Lue keskustelun säännöt.
Teini ei suostu käymään koulua, kukaan ei voi mitään
06.10.2018 |
En tiedä uskaltaako tätä edes kirjoittaa tänne ettei muut teinit saa päähänsä samaa. Ei ole kyse omasta lapsesta, vaan lähisuvun 8. luokkaa käyvästä teinistä. Koulusta lintsaaminen alkoi seiskalla, tänä vuonna ei mennyt kouluun ollenkaan. Lastensuojelu, koulukuraattorit, psykologit ja psykiatrit palavereissaan järjestivät teinille syyskuussa paikan eri koulusta erikoisluokalta jossa vähän oppilaita, mutta sielläkin kävi vain pari päivää. Sen jälkeen lastensuojelu sijoitti teinin nuorisokotiin, josta heittivät teinin takaisin kotiin neljän päivän päästä koska ei sopeutunut talon sääntöihin!! Helpolla näyttävät lyövän hanskat tiskiin.
Nyt oli taas palaveri, jossa mietittiin jatkoa; koulukoti ei kuulemma ole vaihtoehto koska pelkkä ahdistus ja kouluhaluttomuus ei riitä sijoitusperusteiksi. Nyt aikovat järjestää kaksi ammattilaista käymään kahdesti viikossa teinin kotona ja yrittävät saada teinin taas haluamaan käydä koulua. En usko että tästä on mitään apua, on huomannut miten kukaan ei voi mitään, tykkää vaan surffailla netissä päivät pitkät.
Onko kellään muulla ollut samaa tilannetta, miten ratkennut?
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?
Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.
Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia.
Luitko ollenkaan näitä viestejä? Tässä on lähes kaikilla vastanneilla hoitosuhde ja lääkitystäkin yritetty. Itse kirjoitin pitkän tarinan meidän teinitytöstä, joka nyt vuoden terapian, lääkityksen ja lyhyen sijoituksen ja osastohoidon jälkeen kieltäytyy menemästä kouluun ja saa raivokohtauksia.
Olen aina ollut mielestäni reilu, mutta tiukka kasvattaja, meillä ei ole mitään sosiaalisia ongelmia perheessä, ei alkoholin käyttöä eikä muitakaan päihteitä. Ei isäpuolia, ei väkivaltaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi teinitytön itsemurhayrityksen ja viiltelyn. Koulussa ei kuulemma kiusata, kavereitakin on, ei halua vaihtaa koulua, ei halua käydä kotikoulua eikä mitään muutakaan. Tyttö, joka on aina ollut mukava ja fiksu, huorittelee ja yritti mm. tänään lyödä minua ja tuhota paikkoja kun otin puhelimen pois rangaistukseksi.
Mulla ei ole käsitystäkään mitä on tapahtunut ja yli vuoden on yritetty sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrin puolelta selvittää miksi tyttö on ahdistunut ja masentunut, mutta ei. Vastaa kaikkiin kysymyksiin "En tiedä" tai "Ei kiinnosta."
Täällä ei saisi antaa kommenttien mennä tunteisiin, mutta luuletko ettei me vanhemmat syyllistetä itseämme jo valmiiksi? Mä olen niin monena iltana itkenyt itseni uneen ja miettinyt mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, enkä siltikään ymmärrä miksi tässä kävi näin. Toinen teini on ihan ok, käy lukiota ja suunnittelee tulevaisuutta, iloinen ja aurinkoinen teini.
Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu.
Minun äitinkin oli sitä mieltä, ettei perheessä ollut mitään ongelmia, tai että minulla oli normaali lapsuus. Joo. Isä oli kyllä alkoholisti, äiti syyllisti ja nälvi vähän väliä kommenteillaansa, syyllisti ja kritisoi aivan liikaa. Kiusaamiseen ei koskaan puututtu, vaan minun piti se itse kestää. Lisätään sitten siihen vielä se, että seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtui lapsena. Miten siitä olisi koskaan voinut avautua kenellekkään, varsinkaan vanhemmille, koska he olivat minut jo pienestä pitäen opettaneet että kaikki on minun syytäni ja jos jotain pahaa tapahtuu, niin minä olen se jota rangaistaan. Ja tottakai ei unohdeta sitä, että meidän perheessä se toinen sisko oli aina se parempi jolle ostettiin ja annettiin. Minä en koskaan saanut mitään.
