Teini ei suostu käymään koulua, kukaan ei voi mitään

Vierailija kirjoitti:

En tiedä uskaltaako tätä edes kirjoittaa tänne ettei muut teinit saa päähänsä samaa. Ei ole kyse omasta lapsesta, vaan lähisuvun 8. luokkaa käyvästä teinistä. Koulusta lintsaaminen alkoi seiskalla, tänä vuonna ei mennyt kouluun ollenkaan. Lastensuojelu, koulukuraattorit, psykologit ja psykiatrit palavereissaan järjestivät teinille syyskuussa paikan eri koulusta erikoisluokalta jossa vähän oppilaita, mutta sielläkin kävi vain pari päivää. Sen jälkeen lastensuojelu sijoitti teinin nuorisokotiin, josta heittivät teinin takaisin kotiin neljän päivän päästä koska ei sopeutunut talon sääntöihin!! Helpolla näyttävät lyövän hanskat tiskiin.

Nyt oli taas palaveri, jossa mietittiin jatkoa; koulukoti ei kuulemma ole vaihtoehto koska pelkkä ahdistus ja kouluhaluttomuus ei riitä sijoitusperusteiksi. Nyt aikovat järjestää kaksi ammattilaista käymään kahdesti viikossa teinin kotona ja yrittävät saada teinin taas haluamaan käydä koulua. En usko että tästä on mitään apua, on huomannut miten kukaan ei voi mitään, tykkää vaan surffailla netissä päivät pitkät.

Onko kellään muulla ollut samaa tilannetta, miten ratkennut?

Aivan normaalia nykyisin, fiksu teini on ymmärtänyt että opiskelu on turhaa, koska yhteiskunta elättää. Itse asun uudessa tilavassa yksiössä, vuokran maksaa KELA ja saan toimeentulotukea laskujen jälkeen 490 euroa kuussa tilille. En vaihtaisi todellakaan vapauttani 8h päivässä orjatyöhön toisen palveluksessa. 

Minulla on nyt sopivasti vapaa-aikaa harrastaa, käydä salilla ja opiskella netistä mielenkiintoisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.

Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.

Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.

Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.

Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?

Minä en tiedä, mikä on ongelma, mutta kyllä minusta äitinä ja opettajana kuulostaa paljon pahemmalta se, että lapsi tuhoaa kiukuspäissään omaisuutta kuin että ei suostu käymään koulua. Miksi takerrutaan koulunkäyntiin jos mieli selvästikin on ihan hajalla?

Tyypillistä opettajien ajattelua. Koulussa vika ei ainakaan ole, jos lapsi ei siellä halua käydä. Kai sitä kuka tahansa ahdistuu, jos makaa kotona kaiket päivät eikä kykene kouluun menemään kuten muut nuoret.

Niin. Siis se, että lapsi ei käy koulua ei ole se ongelma, vaan joku muu. Ja se ongelma voi olla koulussa, kotona, lapsen mielenterveydessä, jossakin. Mutta turha pakottaa lasta kouluun, kun ensin pitäisi saada selville, mikä mättää.

Se äiti ja ope

Mikään muu mätä kuin teinien patalaiskuus. Mikään ei nappaa.

Tämän päivän lapset ovat tottuneet siihen, että pakko ei ole vaan voi valita. Heidän maailmassaan valinnanvapaus on arvoista pyhin ja koskee ihan kaikkea, myös koulunkäyntiä. Mikä auktoriteetti ei lapsen maailmaan sovi.

Toisaalta ei se ole lasten itsensä vika, että he ovat kasvaneet tällaisiksi vaan ympäröivän yhteiskunnan arvojen. Suomi on se paikka missä tehdään lasu jos lasta rankaisee ja missä vakaviinkaan rikoksiin syyllistynyttä yli 15-vuotiasta ei laiteta vankilaan vaan päästetään ehdollisella.

Viestiäni ei julkaistu, en ymmärrä miksei.

Kirjoitin että näyttäkää sille teinille millaiset olot muissa maissa on, että ymmärtää oman onnensa kun on syntynyt Suomeen ja SAA opiskella.

Vapaaehtoistyöhön 2-3kk ajaksi orpokotiin esim. Afrikkaan, Intiassa nuoria naisia pakotetaan kaduille myymään itseään, voisi mennä johonkin heitä auttavan järjestön keskukseen tm. N

Näkisi kurjuutta, näkisi miten monissa maissa ei ole mahdollisuuksia opiskella vaikka se on AINOA asia mitä moni lapsi/nuori haluaa tehdä.

