Perheessä 11 lasta ja lisää tulossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nro.8 tulossa. En ole ollut työelämässä 25 vuoteen enkä aio mennäkään, elän kuten haluan. Olen myös kääntynyt muslimiuskontoon. Ajatelkaa mitä huvittaa, p.s. tämä ei ole provo.

T. Suurperheen äippä

Minä olen kahdeksan lapsen äiti. Samassa työpaikassa olen ollut 20v. Kolme lasta oli kun aloitin työt. Äitiyslomilla olen ollut 4v 5kk, mies on ollut hoitovapailla. Niin me ollaan erilaisia.

Ja kuinkahan paljon nuo sinunkin porsimiset on tullut yhteiskunnalle eli veronmaksajille kustantamaan ??!!

Jos olisit joutunut, kuten syytä olisi, maksamaan itse monistumisesi niin et tasan varmasti olisi monistunut EDES sitä ensimmäistä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Ahkeria vanhempia kun jaksavat noin isoa joukkoa huoltaa ja elättää, ei meinaan ole ihan pikku juttu.

Kun elättäisivätkin itse, vaan kun EIVÄT ELÄTÄ. Sen tekee yhteiskunta ja me muut veronmaksajat. Josta puheen ollen, itseäniKÄÄN ei kiinnosta paskakilon vertaa maksaa näiden kanimaista sikiämistään. Eikä kyllä sen puoleen kenenkään muunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nro.8 tulossa. En ole ollut työelämässä 25 vuoteen enkä aio mennäkään, elän kuten haluan. Olen myös kääntynyt muslimiuskontoon. Ajatelkaa mitä huvittaa, p.s. tämä ei ole provo.

T. Suurperheen äippä

Minä olen kahdeksan lapsen äiti. Samassa työpaikassa olen ollut 20v. Kolme lasta oli kun aloitin työt. Äitiyslomilla olen ollut 4v 5kk, mies on ollut hoitovapailla. Niin me ollaan erilaisia.

Ja kuinkahan paljon nuo sinunkin porsimiset on tullut yhteiskunnalle eli veronmaksajille kustantamaan ??!!

Jos olisit joutunut, kuten syytä olisi, maksamaan itse monistumisesi niin et tasan varmasti olisi monistunut EDES sitä ensimmäistä kertaa.

Ja taas "porsaiden porsas" vauhdissa. Ja taas pikaiset pari yläpeukkua. Kommentoitko taas "en kyllä tuplatykkää kommenteistani, olen ihan eri ja tykkäsin myös". Sinä olet niin täynnä vihaa, että sattuu tänne asti.

Ottamatta kantaa sen syvällisemmin hiilijalanjälkeen tai lasten hankinnan rahoitukseen. Jäi jaksosta kuva perheestä, joka todella rakastaa lapsia. Olivat lämpimän oloisia ihmisiä.

Ainoastaan se jäi mietityttämään, mitä merkitystä muiden ihmisten mielipiteillä on jos on päättänyt noin suuren perheen hankkia. Äidille tuntui olevan erityisen tärkeää kuulla olevansa hyvä äiti. Tottakai se jokaista vanhempaa lämmittää.

Mutta samalla jäi kuva siitä,että ehkä se kodinseinien ulkopuolinen elämän olisi tärkeää. Ettei se koko identiteetti rakennu äitiydelle ja perheelle. Myös joku koulutus olisi kyllä itsetunnon kannalta varmasti tärkeä asia. Vaikka perheen koon huomioiden vaatisi ponnisteluja varmasti.

Ehkä joku vertaistuki tai muiden äitien kohtaaminen tai mahdollinen joku yhteisöllinen toiminta voisi myös tuoda sitä tunnetta, ettei ole se me vastaan muu maailma. Äitiys vaatii monia taitoja saatikka tuollaisen katraan hoito. Ja niitä voisi varmasti hyödyntää jotenkin. Jottei se elämä olisi niin kotikeskeistä ja tunne että tuijotetaan jne, joka tässä ohjelmassa ainakin välittyi.

