Lue keskustelun säännöt.
Uusperheongelmia
Maria
05.10.2018 |
Auttakaa nyt...
Meillä on avioerosta aikaa jo yli 10 vuotta ja lapset jo isoja (19 ja 17). Mies eli ensin pitkään yhden naisen kanssa (jota lapset ei voineet sietää ja joka oli suorastaan ilkeä lapsille). Erosivat sitten ja nyt mies on löytänyt uuden naisen ja haluaisi että lapset tutustuisivat tähän. Mutta lapsia ei kiinnosta yhtään. Eivät halua mennä isälleen, jos on pelko, että ko nainen on siellä myös.
Ja nyt tuli sitten uusin ja pahin isku: Lapset on isänsä kanssa harrastaneet erästä kamppailulajia jo monta vuotta. Se on ikään kuin ollut heidän yhteinen juttu. Nyt isän uuden naisystävän lapsi on tullut samaan harrastukseen mukaan. Ja lapset ilmoitti, että lopettaa harrastuksensa.
Mies vaatii, että pakotan lapset tapaamaan uuden naisystävän ja että puhun heille järkeä, että eivät lopeta rakasta harrastusta. Olen yrittänytkin, mutta ei mene perille... Pahaa en ole puhunut x-miehestäni tai uudesta naisesta KOSKAAN. Mutta lapset on ei vaan halua tähän ihmiseen tutustua (aikaisemmat huonot kokemukset siellä varmaan painaa). Ja nyt sitten mies haukkuu minua, kun en pidä huolta lasten isäsuhteesta. Mutta eihän se minun tehtävä ole!!!!! Eikähän se nyt ole ihan x-mieheni ja lasten tehtävä rakentaa sellainen isä-lapsisuhde joka kantaa myös nyt, kun lapset ovat lähes aikuisia. Enhän minä sitä voi heidän puolestaan tehdä?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on yhteisem ajan määrästä: isä viettää heidän kanssaan keskimäärin 4 vuorokautta kuukaudessa. Minun kanssa ovat loput 26. Ihan ymmärrettävää että sen 4 päivää haluavat isän keskittyväm heihin mutta osan minun kanssani ovat valmiina jakamaan sillä olen heidän kanssaan niin paljon
Kyllä tuohon liittyy muitakin asioita kuin yhdessäolon maarä.
Me olemme molemmat uusissa naimisissa. Minun kumppaniini lapset kuitenkin suhtautuvat paremmin kuin isän kumppaniin. Koska
- minun puolisoni on rennompi, ja isän puoliso nipompi
- minun puolisoni jättää lapset rauhaan, kun isän puoliso puhuu ja on sosiaalinen, mitä lapset eivät haluaisi
- meillä on vapautta valita mitä tekee, ja isä pakottaa tekemään kaikkea yhdessä ’koska olemme nyt perhe”. Tämä lisää vain uhmaa.Olet kyllä ihan oikeassa. Edesmennyt kihlattuni antoi lapsille tilaa tutustua rauhassa. Ei loukkaantunut jos olivat ruokapöydässä hiljaa. He saivat mennä omaan huoneeseensa jos halusivat mutta saivat yhtä hyvin jäädä meidän seuraan jos halusivat. Isänsä luona käyvät enemmän "kylässä" ja heidän odotetaan seurustelevan mikä on heille ahdistavaa577
Tiedätkö, että olet kaksoisolentoni? Siis koko ketjun ajan.
Edellinen
Ihanko totta? Hauska
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta täälläkin on nyt paljon ollut keskustelua siitä, että mikä sen isän uuden naisystävän rooli sitten pitäisi olla... Ensinnäkin hyvä muistaa, että kyseessä on todellakin isän uusi, aika tuore tyttö/naisystävä (ei uusi puoliso). Toisaalta minusta aikuisen olisi hyvä ottaa huomioon lapsen luonne. Siinä misä joku muu ottaa heti uuden ihmisen vastaan avosylin, minun lapseni ovat koko ikänsä olleet aika varautuneita ja ujoja. Uskon, että tilannne korjaantuisi kun heille annettaisiin aikaa tutustua omilla ehdoillaan
Missä lajissa on kokeneet ja aloittelijat samassa?
