Lue keskustelun säännöt.
Nainen pahoinpiteli 3-vuotiasta päiväkodissa
03.10.2018 |
Tässä linkki uutiseen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005850038.html
Naisen mukaan taustalla pitkään jatkunutta kiusaamista. Ihmettelen miten ei päiväkodeissa/kouluissa tapahtuvaan kiusaamiseen pystytä puuttumaan.
Järkytyin vähän tästä päiväkodin työntekijän kommentista
"Kaikilla tuon ikäisillä lapsilla on riitoja ja myös käsiksi käymistä, kun kaveritaitoja opetellaan ja harjoitellaan yhdessä leikkimistä ynnä muuta. Suurin osa näistä välikohtauksista, joissa poika on ollut mukana, ovat olleet niin pieniä ja normaaleja, ettei niistä olisi muille vanhemmille kerrottu."
Kommentit (485)
Päällekäyneen äidin käytökseen en puutu enkä osaa sanoa, kuten ei kukaan muukaan täällä, onko päiväkodissa tehty kaikki voitava tai onko edes ollut syytä tehdä mitään mutta tuohon kun moni ei usko että pikkulapsi voisi olla kiusaaja sanon kyllä voi olla.
En ole erityispedagogi mutta paljon lapsia hoitanut ja kerran yhdessä ryhmässä oli lapsi joka kiusasi muita, etenkin yhtä tiettyä lasta ja aivan varmasti ja selvästi tiesi mitä teki.
Syyllisiä tähän olivat vanhemmat jotka eivät osanneet pitää turvallisia rajoja ja toisaalta vaativat häneltä asioita joihin hänellä ei ollut henkisiä edellytyksiä.
Korostan etten tähän tapaukseen sano juuta enkä jaata vaan siihen kieltämiseen etteikö kolmivuotias kiusaamalla kiusaisi ja nauttisi kun toinen kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamisena on syvät jäljet. Monella tuntuu reagointi lähtevän lapasesta omien traumojen takia. Ketjusta sen huomaa selkeästi. Ei mitään suhteellisuudentajua. Ehkä taas omista lähtökohdistani en osaa demonisoida kolmevuotiasta. Olin kotihoidossa maaseudulla, joten kiusaajia eikä muitakaan lapsia ollut lähialueilla.
Vierailija kirjoitti:
Päällekäyneen äidin käytökseen en puutu enkä osaa sanoa, kuten ei kukaan muukaan täällä, onko päiväkodissa tehty kaikki voitava tai onko edes ollut syytä tehdä mitään mutta tuohon kun moni ei usko että pikkulapsi voisi olla kiusaaja sanon kyllä voi olla.
En ole erityispedagogi mutta paljon lapsia hoitanut ja kerran yhdessä ryhmässä oli lapsi joka kiusasi muita, etenkin yhtä tiettyä lasta ja aivan varmasti ja selvästi tiesi mitä teki.
Syyllisiä tähän olivat vanhemmat jotka eivät osanneet pitää turvallisia rajoja ja toisaalta vaativat häneltä asioita joihin hänellä ei ollut henkisiä edellytyksiä.
Korostan etten tähän tapaukseen sano juuta enkä jaata vaan siihen kieltämiseen etteikö kolmivuotias kiusaamalla kiusaisi ja nauttisi kun toinen kärsii.
3-vuotias ei kovin systemaattisesti vielä osaa pohtia tai suunnitella toimintaansa. Käytös on aika impulsiivista ja hetkessä kiinni. Toki 3-vuotiaan käytös voi olla huonoa ja tuntua ikävältä, mutta ei se tuossa vaiheessa vielä varsinaista kiusaamista ole.
Ymmärtäisin jos tuo kiusaaja olisi vähän vanhempi ja säikytettäisi, mutta 3-vuotias??
Ei, en todellakaan ymmärrä tän naisen toimintaa. Sairasta, jos pitää 3-vuotiaan lapsen kimppuun käydä. Sen lapsen vika ei ole, vaan nimenomaan vanhempien/päiväkodin hoitajien vika. Ymmärtäisin paremmin ton kiinnikäymisen jos olis ollu vaikka teini-ikäinen mutta jumankauta 3-VUOTIAS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin jos tuo kiusaaja olisi vähän vanhempi ja säikytettäisi, mutta 3-vuotias??
