HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään

Kaikki kaverini joille 90-luvulla kirjoitettiin sen ajan uutuuslääke Cipramilia, ovat jo kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mahdollisimman moni varaa uutisen luettuaan ajan terveyskeskuksesta ja vaatii masennuslääkityksensä purkua. Saavat lääkärit alkaa viimein pohtia, millä ihmiset saadaan parantumaan.

Olin syönyt ssri lääkkeitä yli 10v ja lopetin ne, koska olo oli pitkään ollut hyvä. Puolen vuoden jälkeen elämässä tapahtui ikäviä asioita ja jouduin turvautumaan uudestaan lääkkeisiin. Söin cymbaltaa, mutta se ei tehonnut niin lopetin ja päätin olla ilman. Aloitin terapian ja siitä alkoi syvin jakso elämässäni. Eristäydyin perheestäni, luulin kuolevani ahdistukseen ja lopulta aloin miettiä itsemurhaa. Päädyin aloittamaan venlafaxinin ja sen jälkeen elämä on ollut ylämäkeä! Olo on mukava ja olen taas perheen parissa. Tulevaisuus näyttää hyvältä.

En halua syödä lääkkeitä, mutta mitkä ovat vaihtoehdot?

Venlafaksiinin lopetus oli kyllä silkkaa helvettiä. Ja pelottaa ajatellakin, miltä tuntuisi jos seksuaalisuuteni olisi mennyt pilalle SSRI-lääkkeiden takia. Säikähdin aikoinaan fluoksetiinia aloittaessani kun orgasmi hävisi hetkeksi kokonaan ja oli myöhemminkin hyvin vaikea saada käytön aikana. En aio enää riskeerata terveyttäni syömällä minkäänlaisia mielialalääkkeitä, vaikka kuinka painostettaisiin. Mieluummin masentunut, mutta tunteva ja seksistä nauttiva ihminen kuin tunnoton, apaattinen zombie.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mahdollisimman moni varaa uutisen luettuaan ajan terveyskeskuksesta ja vaatii masennuslääkityksensä purkua. Saavat lääkärit alkaa viimein pohtia, millä ihmiset saadaan parantumaan.

Olin syönyt ssri lääkkeitä yli 10v ja lopetin ne, koska olo oli pitkään ollut hyvä. Puolen vuoden jälkeen elämässä tapahtui ikäviä asioita ja jouduin turvautumaan uudestaan lääkkeisiin. Söin cymbaltaa, mutta se ei tehonnut niin lopetin ja päätin olla ilman. Aloitin terapian ja siitä alkoi syvin jakso elämässäni. Eristäydyin perheestäni, luulin kuolevani ahdistukseen ja lopulta aloin miettiä itsemurhaa. Päädyin aloittamaan venlafaxinin ja sen jälkeen elämä on ollut ylämäkeä! Olo on mukava ja olen taas perheen parissa. Tulevaisuus näyttää hyvältä.

En halua syödä lääkkeitä, mutta mitkä ovat vaihtoehdot?

Lääkärin tehtävä on kertoa se. Jossakin vaiheessa kyseisiä mömmöjä saa enää katukaupasta, joten on kätevämpää lopettaa ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mahdollisimman moni varaa uutisen luettuaan ajan terveyskeskuksesta ja vaatii masennuslääkityksensä purkua. Saavat lääkärit alkaa viimein pohtia, millä ihmiset saadaan parantumaan.

Olin syönyt ssri lääkkeitä yli 10v ja lopetin ne, koska olo oli pitkään ollut hyvä. Puolen vuoden jälkeen elämässä tapahtui ikäviä asioita ja jouduin turvautumaan uudestaan lääkkeisiin. Söin cymbaltaa, mutta se ei tehonnut niin lopetin ja päätin olla ilman. Aloitin terapian ja siitä alkoi syvin jakso elämässäni. Eristäydyin perheestäni, luulin kuolevani ahdistukseen ja lopulta aloin miettiä itsemurhaa. Päädyin aloittamaan venlafaxinin ja sen jälkeen elämä on ollut ylämäkeä! Olo on mukava ja olen taas perheen parissa. Tulevaisuus näyttää hyvältä.

