Miksi tosilla on tasainen onnellinen elämä ja sitten on niitä, joilla murhetta murheen perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita marisioita, mutta kun ei ketään kiinnosta sun autos hajoaminen eikä sairastuminen. Niin ikävää, kuin se on, mutta niin se vain menee. Turha marista, tulee vain itse marisijalle paskempi fiilis. Nokka ylös ja tekemään asioille itse jotain. Ulospääsy paskasta on ihan omissa käsissä. Jos on älliä kouluttaudu, jos ei ole varaa siihen, tee siiouskeikkaa samalla. Tee muksut vasta työelämään pääsyn jälkeen. Jos olet tehnyt lapsia liudan, olet kuluttanut visan tappiin, et ole käynyt kouluja ja olet paskassa liitossa, niin omat oli valintasi toimia näin. Voitko tilannetta parantaa jotenkin? Jos voit, tee se, mutta älä märise. Kukaan ei sinua jeesaa. Tän kylmän totuuden, mä tajusin jo hakattuna lapsena ja hyvin on kantanut tähän päivään asti. Mun lapseni elää toisenlaista elämää, mitä itse lapsena elin. Syliä, rakkautta ja ruokaa riittää. En taustoistani ole kenellekkään kertonut enkä kerro. Ei ketään mun paska lapsuus oikeasti kiinnosta. Luulee moni mun syntyneen kultalusikka suussa ja minun olevan hyväonninen, paskat olen vain tehnyt järkeviä valintoja päästäkseni tähän.

Minusta nämä ovat surullisia tarinoita, missä näennäinen "pärjääjä" on niin katkeroitunut kohtalostaan, että on ponnistelujensa jälkeen menettänyt kaiken empatiakykynsä. Tällaisia tarinoita on minunkin suvussani. Menestystä on, mutta on myös usein ihan pirun kylmä ihminen.

Olen monesti huomannut saman. Se on surullista ja on surullista myös niille, jotka joutuvat tämänkaltaisten ihmisten kanssa tekemisiin, varsinkin työnanajina saattavat olla aika kamalia ja ilkeitä. Tai jos joutuu pakosta asioimaan tai joutuvan pyytämään apua ja ovat hänelle näitä *huonon onnensa itsaiheuttaneita märisijöitä*.

Eivät taida olla nämä kovapintaiset onnistujat kuitenkaan kovin onnellisia ihmisiä ja osaavatkohan nauttia elämästään ja saavutuksista kuitenkaan? Kun on noin kova katkeruus ja kylmyys takana.

Vierailija kirjoitti:

Näille valittajille on turha sanoa yhtään mitään. Ne toistelevat vain samoja ajatusmallejaan. Ovat yhtä jumissa omassa suossaan, kuin palstauli naisvihassaan.

Näkevät jokaisen tsemppaavan kommentin mustassa valossa, ja syyttävät helposta elämästä ja empatian puutteesta jokaista, joka ei heidän mielikuvituksessaan ole yhtä kurja kuin he.

Turha täällä on mitään rakentavaa yrittää sanoa. Rypekää sitten säälissänne.

No niin on, ei ne muutosta halua, ne haluaa jatkaa samaa toimimatonta mallia kuten tähän saakka. Toi vertaus palstalassukkaan on hyvä, itketään empatiaa, ja suututaan kun joku antaa jonkun oikeasti toimivan neuvon.

Miksi ihmeessä kuunnella sellaisia jotka ovat selviytynneett hyvin vaikeasta lapsuudesta huolimatta, kun voi uhriutua ja olla onneton. Kyllä se on ihan luvallista, jos niin haluaa valita. Minusta se on hirveää elämän hukkaamista, mutta omapahan on asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille valittajille on turha sanoa yhtään mitään. Ne toistelevat vain samoja ajatusmallejaan. Ovat yhtä jumissa omassa suossaan, kuin palstauli naisvihassaan.

Näkevät jokaisen tsemppaavan kommentin mustassa valossa, ja syyttävät helposta elämästä ja empatian puutteesta jokaista, joka ei heidän mielikuvituksessaan ole yhtä kurja kuin he.

Turha täällä on mitään rakentavaa yrittää sanoa. Rypekää sitten säälissänne.