Noissa vapaaehtoishommissa on ns. luksus kaukana, majoituksen yleensä saa (tyyliä patja lattialla) ja lounaan, itse maksaa lennot ja muut kulut (mutta ei ylensä rahaa ei mene, koska hintataso halpa jos ylipäätään mitään ostettavaa edes on).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti. 

Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan. 

Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen. 

Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?

Ei näihin älykkäisiin tapauksiin toimi uhkaus, kiristys tai lahjominen. Älykkäänä antavat samalla mitalla. Kyllä ne kasvatusmetodit on vaan yritettävä löytää muualta.

Älykäs nimenomaan ymmärtää, että ei kannata tehdä kiellettyä jos siitä seuraa kova rangaistus. Älykkyys on sitä, että havaitsee ja tiedostaa syy- ja seuraussuhteet.

No sanotaan sitten että älykkäisiin mutta itsetuhoisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.

Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.

Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.

Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.

Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?

Minä en tiedä, mikä on ongelma, mutta kyllä minusta äitinä ja opettajana kuulostaa paljon pahemmalta se, että lapsi tuhoaa kiukuspäissään omaisuutta kuin että ei suostu käymään koulua. Miksi takerrutaan koulunkäyntiin jos mieli selvästikin on ihan hajalla?

Tyypillistä opettajien ajattelua. Koulussa vika ei ainakaan ole, jos lapsi ei siellä halua käydä. Kai sitä kuka tahansa ahdistuu, jos makaa kotona kaiket päivät eikä kykene kouluun menemään kuten muut nuoret.

Niin. Siis se, että lapsi ei käy koulua ei ole se ongelma, vaan joku muu. Ja se ongelma voi olla koulussa, kotona, lapsen mielenterveydessä, jossakin. Mutta turha pakottaa lasta kouluun, kun ensin pitäisi saada selville, mikä mättää.

Se äiti ja ope

Mikään muu mätä kuin teinien patalaiskuus. Mikään ei nappaa.

On äärimmäisen harvinaista, että lapsi ei suostu lainkaan kouluun. Ei silloin kyse ole laiskuudesta. Ja on todella vakavaa, että nuori hajoittaa kostoksi toisen omaisuutta. Kyllä tuossa kouluun pakottaminen on väärä valinta, päänuppi ensin kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti. 

Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan. 

Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen. 

Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?

Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.

Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Viestiäni ei julkaistu, en ymmärrä miksei.

Kirjoitin että näyttäkää sille teinille millaiset olot muissa maissa on, että ymmärtää oman onnensa kun on syntynyt Suomeen ja SAA opiskella.

Vapaaehtoistyöhön 2-3kk ajaksi orpokotiin esim. Afrikkaan, Intiassa nuoria naisia pakotetaan kaduille myymään itseään, voisi mennä johonkin heitä auttavan järjestön keskukseen tm. N

Näkisi kurjuutta, näkisi miten monissa maissa ei ole mahdollisuuksia opiskella vaikka se on AINOA asia mitä moni lapsi/nuori haluaa tehdä.

Noissa vapaaehtoishommissa on ns. luksus kaukana, majoituksen yleensä saa (tyyliä patja lattialla) ja lounaan, itse maksaa lennot ja muut kulut (mutta ei ylensä rahaa ei mene, koska hintataso halpa jos ylipäätään mitään ostettavaa edes on).

No jaa. Yhteiskunnalliset epäkohdat ovat osa teinin ahdistusta ja maailman tuska on harteillaan painavana jo valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti. 

Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan. 

Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen. 

Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?

Luuletko ettei ole jo psykiatrian Polin asiakkaana?

Missä kohtaa vanhemman velvollisuus auttaa lakkaa ja muuttuu esimerkiksi hoitavan tahon vastuulle?

Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.

Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vähiten nyt tarvitaan uteliaita sukulaisia närppimään juttua.