En halua syödä lääkkeitä, mutta mitkä ovat vaihtoehdot?

Lääkärin tehtävä on kertoa se. Jossakin vaiheessa kyseisiä mömmöjä saa enää katukaupasta, joten on kätevämpää lopettaa ennen sitä.

Mitä lääkäri voi tarjota, jos ei lääkkeitä tai terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mahdollisimman moni varaa uutisen luettuaan ajan terveyskeskuksesta ja vaatii masennuslääkityksensä purkua. Saavat lääkärit alkaa viimein pohtia, millä ihmiset saadaan parantumaan.

Olin syönyt ssri lääkkeitä yli 10v ja lopetin ne, koska olo oli pitkään ollut hyvä. Puolen vuoden jälkeen elämässä tapahtui ikäviä asioita ja jouduin turvautumaan uudestaan lääkkeisiin. Söin cymbaltaa, mutta se ei tehonnut niin lopetin ja päätin olla ilman. Aloitin terapian ja siitä alkoi syvin jakso elämässäni. Eristäydyin perheestäni, luulin kuolevani ahdistukseen ja lopulta aloin miettiä itsemurhaa. Päädyin aloittamaan venlafaxinin ja sen jälkeen elämä on ollut ylämäkeä! Olo on mukava ja olen taas perheen parissa. Tulevaisuus näyttää hyvältä.

En halua syödä lääkkeitä, mutta mitkä ovat vaihtoehdot?

Lääkärin tehtävä on kertoa se. Jossakin vaiheessa kyseisiä mömmöjä saa enää katukaupasta, joten on kätevämpää lopettaa ennen sitä.

Mitä lääkäri voi tarjota, jos ei lääkkeitä tai terapiaa?

Sen lääkäri joutuu selvittämään ihan itse. Potilas ei voi tehdä lääkärin työtä lääkärin puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mahdollisimman moni varaa uutisen luettuaan ajan terveyskeskuksesta ja vaatii masennuslääkityksensä purkua. Saavat lääkärit alkaa viimein pohtia, millä ihmiset saadaan parantumaan.

Olin syönyt ssri lääkkeitä yli 10v ja lopetin ne, koska olo oli pitkään ollut hyvä. Puolen vuoden jälkeen elämässä tapahtui ikäviä asioita ja jouduin turvautumaan uudestaan lääkkeisiin. Söin cymbaltaa, mutta se ei tehonnut niin lopetin ja päätin olla ilman. Aloitin terapian ja siitä alkoi syvin jakso elämässäni. Eristäydyin perheestäni, luulin kuolevani ahdistukseen ja lopulta aloin miettiä itsemurhaa. Päädyin aloittamaan venlafaxinin ja sen jälkeen elämä on ollut ylämäkeä! Olo on mukava ja olen taas perheen parissa. Tulevaisuus näyttää hyvältä.

En halua syödä lääkkeitä, mutta mitkä ovat vaihtoehdot?

Lääkärin tehtävä on kertoa se. Jossakin vaiheessa kyseisiä mömmöjä saa enää katukaupasta, joten on kätevämpää lopettaa ennen sitä.

Mitä lääkäri voi tarjota, jos ei lääkkeitä tai terapiaa?

Sen lääkäri joutuu selvittämään ihan itse. Potilas ei voi tehdä lääkärin työtä lääkärin puolesta.

Kuule, ne lääkit eivät tiedä. Ne on ihan pihalla mielenterveyden ongelmista. Tällä hetkellä msairautta ei osata hoitaa ja se on vaan hyväksyttävä. Tiede menee eteenpäin ja ehkä tulevaisuudessa ihmiset saavat kunnollista hoitoa.

up

Aivan kammottavat sivuoireet ja vieroitusoireet tuli. Sivuoireina aineenvaihdunnan meneminen sekaisin, hirveä lihominen, väsymys. Väitettiin koko ajan, että lihominen ei voi johtua lääkkeestä. Kunnes sitten todettiinkin, että joo, sattumoisin, niinhän se on.