No niin on, ei ne muutosta halua, ne haluaa jatkaa samaa toimimatonta mallia kuten tähän saakka. Toi vertaus palstalassukkaan on hyvä, itketään empatiaa, ja suututaan kun joku antaa jonkun oikeasti toimivan neuvon.

Miksi ihmeessä kuunnella sellaisia jotka ovat selviytynneett hyvin vaikeasta lapsuudesta huolimatta, kun voi uhriutua ja olla onneton. Kyllä se on ihan luvallista, jos niin haluaa valita. Minusta se on hirveää elämän hukkaamista, mutta omapahan on asiansa.

Oletko sinä se ihminen, joka sanoi minulle bussissa avopuolisoni itsemurhaa itkiessäni, ettei noin pieniä asioita kannata surra? Kuulostat hyvin samanlaiselta persoonalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita marisioita, mutta kun ei ketään kiinnosta sun autos hajoaminen eikä sairastuminen. Niin ikävää, kuin se on, mutta niin se vain menee. Turha marista, tulee vain itse marisijalle paskempi fiilis. Nokka ylös ja tekemään asioille itse jotain. Ulospääsy paskasta on ihan omissa käsissä. Jos on älliä kouluttaudu, jos ei ole varaa siihen, tee siiouskeikkaa samalla. Tee muksut vasta työelämään pääsyn jälkeen. Jos olet tehnyt lapsia liudan, olet kuluttanut visan tappiin, et ole käynyt kouluja ja olet paskassa liitossa, niin omat oli valintasi toimia näin. Voitko tilannetta parantaa jotenkin? Jos voit, tee se, mutta älä märise. Kukaan ei sinua jeesaa. Tän kylmän totuuden, mä tajusin jo hakattuna lapsena ja hyvin on kantanut tähän päivään asti. Mun lapseni elää toisenlaista elämää, mitä itse lapsena elin. Syliä, rakkautta ja ruokaa riittää. En taustoistani ole kenellekkään kertonut enkä kerro. Ei ketään mun paska lapsuus oikeasti kiinnosta. Luulee moni mun syntyneen kultalusikka suussa ja minun olevan hyväonninen, paskat olen vain tehnyt järkeviä valintoja päästäkseni tähän.

Minusta nämä ovat surullisia tarinoita, missä näennäinen "pärjääjä" on niin katkeroitunut kohtalostaan, että on ponnistelujensa jälkeen menettänyt kaiken empatiakykynsä. Tällaisia tarinoita on minunkin suvussani. Menestystä on, mutta on myös usein ihan pirun kylmä ihminen.

Olen monesti huomannut saman. Se on surullista ja on surullista myös niille, jotka joutuvat tämänkaltaisten ihmisten kanssa tekemisiin, varsinkin työnanajina saattavat olla aika kamalia ja ilkeitä. Tai jos joutuu pakosta asioimaan tai joutuvan pyytämään apua ja ovat hänelle näitä *huonon onnensa itsaiheuttaneita märisijöitä*.

Eivät taida olla nämä kovapintaiset onnistujat kuitenkaan kovin onnellisia ihmisiä ja osaavatkohan nauttia elämästään ja saavutuksista kuitenkaan? Kun on noin kova katkeruus ja kylmyys takana.

Ja tuosta oikein paistaa empatia ja rakkaus niitä kohtaan, joilla on ollut kamala lapsuus? :D

Oikein toivotaan, että kamalasta lapsuudesta hyvin selvinneet eivät osaisi nauttia elämästään aikuisenakaan. Ja ei, en tunne yhtään empatiaa kaltaisiasi kohtaan, en yhtään ymmärrä miksi ihmeessä kenenkään edes pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme olkiukkoja kuka on sanonut että kaikki olisi vain itsestä kiinni? Ei kukaan.

Mutta se mitä niistä omista lähtökohdista tekee se on oma valinta. Käyttääkö elämänsä katkeruuteen ja syyllisten etsimiseen, vai käyttääkö ajan ja energian tehdäkseen elämästä niin hyvä kun niistä lähtökohdista on mahdollista. Molempia ei ehdi tehdä.

Sinä taidat rakastaa tuota *olkiukko*sanontaa?

Ties kuinka monesti olet jo sen eri viestiketjussa maininnut.

