HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään

Minä en ole saanut avattua yhtäkään masennuslääkepakkausta joka minulle on annettu. Ei vaan pysty. Kun on itse lukenut riskeistä, lääkärit niitä ei kerro ja vähättelee ja jos saakin monen vuoden tai loppuelämän vieroitusoireet niistä niin kukaan muu ei maksa kuin itse omalla terveydellään ja elämällään. Ehkä saa armosta pienen eläkkeen jos työkykykin menee. Omalla kohdallani lääkevastaisuus on vaikuttanut voimakkaasti siihen että en ole hoidossa. Jotenkin se luottamus vain menee rikki kun niitä lääkkeitä vaaditaan käyttämään vaikka itse sanoin ei. Toivottavasti tulevaisuuden ihmisillä on parempia vaihtoehtoja. Väitän että silloin kauhistellaan näitä nykyajan lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin pari viikkoa sitten. Päivän huimasi. Se siitäkin tutkimuksesta.

Venlafaxin? Minulla tuota samaa aloittaessa ja lopettaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin erästä masennuslääkettä pari vuotta. Sitten vähitellen lopettelin, ei mitään oireita. Helppoa oli ja mahtavaa olla taas terve.

Hienoa kuulla👍☺

Näinhän sen pitäisikin toimia. Itse käytin Ssri puolisen vuotta ja havahduin olevani täysin eri ihminen. Ei tunteita, ei mitään, olin kuin joku zombi. Pystyin kyllä hoitamaan arjen suoritteet, mutta muuten pää täysin tyhjä. Onneksi tajusin lopettaa tuon mömmön käytön. Ei vieroitusoireita. Pikkuhiljaa taas tuntee olevansa oma itsensä. Ei koskaan enää noita.

Kurja, että sulla oli väärä lääkitys :( mutta hyvää itsetuntemusta, että sen huomasit. Itselläni ei ollut ssri lääkitys, vaan mirta joka toi kadonneen unen takaisin ja ehkä sen myötä ilon elämään ja lopetti ahdistuksen.

Eikä oireet ole vieläkään palanneet vuosia lopetuksen jälkeenkään ☺

Kokeilin myös mirtazapin. Ei toiminut yhtään. Nukkumisongelmista myös kärsin, mutta tuo teki sen, että nukuin yli puolet vuorokaudesta ja sekään ei kovin hyvä.

Rohkeat uskaltaa kertoa psykiatrille jos lääkkeessä joku mättää, mutta paljon on myös niitä jotka asioi mielenterveysongelmien kanssa vaan arvauskeskuslääkärillä ja on muutenkin luonteeltaan arkoja.

Ei yksi tutkimus suuntana tai toiseen kerro yhtään mitään. Näyttö ko. lääkkeiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta populaatiotasolla on varsin kattavaa.

Sitten kun saadaan yhtä paljon tietoa masennuslääkkeiden haitoista kuin niiden hyödyistä, on aika huolestua.

Mullakin takana ssri ~myrkyillä leikkimistä lääkärin kehoituksesta useaan otteeseen.

Ne määrättiin alunperinkin aivan liian kevyin perustein, elämäntilanteeni oli hankala , söin todella huonosti ja olisin tarvinnut terapiaa ja henkistä apua ja ruokavalion korjauksen ,en lääkkeitä.

Elämäntilanne ajankanssa helpotti ja vaihtui kokonaisuudessaan, mutta,

Taistelen edelleen masennuskausia vastaan, haittaavinta on se, etten tunnu saavan mielihyvää mistään . Mikään ei oikein tunnu enää miltään ,vaikka olen perusluonteeltani ekstrovertti, innostuva, impulsiivinen . Ollut lapsesta asti.

Seksuaalisuudesta en viitsi edes aloittaa, olen lopettanut "lääkkeet " jo ajat sitten.

Aloin saada ocd oireita lääkityksen lopetuksen jälkeen ja kärsin niistä edelleen.

Olin aikaisemmin "kympin " oppilas koulussa, tällähetkellä työkyvytön.

Koen,että nämä ssri myrkyt pilasivat koko psyykkeeni, kykyni tuntea intohimoa ja ylipäänsä ihmisyyteen liittyviä vahvoja tunteita .