Vierailija kirjoitti:
Mutta täälläkin on nyt paljon ollut keskustelua siitä, että mikä sen isän uuden naisystävän rooli sitten pitäisi olla... Ensinnäkin hyvä muistaa, että kyseessä on todellakin isän uusi, aika tuore tyttö/naisystävä (ei uusi puoliso). Toisaalta minusta aikuisen olisi hyvä ottaa huomioon lapsen luonne. Siinä misä joku muu ottaa heti uuden ihmisen vastaan avosylin, minun lapseni ovat koko ikänsä olleet aika varautuneita ja ujoja. Uskon, että tilannne korjaantuisi kun heille annettaisiin aikaa tutustua omilla ehdoillaan
Toki, jotta jonkinlainen suhde tähän isän uutteen naisystävään olisi mahdollinen, niin lastenkin pitäisi jossain vaiheessa tulla vastaan...Molemminpuolin tarvittaisiin ymmärrystä. Mutta edelleenkin, voin hieman tasoittaa tietä yrittämällä kertoa miehelle lasten tuntemuksista ja puhumalla lapsille, mutta loppujen lopuksi kyllä kolmen aikuisen ihmissen pitää itse kyetä pitämää huolta suhteestaan. Ei se voi olla enää minun vastuulla
Vierailija kirjoitti:
Missä lajissa on kokeneet ja aloittelijat samassa?
Harrastusryhmässä, jonka ikähaitari on n 10-aikuinen ja jossa kaikki harrastavat samaan aikaan pienryhmiin jaettuna (lajia en viitsi sanoa ettei kukaan vaan tunnista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lajissa on kokeneet ja aloittelijat samassa?
Harrastusryhmässä, jonka ikähaitari on n 10-aikuinen ja jossa kaikki harrastavat samaan aikaan pienryhmiin jaettuna (lajia en viitsi sanoa ettei kukaan vaan tunnista)
Jotakin ryhmän tasosta kertoo varmasti sekin, että isä todellakin osallistui itsekin harjoituksiin (ei vaan kuskanut lapsia). Tässä ryhmässä tosiaan kaikki "vauvasta vaariin" ja aloittelijasta konkariin harrastaa yhdesä
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aiemmin haukuttu uusperheiden äitejä, jotka ulkoistavat itsensä miehen lasten elämästä. Näköjään on myös väärin, jos uusperheen vanhemmat haluaisivat viettää aikaa yhdessä lasten kanssa. Hirveä uusi nainen vieläpä on sosiaalinen lapsia kohtaan. Mikä narttu.
Mieheni lapset ovat tulossa meille tänään. Ajattelin lähteä leffaan ja ulos viettämään aikaa yksinäni ja sitten lukittaudun makuuhuoneeseen. Katsotaan onnistunko olemaan puhumatta lapsille sanaakaan viikonlopun aikana. Kyllä tämä etäinen vetäytyvä tyyli on parempi!
Jos miehesi lapset kaikin tavoin viestittävät, että haluaisivat välillä viettää ihan kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa, niin silloin varmasti olsi hieno ajatus, että lähdet leffaan. Mutta kaikki lapset eivät varmaankaan tämänkään suhteen ole samanlaisia. Sinä ja miehesi toivottavasti tunnette miehesi lapsia sen verran, että tiedätte mitä he arvostavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa, jonka mielestä se isä käyttäytyy vähintäänkin yhtä lapsellisesti kuin teini-ikäset lapsensa?