Vieroitusoireet jotain aivan kamalaa. Yli kaksi viikkoa jatkuvaa oksentamista ja pahoinvointia. Sitten kuukausien ajan hirveitä raivokohtauksia, masennusta, ahdistusta, pelkotiloja. Monikymmenkertaisesti pahempia kuin mikä oli ollut olo ennen lääkkeitä. Yritin lopettaa monta kertaa, mutta säikähdin hirveitä vieroitusoireita. Lääkäri ilmoitti aina, että vieroitusoireita ei voi tulla, että todistivat minun olevan niin sairas, etten koskaan elämässäni pärjäisi ilman lääkkeitä.

No, vihdoin itse tajusin että vieroitusoireet ovat mahdollisia ja taistelin niistä läpi. Olo parani ihan mielettömästi fyysisesti ja psyykkisesti. Kun kerroin siitä lääkärille, tämä totesi vain - vaikka oli vuosia väittänyt päinvastaista! - että ilmeisesti en sitten tarvitse lääkkeitä ja voin paremmin ilman niitä. Mutta itse piti tervehtyä noista lääkkeistä!

Nyt niin paljon parempi olo enkä koskaan mene lähellekään psykiatreja tai mitään mielenterveysammattilaisia!

Ja alkuperäinen syy lääkkeisiin ei ollut mitään sen kummempaa kuin stressi.

Lopetusongelma kirjoitti:

Venlaflaxinin lopetuksesta on täällä ollut usein keskusteluja.

Sen verran hankala lopetettava.

Omalla kohdalla en ole onnistunut. Parhaimmillaan olen saanut 75 X2 -annoksen laskettua 30mg X2 -tasoon, sitten en enää kestänyt paniikkikohtauksia ja palasin takaisin alkuperäiseen määrään.

Kaikista hankalinta lopetus on silloin kun hoitokontakteja ei enää ole.

10 vuotta sitten olin viimeksi psykiatrialla. Silloin puhuimme lääkkeen asteittaisesta lopettamisesta. Tuli muutto, uusi paikkakunta, ei hoitokontakteja.

Terveyskeskuslääkäri suostuu vain uusimaan. Ei suostu vähentämään joten se on tehtävä omin päin jos mielii eroon.

Rahalla saisi varmaan tukea lopettamiseen.

Ei saa rahalla tukea lopettamiseen. Päinvastoin, yksityisellä puolella ei missään nimessä haluta kenenkään paranevan ja lopettavan lääkkeitä, koska silloin niiden tulovirrat vähenevät.

Tukea vähentämiseen tai lopettamiseen ei saa mistään, pakko se on itse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Oon syönyt muutamaan otteeseen masennuslääkkeitä, muutamaa eri lääkettä kokeillut. Syynä masennus, koskaan ei oo ollut paniikkihäiriötä tai OCD:tä diagnosoitu. 

Ensimmäisen jakson jälkeen pääsin suht helpolla eroon, jotain viikon kestäviä vieroitusoireita. Toisen jakson jälkeen yritin lopettaa Venlafaxinia ja se oli ihan helvettiä. Ensin tuli huimaus, päänsärky, sähköiskut, unihalvaus.. Tätä kesti aikansa ja noin kuukausi tai pari lopetuksesta elimistöni meni vielä jotenkin sekaisin. Itkin hysteerisesti koko ajan, vatsa oli vesiripulilla viikkoja (laihduin helvetisti) ja kävin tän takia päivystyksessäkin, paniikkikohtauksia, jonkinlaisia pakkoajatuksia.. Luulin sairastuneeni uudelleen ja en kestänyt vaan enää. Aloitin Cipralexin ja lähes välittömästi oireet katosivat. Tätä söin taas vuoden, mutta tunteet oli ihan jäässä ja päätin, että mieluummin olen masentunut kuin että syön tällaista.

Lopetin Cipralexin hyvin hitaasti ja huimausta lukuunottamatta meni ihan kivasti aluksi. KUNNES taas meni taas hetki ja sain tän saman episodin eli vatsa ihan sekaisin, sydän hakkaa, hiton outoja pakkoajatuksia (ikinä en ois voinu kuvitella, että niin pahoja ajatuksia vois mulle tulla).. Nyt en aloittanut lääkettä enää uudelleen, vaan sinnittelin ilman. Satunnaisesti otin Diapamia. Olo onkin parantunut paljon ja nää "oireet" alkaa helpottaa. Nyt lääkkeen lopetuksesta joku kolmisen kuukautta.

