Mikä on mennyt pieleen suomalaisessa lasten kasvatuksessa?! TILANNE ERITTÄIN HUOLESTUTTAVA!!!!

Tällaisia kirjoituksia on kuulemma ollut jo antiikin aikana. Maailma ei muutu.

Olen 70 luvun mukelo. Ja voin kyllä sanoa, että todella villiä monoa sitä 80 ja 90 luvullakin oli. Ja samalla tavalla minunkin sukupolvesta jauhettiin.. Kännyköitä ei toki ollut, mutta kyllä sitä oli porukka joka poltteli jopa pilveä koulupäivän aikaan, pari opettajaa sai turpaansa, tunneilta lähti porukka kävelemään oman mielensä mukaan, opettajille haistateltiin, ilkivaltaa tehtiin, listaa voin jatkaa.. ja ihan pienessä itä-suomalaisessa kylässä. Joten en nyt tiedä mitenkä tämä nykymenoon eroaa? Ei sitä kunnioitusta ollut silloinkaan...

Ihan vaan että just saying...

Aina on mummot kauhistelleet nykynuorisoa. Ap on nyt se mummo.

Vierailija kirjoitti:

Olen 70 luvun mukelo. Ja voin kyllä sanoa, että todella villiä monoa sitä 80 ja 90 luvullakin oli. Ja samalla tavalla minunkin sukupolvesta jauhettiin.. Kännyköitä ei toki ollut, mutta kyllä sitä oli porukka joka poltteli jopa pilveä koulupäivän aikaan, pari opettajaa sai turpaansa, tunneilta lähti porukka kävelemään oman mielensä mukaan, opettajille haistateltiin, ilkivaltaa tehtiin, listaa voin jatkaa.. ja ihan pienessä itä-suomalaisessa kylässä. Joten en nyt tiedä mitenkä tämä nykymenoon eroaa? Ei sitä kunnioitusta ollut silloinkaan...

Ihan vaan että just saying...

Minä olen -80 luvun mukelo. Meillä ei ollut tuollaista. Pahikset kävi yläasteella välitunnilla tupakalla. Joskus oli huhu yhden huumeidenkäytöstä mutta sitä kauhisteltiin ja kyseistä tyyppiä säälittiin (kuka on niin idiootti että käyttää huumeita-tyyppisesti). Kännyköitä ei räplätty koko koulupäivää vaikka niitä jo oli olemassa ja missään nimessä niitä ei saanut pitää tunnilla esillä. Paras työrauha oli vanhemman matikanopen tunneilla. Opettaja oli huumorimiehiä, mutta ei epäröinyt "nolata" häiriköitä tai lusmuilijoita ja se oli silloin tehokas ruodossapidon muoto.

Tämä Lounais-Suomessa isossa kaupungissa.

Ennen ä pärät sai selkään jos tehtiin tuhmuuksia, nykyään lykätään tabletti käteen et kato tota.

kukaan ei kykene täydellisyyteen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kesällä katselin äitiä pienen tyttölapsensa kanssa hiekkalaatikolla. Äiti lääppi ruutuansa ja lapsi heitteli hiekkaa niin itsensä päälle kuin muidenkin. Mitään muuta tämä lapsi ei osannut hiekkalaatikolla lelujen keskellä tehdä. Mutta eipä äitikään näyttänyt muuhun pystyvän kuin hymyilemään typeryysruudulleen. Oli kesäni surullisimpia hetkiä tämä. Taitavat nykyvanhemmat hymyillä enemmän näille laitteille kuin omalle lapselleen?

Tarpeeksi kun katsot, niin kohta nämä äidit lopettavat viemästä näitä lapsiaan ylipäätään ulos, koska kokevat olevansa tarkkailun alaisena ja tuomittavina. Jo nyt vanhemmat ei uskalla tehdä ja sanoa oikein mitään, kun pelkäävät lasua.

Tämäkin on totta. Kukaan ei uskalla tehdä mitään virheiden pelossa. Vähän väliä saa muuten somestakin lukea juttuja: " Tänään klo. 16.45 Kaaren Prismassa näin miten isä huusi 4-vuotiaalleen kassajonossa ja oli vihainen. Olin niin järkyttynyt tilanteesta etten osannut tehdä mitään. Mutta seurasin isää ja lasta parkkipaikalle ja otin tuntomerkit ja rekkarin ylös... "

Sama koulussa. Lapset ei tosiaan välitä opettajan asioihin tiukasti puuttumisesta. Päinvastoin lisäävät vettä myllyyn ja kaivetaan kännykät esille; jospa vaikka sais open kiinni jostain väärästä sanavalinnasta tai virheliikkeestä.

