Lue keskustelun säännöt.
Teini ei suostu käymään koulua, kukaan ei voi mitään
06.10.2018 |
En tiedä uskaltaako tätä edes kirjoittaa tänne ettei muut teinit saa päähänsä samaa. Ei ole kyse omasta lapsesta, vaan lähisuvun 8. luokkaa käyvästä teinistä. Koulusta lintsaaminen alkoi seiskalla, tänä vuonna ei mennyt kouluun ollenkaan. Lastensuojelu, koulukuraattorit, psykologit ja psykiatrit palavereissaan järjestivät teinille syyskuussa paikan eri koulusta erikoisluokalta jossa vähän oppilaita, mutta sielläkin kävi vain pari päivää. Sen jälkeen lastensuojelu sijoitti teinin nuorisokotiin, josta heittivät teinin takaisin kotiin neljän päivän päästä koska ei sopeutunut talon sääntöihin!! Helpolla näyttävät lyövän hanskat tiskiin.
Nyt oli taas palaveri, jossa mietittiin jatkoa; koulukoti ei kuulemma ole vaihtoehto koska pelkkä ahdistus ja kouluhaluttomuus ei riitä sijoitusperusteiksi. Nyt aikovat järjestää kaksi ammattilaista käymään kahdesti viikossa teinin kotona ja yrittävät saada teinin taas haluamaan käydä koulua. En usko että tästä on mitään apua, on huomannut miten kukaan ei voi mitään, tykkää vaan surffailla netissä päivät pitkät.
Onko kellään muulla ollut samaa tilannetta, miten ratkennut?
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Mitäköhän tämä tuki koulunkäyntiin sitten olisi? Minultakin on vaadittu tukea. Sitä olisi pitänyt antaa nuorelle, jota olin tunneillani nähnyt pari kertaa muutama kuukausi sitten. En olisi jannua varmaan kadulla tunnistanut. Valitettavasti tämä kouluhomma pyörii niin, että opetetaan niitä, jotka ovat siellä. Paha on tukea, jos kohde ei ole koskaan saapuvilla.
Vastuu lapsesta on lopulta jakamaton ja kuuluu vanhemmille. Vanhemmat toki voivat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Turha siitä on kuitenkaan muita syyttää.
No olisiko esimerkiksi tehtävien ja kotitehtävien kohtuullistaminen, kokeiden poisjättäminen ja osaamisen osoittaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä, mahdollisuus omaan tilaan/rauhaan tarvittaessa ja myös mahdollisuus tekemättömien tehtävien nollaantumiseen ja aloitukseen puhtaalta pöydältä. Ei se oppilas tule, ennenkuin tietää että häneltä ei odoteta samaa kuin muilta tai samaa kuin ennen.
Eihän mitään tuosta voi tehdä, jos ei oppilas tule kouluun! En kirjaimellisesti koskaan nähnyt häntä, vaikka olin luokanvalvoja.
Kaikkein v*ttumaisimpia ovat tilanteet, joissa on sovittu näistä kohtuullistamisista ja vajaista päivistä ja omista tehtävistä jne. ja on suunniteltu ja palaveerattu ja yleensä tulos on sama. Ei näy oppilasta.
Ei siinä enää ole motivaatio kovin korkealla, kun minulla on pari sataa muutakin oppilasta opettavana!
Tietäisit vain, miten ässän mutkalle näiden tyyppien kanssa taivutaan kouluissa. Nytkin on yksi tapaus, jota haetaan kotoa, mutta joka ei silti tule kouluun. Koulun aikuiset ovat istuneet kymmenissä paltsuissa ja oppilaalle on tarjolla kaikki apu ja tuki koulussa, mutta kun ei häntä ole nyt elokuu jälkeen näkynyt.
