Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kulujen jako lapsettomassa avosuhteessa, kun toinen tienaa 3 x enemmän
28.07.2022 |
Sanotaan heti alkuun, että minä nainen olen tuo enemmän tienaava. Mies on toistaiseksi työkyvytön, menee töihin aikaisintaan ensi vuoden alussa.
Miten jakaisitte rahat? Täysin vai osittain? Meiltä ei puutu mitään minun hyvien tulojen takia, mutta tällä hetkellä minä kulutan enemmän ja ajattelemme rahojemme olevan erillisiä.
Maksan asumisesta ja ruoasta n. 70 % ja mies 30 %. Tämän jälkeen minulle jää vielä rahaa, miehelle ei paljoa. Säästöt ovat myös minun pankkitilillä, koska menevät minun palkasta.
Onko tämä teistä reilua vai jakaisitteko kaikki rahat täysin? Tällä hetkellä minulla on hyvä taloustilanne, mies joutuu miettiä rahankäyttöä. Mitään tärkeää häneltä ei puutu, mutta hän ei voi lähteä vaikka festareille kavereidensa kanssa ihan tuosta vaan kuten minä.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Mies on tyytyväinen nykytilanteeseen, minusta tuntuu pahalta epätasa-arvoinen tilanne. Toisaalta kun ei olla naimisissa eikä ole lapsia, rahojen täysi jakaminen tuntuu hassulta sekin.
Kommentit (28)
Sitten kun teille tulee ero, niin onpa kiva muistella sitä, miten maksoit valtaosan asumismenoista ja ruuasta.
Voithan sä ap joskus tarjota miehelle esim. Ateriat ravintolassa ja esim. Leffalipun maksat kun menette leffaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on kerran tyytyväinen, miksi edes mietit asiaa? Olette avopari, ette perhe, joten totta kai kummallakin on omat rahat ja menot. Voit toki auttaa miestä halutessasi, antamalla vaikka festarilipun lahjaksi.
Muuttakaa edullisempaan kämppään, jolloin mies kykenee maksamaan suhteessa enemmän ja sinä taas vastaavasti vähemmän. Mutta jos hänelle ei nyt tuloja ole, niin mistä hän niitä yhtäkkiä pieraisee lisää?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on kerran tyytyväinen, miksi edes mietit asiaa? Olette avopari, ette perhe, joten totta kai kummallakin on omat rahat ja menot. Voit toki auttaa miestä halutessasi, antamalla vaikka festarilipun lahjaksi.
No koska ap ei halua, että hän joutuu maksamaan 70 % ja mies vain 30 %.
Kannattaisko käydä ne kulut läpi ja katsoa mistä voi hieman karsia sen aikaa kun toinen on työkyvytön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet työkyvyttömän miehen kanssa? Vaihda parempaan!
Vastaukseni on sama kuin aina:
- yhteiset kulut jaetaan 50/50. Euroina, ei prosentteina palkoista.
JOS enemmän ansaitseva haluaa tarjota korkeamman elintason toiselle, tottakai hän saa niin tehdä. Sen toisen ei pidä kuitenkaan olettaa olevansa oikeutettu siihen.
Sitten, kun vakiintuneessa suhteessa (no, yleensä kuluja ei jaeta ennen kuin vakiintuneessa suhteessa eli avo- tai avioliitossa) toinen on tavallista pienemmillä tuloilla sairauden, työttömyyden tai esimerkiksi lastenhoidon takia, toinen ottaa siksi aikaa enemmän vastuuta yhteisestä taloudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette suhteessa, rakkaussuhteessa, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Yhdessä maksetaan ja, toivottavasti, yhdessä eletään.
Ei silloin ole minun tai sinun. Silloin on meidän.
Yhteiset kulut jaetaan tasan riippumatta tulotasoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se juoppo naistenhakkaaja äläkä ruikuta täällä neuvoja elämääsi.
Kun mukana on kerran vain kaksi ihmistä, on jakokin helppo = 1/1!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Sitten kun teille tulee ero, niin onpa kiva muistella sitä, miten maksoit valtaosan asumismenoista ja ruuasta.
Voithan sä ap joskus tarjota miehelle esim. Ateriat ravintolassa ja esim. Leffalipun maksat kun menette leffaan jne.
Tienaan yli 3000 e nettona ja meillä on pienet asumismenot. En siis tästä mitenkään kärsi. Minulle jää yhä pakollisten menojen jälkeen 2000 e käteen. Tuntuu vähän pihiltä tuosta tarjota yksi leffalippu silloin tällöin, kun mies joutuu miettiä onko varaa uusiin kenkiin.
No, teen päätöksen kuitenkin itse, kiitos muutamista asiallisista vastauksista.
-ap
Mulla vähän sama tilanne. Mulla on hyväpalkkainen it-alan työ, mies on ulkomaalainen joka ei ole toistaiseksi työllistynyt Suomeen. Se ero, että menimme keväällä naimisiin eli juttu on sitoutunut. Meillä on täysin yhteiset rahat, mies saa käyttää yhteiseltä tililtä mitä tykkää.