Tämä ravisteltu poika oli nimenomaan kiusattu ja ravistelijan poika kiusaaja.
Epäilen, että suurella osalla tämän ketjun kommentoijista ei ole kokemusta siitä, että omaa lasta kiusataan. Viestien mukaan kaikilla ei ole edes lapsia. Yhtäkaikki, mielipiteitä lasten kasvattamisesta ja äärirajoilla jaksamisen herättämistä primitiivitunteista tuntuu kaikilta löytyvän.
Ne joilla on kokemusta siitä, että lapsi joutuu kiusatuksi tietävät, kuinka huonosti kiusaamiseen päiväkodeissa ja kouluissa puututaan. Asia hoidetaan kuten uutisessakin oli mainittu; katsotaan vierestä mutta ei tehdä mitään.
Kiusattu ja hänen vanhenpansa ovat vailla minkäänlaista tukea tai turvaa. Asioita hyssytellään ja lakaistaan maton alle, pahimmillaan väitetään että kiusattu valehtelee ja keksii kiusaamistarinoita vaikka asiasta olisi selviä fyysisiä jälkiä, tai muutkin kuulisivat haukkumista (muutkin siis valehtelevat). Usein käytetään myös "kuuluu ikään/harrastuksen luonteeseen/kaveriporukan sisäiseen läppään" selityksiä. Olen kuullut aikuisilta myös "kyllä siinä kiusatussakin on jotain vikaa jos kerran kiusataan"-mielipiteitä.
Lapset, iältään 1-17 vuotiaat, saavat pääsääntöisesti kiusata toisiaan ilman minkäänlaista seuraamusta. Yhtä pääsääntöisesti selkänsä asialle kääntävät päiväkoti ja koulu, kiusaajien vanhemmat ja valitettavan usein myös ne vanhemmat, jotka eivät koskaan ole asian kanssa joutuneet tekemisiin.
Vaikka maassamme rummutetaan kiusaamisen vastaisia kampanjoita ja kiva-koulu hankkeita, ei asioihin kuitenkaan todella puututa. Näin ne näyttävät kuitenkin paperilla hyviltä. Tai ainakin paremmilta.
Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti aikuisella on ollut suunnaton hätä ja huoli lapsestaan. ja siksi meni noin yli. Mutta miksi ei sitten käynyt henkilökunnan kimppuun (joiden tulisi valvoa lastaan). Olisi ollut huomattavasti vähemmän raukkamainen teko. Joskaan ei nyt järkevää käytöstä sekään.
No ei käynyt mielessä ottaa kiusaamista esille oletetun kiusaajan vanhempien kanssa. Ei tuon ikäinen välttämättä tajua kiusaavansa. Tajuaa kyllä, jos itse kokee tulleensa kiusatuksi, mutta ei ymmärrä että oma vastaava toiminta on kiusaamista.
Ehkä äidillä on itsellään koulukiusaamistaustaa ja on siksi herkillä asian suhteen. Se on inhimillistä, vaikka toimikin harkitsemattomasti. Oma kokemus on se, että ne jotka aloittivat nokkimisen päiväkodissa, olivat koulukiusaajia vielä lukiossakin. Nyt aikuisina osa kiusaa työpaikalla. Onhan se karua tajuta, että jotkut vaan ovat kiusaajia jo pienestä pitäen. Kun siihen ei puututa ajoissa, taito saa jalostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko minä nyt pätkiä alistavaa vaimoani vai en? Puhe ei ole auttanut. Mitä mieltä mammat?
Sinulla on varmasti mahdollisuus ratkaista asia eroamalla? Eli et saa.
Mutta perhe ei voinut erota huonosta päiväkodista vaan piti pätkiä 3 vuotiasta lasta! Oli pakko!
10kk jonot päiväkodin vaihtamiseen. Se EI todellakaan käy sormia napsauttamalla nykytilanteessa. Ehkä lapsi olikin jo jonossa jonnekin muualle, mutta odotus on pitkä.
Voiko 3-vuotias kiusata? Eikö kiusaaminen ole systemaattista ja tarkoituksenmukaista, kykeneekö 3-vuotias tämänkaltaiseen ajatteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että suurella osalla tämän ketjun kommentoijista ei ole kokemusta siitä, että omaa lasta kiusataan. Viestien mukaan kaikilla ei ole edes lapsia. Yhtäkaikki, mielipiteitä lasten kasvattamisesta ja äärirajoilla jaksamisen herättämistä primitiivitunteista tuntuu kaikilta löytyvän.