Mietitäänpäs hetki asiaa näin: harrastat ystäväsi kanssa jotain lajia vuodesta toiseen, aina te kaksi ja siiinä sivussa juttelette ja vaihdatte kuulumisia, kun näette harvoin. Yhtenä päivänä ystäväsi tuo toisen ystävän mukanaan. Ihan tuosta vaan mitään kertomatta etukäteen. Miltä tuntuisi? Et voi vaihtaa kuulumisia, et keskustella itsellesi tärkeistä asioista vaan seuraat vieressä, miten ystäväsi keskittyy tähän uuteen ystäväänsä. Normaalisti olisi ihan ok, että tutustut uuteen ihmiseen, jos siitä on kerrottu etukäteen ja se tapahtuu tilanteessa, joka ei ole vain sinun ja ystäväsi juttu. Mutta nyt vuosikausien yhteinen juttu muuttuukin tuosta vain. Haluaisitko mennä jatkossa seuraaaan näiden kahden muun kuulumisten vaihtoa?
Ehkä aikuinen, yli kolmekymppinen pystyisi nielemään oman mielipahansa, mutta nyt puhutaan teineistä, ihmisistä, joiden maailma on kovin mustavalkoinen. Isä on tosiaan korvannut heidät ja yrittää pakottaa heidtä katselemaan vierestä hänen uutta perhe-elämäänsä. Kyllä huomaa, että hyvin harva pystyy tajuamaan, mitä lapsen päässä pyörii uusperheilyä seuratessa. Ihan aina on kyse kilpailijasta, oli vanhemmilla sitten uusi puoliso, uusi lapsi tms. Jotkut ihmiset eivät ota asiaa niin vakavasti, ehkä kyseinen vanhempi on muutenkin etäisempi eikä toisen välinpitämättömyys satuta, mutta on ihmisiä, joita tuollainen satuttaa ja syvästi.
Aikuisen keski-ikäisen ihmisen luulisi sentään tajuavan jotain. Miksi hän ei kertonut lapsilleen, että ottaa mukaan ylimääräisen? Taisi arvata, miten lapset reagoivat. Ja se taas tarkoittaa, ettei isää kiinnosta lastensa tuntemukset, ajatukset ja toiveet. Tärkeintä on ilmeisesti näyttää uudelle hoidolle olevansa todellinen superisä, ja nyt lapset pilasivat tämän mahdollisuuden häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jonka mielestä se isä käyttäytyy vähintäänkin yhtä lapsellisesti kuin teini-ikäset lapsensa?
Mietitäänpäs hetki asiaa näin: harrastat ystäväsi kanssa jotain lajia vuodesta toiseen, aina te kaksi ja siiinä sivussa juttelette ja vaihdatte kuulumisia, kun näette harvoin. Yhtenä päivänä ystäväsi tuo toisen ystävän mukanaan. Ihan tuosta vaan mitään kertomatta etukäteen. Miltä tuntuisi? Et voi vaihtaa kuulumisia, et keskustella itsellesi tärkeistä asioista vaan seuraat vieressä, miten ystäväsi keskittyy tähän uuteen ystäväänsä. Normaalisti olisi ihan ok, että tutustut uuteen ihmiseen, jos siitä on kerrottu etukäteen ja se tapahtuu tilanteessa, joka ei ole vain sinun ja ystäväsi juttu. Mutta nyt vuosikausien yhteinen juttu muuttuukin tuosta vain. Haluaisitko mennä jatkossa seuraaaan näiden kahden muun kuulumisten vaihtoa?
Ehkä aikuinen, yli kolmekymppinen pystyisi nielemään oman mielipahansa, mutta nyt puhutaan teineistä, ihmisistä, joiden maailma on kovin mustavalkoinen. Isä on tosiaan korvannut heidät ja yrittää pakottaa heidtä katselemaan vierestä hänen uutta perhe-elämäänsä. Kyllä huomaa, että hyvin harva pystyy tajuamaan, mitä lapsen päässä pyörii uusperheilyä seuratessa. Ihan aina on kyse kilpailijasta, oli vanhemmilla sitten uusi puoliso, uusi lapsi tms. Jotkut ihmiset eivät ota asiaa niin vakavasti, ehkä kyseinen vanhempi on muutenkin etäisempi eikä toisen välinpitämättömyys satuta, mutta on ihmisiä, joita tuollainen satuttaa ja syvästi.
