HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään

SSRI-lääkkeet saattaa tuhota miehellä erektion pysyvästi ja vähintään lääkkeen syömisen ajaksi tulee jonkilaisia ongelmia seksin suhteen (ei seiso, ei haluta, seisoo mutta ei laukea tai kestää tolkuttoman pitkään, yms.). Lääkäri vähätteli tätä huolenaihetta ja yritti kaupitella minulle kyseisiä lääkkeitä turvallisina. Noh, jäipä häneltä boonukset saamatta kun en ostanut kyseisiä lääkkeitä vaikka reseptin kirjoittikin.

En usko omien kokemukseni perusteella ja muutenkaan, että masennuslääkkeiden vieroitusoireiden hankaluudesta ja masennuslääkkeiden haitoista ymmärretään lääkärikunnassa kunnolla, sanoi tuo Isometsä mitä sanoi. Oma lääkäri sanoi että masennuslääkkeiden vieroitusoireista nyt ei ole mitenkään hirveästi tutkimusta. Olin että onpas kiva kuulla. Ajattelin että minun elämälläni on pelattu venäläistä rulettia näitä määrätessä ja ei ole edes täysin ymmärretty mitä seurauksia pitemmällä tähtäimellä niistä on. Sitä ei vaan koskaan minulle sanottu, ja kuva lääkkeistä "maalattiin ruusunpunaiseksi". En koskaan koe kuulleeni riittävää informaatiota tehdäkseni kunnollisen päätöksen niiden käytöstä.

Minulle ei koskaan määräämishetkellä kerrottu asioita mitä olisin masennuslääkkeistä halunnut tietää. Ne tulivat vasta jälkikäteen selväksi. Niitä oli mm. nämä:

- järkyttävä päiväväsymys lääkettä käyttäessä

- tunnetason leikkautuminen, apatian ja välinpitämättömyyden lisääntyminen mikä paheni mitä isompi lääkeannos

- seksuaalisen toimintakyvyn ongelmat. Seksi ei tuntunut millekään. Ne on jatkuneet pitkään lopetuksen jälkeen ja olen ollut kolme vuotta harrastamatta seksiä koska minulle ei koskaan tule sellaista tunnetta ja seksi on niin laimea kokemus (ennen lääkettä ei ollut)

- yhden päivän annoksen ottamatta jättämisestä tuli sähköiskuja päähän katseen liikuttelusta ja toimintakyvyn laskua ja pökkyräisyyttä. Tunsin olevani riippuvainen lääkkeen ottamisesta, koska muutoin olo oli karmea. Lääke oli saatava joka päivä.

- vieroitusoireet jotka oli vaikeita. En kuvitellut niitä, sillä ensimmäisellä kerralla kun yritin vieroittautua en rehellisesti sanottuna tiennyt mistään vieroitusoireista. Ihmettelin vaan sitä karmeaa oloa.

- mahdolliset ongelmat raskausaikana ja ongelmat lapselle. (minulle määrättiin niitä nuorena aikuisena mainitsematta näistä mitään)

- se että lääke tekee ongelmien päälle omat ongelmansa ja niistä vieroittautuminen on oma ongelmansa

Suun kuivumisesta sentään sanottiin, vaan senkin merkitys selveni vähän paremmin jatkuvan reikiintymisen takia lääkkeenkäytön aikana mikä johti hammaslääkärissä ramppaamiseen. Sitä painotettiin, että lääkket voi lopettaa milloin vaan helposti. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Ei todellakaan onnistunut helposti ja milloin vaan ei varsinkaan. Työelämässä olo ja vieroitus oli mahdoton yhdistelmä kun olin ollut lääkkeillä jo vuosia.