Todellakin kannatan kännykkäkieltoa kouluihin. Eiköhän se palauttaisi koulurauhaa monellakin tavalla.

Meidän lasten koulussa on kännykkäkielto, tosin kyseessä alakoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähtävissä jo päiväkodissa.

Lapset ei kunnioita aikuisia.

Kaikki kysytään lapsilta, pieniltä 2v. Jäisitkö sä tänne päiväkotiin niin isi menis töihin? Lähdetäänkö kotiin? No onko sillä lapsella oikeasti mahdollisuus päättää siitä asiasta? Jos haluaakin lähteä takaisin kotiin eikä haluakkaan jäädä? Hirvittävän iso päätösvalta pienelle ihmiselle.

Lapset on kaikessa niin mut ku mä haluun. Ihan sama mitä aikuinen sanoo.

En tod. Jaksa enää kauan hoitaa näitä nyky pentuja. Harvassa enään semmoset normaalit lapset jotka perus uhmaa ikään kuuluvasti mutta perus kunnioitus löytyy.

Kauhulla odotan mitä ovat kun kasvavat.

Lisää vaan lässytystä lapsille ja tasavertaisuutta aikuisten kanssa.

Lässyttävät ja kyselevät isät on kaikista pahimpia.

Jaa. Enpä arvannut, että jopa "lähettäiskö kotiin" -lausahduksesta(kin) saa nykyään paskan vanhemman leiman.

Se on vähän nykypäivää, että teet vanhempana niin tai näin, se on väärin.

Monet vanhemmat kysyvät näin, mutta todellisuudessa vanhempi ja lapsi tietävät molemmat, että kyseessä on toteamus, ei kysymys. Silloin, kun vanhempi oikeasti kysyy lapselta lähdetäänkö kotiin, on vanhempi kyllä hukassa kasvatuksessaan. Kumpi vanhempi sinä olet?

En muuten tuosta tiedä, mutta lapsettomana olen huomannut että joissakin (ja korostan vain joissakin) perheissä keskitytään niin kovasti siihen lapsen kannustamiseen ja kehumiseen, että muiden ihmisten kunnioittaminen jää sivuraiteelle. Kannnustaminen on ok, vaikka siinäkin pitää muistaa ero siinä, että kehuu lasta aina paremmaksi kuin muut ja siinä että kertoo lapsensa olevan arvokas itsessään ja vanhemmilleen tärkeä. Kuitenkin muu maailma näkee heidät eri tavalla, ja siellä erityinen kunnioitus pitää myös ansaita. Ilman työntekoa ei kukaan menesty, kukaan muu ei kuitenkaa näe lasta piilonerona (toisin kuin vanhempansa) jos mitään vastaavia suorituksia ei ole näyttää.

Valitettavasti olen kummina huomannut että esim kiittämistä ei kaikki viitsi opettaa lapsilleen ollenkaan. Uskokaa vaan, hyvät käytöstavat ja arvon antaminen muillekin kannattaa aina. Jossain vaiheessa lapsi tai sitten jo aikuinen joutuu kuitenkin enimmäkseen toimimaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole mitään etukäteiskäsitystä lapsesta erityisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähtävissä jo päiväkodissa.

Lapset ei kunnioita aikuisia.

Kaikki kysytään lapsilta, pieniltä 2v. Jäisitkö sä tänne päiväkotiin niin isi menis töihin? Lähdetäänkö kotiin? No onko sillä lapsella oikeasti mahdollisuus päättää siitä asiasta? Jos haluaakin lähteä takaisin kotiin eikä haluakkaan jäädä? Hirvittävän iso päätösvalta pienelle ihmiselle.

Lapset on kaikessa niin mut ku mä haluun. Ihan sama mitä aikuinen sanoo.

En tod. Jaksa enää kauan hoitaa näitä nyky pentuja. Harvassa enään semmoset normaalit lapset jotka perus uhmaa ikään kuuluvasti mutta perus kunnioitus löytyy.

Kauhulla odotan mitä ovat kun kasvavat.

Lisää vaan lässytystä lapsille ja tasavertaisuutta aikuisten kanssa.

Lässyttävät ja kyselevät isät on kaikista pahimpia.

