Miksi tosilla on tasainen onnellinen elämä ja sitten on niitä, joilla murhetta murheen perään.

Masentuneen, stressaantuneen ja pitkään jatkuneen huonon tilanteen uuvuttaman ihmisen toimintakyky, päätöksen- ja vallinnanteko sekä ajatusmaailma on erilainen ja siksi tulee niitä *vääriä valintoja* helpommin. Usein myös valintoja on silloin vähemmän ja kun on paljon muitakin huolia samaan aikaan niin ei ajatus kulje niin selkeästi. Ihminen on myös silloin hitaampi ja fyysisesti sekä henkisesti koko ajan väsynyt.

Ihmisen kapasiteetti on rajallinen ja ihmisen kovalevy on täynnä. Niin henkisesti kuin fyysisesti.

Sen voi verrata vaikka näin.

Vierailija kirjoitti:

Koska aivot on ohjelmoitu luultavasti jo lapsuudessa sellaiseen ympäristöön missä noin tapahtuu, jolloin henkilö vetää puoleensa sellaisia tilanteita ja käyttäytyy erilailla kuin ihminen jolla menee aina kaikki hyvin. Tämän takia esim. rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.

Aivoilla ei ole mitään tekemistä sillä, että synnytkö Westendiin vaiko Pupuhuhtaan. Aivoilla ei ole myöskään mitään tekemistä sairastutko Crhoniin, diabetekseen, syöpään. Aivoilla ole mitään tekemistä sillä, se sun Westendin isällä on suhteet vaikka mihinkä ja saat ensimmäisen työpaikankin hakematta itse edes, kun taas väkivaltaisesta alkoholisti isästä ole mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että ei se muidenkaan elämä mitään helppoa ole välttämättä. Monet eivät halua jakaa surujaan kuin läheisimmille. Varmaan moni on ajatellut minustakin, että helpolla olen päässyt. Maisterintutkinto, töitä on riittänyt, hyvä mies ja ihana lapsi. Todellisuudessa olen joutunut tekemään paljon töitä päästäkseni tähän. Vanhempani ovat aina olleet tosi köyhiä ja kouluttamattomia. Itse on pitänyt uskoa itseensä ja rahoittaa työnteolla opiskelut. Nuorena tekemisiäni rajoitti sairaudet. Nykyään onneksi olen ollut terve jo pidempään. Lapsettomuudesta ja keskenmenoista kärsimme mieheni kanssa monta vuotta, kunnes viimein onnisti. Emme kuitenkaan kertoneet lapsettomuudesta lähes kenelläkään. Ei täällä kellään erityisen helppoa ole. Täytyy vaan yrittää parhaansa ja nauttia pienistä hyvistä hetkistä.

Suhteellisen hyvinhän sullakin menee. Ite olen korvia myöten veloissa, koska en saanut sellaista työpaikkaa jota opiskelun yhteydessä olisi voinut käydä. Valmistuttuani olin puoli vuotta työttömänä kunnes tein radikaalipäätöksen ja muutin kehä 3 sisälle että sain töitä, muuten olisin varmaan vieläkin työtön. Siinä vaihdoin kaverit työhön ja nykyisin ollaan yksinäisiä ja elämässä ole muuta kuin työ. Parisuhde ja oma lapsi oli joskus haaveena, mutta tuskinpa tulee toteutumaan enää. Terveyden puolella pitkittynyt vatsahaava, välilevyn pullistuma ja reisi- ja pohjelihaksen jänteen kalkeutuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä elämänkokemus = ikä tekee tehtävänsä näissäkin asioissa.

Ihminen, toivottavasti opit, että kaikki ei mene aina siten kuin olit etukäteen suunnitellut.

Voi pyhä lapsellisuus, ei tietenkään mene. Vaan joutuu yrittämään monta kertaa, ottamaan oppia edellisestä tilanteesta, eikä koskaan kukaan saa kaikkea haluamaansa, mutta silti voi saada oikein hyvän elämän.

Asiat eivät ylipäätään itsekseen mene mihinkään positiiviseen, vaan joutuu näkemään usein paljonkin vaivaa, yrittämään monta kertaa. Tämä on epäselvää näille tuuri-ihmisille, ei ymmärretä ettei se pelkkä tuuri yleensä riitä.

