Mikä on mennyt pieleen suomalaisessa lasten kasvatuksessa?! TILANNE ERITTÄIN HUOLESTUTTAVA!!!!

Vierailija kirjoitti:

Nähtävissä jo päiväkodissa.

Lapset ei kunnioita aikuisia.

Kaikki kysytään lapsilta, pieniltä 2v. Jäisitkö sä tänne päiväkotiin niin isi menis töihin? Lähdetäänkö kotiin? No onko sillä lapsella oikeasti mahdollisuus päättää siitä asiasta? Jos haluaakin lähteä takaisin kotiin eikä haluakkaan jäädä? Hirvittävän iso päätösvalta pienelle ihmiselle.

Lapset on kaikessa niin mut ku mä haluun. Ihan sama mitä aikuinen sanoo.

En tod. Jaksa enää kauan hoitaa näitä nyky pentuja. Harvassa enään semmoset normaalit lapset jotka perus uhmaa ikään kuuluvasti mutta perus kunnioitus löytyy.

Kauhulla odotan mitä ovat kun kasvavat.

Lisää vaan lässytystä lapsille ja tasavertaisuutta aikuisten kanssa.

Lässyttävät ja kyselevät isät on kaikista pahimpia.

Naisethan on juuri vaatineet tätä sukupuoliroolien poistoa ja pehmoisäilyä.

Mitä vit tua te nyt sitten haluatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähtävissä jo päiväkodissa.

Lapset ei kunnioita aikuisia.

Kaikki kysytään lapsilta, pieniltä 2v. Jäisitkö sä tänne päiväkotiin niin isi menis töihin? Lähdetäänkö kotiin? No onko sillä lapsella oikeasti mahdollisuus päättää siitä asiasta? Jos haluaakin lähteä takaisin kotiin eikä haluakkaan jäädä? Hirvittävän iso päätösvalta pienelle ihmiselle.

Lapset on kaikessa niin mut ku mä haluun. Ihan sama mitä aikuinen sanoo.

En tod. Jaksa enää kauan hoitaa näitä nyky pentuja. Harvassa enään semmoset normaalit lapset jotka perus uhmaa ikään kuuluvasti mutta perus kunnioitus löytyy.

Kauhulla odotan mitä ovat kun kasvavat.

Lisää vaan lässytystä lapsille ja tasavertaisuutta aikuisten kanssa.

Lässyttävät ja kyselevät isät on kaikista pahimpia.

Naisethan on juuri vaatineet tätä sukupuoliroolien poistoa ja pehmoisäilyä.

Mitä vit tua te nyt sitten haluatte?

No ihan aluksi rehellistä keskustelua, ilman v i tun hokemista.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla että nuoret eivät reagoi enää samanlaiseen kurinpitoon kuin ennen, eivätkä näe opettajaa auktoriteettina? Tämän seurauksena vanhan koulukunnan opettajat ovat pulassa, mutta nuoret modernit kasvattajat pärjäävät nuorten kanssa hyvin?

Juuri näin. Ihan sama myös työelämässä. Enää ei johdeta käskyttämällä, eikä pomo ole auktoriteetti, vaan työntekijät nykyään uskaltavat, ilman pelkoa kyseenalaistaa johjamistyylin ja tavat. Maailma on vain muuttunut ja parempia tuloksia ja oppimista saadaan muilla keinoilla, kuin alistamalla ja pelolla, jota koulumaailmsssa käytettiin ennen. Nykyään se on enemmän vuorovaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kesällä katselin äitiä pienen tyttölapsensa kanssa hiekkalaatikolla. Äiti lääppi ruutuansa ja lapsi heitteli hiekkaa niin itsensä päälle kuin muidenkin. Mitään muuta tämä lapsi ei osannut hiekkalaatikolla lelujen keskellä tehdä. Mutta eipä äitikään näyttänyt muuhun pystyvän kuin hymyilemään typeryysruudulleen. Oli kesäni surullisimpia hetkiä tämä. Taitavat nykyvanhemmat hymyillä enemmän näille laitteille kuin omalle lapselleen?

Oletko ajatellut että ehkä se oli päivän ainoa hetki jolloin lapsi ei vaatinut aikuisen huomiota tai tarvinnut turvallisuutensa puolesta välitöntä valvontaa ja vanhemmalla ei kouluttanut takaraivossa että pitäis täyttää tiskikone ja ripustaa pyykit? Että sitä puistoon pääsemistä on ehkä edellyttänyt 2-3 tuntia intensiiviläsnäoloa ensin sängyssä pötkötellen ja sitten aamuhommia tehden, ja lapsi oli nyt tyytyväisenä keskittänyt huomionsa muuhun kuin äitiin? Että se hetki hiekkalaatikolla on ehkä se jolloin yksinäisyyttä kokeva äiti vaihtaa muutaman ajatuksen ystävänsä kanssa, jota ei enää uudessa elämäntilanteessa ehdi tai jaksa tavata niin kuin toivoisi?