Mä luulen, että mun serotoniinitasot jotenkin romahtivat totaalisen alas hetkellisesti. Tai joku hormonitoiminnan häiriö kun kroppa meni tosiaan aivan sekaisin lopetuksesta, mulla alkoi mm. tulemaan kuukautiset ja ehkäisyn takia oon normaalisti aivan vuodoton.. Jos olisin sairastunut uudelleen, en usko että olo olisi ajan kanssa tässä parantunut. Lääkärit eivät uskoneet, että vierotusoireita voisi tulla. Kuulemma esim. Cipralexin lopetuksen jälkeen on normaalia jos hetken, esim. viikon huippaa ja sitten pitäs olla normaali olo. Kaikki muu kuulemma kielii siitä, että on yhä lääkityksen tarpeessa. Lääkäriin en uskaltanut nyt mennä vierotusoireiden vuoksi, koska olisivat varmasti diagnosoineet OCD, paniikkihäiriö ja ties mitä ja pakottaneet taas syömään lääkkeitä. Erikoista, että noi sairaudet ois puhjenneet just tuolloin kun elämässä ei mitään muutosta yms. Onneksi kaikki on nyt paremmin. Harmillista kun lääkärit eivät tunnista ollenkaan, että näinkin voi käydä, vaan heti syöttävät taas lääkettä.

"Lääkärit eivät uskoneet, että vierotusoireita voisi tulla. Kuulemma esim. Cipralexin lopetuksen jälkeen on normaalia jos hetken, esim. viikon huippaa ja sitten pitäs olla normaali olo. Kaikki muu kuulemma kielii siitä, että on yhä lääkityksen tarpeessa."

Täsmälleen sama kokemus! Kevyin perustein määrätään, sanoen että "varmuuden vuoksi", ovat täysin turvallisia ja haitattomia.

Kielletään, että mitään haittoja tai sivuoireita voi tulla, ja ehdottomasti kielletään että mitään vieroitusoireita voi tulla! Nimenomaan sanotaan noin, että 1-2 viikkoa voi jotain lievää olla, mutta muu on täysin mahdotonta.

Karmeaa valehdella noin.

Vierailija kirjoitti:

Isometsä on kyllä selvästä BigPharman maksama trolli. Aivan sairaita kommentteja. Esimerkki: "Hän uskoo, että lääkärit yleensä osaavat erottaa masennusoireet lääkityksen aiheuttamista vieroitusoireista, koska ne ovat erilaisia."

Miten tällaisille hörhöille voidaan antaa professuuri?

Kun otat pillerin olet sinäkin osa tätä suurta ja mahtavaa jumaluutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isometsä on kyllä selvästä BigPharman maksama trolli. Aivan sairaita kommentteja. Esimerkki: "Hän uskoo, että lääkärit yleensä osaavat erottaa masennusoireet lääkityksen aiheuttamista vieroitusoireista, koska ne ovat erilaisia."

Miten tällaisille hörhöille voidaan antaa professuuri?

Justiinsa juu. Monella sekoaa nuppi ihan totaalisesti kun lopettaa masennuslääkkkeiden syönnin. Lähes jokainen kouluampuja, Breivik yms. on tehnyt tämän. Ei tietenkään lääkäreiden vika sinänsä jos ei noudata hoito-ohjeita, mutta...

Lauerma sanoo, että ongelma on ettei niitä lääkkeitä syödä ja usein paha tapahtuu, kun lääkkeet on jätetty.

Mie haluan esittää kysymyksen, olisiko ollut parempi jos niitä ei olisi alun alkaenkaan määrätty? Olisiko osa pommeista jäänyt räjähtämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin erästä masennuslääkettä pari vuotta. Sitten vähitellen lopettelin, ei mitään oireita. Helppoa oli ja mahtavaa olla taas terve.

