Lue keskustelun säännöt.
Vihaan elämääni ''erityisnuorena''
11.10.2018 |
Olen 16-vuotias nuori ja inhoan elämääni erityisnuorena. Tunnen olevani täysin arvoton ja haluaisin vain kuolla.
Minulla on asperger, dysfasia, määrittelemättömiä laaja-alaisia oppimisvaikeuksia sekä ADD. Elämä on hankalaa, olen yksinäinen ja koen olevani äärimmäisen typerä (ja sitä olenkin). Kukaan ei halua olla kaverini, koska olen outo enkä osaa käyttäytyä normaalisti. Muutamia ''sosiaalisia normeja'' olen opetellut ulkoa, kuinka joissakin tilanteissa kuuluu reagoida. Puhuminen on äärimmäisen hankalaa ja tökkivää, robottimaista. Minua pidetään tämän takia törkeänä ja epäkohteliaana, mutta en osaa vieläkään puhua normaalisti ja ääneni on monotoninen. Koulussa en ymmärrä mitään enkä opi mitään, enkä myöskään arkielämässä. Tuntuu siltä kuin olisin pieni jälkeenjäänyt lapsi teinitytön kehossa, kuin kehitys olisi pysähtynyt. Minulla ei ole todettu kehitysvammaa ja koulun olen käynyt ihan normaalissa luokassa, paitsi matematiikan mukautettuna. Minulla ei ole oikeastaan mitään vahvuuksia ja ainoa avuni on ulkonäköni, joka sekin on nykyään vain keskitasoa, koska kampaaja pilasi hiukseni ja olen lihonut. Koulussa pärjään lukemalla kaiken ja kaikki jää mieleen kuvamuistin avulla, muistan siis tismalleen mitä kirjassa luki, mutta en varsinaisesti koskaan sisäistä mitään. Tästä ei ole vielä koitunut mitään ongelmia, mutta arkielämässä tämä tulee varmasti jossain vaiheessa näkymään. Kaipaisin jonkinlaista vertaistukea ja apua, halusin vain avautua ja purkaa näitä tuntemuksia jonnekin. Kamala olo. :(
Kommentit (152)
Olen täällä vielä, mutta eiköhän nyt anneta ketjun olla. Oli mukava jutella teidän kaikkien kanssa ja kiitos vielä ihanista kommenteista. Jos joku haluaa olla ystäväni, saa tulla juttelemaan siellä kikissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vasta nyt tarkemmin tuon kommentin jonka haikea kirjoitti. Minulla tulee ikävä sinua, olet ihana. Kesti hetki ymmärtää mitä halusit kommentillasi sanoa, anteeksi. :D Kaipaisin oikeasti juttuseuraa ja olisi mukavaa, jos joku uskaltaisi tulla juttelemaan kanssani enemmänkin. Tämä ketju on minulle erittäin tärkeä ja olen saanut täältä paljon tukea. Kiitos erittäin paljon kaikille.❤
Ap
No, haikea tässä vielä.
Tunnustan, että tutkalin, saisiko kikin koneelle. Minulla nimittäin ei ole älykännykkää. Olen vähän tämmöinen teknologiavastainen jääräpää. Vähän siitä samasta syystä aikaisemmin vitsailin välillä, että olen saanut hankittua kameran, tietokoneen ja jopa sen välipiuhan.
Olen kirjoittanut monta viestiä tähän ketjuun. En tiedä, kuinka monta. Annan tähän sähköpostini, toivottavasti tätä viestiä ei sen takia poisteta. Ja sähköpostiosoitteesta huolimatta olen mies. anna_karenina@suomi24.fi
Tuo on siis lähinnä satunnaiseen nettisosieteeraamiseen tarkoitettu sähköpostiosoite. Sinne saavat tietenkin muutkin tähän keskusteluun osallistuneet kirjoittaa, mutta pyydän nyt kauniisti, että viestit pidetään asiallisena.
Aion kirjoittaa sinulle, haikea. <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jään odottamaan. Kirjoitat kun ehdit. Tulevat kaksi viikkoa ovat oman mittapuuni mukaan melkoista hässäkkää, mutta vastaan, kunhan rauhaisa hetki lyö.
Netissä on paljon vertaistukiryhmiä myös erityisnuorille, esimerkisi juuri Suomi24 voisi löytyä. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kirjoitin jo sinulle, haikea. :)
Ap
Hei ap. Kirjoituksesi sai minut mietteliääksi ja surulliseksi. Voisin kuvitella oman tyttäreni kirjoittavan samoin. Hän on vain vuoden sinua nuorempi ja kärsii hyvin samantyyppisistä vaikeuksista. Nuoruus on aina vaikaa, mutta tässä neurotyyppillisten ehdoilla rakennetussa maailmassa, se on erityisen rankkaa teille normista poikkeaville nuorille. Toivon, että tulette hyväksytyksi sellaisina kuin olette ja löydätte oman paikkanne elämässä ja pääsette hyödyntämään omia vahvuuksianne. Niitä on ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo. Väitetyt dgt ja tekstin laatu ovat räikeässä ristiriidassa.
Jos Ap vielä palaat, minulla olisi yksi kysymys. Miten käsittelet tunteita?
Sinne meni :(