Ei varmasti tulekkaan, ellei luota että mikään muuttuu. Ottakaa nyt se ops jo käteenne ja katsokaa mitä olette kirjanneet sinne näitä tilanteita varten ja toimitte sen mukaisesti. Ilmeisesti se mitä tällä hetkellä pystytte tarjoamaan ei ole riittävää koska oppilas ei ole tullut kouluun. Mikäli hänt ei ole otettu sairaalakouluunkaan, opetuksen järjestäminen on teidän vastuullanne. Ja kyllä, vaikka oppilasta ei näkyisikään. Joten hopihopi.
Ei mihinkään ole kirjattu minulle yhtään mitään velvollisuutta opettaa lasta, joka ei tule kouluun. Kotiopettajat ovat sitten erikseen.
Onko oppilas vielä koulunne kirjoilla vai irtisanoutunut jo? Jos on niin kiireen vilkkaa palaveria järjestämään jossa kerrot hänelle tai hänen edustajalleen mitkä kaikki tukitoimet ovat käytössä kun hän tulee kouluun. Ja sitten pidätte kiinni niistä mitä olette kuvanneet kun hän vihdoin uskaltaa tulla.
Näitä palavereita on pidetty kymmeniä. Harmi kun et ole meillä töissä ratkaisemassa näitä ongelmia. Tokihan opettaisit koko ajan myös niitä satoja muita oppilaita, joista puolella on myös psyykkisiä, sosiaalisia, fyysisiä tai neurologisia ongelmia. Luuletko, että koulussa on kirjoilla vain yksi oppilas, joka tarvitsee apua?
Ei tarvitse alkaa ilkeäksi.
Tiedän että koulussa on monia tuen tarvitsijoita, tuskinpa ja toivottavasti ei kuitenkaan kauhean monta yhtä vakavasti oireilevaa.
Lain edessä ei ole merkitystä kuitenkaan sillä, onko joku muukin luokalla vailla tukitoimia.
Tukea on annettava heti kun siihen ilmenee tarvetta ja sen on oltava riittävää oppilaan näkökulmasta katsottuna, se on osa oppilaan oikeusturvaa.
Mutta tokihan tämän jo opettajana tiesitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyllä, hänen kohdallaan ongelmat olivat paljon syvemmällä kuin pelkästään lintsaamisessa koulusta ja juonsi juurensa mitä omituisempaan kasvatukseen. Äiti oli huolissaan siitä, ettei poika juo ja oli asettamassa aivan älyvapaita sääntöjä mutta ei ottanut huomioon, että sen perusarjen kuuluisi rullata ensin. Lisäksi hänen olisi pitänyt huolehtia poikansa mielenterveydestä ja rajoista hiukan toisella kädellä jo paljon aiemmin kuin vasta sitten kun poika oli mopoikäinen. Siihen mennessä poika oli saanut tehdä mitä tahansa ja saanut elää suht kuninkaan oikeuksilla, joten paha oikoa enää siinä vaiheessa pieleen mennyttä kasvatusta. Äidille yritettiin puhua järkeä omaan aivan järjettömään touhottamiseensa, missä ei ollut päätä eikä häntää, mutta hankalaa puuttua aikuisen ihmisen tekemisiin. Mitä enemmän poikansa haistatteli niin sitä enemmän hän hääri kuin poika olisi ollut vaippaikäinen - ja kierre paheni.
Ihan muuten faktaa vaan, että näitä tapauksia on meidän yläkoulussa noin yksi per luokka. Eli on todella laaja ongelma ja lisääntymään päin. Palaveria palaverin perään pidetään, hankalaa on koulun tukea kun nuoret ei saavu paikalle. Lastensuojelun saa hitaasti mukaan, mielenterveyspalvelut hieman nopeammin.
Vastaavasta tilanteesta jo selvinneenä voin kertoa kokemukseni tässä ketjussa teiniensä kanssa painiville.