Ei nuoret rupea käyttäytymään noin voimakkaasti ihan vain tyhjästä ja jos kaikki on ollut hyvin. Kaikkeen on syy. Ongelma tässä on vain se, että teidän tytär on niin vahvasti lukossa ettei varmasti kykene luottamaan kehenkään tai puhumaan kenellekkään.
No sinun tarinasi on tuo, mutta meillä ei ole tuollaista, ihan oikeasti. Lukossa tyttö voi olla, mutta en edelleenkään tiedä että miksi.
Jos sanot ettet edelleenkään tiedä miksi tyttö on lukossa, niin miten voit väittää ettei teillä voisi samankaltaista tilannetta olla? Tai osittain tuollaista.
No koska meillä ei tapahdu tuollasta. Siten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi, käske sitä opiskeleen netissä. Tai ainaki katsomaan eri aineiden videoita yms. Ehkä se herättäis palon opiskeluun?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kirjoittiko joku jo tämän tänne, koska en jaksa lukea viittätoista sivua keskustelua. Mutta on ihan oikeasti suuri rakkauden teko vaikka sitten tehdä omasta lapsestaan lastensuojeluilmoitus ja vaikka "laittaa" hänet koulukotiin/ perhekotiin tms.
Ei se poista rakkautta lasta kohtaan, päinvastoin. Kun lastaan rakastaa, on valmis sellaisiin tekoihin, jotka tuntuvat itsestä ihan kamalilta.
”Laittaa” perhekotiin?
Huomaa ettet ole lukenut kommentteja. Jos olisit, tietäisit ettei lapsia noin vaan laiteta mihinkään.
Ärsyttävää.
Jos on oppivelvolinen eikä käy koulussa niin kyllä koulun velvollisuus on tehdä lasu. Lastensuojelu ja psykiatrinen puoli mukaan. Lastesuojelu tarjoaa tukitoimia ja psyka päänhoitoa. Kyllä nuori pitää sijoittaa kodin ulkopuolelle jos oppivelvollisuus uhkaa jäädä suorittamatta. En usko aloitusta, siltä osin että nuorisokoti lähettää kotiin 4 päivän kuluttua, koska sosiaalityöntekijä tekee aina sijoituspäätökset, ei nuorisokoti. Nuorisokodissa hoidetaan sinne sijoitetut nuoret, ei se itsenäisesti päätä kuka sinne tulee ja kuka lähtee. Ilmeisesti tuossa tapauksessa ei kiireellisen sijoituksen syyt olleet riittäviä ja sos.tt. purki sijoituksen, koska avohuollon tukitoimena sijoitettuna ei yhteistyö onnistunut eikä avohuollon sijoitus mahdollista rajoutustoimenpiteitä. Itse olen ollut 14 vuotta nuorisokodissa töissä ja yksi asiakas useista sadoista ei ole saanut peruskoulua suoritettua sijoitettuna. Mielestäni vanhemmat kotona mahdollistavat kotona makaamisen vaikkeivät sitä ehkä itse huomaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?
Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.
Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia.
Luitko ollenkaan näitä viestejä? Tässä on lähes kaikilla vastanneilla hoitosuhde ja lääkitystäkin yritetty. Itse kirjoitin pitkän tarinan meidän teinitytöstä, joka nyt vuoden terapian, lääkityksen ja lyhyen sijoituksen ja osastohoidon jälkeen kieltäytyy menemästä kouluun ja saa raivokohtauksia.
Olen aina ollut mielestäni reilu, mutta tiukka kasvattaja, meillä ei ole mitään sosiaalisia ongelmia perheessä, ei alkoholin käyttöä eikä muitakaan päihteitä. Ei isäpuolia, ei väkivaltaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi teinitytön itsemurhayrityksen ja viiltelyn. Koulussa ei kuulemma kiusata, kavereitakin on, ei halua vaihtaa koulua, ei halua käydä kotikoulua eikä mitään muutakaan. Tyttö, joka on aina ollut mukava ja fiksu, huorittelee ja yritti mm. tänään lyödä minua ja tuhota paikkoja kun otin puhelimen pois rangaistukseksi.
Mulla ei ole käsitystäkään mitä on tapahtunut ja yli vuoden on yritetty sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrin puolelta selvittää miksi tyttö on ahdistunut ja masentunut, mutta ei. Vastaa kaikkiin kysymyksiin "En tiedä" tai "Ei kiinnosta."