Aikuisen keski-ikäisen ihmisen luulisi sentään tajuavan jotain. Miksi hän ei kertonut lapsilleen, että ottaa mukaan ylimääräisen? Taisi arvata, miten lapset reagoivat. Ja se taas tarkoittaa, ettei isää kiinnosta lastensa tuntemukset, ajatukset ja toiveet. Tärkeintä on ilmeisesti näyttää uudelle hoidolle olevansa todellinen superisä, ja nyt lapset pilasivat tämän mahdollisuuden häneltä.
Voi mä oon NIIN samaa mieltä sun kanssa. AP:n teinit ehkä käyttäytyy lapsellisesti, mutta se isä on vähintään yhtä lapsellinen. Ei osaa yhtään asettua lastensa asemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jonka mielestä se isä käyttäytyy vähintäänkin yhtä lapsellisesti kuin teini-ikäset lapsensa?
Mietitäänpäs hetki asiaa näin: harrastat ystäväsi kanssa jotain lajia vuodesta toiseen, aina te kaksi ja siiinä sivussa juttelette ja vaihdatte kuulumisia, kun näette harvoin. Yhtenä päivänä ystäväsi tuo toisen ystävän mukanaan. Ihan tuosta vaan mitään kertomatta etukäteen. Miltä tuntuisi? Et voi vaihtaa kuulumisia, et keskustella itsellesi tärkeistä asioista vaan seuraat vieressä, miten ystäväsi keskittyy tähän uuteen ystäväänsä. Normaalisti olisi ihan ok, että tutustut uuteen ihmiseen, jos siitä on kerrottu etukäteen ja se tapahtuu tilanteessa, joka ei ole vain sinun ja ystäväsi juttu. Mutta nyt vuosikausien yhteinen juttu muuttuukin tuosta vain. Haluaisitko mennä jatkossa seuraaaan näiden kahden muun kuulumisten vaihtoa?
Ehkä aikuinen, yli kolmekymppinen pystyisi nielemään oman mielipahansa, mutta nyt puhutaan teineistä, ihmisistä, joiden maailma on kovin mustavalkoinen. Isä on tosiaan korvannut heidät ja yrittää pakottaa heidtä katselemaan vierestä hänen uutta perhe-elämäänsä. Kyllä huomaa, että hyvin harva pystyy tajuamaan, mitä lapsen päässä pyörii uusperheilyä seuratessa. Ihan aina on kyse kilpailijasta, oli vanhemmilla sitten uusi puoliso, uusi lapsi tms. Jotkut ihmiset eivät ota asiaa niin vakavasti, ehkä kyseinen vanhempi on muutenkin etäisempi eikä toisen välinpitämättömyys satuta, mutta on ihmisiä, joita tuollainen satuttaa ja syvästi.
Aikuisen keski-ikäisen ihmisen luulisi sentään tajuavan jotain. Miksi hän ei kertonut lapsilleen, että ottaa mukaan ylimääräisen? Taisi arvata, miten lapset reagoivat. Ja se taas tarkoittaa, ettei isää kiinnosta lastensa tuntemukset, ajatukset ja toiveet. Tärkeintä on ilmeisesti näyttää uudelle hoidolle olevansa todellinen superisä, ja nyt lapset pilasivat tämän mahdollisuuden häneltä.