Tyyliin vaikka hyväpalkkainen työ, osan mielestä se on ihan tuuria. Oikeasti siihen vaikuttaa se että käyttänyt miljoona tuntia opiskeluun, ja tehnyt kymmentä huonompaa, raskasta työtä kerätäkseen työkokemusta. Mutta tuuri-ihminen ei näe tätä vaivaa, näkee vaan että yhyy, toi saa 6 tonnia kuussa.

Tuo on elämää, ei tarvitse olla vanha asian huomatakseen. Eikä se ikä tuo viisautta mitenkään automaattisesti, joku viisastuu joku ei.

ystäväni opiskeli yliopistossa, valmistui ja joutui varastoon töihin..

yhyy..mikä vika ystävässäni oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä elämänkokemus = ikä tekee tehtävänsä näissäkin asioissa.

Ihminen, toivottavasti opit, että kaikki ei mene aina siten kuin olit etukäteen suunnitellut.

Voi pyhä lapsellisuus, ei tietenkään mene. Vaan joutuu yrittämään monta kertaa, ottamaan oppia edellisestä tilanteesta, eikä koskaan kukaan saa kaikkea haluamaansa, mutta silti voi saada oikein hyvän elämän.

Asiat eivät ylipäätään itsekseen mene mihinkään positiiviseen, vaan joutuu näkemään usein paljonkin vaivaa, yrittämään monta kertaa. Tämä on epäselvää näille tuuri-ihmisille, ei ymmärretä ettei se pelkkä tuuri yleensä riitä.

Tyyliin vaikka hyväpalkkainen työ, osan mielestä se on ihan tuuria. Oikeasti siihen vaikuttaa se että käyttänyt miljoona tuntia opiskeluun, ja tehnyt kymmentä huonompaa, raskasta työtä kerätäkseen työkokemusta. Mutta tuuri-ihminen ei näe tätä vaivaa, näkee vaan että yhyy, toi saa 6 tonnia kuussa.

Tuo on elämää, ei tarvitse olla vanha asian huomatakseen. Eikä se ikä tuo viisautta mitenkään automaattisesti, joku viisastuu joku ei.

ystäväni opiskeli yliopistossa, valmistui ja joutui varastoon töihin..

yhyy..mikä vika ystävässäni oli?

Mutta tuuri-ihminen ei näe tätä vaivaa, näkee vaan että yhyy, toi saa 6 tonnia kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi osa kuvittelee, että asenteen muutos tarkoittaa, että pitäisi valehdella itselleen ja muille kaiken olevan hyvin. Pitäisi hymyillä ja iloita, jos on vastoinkäymisiä. Asenteenmuutoksella tarkoitetaan ongelman kohtaamista ja ratkaisun pohtimista pelkässä itsesäälissä räpiköimisen ja voivottelin sijaan.

Gaggaa sattuu ja elämä on epäreilua. Sille ei voi mitään, joten yhtä hyvin hyväksyä sen tosiasian. Mutta miksi märehtiä sitä 24/7, kun se ei märehtimällä muutu.

Sepä se.

Eniten vielä ihmetyttää nuo jutut, että onnistuneilla ihmisillä olisi vain käynyt hyvä tuuri. Että näiden juttujen mukaan mikään ei ole koskaan omaa ansiota, vaan kaikki on pelkkää tuuria.

Myöskin se, että vastoinkäymisissä ei jäädä hankeen makaamaan, vaan tehdään kaikkensa päästäkseen siitä ylös. Vaikka väkisin ja hampaat irvessä, jos ei muuten.

Mitkä jutut? Jos tarkoitat tätä keskustelua, voisitko lainata edes yhtä kommenttia, jossa näin sanotaan.

Sinä ja muut kaltaisesi tulkitsette erikoisella tavalla kirjoituksia, jotka poikkeavat mielipiteistänne ja kokemuksistanne. Luetun ymmärtäminen ei näytä ainakaan olevan parhaimpia ominaisuuksianne.

Tällä palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, joissa valitetaan "epätasa-arvosta" jota esiintyy mm. siten, että toisten vanhemmat säästävät lapsilisät jälkikasvulle, tai maksavat lukiokirjat, tai että toiset saavat perintöä vanhemmiltaan.

Ahaa, nyt siis tarkoitetaan koko palstaa eikä tätä keskustelua.