Täällä ei saisi antaa kommenttien mennä tunteisiin, mutta luuletko ettei me vanhemmat syyllistetä itseämme jo valmiiksi? Mä olen niin monena iltana itkenyt itseni uneen ja miettinyt mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, enkä siltikään ymmärrä miksi tässä kävi näin. Toinen teini on ihan ok, käy lukiota ja suunnittelee tulevaisuutta, iloinen ja aurinkoinen teini.
Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu.
Minun äitinkin oli sitä mieltä, ettei perheessä ollut mitään ongelmia, tai että minulla oli normaali lapsuus. Joo. Isä oli kyllä alkoholisti, äiti syyllisti ja nälvi vähän väliä kommenteillaansa, syyllisti ja kritisoi aivan liikaa. Kiusaamiseen ei koskaan puututtu, vaan minun piti se itse kestää. Lisätään sitten siihen vielä se, että seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtui lapsena. Miten siitä olisi koskaan voinut avautua kenellekkään, varsinkaan vanhemmille, koska he olivat minut jo pienestä pitäen opettaneet että kaikki on minun syytäni ja jos jotain pahaa tapahtuu, niin minä olen se jota rangaistaan. Ja tottakai ei unohdeta sitä, että meidän perheessä se toinen sisko oli aina se parempi jolle ostettiin ja annettiin. Minä en koskaan saanut mitään.
Ei nuoret rupea käyttäytymään noin voimakkaasti ihan vain tyhjästä ja jos kaikki on ollut hyvin. Kaikkeen on syy. Ongelma tässä on vain se, että teidän tytär on niin vahvasti lukossa ettei varmasti kykene luottamaan kehenkään tai puhumaan kenellekkään.
No sinun tarinasi on tuo, mutta meillä ei ole tuollaista, ihan oikeasti. Lukossa tyttö voi olla, mutta en edelleenkään tiedä että miksi.
Jos sanot ettet edelleenkään tiedä miksi tyttö on lukossa, niin miten voit väittää ettei teillä voisi samankaltaista tilannetta olla? Tai osittain tuollaista.
No koska meillä ei tapahdu tuollasta. Siten.
En yhtään ihmettele jos lapset on lukossa kun aikuisilla on tälläiset asenteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?
Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.
Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia.
Luitko ollenkaan näitä viestejä? Tässä on lähes kaikilla vastanneilla hoitosuhde ja lääkitystäkin yritetty. Itse kirjoitin pitkän tarinan meidän teinitytöstä, joka nyt vuoden terapian, lääkityksen ja lyhyen sijoituksen ja osastohoidon jälkeen kieltäytyy menemästä kouluun ja saa raivokohtauksia.
Olen aina ollut mielestäni reilu, mutta tiukka kasvattaja, meillä ei ole mitään sosiaalisia ongelmia perheessä, ei alkoholin käyttöä eikä muitakaan päihteitä. Ei isäpuolia, ei väkivaltaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi teinitytön itsemurhayrityksen ja viiltelyn. Koulussa ei kuulemma kiusata, kavereitakin on, ei halua vaihtaa koulua, ei halua käydä kotikoulua eikä mitään muutakaan. Tyttö, joka on aina ollut mukava ja fiksu, huorittelee ja yritti mm. tänään lyödä minua ja tuhota paikkoja kun otin puhelimen pois rangaistukseksi.
Mulla ei ole käsitystäkään mitä on tapahtunut ja yli vuoden on yritetty sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrin puolelta selvittää miksi tyttö on ahdistunut ja masentunut, mutta ei. Vastaa kaikkiin kysymyksiin "En tiedä" tai "Ei kiinnosta."
Täällä ei saisi antaa kommenttien mennä tunteisiin, mutta luuletko ettei me vanhemmat syyllistetä itseämme jo valmiiksi? Mä olen niin monena iltana itkenyt itseni uneen ja miettinyt mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, enkä siltikään ymmärrä miksi tässä kävi näin. Toinen teini on ihan ok, käy lukiota ja suunnittelee tulevaisuutta, iloinen ja aurinkoinen teini.
Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu.
