Lue keskustelun säännöt.
Nyt avaudun yksinäisestä elämästäni. Ihan sama, vaikka kuulostaisin miten säälittävältä tahansa
08.10.2018 |
Katsoin puhelimentani äsken. Huomasin, että viimeksi minulle on soittanut joku kaverin tapainen 17. elokuuta. Pyysi palvelusta, johon sanoin ei. Sen jälkeen en ole kuullut hänestä mitään. Naapuri on soittanut sen jälkeen kerran, kysyi isännöitsijän nimeä. Yksi puhelu oli joltain liittymäkauppiaalta. Itse olen soittanut miehelleni useamman kerran, hän minulle vain muutaman kerran kolmen viimeisen kuukauden aikana.
En jaksa selittää miksi, mutta en ole työ- tai kouluelämässä tällä hetkellä. En harrasta mitään ihmisten parissa. Voisin kyllä, mutta en enää jaksa enkä uskalla. Minulla on mies, joka tekee pitkiä työpäiviä ja remontoi illat, ja jos ei remontoi niin on lasten kanssa. Iltaisin hänellä saattaa olla hetki minulle. On kyllä ihan tavallinen mies, ajattelee että minulle riittää kun illalla pussaa kerran ja että nukutaan samassa sängyssä. Lapsia on kolme. Nuorin on sen verran pieni vielä, että vaatii huomiota paljon. Isommista on jo vähän seuraakin. Säälittävää kyllä, ajattelin että ihanaa kun nuo kasvaa. On joku, kenen kanssa mennä elokuviin tai teatteriin. Miehen kanssa mennään kerran vuodessa, ehkä.
Minulla ei ole vanhempia elämässäni, eikä sisaruksia. Äiti on alkoholisti, isällä uusi vaimo, eikä isä ole kymmeneen vuoteen pitänyt yhteyttä. Sukulaisia ei kiinnosta. Kummitätini kerran vei syömään ja ihmetteli, että miten minusta on voinut tulla niin fiksu kaikesta huolimatta. Toista kertaa ei ole ottanut yhteyttä. Ja se onkin story of my life. Tutustun aika helposti toisiin, mutta kukaan ei kiinnostu sen enempää. Näen ihmisiä lähinnä lasten kautta, ja vanhempainilloissa on kyllä juttukavereita, mutta se jää aina siihen. Eilen olin nuorimmaisen kanssa eräässä lastentapahtumassa. Vilkutin kolmelle tutulle siellä, mutta kukaan ei tullut viereemme istumaan. Tunsin itseni jotenkin todella noloksi. Päätin, etten enää katsele ympärilleni missään - että sama se, onko jossain joku tuttu naama vai ei, kun en kuitenkaan kiinnosta sitä ihmistä yhtään.
Kuulostan masentuneelta, ja ehkä olenkin. En juttele aikuisten ihmisten kanssa muutamaa minuuttia kauempaa koskaan. Pyörin AV:lla, koska täällä on keskusteluja. Antaisin aika paljon, että olisi joku kenen kanssa keskustella maailmanmenosta, elämästä, kirjoista, elokuvista, sarjoista, politiikasta, historiasta, taiteesta ... Mutta ei. Ei ole mitään muuta, kuin tämä arki, joka on samanlaista 24/7. Ei ole lounaita kenenkään kanssa, ei kesäjuhlia, ei illanistujaisia. En ole koskaan ollut polttareissa, tupareissa tai juhlinut omia synttäreitäni kenenkään kanssa. Kolmekymppisiä en pitänyt ollenkaan, mies piti ja hänellä olikin täällä sukulaisia ja kavereita. Lenkillä käyn yksin, syömässä tai kahvilla yksin. Museossa, kesäteatterissa, elokuvissa yksin. Yksin, yksin, yksin. Aina vain niin helvetin yksin. Tuntuu, että se on jokin leima otsassani, joka saa ihmiset karttamaan minua. Joskus tuntuu, että toiset tuijottavat, mutta eivät sano mitään. Tekisi mieli huutaa, että mitä helvettiä te katsotte, mutta luultavasti vain kuvittelen (tai toivon?!) että he katsovat.
Ihan sekavaa sepustusta. Pelkään, että tähän ei kukaan vastaa. Että olen niin säälittävä, ettei minua huomata edes netissä (voi, miten pitkän sepustuksen voisin kirjoittaa siitä, miten näkymätön olen myös somessa, mutta en jaksa. Alkaisi vain itkettää, ja sitten hävettää).