En kysele, mutta kertovat ja kysyvät neuvoja. Olen neuvonut samoja, mitä kuulemma ammattilaiset, mm. tabletti ja puhelin pois ym. mutta eivät ole tehneet koska teini suuttuu ja saa raivokohtauksia ja hajottaa paikat. Käsiksi ei tietenkään saa käydä vaikka kuinka riehuisi. ap

Vanhemmat voivat aina pitää riehuvasta kiinni. t: sossu

Kannattaa opetella pari lukkotekniikkaa, siinä ei teini kauaa riehu käsilukossa lattialla tai hapetusotteessa jos ei muu auta. Teinille tulee tehdä selväksi pelisäännöt ja kuka laumaa johtaa. 18v täytettyään voi sitten loppuikänsä maata sohvalla sosiaalitukien varassa, mutta meillä kotona ei sitä tee, vaikka olisi kuinka "mukasairas" eli masentunut tai kiusattu.

Ensimmäisenä netti kontrolliin ja sopivat estot kodin palomuuriin, netin keskustelupalstoilta nämä vätykset löytävät kaikenlaisia ideoita ja ajatuksia ja kuvittelevat olevansa tilanteen herroja.

Toinen on raha, sitä ei tarvitse teinille antaa, ruokaa löytyy jääkaapista ja katto pään päällä.

Näin selvitään vähän vaikeammastakin murrosiästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti. 

Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan. 

Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen. 

Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?

Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.

Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia. 

Luitko ollenkaan näitä viestejä? Tässä on lähes kaikilla vastanneilla hoitosuhde ja lääkitystäkin yritetty. Itse kirjoitin pitkän tarinan meidän teinitytöstä, joka nyt vuoden terapian, lääkityksen ja lyhyen sijoituksen ja osastohoidon jälkeen kieltäytyy menemästä kouluun ja saa raivokohtauksia.

Olen aina ollut mielestäni reilu, mutta tiukka kasvattaja, meillä ei ole mitään sosiaalisia ongelmia perheessä, ei alkoholin käyttöä eikä muitakaan päihteitä. Ei isäpuolia, ei väkivaltaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi teinitytön itsemurhayrityksen ja viiltelyn. Koulussa ei kuulemma kiusata, kavereitakin on, ei halua vaihtaa koulua, ei halua käydä kotikoulua eikä mitään muutakaan. Tyttö, joka on aina ollut mukava ja fiksu, huorittelee ja yritti mm. tänään lyödä minua ja tuhota paikkoja kun otin puhelimen pois rangaistukseksi. 

Mulla ei ole käsitystäkään mitä on tapahtunut ja yli vuoden on yritetty sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrin puolelta selvittää miksi tyttö on ahdistunut ja masentunut, mutta ei. Vastaa kaikkiin kysymyksiin "En tiedä" tai "Ei kiinnosta."

Täällä ei saisi antaa kommenttien mennä tunteisiin, mutta luuletko ettei me vanhemmat syyllistetä itseämme jo valmiiksi? Mä olen niin monena iltana itkenyt itseni uneen ja miettinyt mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, enkä siltikään ymmärrä miksi tässä kävi näin. Toinen teini on ihan ok, käy lukiota ja suunnittelee tulevaisuutta, iloinen ja aurinkoinen teini.

Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.

Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.

Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.

Miksi teini saa pelailla kotona? Ottaisin pelit pois. Jos ei mennä kouluun, niin kotona ei tuijoteta ruutua tai pelailla. Lukekoot vaikka kirjaa.

Toisekseen hyvä muistuttaa myös siitä, mitä tulevaisuus on kun ei ole käyty edes peruskouluakaan, eli työpaikan saaminen liki mahdotonta. Ja siitä taas seuraa se, ettei niihin peleihin ja muihin hauskuuksiin edes ole rahaa.

Eli ei mitään ylimääräisiä hauskuuksia, ennenkuin on palattu koulunpenkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti. 

Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan. 

Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen. 

Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?

Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.

Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia. 

Luitko ollenkaan näitä viestejä? Tässä on lähes kaikilla vastanneilla hoitosuhde ja lääkitystäkin yritetty. Itse kirjoitin pitkän tarinan meidän teinitytöstä, joka nyt vuoden terapian, lääkityksen ja lyhyen sijoituksen ja osastohoidon jälkeen kieltäytyy menemästä kouluun ja saa raivokohtauksia.