Uskon, että onnistuit kuvaamaan lasteni ajatukset aika osuvasti. Tämä harrastus oli todellakin ollut monen vuoden ajan se heidän oma juttu. Se jokin joka yhdisti juuri heitä ja heidän isäänsä. Ja siinä samalla kun harkoissa tavattiin, juteltiin myös muut kuulumiset. Ja sitten yhtäkkiä yhtenä päivänä isä tuleekin uuden naisystävän lapsen kansssa, tämä lapsi jopa kulkee matkat isän autossa ja saa vaihtaa kuulumisia automatkankin aikana. Yhtäkkiä se "meidän yhteinen juttu" tuntuukin enemmän isän ja isän uuden naisystävän lapsen jutulta
Mutta kyllähän tämä tilanne harmittaa.
Oikeasti haluaisin, että lapsilla olisi hyvä isäsuhde. Minusta se on tärkeää vielä aikuisenakin.
Toiseksi minusta on tosi sääli, jos lapset todellakin lopettaa kivan harrastuksen, joka oli heille tärkeä monen vuoden ajan.
Mutta siltikin olen nyt entistä vahvemmin sitä mieltä, että minä siirryn nyt syrjään tästä sopasta ja annan heidän hoitaa tilanteen kuntoon ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä vaikuttaa "nyt teette niinkuin minä sanon!!"-tyypiltä. Ei sellaisen vanhemman kanssa oikein pysty keskustelemaan mistään.
Niin, ensin isä hylkäsi perheensä, vaimon ja lapset jonkun toisen naisen kanssa. Tämä nainen ei edes pitänyt näistä lapsista eivätkä lapset halunneet olla tekemisissä tämän naisen kanssa. Sitten isällä on uusi nainen ja lapset eivät välitä tutustua häneen tämän aikaisemman kokemuksen vuoksi. Sitten isä tuo hänen ja lastensa harrastukseen mukaan (ja yllättäen) tämän uuden naisen lapsen ja ihmettelee, että hänen omat lapsensa vuorostaan hylkäävät sekä harrastuksensa että isänsä. Kuinka idiootin tämän miehen pitää olla, eikö mikään raksuta?
Isä on hoitanut homman huonosti. Kukaan muu ei voi tehdä tätä hänen puolestaan.
Erota voi eikä se tarkoita sitä, että lapset hylätään. Mutta jos ei sanoin JA teoin osoita lapsilleen, että heitä ei hylätä eikä mikään ole tärkeämpää kuin he niin käteen menee. Ja se harrastus olisi pitänyt pitää isän ja lasten juttuna, nyt tämä mies sössi senkin kun ei kysynyt lastensa mielipidettä.
Toivottavasti miehellä ja hänen uuden naisensa lapsella on kivaa harrastuksessaan koska mies käytöksellään on jo tainnut menettää kontaktin ja auktoriteetin omiin lapsiinsa.
Entisenä vaimona voisin lasten vuoksi korkeintaan avata kuvion miehelle mutta en alkaisi ratkomaan asioita hänen puolestaan.
En ole muuten mikään automaattisesti miehet on syvältä tyyppi mutta joskus ihmetyttää eikö yhtään näe sitä kuviota eikä ymmärrä miten omat lapset tuntevat, ajattelevat.
Se harrastus on ollut lasten ja isän juttu, ja isä on jo aika monen kertaa osoittanut ettei välitä lastensa tunteista tai mielipiteistä. Ero, uusi ynseä nainen, jälleen uusi nainen ja sitten tadaa uuden naisen lapsi tulee mukaan isän ja lasten harrastukseen. Jos ei välitä niin sitten kohta ei välitä muutkaan. Näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, ensin isä hylkäsi perheensä, vaimon ja lapset jonkun toisen naisen kanssa. Tämä nainen ei edes pitänyt näistä lapsista eivätkä lapset halunneet olla tekemisissä tämän naisen kanssa. Sitten isällä on uusi nainen ja lapset eivät välitä tutustua häneen tämän aikaisemman kokemuksen vuoksi. Sitten isä tuo hänen ja lastensa harrastukseen mukaan (ja yllättäen) tämän uuden naisen lapsen ja ihmettelee, että hänen omat lapsensa vuorostaan hylkäävät sekä harrastuksensa että isänsä. Kuinka idiootin tämän miehen pitää olla, eikö mikään raksuta?