Helppo tapa lykätä toisen mielipide ja olla muka fiksumpi kuin muut.

En läheskään niin paljon kun nämä, jota olkiukkoja kirjoittavat. Tahallaan ymmärretään väärin, oikein suututaan kun joku kehtaa ääneen sanoa, että ihmisen pitää myös itse tehdä asioita, eikä vaan syytellä lapsuutta, karmaa tai joulupukkia, joka ei tuonut juuri minulle kaikkea mahdollista ihanaa, ilman mitään ponnistelua tai vaivan näkemistä tietenkään. 

Mutta jatka ihmeessä uhriutumista vaan, ei se minulta pois ole.

Miksi olet noin kovin vihainen itseäsi huonommille ja huonommassa osassa oleville ihmisille?

Jos he eivät sinun *opeistasi* ota vaari, niin mitä sitten tapahtuu?

Sehän on heidän tyhmyytensä, sinähän olet onnellinen ja tehnyt kaikki asiat oikein elämässäsi ja saanut paljon menestystä.

Nauti nyt siitä, älä pilaa hyvää mieltäsi murehtimalla muiden tyhmåä käytöstä.

Sinähän et koskaan tee mitään väärää ja siksi kättele ja kiitä kaksin käsin siitä itseäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille valittajille on turha sanoa yhtään mitään. Ne toistelevat vain samoja ajatusmallejaan. Ovat yhtä jumissa omassa suossaan, kuin palstauli naisvihassaan.

Näkevät jokaisen tsemppaavan kommentin mustassa valossa, ja syyttävät helposta elämästä ja empatian puutteesta jokaista, joka ei heidän mielikuvituksessaan ole yhtä kurja kuin he.

Turha täällä on mitään rakentavaa yrittää sanoa. Rypekää sitten säälissänne.

No niin on, ei ne muutosta halua, ne haluaa jatkaa samaa toimimatonta mallia kuten tähän saakka. Toi vertaus palstalassukkaan on hyvä, itketään empatiaa, ja suututaan kun joku antaa jonkun oikeasti toimivan neuvon.

Miksi ihmeessä kuunnella sellaisia jotka ovat selviytynneett hyvin vaikeasta lapsuudesta huolimatta, kun voi uhriutua ja olla onneton. Kyllä se on ihan luvallista, jos niin haluaa valita. Minusta se on hirveää elämän hukkaamista, mutta omapahan on asiansa.

Oletko sinä se ihminen, joka sanoi minulle bussissa avopuolisoni itsemurhaa itkiessäni, ettei noin pieniä asioita kannata surra? Kuulostat hyvin samanlaiselta persoonalta.

Joo ihan varmasti olen sama tyyppi, kuulustelen aina bussissa itkeviä (mistä muuten tietäisin kuka mitäkin itkee) ja sitten ilkeilen heille.

Etkö oikeasti keksi mitään parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on sattumasta!

Täälläkin mammat kuvittelee, että hyvä on omaa ansiota ja huono toisten syy. Tai mitenpäin vaan. Ei ole niin.

Kyse on loppupeleissä tuurista. Aina.

Ei ihan noinkaan. Kyllä asioihin voi yrittää itsekin vaikuttaa. Jos tupakoimaton saa keuhkosyövän, voi jo sanoa, että kävipä sillä huono tuuri. Mutta jos koko ikänsä tupakoinut saa keuhkosyövän, niin kyse ei ole vain huonosta tuurista. Tai jos kahdella ylipainoisella todetaan II-tyypin diabetes. Toinen laihduttaa ja lisää liikuntaa, toinen ei. Kävikö ensimmäisellä vain hyvä tuuri, koska ei tarvitsekaan enää diabeteslääkkeitä, ja jälkimmäisellä huono tuuri, koska tarvitsee edelleen diabeteslääkkeitä?

No tottakai on aina kyse vain tuurista, ei ole sallittua sanoa, että aikuisella ihmisellä on jotakin vastuuta itsestään itselläänkin. Toi ikänsä tupakoinut ei tiennyt tupakan vaaroista, sitä tietoa ei lue mm jokaisessa tupakka-askissa. Ja laiska diabetes-potilas ei voittanut voimavara-arpajaisissa, kuten me kaikki muut voitimme tietenkin.