Itse olin kolmasosan elämästäni lääkityksellä nuoresta aikuisesta lähtien ja voin sanoa että vieroitus oli täysi helvetti. Vaivuin syvimpään masennukseen ja identiteettikriisiin mitä olin koskaan kokenut. Sain kummallisia  sahaavia mielialanvaihtelua ja ne tunteet oli järkyttäviä, semmoista raivoa mitä en ole kokenut koskaan ja semmoista täydellistä mitäänsanomatonta oloa, anhedoniaa. Stressinsietokykyni laski niin että kengännauhojen solmiminen tuntui vaikealta tehtävältä ja mikään korkea stressi sai hermoromahdus olon partaalle. Tämä olo oli täysin sietämätön eikä tilanne ollut tällainen lääkkeet aloittessa. Siihen päälle tuli fyysisiä ja henkisiä kummallisia oireita, migreeneitä, yliherkistymistä monille asioille kuten valolle, äänille ja mm. kofeiinille (hermosto yliherkistyi jotenkin), sisäisen levottomuuden tunnetta, rankkaa väsymystä, unen häiriintymistä, parestesiatuntemuksia, sumuista tunnetta päässä, kognition toiminnan ongelmia ja tunnetta, että kaikki tuttu tuntuu vieraalta ja on hankala tuntea itseään. Ahdistus yhdessä vaiheessa vieroitusta jolloin lääkäri määräsi lääkitystä tueksi vieroituksessa oli kenties sen uuden lääkkeen takia joka määrättiin vieroituksessa niin suurta, että tuntui että halusin päästä nahoistani kun kehoani kihelmöi joka puolelta ja olo oli kokoajan lähellä paniikkia. Onneksi löysin vertaistukipalstat missä havaitsin vieroitusoireiden hankaluuden joillakin etten ollut yksin. Itse kuuluin valitettavasti joukkoon jolle lopetus laukaisi ongelmia. Lääkäreiltä en juurikaan saanut ymmärrystä ja heidän ohjeillaan mitkä sisälsivät lisää lääkkeitä voin vielä kurjemmin. Lisää lääkkeitä lopetuksen jälkeen ja diagnoosimerkintöjä kyllä sain, vaan oireeni helpottivat hiljalleen mitä kauemmin olin ollut lääkkeistä erossa. Lääkäreiden ohjeilla todennäköisesti olisin vieläkin jossain lääkeansassa. Lääkeansalta se tuntui, koko lääkityksellä olo. Olo ilman on alun hirveän olon jälkeen onneksi helpottanut, mutta koko vieroituskokemus muutti minua ihmisenä todella paljon. Minulla on hankala hahmottaa elämääni, kun muistelen aikaa lääkityksellä. Välillä on hankala tuntea sitä ihmistä kuka olin. Tunnen, että eläminen lääkkeiden alla heikensi itsetuntemustani ja kykyäni käsitellä tunteitani ja lisäsi tosiaan omat ongelmansa, mistä kerroinkin. Eli monimutkaisti ongelmani monella tavalla.

ylivuosikymmenenSSRItä-osa1 kirjoitti:

En usko omien kokemukseni perusteella ja muutenkaan, että masennuslääkkeiden vieroitusoireiden hankaluudesta ja masennuslääkkeiden haitoista ymmärretään lääkärikunnassa kunnolla, sanoi tuo Isometsä mitä sanoi. Oma lääkäri sanoi että masennuslääkkeiden vieroitusoireista nyt ei ole mitenkään hirveästi tutkimusta. Olin että onpas kiva kuulla. Ajattelin että minun elämälläni on pelattu venäläistä rulettia näitä määrätessä ja ei ole edes täysin ymmärretty mitä seurauksia pitemmällä tähtäimellä niistä on. Sitä ei vaan koskaan minulle sanottu, ja kuva lääkkeistä "maalattiin ruusunpunaiseksi". En koskaan koe kuulleeni riittävää informaatiota tehdäkseni kunnollisen päätöksen niiden käytöstä.

Minulle ei koskaan määräämishetkellä kerrottu asioita mitä olisin masennuslääkkeistä halunnut tietää. Ne tulivat vasta jälkikäteen selväksi. Niitä oli mm. nämä:

- järkyttävä päiväväsymys lääkettä käyttäessä

- tunnetason leikkautuminen, apatian ja välinpitämättömyyden lisääntyminen mikä paheni mitä isompi lääkeannos

- seksuaalisen toimintakyvyn ongelmat. Seksi ei tuntunut millekään. Ne on jatkuneet pitkään lopetuksen jälkeen ja olen ollut kolme vuotta harrastamatta seksiä koska minulle ei koskaan tule sellaista tunnetta ja seksi on niin laimea kokemus (ennen lääkettä ei ollut)

- yhden päivän annoksen ottamatta jättämisestä tuli sähköiskuja päähän katseen liikuttelusta ja toimintakyvyn laskua ja pökkyräisyyttä. Tunsin olevani riippuvainen lääkkeen ottamisesta, koska muutoin olo oli karmea. Lääke oli saatava joka päivä.