Minun äitinkin oli sitä mieltä, ettei perheessä ollut mitään ongelmia, tai että minulla oli normaali lapsuus. Joo. Isä oli kyllä alkoholisti, äiti syyllisti ja nälvi vähän väliä kommenteillaansa, syyllisti ja kritisoi aivan liikaa. Kiusaamiseen ei koskaan puututtu, vaan minun piti se itse kestää. Lisätään sitten siihen vielä se, että seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtui lapsena. Miten siitä olisi koskaan voinut avautua kenellekkään, varsinkaan vanhemmille, koska he olivat minut jo pienestä pitäen opettaneet että kaikki on minun syytäni ja jos jotain pahaa tapahtuu, niin minä olen se jota rangaistaan. Ja tottakai ei unohdeta sitä, että meidän perheessä se toinen sisko oli aina se parempi jolle ostettiin ja annettiin. Minä en koskaan saanut mitään.
Ei nuoret rupea käyttäytymään noin voimakkaasti ihan vain tyhjästä ja jos kaikki on ollut hyvin. Kaikkeen on syy. Ongelma tässä on vain se, että teidän tytär on niin vahvasti lukossa ettei varmasti kykene luottamaan kehenkään tai puhumaan kenellekkään.
No sinun tarinasi on tuo, mutta meillä ei ole tuollaista, ihan oikeasti. Lukossa tyttö voi olla, mutta en edelleenkään tiedä että miksi.
Jos sanot ettet edelleenkään tiedä miksi tyttö on lukossa, niin miten voit väittää ettei teillä voisi samankaltaista tilannetta olla? Tai osittain tuollaista.
No koska meillä ei tapahdu tuollasta. Siten.
Oikeasti hyvä vanhempi ei ohittaisi tuota mahdollisuutta. Normaali ja hyvä vanhempi näkee toiminnassaan vikoja, ja ajattelee, että on voinut loukata lastaan. Normaali vanhempi ajattelee, että lapsi kohtaa elämässään ihmisiä, ja on ainakin teoriassa voinut joutua seksuaalisenkin ahdistelun uhriksi. Ja normaali ihminen ymmärtää, että perheessä voi olla joku haitallinen toimintamalli, jota ei pysty itse näkemään, kun on liian lähellä.
Oikeasti hyvä vanhempi ei minusta sivuuta näitä asioita mahdottomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinpä olet lapsesi kasvattanut.
Pennulla on päässä vikaa. Lusmuilu jatkuu niin kauan kuin hänelle se netti ym. härvelit viihdykkeeksi tarjotaan.
Sanoisin liittymät irti ja takavarikoisin puhelimen ja muut päätelaitteet.
Ikävä tilanne huoltajalle, joka kuitenkin on pennun koulunkäynnistä vastuussa. Mites psykiatrinen pakkohoito ja sairaalakoulu?
Loistaako isä poissaolollaan, eli onko vastuuttomuus perittyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi otit nuorisokodista takaisin kolmen päivän jälkeen? Olisit sanonut, että et voi ottaa, että et pärjää väkivaltaisen teinin kanssa kotona, niin varmasti olisi löytynyt tiukempi laitos.
Tämähän on myöskin totta, että et pärjää. Muu perhe joutuu katselemaan yhden raivopään tavaranpaiskomisia, koulukieltäytymistä, lääkkeistä- ja terapiasta kieltäytymistä. Sanot teinille, että oikeasti nyt lyöt hanskat tiskiin, jos meno ei muutu ja myös teet näin.
Huostaanotto. Ne pakottaa kouluun .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?
Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.
Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia.
Luitko ollenkaan näitä viestejä? Tässä on lähes kaikilla vastanneilla hoitosuhde ja lääkitystäkin yritetty. Itse kirjoitin pitkän tarinan meidän teinitytöstä, joka nyt vuoden terapian, lääkityksen ja lyhyen sijoituksen ja osastohoidon jälkeen kieltäytyy menemästä kouluun ja saa raivokohtauksia.
Olen aina ollut mielestäni reilu, mutta tiukka kasvattaja, meillä ei ole mitään sosiaalisia ongelmia perheessä, ei alkoholin käyttöä eikä muitakaan päihteitä. Ei isäpuolia, ei väkivaltaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi teinitytön itsemurhayrityksen ja viiltelyn. Koulussa ei kuulemma kiusata, kavereitakin on, ei halua vaihtaa koulua, ei halua käydä kotikoulua eikä mitään muutakaan. Tyttö, joka on aina ollut mukava ja fiksu, huorittelee ja yritti mm. tänään lyödä minua ja tuhota paikkoja kun otin puhelimen pois rangaistukseksi.