Ainakin kehityspsykologian mukaan (opiskelen yo psykologiaa) noin monta lasta perheessä on iso riskitekijä yksittäiselle lapselle, jos vanhempi ei pysty huomioimaan hänen tarpeitaan tarpeeksi, johtuen siitä, että huomiota menee niin moneen suuntaan. Varsinkin jos on herkkä lapsi, ja luulisi että noin isoon perheeseen vähintään yksi herkempikin lapsi mahtuu mukaan. Miksihän ovat haalineet noin monta lasta? Mielenkiintoista...

Jotkut äidit/isäthän ovat ns. koukussa uuden vauvan saamiseen, vauva-aika on ihanaa, uusi vauva on ihana ja sitten vanhemmat lapset jää vähemmälle huomiolle.

Toivottavasti lapsilla on paljon nuitakin aikuisia elämässä, jotta syntyisi suojaaviakin tekijöitä yksittäisen lapsen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kehityspsykologian mukaan (opiskelen yo psykologiaa) noin monta lasta perheessä on iso riskitekijä yksittäiselle lapselle, jos vanhempi ei pysty huomioimaan hänen tarpeitaan tarpeeksi, johtuen siitä, että huomiota menee niin moneen suuntaan. Varsinkin jos on herkkä lapsi, ja luulisi että noin isoon perheeseen vähintään yksi herkempikin lapsi mahtuu mukaan. Miksihän ovat haalineet noin monta lasta? Mielenkiintoista...

Jotkut äidit/isäthän ovat ns. koukussa uuden vauvan saamiseen, vauva-aika on ihanaa, uusi vauva on ihana ja sitten vanhemmat lapset jää vähemmälle huomiolle.

Toivottavasti lapsilla on paljon nuitakin aikuisia elämässä, jotta syntyisi suojaaviakin tekijöitä yksittäisen lapsen elämään.

Hei olethan vielä täällä? :D Mikä olisi vielä kohtuullinen perhekoko, siis suurperheelle lasten kehityksen kannalta? Ollaan suunniteltu neljää vaikka ei tietenkään lukkoon lyöty, kahden kanssa on mennyt meillä hyvin. En niinkään vauva-ajasta nauttinut ylenpalttisesti, kuopuksen kanssa enemmän kun oli tuo esikoinenkin seurana. Pidetään vain läheisiä perhesuhteita ja sisaruksia rikkautena (ei tietenkään kaikille välttämättömyys) Meidän lapset on tempperamentiltaan reippaita ja rohkeita ja uskon, että voimavarat useammankin kanssa riittää hyvin jos mitään mullistavaa ei tapahdu, onhan meillä tukiverkkojakin. Mietin vain, että missähän se raja suunnilleen menee noin keskimäärin? Itsekään en uskoisi riittäväni 12 lapselle saati pärjääväni jos jostain syystä jäisin yksin lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kehityspsykologian mukaan (opiskelen yo psykologiaa) noin monta lasta perheessä on iso riskitekijä yksittäiselle lapselle, jos vanhempi ei pysty huomioimaan hänen tarpeitaan tarpeeksi, johtuen siitä, että huomiota menee niin moneen suuntaan. Varsinkin jos on herkkä lapsi, ja luulisi että noin isoon perheeseen vähintään yksi herkempikin lapsi mahtuu mukaan. Miksihän ovat haalineet noin monta lasta? Mielenkiintoista...

Jotkut äidit/isäthän ovat ns. koukussa uuden vauvan saamiseen, vauva-aika on ihanaa, uusi vauva on ihana ja sitten vanhemmat lapset jää vähemmälle huomiolle.

Toivottavasti lapsilla on paljon nuitakin aikuisia elämässä, jotta syntyisi suojaaviakin tekijöitä yksittäisen lapsen elämään.

Hei olethan vielä täällä? :D Mikä olisi vielä kohtuullinen perhekoko, siis suurperheelle lasten kehityksen kannalta? Ollaan suunniteltu neljää vaikka ei tietenkään lukkoon lyöty, kahden kanssa on mennyt meillä hyvin. En niinkään vauva-ajasta nauttinut ylenpalttisesti, kuopuksen kanssa enemmän kun oli tuo esikoinenkin seurana. Pidetään vain läheisiä perhesuhteita ja sisaruksia rikkautena (ei tietenkään kaikille välttämättömyys) Meidän lapset on tempperamentiltaan reippaita ja rohkeita ja uskon, että voimavarat useammankin kanssa riittää hyvin jos mitään mullistavaa ei tapahdu, onhan meillä tukiverkkojakin. Mietin vain, että missähän se raja suunnilleen menee noin keskimäärin? Itsekään en uskoisi riittäväni 12 lapselle saati pärjääväni jos jostain syystä jäisin yksin lasten kanssa.