- vieroitusoireet jotka oli vaikeita. En kuvitellut niitä, sillä ensimmäisellä kerralla kun yritin vieroittautua en rehellisesti sanottuna tiennyt mistään vieroitusoireista. Ihmettelin vaan sitä karmeaa oloa.

- mahdolliset ongelmat raskausaikana ja ongelmat lapselle. (minulle määrättiin niitä nuorena aikuisena mainitsematta näistä mitään)

- se että lääke tekee ongelmien päälle omat ongelmansa ja niistä vieroittautuminen on oma ongelmansa

Suun kuivumisesta sentään sanottiin, vaan senkin merkitys selveni vähän paremmin jatkuvan reikiintymisen takia lääkkeenkäytön aikana mikä johti hammaslääkärissä ramppaamiseen. Sitä painotettiin, että lääkket voi lopettaa milloin vaan helposti. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Ei todellakaan onnistunut helposti ja milloin vaan ei varsinkaan. Työelämässä olo ja vieroitus oli mahdoton yhdistelmä kun olin ollut lääkkeillä jo vuosia.

Täsmälleen samat kokemukset.

Tietoa ei todellakaan missään vaiheessa annettu. Päinvastoin, kaikesta väitettiin että ei voi olla totta.

Sitten kun tutkimustieto alkoi karttua ja itse otin siitä selvää, niin sitten vasta myönnettiin.

Tuo jatkuva aktiivinen valehteleminen, tiedon salaaminen ja varsinkin tietämättömyyden salaaminen (eli asioita ei ollut tutkittu eikä niistä tiedetty, mutta lääkärit väittivät toisin) oli pöyristyttävää. Ja kun piti myöntää, että olivat olleet väärässä, niin täysi vastuuttomuus ja välinpitämättömyys.

Ja ajatus siitä, että tavallisia tunnetiloja edes pitäisi jotenkin lääkitä on absurdi. Itse opiskelin ja kävin töissä koko ajan, mitään merkittävää ei ollut pielessä syynä lääkkeiden aloitukseen. Pelkkä tavallinen työstressi ja tavallisten vaistoinkäymisten aiheuttamat tunteet. Mutta ne varsinaiset ongelmat tulivat sitten niistä lääkkeistä ja niiden aiheuttamista oireista ja riippuvaisuudesta.

Psykiatrit ovat alinta pohjasakkaa.

Sitä olen miettinyt minäkin, että lääkärit ei näistä haittavaikutuksista koskaan sano tai varoita. Minulla meni halut kokonaan lääkkeiden myötä, ja muutenkin muutuin eri ihmiseksi. Vaikka mieliala lääkkeen myötä koheni, niin entiedä onko niistä loppuunsa enemmän haittaa kuin hyötyä. Sen lisäksi ei edes tutkittu tarpeeksi ennen lääkityksen aloitusta mistä muusta väsymys/masentuneisuus voisi johtua. Vasta myöhemmin selvisi useampi terveydellinen seikka joka oloon vaikutti ja niitä hoitamalla olisi masennus ja ahdistus jne helpottanut

vuosikymmenenSSRItä-osa2 kirjoitti:

Itse olin kolmasosan elämästäni lääkityksellä nuoresta aikuisesta lähtien ja voin sanoa että vieroitus oli täysi helvetti. Vaivuin syvimpään masennukseen ja identiteettikriisiin mitä olin koskaan kokenut. Sain kummallisia  sahaavia mielialanvaihtelua ja ne tunteet oli järkyttäviä, semmoista raivoa mitä en ole kokenut koskaan ja semmoista täydellistä mitäänsanomatonta oloa, anhedoniaa. Stressinsietokykyni laski niin että kengännauhojen solmiminen tuntui vaikealta tehtävältä ja mikään korkea stressi sai hermoromahdus olon partaalle. Tämä olo oli täysin sietämätön eikä tilanne ollut tällainen lääkkeet aloittessa. Siihen päälle tuli fyysisiä ja henkisiä kummallisia oireita, migreeneitä, yliherkistymistä monille asioille kuten valolle, äänille ja mm. kofeiinille (hermosto yliherkistyi jotenkin), sisäisen levottomuuden tunnetta, rankkaa väsymystä, unen häiriintymistä, parestesiatuntemuksia, sumuista tunnetta päässä, kognition toiminnan ongelmia ja tunnetta, että kaikki tuttu tuntuu vieraalta ja on hankala tuntea itseään. Ahdistus yhdessä vaiheessa vieroitusta jolloin lääkäri määräsi lääkitystä tueksi vieroituksessa oli kenties sen uuden lääkkeen takia joka määrättiin vieroituksessa niin suurta, että tuntui että halusin päästä nahoistani kun kehoani kihelmöi joka puolelta ja olo oli kokoajan lähellä paniikkia. Onneksi löysin vertaistukipalstat missä havaitsin vieroitusoireiden hankaluuden joillakin etten ollut yksin. Itse kuuluin valitettavasti joukkoon jolle lopetus laukaisi ongelmia. Lääkäreiltä en juurikaan saanut ymmärrystä ja heidän ohjeillaan mitkä sisälsivät lisää lääkkeitä voin vielä kurjemmin. Lisää lääkkeitä lopetuksen jälkeen ja diagnoosimerkintöjä kyllä sain, vaan oireeni helpottivat hiljalleen mitä kauemmin olin ollut lääkkeistä erossa. Lääkäreiden ohjeilla todennäköisesti olisin vieläkin jossain lääkeansassa. Lääkeansalta se tuntui, koko lääkityksellä olo. Olo ilman on alun hirveän olon jälkeen onneksi helpottanut, mutta koko vieroituskokemus muutti minua ihmisenä todella paljon. Minulla on hankala hahmottaa elämääni, kun muistelen aikaa lääkityksellä. Välillä on hankala tuntea sitä ihmistä kuka olin. Tunnen, että eläminen lääkkeiden alla heikensi itsetuntemustani ja kykyäni käsitellä tunteitani ja lisäsi tosiaan omat ongelmansa, mistä kerroinkin. Eli monimutkaisti ongelmani monella tavalla.

Todella samanlainen kokemus itsellä. Ja samoin aloitettiin nuorena aikuisena, kuten ilmeisesti usealla tänne kirjoittaneella. Itse piti ottaa selville, mitkä oireet ja ongelmat johtuivat lääkkeistä sekä taistella itsensä irti. Ilman sitä olisin varmaan samoin lääkekoukussa.

Ja lääkekoukku se oli, oikeastaan paha päihderiippuvaisuus jota en edes tajunnut pitkään aikaan koska se oli sellaisten lääkkeiden aiheuttama, joista väitettiin, etteivät ne voineet aiheuttaa kyseisiä asioita.

Psykiatrian ihmiskuva ja toiminta ovat sairaita. Esimerkiksi viimeisimmässä USA:n diagnoosioppaassa, jota Suomessakin käytetään epäsuorasti paljon hoito-ohjeistuksen pohjana, on nykyään määritelty, että ihminen on "psyykkisesti sairas" jos suree läheisen kuolemaa yli 2 viikkoa!

Niin hullua kuin se onkin, koen että alkoholista olisi ollut helpompi vieroittautua kuin masennuslääkkeistä. Alkoholin kanssa haitat ainakin tunnustetaan ja on mahdollista saada vertaistukea. Masennuslääkkeistä vieroittautumisessa jäi täysin yksin sen painajaisen kanssa.

Lääkärit jotka eivät kerro haittavaikutuksista ja määräikevät surutta pitäisi tuomita pahoinpitelystä. Tämä ainoa keino saada lääkerumbaan tolkkua.

Huomasin, että monella on aloitettu lääkitys nuorena aikuisena. Itselläni myös. Olin kiltti, tunnollinen opiskelija jolla ei juuri ollut elämänkokemusta tai kokemusta vastoinkäymisten kohtaamisesta. Kun ensimmäisiä pieniä haasteita sitten piti kohdata nuorena aikuisena, niin pelästyin omia tunteitani ja erehdyin psykiatrille tuttuni suosituksesta.

Psykiatri taas lyhyen (ehkä 10 minuuttia max) juttelun jälkeen ilmoitti, että minulla on masennus, joka on sairaus ja minun on pakko syödä lääkkeitä. Olin silloin vielä niin nuori ja naivi, että uskoin. Olin paljon järkyttyneempi diagnoosista kuin mistään muusta, ja ajatuksesta että olin sairas ja että piti syödä lääkkeitä.