Lapsilisien säästäminen ei onnistu pienituloisilta ja työttömiltä. Vaikka yrittäisi elää säästeliäästi, elämisen kustannukset ovat korkeat. Lapsiin menee paljon kuluja. Lukiokirjojen maksaminen ei myöskään onnistu pienituloisilta, joten totta kai lukiolaiset, joiden vanhemmat maksavat kirjat ovat paremmassa asemassa kuin he, joiden vanhemmat eivät maksa. Sama koskee perintöä.

Ihmiset eivät todellakaan ole tasa-arvoisessa asemassa niin opiskellessa kuin työpaikan saamisen suhteen. Totta kai paljon on kiinni omista valinnoista ja ahkeruudesta, mutta kyllä silläKIN on merkitystä jos saa mm. taloudellista apua ja on verkostoja.  Kaikki eivät todellakaan joudu yhtä paljon ponnistelemaan päästessään hyvään asemaan, vaan toiset joutuvat tekemään määränpäiden eteen enemmän töitä kuin toiset. Jos ei muuten, niin älylliset ja henkiset resurssit ovat erilaiset eri ihmisillä. Esim. psyykkiset häiriöt voivat vaikuttaa aika paljon opinnoista suoriutumiseen ja työpaikan saamiseen. Vaikka elämän kulkuun vaikuttavat valinnat mitä tekee, silti on myös asioita joita ei ole valinnut ja joille ei voi mitään. Kukaan ei valitse psyykkisiä häiriöitä itselleen. Vaikka niistä jotenkin selviytyisi, ne voivat kuitenkin vaikuttaa myöhemminkin elämässä - ainakin jos kyseessä ovat vaikeammat mielenterveyden ongelmat.

Ei ole epäilystäkään, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa jo lähtökohtaisesti. Toki muutosta voi aina tapahtua mihin suuntaan vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä elämänkokemus = ikä tekee tehtävänsä näissäkin asioissa.

Ihminen, toivottavasti opit, että kaikki ei mene aina siten kuin olit etukäteen suunnitellut.

Voi pyhä lapsellisuus, ei tietenkään mene. Vaan joutuu yrittämään monta kertaa, ottamaan oppia edellisestä tilanteesta, eikä koskaan kukaan saa kaikkea haluamaansa, mutta silti voi saada oikein hyvän elämän.

Asiat eivät ylipäätään itsekseen mene mihinkään positiiviseen, vaan joutuu näkemään usein paljonkin vaivaa, yrittämään monta kertaa. Tämä on epäselvää näille tuuri-ihmisille, ei ymmärretä ettei se pelkkä tuuri yleensä riitä.

Tyyliin vaikka hyväpalkkainen työ, osan mielestä se on ihan tuuria. Oikeasti siihen vaikuttaa se että käyttänyt miljoona tuntia opiskeluun, ja tehnyt kymmentä huonompaa, raskasta työtä kerätäkseen työkokemusta. Mutta tuuri-ihminen ei näe tätä vaivaa, näkee vaan että yhyy, toi saa 6 tonnia kuussa.

Tuo on elämää, ei tarvitse olla vanha asian huomatakseen. Eikä se ikä tuo viisautta mitenkään automaattisesti, joku viisastuu joku ei.

ystäväni opiskeli yliopistossa, valmistui ja joutui varastoon töihin..

yhyy..mikä vika ystävässäni oli?

Mistä minä sen tietäisin, en tunne ystävääsi? Mutta ei opinnot ole enää pitkään aikaan olleet mikään tae hyvästä työpaikasta, kai ystäväsi sen tiesi.

Tarvitaan mm opiskeluaikana hankittua työkokemusta, verkostoitumista ja silti parhaat työpaikat ovat erittäin kilpailtuja. Ei niitä työpaikkoja silti arvota, kuten osa luulee.

Onhan se niin, että niinsanotusti hyvistä vanhemmistä ja suvusta on hyötyä.

Usein myös silloin lapsen sukulaisilla on valtaa, asemaa ja suhteita.

Lapsen itsetunto ja usko omaan itseen on usein myös parempi kun kasvaa tämänkaltaisessa ympäristössä.

Ja vastaavasti ihmisen itsetunto saattaa olla huono jos lapsena ei saa kotoa kannustusta saati sitten tuntee, että on huonompi kuin muut. Johtuen esimerkiksi vaikeista kotioloista.

