HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään

Mulle tuli ocd nimenomaan lääkitysjaksojen jälkeen, lopettamisen jälkeen. On edelleen vaikka lääkitystä ei ole ollut vuosiin.

Nyt yrittävät saada aloittamaan lääkityksen tähän.

Sanon että työntäkää se ssri sinne ja syvälle.

Niin ja piti vielä sanoa, että ensimmäisen jakson jälkeen seksihalut yms palasi aika pian. Nyt kun oli pidempään syöntiä takana niin seksihalut eivät ole palanneet :(. Kaikissa kokeilemissani lääkkeissä ollut sama vaikutus, että seksi ei kiinnosta eikä oikeen mikään muukaan. Lääkeen kanssa hoidin kyllä velvollisuuteni kuten esim. duunin, mutta olin tosi kylmä ihminen. Esim. jos vaikka luin jotain onnettomuusuutista, se ei liikuttanut minua pätkääkään. Edes läheisten hyvinvointi ei enää kiinnostanut. Olin aika hirveä ihmisenä ja perusluonteelta olen aina ollut huolehtiva ja empaattinen. Myös tän vuoksi lopetin lääkkeen ja tunteitakin on nyt alkanut herätä.

Tsemppiä vaan kaikille näiden kanssa painiskeleville. En itse aio enää koskaan ottaa näitä lääkkeitä, ellen sitten oo jossain tosi huonossa jamassa (en voi käydä töissä, mietin itsetuhoisia juttuja tms). Ei ole normaalia muuttua niin tunnekylmäksi ja pitkäaikaisvaikutukset mietityttää, koska lopettamisen oireet olleet niin rajut nyt ja vieläkin on jotain oireita.

t. 43

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli ocd nimenomaan lääkitysjaksojen jälkeen, lopettamisen jälkeen. On edelleen vaikka lääkitystä ei ole ollut vuosiin.

Nyt yrittävät saada aloittamaan lääkityksen tähän.

Sanon että työntäkää se ssri sinne ja syvälle.

"Mukava" kuulla, että näitä on muillakin ollut. Itse pidin outona sitä, että sain oikeen kunnon OCD-juttuja itselleni tuon lääkityksen jälkeen. Ennen aloitusta ei ollut mitään pakkoajatuksia eikä lääkityksen aikana. Itselläni ne tulivat tosi rajuina, seksuaalisia pakkoajatuksia ja ajattelin pakonomaisesti jotain ihan typeriä juttuja (onko hanat kiinni yms). Olin aivan järkyttynyt näistä ajatuksista kun ne oikein vyöryi päälle, en voinut mitenkään hillitä niitä ja ne tulivat lääkityksen lopetuksen jälkeen tosiaan ihan yllättäen. Ne ajatukset olivat ajaa mut hulluuden partaalle, niin voimakkaita ne olivat. Itkin miehelle, että mä oon nyt oikeesti seonnut ja olin ihan että mitä h*lvettiä tää on.. Onneksi laantuivat sitten, vaikka tämä vaihe kesti viikkoja pahana! En toivois pahimmalle vihamiehellekään tollasia ajatuksia ja todella pelottavaa, että jonkun lääkkeen lopetus saa pääkopan niin sekaisin.

t. 43

tutkija hutkija kirjoitti:

Ei yksi tutkimus suuntana tai toiseen kerro yhtään mitään. Näyttö ko. lääkkeiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta populaatiotasolla on varsin kattavaa.

Sitten kun saadaan yhtä paljon tietoa masennuslääkkeiden haitoista kuin niiden hyödyistä, on aika huolestua.

Pilailetko? Niiden lukuisista ja jopa pysyvistä haittavaikutuksista sekä kammottavista vieroitusoireista on julkaistu lukuisia tutkimuksia, mutta medianäkyvyyttä saa ainoastaan lääketehtaiden itsensä rahoittamat tutkimukset, jotka peittelevät näiden lääkkeiden todellisia haittoja.

Vierailija kirjoitti:

Olisin luultavasti tehnyt jotakin todella radikaalia, jos olisin jatkanut Cymbaltan syömistä. Jotain SSRI-lääkettä olin jo syönyt eikä se tuntunut enää auttavan, joten tk-lääkäri vaihtoi Cymbaltaan. Aloin saada ihan hirveitä ajatuksia. Metrolaiturilla saattoi tulla mieleen, että tuuppaisen kohta jonkun ihmisen raiteille. Junamatkalla nuoren naisen kovaääninen juttelu ja kikatus sai minut niin raivoihin, että näin jo silmissäni kuinka hakkaan häneltä silmät puhki hänen omilla korkokengillään. Ja muuta vastaavaa. Aloin itse todella pelätä itseäni, so. sitä että en pysty hillitsemään itseäni vaan toteutan jonkun tuollaisen impulssin.