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.
Niin mitenköhän toisten haukkuminen tylsäksi ja ties miksi auttaa ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että nyt ärsyttää. Ette te edes lue mitä olen jo kirjoittanut! Teitä pitäisi kiittää ja kumartaa siitä, että luetaan rivien välistä mitä halutaan, neuvotaan alentuvasti ja pyytämättä.
Ei se niin ihan mene, sori siitä.
Ap
Tämän viestin jälkeen en yhtään ihmettele, että ap on yksinäinen.
Porvoossa käy usein noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.Tämä on muuten tosi ylemmyydentuntoista keskusteluun osallistumista, että luetaan kommentti, poljetaan sen sanoma alas vetoamalla jonkun tutunserkunkaimaan joka on kärsinyt vieläkin pahemmin ja näin ollen leimata vertaistukea tarvitseva tyhjänvalittajaksi. Yksinäisyys kuitenkin on Suomessa iso ja kasvava ongelma, ja yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
Yksinäisyys lisääntyy, koska ihmisten odotukset ystävyydestä eivät muutu samaa tahtia kuin maailma muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.Tämä on muuten tosi ylemmyydentuntoista keskusteluun osallistumista, että luetaan kommentti, poljetaan sen sanoma alas vetoamalla jonkun tutunserkunkaimaan joka on kärsinyt vieläkin pahemmin ja näin ollen leimata vertaistukea tarvitseva tyhjänvalittajaksi. Yksinäisyys kuitenkin on Suomessa iso ja kasvava ongelma, ja yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
Vaan mistä?
disclaimer: Ihmisillä on erilaiset lähtökohdat. Mutta ihminen ei ole puu. Hän voi siirtyä pois siitä paikasta, missä on paha olla.
Luen koko ketjun paremmalla ajalla, mutta tässä vaiheessa: on lohdullista huomata, että on muitakin joiden sosiaalinen elämä ei ole sitä mitä pitäisi. Ei sitä siis ole kokemuksineen ja tunteineen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.Tämä on muuten tosi ylemmyydentuntoista keskusteluun osallistumista, että luetaan kommentti, poljetaan sen sanoma alas vetoamalla jonkun tutunserkunkaimaan joka on kärsinyt vieläkin pahemmin ja näin ollen leimata vertaistukea tarvitseva tyhjänvalittajaksi. Yksinäisyys kuitenkin on Suomessa iso ja kasvava ongelma, ja yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
Vaan mistä?
disclaimer: Ihmisillä on erilaiset lähtökohdat. Mutta ihminen ei ole puu. Hän voi siirtyä pois siitä paikasta, missä on paha olla.
No kerro sinä sitten milmaiseksi ihmisen pit muuttua jotta hän saa ystäviä?
Plus ilmainen aforismi: Ihminen ei ole koivu, ellei hän ole Saku Koivu, jolla oli muuten syöpä, ajatelkaa sitä, tai Mikko, Koivu hänkin. Tajuaa. Jos. Tajuaa. Hän, ken, olen syvällinen, kuin minä, mänty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
... Ai jaa? Minä tunnen. Niitä on siis olemassa, eikä kaikki olevainen määrity vain sinun kuplasi sisällä olevan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
Mitä tuo aktiivinen tarkoittaa? Millainen on mukava mutta ei tylsä ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
... Ai jaa? Minä tunnen. Niitä on siis olemassa, eikä kaikki olevainen määrity vain sinun kuplasi sisällä olevan kautta.
Kumpaan ryhmään kuulut
a) omasta mielestäsi?
b) muiden mielestä?
Onko sinulla ystäviä?
Ps. Veikkaan, että 1), 2) ja ei pahemmin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
... Ai jaa? Minä tunnen. Niitä on siis olemassa, eikä kaikki olevainen määrity vain sinun kuplasi sisällä olevan kautta.
Kumpaan ryhmään kuulut
a) omasta mielestäsi?
b) muiden mielestä?Onko sinulla ystäviä?
Ps. Veikkaan, että 1), 2) ja ei pahemmin ole.
Ei ilmeisesti sinullakaan, kun kerran ilkeillä ei ole ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
... Ai jaa? Minä tunnen. Niitä on siis olemassa, eikä kaikki olevainen määrity vain sinun kuplasi sisällä olevan kautta.
Kumpaan ryhmään kuulut
a) omasta mielestäsi?
b) muiden mielestä?Onko sinulla ystäviä?
Ps. Veikkaan, että 1), 2) ja ei pahemmin ole.