Vahvalla itsetunnosta varustettu ihminen yleensä pärjää aikuisena paremmin kuin arka ja lannistettu lapsi jolta on itsetunto viety tai sitä ei ole ollutkaan.

Myös isäsuhde vaikuttaa esimerkiksi puolison valintaan. Jos isä on ollut tyttärelleen läheinen ja isäsuhde muutenkin hyvä niin silloin tytär valitsee kumppanin ihan eri perusteilla kuin toisenlaisen isäsuhteen kokenut.

Lapsuudenkokemuksilla on pitkät juuret, vaikka ihminen itse ei sitä välttämättä edes itse tajua tai huomaa.

Väärä valinta voi tuntua oikealta, esimerkiksi kumppanin valinnassa. Vaikka sitten ei ollut hyvä valinta. Ihminen ei vain *näe* muita ehdokkaita potentiaalisina, johtuen aiemmasta historiasta, kokemuksista ja malleista.

Joku piirre (alitajuisesti) siinä valitussa oli, mikä veti puoleensa ja moni, muiden mielestä (ja todellisuudessakin) parempi kumppani ei vain vetänyt puoleensa.

Siksi ei voi muut voi tietää tai tajuta miksi joku *aina* valitsee vääriä ratkaisuja.

Kun se itse ihminenkään ei sitä tiedä. Elämässä on paljon asioita, jotka eivät ole ihmisen järjellä selitettävissä ja tehtävissä, muutenhan kaikki menisi järkevästi ja *oikein*.

Muutenkin ajattelen, että aikuisiällä ihmiselle tulee vastaan niin paljon eri valintoja, pieniä ja isoja, että olisi tuiki mahdotonta olla niin, että joku olisi niin viisas, että tekisi vain niitä oikeita ja joku taas niin tyhmä, että tekisi vain vääriä valintoja.

Ei kaikki hyvät asiat ole pelkästään kunkin ihmisen omaa erinomaisuutta vaan kyllä siinä on, sanotaan nyt sitten hyvää edelläkuvaamani tuuriakin mukana.

Eikä kaikki huonosti menevät asiat ole sen asianomaisen ihmisen omaa syytä, vaan aivan samoin kuin onnekkaillakin.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä elämänkokemus = ikä tekee tehtävänsä näissäkin asioissa.

Ihminen, toivottavasti opit, että kaikki ei mene aina siten kuin olit etukäteen suunnitellut.

Voi pyhä lapsellisuus, ei tietenkään mene. Vaan joutuu yrittämään monta kertaa, ottamaan oppia edellisestä tilanteesta, eikä koskaan kukaan saa kaikkea haluamaansa, mutta silti voi saada oikein hyvän elämän.

Asiat eivät ylipäätään itsekseen mene mihinkään positiiviseen, vaan joutuu näkemään usein paljonkin vaivaa, yrittämään monta kertaa. Tämä on epäselvää näille tuuri-ihmisille, ei ymmärretä ettei se pelkkä tuuri yleensä riitä.

Tyyliin vaikka hyväpalkkainen työ, osan mielestä se on ihan tuuria. Oikeasti siihen vaikuttaa se että käyttänyt miljoona tuntia opiskeluun, ja tehnyt kymmentä huonompaa, raskasta työtä kerätäkseen työkokemusta. Mutta tuuri-ihminen ei näe tätä vaivaa, näkee vaan että yhyy, toi saa 6 tonnia kuussa.

Tuo on elämää, ei tarvitse olla vanha asian huomatakseen. Eikä se ikä tuo viisautta mitenkään automaattisesti, joku viisastuu joku ei.

ystäväni opiskeli yliopistossa, valmistui ja joutui varastoon töihin..

yhyy..mikä vika ystävässäni oli?

Mistä minä sen tietäisin, en tunne ystävääsi? Mutta ei opinnot ole enää pitkään aikaan olleet mikään tae hyvästä työpaikasta, kai ystäväsi sen tiesi.

Tarvitaan mm opiskeluaikana hankittua työkokemusta, verkostoitumista ja silti parhaat työpaikat ovat erittäin kilpailtuja. Ei niitä työpaikkoja silti arvota, kuten osa luulee.

miksi sitten jeesustelet täällä..on todellakin paljon kouluja käyneitä , joilla on oikeus olla katkera että meni koulutus hukkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi osa kuvittelee, että asenteen muutos tarkoittaa, että pitäisi valehdella itselleen ja muille kaiken olevan hyvin. Pitäisi hymyillä ja iloita, jos on vastoinkäymisiä. Asenteenmuutoksella tarkoitetaan ongelman kohtaamista ja ratkaisun pohtimista pelkässä itsesäälissä räpiköimisen ja voivottelin sijaan.