Se , että ssri korjaisi jonkinlaista epätasapainoa aivoissa on pelkkä lääketeollisuuden hypoteesi, eikä sille ole mitään totuuspohjaa.

Jos nämä myrkyt jotain tekevät, niin sysäävät ne aivot nimenomaan siihen epätasapainotilaan.

Masennukseen on aina joku syy (trauma, burn out, kova stressi, vaikeat ihmissuhteet, puuttellinen ruokavalio ja ravintoainepuutokset, suolistobakteerit, valon vähyys talvella ,kilpirauhasen vajaatoiminta, matala~asteinen tulehdus aivoissa huonojen elintapojen ja ruokavalion seurauksena, lapsuuden kaltoinkohtelu ja tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen vaikeus jne)

Mutta se syy EI ole "kemiallinen epätasapainotila" aivoissa joka jollain pillerillä korjautuu ja masennus häviää.

20 min lääkärikäynnillä tuota masennuksen syytä on huono lähteä selvittämään ja sitten määrätäänkin jo lääkkeet.

Kun tutkimukset kootaan yhtään, on huomattu, että niillä, jotka ovat hoitaneet masennustaan näillä "lääkkeillä" on jatkossa todennäköisemmin kroonistunut masennus ja työkyvyttömyys, kuin niillä jotka ovat olleet ilman lääkitystä.

Lääkäreille varmaan koulutuksissa ylistetään näitä lääkkeitä ihan lääketeollisuuden toimesta niin paljon, että oikeasti luulevat niiden auttavan.

Hyvä jos joku oikeasti kokee niistä avun saavansa, mutta olisi mukava tietää, kuinka moni ,usean vuoden ssri käytön jälkeen elää normaalia, työkykyisen elämää ilman masennusta ja tunteiden latistumista. Onko siitä Suomessa mitään tilastoja?

Kaikki lääkkeiden positiiviset tutkimustulokset on saatu vain silloin, kun on tutkittu lääkkeenkäytön muutamia ensimmäisiä viikkoja .

Pitkällä aikavälillä tuo positiivinen vaikutus ilmeisesti häviää ja lääkkeistä on todella vaikea päästä eroon.

Voi olla, että jollekkin todella vaikeasti masentuneelle nämä ovat ainoa apu ,alkuun, mutta metsään mennään ja pahasti kun niitä määrätään jokaiseen mielipahaan, lyhyisiin masennusjaksoihin, kilpirauhasen vajaatoiminaan ja burnouttiin.

Ja varsinkin lapselle tai nuorelle, jonka aivojen kehitys on kesken.

Ja se, että lääketeollisuus itse tekee ne tutkimukset tuotteistaan ja julkaisee vain ne, jotka antavat positiivisen tuloksen, ja jättää julkaisematta ne negatiiviset. Siinä on jotain pielessä.

Miksi näistä riskeistä ei voida tiedottaa potilasta paremmin ja ssri lääkkeitä mainostetaan jokaiselle turvallisena vaihtoehtona?

kaikki riskit pitäisi kertoa heti ensimmäisenä ja antaa potilaan itse tehdä niiden pohjalta oma päätös miten lähtee masennustaan hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin erästä masennuslääkettä pari vuotta. Sitten vähitellen lopettelin, ei mitään oireita. Helppoa oli ja mahtavaa olla taas terve.

Hienoa kuulla👍☺

Näinhän sen pitäisikin toimia. Itse käytin Ssri puolisen vuotta ja havahduin olevani täysin eri ihminen. Ei tunteita, ei mitään, olin kuin joku zombi. Pystyin kyllä hoitamaan arjen suoritteet, mutta muuten pää täysin tyhjä. Onneksi tajusin lopettaa tuon mömmön käytön. Ei vieroitusoireita. Pikkuhiljaa taas tuntee olevansa oma itsensä. Ei koskaan enää noita.

Niin mäkin ajattelin, vuoden olin syömättä mutta 3vk sitten oli pakko aloittaa. Kuitenkin ne arjen suoritteet on todella tärkeitä. En uskaltanut mm ajaa autoa, alkoi tulla paniikkikohtauksia taas töissä ja esim kassalla

Maksaessa.