Ne joilla on kokemusta siitä, että lapsi joutuu kiusatuksi tietävät, kuinka huonosti kiusaamiseen päiväkodeissa ja kouluissa puututaan. Asia hoidetaan kuten uutisessakin oli mainittu; katsotaan vierestä mutta ei tehdä mitään.
Kiusattu ja hänen vanhenpansa ovat vailla minkäänlaista tukea tai turvaa. Asioita hyssytellään ja lakaistaan maton alle, pahimmillaan väitetään että kiusattu valehtelee ja keksii kiusaamistarinoita vaikka asiasta olisi selviä fyysisiä jälkiä, tai muutkin kuulisivat haukkumista (muutkin siis valehtelevat). Usein käytetään myös "kuuluu ikään/harrastuksen luonteeseen/kaveriporukan sisäiseen läppään" selityksiä. Olen kuullut aikuisilta myös "kyllä siinä kiusatussakin on jotain vikaa jos kerran kiusataan"-mielipiteitä.
Lapset, iältään 1-17 vuotiaat, saavat pääsääntöisesti kiusata toisiaan ilman minkäänlaista seuraamusta. Yhtä pääsääntöisesti selkänsä asialle kääntävät päiväkoti ja koulu, kiusaajien vanhemmat ja valitettavan usein myös ne vanhemmat, jotka eivät koskaan ole asian kanssa joutuneet tekemisiin.
Vaikka maassamme rummutetaan kiusaamisen vastaisia kampanjoita ja kiva-koulu hankkeita, ei asioihin kuitenkaan todella puututa. Näin ne näyttävät kuitenkin paperilla hyviltä. Tai ainakin paremmilta.
Surullista.
Aivan sama mitä, mutt lapseen ei käydä käsiksi! Saanko tehdä saman vaimolleni koska hän alistaa ja mitätöi?
Huusin vihaisesti, lähetin sähköpostit päiväkotiin ja muutamalle korkeammalle taholle. Otin asenteen, etten pysähdy ennenkuin asiaan tulee korjaus. Tein selväksi etten suostu siihen, että joudun pelkäämään lapsen turvallisuuden vuoksi. Tärkeää oli tehdä asia selväksi lapselle ja vanhemmalle, joka oli jo pitkään suhtautunut välinpitämättömästi kun olin huomauttanut asiasta. Jo alkoi tapahtua.
Erittäin ikävää, että tilanne vaatii niin kovaa puuttumista ja raivostumista, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, että tämä ei jää tähän.
Vierailija kirjoitti:
Kun toinen lapsi kiusasi ja löi omaa lastani päiväkodissa, käytin lopulta kovia keinoja, että kiusaaminen ja pahoinpitely loppui. En käynyt käsiksi, mutta puhuttelin lapsen ja tämän vanhemman yhtä aikaa kovaäänisesti päiväkodin pihalla ja valitin korkeimmalle taholle. Siihen asti oli pelkkää hymistelyä ja kiusaava lapsi pyöritti aikuisia ja koko tilannetta.
On epämukavaa ja raskasta laittaa kova kovaa vastaan, mutta joskus vaan täytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttuisikohan suuhtautuminen jos omaa lasta päiväkodista haettaessa lasta olisi pahoinpidelty toisen lapsen vanhemmat toimesta.
Muuttuisiko suhtautuminen jos itse seuraisi vierestä kuinka omaa lasta kiusataan eikä kukaan tee mitään.1
Alanuolista päättelen että ei. Annatte kiusata omaa lastanne.
Kyse on piklulapsista. Silloin on tärkeää oppia miten ihmisten kanss ollaan. Tavallista hyvin käyttäytyvää lasta ei kiusata. Hän osaa pitää puolensa ja on ystävällinen.
Kannustan lapsiani olemaan ystävällisiä. Ottamaan muut huomioon. Miettimään miltä muista tuntuu. Olen opettanut kaveritaitoja.
Olen itse ollut kiusattu ja varon tuomasta näitä pelkoja esille. Jos jankkaan kiusaamisesta, se varmistaa kiusaamisen lapselle.