Mulla ei ole käsitystäkään mitä on tapahtunut ja yli vuoden on yritetty sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrin puolelta selvittää miksi tyttö on ahdistunut ja masentunut, mutta ei. Vastaa kaikkiin kysymyksiin "En tiedä" tai "Ei kiinnosta."
Täällä ei saisi antaa kommenttien mennä tunteisiin, mutta luuletko ettei me vanhemmat syyllistetä itseämme jo valmiiksi? Mä olen niin monena iltana itkenyt itseni uneen ja miettinyt mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, enkä siltikään ymmärrä miksi tässä kävi näin. Toinen teini on ihan ok, käy lukiota ja suunnittelee tulevaisuutta, iloinen ja aurinkoinen teini.
Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu.
Minun äitinkin oli sitä mieltä, ettei perheessä ollut mitään ongelmia, tai että minulla oli normaali lapsuus. Joo. Isä oli kyllä alkoholisti, äiti syyllisti ja nälvi vähän väliä kommenteillaansa, syyllisti ja kritisoi aivan liikaa. Kiusaamiseen ei koskaan puututtu, vaan minun piti se itse kestää. Lisätään sitten siihen vielä se, että seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtui lapsena. Miten siitä olisi koskaan voinut avautua kenellekkään, varsinkaan vanhemmille, koska he olivat minut jo pienestä pitäen opettaneet että kaikki on minun syytäni ja jos jotain pahaa tapahtuu, niin minä olen se jota rangaistaan. Ja tottakai ei unohdeta sitä, että meidän perheessä se toinen sisko oli aina se parempi jolle ostettiin ja annettiin. Minä en koskaan saanut mitään.
Ei nuoret rupea käyttäytymään noin voimakkaasti ihan vain tyhjästä ja jos kaikki on ollut hyvin. Kaikkeen on syy. Ongelma tässä on vain se, että teidän tytär on niin vahvasti lukossa ettei varmasti kykene luottamaan kehenkään tai puhumaan kenellekkään.
No sinun tarinasi on tuo, mutta meillä ei ole tuollaista, ihan oikeasti. Lukossa tyttö voi olla, mutta en edelleenkään tiedä että miksi.
Jos sanot ettet edelleenkään tiedä miksi tyttö on lukossa, niin miten voit väittää ettei teillä voisi samankaltaista tilannetta olla? Tai osittain tuollaista.
No koska meillä ei tapahdu tuollasta. Siten.
Oikeasti hyvä vanhempi ei ohittaisi tuota mahdollisuutta. Normaali ja hyvä vanhempi näkee toiminnassaan vikoja, ja ajattelee, että on voinut loukata lastaan. Normaali vanhempi ajattelee, että lapsi kohtaa elämässään ihmisiä, ja on ainakin teoriassa voinut joutua seksuaalisenkin ahdistelun uhriksi. Ja normaali ihminen ymmärtää, että perheessä voi olla joku haitallinen toimintamalli, jota ei pysty itse näkemään, kun on liian lähellä.
Oikeasti hyvä vanhempi ei minusta sivuuta näitä asioita mahdottomina.
Eikä sitä ole ohitettukaan, vaan nämä kaikki on käyty nuoren kanssa läpi, sekä vanhempien, koulun, sosiaalityöntekijöiden että nuorisopsykiatrian hoitajien ja lääkärien kanssa, kuten edellisissä viesteissä on tullut ilmi. Tietysti ymmärrän, että kun itse ei koskaan joudu tähän tilanteeseen, on helppo vaan heittää että kasvatuksessa on vika ja vanhemmat automaattisesti huonoja. Jos näin olisi, niin ratkaisukin olisi helppo, eikä minulla henkilökohtaisesti ole mitään ongelmaa myöntää, jos olisin lapseni vinoon kasvattanut tai altistanut tietyille asioille. Taatusti jokainen vanhempi virheitä tekee, kukaan ei ole täydellinen, mutta en todellakaan ole ollut huono äiti lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotto. Ne pakottaa kouluun .
Miten muka pakottavat? Niillä on vielä heikommat valtuudet pakottamiseen kuin lasten vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?
Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.
Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia.
Luitko ollenkaan näitä viestejä? Tässä on lähes kaikilla vastanneilla hoitosuhde ja lääkitystäkin yritetty. Itse kirjoitin pitkän tarinan meidän teinitytöstä, joka nyt vuoden terapian, lääkityksen ja lyhyen sijoituksen ja osastohoidon jälkeen kieltäytyy menemästä kouluun ja saa raivokohtauksia.