Gaggaa sattuu ja elämä on epäreilua. Sille ei voi mitään, joten yhtä hyvin hyväksyä sen tosiasian. Mutta miksi märehtiä sitä 24/7, kun se ei märehtimällä muutu.

Sepä se.

Eniten vielä ihmetyttää nuo jutut, että onnistuneilla ihmisillä olisi vain käynyt hyvä tuuri. Että näiden juttujen mukaan mikään ei ole koskaan omaa ansiota, vaan kaikki on pelkkää tuuria.

Myöskin se, että vastoinkäymisissä ei jäädä hankeen makaamaan, vaan tehdään kaikkensa päästäkseen siitä ylös. Vaikka väkisin ja hampaat irvessä, jos ei muuten.

Mitkä jutut? Jos tarkoitat tätä keskustelua, voisitko lainata edes yhtä kommenttia, jossa näin sanotaan.

Sinä ja muut kaltaisesi tulkitsette erikoisella tavalla kirjoituksia, jotka poikkeavat mielipiteistänne ja kokemuksistanne. Luetun ymmärtäminen ei näytä ainakaan olevan parhaimpia ominaisuuksianne.

Tällä palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, joissa valitetaan "epätasa-arvosta" jota esiintyy mm. siten, että toisten vanhemmat säästävät lapsilisät jälkikasvulle, tai maksavat lukiokirjat, tai että toiset saavat perintöä vanhemmiltaan.

Ahaa, nyt siis tarkoitetaan koko palstaa eikä tätä keskustelua.

Lapsilisien säästäminen ei onnistu pienituloisilta ja työttömiltä. Vaikka yrittäisi elää säästeliäästi, elämisen kustannukset ovat korkeat. Lapsiin menee paljon kuluja. Lukiokirjojen maksaminen ei myöskään onnistu pienituloisilta, joten totta kai lukiolaiset, joiden vanhemmat maksavat kirjat ovat paremmassa asemassa kuin he, joiden vanhemmat eivät maksa. Sama koskee perintöä.

Ihmiset eivät todellakaan ole tasa-arvoisessa asemassa niin opiskellessa kuin työpaikan saamisen suhteen. Totta kai paljon on kiinni omista valinnoista ja ahkeruudesta, mutta kyllä silläKIN on merkitystä jos saa mm. taloudellista apua ja on verkostoja.  Kaikki eivät todellakaan joudu yhtä paljon ponnistelemaan päästessään hyvään asemaan, vaan toiset joutuvat tekemään määränpäiden eteen enemmän töitä kuin toiset. Jos ei muuten, niin älylliset ja henkiset resurssit ovat erilaiset eri ihmisillä. Esim. psyykkiset häiriöt voivat vaikuttaa aika paljon opinnoista suoriutumiseen ja työpaikan saamiseen. Vaikka elämän kulkuun vaikuttavat valinnat mitä tekee, silti on myös asioita joita ei ole valinnut ja joille ei voi mitään. Kukaan ei valitse psyykkisiä häiriöitä itselleen. Vaikka niistä jotenkin selviytyisi, ne voivat kuitenkin vaikuttaa myöhemminkin elämässä - ainakin jos kyseessä ovat vaikeammat mielenterveyden ongelmat.

Ei ole epäilystäkään, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa jo lähtökohtaisesti. Toki muutosta voi aina tapahtua mihin suuntaan vain.

Lisään vielä, että vaikka tekisi kovastikin töitä pyrkiessään kohti tavoitteita, jotka haluaa saavuttaa, aina tavoitteiden toteutuminen ei onnistu. Hyvä asenne, tiedostaminen mitä elämältä haluaa ja toimiminen auttavat, mutta tiettyyn rajaan asti. Erilaiset vaivat, sairaudet ja ongelmat tuovat haasteita ja alentavat ihmisen toimintakykyä riippuen ongelmien asteista ja laadusta.  Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi. Mitä teet, kun kohtaat vaikeuksia? Alatko parkumaan että miks mulle kävi näin, miks taas mulle eikä naapurin Liisalle? Tiedätkö oikeasti, onko sillä Liisalla ollut niin helppo elämä, miltä näyttää?