Sain kyllä ehkä enemmän aikaan ilman lääkkeitä, mutta pakko nyt taas syödä että selviää hengissä. Aloittaminen inhottavaa, ahdistaa, päätä särkee ja leuat on tosi kipeät, en pysty niitä rentouttamaan. Mutta pian helpottaa. Lopettamista en ole kokenut hankalaksi, useaan otteeseen elämäni aikana joutunut syömään.

tutkija hutkija kirjoitti:

Ei yksi tutkimus suuntana tai toiseen kerro yhtään mitään. Näyttö ko. lääkkeiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta populaatiotasolla on varsin kattavaa.

Sitten kun saadaan yhtä paljon tietoa masennuslääkkeiden haitoista kuin niiden hyödyistä, on aika huolestua.

Kun ssri lääkkeet ovat olleet mukana useissa kouluampumisissa niin omituista ettei se ole vaikuttanut mitenkään lääkkeiden käytön vähenemiseen. Mieliala lääkkeet kuten ketipinor ovat nykyisiä yleislääkkeitä. Unettomuuteen, kipuihin ja mielialalääkkeeksi. Sivuvaikutukset usein pahempia kuin alkuperäinen vaiva. Jokin suomalaisia riivaa kun yli puolimiljoonaa vetää jotain mielialalääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin takana ssri ~myrkyillä leikkimistä lääkärin kehoituksesta useaan otteeseen.

Ne määrättiin alunperinkin aivan liian kevyin perustein, elämäntilanteeni oli hankala , söin todella huonosti ja olisin tarvinnut terapiaa ja henkistä apua ja ruokavalion korjauksen ,en lääkkeitä.

Elämäntilanne ajankanssa helpotti ja vaihtui kokonaisuudessaan, mutta,

Taistelen edelleen masennuskausia vastaan, haittaavinta on se, etten tunnu saavan mielihyvää mistään . Mikään ei oikein tunnu enää miltään ,vaikka olen perusluonteeltani ekstrovertti, innostuva, impulsiivinen . Ollut lapsesta asti.

Seksuaalisuudesta en viitsi edes aloittaa, olen lopettanut "lääkkeet " jo ajat sitten.

Aloin saada ocd oireita lääkityksen lopetuksen jälkeen ja kärsin niistä edelleen.

Olin aikaisemmin "kympin " oppilas koulussa, tällähetkellä työkyvytön.

Koen,että nämä ssri myrkyt pilasivat koko psyykkeeni, kykyni tuntea intohimoa ja ylipäänsä ihmisyyteen liittyviä vahvoja tunteita .

Se , että ssri korjaisi jonkinlaista epätasapainoa aivoissa on pelkkä lääketeollisuuden hypoteesi, eikä sille ole mitään totuuspohjaa.

Jos nämä myrkyt jotain tekevät, niin sysäävät ne aivot nimenomaan siihen epätasapainotilaan.

Masennukseen on aina joku syy (trauma, burn out, kova stressi, vaikeat ihmissuhteet, puuttellinen ruokavalio ja ravintoainepuutokset, suolistobakteerit, valon vähyys talvella ,kilpirauhasen vajaatoiminta, matala~asteinen tulehdus aivoissa huonojen elintapojen ja ruokavalion seurauksena, lapsuuden kaltoinkohtelu ja tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen vaikeus jne)

Mutta se syy EI ole "kemiallinen epätasapainotila" aivoissa joka jollain pillerillä korjautuu ja masennus häviää.

20 min lääkärikäynnillä tuota masennuksen syytä on huono lähteä selvittämään ja sitten määrätäänkin jo lääkkeet.

Kun tutkimukset kootaan yhtään, on huomattu, että niillä, jotka ovat hoitaneet masennustaan näillä "lääkkeillä" on jatkossa todennäköisemmin kroonistunut masennus ja työkyvyttömyys, kuin niillä jotka ovat olleet ilman lääkitystä.

Lääkäreille varmaan koulutuksissa ylistetään näitä lääkkeitä ihan lääketeollisuuden toimesta niin paljon, että oikeasti luulevat niiden auttavan.

Hyvä jos joku oikeasti kokee niistä avun saavansa, mutta olisi mukava tietää, kuinka moni ,usean vuoden ssri käytön jälkeen elää normaalia, työkykyisen elämää ilman masennusta ja tunteiden latistumista. Onko siitä Suomessa mitään tilastoja?

Kaikki lääkkeiden positiiviset tutkimustulokset on saatu vain silloin, kun on tutkittu lääkkeenkäytön muutamia ensimmäisiä viikkoja .