Jos näkisin tämänkaltaisen tapauksen, niin akka lähtisi eri kyydillä ja uuteen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että suurella osalla tämän ketjun kommentoijista ei ole kokemusta siitä, että omaa lasta kiusataan. Viestien mukaan kaikilla ei ole edes lapsia. Yhtäkaikki, mielipiteitä lasten kasvattamisesta ja äärirajoilla jaksamisen herättämistä primitiivitunteista tuntuu kaikilta löytyvän.
Ne joilla on kokemusta siitä, että lapsi joutuu kiusatuksi tietävät, kuinka huonosti kiusaamiseen päiväkodeissa ja kouluissa puututaan. Asia hoidetaan kuten uutisessakin oli mainittu; katsotaan vierestä mutta ei tehdä mitään.
Kiusattu ja hänen vanhenpansa ovat vailla minkäänlaista tukea tai turvaa. Asioita hyssytellään ja lakaistaan maton alle, pahimmillaan väitetään että kiusattu valehtelee ja keksii kiusaamistarinoita vaikka asiasta olisi selviä fyysisiä jälkiä, tai muutkin kuulisivat haukkumista (muutkin siis valehtelevat). Usein käytetään myös "kuuluu ikään/harrastuksen luonteeseen/kaveriporukan sisäiseen läppään" selityksiä. Olen kuullut aikuisilta myös "kyllä siinä kiusatussakin on jotain vikaa jos kerran kiusataan"-mielipiteitä.
Lapset, iältään 1-17 vuotiaat, saavat pääsääntöisesti kiusata toisiaan ilman minkäänlaista seuraamusta. Yhtä pääsääntöisesti selkänsä asialle kääntävät päiväkoti ja koulu, kiusaajien vanhemmat ja valitettavan usein myös ne vanhemmat, jotka eivät koskaan ole asian kanssa joutuneet tekemisiin.
Vaikka maassamme rummutetaan kiusaamisen vastaisia kampanjoita ja kiva-koulu hankkeita, ei asioihin kuitenkaan todella puututa. Näin ne näyttävät kuitenkin paperilla hyviltä. Tai ainakin paremmilta.
Surullista.
Aivan sama mitä, mutt lapseen ei käydä käsiksi! Saanko tehdä saman vaimolleni koska hän alistaa ja mitätöi?
Oletko idiootti? Aina voit erota vaimostasi. 3-vuotias ei voi erota päiväkodista, jossa kiusaaja on. Eikä vaihto käy sormia napsauttamalla? Vieläkö olisi olla kiusattavana seuraavat kolme vuotta? Onneksi edes äiti puolusti lastaan, muut eivät siihen näköjään kykene tai halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että suurella osalla tämän ketjun kommentoijista ei ole kokemusta siitä, että omaa lasta kiusataan. Viestien mukaan kaikilla ei ole edes lapsia. Yhtäkaikki, mielipiteitä lasten kasvattamisesta ja äärirajoilla jaksamisen herättämistä primitiivitunteista tuntuu kaikilta löytyvän.
Ne joilla on kokemusta siitä, että lapsi joutuu kiusatuksi tietävät, kuinka huonosti kiusaamiseen päiväkodeissa ja kouluissa puututaan. Asia hoidetaan kuten uutisessakin oli mainittu; katsotaan vierestä mutta ei tehdä mitään.
Kiusattu ja hänen vanhenpansa ovat vailla minkäänlaista tukea tai turvaa. Asioita hyssytellään ja lakaistaan maton alle, pahimmillaan väitetään että kiusattu valehtelee ja keksii kiusaamistarinoita vaikka asiasta olisi selviä fyysisiä jälkiä, tai muutkin kuulisivat haukkumista (muutkin siis valehtelevat). Usein käytetään myös "kuuluu ikään/harrastuksen luonteeseen/kaveriporukan sisäiseen läppään" selityksiä. Olen kuullut aikuisilta myös "kyllä siinä kiusatussakin on jotain vikaa jos kerran kiusataan"-mielipiteitä.
Lapset, iältään 1-17 vuotiaat, saavat pääsääntöisesti kiusata toisiaan ilman minkäänlaista seuraamusta. Yhtä pääsääntöisesti selkänsä asialle kääntävät päiväkoti ja koulu, kiusaajien vanhemmat ja valitettavan usein myös ne vanhemmat, jotka eivät koskaan ole asian kanssa joutuneet tekemisiin.