Olen aina ollut mielestäni reilu, mutta tiukka kasvattaja, meillä ei ole mitään sosiaalisia ongelmia perheessä, ei alkoholin käyttöä eikä muitakaan päihteitä. Ei isäpuolia, ei väkivaltaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi teinitytön itsemurhayrityksen ja viiltelyn. Koulussa ei kuulemma kiusata, kavereitakin on, ei halua vaihtaa koulua, ei halua käydä kotikoulua eikä mitään muutakaan. Tyttö, joka on aina ollut mukava ja fiksu, huorittelee ja yritti mm. tänään lyödä minua ja tuhota paikkoja kun otin puhelimen pois rangaistukseksi.
Mulla ei ole käsitystäkään mitä on tapahtunut ja yli vuoden on yritetty sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrin puolelta selvittää miksi tyttö on ahdistunut ja masentunut, mutta ei. Vastaa kaikkiin kysymyksiin "En tiedä" tai "Ei kiinnosta."
Täällä ei saisi antaa kommenttien mennä tunteisiin, mutta luuletko ettei me vanhemmat syyllistetä itseämme jo valmiiksi? Mä olen niin monena iltana itkenyt itseni uneen ja miettinyt mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, enkä siltikään ymmärrä miksi tässä kävi näin. Toinen teini on ihan ok, käy lukiota ja suunnittelee tulevaisuutta, iloinen ja aurinkoinen teini.
Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu.
Minun äitinkin oli sitä mieltä, ettei perheessä ollut mitään ongelmia, tai että minulla oli normaali lapsuus. Joo. Isä oli kyllä alkoholisti, äiti syyllisti ja nälvi vähän väliä kommenteillaansa, syyllisti ja kritisoi aivan liikaa. Kiusaamiseen ei koskaan puututtu, vaan minun piti se itse kestää. Lisätään sitten siihen vielä se, että seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtui lapsena. Miten siitä olisi koskaan voinut avautua kenellekkään, varsinkaan vanhemmille, koska he olivat minut jo pienestä pitäen opettaneet että kaikki on minun syytäni ja jos jotain pahaa tapahtuu, niin minä olen se jota rangaistaan. Ja tottakai ei unohdeta sitä, että meidän perheessä se toinen sisko oli aina se parempi jolle ostettiin ja annettiin. Minä en koskaan saanut mitään.
Ei nuoret rupea käyttäytymään noin voimakkaasti ihan vain tyhjästä ja jos kaikki on ollut hyvin. Kaikkeen on syy. Ongelma tässä on vain se, että teidän tytär on niin vahvasti lukossa ettei varmasti kykene luottamaan kehenkään tai puhumaan kenellekkään.
No sinun tarinasi on tuo, mutta meillä ei ole tuollaista, ihan oikeasti. Lukossa tyttö voi olla, mutta en edelleenkään tiedä että miksi.
Jos sanot ettet edelleenkään tiedä miksi tyttö on lukossa, niin miten voit väittää ettei teillä voisi samankaltaista tilannetta olla? Tai osittain tuollaista.
No koska meillä ei tapahdu tuollasta. Siten.
Oikeasti hyvä vanhempi ei ohittaisi tuota mahdollisuutta. Normaali ja hyvä vanhempi näkee toiminnassaan vikoja, ja ajattelee, että on voinut loukata lastaan. Normaali vanhempi ajattelee, että lapsi kohtaa elämässään ihmisiä, ja on ainakin teoriassa voinut joutua seksuaalisenkin ahdistelun uhriksi. Ja normaali ihminen ymmärtää, että perheessä voi olla joku haitallinen toimintamalli, jota ei pysty itse näkemään, kun on liian lähellä.
Oikeasti hyvä vanhempi ei minusta sivuuta näitä asioita mahdottomina.
Siis Anteeksi nyt vaan. Missään ei ole tullut esille että olisi kyse edellämainituista asioista, edes nuori itse ei ole maininnut tällaisista ongelmista kenellekkään.
Ja nyt ihan tosissasi väität että minun pitäisi katsoa peiliin jos olen vaikka alkoholisti tai narsisti tai mahdollistanut lapseni seksuaalisen hyväksikäytön?!
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotto. Ne pakottaa kouluun .
Ai miten?