Lääkkeet tekivät minut todella sairaaksi, mutta pakottauduin kiltisti ja tunnollisesti niitä syömään kun vakuutettiin, että piti tehdä niin sairauden takia. Mistään haitoista ei varoitettu eikä minua uskottu kun ihmettelin outoja fyysisiä oireita. Mm. yli 10 kilon lihominen parissa kuukaudessa sai minut välttelemään ihmisiä, ihan jo koska entiset vaatteet eivät mahtuneet enää päälle eikä minulla ollut opiskelijana varaa ostaa juurikaan uusia. Joten häpesin ulkonäköäni, mikä nuorella ihmisellä vaikutti niin että välttelin sen takia sosiaalisia kontakteja vaikka olin ollut hyvin ulospäinsuuntautunut ja laaja ystäväpiiri ihmetteli eristäytymistäni.

Samoin häpesin diagnoosia ja ajatusta siitä, että olin "sairas". Sekin vaikutti negatiivisesti käyttäytymiseen.

Yritin vuosien aikana lopettaa lääkkeet monta kertaa, mutta vieroitusoireet olivat niin kammottavat, että lääkäri sai minut aina puhuttua ympäri syömään lääkkeitä uudestaan, väittäen että oireet eivät voineet johtua lääkkeistä.

Siinä vaiheessa kun tein väitöskirjaa, aloin itsekin lukea suoraan tieteellistä tutkimusta. Silloin alkoi myös tulla julkisuuteen uusia tutkimuksia, joissa mm. serotoniinihypoteesi kumottiin. Kun tajusin, että perustelulle, jolla minut oli saatu uskomaan itseni sairaaksi, ei ollutkaan mitään tieteellistä todistetta, pohja putosi koko jutusta. Jos mitään fyysistä sairautta ei ollut, silloin ei ollut myöskään välttämätöntä syödä lääkkeitä.

Siitä sitten lähti taistelu irti lääkkeistä. Se oli aivan kammottavaa, mutta elämä on parantunut aivan valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit jotka eivät kerro haittavaikutuksista ja määräikevät surutta pitäisi tuomita pahoinpitelystä. Tämä ainoa keino saada lääkerumbaan tolkkua.

Niin, koska miten se periaatteellisesti eroaa esimerkiksi tupakan markkinoinnista aikaisempina vuosikymmeninä, kun haitoista valehdeltiin?

Varsinaiset huumekauppiaatkin taitavat olla sillä tavalla rehellisiä psykiatreihin verrattuna, että eivät teeskentele olevansa hyvällä asialla. Koska sitä suurin osa psykiatreista on, laillistettuja huumekauppiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit jotka eivät kerro haittavaikutuksista ja määräikevät surutta pitäisi tuomita pahoinpitelystä. Tämä ainoa keino saada lääkerumbaan tolkkua.

Niin, koska miten se periaatteellisesti eroaa esimerkiksi tupakan markkinoinnista aikaisempina vuosikymmeninä, kun haitoista valehdeltiin?

Varsinaiset huumekauppiaatkin taitavat olla sillä tavalla rehellisiä psykiatreihin verrattuna, että eivät teeskentele olevansa hyvällä asialla. Koska sitä suurin osa psykiatreista on, laillistettuja huumekauppiaita.

Lääkärit saivat aikaan myös USA:n heroiiniepidemian.

Palstaa lukee varmasti myös lääkäreitä, olisi kiva kuulla miltä keskustelu vaikuttaa heidän mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Palstaa lukee varmasti myös lääkäreitä, olisi kiva kuulla miltä keskustelu vaikuttaa heidän mielestään.

Eivät välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit jotka eivät kerro haittavaikutuksista ja määräikevät surutta pitäisi tuomita pahoinpitelystä. Tämä ainoa keino saada lääkerumbaan tolkkua.

Niin, koska miten se periaatteellisesti eroaa esimerkiksi tupakan markkinoinnista aikaisempina vuosikymmeninä, kun haitoista valehdeltiin?

Varsinaiset huumekauppiaatkin taitavat olla sillä tavalla rehellisiä psykiatreihin verrattuna, että eivät teeskentele olevansa hyvällä asialla. Koska sitä suurin osa psykiatreista on, laillistettuja huumekauppiaita.