Olen aina ollut mielestäni reilu, mutta tiukka kasvattaja, meillä ei ole mitään sosiaalisia ongelmia perheessä, ei alkoholin käyttöä eikä muitakaan päihteitä. Ei isäpuolia, ei väkivaltaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi teinitytön itsemurhayrityksen ja viiltelyn. Koulussa ei kuulemma kiusata, kavereitakin on, ei halua vaihtaa koulua, ei halua käydä kotikoulua eikä mitään muutakaan. Tyttö, joka on aina ollut mukava ja fiksu, huorittelee ja yritti mm. tänään lyödä minua ja tuhota paikkoja kun otin puhelimen pois rangaistukseksi. 

Mulla ei ole käsitystäkään mitä on tapahtunut ja yli vuoden on yritetty sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrin puolelta selvittää miksi tyttö on ahdistunut ja masentunut, mutta ei. Vastaa kaikkiin kysymyksiin "En tiedä" tai "Ei kiinnosta."

Täällä ei saisi antaa kommenttien mennä tunteisiin, mutta luuletko ettei me vanhemmat syyllistetä itseämme jo valmiiksi? Mä olen niin monena iltana itkenyt itseni uneen ja miettinyt mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, enkä siltikään ymmärrä miksi tässä kävi näin. Toinen teini on ihan ok, käy lukiota ja suunnittelee tulevaisuutta, iloinen ja aurinkoinen teini.

Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu. 

seksuaalinen hyväksikäyttö, huumeet, tai alkoholi, koulukiusaaminen.

siinä mahdolliset syyt käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti. 

Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan. 

Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen. 

Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?

Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.

Soitetaan poliisit jos teini varastaa. Jos teini yrittää itsemurhaa niin sitten pitää hakea mielenterveystoimistosta apua - varmaan kannattaa jo muutenkin. Tuossa tilanteessa ei todellakaan vain anneta teinin olla ja toivota parasta. Herranjestas ei mikään ihme että teinit on ihan sekaisin ja raivoavat ympäriinsä, kun vanhemmat eivät uskalla tai selvästi osaa olla vanhempia. 

Luitko ollenkaan näitä viestejä? Tässä on lähes kaikilla vastanneilla hoitosuhde ja lääkitystäkin yritetty. Itse kirjoitin pitkän tarinan meidän teinitytöstä, joka nyt vuoden terapian, lääkityksen ja lyhyen sijoituksen ja osastohoidon jälkeen kieltäytyy menemästä kouluun ja saa raivokohtauksia.

Olen aina ollut mielestäni reilu, mutta tiukka kasvattaja, meillä ei ole mitään sosiaalisia ongelmia perheessä, ei alkoholin käyttöä eikä muitakaan päihteitä. Ei isäpuolia, ei väkivaltaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi teinitytön itsemurhayrityksen ja viiltelyn. Koulussa ei kuulemma kiusata, kavereitakin on, ei halua vaihtaa koulua, ei halua käydä kotikoulua eikä mitään muutakaan. Tyttö, joka on aina ollut mukava ja fiksu, huorittelee ja yritti mm. tänään lyödä minua ja tuhota paikkoja kun otin puhelimen pois rangaistukseksi. 

Mulla ei ole käsitystäkään mitä on tapahtunut ja yli vuoden on yritetty sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrin puolelta selvittää miksi tyttö on ahdistunut ja masentunut, mutta ei. Vastaa kaikkiin kysymyksiin "En tiedä" tai "Ei kiinnosta."

Täällä ei saisi antaa kommenttien mennä tunteisiin, mutta luuletko ettei me vanhemmat syyllistetä itseämme jo valmiiksi? Mä olen niin monena iltana itkenyt itseni uneen ja miettinyt mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, enkä siltikään ymmärrä miksi tässä kävi näin. Toinen teini on ihan ok, käy lukiota ja suunnittelee tulevaisuutta, iloinen ja aurinkoinen teini.

Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu. 

Minun äitinkin oli sitä mieltä, ettei perheessä ollut mitään ongelmia, tai että minulla oli normaali lapsuus. Joo. Isä oli kyllä alkoholisti, äiti syyllisti ja nälvi vähän väliä kommenteillaansa, syyllisti ja kritisoi aivan liikaa. Kiusaamiseen ei koskaan puututtu, vaan minun piti se itse kestää. Lisätään sitten siihen vielä se, että seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtui lapsena. Miten siitä olisi koskaan voinut avautua kenellekkään, varsinkaan vanhemmille, koska he olivat minut jo pienestä pitäen opettaneet että kaikki on minun syytäni ja jos jotain pahaa tapahtuu, niin minä olen se jota rangaistaan. Ja tottakai ei unohdeta sitä, että meidän perheessä se toinen sisko oli aina se parempi jolle ostettiin ja annettiin. Minä en koskaan saanut mitään.