Pitkällä aikavälillä tuo positiivinen vaikutus ilmeisesti häviää ja lääkkeistä on todella vaikea päästä eroon.

Voi olla, että jollekkin todella vaikeasti masentuneelle nämä ovat ainoa apu ,alkuun, mutta metsään mennään ja pahasti kun niitä määrätään jokaiseen mielipahaan, lyhyisiin masennusjaksoihin, kilpirauhasen vajaatoiminaan ja burnouttiin.

Ja varsinkin lapselle tai nuorelle, jonka aivojen kehitys on kesken.

Ja se, että lääketeollisuus itse tekee ne tutkimukset tuotteistaan ja julkaisee vain ne, jotka antavat positiivisen tuloksen, ja jättää julkaisematta ne negatiiviset. Siinä on jotain pielessä.

Miksi näistä riskeistä ei voida tiedottaa potilasta paremmin ja ssri lääkkeitä mainostetaan jokaiselle turvallisena vaihtoehtona?

kaikki riskit pitäisi kertoa heti ensimmäisenä ja antaa potilaan itse tehdä niiden pohjalta oma päätös miten lähtee masennustaan hoitamaan.

Pointtini on nimenomaan se, että potilaalle riskejä vähätellään ja piilotellaan sekä se, että lääkkeet aloitetaan aivan liian kevyin perustein joissain tapauksissa lyhyen aikavälin ongelmiin.

Pitäisi tehdä paljon enemmän tutkimusta niiden pitkäaikaisvaikutuksista ja tutkimus ei saisi olla lääketeollisuuden rahoittamaa.

Vierailija kirjoitti:

tutkija hutkija kirjoitti:

Ei yksi tutkimus suuntana tai toiseen kerro yhtään mitään. Näyttö ko. lääkkeiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta populaatiotasolla on varsin kattavaa.

Sitten kun saadaan yhtä paljon tietoa masennuslääkkeiden haitoista kuin niiden hyödyistä, on aika huolestua.

Kun ssri lääkkeet ovat olleet mukana useissa kouluampumisissa niin omituista ettei se ole vaikuttanut mitenkään lääkkeiden käytön vähenemiseen. Mieliala lääkkeet kuten ketipinor ovat nykyisiä yleislääkkeitä. Unettomuuteen, kipuihin ja mielialalääkkeeksi. Sivuvaikutukset usein pahempia kuin alkuperäinen vaiva. Jokin suomalaisia riivaa kun yli puolimiljoonaa vetää jotain mielialalääkettä.

Ja nimenomaan, jos nää lääkkeet auttais ja parantaisi masennuksen, niin niiden käyttö ei jatkuvasti lisääntyisi ja pitkittyisi, ja nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ei koko ajan nousisi......

Lääketehtaiden etu on se, että lääkettä joutuu syödä koko loppuelämän . Se on kovaa bisnestä.

Kolesterolilääkket, diabeteslääkkeet, verenpainelääkkeet, mielialalääkkeet. Koko loppuelämän käytettäviä, väärän turvallisuudentunteen antavia lääkkeitä.

Yleensä vaivoihin jotka hoituisivat kunnollisella elämäntapamuutoksella.

Eihän luonnossa olevilla eläimilläkään ole kolesteroliongelmia, ylipainoa, sydänkohtauksia, diabetestä , koska elävät ja syövät luonnon tarkoittamalla tavalla.

Lääketehtaiden pääasiallinen tarkoitus on TEHDÄ RAHAA. Jos lääkkellä vaiva paranisi nopeasti ja lääkkeen käyttö lopetettaisiin, niin sillä ei paljon tienaa.

Olisin luultavasti tehnyt jotakin todella radikaalia, jos olisin jatkanut Cymbaltan syömistä. Jotain SSRI-lääkettä olin jo syönyt eikä se tuntunut enää auttavan, joten tk-lääkäri vaihtoi Cymbaltaan. Aloin saada ihan hirveitä ajatuksia. Metrolaiturilla saattoi tulla mieleen, että tuuppaisen kohta jonkun ihmisen raiteille. Junamatkalla nuoren naisen kovaääninen juttelu ja kikatus sai minut niin raivoihin, että näin jo silmissäni kuinka hakkaan häneltä silmät puhki hänen omilla korkokengillään. Ja muuta vastaavaa. Aloin itse todella pelätä itseäni, so. sitä että en pysty hillitsemään itseäni vaan toteutan jonkun tuollaisen impulssin.