Yhdynntähön hiimeiseen. Kaikenlainen lässytys ottaa päähän. Meillä kolme lasta ja vahnimmam kanssa ollaan kyt selvästi jännän äärellä. Temppuilee yms. annan poua paut joillekin ohjeillenja olen kovistellut aika rajustikin tekemisistään (en fyysisesti). Tuntuu ihottavalta, mutta mieluummin inhotkoon isäänsä, kuin käytäytyis miten sattuu yms. Tulikin pari viikkoa sitten yks kaks toteamaan, että olen kuulemma kova äijä. Olin oikeastaan tyytyväinen, sillä hän tietää, että minua kannattaa totella. Eikä pidä ymmärtää väärin, meillä myös halataan ja keskustellaan jopa pussataan mutta myös vaaditaan.

Mun mies on oikeasti tossun alle jäävä kiltti lössykkämies. En lakkaa ihmettelemästä miten hänen lapsensa uskovat jo pelkästä katseestaan. Ehkäpä lapset on samanlaisia kilttejä lössykkälapsia kuin mieheni oli lapsena? 

Ps, meillä ei kumpaakaan jätetä tossun alle, eikä edes oteta sinne, vaikka toinen sinne yrittäisikin. Ehdottomasti eniten arvostan miehessäni sitä että hän on kyennyt säilyttämään oman herkkyytensä, ja kykenee ilmaisemaan itseään senkin puolesta nykyään jo aivan mahtavasti.

Elämässään menestyvät kuitenkin ne hyvinkasvatetut. Jotka osaavat vaatia itseltään ja ottaa toiset ihmiset huomioon. Kasvattakaa lapsenne niin aikuisena kiittävät teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän pomppii nykyään lapset ja teinit ihan silmille. Ei minkäänlaista kunnioitusta!!

Olen kiertänyt kouluissa tekemässä sijaishommia sekä myös kouluvierailuja, sekä ala- että yläasteella.

Pienet lapset vaan riehuu ja mekastaa, teinit räplää puhelinta ja opettajaa ei kunnioiteta vaikka mitä sanois.

Ja tämä ei ole vain oma kokemukseni vaan myös muiden opettajien.

Sellasta lellimistä aamusta iltaan nykylapsille eikä sormellakaan uskalla koskea kun naapuri voi tehdä lastensuojeluilmotuksen.

Nykynuoret kävelee kaupungillakin niin ettei tajua antaa muille edes tilaa vaan valtaavat koko tien. Sit jos siitä huomauttaa niin huudetaan keskisormi pystyssä et painu v . .

Olen itsekin 3-vuotiaan lapsen äiti enkä todellakaan haluaisi että lapsestani tulee ihminen joka ei osaa ottaa muita huomioon.

Vai onko meno ollut aina tällaista, ehkä joku vanhempi osaa kertoa. Itse olen vasta kolmikymppinen.

Siinäpä sulle tulee pulma, kun noin pientä lastasi kasvatat. Jos opetat hänelle että kaikkia tulee kunnioittaa, ja että pitää olla kiltti, niin nämä toisin kasvatetut tulevat jyräämään hänet 100-0 aikuisenakin, puhumattakaan siitä että häntä tullaan kiusaamaan kouluaikana.

Jos taas opetat samaa mitä muutkin, niin olet tekopyhä kun täällä arvostelet toisia siitä mitä itsekin teet. Kuule, et voi voittaa.

Niin joo, ja syy on muuten yhteiskunnassa. Vanhemmilta on viety kasvatusoikeus, mutta vastuutetaan kyllä senkin edestä. Eli keinot otettiin pois, mutta silti vaaditaan tuloksia. 

Olen opettanut lapsilleni käytöstavat. Ovat suosittuja kavereita. Koulu sujuu ja opettajilta tulee kiitosta. Ainakin vielä tuntuu siltä, että heillä on mahdollisuus pärjätä elämässä. Vietämme joka päivä aikaa yhdessä. Nautin keskusteluhetkistämme. Lapset osaa olla myös fiksuja, kun saavat siihen tilaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkeläiset etuilee kaupoissa, rähjää myyjille, tytöttelee ja sikailee. Kuka heille olisi opettanut tapoja?

Pysy aiheessa. Nyt puhutaan lapsista. Nykyajan eläkeläiset ovat käyttäytyneet lapsina. Vaan minkäänlaisia ovatkaan nykypennut eläkeläisinä?