Meillä tämä koulukieltäytyminen jatkui 4 vuotta, elämäni rankimmat vuodet näin jälkeenpäin voin sanoa. Seiskalle mennessä vain lopetti koulunkäynnin ja en pystynyt tekemään asialle mitään, kaikki keinot oli kyllä kokeiltu. En voi sanoin kuvailla sitä häpeän, huolen, masennuksen ja toivottomuuden tunnetta minkä tämä lapsi meidän perheelle aiheutti. Kertaalleen jäi luokalleen seiskalla, joutui/pääsi kahteen otteeseen sijoitusjaksolle nuorisokotiinkin. Oli kymmeniä koulupalavereita kaikkien mahdollisten viranomaisten kanssa. Pienryhmäopetus ja lyhennetyt koulupäivät viimein ysiluokalla auttoivat, myös luokkiin sitoutumaton opetus tämän ensimmäisen luokallejäännin jälkeen,
sekä uhka sijoitukseen joutumisesta uudelleen.
Pääsi ysiltä ja sai päättötodistuksen loppujen lopuksi. Nyt vaan mietimme ja suunnittelemme mitä tästä eteenpäin, todistus on huono, koulu ja työ ei vieläkään maistu, ja täysi-ikäisyys häämöttää jo.
Sisaruksensa kävivät koulua normaalisti ylioppilaaksi ja ovat/suunnittelevat jatko-opintoja.
Elämä ei jaa kaikille yhtä hyviä kortteja, tämän kertoisin vanhemmille jotka paheksuvat ja taivastelevat omien normaalilastensa kanssa heitä jotka kärsivät ja häpeävät jo muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.
Lievä masennusta ja ahdistusta lievittävä lääke voisi auttaa, samoin pääsy sairaalakouluun. Tiedän tapauksen, jossa koulukiusattu, mutta lahjakas ja kiusaamisen takia pahaa koulupelkoa potenut nuori sai yläkoulun loppuun sairaalakoulussa, 2.asteen koulutuksen suoritti normaalisti koulussa muiden mukana ja erinomaisin arvosanoin ja pääsi myös jatko-opintoihin. Sai apua yläkoulussa myös erinomaiselta psykiatrilta ja hoitajalta. Lääkitys lopetettiin, kun todettiin , että pärjää muutenkin.
En ymmärrä, miksei voi kokeilla lyhennettyä koulupäivää tai sairaalakoulua. Kyseessä voi olla ahdistushäiriö ja murrosikä yhdessä, silloin ei vaan pysty menemään eikä kyse ole vaivautumisesta. Netti on silloin henkireikä, siellä ovat ainoat kaverit.
Jatkakaa avun hakemista älkääkä antako nuoren syrjäytyä. Tsemppiä ja voimia, rankkaa on, mutta siitä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisimpa minäkin ollut yhtä fiksu teininä. kulutin vuosia perse penkissä oppimatta mitään hyödyllistä tai kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tavallisimmat syyt kotiinjääntiin ovat olleet peliriippuvuus tai yksin kotona möllöttämisestä seurannut sosiaalisten tilanteiden pelko. Syitä eivät ole olleet kiusaaminen tai oppimisvaikeudet.
Koulu auttaisi ja tulisi vastaan, jos nuori suostuisi ottamaan apua vastaan. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon saisi apua, jos nuori suostuisi ottamaan avun vastaan. Peliriippuvuuteen ei täällä meillä ole apua saatavilla, eikä nuori taatusti suostu ottamaan tätä apua vastaan.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ei johdu yksin kotona möllöttämisestä. Se on juurikin toisin päin. Sosiaalisten tilanteiden pelko aiheuttaa vetäytymistä tilanteista pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyaikana internetin ansiosta ei välttämättä tarvitse koulua käydä ollenkaan ja silti voi oppia kaiken tarpeellisen ja enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisimmat syyt kotiinjääntiin ovat olleet peliriippuvuus tai yksin kotona möllöttämisestä seurannut sosiaalisten tilanteiden pelko. Syitä eivät ole olleet kiusaaminen tai oppimisvaikeudet.
Koulu auttaisi ja tulisi vastaan, jos nuori suostuisi ottamaan apua vastaan. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon saisi apua, jos nuori suostuisi ottamaan avun vastaan. Peliriippuvuuteen ei täällä meillä ole apua saatavilla, eikä nuori taatusti suostu ottamaan tätä apua vastaan.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ei johdu yksin kotona möllöttämisestä. Se on juurikin toisin päin. Sosiaalisten tilanteiden pelko aiheuttaa vetäytymistä tilanteista pois!