Minä olen nelilapsisen perheen kolmas lapsi. Kasvoin täysin itsekseni. Vanhemmilla meni kaikki aika kahteen isompaan, joilla kummallakin oppimisvaikeuksia koulussa. Minä taas olin sosiaalinen ja hyvä oppilas, joten tallailinkin sitten täysin omillani. Pikkusiskoni kanssa taas havahduttiin ja häneen taas sitten takerruttiin liikaa.

Ja minun äitini oli kotiäiti eikä silti jaksanut kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Eniten hämmensi se kuinka lapsetkaan ei enää reagoineet siihen, että perheeseen syntyy uusi lapsi.

Minusta se vanhin poika oli sen näköinen että "voi v*ttu!"

Mä tykkäsin jaksosta ja nauroin vedet silmissä sitä betonirummulla tehtyä muusia. Itse en aio hankkia yhtään lasta, mitä jos ei jaksaisikaan hoitaa? Mulla pari vakavaa masennusjaksoa takana ja miehelläni on yksi aikuinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kehityspsykologian mukaan (opiskelen yo psykologiaa) noin monta lasta perheessä on iso riskitekijä yksittäiselle lapselle, jos vanhempi ei pysty huomioimaan hänen tarpeitaan tarpeeksi, johtuen siitä, että huomiota menee niin moneen suuntaan. Varsinkin jos on herkkä lapsi, ja luulisi että noin isoon perheeseen vähintään yksi herkempikin lapsi mahtuu mukaan. Miksihän ovat haalineet noin monta lasta? Mielenkiintoista...

Jotkut äidit/isäthän ovat ns. koukussa uuden vauvan saamiseen, vauva-aika on ihanaa, uusi vauva on ihana ja sitten vanhemmat lapset jää vähemmälle huomiolle.

Toivottavasti lapsilla on paljon nuitakin aikuisia elämässä, jotta syntyisi suojaaviakin tekijöitä yksittäisen lapsen elämään.

Hei olethan vielä täällä? :D Mikä olisi vielä kohtuullinen perhekoko, siis suurperheelle lasten kehityksen kannalta? Ollaan suunniteltu neljää vaikka ei tietenkään lukkoon lyöty, kahden kanssa on mennyt meillä hyvin. En niinkään vauva-ajasta nauttinut ylenpalttisesti, kuopuksen kanssa enemmän kun oli tuo esikoinenkin seurana. Pidetään vain läheisiä perhesuhteita ja sisaruksia rikkautena (ei tietenkään kaikille välttämättömyys) Meidän lapset on tempperamentiltaan reippaita ja rohkeita ja uskon, että voimavarat useammankin kanssa riittää hyvin jos mitään mullistavaa ei tapahdu, onhan meillä tukiverkkojakin. Mietin vain, että missähän se raja suunnilleen menee noin keskimäärin? Itsekään en uskoisi riittäväni 12 lapselle saati pärjääväni jos jostain syystä jäisin yksin lasten kanssa.

Minä olen nelilapsisen perheen kolmas lapsi. Kasvoin täysin itsekseni. Vanhemmilla meni kaikki aika kahteen isompaan, joilla kummallakin oppimisvaikeuksia koulussa. Minä taas olin sosiaalinen ja hyvä oppilas, joten tallailinkin sitten täysin omillani. Pikkusiskoni kanssa taas havahduttiin ja häneen taas sitten takerruttiin liikaa.

Ja minun äitini oli kotiäiti eikä silti jaksanut kaikkea.

Niin, meillekin tuo neljä olisi aika maximi eikä siihen ryhdytä jos alkaa tuntua liian vaikealta lasten kanssa. En haluaisi, että suhde yhteenkään omaan lapseen jäisi jotenkin ohueksi. Ikäeroakin olisi nyt kolmannelle tulossa 5 vuotta toiseen, esikoinen aloittaa koulut suunnilleen siinä niin olisi aika hyvä ajoitus äitiyslomalle.