Ja sitä tupakoivaa ja laiskaa kohtaan pitää erityisesti olla empatiaa. En tiedä miksi, mutta on julma ja paha ihminen, jos ajattelee että noissa tapauksissa saivat ihan sen mitä tilasivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on sattumasta!

Täälläkin mammat kuvittelee, että hyvä on omaa ansiota ja huono toisten syy. Tai mitenpäin vaan. Ei ole niin.

Kyse on loppupeleissä tuurista. Aina.

Ei ihan noinkaan. Kyllä asioihin voi yrittää itsekin vaikuttaa. Jos tupakoimaton saa keuhkosyövän, voi jo sanoa, että kävipä sillä huono tuuri. Mutta jos koko ikänsä tupakoinut saa keuhkosyövän, niin kyse ei ole vain huonosta tuurista. Tai jos kahdella ylipainoisella todetaan II-tyypin diabetes. Toinen laihduttaa ja lisää liikuntaa, toinen ei. Kävikö ensimmäisellä vain hyvä tuuri, koska ei tarvitsekaan enää diabeteslääkkeitä, ja jälkimmäisellä huono tuuri, koska tarvitsee edelleen diabeteslääkkeitä?

No tottakai on aina kyse vain tuurista, ei ole sallittua sanoa, että aikuisella ihmisellä on jotakin vastuuta itsestään itselläänkin. Toi ikänsä tupakoinut ei tiennyt tupakan vaaroista, sitä tietoa ei lue mm jokaisessa tupakka-askissa. Ja laiska diabetes-potilas ei voittanut voimavara-arpajaisissa, kuten me kaikki muut voitimme tietenkin.

Ja sitä tupakoivaa ja laiskaa kohtaan pitää erityisesti olla empatiaa. En tiedä miksi, mutta on julma ja paha ihminen, jos ajattelee että noissa tapauksissa saivat ihan sen mitä tilasivatkin.

Mitä iloa saat naureskellessasi toisten sairauksille?

Asenne?

Minun ystävälleni on diabetes monine sivuvaivoineen.

Vaikka osittain on niin, että hän ei hoida itseään ja muuta, niin en ole koskaan häntä moittinut tai sanonut, että on ihan oma vikasi tms. Yritän kannustaa, kuunnella ja olla tukena.

Kamala ajatus, että jos ihminen on sairastunut, niin sille ihmiselle voi olla empaattinen joka ei ole *ansainnut* sairautta ja sille ihmiselle ei tarvitse olla empaattinen joka on *itse aiheuttanut* sairautensa.

Häntä voi jopa syyllistää, asettua yläpuolelle tai sanoa, että älä märise siinä?

Toivottavasti en muutu koskaan tunnetasolla niin kylmäksi kuin jotkut täällä.

Joistakin sen huomaa jo aikaisin, että huonosti tulee menemään. Pieniä vastoinkäymisiä jäädään potemaan niin, ettei huomata hyviä tilaisuuksia. Koulussa pidetään opettajia lähes vihollisina sen sijaan että nähtäisi mihin heidän avullaan voi ponnistaa. Naapureille ei moikata ja sukulaisille ei soitella: Sitten kun tarvisi jeesiä, ei ole keltä kysyä. Ja voihan masennus sentään.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä sanoo, että miksei vaan ota ja tee jotain oman tilanteensa parantamiseksi.

Silloin se on vielä helppoa ja mahdollista kun olet niinsanotusti yhteiskuntakelpoinen.

Mutta kun joudut riippuvaiseksi muiden Ihmisten päätöksistä ja asiasi ei ole pelkästään omissa käsissäsi ja joudut byrokratian koneiston rattaisiin, niin oikeastaan mikään asia ei ole enää sinun käsissäsi tai et voi paljoakaan vaikuttaa siihen miten se ratkaistaan tai ratkeaa.

Kaiken lisäksi kun odotat, ehkä useaakin päätöstä, niin kuitenkin sinäkin aikana joutuu elämään ja ehkä sen odottelun tai epätietoisuuden vuoksi tekemåän taas jonkun huonon valinnan.