Kerroin tk-lääkärille näistä ajatuksistani ja hän totesi, että ei voi johtua lääkkeestä, "sinulla on nyt vaan muuta stressiä". Suostui vaihtamaan lääkkeen mutta ei tekemään lääkkeestä haittavaikutusilmoitusta. Kun palasin johonkin perinteisempään lääkkeeseen, nuo ajatukset loppuivat. Siitäkin lääkkeestä olen sittemmin päässyt irti pikkuhiljaa annosta vähentämällä ihan omin avuin, tk-lääkäri kirjoittaa sitä kyllä lisää koska tahansa mutta muuta apua en häneltä sitten saakaan.

Vierailija kirjoitti:

tutkija hutkija kirjoitti:

Ei yksi tutkimus suuntana tai toiseen kerro yhtään mitään. Näyttö ko. lääkkeiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta populaatiotasolla on varsin kattavaa.

Sitten kun saadaan yhtä paljon tietoa masennuslääkkeiden haitoista kuin niiden hyödyistä, on aika huolestua.

Kun ssri lääkkeet ovat olleet mukana useissa kouluampumisissa niin omituista ettei se ole vaikuttanut mitenkään lääkkeiden käytön vähenemiseen. Mieliala lääkkeet kuten ketipinor ovat nykyisiä yleislääkkeitä. Unettomuuteen, kipuihin ja mielialalääkkeeksi. Sivuvaikutukset usein pahempia kuin alkuperäinen vaiva. Jokin suomalaisia riivaa kun yli puolimiljoonaa vetää jotain mielialalääkettä.

Se riivaa että elämässä vaaditaan liikaa. Mä kuolen työtaakkani alle. Saatikka perheelliset, työelämä, jossa et riitä, mutta kotonakaan et koe riittäväsi.

Töissä huomattavasti helpompi selviytyä kun ei vituta niin paljon.

tutkija hutkija kirjoitti:

Ei yksi tutkimus suuntana tai toiseen kerro yhtään mitään. Näyttö ko. lääkkeiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta populaatiotasolla on varsin kattavaa.

Sitten kun saadaan yhtä paljon tietoa masennuslääkkeiden haitoista kuin niiden hyödyistä, on aika huolestua.

Lääketehtaiden itse maksamien tutkimusten tulokset eivät ole minkään arvoisia. Edelleen NNT-arvot ovat heikkoja ja nosebot ja plasebot selittävät enemmän ilmiötä kuin lääkemolekyylit.

Huolestuttavia ovat lääkkeiden aiheuttamat itsemurhien lisääntymiset ja väkivaltaisuuden lisääntymiset, esimerkkinä https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4570770/

In this study, we examined the possible association between SSRIs and violent crime using a large population-based cohort that included 856,493 individuals prescribed SSRIs. There were three main findings. First, using a within-individual design, there was an association between SSRI prescriptions and violent crime convictions. With age stratification, there was an increased hazard of violent crime convictions in individuals aged 15 to 24 y, and no significant association in older individuals. A second finding was that the association in individuals aged 15–24 y was consistent when looking at a related antidepressant (venlafaxine, a serotonin–norepinephrine reuptake inhibitor), considering four other outcomes (violent crime arrests, non-violent crime convictions and arrests, and non-fatal accidental injuries), or using another design (conditional Poisson regression).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tutkija hutkija kirjoitti:

Ei yksi tutkimus suuntana tai toiseen kerro yhtään mitään. Näyttö ko. lääkkeiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta populaatiotasolla on varsin kattavaa.

Sitten kun saadaan yhtä paljon tietoa masennuslääkkeiden haitoista kuin niiden hyödyistä, on aika huolestua.

Kun ssri lääkkeet ovat olleet mukana useissa kouluampumisissa niin omituista ettei se ole vaikuttanut mitenkään lääkkeiden käytön vähenemiseen. Mieliala lääkkeet kuten ketipinor ovat nykyisiä yleislääkkeitä. Unettomuuteen, kipuihin ja mielialalääkkeeksi. Sivuvaikutukset usein pahempia kuin alkuperäinen vaiva. Jokin suomalaisia riivaa kun yli puolimiljoonaa vetää jotain mielialalääkettä.

