Miksi tosilla on tasainen onnellinen elämä ja sitten on niitä, joilla murhetta murheen perään.

Jos on syntynyt toivottuna lapsena, on saanut sen mukaisen kohtelun. On ollut paikka suvussa ja perheessä ja myöhemmin elämässä. Ei-toivottu on liikaa ja tiellä, hänellä ei ole paikkaa suvussa eikä perheessä eikä myöhemmin missään ja sen saa nahoissaan tuntea.

Tänään kun yritin auttaa erästä tapausta, hän ei edes pystynyt ajattelemaan mitään vaihtoehtoja tilanteeseensa. Tietty uhrin rooli on myös omaksuttu. Ollaan asennoiduttu niin, että "luusereitahan tässä ollaan". Ei se auta elämässä.

Komea mies kirjoitti:

Minulla olisi paljonkin sanottavaa näistä "kaiken saavuttaneista" tyypeistä. Aika ei nyt tänään riitä että pääsisin edes alkuun.

Minustako puhut?

Voitin geenilotossa.

Kotoa en saanut mukaani mitään.

Opiskelin, perustin yrityksen, vaurastuin.

Paljon työtä vähän onnea ajoituksessa.

Sain vahingossa ihanan aviomiehen.

Olen kaunis ja hoikka.

Äiti hylkäsi, isä kuoli...

Yritin..ehkä jos olisin ollut tyhmä läski

Asiat olisivat toisin...

Rumuus ja lihavuus murtavat itsetunnon.

Sitten otetaan kissa , koira , syödään sokeria , tehdään isätön lapsi...

Zie kirjoitti:

Minä olen erityisherkkä. Koen ärsykkeet hyvin vahvasti. Minulla on vahva eläytymiskyky, empatiakyky ja mielikuvitus. Olen luova ja taiteellisesti lahjakas. Luonteeltani olin lapsena herkkyyteni ohella rohkea, seikkailunhaluinen ja peloton, kun taas veljeni oli hyvin arka, pelokas ja ujo. Olin koulussa priimusoppilaita ja suhtauduin elämään intohimoisesti ja uteliaasti. Niin teen edelleen lähes kuusikymppisenä. 

Lapsuustraumat ovat todella syvät, hirviöäiti, joka oli niin fyysisesti kuin henkisesti väkivaltainen ja isä, jonka kanssa oli toki läheiset välit, mutta joka hävisi eron jälkeen vuosikymmeniksi. Olin ja olen ulkoisesti hyvännäköinen, mutta jatkuva päivittäinen alistaminen ja ulkonäön pilkkaaminen musersi itseluottamuksen totaalisesti. 

Koko elämäni olen ollut selviytyjä ja pärjännyt opiskeluissa ja töissä erinomaisesti, mutta miehiksi valikoituneet toinen toistaan kaameimpia tapauksia, jolloin sama epänormaali t

Huono miesmaku

Oliko edes hyvää seksiä jännämiesten kanssa?

Vähähärkinen taidat olla?

Valinnat

Onni tuli kun lopetin liian itsekriittisyyden ja ylisuorittamisen. Kuin lumipalloefektinä armollisuuden myötä olen ollut rennompi ja vähemmän stressaava. Ne joihin tein aikanaan vaikutusta jatkuvalla aktiivisella suorittamisella ja teoilla ovat osoittautuneet elämäni kannalta toksisiksi ihmissuhteiksi. Keskityn lähimmäisiin ja annan heille nyt enemmän aikaa. Chillailua ja elämän aitoutta vailla tarpeetonta kiiltokuvaa

Kaikilla meillä on ongelmia ja murheita, ei niiltä kukaan välty. Toiset kertovat niistä kaikille, toiset eivät kenellekään. Useat kantavat sisällään murheita esim talousongelmista, kasaan kuihtuneesta avioliitosta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lapsettomuudesta, yksinäisyydestä yms yms..Toisilla niitä on enemmän, mutta ei kukaan täysin immuuni ole.

Jotenkin kysymyksen asettelu on naivi minusta. Ei miksi-kysymyksiin ole mitään vastauksia, eivätkä asiat mene kohtuullisuuden tai tasapuolisuuden periaatteella. Sellaista luonnonlakien kun ei ole.

Vastaan siis 'siksi kun sika käski ' ja se on yhtä paikkansa pitävä vastaus kuin mikä hyvänsä.