Mulla ei ole ollut mitenkään helppo lapsuus, jos nyt ei ihan traagisinkaan (ei hyväksikäyttöä tms), lapsuus ja opiskeluajat oli köyhiä, mulla on kroonisia sairauksia, yksi vaikea leikkaus takana, useita läheisiä on kuollut, yksi teki itsemurhan, on kärsitty lapsettomuudesta jne.

Nyt olen varsin tavallinen virkanainen, naimisissa, pari lasta, asutaan hyvällä alueella jne. Elämä on onnellista ja näyttää varmasti ulospäin siltä helpolta elämältä. Käyn lenkillä naapurin rouvan kanssa ja kuuntelen jatkuvasti hänen valitustaan, miten juuri hänelle sattuu aina kaikki paha, hommat menee pieleen, on sairauksia ja siskokin kuoli jne. Ei ole tullut kerrottua, että on sitä itselläkin ollut jos jonkinlaista vaikeutta. Hän haluaa draamailla elämällään, niin draamailkoon. Minä yritän löytää hyvää jokaisesta päivästä. Vaikka minäkin kaipaan kuolleita läheisiäni, kärsin säryistä jne.

Sinä olet onnistunut käsittelemään vaikeutesi, hän mahdollisesti vasta terapioi itseään. Ei kaikilla esim. ole kavereita tai ystäviä tukena, joiden kanssa käydä eri elämänvaiheita läpi.

Ainakin sosioekonominen asemahan ns. periytyy ihan tutkitusti. Heikommin koulutetuilla ja heikkotuloisemmilla ihmisillä myös on isompi riski epäterveisiin elämäntapoihin ja tätä myöten lihavuuteen, elintasosairauksiin, jne.

Sitten toinen juttu on se, millaiset valmiudet ihmisellä on selvitä, jos/kun elämä alkaa jossain vaiheessa heitellä isompia vaikeuksia eteen. Näitähän nyt voi oikeasti tulla kenen vain eteen. Sanotaan nyt vaikka vakava sairaus tai läheisen perheenjäsenen kuolema. Onko ympärillä tukiverkostoa, muuta perhettä, ystäviä, osaako itse hakea apua itselleen? Näihin valmiuksiin vaikuttaa tietenkin myös kaikki aiempi, eli jos on ollut paska lapsuus ja ympärillä on olematon tukiverkko, niin heikomminhan sieltä ponnistaa.

Onhan myös tutkittu, että osalla ihmisistä se psyykkinen selviytymiskyky, ns. resilienssi, on vain parempi kuin toisilla. Esimerkiksi keskitysleireiltä aikoinaan selvinneistä osalla tämä oli todella hyvä ja selvisivät paremmin traumoistaan kuin toiset.

Karma.

Millaisten ihmisten Ap kuvittelee välttyvän esim. "läheisten kuolemilta"? Eivätkö muutkin alussa luetellut asiat kohtaa jokaista väistämättä?

Tätä ei voi liikaa alkaa miettimään. Ei sitä kestä...

Minä olen kasvanut isossa perheessä jossa jäin huomiotta ja suhde vanhempiin on aina ollut todella huono. Teininä kuvioon tuli alkoholi ja huumausaineet. Ketään ei kiinnostanut tekemiseni. Mutta niistä aineista kun pääsin niin teiniraskaus. Olinkin lapsen isän kanssa yli kymmenen vuotta, mies piti minut kotona henkisen väkivallan avulla. Sairastuinkin, isoja leikkauksia ja pitkiä sairaalajaksoja. Lisäksi masennus mukana koko ajan. En saanut koskaan opiskeltua.

No nyt, olen 30 vuotias, kaksi vuotta sitten eronnut ja valmistun ammattiin ihan kohta. Lapsi on onnellinen ja pärjää koulussa. Lapsen isä teki ison parannuksen ja on ollut mitä parhain isä erosta lähtien.

Ja nyt kun kerkesin ajatella kaiken olevan hyvin, minulta löytyi kasvain.

"Tuska on hinta rakkaudesta". Kun ei rakasta, välttyy vähemmillä tuskilla. Olen toki rakastanut elämässäni, mutta enää en niin jaksaisi...kun kaikki kuitenkin päättyy suruun/vihaan/kuolemaan.