Lääkärit saivat aikaan myös USA:n heroiiniepidemian.

Trump on juuri siitä syystä niin vihattu. Ensimmäinen lääkäri lähti jo linnaan. Tässä Trumpin virallinen sivusto https://www.whitehouse.gov/opioids/

President Donald J. Trump has mobilized his entire Administration to address opioid abuse by directing the declaration of a nationwide Public Health Emergency.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstaa lukee varmasti myös lääkäreitä, olisi kiva kuulla miltä keskustelu vaikuttaa heidän mielestään.

Eivät välitä.

Ovatko lääkärit koskaan välittäneet hoitovirheistään? Ei. "Ups, tapoinpa ihmisen, ups, pilasinpa elämän joukolta ihmisiä, mitä väliä kunhan fyrkka juoksee".

Vierailija kirjoitti:

Palstaa lukee varmasti myös lääkäreitä, olisi kiva kuulla miltä keskustelu vaikuttaa heidän mielestään.

Itse kerroin tervehdyttyäni lääkärille, joka oli vuosia tuputtanut minulle lääkkeitä, että voin paljon paremmin ilman lääkkeitä. Hän totesi, että olin oikeassa, mutta ei välittänyt koko asiasta tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit jotka eivät kerro haittavaikutuksista ja määräikevät surutta pitäisi tuomita pahoinpitelystä. Tämä ainoa keino saada lääkerumbaan tolkkua.

Esimerkiksi sijoitusneuvoilla on velvollisuus selvittää asiakkaan riskinottohalukkuus sekä informoida eri tuotteisiin liittyvistä riskeistä.

Onkin hyvin kummallista, että lääkäreillä ei vastaava velvollisuutta näytä olevan, vaikka kysymyksessä on ihmisen terveys ja hyvinvointi.

Lisäksi lääkäreillä erityinen auktoriteettiasema, sillä monet potilaat luottavat varauksitta lääkärin sanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstaa lukee varmasti myös lääkäreitä, olisi kiva kuulla miltä keskustelu vaikuttaa heidän mielestään.

Itse kerroin tervehdyttyäni lääkärille, joka oli vuosia tuputtanut minulle lääkkeitä, että voin paljon paremmin ilman lääkkeitä. Hän totesi, että olin oikeassa, mutta ei välittänyt koko asiasta tippaakaan.

Väärin parannuttu. Hauskin juttuhan tässä on se, että harva tekee haittailmoitusta, koska pelkää prosessia ja usein vaatii lääkkeen määränneen lääkärin toimia. Ilmoituksen voi tehdä itse tästä linkistä https://www.fimea.fi/laaketurvallisuus_ja_tieto/laakkeiden_turvallisuus…

... mutta kuten todettua, lääkäreiden valta potilaisiin nähden estää todellisten haittojen raportointia.

"Lisäksi lääkäreillä erityinen auktoriteettiasema, sillä monet potilaat luottavat varauksitta lääkärin sanaan."

Senhän takia niitä käytetäänkin lääkemarkkinoinnissa. Harva ostaisi joltain hämäräperäiseltä tyypiltä kadunkulmassa huumeita, mutta kun luotettavaksi arvioitu ammattilainen niitä markkinoi niin menekki on paljon parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstaa lukee varmasti myös lääkäreitä, olisi kiva kuulla miltä keskustelu vaikuttaa heidän mielestään.

Itse kerroin tervehdyttyäni lääkärille, joka oli vuosia tuputtanut minulle lääkkeitä, että voin paljon paremmin ilman lääkkeitä. Hän totesi, että olin oikeassa, mutta ei välittänyt koko asiasta tippaakaan.

Väärin parannuttu. Hauskin juttuhan tässä on se, että harva tekee haittailmoitusta, koska pelkää prosessia ja usein vaatii lääkkeen määränneen lääkärin toimia. Ilmoituksen voi tehdä itse tästä linkistä https://www.fimea.fi/laaketurvallisuus_ja_tieto/laakkeiden_turvallisuus…

... mutta kuten todettua, lääkäreiden valta potilaisiin nähden estää todellisten haittojen raportointia.

Eipä yllätä yhtään se, että potilaat eivät voi itse raportoida kokemustaan haittavaikutuksista, vaan kaikki suodatetaan lääkkeen määränneet lääkärin kautta.

Eipä ihme jos haitat jäävät raportoimatta.