Kuulostat anopiltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
Mitä tuo aktiivinen tarkoittaa? Millainen on mukava mutta ei tylsä ihminen?
Ihan oikeasti, sun pitää kyetä ajattelemaan ITSE!
Kukaan ei ole velvollinen tarjoilemaan valmiiksi pureskeltuja vastauksia SINUN ongelmiisi.
Mene terapiaan! Saat ammattiapua. Mutta sielläkin joutuu käyttämään omia aivojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
... Ai jaa? Minä tunnen. Niitä on siis olemassa, eikä kaikki olevainen määrity vain sinun kuplasi sisällä olevan kautta.
Kumpaan ryhmään kuulut
a) omasta mielestäsi?
b) muiden mielestä?Onko sinulla ystäviä?
Ps. Veikkaan, että 1), 2) ja ei pahemmin ole.
Ei ilmeisesti sinullakaan, kun kerran ilkeillä ei ole ystäviä.
Touché.
Olen eri kuin kelle vastattiin, mutta kyllä niitä ystäviä on myös ilkeillä, kateellisilla ja katkerilla ihmisillä. Minä en tällaiselle ihmiselle sitten loppujen lopuksi kelvannut lähipiiriin, ja saatesanoiksi sain aikamoisen ryöpyn kaikkea asiatonta ja myös vyön alle lyömistä. Jäin sitä hetkeksi suremaan, kunnes tulin miettineeksi, että parempi olla ilman. Hänellä näyttää olevan kyllä kavereita, mutta ehkä he ovat samanlaisia? Elävät siitä, että puhuvat muista pahaa, nauravat seläntakana ja tuntevat vahingoniloa, jos joku eroaa ja jää yksinhuoltajaksi.
Vaikka tällaisella onkin kavereita, onko hän itse kovin onnellinen? Voiko yksinäiseksi itsensä kokeva silti olla tyytyväisempi omaan elämäänsä ja sen sisältöön? Voi hyvinkin.
Enkä ole tässäkään ketjussa nähnyt yksinäisten olevan ilkeitä muille. Kyllä ne näyttää olevan ihan muita. Mistä se johtuu? Pelätään, että osuu omalle kohdalle? Saadaan voimaa, kun lyödään lyötyä?
Olen kans perheellinen yksinäinen. Jossain vaiheessa koin ahdistusta siitä kun kukaan ei "koskaan ollut tekemässä mitään", mutta kuitenkin porukalla olivatkin viettämässä iltaa. Tai facebookin postauksia ystävistä jne.
Yritin käydä muskareissa ja vauvakerhoissa. Juttelin ja suurimman osan kanssa tuntui että tullaan toimeen hyvin. Jossain vaiheessa vain kaikki olivatkin aina nähneet muutenkin kuin virallisena kerhoaikana. Että missä vaiheessa aina porukka kerkeää "salaa" sopia näitä tapaamisia ja taas jään ulkopuolelle.
En pidä ryhmälajeista liikunnassa, olen yksinliikkuja. Tässäkään ei onnistu kavereiden teko.
Mutta sitten aloin kulkemaan eri paikoissa ihan vaan yksin, näin monesti tuttuja, jotka tuntuivat käyttäytyvän erittäin aggressiivisesti kun olin samassa tapahtumassa. Ikään kuin olisin vakoillut heitä ja tullut sinne siksi. En ole hakeutunut kenenkään tutun seuraan näissä tapahtumissa. Olen vain nauttinut musiikista, taiteesta jne. Käyn elokuvissa ja syömässä yksin.
Minulla tosiaan se "vika", kun olen opiskellut ja työskennellyt aina miesvaltaisella alalla. Hankala se tosiaan miesten kavereiksi on ruveta, onhan täälläkin ollut keskusteluja joissa sanottu ettei naisen tule varatun miehen ystäväksi yrittää pyrkiä ja jo koko miesvaltaisella alalla oleminen on joidenkin sekopäiden mielestä huomionhakua. Vaikka olen hyvin nuoresta asti saman miehen kanssa ollut yhdessä, enkä siis uhka kenellekkään. Mutta hankala tosiaan yrittää edes lähteä yrittämään kaveruutta miesten kanssa.