Kerroin tk-lääkärille näistä ajatuksistani ja hän totesi, että ei voi johtua lääkkeestä, "sinulla on nyt vaan muuta stressiä". Suostui vaihtamaan lääkkeen mutta ei tekemään lääkkeestä haittavaikutusilmoitusta. Kun palasin johonkin perinteisempään lääkkeeseen, nuo ajatukset loppuivat. Siitäkin lääkkeestä olen sittemmin päässyt irti pikkuhiljaa annosta vähentämällä ihan omin avuin, tk-lääkäri kirjoittaa sitä kyllä lisää koska tahansa mutta muuta apua en häneltä sitten saakaan.

Mulla on tuollaisia ajatuksia ja niiden takia syön lääkkeenä Erexoria (venlaflaxin).

Pari kertaa olen yrittänyt lopettaa, mutta nuo kauheat ajatukset ovat heti voimistuneet.

Pääsisi pääsee niistä eroon ja voisin elää normaalisti!

Vierailija kirjoitti:

mulla kesti 10 vuotta ssri lääkkeen lopettamisen jälkeen, että edes aloin yhtään kiinnostua seksistä. se oli siis täysi kastraatio - ei mitään seksuaalisia tuntemuksia. Eli te muut kemialliset kastraatit, koittakaa jaksaa, muutostakin voi tapahtua mutta AJAN KANSSA.

Olen lukenut lukemattomista tapauksista, joissa seksuaalisuus ei ole palautunut enää koskaan ennalleen tai ylipäätään millekään tasolle. Karua muta totta. Pysyvistä seksuaalisista ja muista haitoista vaietaan, koska asiaan ei suhtauduta sille kuuluvalla vakavuudella lääkärien eikä käyttäjäkunnan toimesta. Uhrien oireita vähätellään ja mitätöidään, heitä jopa pilkataan ja heidät uhkaillaan hiljaisiksi. Oireet sekoitetaan (tai paremminkin laitetaan) mielenterveyden sairauden oireiksi. PSSD (Post-SSRI Sexual Dysfunction).

En ole koskaan ollut niin lähellä elämäni lopettamista kuin 2-3 viikkoa ssri-lääkkeen lopettamisen jälkeen (psykiatrin antamalla aikataululla annosta vähitellen pienentäen). Minut tunnetaan pitkäpinnaisena ja tylsänä ihmisenä mutta noina viikkoina oli monta kertaa todella lähellä että olisin yksinkertaisesti lyönyt esim. työkaveria tai asiakaspalvelutilanteen keskeyttänyttä ihmistä. Näihin lopetusoireisiin kuului minulla myös aivan hillitön panetus, välillä piti töissäkin piilotella erektiota.

Jotkut asiantuntijat väittävät että näitä lääkkeitä lopettaessa oireet johtuvat siitä että niiden estämä masennus astuu takaisin. Jos näin olisi, se tuskin kestäisi 2-3 viikkoa vaan olisi luonteeltaan pysyvämpää.

Huolestuttavaa on että nyt kun elämäntilanne on erittäin epätyydyttävä ja jumitan tärkeiden päätösten suhteen, "ammattilaisten" suosittelema ratkaisu on jälleen kerran alkaa vetää nappeja naamaan. Kukaan ei voi taata etten seuraavan lopetuskerran yhteydessä oikeasti satuta jotain asiaan täysin kuulumatonta ihmistä, mutta tätä lääkäri(t) ei suostu ottamaan tosissaan millään tasolla.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli ocd nimenomaan lääkitysjaksojen jälkeen, lopettamisen jälkeen. On edelleen vaikka lääkitystä ei ole ollut vuosiin.

Nyt yrittävät saada aloittamaan lääkityksen tähän.

Sanon että työntäkää se ssri sinne ja syvälle.

"Mukava" kuulla, että näitä on muillakin ollut. Itse pidin outona sitä, että sain oikeen kunnon OCD-juttuja itselleni tuon lääkityksen jälkeen. Ennen aloitusta ei ollut mitään pakkoajatuksia eikä lääkityksen aikana. Itselläni ne tulivat tosi rajuina, seksuaalisia pakkoajatuksia ja ajattelin pakonomaisesti jotain ihan typeriä juttuja (onko hanat kiinni yms). Olin aivan järkyttynyt näistä ajatuksista kun ne oikein vyöryi päälle, en voinut mitenkään hillitä niitä ja ne tulivat lääkityksen lopetuksen jälkeen tosiaan ihan yllättäen. Ne ajatukset olivat ajaa mut hulluuden partaalle, niin voimakkaita ne olivat. Itkin miehelle, että mä oon nyt oikeesti seonnut ja olin ihan että mitä h*lvettiä tää on.. Onneksi laantuivat sitten, vaikka tämä vaihe kesti viikkoja pahana! En toivois pahimmalle vihamiehellekään tollasia ajatuksia ja todella pelottavaa, että jonkun lääkkeen lopetus saa pääkopan niin sekaisin.

t. 43

No mulla on valitettavasti jäänyt tämä ocd aikalailla pysyväksi. Lisäksi seksuaalisuus on jotenkin turtunut. Itse en henk.kohtaisesti suosittele ssri kenellekkään .