Ei nuoret rupea käyttäytymään noin voimakkaasti ihan vain tyhjästä ja jos kaikki on ollut hyvin. Kaikkeen on syy. Ongelma tässä on vain se, että teidän tytär on niin vahvasti lukossa ettei varmasti kykene luottamaan kehenkään tai puhumaan kenellekkään. 

Vierailija kirjoitti:

Näytän ihan kirjaimellisesti mitä seuraa, jos ei hommiaan hoida. Ajatte johonkin slummi lähiöön, näytät kuvia pienistä yksiö kouluista ja kokeilee kuukauden elää tt-tuen määrällä ja syötte halpisruokaa ja näytätte julkisia. TV:t yms. pois. Sen jälkeen kysyt, että tätäkö elämää hän haluaa elää?

Netti- ja peliaddiktia ei tosiaankaan pelota toimeentulotuella eläminen. Sehän on heidän unelmansa vajota täysin yksiösssään niihin peleihin. Ruokaan ja nettilaskuun kun rahat riittää niin homma pelaa vuodesta toiseen. Tunnen näitä tyyppejä nettipelipiireistä vaikka kuinka monta.

Mielenkiintoinen ketju. Olen nuorisopsykiatrialla töissä ja tuo nuoren kotiin jumiutuminen ja koulukieltäytyminen on hyvin yleinen ilmiö. Tilanteeseen ei koskaan ole mitään yksittäistä ratkaisua, sillä kaikki nuoret ovat yksilöitä ja jokaisen elämäntilanne erilainen. Yhteistä näillä nuorilla on oikeastaan kaikissa (minun tuntemissa) tapauksissa se, että nuorella on enemmän tai vähemmän nepsy-piirteitä. Lisäksi yhteistä on se, että nuoren perheessä valtasuhteet on vinossa: vanhemmilla ei ole riittävästi auktoriteettia ja nuorelle on annettu liikaa valtaa, mikä tekee nuoren rajaamisesta hyvin vaikeaa.

Seuraavat kysymykset sitten onkin, että miten näitä voi korjata ja muuttaa, jotta nuoren saisi menemään kouluun. Noh, nepsy-piirteet eivät koskaan lähde ihmisestä, kyseessä ei ole mikään parannettava sairaudenkuva, vaan ihmisen ominaisuus, jonka kanssa ihmisen on opeteltava elämään ja siinä opettelussa nuorta sekä perhettä voidaan auttaa psykoedukaation ja ohjauksen/valmennuksen keinoin. Perheen vinoutuneet valtasuhteet taas ovat muotoutuneet vuosien saatossa eikä niistä välttämättä pääse eroon edes pitkän, ammattitaitoisen perheterapian keinoin.

Nuoren koulukieltäytymiselle ei siis läheskään aina ole syynä mikään graavi kiusaaminen tai oppimisvaikeudet. Usein näiden nuorten suusta kuuleekin, että siellä koulussa oleminen itsessään ei tunnu vaikealta ja koulussa on oikeastaan ihan hyvä olla sinne päästyään, mutta lähteminen ja siirtymätilanne kotoa kouluun on nuorille vaikeinta. Mikään ei ole niin yksiselitteistä näissä koulujumitilanteissa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vähiten nyt tarvitaan uteliaita sukulaisia närppimään juttua.

En kysele, mutta kertovat ja kysyvät neuvoja. Olen neuvonut samoja, mitä kuulemma ammattilaiset, mm. tabletti ja puhelin pois ym. mutta eivät ole tehneet koska teini suuttuu ja saa raivokohtauksia ja hajottaa paikat. Käsiksi ei tietenkään saa käydä vaikka kuinka riehuisi. ap

Vanhemmat voivat aina pitää riehuvasta kiinni. t: sossu

Kannattaa opetella pari lukkotekniikkaa, siinä ei teini kauaa riehu käsilukossa lattialla tai hapetusotteessa jos ei muu auta. Teinille tulee tehdä selväksi pelisäännöt ja kuka laumaa johtaa. 18v täytettyään voi sitten loppuikänsä maata sohvalla sosiaalitukien varassa, mutta meillä kotona ei sitä tee, vaikka olisi kuinka "mukasairas" eli masentunut tai kiusattu.