Samanlaisia kyrpiä kuin nykyeläkekäiset. Ei maailma mihinkään muutu. Eläkeläisiä harmittaa vaan se kun ketään ei kiinnosta enää eikä ole valtaa mihinkään. Takana loistava tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kesällä katselin äitiä pienen tyttölapsensa kanssa hiekkalaatikolla. Äiti lääppi ruutuansa ja lapsi heitteli hiekkaa niin itsensä päälle kuin muidenkin. Mitään muuta tämä lapsi ei osannut hiekkalaatikolla lelujen keskellä tehdä. Mutta eipä äitikään näyttänyt muuhun pystyvän kuin hymyilemään typeryysruudulleen. Oli kesäni surullisimpia hetkiä tämä. Taitavat nykyvanhemmat hymyillä enemmän näille laitteille kuin omalle lapselleen?

Oletko ajatellut että ehkä se oli päivän ainoa hetki jolloin lapsi ei vaatinut aikuisen huomiota tai tarvinnut turvallisuutensa puolesta välitöntä valvontaa ja vanhemmalla ei kouluttanut takaraivossa että pitäis täyttää tiskikone ja ripustaa pyykit? Että sitä puistoon pääsemistä on ehkä edellyttänyt 2-3 tuntia intensiiviläsnäoloa ensin sängyssä pötkötellen ja sitten aamuhommia tehden, ja lapsi oli nyt tyytyväisenä keskittänyt huomionsa muuhun kuin äitiin? Että se hetki hiekkalaatikolla on ehkä se jolloin yksinäisyyttä kokeva äiti vaihtaa muutaman ajatuksen ystävänsä kanssa, jota ei enää uudessa elämäntilanteessa ehdi tai jaksa tavata niin kuin toivoisi?

Toki tosi ikävää että sitä hiekkaa heitettiin muidenkin päälle eikä äiti huomannut. Sanoitko mitään vai veikö paheksunta ja inho kaiken toimintakykysi?

Kaikilla ei varmaan näitä ole, mutta kyllä minulla 6 vuotta kotiäitinä olleena tuli välillä niitäkin päiviä jolloin en jaksanut tuputtaa läsnäoloani jos lapsi leikkii tyytyväisenä, vaan olin vain hetken aikaa tyytyväinen että sain some-keskustella aikuisten kanssa tai tehdä muuta omaa. Niinä päivinä annoin lapsille sen mitä tarvittiin (aika paljon vuorovaikutusta saa ihan niihin siirtymä- ja perushoitotilanteisiin ja niihin joissa lapset sitä pyytää) ja muuten olin ehkä lähinnä ameeba. En näe ongelmaa. Ongelma on tietysti jos kaikki päivät menee ruudun lumoissa eikä lapsen aloitteisiin vastata, mutta voitko tuon tuomion antaa yhden hiekkalaatikkohetken perusteella?

Suomalaiset eivät ole koskaan osanneet kasvattaa toisia kunnioittavaan, kohteliaaseen ja arvostavaan tai ystävälliseen käyttäytymiseen, koska nuo hyveet eivät ole olleet meidän metsäläisten peruskäyttäytymiskulttuuria ikinä. Ennen vanhaan lapset on pidetty kurissa väkivallalla ja häpäisemisellä sekä alistamisella, lapsen arvostaminen on ollut harvinaista. Nyt väkivalta on onneksi jo kiellettyä, mutta jäljelle on jäänyt keinottomuus, koska muita menetelmiä ei ole ollut. Totuus on, että vain arvostusta osakseen saanut osaa arvostaa toisia. Maissa, joissa ihmiset ovat ystävällisiä ja huomaavaisia toisiaan kohtaan, suhtaudutaan myös lapsiin vähän eri tavoin ja myös lapsia vaaditaan kunniottamaan vanhempiaan. Tutustukaaoa vaikka eteläruotsalaisen perheen vuorovaikutuskulttuuriin. Lapsille puhutaan ja heitä kuunnellaan ihan eri tavoin kuin suomessa on totuttu. Jämäkästi, mutta arvostavasti, kuunnellen ja laosen ajatuksia arvostaen. Suomalainen tapakulttuuri on muutenkin ihan onnetonta. Ei tapoja tai ystävällisyyttä ole kuin harvoilla ja valituilla. Esimerkit ovat vähissä. Huonotapaisia aikuisia on suuri osa suomalaisista ja jos ei ihan törkeästi käyttäytyviä, niin etäisiä ja välinpitämättömiäkin on paljon. Eli pitäisi arvostaa lasta enemmän ja vaatia lapselta myös arvostavaa, kohteliasta ja kunnioittavaa käyttäytymistä ja koko kulttuuri pitäisi muuttaa ystävällisempään ja kohteliaampaan suuntaan, jotta lapsilla olisi malli ja suunta, mihin pyrkiä.