Ja nimenomaan, jos nää lääkkeet auttais ja parantaisi masennuksen, niin niiden käyttö ei jatkuvasti lisääntyisi ja pitkittyisi, ja nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ei koko ajan nousisi......

Lääketehtaiden etu on se, että lääkettä joutuu syödä koko loppuelämän . Se on kovaa bisnestä.

Kolesterolilääkket, diabeteslääkkeet, verenpainelääkkeet, mielialalääkkeet. Koko loppuelämän käytettäviä, väärän turvallisuudentunteen antavia lääkkeitä.

Yleensä vaivoihin jotka hoituisivat kunnollisella elämäntapamuutoksella.

Eihän luonnossa olevilla eläimilläkään ole kolesteroliongelmia, ylipainoa, sydänkohtauksia, diabetestä , koska elävät ja syövät luonnon tarkoittamalla tavalla.

Lääketehtaiden pääasiallinen tarkoitus on TEHDÄ RAHAA. Jos lääkkellä vaiva paranisi nopeasti ja lääkkeen käyttö lopetettaisiin, niin sillä ei paljon tienaa.

Ongelma on se, että kun joka vaivaan on olemassa lääke, niin voi jatkaa niitä huonoja elintapoja ja moskan syömistä, liikkumattomuutta ja tietokoneella istumista ,aloittaa lääkityksen ja kuvitella, että "nyt on sitten turvassa " , ei tule sydänkohtausta yms.

Ei tarvitse itse ottaa vastuuta omasta elämästään ja elintavoistaan.

Lähipiirissäni useita, masennuksesta ja kroonisista sairauksista kärsiviä "uhreja".

Syövät ja juovat ihan mitä huvittaa, eivät liiku, väsyttää , sitten ihmetellään kun ei masennus parane .

Tuntuu , että lääkkeet vievät ihmisen oman vastuun omasta terveydestään, kun joka oireeseen on joku pilleri.

Yritin lopettaa Citalopramia hallitusti. Tuli jatkuvia sähköiskun tuntemuksia päähän ja ihmeellistä surinaa. Lisäksi sain raivokohtauksia. Syön niitä suosiolla edelleen, en kestänyt vieroitusta kuukautta enempää.

Eihän nämä masennukseen tarkoitetut lääkkeet olekaan mitään onnellisuuspillereitä, eikä niitä pitäisikään määrätä kevyin perustein. Lääkkeestä saatava hyöty pitäisi olla suurempi kuin haittavaikutukset, eli vakavasti masentunut pääsisi niiden avulla takaisin elämän syrjään kiinni. Pätevän lääkärin pitäisi kertoa lääkkeen aloituksessa tapahtuvista sivuvaikutuksista ja kontrolleissa selvittää miten lääke on vaikuttanut ja jos se ei sovi kyseiselle henkilölle, vaihdetaan lääkitystä. Lopetus pitäisi aina tehdä vähitellen.

Itse söin aikoinaan Mirtatsapiinia, Cymbaltaa ja vasta Cipralex oli semmoinen jonka kanssa pärjäsi ja joka oikeasti auttoi ajan kanssa oireisiin.

Vieroitus Venlafaxinista oli kauheaa: huimausta, oksetusta ja suhahteluja päässä vähän väliä. Kestivät pahoina viikon ja lievinä toisen viikon. Huh! Onneksi pääsin eroon siitä lääkkeestä, olin kuin täysi zombie sitä syödessäni.

Se on niin yksilöllistä, kelle mikäkin sopii tai ei. Voxra teki mut aggressiiviseksi ja tuskaiseksi, vieroitusoireita ei kyllä ollut. Nyt syön Cymbaltaa ja tämä on kyllä paras tähän mennessä. Pientä huonoa oloa välillä lukuunottamatta vaikutukset ovat positiivisia.

Se on kyllä totta, että lääkärit vähättelevät haittavaikutuksia. Ei mullekaan pitänyt mitään lopettamisoireita tulla, kun niin vähitellen lopetin - ja pyh! 😤

tutkija hutkija kirjoitti:

Ei yksi tutkimus suuntana tai toiseen kerro yhtään mitään. Näyttö ko. lääkkeiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta populaatiotasolla on varsin kattavaa.