Yksinkertaiset ihmiset, jotka tyytyvät elämänsä ensimmäisiin valintoihin, ovat onnellisia. Itse taas kuulun siihen ryhmään, joka jatkuvasti hakee jotain uutta, kehitystä ja muutosta, ja on jatkuvasti tyytymätön vallitseviin olosuhteisiin. Syitä tähän voi joku toinen ryhtyä perkaamaan -- itse en siihen kykene.

Vierailija kirjoitti:

 Tämän takia esim. rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.

Vielä 1800-luvulla köyhimmät ihmiset kuolivat nälkään ja nykyään enemmistö köyhistä on läskejä. Et voisi olla enenpää väärässä.

Sanokoot asiantuntijat mitä tahansa, taloudellinen turvallisuus (ei rahahuolia) heijastuu muuhunkin elämään. Toisaalta jokaisella on taakkansa, ei niiltä kukaan säästy. Sillä on myös merkitystä miten elämään suhtautuu, tasainen arkinen elämä voi riittää, ei tarvita mitään sen suurempia piristeitä. 

Mulla suku yritti aiheuttaa pahaa mieltä yms. Katkaisin välit niin ei aiheuta kukaan enää murheita. On työ koti ja ystävät ja vapaus,koska sai lurjus ukkokin lähöt minun elämästä. Sinkkuus ja stressittömyys 🙏Jokainen on oman onnensa seppä.

Vanhempani ovat aina olleet etäisiä ja tunnekylmiä. Isää minulla ei ole käytännössä ollut elämässäni koskaan. Kotona oli myös paljon fyysistä väkivaltaa joka kohdistui minuun kun olin lapsi. Kouluikäisenä jouduin heti syrjityksi ja joidenkin kiusaajien silmätikuksi jotka mm. uhkasivat tappaa minut vaikka olivat vasta 10-vuotiaita ja minä 7-8v. Jouduin joka päivä pelkäämään koulussa. Toki nykyään ymmärrän ettei heilläkään ollut varmasti asiat kovinkaan hyvin.

Lopulta vaihdoin koulua ja uudesta koulusta sain ystäviä, vaikka en koskaan ollut mikään suosittu ihminen. Ala-aste ja yläaste sujuivat ihan mukavasti, vaikka toki aina tunsin olevani tietyllä tavalla ulkopuolinen lähes kaikkien seurassa, eikä se tunne ole vieläkään mennyt pois.

Lukiosta löysin jopa seurustelukumppanin, mutta suhde loppui ilman draamaa puolessa vuodessa. Sen jälkeen kaikki miesjutut ovat päättyneet siihen, että mies ei enää halua jatkaa kanssani olemista. Nyt olen 26v ja tuntuu että on aivan hirveä kiire löytää mies, eikä kukaan koskaan tykkää minusta tarpeeksi. Olen varma että minussa on joku kirous, tämä ei voi olla enää sattumaa. Yleensä ensin miehet on tosi kiinnostuneita, kunnes yhtäkkiä yhteydenpito stoppaa enkä saa mitään suoraa selitystä koskaan. Näiden vuosien aikana yksikään mies ei ole halunnut jatkaa juttua kanssani pidemmälle. Minussa on aivan varmasti jotain todella pahasti pielessä. Tämä ahdistaa niin paljon että välttelin jossain vaiheessa suhteita pari vuotta kokonaan, mutta kun viimein uskaltauduin tapailemaan uutta ihmistä, niin sama toistui taas.

Tuntuu ettei elämälläni ole mitään merkitystä. Olin mukavassa työpaikassa muutaman vuoden, mutta en saanut vakituista paikkaa joten lähdin opiskelemaan eikä tämä koulu ole yhtään mun juttu. Sielläkin tunnen olevani ulkopuolinen enkä ole löytänyt ihmisiä jotka olisivat oikeasti mun kaltaisia. Nämä murheet kuulostaa todella pieniltä verrattuna moniin muihin, mutta ei tämä vain voi olla enää sattumaa. Koko elämäni ajan olen tuntenut itseni täysin arvottomaksi ja olen varma ettei minun olisi kuulunut syntyä tänne ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaiset ihmiset, jotka tyytyvät elämänsä ensimmäisiin valintoihin, ovat onnellisia. Itse taas kuulun siihen ryhmään, joka jatkuvasti hakee jotain uutta, kehitystä ja muutosta, ja on jatkuvasti tyytymätön vallitseviin olosuhteisiin. Syitä tähän voi joku toinen ryhtyä perkaamaan -- itse en siihen kykene.