Vierailija kirjoitti:

Elämässään menestyvät kuitenkin ne hyvinkasvatetut. Jotka osaavat vaatia itseltään ja ottaa toiset ihmiset huomioon. Kasvattakaa lapsenne niin aikuisena kiittävät teitä.

Elämässä menestyvät kyynärpäätaktiikkaa käyttävät muiden ihmisten polkijat. Näennäiset käytöstavat löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja vauvat eivät saa enää huomiota vanhemmilta, kun näiden naama on kiinni siinä kirotussa idioottiruudussa. Äidin facebook kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma avuton vauva. Onhan se selvää että lapsesta, joka ei ole saanut vanhempiensa huomiota, ei tule yhteiskuntakelpoista. Käytöstapojen omaksuminen perustuu vuorovaikutukseen ja auktoriteettiin.

Oliko äidit 15v. Sitten nenät kiinni ruuduissa ja facessa? Mulla oli silloin ainakin vielä ihan kapulapuhelin ilman mitään nettiä..

Kunnioitus ja arvostus on kyllä ihan itse ansaittava, oli ammatti mikä tahansa, myös opettajan. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Ei sitä kenellekään tuoda tarjottimella.

Ihmettelen, eikö silloin kun ap. kävi koulua ollut järjestyshäiriöitä? Tai joku opettaja sai kurin luokkaan ja joidenkin kanssa kaikki meni hulinaksi. Näin oli omassa lapsuudessa jo 60-luvulla, eikä se ole pelkästään tämän päivän ilmiö.

Sama "ongelma" on työelämässä, lasten sijaan on vain aikuiset alaiset, jotka pitäisi saada puhaltamaan yhteiseen hiileen ja hyvään tulokseen. Ja esimiehellä siinä on merkittävä rooli. Enkä sano tätä pahalla. Opettaja on lapsille pomo ja pomon tehtävä on aina ollut vaativa ja vaatii paljon.

En nyt kyllä yläkoulun opettajana, alalle nelikymppisenä tulleena, allekirjoita ap:n väitteitä. Se on totta, että nuoret on vapaammin kasvatettu ja he vaativat perusteluita sen sijaan, että tottelisivat käskytystä mukisematta. Kännykkäkin tulee helposti käteen ja ylipäätään suhde aikuisiin on enemmän kaverillinen/tasavertainen kuin ennen. Opettajana pitää ymmärtää, että maailma muuttuu ja tämä on se kasvatus, joka heille on kotona annettu. Perheissä on vähän lapsia ja vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa komentelun sijaan. Me emme voi muuttaa perusasioita, me voimme muuttaa vain omaa toimintaamme. Kaikesta huolimatta nuoret on ystävällisiä, juttelevia, avoimia ja herkempiäkin kuin ennen. Eivät nämä nuoret ole tottuneet siihen, että heille huudetaan tai komennetaan tylysti. Nuoret tottelevat omaehtoisesti ja enimmäkseen haluavat kyllä totella, kun se tarjotaan sopivassa paketissa.

Pahinta on huutaminen. Jos meinaa alkaa huutamaan, kannattaa ensin miettiä, auttaako se. Ts. mitäs jos se mukelo ei tottele sittenkään?

Taidan elää jossain lintukodossa, kun kaikkien tuntemieni perheiden lapset ovat mukavia ja hyvin käyttäytyviä. Nyt ollaan jo sen ikäisiä, että lapset ovat alakoululaisia, mutta ei ongelmia ollut silloinkaan, kun päiväkoti-ikäisiä lapsia kävi meillä leikkimässä. Vanhemmat ovat täysjärkisiä ja normaaleja, tavallisia ihmisiä. Lapset tasapainoisia ja mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkeläiset etuilee kaupoissa, rähjää myyjille, tytöttelee ja sikailee. Kuka heille olisi opettanut tapoja?

Pysy aiheessa. Nyt puhutaan lapsista. Nykyajan eläkeläiset ovat käyttäytyneet lapsina. Vaan minkäänlaisia ovatkaan nykypennut eläkeläisinä?

Olen eläkeläinen ja luulen nykypentujen olevan paljon fiksumpia kuin me nytten.

Ihanko oikeasti kuvittelet, meidän eläkeläisten olleen 50-60-luvulla pulmusia. Myös silloin koulussa oli järjestyshäiriöitä, vaikks opettaja liehui ja löi karttakepillä ja hiljaisuus ei tullut opettajan auktoriteetilla, vaan alistamalla ja pelolla, joka vie kunnioituksen viimeiset rippeet ja seurauksena oppilaan elinikäinen heikko itsetunto, eikä uskoa omiin taitoihin.