Välttämällä sosiaalisia tilanteita tilanne vsin vaikeutuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko te todellakin, että kaikki ihmiset on painettu samanlaisella muotilla, eikä minkäänlaista yksilöllistä vaihtelua voi olla olemassa.
KAIKKIEN täytyy käydä koulua, JOKAISEN pitää tehdä työtä.
Olette te suoraansanoen outoja yksipuolisessa ajattelussanne. Jos lasta, nuorta, aikuista, vanhusta ei vain yksinkertasesti kiinnosta toimia samalla tavalla kuin muita ihmisiä, te leimaatte hänet sairaaksi tai vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi.
Ymmärtäkää että on olemassa muunkinlaisia tapoja elää kuin se tapa millä te elätte tai yritätte pakottaa muut elämään :-)
Miehen pikkuveljellä on downin syndrooma ja hänkin kävin oppivelvollisuutensa, tosin täysin erilaisen kuin normi peruskoulu. Lisäksi on päivätoimintaa, jossa jotain pieniä työtehtäviä.
Jos olisitte eläneet 1700 luvulla, olisitte kaikki olleet sitä mieltä, että koulunkäynti on turhaa ajanhukkaa ja kaikkien lasten pitää mennä tehdastyöhön mahdollisimman pian.
Voisiko olla mahdollista ajetella, että toiset haluavat käydä koulua toiset eivät, eikä ole olemassa mitään universaalia koulunkäyntioikeutta.
Suuri osa lapsista käy koulua siksi, että niin vaan pitää tehdä ja hyvä niin, mutta jos joitakin poikkeusyksilöitä ei vain koulunkäynti nappaa painostuksesta, psykiatreista, koulukotiin joutumisesta huostaanotosta, poliisilla ja palokunnalla uhkaamisista huolimatta, niin miksi heille ei annettaisi mahdollisuutta elää omannäköistään elämää.
Se omannäköinen elämä vaan on hyvin suurella todennäköisyydella syrjäytyminen. Työpaikan saaminen pelkällä peruskoulutodistuksella on jo hyvin haastavaa, vielä vaikeampaa jos ei ole edes sitä peruskoulua käytynä.
Jossain vaiheessa havahtuu näkemään miten ne entiset luokkakaverit työllistyvät, ostavat asunnon, ehkä auton, karttuttavat omaisuutta, menevät naimisiin ja tekevät perheineen lomamatkoja.
Samaan aikaan kun itse kitkuttelee vuokrayksiössään toimeentulotuella.Eli ei, en todeltakaan tekisi sellaista karhunpalvelusta lapselleni, että antaisin vapaasti jättää peruskoulun kesken tuota "omannäköistä elämää" varten.
Oletat nyt että me kaikki olemme samanlaisia ja haluamme samanlaisia asioita elämältä.
Voistko edes yrittää ymmärtää, etteivät kaikki halua velkaantua pankille ottamalla asuntolainaa, eivät halua myöskään omaa osamaksuvolvoaan, eivätkä halua lennellä ristiinrastiin paketimatkailla turistikohteisiin.
Miksi kaikkien pitäisi käydä työssä, yrittää tienata mahdollisimman paljon rahaa pitääkseen kulutuksellaan rattaat pyörimässä ja rikkaat rikastumassa.
MItä vikaa on tyytyä vaatimattomaan elämisen tasoon ilman orjuutta pankille tai pakollista työssäkäyntiä.
