Lue keskustelun säännöt.
Uusperheongelmia
Maria
05.10.2018 |
Auttakaa nyt...
Meillä on avioerosta aikaa jo yli 10 vuotta ja lapset jo isoja (19 ja 17). Mies eli ensin pitkään yhden naisen kanssa (jota lapset ei voineet sietää ja joka oli suorastaan ilkeä lapsille). Erosivat sitten ja nyt mies on löytänyt uuden naisen ja haluaisi että lapset tutustuisivat tähän. Mutta lapsia ei kiinnosta yhtään. Eivät halua mennä isälleen, jos on pelko, että ko nainen on siellä myös.
Ja nyt tuli sitten uusin ja pahin isku: Lapset on isänsä kanssa harrastaneet erästä kamppailulajia jo monta vuotta. Se on ikään kuin ollut heidän yhteinen juttu. Nyt isän uuden naisystävän lapsi on tullut samaan harrastukseen mukaan. Ja lapset ilmoitti, että lopettaa harrastuksensa.
Mies vaatii, että pakotan lapset tapaamaan uuden naisystävän ja että puhun heille järkeä, että eivät lopeta rakasta harrastusta. Olen yrittänytkin, mutta ei mene perille... Pahaa en ole puhunut x-miehestäni tai uudesta naisesta KOSKAAN. Mutta lapset on ei vaan halua tähän ihmiseen tutustua (aikaisemmat huonot kokemukset siellä varmaan painaa). Ja nyt sitten mies haukkuu minua, kun en pidä huolta lasten isäsuhteesta. Mutta eihän se minun tehtävä ole!!!!! Eikähän se nyt ole ihan x-mieheni ja lasten tehtävä rakentaa sellainen isä-lapsisuhde joka kantaa myös nyt, kun lapset ovat lähes aikuisia. Enhän minä sitä voi heidän puolestaan tehdä?
Kommentit (102)
sano lapsillesi, että heillä on oikeus omiin tunteisiinsa ja omiin mielipiteisiinsä.
Sano miehelle, että hoitaa suhteensa lapsiin ihan itse. Sinä et enää ole välikädessä.
Sitten olet hiljaa ja katsot mitä tapahtuu. Jos eksä riehuu, niin anna riehuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lähdettäisiin oikeuteen määrittelemään sitä lähivanhemmuutta, yksi kriteereistä olisi kumpi vanhemmista tukisi paremmin sitä että myös lapsen oikeus muualla asuvaan vanhempaan toteutuisi.
Kyllä se on tuossa vaiheessa elämää isän oma tehtävä hoitaa suhteet kuntoon lastensa kanssa.
Nuoret voivat itsekin jo keskustella isänsä kanssa mikä heille on tärkeää ja mitä haluavat ja mitä ei. Pelkkä mökötys ei auta.
Sanot vaan miehelle että sinä et sekaannu asiaan koska se ei sinulle enää kuulu.
Oikeuteen määrittelemään TÄYSI-IKÄISEN lapsen vanhemmuutta???? Oletko tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdettäisiin oikeuteen määrittelemään sitä lähivanhemmuutta, yksi kriteereistä olisi kumpi vanhemmista tukisi paremmin sitä että myös lapsen oikeus muualla asuvaan vanhempaan toteutuisi.
Olipa hölmö lause. Tuon ikäisten kanssa ei lähdetä oikeuteen. Ei vastuu ole äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdettäisiin oikeuteen määrittelemään sitä lähivanhemmuutta, yksi kriteereistä olisi kumpi vanhemmista tukisi paremmin sitä että myös lapsen oikeus muualla asuvaan vanhempaan toteutuisi.
Olipa hölmö lause. Tuon ikäisten kanssa ei lähdetä oikeuteen. Ei vastuu ole äidin.
Olet väärässä. Äidillä on vastuu ponnistella sen eteen, että tapaamiset sujuu ja ne toteutuu lapsen edun mukaisesti.