Olen itse kasvanut kolmelapsisessa perheessä ja saimme mielestäni aina riittävästi huomiota vaikka veljeäni mm. kiusattiin koulussa ja isän sairastellessa oli varsinkin vanhemmilla välillä rankempaa. Meistä kellään ei tosin ollut haasteita koulunkäynnin tai muunkaan suhteen emmekä tarvinneet erityistä tukea.

Saa nähdä mihin lapsiluku meillä siis jää, tuo neljä ei ole kuitenkaan mikään ehdoton pakkomielle, että hampaat irvessä siihen tähdättäisiin, vaan kaksikin on hyvä, ainakin kolmas vaikuttaisi kuitenkin vielä sopivan perheeseemme.

Mietin vain tosiaan olisikohan aiheesta jotain tilastoja tms? Ei tietenkän ole mitään perhekoko sovi kaikille, mutta missä se yläraja noin yleensä menee, minkä kokoisessa perheessä lapset eivät enää saa riittävästi huomiota vaikka kuinka yrittäisi revetä?

Toinen poikahan oli autisti se nuorempi.

Monelle näyttää olevan iso vihan aihe se että "meidän rahoilla ne elätetään".

Tiedätkö kuinka suuri osa palkastasi menee tällaisille suurperheille? Näitä perheitähän on lopulta aika pienellä osalla kansasta ja iso määrä jakamassa tuota "maksutaakkaa".

Voit hyötyä tuosta perheestä paljonkin kun tarvitset palvelukodissa apua. Lapsia syntyy nyt liian vähän hoitamaan ja maksamaan tulevien vanhusmassojen hoitoa. Oletko kuullut synnytystalkoista?

Oikeasti tulee veronmaksajille halvimmaksi että pieni väestönosa synnyttää monta lasta kuin että kaikki yhden. Ei nämä ole sen enempää loisia kuin pienet perheet jos mietitään tulevien vuosien hyötyä. Ja jaat sen muutaman tukimiljoonan koko väestölle maksettavaksi...

Oma hiilijalanjälkeni on 2200kg.

En ole piipero vaan tavallinen realisti. 

Elän kuitenkin keskiluokkaista elämää Suomessa kylmissä olosuhteissa. 

Suomen luonto tarvii ja pystyy käsittelemään tuottamani hiilidioksidin.

Joten Stadin piiperöt ja viherterroristit voivat mennä nyt syyttelemään ja ruoskimaan itseään.

Joten sovitaanko että pidätte suunne kiinni kunnes saavutatte minun tasoni? Ok?

Saavat myös palvoa minua jumalana jos haluavat. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen poikahan oli autisti se nuorempi.

Kolmas poika. IS:n jutusta selviää. Se silmälasipäinen.

Ette näytä tietävän paljoakaa suurperheiden toimeentulosta ja lasten menestymisestä.

Itse olen 8-lapsiseta perheestä ja mieheni kotona lapsia oli 7.

Ei olleet perheemme niin isoja uskonnon takia,ehkäisypillereitä ei silloin 40-50 luvulla äideillämme ollut.

Mutta itse asiaa. Kaikki me 15 perillistä olemme olleet lakisääteiseen eläkeikään saakka työelämässä Yli puolella on yliopistotutkinto.On maat ja mannut ,kakkostalot ja osa matkustelee aktiivisesti nyt yli 70-kymppisinä ymp maailmaa.

Että näinkin voi olla. Ihan "perus "-juttu,lainatakseni lastenlastani.

Vierailija kirjoitti:

Monelle näyttää olevan iso vihan aihe se että "meidän rahoilla ne elätetään".

Tiedätkö kuinka suuri osa palkastasi menee tällaisille suurperheille? Näitä perheitähän on lopulta aika pienellä osalla kansasta ja iso määrä jakamassa tuota "maksutaakkaa".

Voit hyötyä tuosta perheestä paljonkin kun tarvitset palvelukodissa apua. Lapsia syntyy nyt liian vähän hoitamaan ja maksamaan tulevien vanhusmassojen hoitoa. Oletko kuullut synnytystalkoista?