Koska oma elämä ei pysähdy siksi aikaa kun jotkut varsin tärkeätkin ratkaisut odottavat jossain tai joissain instansseissa.

Usein on myös niin, että vaikka kuinka kysyy, varmistelee ja varautuu, niin saa väärää tietoa tai asian päätös on ihan toista kuin on annettu ymmärtää.

Siihen väärään tai todennäköisesn ennakkotietoon perustuen Ihminen on omassa elämässään jo tehnyt päätöksiä jotka sitten ovatkin olleet vääriä ja joita ei sitten enää voi vetää takaisin.

Sellaiset ihmiset, joilla on niin onnekas elämä, että elämänhallinta on aina ollut omissa käsissä tai on auttavia käsiä ympärillä eivät millään ymmärrä, että muutama epäonninen tapahtuma tai tapahtumaketju suistaa ihmisen elämäntilanteen raiteiltaan. Se saattaa olla lyhyt ja ohimenevää, mutta usein juuri on lumipalloefekti.

Yksi epäonninen asia johtaa toiseen.

Ja sitten taas yksi hyväonninen tapahtuma saattaa johtaa toiseen.

Sekin voi olla lumipalloefekti, mutta siihen hyvään suuntaan.

Kummassakaan tapauksessa välttämättä sen ihmisen persoonalla tai omalla toiminnallaan ei ole niin suurta vaikutusta kuin täällä annetaan ymmärtää.

Moni korostaa omaa osuuttaan mielellään kun asiat ovat menneet hänellä hyvinternet, vaikka monesti on ollut onnea mukana, sopiva onnenkantamoinen tai osuminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan on ollut alkusysäyksenä ja hyvien asioiden ketju on lähtenyt alkuun.

Ihan samoin kuin on tapahtunut joillain siihen huonoon suuntaan, on ollut vain huonossa asemassa huonolla hetkellä.

Valitettavasti on paljonkin asioita mihin et voi itse vaikuttaa, vaan se on koneiston käsissä, eikä vain silloin jos et ole yhteiskuntakelpoinen. Pelkästään köyhyys voi aiheuttaa sen että olet monessa asiassa enemmän riippuvainen toisten ihmisten päätöksistä ja valinnoista. Et pääse itse samalla tavalla valitsemaan asioita, vaikka tietäisit mitä tarvitset elämäsi parantamiseen. ”Rahalla saa ja hevosella pääsee! In deed!

Puheet siitä, että esim. tytär valitsee isänsä kaltaisen puolison hyvässä ja pahassa, saattavat pitää paikkansakin. Itse ajattelin miehestäni, että yhtään kauempaa isäni kaltaista en varmaan tästä maailmankaikkeudesta löydä, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin tajusin, että hänhän onkin isäni kopio. Tunnetasolla. Ei tapailuvaiheessa, mutta vuosien saatossa asiat vaan alkavat näyttäytyä erilaisina. 

En ole pahoillani oikeastaan mistään, mitä olen kokenut, vaan ymmärrän, että tapaamani ihmiset ja tapahtumat olen itse luokseni kutsunut. Jos ei tiedosta asioita, ei niitä voi muuttaakaan, joten itsetutkistelu ja ehkä terapia (ja terapiakirjallisuus) voivat avata ihan uuden maailman. Sen lisäksi, että oma elämä muuttuu, muuttuu myös menneisyys, koska sen alkaa nähdä aivan uudessa valossa. 

Ikäkin näyttää tuovan paljon sellaista viisautta, jota ei minulle suotu parikymppisenä, vaikka joka paikasta sitä yritin etsiä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita marisioita, mutta kun ei ketään kiinnosta sun autos hajoaminen eikä sairastuminen. Niin ikävää, kuin se on, mutta niin se vain menee. Turha marista, tulee vain itse marisijalle paskempi fiilis. Nokka ylös ja tekemään asioille itse jotain. Ulospääsy paskasta on ihan omissa käsissä. Jos on älliä kouluttaudu, jos ei ole varaa siihen, tee siiouskeikkaa samalla. Tee muksut vasta työelämään pääsyn jälkeen. Jos olet tehnyt lapsia liudan, olet kuluttanut visan tappiin, et ole käynyt kouluja ja olet paskassa liitossa, niin omat oli valintasi toimia näin. Voitko tilannetta parantaa jotenkin? Jos voit, tee se, mutta älä märise. Kukaan ei sinua jeesaa. Tän kylmän totuuden, mä tajusin jo hakattuna lapsena ja hyvin on kantanut tähän päivään asti. Mun lapseni elää toisenlaista elämää, mitä itse lapsena elin. Syliä, rakkautta ja ruokaa riittää. En taustoistani ole kenellekkään kertonut enkä kerro. Ei ketään mun paska lapsuus oikeasti kiinnosta. Luulee moni mun syntyneen kultalusikka suussa ja minun olevan hyväonninen, paskat olen vain tehnyt järkeviä valintoja päästäkseni tähän.