Vaikka maassamme rummutetaan kiusaamisen vastaisia kampanjoita ja kiva-koulu hankkeita, ei asioihin kuitenkaan todella puututa. Näin ne näyttävät kuitenkin paperilla hyviltä. Tai ainakin paremmilta.
Surullista.
Aivan sama mitä, mutt lapseen ei käydä käsiksi! Saanko tehdä saman vaimolleni koska hän alistaa ja mitätöi?
En hyväksy väkivaltaa missään muodossa enkä minkään selityksen varjolla. En myöskään ottanut mielestäni kantaa itse asiaan (äidin käytökseen), vaan puhuin kiusaamisen käsittelyyn liittyvistä ongelmista kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun omaa lastani olisi kiusattu pitkään jossain ja tilanteeseen ei olisi puututtu tarpeeksi, kyllä se ainakin minun hermojen päälle ottaisi. En ehkä menisi vierasta lasta riepottelemaan, mutta jotain kyllä tekisin.
Mutta onko tämän naisen lasta kiusattu? Ei ole vaikea uskoa hänen käytöksensä ja kerrottujen esimerkkien valossa, että se on liioittelua ja ylireagointia. Isossa lapsiryhmässä kaikki kokevat joskus ikävää käytöstä toisten lasten taholta ja henkilökunnan silmät eivät ulotu aina ja joka hetki kaikkialle.
Lisättäköön, että monesti tilanteiden selvittelyssä on sana sanaa vastaan ja epäselvyyttä siitä, kuka teki ja mitä ensin. Aina "vääryyttä" kokenut ei tule siitä heti kertomaankaan. Vanhemmat sitten luonnollisesti ovat taipuvaisia uskomaan oman lapsensa version tapahtumista.
Sitten vaan valvontakameroista katsomaan kuka teki mitä.
Ei niitä valvontakameran filmejäkään varmaan ruveta joka tönäisyn ja hiekkakakun lyttäämisen takia vahtaamaan. Tämmöisetkin voivat jonkun vanhemman mielestä olla elämää suurempia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää päiväkodin työntekijöiden toiminta ja käytös tapauksessa. Päiväkotiin, paikkaan mikä pitäisi olla lapsille turvallisin ikinä, tulee vieras aikuinen ja käyttäytyy selkeän väkivaltaisesti lasta kohtaan. Mitä tekee päiväkodin aikuiset? Sanoo että "ei noin saa tehdä".
Se että kyseessä on nainen ja naisen lapsi on siellä päivähoidossa, ei nyt kyllä muuta kokonaiskuvaa.
Mitä jos läheiseltä rakennustyömaalta olisi tullut vihainen työmies ja käynyt vieraaseen lapseen käsiksi siellä päiväkodilla? Olisiko silloin mahdollisesti vain todettu, että noin ei saa tehdä, vai olisiko paikalle soitettu poliisi?
Silläkään ei ole merkitystä, että väkivaltaan syyllistynyt aikuinen itsekin säikähti tilannetta ja pakeni paikalta. Kyllä poliisi olisi joka tapauksessa pitänyt soittaa. Väkivaltatilanteessa sivullisilla on myös kiinniotto-oikeus. Tämä väkivaltainen aikuinen olisi tietenkin pitänyt pysäyttää ja pitää kiinni poliisin saapumiseen saakka.
Toivottavasti tämä tapaus käydään myös tältä osin läpi kyseisessä päiväkodissa ja työntekijöitä ohjataan toimimaan oikein, mikäli tällainen toistuu.
Kummallista ettei lainkaan huoleta päiväkodin suhtautuminen ja käytännöt kiusaamisen osalta.
Ei kai sitten. Kiusaamistahan se vaan on niinkö?
Me ei tiedetä päiväkodin käytäntöjä. Ehkä harjoitellaan tunnetaitoja ym.
Se me tiedetään että tämä äiti näki kiusaamista kaikkialla.
Mistä me tiedämme ettei kiusaamista tapahtunut? Ehkä päiväkoti teki samaa mitä kouluissa eli koittivat vain lakaista maton alle.
Kolmivuotias voi olla kiusaaja, mutta vielä todennäköisemmin vieraan kolmivuotiaan pahoinpitelijä on mieleltään sairas, eikä hänen juttujaan kannata uskoa muutenkaan.