Lapsen oikeus etävanhempaan ja lähivanhemmuus? Haloo LAPSET ovat 17 ja 19v. Toinen on siis jo aikuinen ja tekee ovat päätöksensä ihan itse ja ei siihen mamman mutinat auta tai isän riehumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin olen yrittänyt tehdäkin, mutta mieheltä tulee vihainen viesti toisensa jälkeen... Lopetin sitten niihin vastaamisen. Tiedän, että on lapsellista jättää vaan vastaamatta, mutta en jaksa sitä räksytystä asiasta, joka ei oikeasti ole minun vastuullani.
Lapsille olen yrittänyt sanoa, että puhuisivat isälleen ja kertoisivat ajatuksistaan. Mutta jotenkin se keskustelu tuntuu olevan heille vaikeata
Juu siitä vaan oikeuteen. Voi apua mahtaisi tuomarilla olla pokassa pitelemistä kun isä vaatisi että aikuisen lapsen pitää kyläillä ja harrastaa niinkuin isä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdettäisiin oikeuteen määrittelemään sitä lähivanhemmuutta, yksi kriteereistä olisi kumpi vanhemmista tukisi paremmin sitä että myös lapsen oikeus muualla asuvaan vanhempaan toteutuisi.
Olipa hölmö lause. Tuon ikäisten kanssa ei lähdetä oikeuteen. Ei vastuu ole äidin.
Olet väärässä. Äidillä on vastuu ponnistella sen eteen, että tapaamiset sujuu ja ne toteutuu lapsen edun mukaisesti.
Äidillä ei ole vastuuta tuon ikäisten kanssa. 15-vuotias saa tehdä jo oman muuttoilmoituksenkin.
Ja muutenkin käsittääkseni äidin vastuu liittyy siihen, että hän ” ei hankaloita” tapaamisia (ap ei ole tapaamisia vastaan) ja hän tukee tapaamisia (ap on sanonut lapsille, että tapaisivat isäänsä tms). Ei siinä sen enempää tarvitse ponnistella.
alkup Maria kirjoitti:
Näin olen yrittänyt tehdäkin, mutta mieheltä tulee vihainen viesti toisensa jälkeen... Lopetin sitten niihin vastaamisen. Tiedän, että on lapsellista jättää vaan vastaamatta, mutta en jaksa sitä räksytystä asiasta, joka ei oikeasti ole minun vastuullani.
Lapsille olen yrittänyt sanoa, että puhuisivat isälleen ja kertoisivat ajatuksistaan. Mutta jotenkin se keskustelu tuntuu olevan heille vaikeata
Ei se ole lapsellista. Jos vastaamisesta ei ole mitään hyötyä, niin sitä ei kannata tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
x-mies ja lapset on ikävä kyllä siinä mielessä samasta puusta veistettyjä, että eivät juuri keskustele. Eli vaikka kuinka yritän sanoa, että kertoisivat isälleen, miksi uuden naisystävän lapsen tuleminen HEIDÄN yhteiseen harrastukseen, tuntuu pahalta, niin eivät kerro. Tai vaikka kuinka yritän sanoa, että yrittäisivät kertoa, miksi heillä ei ole halua tutustua uuteen naisystävään ja miksi pelkäävät, että naisesta tulee koko ajan isompi ja isompi osa heidän yhteisiä juttujaan, niin eivät kerrot. Lopettavat vaan mielummin sen harrastuksen tai isällään käynnin. Enkä minä tosiaan aikuista ja lähes aikuista voi enää väkisin isälleen viedä.
Toivomuksenani on, että heillä olisi hyvä suhde isäänsä, mutta kyllä se on ihan heidän ja isänsä tehtävä sellainen luoda. En minä sitä voi heidän puolestaan tehdä
Jos se ukko räksyttää sinulle niin räksyttää varmaan nuorillekin niin vaikea keskustella. Nuoret kokee että pääsee helpommalla kun pitävät hajurakoa. Isä ei ole tajunnut että lapset ovat kasvaneet itsenäisiksi ihmisiksi.