Hienoa kuulla👍☺

Näinhän sen pitäisikin toimia. Itse käytin Ssri puolisen vuotta ja havahduin olevani täysin eri ihminen. Ei tunteita, ei mitään, olin kuin joku zombi. Pystyin kyllä hoitamaan arjen suoritteet, mutta muuten pää täysin tyhjä. Onneksi tajusin lopettaa tuon mömmön käytön. Ei vieroitusoireita. Pikkuhiljaa taas tuntee olevansa oma itsensä. Ei koskaan enää noita.

Sama kokemus. Yksikään ongelma ei ratkennut. En vaan reagoinut mihinkään. En riskeihinkään. Mitään ei lääkittynä pysty ratkaisemaan. Kokemus elämästä huononi.

Lääkärit ei oikeasti tiedä noista lääkkeistä yhtään mitään.

Itselleni työterveys suositteli kun olin väsynyt jatkuvista yt-neuvotteluista ja erehdyin ottamaan. Sitten kun keho reagoi niihin niin huonosti niin lääkäri halusi kokeilla toista lääkettä. Ilmoitti, että mitään sivuoireita ei tule, että voi noin vain vaihtaa lääkettä. Seuraavana aamuna jouduin syöksymään bussista kesken matkan työpaikalle kun aloin voida niin pahoin lääkkeestä. Jouduin ottamaan useamman päivän sairauslomaa kun lääkkeen sivuoireet tekivät niin pahoinvoivaksi, että en kyennyt tekemään muuta kuin makaamaan lattialla sangon kanssa ja oksentelemaan viiden minuutin välein.

Siihen loppui tuo kokeilu. Ja meni myös kaikki luottamus lääkäreihin.

Mulle suurinpiirtein pakotettiin lääkkeet sillä verukkeella, että se on vastuullista, koska muuten ratkeaa ryyppäämään. Ainoa vain, että olin koko elämäni ollut täysin raitis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin takana ssri ~myrkyillä leikkimistä lääkärin kehoituksesta useaan otteeseen.

Ne määrättiin alunperinkin aivan liian kevyin perustein, elämäntilanteeni oli hankala , söin todella huonosti ja olisin tarvinnut terapiaa ja henkistä apua ja ruokavalion korjauksen ,en lääkkeitä.

Elämäntilanne ajankanssa helpotti ja vaihtui kokonaisuudessaan, mutta,

Taistelen edelleen masennuskausia vastaan, haittaavinta on se, etten tunnu saavan mielihyvää mistään . Mikään ei oikein tunnu enää miltään ,vaikka olen perusluonteeltani ekstrovertti, innostuva, impulsiivinen . Ollut lapsesta asti.

Seksuaalisuudesta en viitsi edes aloittaa, olen lopettanut "lääkkeet " jo ajat sitten.

Aloin saada ocd oireita lääkityksen lopetuksen jälkeen ja kärsin niistä edelleen.

Olin aikaisemmin "kympin " oppilas koulussa, tällähetkellä työkyvytön.

Koen,että nämä ssri myrkyt pilasivat koko psyykkeeni, kykyni tuntea intohimoa ja ylipäänsä ihmisyyteen liittyviä vahvoja tunteita .

Se , että ssri korjaisi jonkinlaista epätasapainoa aivoissa on pelkkä lääketeollisuuden hypoteesi, eikä sille ole mitään totuuspohjaa.

Jos nämä myrkyt jotain tekevät, niin sysäävät ne aivot nimenomaan siihen epätasapainotilaan.

Masennukseen on aina joku syy (trauma, burn out, kova stressi, vaikeat ihmissuhteet, puuttellinen ruokavalio ja ravintoainepuutokset, suolistobakteerit, valon vähyys talvella ,kilpirauhasen vajaatoiminta, matala~asteinen tulehdus aivoissa huonojen elintapojen ja ruokavalion seurauksena, lapsuuden kaltoinkohtelu ja tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen vaikeus jne)

Mutta se syy EI ole "kemiallinen epätasapainotila" aivoissa joka jollain pillerillä korjautuu ja masennus häviää.

20 min lääkärikäynnillä tuota masennuksen syytä on huono lähteä selvittämään ja sitten määrätäänkin jo lääkkeet.