Tasaisesti onnesta ja menestyksestä nauttivat liittyvät kokoomukseen.

Me muut olemme ihmisiä.

Ongelma- ja viinaimureista tulee persuja.

Varmaan luonnekin vaikuttaa ja oma asenne. Mä olen sellainen, jolla kaikki menee suunnilleen aina hyvin. Olen luonteeltani positiivinen ja iloinen. Työtön olen tällä hetkellä, mutta ei sekään masenna. Hakua vaan, ja onhan kesätyöpaikka taas luvassa keväällä.

Mitään isompia murheita ei ole, pienet murheet lakaisen maton alle ja jatkan hymyillen eteen päin. Turha murehtia sellaisia, mille ei mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä minä sen tietäisin, en tunne ystävääsi? Mutta ei opinnot ole enää pitkään aikaan olleet mikään tae hyvästä työpaikasta, kai ystäväsi sen tiesi.

Tarvitaan mm opiskeluaikana hankittua työkokemusta, verkostoitumista ja silti parhaat työpaikat ovat erittäin kilpailtuja. Ei niitä työpaikkoja silti arvota, kuten osa luulee.

Kyllä niitä joskus arvotaankin. Itse en tehnyt opiskeluaikoina juuri mitään oikein. Tein maisterintutkintoa yli 10 vuotta, enkä saanut mitenkään erityisen hyviä arvosanoja. En ole verkostoitunut LAINKAAN (olen äärimmäisen introvertti ja melko ujo), enkä tehnyt opiskeluaikoina juuri mitään omaan alaan liittyviä tai muitakaan töitä. Valmistumisen jälkeen olin vuoden työttömänä enkä oikeastaan edes hakenut töitä, kun ei niitä oman alan töitä ollut (valitsin siis alanikin vielä huonosti.)

Rehellisesti voidaan sanoa, että minä en ole omilla teoillani todellakaan ansainnut korkeakoulutusta vaativaa työtä. Mutta kun sellainen paikka tuli vastaan, hain sitä, ja sain paikan koska olin AINOA pätevä hakija. Tämä pätevyys mitattiin työhakemuksessa tasan yhdellä asialla (mitään muita kysymyksiä ei tehty), eikä se ole mitenkään harvinainen tai vaikea taito. Minulla kävi vain ihan uskomaton tuuri siinä, että kenelläkään muulla hakijalla ei ollut siitä käytännön kokemusta (vaikka tässä kaupungissa on ainakin satoja ihmisiä, jotka osaavat tehdä homman minua paremmin).

No, nyt sitten tienaan ihan kivasti ja saan ansioluetteloon leiman todella arvostelulta työnantajalta. Moni alkaisi minun sijassani lässyttämään muille että "kyllä universumi kantaa, hyville ihmisille tapahtuu aina hyviä asioita" tai "ei mitään saa hei ilman vaivannäköä, mä olen ansainnut tämän koska näin tosi paljon vaivaa tän eteen. Tekisit sinäkin." Mutta minä en koskaan ala lässyttää moisia. Olen liian rehellinen siihen, ja tiedän kokemuksesta että mitään oikeudenmukaisuutta ei tässä maailmassa ole. Kenelle tahansa voi koska tahansa tapahtua jotain kamalaa vaikkei ole sitä ansainnut, ja minulle on monet kerrat tapahtunutkin. Mutta nykyään tiedän myös sen omasta kokemuksesta, että joskus tapahtuu hyviäkin asioita, eikä niitäkään tarvi aina ansaita.

Kuulun niihin harvoihin, joilla on tasainen, onnellinen elämä. En ole silti kultalusikka suussa syntynyt eli lapsuus ei ehkä ollut onnellisimmasta päästä.

Nyt nelikymppisinä meillä on miehen kanssa hyvät ja vakaat työpaikat, asuntolaina kohta maksettu, ja ennen kaikkea olemme terveitä. Lähipiirissäni lähes kaikilla on sairauksia, jotka varmasti estävät sen tasaisen onnentunteen. Hieman kyllä hirvittää, milloin joku sairaus osuu meidänkin perheeseen. Meillä on ollut muutoinkin onnea, eli lapset saatu helposti, eivät ole valvottaneet, eikä ole ongelmia lapsilla. Pitää vaan yrittää nauttia joka hetkestä.