Sitten kun saadaan yhtä paljon tietoa masennuslääkkeiden haitoista kuin niiden hyödyistä, on aika huolestua.

Ne on lääkkeinä niin uusia että tutkitaan vasta. Luotettava näyttö puoleen tai toiseen vaatii aikaa, ennen kuin voidaan sanoa yhtään mitään. Eiköhän puolueetonta tutkimusta haitoista tule ja jossakin vaiheessa kyseisten lääkkeiden käyttö kielletään kokonaan.

Oon syönyt muutamaan otteeseen masennuslääkkeitä, muutamaa eri lääkettä kokeillut. Syynä masennus, koskaan ei oo ollut paniikkihäiriötä tai OCD:tä diagnosoitu. 

Ensimmäisen jakson jälkeen pääsin suht helpolla eroon, jotain viikon kestäviä vieroitusoireita. Toisen jakson jälkeen yritin lopettaa Venlafaxinia ja se oli ihan helvettiä. Ensin tuli huimaus, päänsärky, sähköiskut, unihalvaus.. Tätä kesti aikansa ja noin kuukausi tai pari lopetuksesta elimistöni meni vielä jotenkin sekaisin. Itkin hysteerisesti koko ajan, vatsa oli vesiripulilla viikkoja (laihduin helvetisti) ja kävin tän takia päivystyksessäkin, paniikkikohtauksia, jonkinlaisia pakkoajatuksia.. Luulin sairastuneeni uudelleen ja en kestänyt vaan enää. Aloitin Cipralexin ja lähes välittömästi oireet katosivat. Tätä söin taas vuoden, mutta tunteet oli ihan jäässä ja päätin, että mieluummin olen masentunut kuin että syön tällaista.

Lopetin Cipralexin hyvin hitaasti ja huimausta lukuunottamatta meni ihan kivasti aluksi. KUNNES taas meni taas hetki ja sain tän saman episodin eli vatsa ihan sekaisin, sydän hakkaa, hiton outoja pakkoajatuksia (ikinä en ois voinu kuvitella, että niin pahoja ajatuksia vois mulle tulla).. Nyt en aloittanut lääkettä enää uudelleen, vaan sinnittelin ilman. Satunnaisesti otin Diapamia. Olo onkin parantunut paljon ja nää "oireet" alkaa helpottaa. Nyt lääkkeen lopetuksesta joku kolmisen kuukautta.

Mä luulen, että mun serotoniinitasot jotenkin romahtivat totaalisen alas hetkellisesti. Tai joku hormonitoiminnan häiriö kun kroppa meni tosiaan aivan sekaisin lopetuksesta, mulla alkoi mm. tulemaan kuukautiset ja ehkäisyn takia oon normaalisti aivan vuodoton.. Jos olisin sairastunut uudelleen, en usko että olo olisi ajan kanssa tässä parantunut. Lääkärit eivät uskoneet, että vierotusoireita voisi tulla. Kuulemma esim. Cipralexin lopetuksen jälkeen on normaalia jos hetken, esim. viikon huippaa ja sitten pitäs olla normaali olo. Kaikki muu kuulemma kielii siitä, että on yhä lääkityksen tarpeessa. Lääkäriin en uskaltanut nyt mennä vierotusoireiden vuoksi, koska olisivat varmasti diagnosoineet OCD, paniikkihäiriö ja ties mitä ja pakottaneet taas syömään lääkkeitä. Erikoista, että noi sairaudet ois puhjenneet just tuolloin kun elämässä ei mitään muutosta yms. Onneksi kaikki on nyt paremmin. Harmillista kun lääkärit eivät tunnista ollenkaan, että näinkin voi käydä, vaan heti syöttävät taas lääkettä.

Masennus- ym. mielialalääkkeitä ei suurelta osin tarvittaisi jos tämä yhteiskunta ei olisi näin mielipuolinen. Itse olen liian herkkä ihminen joka ei kestä tätä työelämää ja muiden ihmisten luomaa kilpailuyhteiskuntaa jossa kaikki mitataan siinä kuinka paljon tuotat yhteiskunnalle, jos et mitään tai et kovin paljoa niin olet surkea luuseri. Vi*un ihmisapina, evoluution vääntämä pa*ka.