Minusta nämä ovat surullisia tarinoita, missä näennäinen "pärjääjä" on niin katkeroitunut kohtalostaan, että on ponnistelujensa jälkeen menettänyt kaiken empatiakykynsä. Tällaisia tarinoita on minunkin suvussani. Menestystä on, mutta on myös usein ihan pirun kylmä ihminen.

Enemmän te kuullostatte katkerille. Joltain minut tuntevalta ihmiseltä kysyttäessä tuskin katkera on ensimmäinen kuvaus :D. En mä ole katkera, vaan realisti. Teen paljon hyväntekeväisyys työtä ja olen kouluttautunut auttamisalalle. Tää on vain realismia. Ei ehkä kauniilla korulauseella kirjoitettua tekstiä täältä tule, mutta kylmää faktaa vain. Kukin elää oman ideologiansa mukaan, impulsiivisuus on yksi mikä lisää "kun aina on huono onnk" ihmisten paskan määrän kasvua. Impulssiivinen käytös on suoraan verrannollinen ongelmiin, joita kohtaan esim. työssäni päivittäin. Toinen on kärsimättömyys. Pahin on nämä molemmat samassa paketissa. "Kaikki mulle heti nyt" yhdistettynä impulssiiviseen käytökseen on hyvä yhtälö mm. rahaongelmiin. Omaa käytösmalliaan voi ja pystyy muuttamaan jos on haluja. Näin ollen ehkä se tasaisuus ja onnellisuuskin sieltä joskus tulee. Mutta kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita marisioita, mutta kun ei ketään kiinnosta sun autos hajoaminen eikä sairastuminen. Niin ikävää, kuin se on, mutta niin se vain menee. Turha marista, tulee vain itse marisijalle paskempi fiilis. Nokka ylös ja tekemään asioille itse jotain. Ulospääsy paskasta on ihan omissa käsissä. Jos on älliä kouluttaudu, jos ei ole varaa siihen, tee siiouskeikkaa samalla. Tee muksut vasta työelämään pääsyn jälkeen. Jos olet tehnyt lapsia liudan, olet kuluttanut visan tappiin, et ole käynyt kouluja ja olet paskassa liitossa, niin omat oli valintasi toimia näin. Voitko tilannetta parantaa jotenkin? Jos voit, tee se, mutta älä märise. Kukaan ei sinua jeesaa. Tän kylmän totuuden, mä tajusin jo hakattuna lapsena ja hyvin on kantanut tähän päivään asti. Mun lapseni elää toisenlaista elämää, mitä itse lapsena elin. Syliä, rakkautta ja ruokaa riittää. En taustoistani ole kenellekkään kertonut enkä kerro. Ei ketään mun paska lapsuus oikeasti kiinnosta. Luulee moni mun syntyneen kultalusikka suussa ja minun olevan hyväonninen, paskat olen vain tehnyt järkeviä valintoja päästäkseni tähän.

Minusta nämä ovat surullisia tarinoita, missä näennäinen "pärjääjä" on niin katkeroitunut kohtalostaan, että on ponnistelujensa jälkeen menettänyt kaiken empatiakykynsä. Tällaisia tarinoita on minunkin suvussani. Menestystä on, mutta on myös usein ihan pirun kylmä ihminen.