Ensimmäisenä netti kontrolliin ja sopivat estot kodin palomuuriin, netin keskustelupalstoilta nämä vätykset löytävät kaikenlaisia ideoita ja ajatuksia ja kuvittelevat olevansa tilanteen herroja.

Toinen on raha, sitä ei tarvitse teinille antaa, ruokaa löytyy jääkaapista ja katto pään päällä.

Näin selvitään vähän vaikeammastakin murrosiästä.

Minä toimin suunnilleen nointeinin kanssa kun hän oli koulupudokas, ahdistunut ja kieltäytyi menemästä kouluun. Kaksi psykiatria haukkuivat minut liian vaativaksi ja teinin käytöksestä provosoituvaksi vanhemmaksi jonka tulisi hillitä itsensä paremmin.

Voimia sinne. Minusta kuulostaa siltä, että kannattaa yrittää rauhoittua ja miettiä, että mitään kovin vakavaa ei sentään ole tapahtunut. Kun yhteyksiä mielenterveyden ammattilaisiin on otettu, niin ehkä kannattaa uskoa, että ne tietävät mitä tekevät, ja että vanhemman ei ehkä tarvitse yrittää olla terapeutti. Mitä jos yrittäisi vain pitää yllä tai parantaa teidän välistä suhdetta: puhua ja tehdä jotain kivaa, ettei kaikki olisi pelkkää ahdistusta.

Tietysti olisi parempi, jos teini kävisi koulussa, mutta jos ei, niin nykymaailmassa onneksi tällaisia asioita voidaan hoitaa sitten myöhemminkin. En pitäisi tätä nyt sinä ensimmäisenä hoidettavana asiana.

Jos hän tykkää roikkua netissä, niin selvästi on edes jostain kiinnostunut. Eikö ollut jotain harrastuksiakin (tai ainakin jollain, kun näitä tapauksia taitaa olla monia). Eikä voi yrittää puhua niistä kiinnostuksen kohteista ja yleensä saada selville, mitä päässä liikkuu. Todennäköisesti yritättekin, mutta jotenkin todella positiivisen kautta, ja löytää jotain yhteistä. Voisitte visioida tulevaisuutta ja miettiä, mikä olisi hauskaa. Ehkä voisi yrittää hetkeksi hellittää ja antaa vain asioiden olla, olla armollinen sekä teinille että itsellesi. 

Yksi juttu mikä tuli mieleen, että jos on kavereita (teinillä siis), niin voisi yrittää myös niiden kanssa puhua (ihan oman teinin mukana ollen), että mitä mieltä ne ovat siitä, että joku ei käy koulussa, ja miksi he itse käyvät ja tälleen.

Ja yrittäisin pohtia teinin kanssa ihan syntyjä syviä laaja-alaisesti: mikä on elämän tarkoitus, eikö hän halua oppia asioita ja jos ei, niin miksei ja niin pois päin. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Olen nuorisopsykiatrialla töissä ja tuo nuoren kotiin jumiutuminen ja koulukieltäytyminen on hyvin yleinen ilmiö. Tilanteeseen ei koskaan ole mitään yksittäistä ratkaisua, sillä kaikki nuoret ovat yksilöitä ja jokaisen elämäntilanne erilainen. Yhteistä näillä nuorilla on oikeastaan kaikissa (minun tuntemissa) tapauksissa se, että nuorella on enemmän tai vähemmän nepsy-piirteitä. Lisäksi yhteistä on se, että nuoren perheessä valtasuhteet on vinossa: vanhemmilla ei ole riittävästi auktoriteettia ja nuorelle on annettu liikaa valtaa, mikä tekee nuoren rajaamisesta hyvin vaikeaa.

Seuraavat kysymykset sitten onkin, että miten näitä voi korjata ja muuttaa, jotta nuoren saisi menemään kouluun. Noh, nepsy-piirteet eivät koskaan lähde ihmisestä, kyseessä ei ole mikään parannettava sairaudenkuva, vaan ihmisen ominaisuus, jonka kanssa ihmisen on opeteltava elämään ja siinä opettelussa nuorta sekä perhettä voidaan auttaa psykoedukaation ja ohjauksen/valmennuksen keinoin. Perheen vinoutuneet valtasuhteet taas ovat muotoutuneet vuosien saatossa eikä niistä välttämättä pääse eroon edes pitkän, ammattitaitoisen perheterapian keinoin.