Liityin myös erääseen englanninkieliseen fb-ryhmään. Olen siellä saanut keskustella erilaisten ihmisten kanssa monesta asiasta. En tunne enää oloani yksinäiseksi. :)
Kun me ihmiset ollaan niin erilaisia. Minä koen toisten ihmisten seuran väsyttävänä ja olisin mieluiten yksin. Omien lasteni kanssa kyllä olen aina yrittänyt touhuta ja olla läsnä, mutta oon ihan tyytyväinen, kun he alkavat olla jo aikuisia. Töissä joudun olemaan jonkin verran sosiaalinen, ja se riittää minulle. Vietän vapaa-aikaani mieluiten koirieni kanssa metsässä lenkkeillen, mustikoita poimien ja sienestäen. Luen kirjoja, katson joskus jonkin elokuvan.
Joskus lähden juoksuporukan mukaan metsälenkille (fb:ssä on nykyään joka harrastukselle omia porukoita, joihin liittymiskynnys on todella alhainen - menee vaan mukaan sovittuna kellonaikana). Sekin on vähän raskasta, kun pitää osallistua keskusteluun. Usein ei viitsi mennä.
Yritän nähdä ystäväporukoitani (esim. opiskelukaverit ja entiset työkaverit) muutaman kerran vuodessa, mutta kaikki tietävät, ettei minusta muunlaiseen yhteydenpitoon oikein ole. En koskaan soita kenellekään, jos ei ole ihan pakko - minulle soittaa vain äitini, ex-anoppini, veljeni jos on jotain tosi tärkeää asiaa - siinäpä ne. En kärsi tästä tilanteesta yhtään, koska minusta muut ihmiset aiheuttavat vain stressiä. Haluan tehdä asioita omaan tahtiini enkä muiden aikataulun mukaisesti.
Facessa oli asuinpaikkakunnaltani henkilö jonka elämä kuulemma oli tosi masentavaa ja yksinäistä, selitti että tarvii kavereita ja toivottavasti löytää niitä edes sieltä netistä jne. Meni yli vuosi ja edelleen sama tyyppi uikuttaa että kavereita pyöreä nolla ja haluais edes yhden. Postaukseen tuli kommentteja aika moneltakin että lähettävät yksityisviestin. Mä itsekin olisin ollut alunperin halukas tutustumaan häneen, mutta viestiin ei koskaan vastattu sanallakaan. Ehkä hänen ongelmansa ei ollut yksinäisyys vaan joku epätoivoinen huomion ja säälin haku, mene ja tiedä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
Mitä tuo aktiivinen tarkoittaa? Millainen on mukava mutta ei tylsä ihminen?
Ihan oikeasti, sun pitää kyetä ajattelemaan ITSE!
Kukaan ei ole velvollinen tarjoilemaan valmiiksi pureskeltuja vastauksia SINUN ongelmiisi.
Mene terapiaan! Saat ammattiapua. Mutta sielläkin joutuu käyttämään omia aivojaan.
Miksi sitten jakelet neuvoja ylipäätäänkään? Etkö itsekään tiedä vastausta noihin kysymyksiin- jos et, niin ei kannata puhua siitä mistä ei tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP valittaa yksinäisyyttään, ja viittaa myös somenäkymättömyyteensä. Hän on saanut nyt 5 sivua vastauksia, AV-tasoon nähden todella asiallista keskustelua, tsemppiä ja neuvoja. Ja mikä on AP:n vastaus? Viimeisimmässä viestissään hän ei suinkaan sano, että "hei kiva, että te huomaatte minut", "kiitos vastauksista", vaan sen sijaan jatkaa ja syventää valitustaan. Kaikki on tehty ja yritetty jo, ihmiset vaan on kamalia. Valitettava tosiasia on, että juoksisin karkuun ja lujaa, jos tämän tapainen ihminen yrittäisi minuun tutustua, koska en halua joutua kenenkään terapeuttiseksi suhteeksi.
Viimeisin viestini on sivulla 4, kait. Siinä toivoin kaikkea hyvää minua kommentoineelle, ja pohdin omaa tilannetta. Muuten olen seurannut vierestä, miettinyt mitä sanoa.
En kaivannut neuvoa, vaan vertaistukea. Ilkeilyihin en ole edes velvollinen vastaamaan.
ApJust. Tämä riitti mullekin.
Ap, jatka rauhassa saapuneiden puheluiden laskemista.
Älä vaan tee itse mitään auttaaksesi itseäsi.
- Maailma on täynnä tylsiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, vain sinä olet huippunasta, jonka seurasta kuuluisi tapella.