Oikeasti tulee veronmaksajille halvimmaksi että pieni väestönosa synnyttää monta lasta kuin että kaikki yhden. Ei nämä ole sen enempää loisia kuin pienet perheet jos mietitään tulevien vuosien hyötyä. Ja jaat sen muutaman tukimiljoonan koko väestölle maksettavaksi...

Tilastot vain kertoo kylmää kieltä, että syrjäytyneet eivtä tuota veronmaksajia vaan yhä lisää syrjäytyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Ette näytä tietävän paljoakaa suurperheiden toimeentulosta ja lasten menestymisestä.

Itse olen 8-lapsiseta perheestä ja mieheni kotona lapsia oli 7.

Ei olleet perheemme niin isoja uskonnon takia,ehkäisypillereitä ei silloin 40-50 luvulla äideillämme ollut.

Mutta itse asiaa. Kaikki me 15 perillistä olemme olleet lakisääteiseen eläkeikään saakka työelämässä Yli puolella on yliopistotutkinto.On maat ja mannut ,kakkostalot ja osa matkustelee aktiivisesti nyt yli 70-kymppisinä ymp maailmaa.

Että näinkin voi olla. Ihan "perus "-juttu,lainatakseni lastenlastani.

Te olettekin ahneita suuria ikäluokkia. Joiden aikaan työelämään pääsi kun vain marssi paikalle, asunnot maksoi inflaatio ja yliopistotutkinnon suoritti kahdessa vuodessa ja sellaisen suoritettuaan sai vakiviran.

Vierailija kirjoitti:

Ette näytä tietävän paljoakaa suurperheiden toimeentulosta ja lasten menestymisestä.

Itse olen 8-lapsiseta perheestä ja mieheni kotona lapsia oli 7.

Ei olleet perheemme niin isoja uskonnon takia,ehkäisypillereitä ei silloin 40-50 luvulla äideillämme ollut.

Mutta itse asiaa. Kaikki me 15 perillistä olemme olleet lakisääteiseen eläkeikään saakka työelämässä Yli puolella on yliopistotutkinto.On maat ja mannut ,kakkostalot ja osa matkustelee aktiivisesti nyt yli 70-kymppisinä ymp maailmaa.

Että näinkin voi olla. Ihan "perus "-juttu,lainatakseni lastenlastani.

Nyt eletään hieman eri aikaa. Tuohon aikaan kaikilla oli isot perheet, nyt vain lähinnä sossun asiakkailla, joiden lapsista harva suorittaa korkeakoulututkintoa. Köyhyys on periytyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin kotiäitiydestä on tullut synonyymi syrjäytymiselle?

Ennen oli normaalia että nainen oli kotona ja hoiti perheen, lapsiakin sai siunaantua.

Nykyään sitä pidetään kummallisena, laiskuutena ja yhteiskunnan tukimuotojen hyväksikäyttönä.

On paljon normaalimpaa että hankitaan yksi lapsi, joka laitetaan mahdollisimman aikaisin päivähoitoon jotta äiti pääsee töihin ja harrastamaan.

Luojan kiitos naisilla on nykypäivänä oikeudet.

Lisäksi maailma ei tarvitse enää yhtään uutta ihmistä. 

Naisilla ei ole kuitenkaan oikeutta valita tuota kotiäitiyttä, varsinkin jos muilta naisilta kysytään. Kyllä tämä on mennyt sairaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin kotiäitiydestä on tullut synonyymi syrjäytymiselle?

Ennen oli normaalia että nainen oli kotona ja hoiti perheen, lapsiakin sai siunaantua.

Nykyään sitä pidetään kummallisena, laiskuutena ja yhteiskunnan tukimuotojen hyväksikäyttönä.

On paljon normaalimpaa että hankitaan yksi lapsi, joka laitetaan mahdollisimman aikaisin päivähoitoon jotta äiti pääsee töihin ja harrastamaan.

Luojan kiitos naisilla on nykypäivänä oikeudet.

Lisäksi maailma ei tarvitse enää yhtään uutta ihmistä. 

Naisilla ei ole kuitenkaan oikeutta valita tuota kotiäitiyttä, varsinkin jos muilta naisilta kysytään. Kyllä tämä on mennyt sairaaksi.

Voi kotiäitiyden valita.

Mutta se ei tarkoita lapsitehtailua lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

Eikä työttömyysturvan nostamista sen rahoittamiseksi.