Nuoren koulukieltäytymiselle ei siis läheskään aina ole syynä mikään graavi kiusaaminen tai oppimisvaikeudet. Usein näiden nuorten suusta kuuleekin, että siellä koulussa oleminen itsessään ei tunnu vaikealta ja koulussa on oikeastaan ihan hyvä olla sinne päästyään, mutta lähteminen ja siirtymätilanne kotoa kouluun on nuorille vaikeinta. Mikään ei ole niin yksiselitteistä näissä koulujumitilanteissa..

Itse eniten ihmettelen näissä sitä, että miksi se nuori saa kotiinjäädessään pelatavja nettisurffata sen minkä vaan jaksaa? Tässäkin ketjussa selitetään, ettei noiden rajaaminen ole oikea keino, mutta millä perusteella?

Itse lähtisin liikkeelle siitä, että mikäli kouluun ei mennä, niin silloin ei myöskään jäädä sänkyyn makaamaan puolillepäivin, ei pelata eikä tuijotella ruutuja. Kun ei homman ratkaisupolku voi olla se, että nuori passivoituu kotiin pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.

Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.

Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.

Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.

Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?

Minä en tiedä, mikä on ongelma, mutta kyllä minusta äitinä ja opettajana kuulostaa paljon pahemmalta se, että lapsi tuhoaa kiukuspäissään omaisuutta kuin että ei suostu käymään koulua. Miksi takerrutaan koulunkäyntiin jos mieli selvästikin on ihan hajalla?

Tyypillistä opettajien ajattelua. Koulussa vika ei ainakaan ole, jos lapsi ei siellä halua käydä. Kai sitä kuka tahansa ahdistuu, jos makaa kotona kaiket päivät eikä kykene kouluun menemään kuten muut nuoret.

Niin. Siis se, että lapsi ei käy koulua ei ole se ongelma, vaan joku muu. Ja se ongelma voi olla koulussa, kotona, lapsen mielenterveydessä, jossakin. Mutta turha pakottaa lasta kouluun, kun ensin pitäisi saada selville, mikä mättää.

Se äiti ja ope

"...saada selville, mikä mättää."

No ehkäpä mikään muu ei "mätä" kuin se, että kyseessä on mulkvisti ihminen joka on huomannut, että kukaan ei oikeastaan mahda enää millekään eikä kellekään mitään joten miksi vaivautua, kun kaikki käy siten helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vähiten nyt tarvitaan uteliaita sukulaisia närppimään juttua.

En kysele, mutta kertovat ja kysyvät neuvoja. Olen neuvonut samoja, mitä kuulemma ammattilaiset, mm. tabletti ja puhelin pois ym. mutta eivät ole tehneet koska teini suuttuu ja saa raivokohtauksia ja hajottaa paikat. Käsiksi ei tietenkään saa käydä vaikka kuinka riehuisi. ap

Vanhemmat voivat aina pitää riehuvasta kiinni. t: sossu

Kannattaa opetella pari lukkotekniikkaa, siinä ei teini kauaa riehu käsilukossa lattialla tai hapetusotteessa jos ei muu auta. Teinille tulee tehdä selväksi pelisäännöt ja kuka laumaa johtaa. 18v täytettyään voi sitten loppuikänsä maata sohvalla sosiaalitukien varassa, mutta meillä kotona ei sitä tee, vaikka olisi kuinka "mukasairas" eli masentunut tai kiusattu.

Ensimmäisenä netti kontrolliin ja sopivat estot kodin palomuuriin, netin keskustelupalstoilta nämä vätykset löytävät kaikenlaisia ideoita ja ajatuksia ja kuvittelevat olevansa tilanteen herroja.

Toinen on raha, sitä ei tarvitse teinille antaa, ruokaa löytyy jääkaapista ja katto pään päällä.

Näin selvitään vähän vaikeammastakin murrosiästä.

Valitettavasti teinikin osaa nuo itsepuolustusjutut kun on harrastanut itsepuolustusta aiemmin. Jäisi pää vetävän käteen.