Isä on hoitanut homman huonosti. Kukaan muu ei voi tehdä tätä hänen puolestaan.
Erota voi eikä se tarkoita sitä, että lapset hylätään. Mutta jos ei sanoin JA teoin osoita lapsilleen, että heitä ei hylätä eikä mikään ole tärkeämpää kuin he niin käteen menee. Ja se harrastus olisi pitänyt pitää isän ja lasten juttuna, nyt tämä mies sössi senkin kun ei kysynyt lastensa mielipidettä.
Toivottavasti miehellä ja hänen uuden naisensa lapsella on kivaa harrastuksessaan koska mies käytöksellään on jo tainnut menettää kontaktin ja auktoriteetin omiin lapsiinsa.
Entisenä vaimona voisin lasten vuoksi korkeintaan avata kuvion miehelle mutta en alkaisi ratkomaan asioita hänen puolestaan.
En ole muuten mikään automaattisesti miehet on syvältä tyyppi mutta joskus ihmetyttää eikö yhtään näe sitä kuviota eikä ymmärrä miten omat lapset tuntevat, ajattelevat.
Se harrastus on ollut lasten ja isän juttu, ja isä on jo aika monen kertaa osoittanut ettei välitä lastensa tunteista tai mielipiteistä. Ero, uusi ynseä nainen, jälleen uusi nainen ja sitten tadaa uuden naisen lapsi tulee mukaan isän ja lasten harrastukseen. Jos ei välitä niin sitten kohta ei välitä muutkaan. Näin se vaan menee.
Kiitos loistavasta pohdinnasta, sinulla on monta hyvää pointtia.
Täytynee yrittää x-miehelle vielä kerran avata asiaa lasten näkökulmasta. Sen jälkeen hän on omillaan
Minä vastaavassa tilanteessa yritin selittää eksälle. Sain kuulla olevani katkera. Ja mikä minä olin mitään sanomaan, kun en ollut koskaan paikalla heidän kanssaan.
Se kaksoisolento
Se nyt on sama mitä exä sanoo, lasten vuoksi sitä kuviota voi avata exälle jos lasten on hankala itse sitä sanoa tai pukea sanoiksi. Äitinä kysyisin myös ensin lapsilta, että mikä teitä eniten harmittaa, mitkä asiat on teistä ihan perseestä. Joku ainakin on kiinnostunut lasten mielipiteistä.
Ylipäätään ihmisten täytyisi ymmärtää, että kostaminen toisen teot uudelle ihmiselle ei ratkaise mitään.
Se on inhimillistä, mutta väärin.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään ihmisten täytyisi ymmärtää, että kostaminen toisen teot uudelle ihmiselle ei ratkaise mitään.
Se on inhimillistä, mutta väärin.
Se on luonnollista ja oikein. Miksi lasten pitää aina sopeutua? Nyt on isän vuoro sopeutua. Isällä oli jo aikansa ja paikkansa. Aikuista ihmistä ottaa tietysti kupoliin kun ei pysty toisia aikuisia määräilemään, mutta niin se elämä vaan menee.
Tarina jatkuu... ja nyt meinaa mennä hermo!
Yritin lapsille vielä vähän puhua ja puolustaa x-miestä. Siihen vanhin lapsi totesi: "Mitö sä aina sitä puolustat, kun se viimeksikin vain haukkui sua"
Voi että mua suututtaa! Luulin että se oli edes yhdessä sovittu, että kumikaan ei puhu toisesta pahaa lapsille
Tiedätkö, että olet kaksoisolentoni? Siis koko ketjun ajan.
Edellinen