Teidän tilanteessa kun olette avopari, minä varmaan vaan jatkaisin tuota järjestelyä. Kivahan se on, ettei ole ihan kahta eri elintasoa, mutta tosiaan täydellinen kaiken yhteiseksi laittaminen tuntuisi sekin hassulta kun juridisesti että ole pariskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhemmän elintason mukaan mennään, eli miten hänellä olisi varaa elää jos kulut olisivat puoliksi. Jos halutaan parempaa niin rikkaampi kompensoi sitä maksamalla enemmän.
Meillä maksetaan pakolliset kulut puoliksi, mutta tosiaan ainoastaan ne ihan pakolliset pienet asumiskulut ja hyvin niukka talousbudjetti. Käytännössä kulloisessakin elämäntilanteessa paremmilla tuloilla ollut on omasta halustaan mielellään kustantanut enemmän yhteisiä menoja, ja usein myös olemme ostaneet toisillemme tarpeellisia vaatteita tai maksaneet esimerkiksi toisen pyörän huollon, jos kumppanilla on ollut rahat tiukilla. Näitä ei todellakaan lasketa ja merkitä muistiin mahdollista erotilannetta ajatellen (kuka edes tekee niin?), tai muutenkaan. Joskus myös lainaamme toisiltamme rahaa omiin hankintoihin. Kuuden vuoden suhteemme ajalta arvioituna olisimme nyt varmaankin aika lailla tasoissa.
Jos tulomme olisivat todennäköisesti pysyvästi huomattavan epäsuhtaiset, päätyisimme varmaan jakamaan menoja hiukan eri tavalla. Tällä hetkellä mies tienaa melkein puolet enemmän kuin minä, mutta olemme molemmat hyvin tyytyväisiä vaatimattomaan elintasoomme, kummankaan ei tarvitse kärvistellä, ja mies tekee omilla rahoillaan mitä haluaa, kuten minäkin omillani.
Jos molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen ratkaisuun, mitä sitä muuttamaan?
Me ollaan toimittu näin siitä lähtien, kun muutettiin yhteen ja jatketaan edelleen nyt, kun ollaan naimisissa. Vielä ei ole lapsia.
Minä ansaitsen ainakin nyt vähintään tuplat enemmän tai välillä jopa kymmenkertaisen määrän puolisooni nähden. Puolisoni tulot vaihtelevat paljon riippuen siitä, kuinka paljon hänellä on töitä missäkin kuussa. Hänellä on siis opinnot vielä kesken (mutta ei saa enää tukia) ja minä olen täysipäiväisesti töissä.
Maksamme aina suhteessa tuloihimme yhteiset ostokset. Osuus vaihtelee kuukausittain johtuen vaihtuvista tuloista. Meillä on tietty vakisumma, jonka laitamme yhteiselle tilillemme kuukausittain (avattu, kun muutettiin yhteen). Lasken osuudet näin:
X tulot + Y tulot = XY yhteiset tulot
X/XY= X:n osuus yhteisistä menoista
Y/XY= Y:n osuus yhteisistä menoista
Minulle jää kyllä rahaa enemmän omaan käyttöön, mutta jos menemme yhdessä vaikka kahville tai syömään, niin yleensä maksamme ne yhteisistä rahoista.
Jos taas minä jatkossa saan vähemmän rahaa (esim vanhempainvapaalla), niin puolisoni maksaa sitten enemmän.
Voisimme tietysti asua paljon halvemmin ja säästellä kaikissa kuluissa, jotta puolisollani jäisi enemmän käteen, mutta haluan itse elää näin ja siten maksan siitä myös enemmän.
Verojakin maksetaan sen mukaan, miten pystyy ja siten antaa ihan kaikille tuntemattomille mahdollisuuden asioihin, mihin heillä ei ole varaa, niin miksi ihmeessä sitä samaa ei tarjoaisi rakastamalleen ihmisille. Olemme tässä perheessä yhdessä ja siten maksamme kykyjemme mukaan kulut.
Minusta se 70/30 kuulostaa järkevältä nyt, eihän miehellä ole varaa edes uusiin kenkiin tai festareihin kavereiden kanssa. Hän tuskin voisi maksaa enempää. Kai tarkoitus on kuitenkin, että olette molemmat onnellisia. Silloin uusien kenkienkin osto miehelle voisi tulla kyseeseen.
Vertaa nettoa, älä bruttoa. Verottaja syö ison osan tuloista itselleen.
Olisko niin, että 10% nettotuloista yhteiseen kassaan? Tai summa x. Ei mun kumppanin mua tarvi elättää, vaikka tienais enemmän.
Vi har det omvänt, vilket väl är vanligare. Vi har båda våra inkomster. Jag betalar husen, försäkringar, anskaffningar, el och andra större poster. Frun betalar oftast maten i affären och jag alla restaurangbesök, med eller utan barnen.
Man har aldrig egentligen reflekterat över det hela och frun har också lyckats spara pengar, då man frågar om hon skulle vilja ha en slant. Ibland sätter man in en summa på hennes konto och hon blir alltid glad av det - fast hon påstår att hon inte behöver.
Äktenskapet är utan förord så allt är gemensamt. Det är en bidragande faktor till att det fungerar.
Alue: Aihe vapaa
En ja kenenkään kanssa mitään.Vaikka olisi töissä.Siksi asun yksin ja ihan omasta tahdostani.