Näinhän se on!👍No miten muututaan tylsästä mielenkiintoiseksi? Jos se ystävien saaminen siitä on kiinni. Tai miten lakataan lähettämästä signaalia "olen huono ja tylsä", jottei "juosta karkuun ja lujaa", jos se on se palaute mitä ihmisiltä on vuosien mittaan saanut?
Mieti itse. Sun elämä, mulla on omani.
No vit tuako tulet sitten jakelemaan mielipiteitäsi ylipäätäänkään!!!
Auttaakseni. Mutta mitta tulee täyteen, kun ei mikään kelpaa.
En jankuta samaa. Jokaisen on itse luotava oma elämänsä.
On hieno alku, kun tajuaa sen. Jos.Mutta joka vain valittaa ja syyttelee kaikkia muita paitsi itseään (tässä ketjussakin on jo monta, jotka ap on haukkunut) saa vapaasti jatkaa samaa rataa.
Elämä on epäreilua, tosi on!
Kenethän siitä voisi vaatia tilille?Kaksi tuttavaa sairasti rintasyövän. Jatkavat elämää yksirintaisina, mutta jäivät eloon.
Asioita voi myös suhteuttaa.
Joskus käänteinen lottovoitto putoaa omaan päähän. Siihen asti kannattaisi elää eikä valittaa.yksinäisyys ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, että yksinäisen persoonassa olisi mitään vikaa.
En tunne ainuttakaan mukavaa, aktiivista, perusluonteeltaan tyytyväistä ihmistä, joka olisi vasten tahtoaan vailla ystäviä.
En tunne yhtään passiivista, ilkeää, perustyytymätöntä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Tai lainkaan ystäviä. Tästä lajista opettavaisin esimerkki on ex-anoppi: häijy pistelijä, joka kuluttaa elämänsä päivystäen puhelimen vieressä, ja valittaa joka käänteessä, kun hänelle ei kukaan soita.
Jos on sairas, asia on toinen. Silloin pitää hakea ensin apua siihen.
... Ai jaa? Minä tunnen. Niitä on siis olemassa, eikä kaikki olevainen määrity vain sinun kuplasi sisällä olevan kautta.
Kumpaan ryhmään kuulut
a) omasta mielestäsi?
b) muiden mielestä?Onko sinulla ystäviä?
Ps. Veikkaan, että 1), 2) ja ei pahemmin ole.
Ei ilmeisesti sinullakaan, kun kerran ilkeillä ei ole ystäviä.
Touché.
Olen eri kuin kelle vastattiin, mutta kyllä niitä ystäviä on myös ilkeillä, kateellisilla ja katkerilla ihmisillä. Minä en tällaiselle ihmiselle sitten loppujen lopuksi kelvannut lähipiiriin, ja saatesanoiksi sain aikamoisen ryöpyn kaikkea asiatonta ja myös vyön alle lyömistä. Jäin sitä hetkeksi suremaan, kunnes tulin miettineeksi, että parempi olla ilman. Hänellä näyttää olevan kyllä kavereita, mutta ehkä he ovat samanlaisia? Elävät siitä, että puhuvat muista pahaa, nauravat seläntakana ja tuntevat vahingoniloa, jos joku eroaa ja jää yksinhuoltajaksi.
Vaikka tällaisella onkin kavereita, onko hän itse kovin onnellinen? Voiko yksinäiseksi itsensä kokeva silti olla tyytyväisempi omaan elämäänsä ja sen sisältöön? Voi hyvinkin.
Enkä ole tässäkään ketjussa nähnyt yksinäisten olevan ilkeitä muille. Kyllä ne näyttää olevan ihan muita. Mistä se johtuu? Pelätään, että osuu omalle kohdalle? Saadaan voimaa, kun lyödään lyötyä?
Kyllähän noita juoruporukoita on. Siellä puhutaan aina pahaa siitä, joka on poissa.
Se joka erehtyy puolustamaan poissaolijaa, rikkoo ryhmän sääntöjä ja saa kaikki niskaansa. Kun joku ryhmästä kohtaa onnen jollain elämänalueella, muut kadehtivat. Kun jonkun käy huonosti, ollaan vahingoniloisia.
En nimittäisi tuollaista kokoonpanoa ystävyydeksi.
Jep, ensin joku sanoo että "olen yksinäinen". Toinen tulee huutelemaan: "olet niin tylsä, siitä se johtuu!" No, mitä voin tehdä asialle? "No mieti ite, mä vaan tulin vit tuilemaan ja haukkumaan, on se kumma kun mun arvokasta apua eli tylsäksi haukkumista ei oteta vastaan!"
Please.