Kun tutkimukset kootaan yhtään, on huomattu, että niillä, jotka ovat hoitaneet masennustaan näillä "lääkkeillä" on jatkossa todennäköisemmin kroonistunut masennus ja työkyvyttömyys, kuin niillä jotka ovat olleet ilman lääkitystä.

Lääkäreille varmaan koulutuksissa ylistetään näitä lääkkeitä ihan lääketeollisuuden toimesta niin paljon, että oikeasti luulevat niiden auttavan.

Hyvä jos joku oikeasti kokee niistä avun saavansa, mutta olisi mukava tietää, kuinka moni ,usean vuoden ssri käytön jälkeen elää normaalia, työkykyisen elämää ilman masennusta ja tunteiden latistumista. Onko siitä Suomessa mitään tilastoja?

Kaikki lääkkeiden positiiviset tutkimustulokset on saatu vain silloin, kun on tutkittu lääkkeenkäytön muutamia ensimmäisiä viikkoja .

Pitkällä aikavälillä tuo positiivinen vaikutus ilmeisesti häviää ja lääkkeistä on todella vaikea päästä eroon.

Voi olla, että jollekkin todella vaikeasti masentuneelle nämä ovat ainoa apu ,alkuun, mutta metsään mennään ja pahasti kun niitä määrätään jokaiseen mielipahaan, lyhyisiin masennusjaksoihin, kilpirauhasen vajaatoiminaan ja burnouttiin.

Ja varsinkin lapselle tai nuorelle, jonka aivojen kehitys on kesken.

Ja se, että lääketeollisuus itse tekee ne tutkimukset tuotteistaan ja julkaisee vain ne, jotka antavat positiivisen tuloksen, ja jättää julkaisematta ne negatiiviset. Siinä on jotain pielessä.

Miksi näistä riskeistä ei voida tiedottaa potilasta paremmin ja ssri lääkkeitä mainostetaan jokaiselle turvallisena vaihtoehtona?

kaikki riskit pitäisi kertoa heti ensimmäisenä ja antaa potilaan itse tehdä niiden pohjalta oma päätös miten lähtee masennustaan hoitamaan.

Pointtini on nimenomaan se, että potilaalle riskejä vähätellään ja piilotellaan sekä se, että lääkkeet aloitetaan aivan liian kevyin perustein joissain tapauksissa lyhyen aikavälin ongelmiin.

Pitäisi tehdä paljon enemmän tutkimusta niiden pitkäaikaisvaikutuksista ja tutkimus ei saisi olla lääketeollisuuden rahoittamaa.

Sama kai se kuka ne rahoittaa. Motiivit kusee. Bisnes menee terveyden edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin erästä masennuslääkettä pari vuotta. Sitten vähitellen lopettelin, ei mitään oireita. Helppoa oli ja mahtavaa olla taas terve.

Hienoa kuulla👍☺

Näinhän sen pitäisikin toimia. Itse käytin Ssri puolisen vuotta ja havahduin olevani täysin eri ihminen. Ei tunteita, ei mitään, olin kuin joku zombi. Pystyin kyllä hoitamaan arjen suoritteet, mutta muuten pää täysin tyhjä. Onneksi tajusin lopettaa tuon mömmön käytön. Ei vieroitusoireita. Pikkuhiljaa taas tuntee olevansa oma itsensä. Ei koskaan enää noita.

Sama kokemus. Yksikään ongelma ei ratkennut. En vaan reagoinut mihinkään. En riskeihinkään. Mitään ei lääkittynä pysty ratkaisemaan. Kokemus elämästä huononi.

Ei tietenkään mikään ongelma ratkea. Nuo huumeet vain turruttavat tunteita. Kuten muutkin huumeet tai alkoholi. Ja eipä kukaan ole koskaan alkoholistakaan saanut apua ongelmiin.

En muuta tiedä, mutta yrityskin vähentää venlagaksiinia tekee minusta älyttömän agressiivisen. En ihmisten kimppuun käy toki, mutta esineitä tekisi mieli heitellä...

Muuten hyvä lääke, ja iso apu.