Enemmän te kuullostatte katkerille. Joltain minut tuntevalta ihmiseltä kysyttäessä tuskin katkera on ensimmäinen kuvaus :D. En mä ole katkera, vaan realisti. Teen paljon hyväntekeväisyys työtä ja olen kouluttautunut auttamisalalle. Tää on vain realismia. Ei ehkä kauniilla korulauseella kirjoitettua tekstiä täältä tule, mutta kylmää faktaa vain. Kukin elää oman ideologiansa mukaan, impulsiivisuus on yksi mikä lisää "kun aina on huono onnk" ihmisten paskan määrän kasvua. Impulssiivinen käytös on suoraan verrannollinen ongelmiin, joita kohtaan esim. työssäni päivittäin. Toinen on kärsimättömyys. Pahin on nämä molemmat samassa paketissa. "Kaikki mulle heti nyt" yhdistettynä impulssiiviseen käytökseen on hyvä yhtälö mm. rahaongelmiin. Omaa käytösmalliaan voi ja pystyy muuttamaan jos on haluja. Näin ollen ehkä se tasaisuus ja onnellisuuskin sieltä joskus tulee. Mutta kukin tyylillään.

Minun vanhempani sanoi bulimian olevan naurettava ratkaisu, kun ahmimisen ja oksentamisen sijaan olisin kuulemma voinut vetää kännit. En olisi ahminut ja oksentanut, jos olisin voinut hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä sanoo, että miksei vaan ota ja tee jotain oman tilanteensa parantamiseksi.

Silloin se on vielä helppoa ja mahdollista kun olet niinsanotusti yhteiskuntakelpoinen.

Mutta kun joudut riippuvaiseksi muiden Ihmisten päätöksistä ja asiasi ei ole pelkästään omissa käsissäsi ja joudut byrokratian koneiston rattaisiin, niin oikeastaan mikään asia ei ole enää sinun käsissäsi tai et voi paljoakaan vaikuttaa siihen miten se ratkaistaan tai ratkeaa.

Kaiken lisäksi kun odotat, ehkä useaakin päätöstä, niin kuitenkin sinäkin aikana joutuu elämään ja ehkä sen odottelun tai epätietoisuuden vuoksi tekemåän taas jonkun huonon valinnan.

Koska oma elämä ei pysähdy siksi aikaa kun jotkut varsin tärkeätkin ratkaisut odottavat jossain tai joissain instansseissa.

Usein on myös niin, että vaikka kuinka kysyy, varmistelee ja varautuu, niin saa väärää tietoa tai asian päätös on ihan toista kuin on annettu ymmärtää.

Siihen väärään tai todennäköisesn ennakkotietoon perustuen Ihminen on omassa elämässään jo tehnyt päätöksiä jotka sitten ovatkin olleet vääriä ja joita ei sitten enää voi vetää takaisin.

Sellaiset ihmiset, joilla on niin onnekas elämä, että elämänhallinta on aina ollut omissa käsissä tai on auttavia käsiä ympärillä eivät millään ymmärrä, että muutama epäonninen tapahtuma tai tapahtumaketju suistaa ihmisen elämäntilanteen raiteiltaan. Se saattaa olla lyhyt ja ohimenevää, mutta usein juuri on lumipalloefekti.

Yksi epäonninen asia johtaa toiseen.

Ja sitten taas yksi hyväonninen tapahtuma saattaa johtaa toiseen.

Sekin voi olla lumipalloefekti, mutta siihen hyvään suuntaan.

Kummassakaan tapauksessa välttämättä sen ihmisen persoonalla tai omalla toiminnallaan ei ole niin suurta vaikutusta kuin täällä annetaan ymmärtää.

Moni korostaa omaa osuuttaan mielellään kun asiat ovat menneet hänellä hyvinternet, vaikka monesti on ollut onnea mukana, sopiva onnenkantamoinen tai osuminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan on ollut alkusysäyksenä ja hyvien asioiden ketju on lähtenyt alkuun.

Ihan samoin kuin on tapahtunut joillain siihen huonoon suuntaan, on ollut vain huonossa asemassa huonolla hetkellä.

Valitettavasti on paljonkin asioita mihin et voi itse vaikuttaa, vaan se on koneiston käsissä, eikä vain silloin jos et ole yhteiskuntakelpoinen. Pelkästään köyhyys voi aiheuttaa sen että olet monessa asiassa enemmän riippuvainen toisten ihmisten päätöksistä ja valinnoista. Et pääse itse samalla tavalla valitsemaan asioita, vaikka tietäisit mitä tarvitset elämäsi parantamiseen. ”Rahalla saa ja hevosella pääsee! In deed!