Vierailija kirjoitti:
Pennulla on päässä vikaa. Lusmuilu jatkuu niin kauan kuin hänelle se netti ym. härvelit viihdykkeeksi tarjotaan.
Sanoisin liittymät irti ja takavarikoisin puhelimen ja muut päätelaitteet.
Ikävä tilanne huoltajalle, joka kuitenkin on pennun koulunkäynnistä vastuussa. Mites psykiatrinen pakkohoito ja sairaalakoulu?
Loistaako isä poissaolollaan, eli onko vastuuttomuus perittyä?
Pakkohoidon kriteerit ovat yksiselitteisesti täytyttävä, kouluun menemättömyys ei todellakaan ole edes top kympissä.
Pelkkä koulun käymättömyys ei voi olla huostaanoton syy. Näin todetaan lastensuojelulaissa. Tämä liittyy siihen, että vain harvoin koulun käymättömyys on syy kodin ulkopuoliseen sijoitukseen. Koulukoti nimenä johtaa harhaan, koska se on sijoituspaikoista tiukimmasta päästä. Lähes poikkeuksetta sinne sijoitetuilla on vakavia ongelmia päihteiden kanssa, väkivaltaista käytöstä jne. Pelkästään koulua käymättömiä nuoria siellä ei ole, mutta on selvää, että vain harva päihteitä paljon käyttävä nuori onnistuisi käymään samalla koulua kotoa käsin.
Toivottavasti aloittajan tapauksessa jollakin työntekijällä on hyvä kontakti nuoreen. Muuten ihmettely ja suunnitelman tekeminen on aikuisten välistä ja nuori jää sen ulkopuolelle.
Kouluahan ei Suomessa ole pakko käydä. On vain oppivelvollisuus eli opiskelun voi hoitaa kotonakin. Jos koulunkäynti tuntuu hankalalta ja kuitenkin fiksu nuori, voisi minusta neuvotella oppivelvollisuuden suorittamisesta kotona. Netistä löytyy lukiokin. Ehkä nuorta olisi helpompi tukea ja ohjata, jos on saa päättää jostain itsekin.
Antakaa sen opiskella kotona ja tenttiä peruskoulun läpi.
Itse en ihmettele yhtään, ettei yläastelainen halua mennä kouluun.
Yläaste ja teini-ikä muutenkin oli helposti elämäni hirveintä aikaa juurikin kouluympäristön vuoksi, enkä käynyt siellä juurikaan.
Sain silti hyviä numeroita, koska tykkäsin opiskella (eli lukea ja luin aina kaikki koulukirjat läpi heti kun ne saatiin) ja pärjäsin kokeissa loistavasti.
Olen aina rakastanut opiskelua, mutta vihannut koulunkäyntiä/kouluympäristöä ja olisin halunnut olla kotona yksityisopetuksessa tai tyttökoulussa, mutta tyydyin sitten jatkuvaan lintsaukseen ja tenttimiseen.
Ei siitä edes seurannut mitään lasuja tai muuta hässäkkää, opettajatkin ymmärsi ja oli ystävällisiä.
Ainut haitta oli se, etten saanut mistään kymppejä, koska olin niin paljon poissa, mutta on ysitkin ok.
Minulla ei ole yhtäkään hyvää koulumuistoa muista oppilaista.
Opettajat olivat ihania ja heistä on lämpimät muistot, mutta toiset oppilaathan sen kouluympäristön tekevät ja heidän (toisten oppilaiden) vuoksi vihasin koulua.
Enkä edes ollut kiusattu.
Lisään tähän vielä sen, että minulla ei ole mitään tarkoitusta korostaa netin erinomaisuutta, vaan pointti on siinä, että yrittää löytää jotain yhteyttä teiniin sen kautta, mistä tämä on jo valmiiksi kiinnostunut. Eli siis kiinnostuu ja ottaa itsekin selvää samasta asiasta ja yrittää lähestyä yhteisen aiheen kautta. Voi se olla muutakin kuin jotain netissä piilevää, mutta nyt siis lähinnä tiedämme, että hän tykkää roikkua netissä.
En myöskään tarkoita sitä, että pitää yrittää ängetä ja tunkea kaikkialle mukaan esim. viestittelyyn kavereiden kanssa (vaikka voihan sitäkin yleisellä tasolla pohtia), mutta siis jotain yhteistä mietittävää. Nettiin tottavie liittyy monia mielenkiintoisia pohdittavia asioita.