Voit olla vastaamatta miehelle kun menee jankutukseksi. Mies tietää mitä mieltä nuoret ovat ja mitä mieltä sinä olet ja sen kanssa pitää nyt oppia elämään tai yrittää itse muuttaa tilanne paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdettäisiin oikeuteen määrittelemään sitä lähivanhemmuutta, yksi kriteereistä olisi kumpi vanhemmista tukisi paremmin sitä että myös lapsen oikeus muualla asuvaan vanhempaan toteutuisi.
Siis 19-vuotias on jo täysikäinen ja päättää ihan itse, missä asuu. Samoin 17-vuotias on vuoden päästä, eihän oikeus edes ehtisi käsitellä mitään lähivanhemmuutta ennen täysi-ikuisuutta. Aikuiset lapset päättää asioistaan ihan itse.
Sanot sille rakkaalle entiselle puolisollesi, että lapsenne on jo itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä ja itse vastuussa omista valinnoistaan ja että olet kasvattanut lapsenne niin hienosti, että he omaavat jo ihan oman ajattelukyvyn.
No kyllä lähes aikuiset lapsetkin käyttäytyy lapsellisesti. Jos isän edellinen kumppani on ollut heille ilkeä ei se tarkoita, että nykyinen on.
Ja tuo harrastuksen lopettaminen. Hohhoijaa, miksi? Mutta senkun lopettavat, heiltä otseltään se on pois.
Miten jaksat edes miettiä koko asiaa. Anna olla. "Lapset" elää jo vähitellen omaa elämäänsä ja tekevät itsenäisiä päätöksiä. Tuonikäiset saattavat asua jo _omillaan_ eli tuollaiset harrastus- tai tutustumisasiat eivät todellakaan kuulu vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä lähes aikuiset lapsetkin käyttäytyy lapsellisesti. Jos isän edellinen kumppani on ollut heille ilkeä ei se tarkoita, että nykyinen on.
Ja tuo harrastuksen lopettaminen. Hohhoijaa, miksi? Mutta senkun lopettavat, heiltä otseltään se on pois.
Jokainen meistä saa elää niin kuin itse haluaa. Syyllistäminen on viimeinen keino, millä kannattaa saada toinen ihminen ajattelemaan toisin.
Ohis
alkup Maria kirjoitti:
x-mies ja lapset on ikävä kyllä siinä mielessä samasta puusta veistettyjä, että eivät juuri keskustele. Eli vaikka kuinka yritän sanoa, että kertoisivat isälleen, miksi uuden naisystävän lapsen tuleminen HEIDÄN yhteiseen harrastukseen, tuntuu pahalta, niin eivät kerro. Tai vaikka kuinka yritän sanoa, että yrittäisivät kertoa, miksi heillä ei ole halua tutustua uuteen naisystävään ja miksi pelkäävät, että naisesta tulee koko ajan isompi ja isompi osa heidän yhteisiä juttujaan, niin eivät kerrot. Lopettavat vaan mielummin sen harrastuksen tai isällään käynnin. Enkä minä tosiaan aikuista ja lähes aikuista voi enää väkisin isälleen viedä.
Toivomuksenani on, että heillä olisi hyvä suhde isäänsä, mutta kyllä se on ihan heidän ja isänsä tehtävä sellainen luoda. En minä sitä voi heidän puolestaan tehdä
Onhan se vähän lapsellista, että lapsesi kiukuttelevat kuin pikkulapset joilta on viety kaikki lelut ja karkit kun joku aloittaa saman harrastuksen :D
Ei onnistu isän vaatimukset. Tuon ikäiset päättävät itse tapaavatko isäänsä vai ei. Samoin harrastuksistaan. Isä nyt vaan sopeutuu tilanteeseen kuten lapsetkin ovat ennen joutuneet sopeutumaan.