla musiikinopinnoissa minulla on ollut huomattavia vaikeuksia. Kuitenkin sävellykseni ovat saaneet varsin hyvän vastaanoton myös sellaisilta, joilla on kompetenssia syvälliseenkin arviointiin. Tämän kerron siksi, että oletan kirjoittamisen ja kielellisen lahjakkuuden olevan musiikaalisuuden lailla laaja ja monimutkainen kykykokonaisuus.

Puheen ongelmat voivat olla paljon muutakin kuin kyvyttömyyttä hahmottaa ajatuskokonaisuuksia ja toisaalta, oletan puheen tuottamisen tapahtuvan aivoissa jotenkin eri tavoin kuin kirjoittamisen. Tämä aatos perustuu osin hiljattaiseen tapahtumaan: iäkäs isäni sai aivoinfarktin. Pian jo infarktin jälkeen hän puhui täysin järkevästi, vaikka osa sanoista puuttui. Nyt, parin kuukauden jälkeen hän kyllä kirjoittaa sanoja ja parin, kolmen sanan lauseitakin. Siitä huolimatta lukeminen ei oikein suju!

Tuossa edellä joku jo huuteli, että provoa. Huuteluaan hän ei pystynyt perustelemaan. Voihan se olla, että joku provoilee. Kuitenkin yhtä perusteltua kuin syyttää provoiluksi, on kysyä, miksi noin älykäs ihminen näkisi tällaisen vaivan provoillakseen - semminkin kun aiheesta on noussut ihan asiallista keskustelua.

Puhumisen lisäksi myös tekstin ymmärtäminen on vaikeaa, kuten olen täällä aiemmin kertonutkin jo. Ei minulla mitään esikuvia ole. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Puhumisen lisäksi myös tekstin ymmärtäminen on vaikeaa, kuten olen täällä aiemmin kertonutkin jo. Ei minulla mitään esikuvia ole. :D

Ap

No nyt on minunkin jo vähän vaikea uskoa. Olen rustaillut sinulle pitkiä tekstejä ja saanut sinulta ihan järkeviä vastauksia. Vaikka toisaalta, eihän se täällä näy, paljonko pakerrat minkäkin tekstin ymmärtääksesi.

Minusta tämä keskustelu on tuonut kautta rantain esiin jonkin hatarasti määriteltävän "normaalin" ja diagnosoidusta ongelmasta johtuvien vaikeuksien eron. Näemmä se voi joskus olla hyvin vähäinen. Tällä en tahdo vähätellä asioitasi, ethän ajattele niin!

Toinen seikka, joka ilmenee sinusta ja johon joku muukin tässä kiinnitti huomiota, on nettikirjoittelun ja anonyymiyden suoma mahdollisuus olla lomalla poikkeavuudestaan. Minäkin olen netin ulkopuolella vähän hidaspuheinen ja sosiaalisesti kömpelö. En vain osaa reagoida keskustelussa nopeasti. Kirjoittaminen on siitä kivaa, että on aikaa ajatella asioita, jotka muut vissiin sitten tajuavat nopeasti. Lohtuna meille kaikille itsemme tavalla tai toisella hitaaksi kokeville ovat kuitenkin nämä provo-huutelijat. Se on se helpoin tapa reagoida, jos kohtaa asian tai tarinan, joka on vähänkin epätavallinen. He ovat niitä todellisia yksinkertaisia, eihän heillä näemmä ole kuin se yksi toimintamalli.

Opetan yliopistossa. Opiskelijoistani vähintään 30 % tuottaa selvästi huonompaa tekstiä kuin sinä. Jos et valehtele diagnooseistasi, niin sinulla on kuitenkin selviä vahvuuksia kirjoittamisessa ja ehkä muissakin asioissa.

Nämä ovat niin arkisia asioita, tietysti ymmärrän tällaista. En kuitenkaan ymmärrä ollenkaan esimerkiksi jos pyydetään analysoimaan kokeessa jotain ja luen kaikki vähänkään vaativammat tekstit vähintään pari kertaa, että ymmärtäisin.

Ap

Olet sinä kyllä jotenkin kultainen. Olet toki nyt saanut paljon myönteistä huomiota, ja toivon, että kaikesta siitä on sinulle iloa ja hyötyä.

Olen tehnyt töitä nuorten parissa ja harrastanut meripartiota. aikanaan Jotenkin koin pitkään nuorten asiat omikseni. Tekemieni huomioiden perusteella ei ole mitenkään harvinaista, että 16-vuotias on jollakin elämänalueella jo varsin kypsä. Toki sitten voi olla vastaavasti elämänalueita, joissa joku muu on kehityksessään edellä.

101 kertoo opettavansa yliopistossa. Minäkin olen sitä hommaa tehnyt vähän. Alani on humanistinen, niitä aineita ei pitäisi edes päästä opiskelemaan yliopistoon, jos kirjoitus ei suju. Olen samaa mieltä kuin hän: kyllä siellä tapaa tenttipapereissa ja esseissä huonompaa tekstiä, jopa graduissa!