Joku adhd tähän tulee veisaamaan virttä, kaikkien pitää tehdä työtä, joten mainitsen jo nyt vapaaehtoisen työttömyyden olevan palvelus maamme 500 000:lle työttömälle, jotka myisivät omantuntonsa ja moraalinsa päästäkseen palkkatyöhön, edes heitteillejättämään vanhuksia nykyisenkaltaiseen pahoinvointijärjestelmään :-)
Jos elät 80 vuotiaaksi, niin 65 vuotta kituuttaa tuella on #helvetin# pitkä aika! Sitten kun sen huomaa liian myöhään, niin mitään ei ole tehtävissä. Jos oot 10 vuotta makoillut, niin sitä se jatkokin sitten on. Haluaisit ehkä joskus tehdä jotain, mutta enää et voi kun ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
nykyaikana internetin ansiosta ei välttämättä tarvitse koulua käydä ollenkaan ja silti voi oppia kaiken tarpeellisen ja enemmän.
Ei se paljon auta, vaikka asiat osaakin, jos se peruskoulun todistus puuttuu. Kaikki jatko-opinnot tyssää siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu.
Entä jos ihan oikeasti kokeilisit tuota. Saisit hetken huilata ja teini voisi oppia jotain uutta jonkun muun hoidossa.
Eli jos tuli kesken päivän, joutui korvaamaan alkupäivän tunnit, eli oli fiksumpaa jättää tulematta ollenkaan jolloin se meni sairastelun piikkiin. Vartin myöhästyminen oli siis pahempi kuin se että tuli vasta seuraavana päivänä paikalle. Mutta, tämän lisäksi pojassa oli selkeästi havaittavissa vakavan häiriintymisen merkkejä. Hän ei kestänyt minkäänlaista kritiikkiä tai suostunut sopeutumaan minkäänlaisiin sääntöihin. Liikunnanopettajan kanssa hän oli ilmiriidoissa, koska siellä olisi pitänyt tehdä jotain ja sama juttu oli usean muun aineen kanssa. Minulle valkeni pian ihmissuhteidenkin tasolla, että hän oli helposti provosoitavissa ja se ei suinkaan ollut herkkyyttä vaan ammattiloukkaantumista.
Lopulta luokanopettaja otti pojan vakavaan puhutteluun ja ilmoitti, että hän ei pääse pois ysiltä jollei meininki muutu. Kundi olisi saanut asian hoidettua, mutta sen sijaan hän alkoi fantasioimaan todella dramaattisesti itsemurhan teosta johon houkutteli minua mukaan. "Jos hyppäät ensin niin uskallan tehdä sen." Juu ei. Sain estettyä sen viivyttelemällä. Yllättäen aikuiset eivät suhtautuneet tähän mitenkään kun asia tuli koulussa ilmi.
Tämä kädestä pitämissuhteemme sai karun päätöksen ja siinä samassa tuli tämän kultakimpaleen luonne ilmi. Hän vaihtoi minusta lennosta kaveriini ja valehteli ilmeisesti meille molemmille. Hän tuli käymään luonani vielä pitkään sen jälkeen kun olin erosta ihan rikki (tuli puun takaa) vaikka olimme vain kaksi viikkoa aiemmin olleet menossa tekemään hänen järjestämäänsä itsemurhaa. Huoh. Se valehtelu, sabotointi, kuuluttaminen miten noloa kanssani oli seurustella, dramaattiset paikalta poistumiset aina kun olin läsnä ja kaikille kuuluttaminen julkisesti miten samassa tilassa kanssani oleminen on todella vaivaannuttavaa kertoi hänestä hyvin paljon ihmisenä. En mainitse diagnooseja, mutta tuollainen käytös kertoo todella paljon pahoista ongelmista, ja moni piti häntä umpilapsellisena. Yllättäen kundi ei ollut kovin suosittu.
Koulun hän jätti kesken ja kukaan ei yrittänytkään saada häntä takaisin sinne. Paitsi äiti, mutta hänen keinonsa olivat aivan väärät jos ymmärryskyky oli rajallinen. Pelottavaa ajatella, että tuo poika oli hyvin vaarallinen todella monelle, ja hän lopulta lopetti elämänsä ajamalla kulkuneuvoa päin. Sitä ennen hän aiheutti liikenteessä loputtomia vaaratilanteita pelleilyllään.
JATKUU