Meillä ei ole suvussa mitään geneettistä alttiutta mielenterv.häiriöille.

Myös tuttavillani ainoastaan negatiivisia kokemuksia lääkkeistä.

Itseasiassa yksi äitini kaveri, psykiatri, jolle puhuin "lääkevastaisuudestani" sanoi ettei itsekään mielialalääkkeitä käyttäisi ..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Itse luulin tulleeni hulluksi, kun lopetin masennuslääkkeiden syömisen. Koko kehoni kutisi niin, että raavin itseäni verille. Sain pakko-oireita, joista pahimpana nypin pakonomaisesti hiuksiani (mulla oli pieniä kaljuja länttejä hiusten reunoilla tämän takia). Oireet kestivät kuukausia ja olivat todella hankalia ja elämää haittaavia. En tuohon aikaan juurikaan poistunut kotoani vapaaehtoisesti.

Oireet kuitenkin loppuivat aikanaan? Lopetitko lääkkeet kerralla vai hitaasti vähentäen? Itselläni on lääkkeiden lopetus käynnissä. Kolmisen viikkoa olen nyt pienentänyt annosta. Pelottaa että saan jotain oireita sitten kun en enää ota mitään.

Nykyiset masennuslääkkeet ovat olleet käytössä vasta niin lyhyen aikaa että tutkimustuloksia niiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole vielä saatavilla. Tod.näk. ne tullaan haittavaikutustensa takia kieltämään. Näistä huolestuttavimpia ovat persoonallisuuden muuttuminen, kuten välinpitämättömyyden ja täydellisen tunteettomuuden lisääntyminen, lisääntyneet keskittymisvaikeudet (ADHD), sekä lapsilla koko 2000-luvun yleistynyt autismi.

En usko että edes mikään huumevieroitus on yhtä paha ja aikaavievä kuin SSRI vieroitus. Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan ja vatsavaivat haittaavat jokapäiväistä elämää, vaikka annos oli tosi pieni ja lopetin sen ajan kanssa.

Survivingantideoressants.org

Tuolta apua lopetuksen kanssa kamppaileville!

Kerran kun olin osastohoidossa, (:S :D) ja siel oli paljon muitaki ihmisiä eniten ehkä nuoria naisia.

Niin yks nuori nainen kiipes siellä sen sairaalan katolle ja meinas hypätä. Oon ihan varma et sil oli joku lääkitys päällä, muistan joskus ku kokeilin lääkettä ja mul tuli sellanen olo ku vaan liitelisin ja voisin tehä iha mitä vaan (ei hyvällä tavalla !!!)... :/

Up

Toivottavasti mahdollisimman moni varaa uutisen luettuaan ajan terveyskeskuksesta ja vaatii masennuslääkityksensä purkua. Saavat lääkärit alkaa viimein pohtia, millä ihmiset saadaan parantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Masennus- ym. mielialalääkkeitä ei suurelta osin tarvittaisi jos tämä yhteiskunta ei olisi näin mielipuolinen. Itse olen liian herkkä ihminen joka ei kestä tätä työelämää ja muiden ihmisten luomaa kilpailuyhteiskuntaa jossa kaikki mitataan siinä kuinka paljon tuotat yhteiskunnalle, jos et mitään tai et kovin paljoa niin olet surkea luuseri. Vi*un ihmisapina, evoluution vääntämä pa*ka.

Valheen isä pitää maailmaa tiukassa otteessa. Onneksi se on vain väliaikaista, ei ikuista.

up

iup

Vierailija kirjoitti:

Yritin lopettaa Citalopramia hallitusti. Tuli jatkuvia sähköiskun tuntemuksia päähän ja ihmeellistä surinaa. Lisäksi sain raivokohtauksia. Syön niitä suosiolla edelleen, en kestänyt vieroitusta kuukautta enempää.

mulla oli just noita samoja oireita, yritin kahdesti lopettaa ja aloitin taas uudestaan, kun en jaksanut niitä sähköiskuja. kolmannella kerralla sitten sinnittelin sen vieroitusoirejakson yli, ja jossain vaiheessa ne oireet loppui. Söin citalopramia 10vuotta.