Aloita vaikka siitä että ne mainitsemasi onnelliset ihmiset eivät ole "yksinkertaisia" eivätkä "tyydy" vaan ne negatiiviset adjektiivit ja verbit elämään suhtautumisessa ovat sinun valinnoissasi ja sinun pääsi sisällä. Jos pystyt tunnustamaan että vika on sinussa eikä muissa, voit ehkä alkaa kehittäämään itseäsi ja elämääsi paremmaksi. Ehkä tarvitset myös lääkitystä.

Onhan esimerkiksi toisilla suuri suku joka antaa turvaa. Oletetaan siis, että on sentyyppinen suku, niitäkin on olemassa. Molemmat vanhemmat, ehkä isovanhemmatkin eläävät pitkään, myös sisarukset. On tätiä, setää ja kummia jne. Voi turvallisesti pyytää apua. 

Toisilla ovat vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet varhain, sisaruksia ei ole tai ovat vähän tekemisissä, muutenkin pieni suku. Jos tulee joku avuntarve ei voi kenenkään turvata. Onhan tämä surullista ja myös yksinäistä.

Eräskin työkaverini kertoi, että aina kun tarvitsee jotain apua omakotitalossaan niin isä ja veljet auttavat ilmaiseksi. Myös heiltä voi pyytää lainaa jos rahanpuute iskee yms. Pitävät yhteyttä ja suku on muutenkin laaja. 

Voi olla samanikäiset ihmiset. Toiselta on miltei koko suku kuollut, toisella elää miltei kaikki paitsi ikänsä takia jo kuolleet vanhukset. Itse olen viimeinen elossa sisarussarjasta, 9 on kuollut pois.  Vanhemmat ja isovanhemmat kaikki jo aikaa. Samoin tädit ja eno ja serkkujakin. Yhteen aikaan oli hautajaisia hautajaisten perään. Onneksi on jo aikaa, suurin suru on haihtunut, mutta suku ei tuo nyt turvaa eikä voi ketään heistä tavata, itse on pärjättävä. 

Karman laki. Muisteleppas entisiä elämisiäsi. Tuliko tehtyä hyvää vai pahaa.

Autismi. Sosiaalisten suhteiden solmiminen hankalaa. Työelämässä ihan järkyttävän hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt samaa, ja pohdiskellut miksi joissakin perheissä jopa sisarusten välillä voi olla huima ero. Yksi lapsista on se menestyjä, helpompi elämä ja toinen taas käy sen kivisen polun.

Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Tosin, en ole millään tavalla katkera sisaruksilleni heidän helposta elämästä. Ehkä hekin joutuvat jossain kohtaa elämää kohtaamaan vaikeuksia, mutta vielä vaan ei ole heidän aika(?).

Totta. Kaikki tulee ajallaan omassa järjestyksessä. Jotkut eivät ikinä saavuta mitään, ja toiset saavuttavat jo nuorina paljon kaikenlaista onnea ja menestystä vain jotta voivat sen kaiken menettää sitten joskus ennen keski-ikää. Parempi olla saavuttamatta mitään kuin saavuttaa vain menettääkseen. On parempi haluta jotain mitä ei voi saada kuin saada jotain mitä ei halua.

Ja ajoituksesta on kaikki kiinni. Jos jotain yritetään väärään aikaan, se ei tule lyömään läpi. Ajoituksesta ja onnesta kiinni. Pitää olla oikeat ihmiset ympärillä ym. Se on kaikki niin hirveän pienistä langoista kiinni. Lähtee opiskelemaan, niin tuleekin korona ja ei saa työtä. Yritys on parempi perustaa vasta laman jälkeen, kun on ollut jo talouden kasvuakin, kuin että perustaa aikana jolloin kaikki on hyvin, mutta siitä pari kuukautta eteenpäin tuleekin lama ja vaikeudet. Mutta mistäs näitä ennustaa? Kyllä jälestäpäin kaikki tietää. Tuurista se on usein kiinni ja kaikki ei ole ihmisen omissa käsissä. Tottahan sitä kaiken toisin tekisi, jos tietäisi aina kymmenen vuotta ennakkoon, miten minkäkin asian kanssa tulee käymään.

Mä erosin tänään. siinä miettiä sitten missä asuisi seuraavaksi. mies haukkuu ja kehuu vaan exiään. siinä kehuu sitten. loppu.

Mä oon totaalisen loppu tähän paskaan ja rahalla kiristämiseen.