No, valitsin vissiin väärin tuon sanan *yhteiskuntakelpoinen*.

En tarkoittanut sillä, että täytyisi olla rikollinen tai holhouksenalainen, että joutuu yhteiskunnan rattaisiin ja omat asiat ovat muiden päätettävissä vaan juuri sitä, että on esimerkiksi köyhä, joka olen siis itse.

Kyllä köyhyys ainakin minusta tuntuu siltä, että olen aivan eri luokan ihminen kuin ne, joiden ei esimerkiksi tarvitse asioida Kelassa hakemassa vaikkapa paljon parjattua asumistukea.

Nyt on saatu moni ihan pakolliseen tarpeeseen hakeva ihminen tuntemaan syyllisyyttä, huonoutta ja tuntee kuuluvansa eri kastiin näiden kunnollisten ja arvokkaiden *veronmaksajien* ja *työssäkäyvien* rinnalla.

Nykyään tuntuu, että ainoastaan ne jotka eivät joudu hakemaan mitään tukia ja käyvät töissä ovat niitä *yhteiskuntakelpoisia.

Siis ihan juuri tarkoitin esimerkiksi köyhiä joiden on vaikea tehdä itse omia päätöksiä, vaikka haluaisivat ja siihen kykenisivät ja oman elämän hallinta olisi suurin toive.

Muutenkin köyhät ovat niitä, joita voi moittia ja neuvoa miltei kaikesta tekemästään. He tekevät kaiken väärin mitä tekevät ja kaiken mitä jättävät tekemättä se pitäisi tehdä ja tottakai niin kuin joku kunnon ihminen sen sanoo.

Tämä kokonaisuus jo pelkästään on niin uuvuttavaa, että ei ihme etteivät monet jaksa. Ihmeen monet jaksavat sinnitellä.

Pelkkä köyhyys sivujuonteineen on niin suuri vastoinkäyminen, että sitä ei kukaan usko ennenkuin itse kokee, en uskonut minäkään.

Kaikki on tuurista kiinni. Ylivelkaantuneella yksinhuoltajalla oli pikavippejä, velkoja ulosotossa ja vuokria rästissä. Häätö uhkasi. Tällä yksinhuoltajalla oli myös serkku, joka maksoi kaikki hänen velkansa kerralla pois. Tietenkään yksinhuoltajalla ei käynyt hyvä tuuri, että sattui olemaan sellainen serkku. Muutamaa kuukautta myöhemmin yksinhuoltajalla kävi taas huono tuuri: telkkari hajosi. Hän osti telkkarin ja jätti vuokransa maksamatta. Rahat kun eivät riittäneet molempiin. Siitä alkoi taas uusi maksuvaikeus- ja ulosottokierre. Huono tuuri. Ja kaikista paskin tuuri oli, kun serkku ei toistamiseen suostunut maksamaan velkoja pois. 

Ihan semmonen perus ymmärrys siitä kuinka ihmisten aivot toimii vois jeesiä monia tässä keskustelussa. 

Onnea näille, jotka on rankoista taustoistaan huolimatta tehnyt töitä ja selvinnyt eteenpäin sekä voimia niille, jotka edelleen yrittää päästä jaloilleen. Elämänhalu voi olla se avainsana erona? 

Keskustelupalstat helposti lannistaa, tälläisiähän keskusteluja ei käytäisi, mikäli ihmiset täysin ymmärtäisivät toisiaan. 

Tämä tunnetaan myös polarisaatio

Mulla kolme lasta,kaikilla dyslexia ja kahdella vielä muita diagnooseja. Syön kolmee verenpainelääkettä.On ollut burnoutti, kohtu leikattu pois myomien ja endometrioosin takia.Paha IBS maha.Muistisairaita lähisukulaisia joitten hoidosta saa riidellä.jne,jne...

Mutta ei mua murheet paina, positiivisuutta peliin.Ystävät jotka tietää minkä stressin alla elän ihmettelevät useasti miten jaksan olla niin iloinen,nauravainen. En todellakaan aio ruveta joksikin energiavarkaaksi.