Toki tosi ikävää että sitä hiekkaa heitettiin muidenkin päälle eikä äiti huomannut. Sanoitko mitään vai veikö paheksunta ja inho kaiken toimintakykysi?

Kaikilla ei varmaan näitä ole, mutta kyllä minulla 6 vuotta kotiäitinä olleena tuli välillä niitäkin päiviä jolloin en jaksanut tuputtaa läsnäoloani jos lapsi leikkii tyytyväisenä, vaan olin vain hetken aikaa tyytyväinen että sain some-keskustella aikuisten kanssa tai tehdä muuta omaa. Niinä päivinä annoin lapsille sen mitä tarvittiin (aika paljon vuorovaikutusta saa ihan niihin siirtymä- ja perushoitotilanteisiin ja niihin joissa lapset sitä pyytää) ja muuten olin ehkä lähinnä ameeba. En näe ongelmaa. Ongelma on tietysti jos kaikki päivät menee ruudun lumoissa eikä lapsen aloitteisiin vastata, mutta voitko tuon tuomion antaa yhden hiekkalaatikkohetken perusteella?

Pääpointti oli se, että tämä lapsi ei osannut tehdä hiekkalaatikolla mitään muuta kuin heittää hiekkaa ilmaan. Kertoo paljon lapsen kehityksen tasosta. Oli kuitenkin sentään 4-5 vuotias. Apinakin osaa ottaa lapion käteen ja tehdä jotain, mutta ei lapsi!

Vierailija kirjoitti:

Tätä samaa virttä on veisannut jokainen sukupolvi, kun kuvitellaan itse olevan jotenkin parempi ja fiksumpi kuin seuraava tai edellinen sukupolvi.

Ihan samalla tavalla oltiin huolissaan ja paheksuttiin, kun olit ap. itse lapsi ja nuori, vaikka sinustakin on tullut ihan fiksu kolmikymppinen, vaikka 80-luvun sen aikaiset aikuiset ja opettajat eivät siihen uskoneet.

Toisin sanoen väität, että ihmisen käytös pysyy samana ajasta aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kesällä katselin äitiä pienen tyttölapsensa kanssa hiekkalaatikolla. Äiti lääppi ruutuansa ja lapsi heitteli hiekkaa niin itsensä päälle kuin muidenkin. Mitään muuta tämä lapsi ei osannut hiekkalaatikolla lelujen keskellä tehdä. Mutta eipä äitikään näyttänyt muuhun pystyvän kuin hymyilemään typeryysruudulleen. Oli kesäni surullisimpia hetkiä tämä. Taitavat nykyvanhemmat hymyillä enemmän näille laitteille kuin omalle lapselleen?

Tarpeeksi kun katsot, niin kohta nämä äidit lopettavat viemästä näitä lapsiaan ylipäätään ulos, koska kokevat olevansa tarkkailun alaisena ja tuomittavina. Jo nyt vanhemmat ei uskalla tehdä ja sanoa oikein mitään, kun pelkäävät lasua.

Tässä yksi iso ongelma. Vähän enemmän pitäisi nykyvanhemmilla olla itsetuntoa. Tyhmyysruudustako sitä itsetuntoa sitten haetaan?

Ryhmäkoot ovat isot kouluissa ja päiväkodeissa, levottomuutta ja melua. Aikuisilla ei ole aikaa lapsille, yrittävät lopulta saada huomiota huonolla käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä samaa virttä on veisannut jokainen sukupolvi, kun kuvitellaan itse olevan jotenkin parempi ja fiksumpi kuin seuraava tai edellinen sukupolvi.

Ihan samalla tavalla oltiin huolissaan ja paheksuttiin, kun olit ap. itse lapsi ja nuori, vaikka sinustakin on tullut ihan fiksu kolmikymppinen, vaikka 80-luvun sen aikaiset aikuiset ja opettajat eivät siihen uskoneet.

Toisin sanoen väität, että ihmisen käytös pysyy samana ajasta aikaan?

Eihän tuossa niin sanota, pöljä. Älä kärjistä ja vääristele. Käytös muuttuu - milloin mitäkin. Se että nuorisossa on vikaa, on pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset hankkii lapsia jos ne ei sitten ole kiinnostuneita niiden kasvattamisesta? Jättäis lapset tekemättä ja nyhjäis sen luurin kanssa rauhassa. Ja sais keskustella vain aikuisille, jotka ovat oikeasti tasavertaisia, toisin kuin lapset joille ei kuulu antaa paljoa vastuuta omasta elämästään.

Kun nykyajan uusavuttomat aikuiset eivät hallitse ehkäisyä. Sitten tulee näitä vahinkoja. Mutta onneksi tukea saa av-palstalta ja facesta. Lapsen tarpeista viis.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla että nuoret eivät reagoi enää samanlaiseen kurinpitoon kuin ennen, eivätkä näe opettajaa auktoriteettina? Tämän seurauksena vanhan koulukunnan opettajat ovat pulassa, mutta nuoret modernit kasvattajat pärjäävät nuorten kanssa hyvin?

Opettaja ei ole kasvattaja!

Ja karttakepillä näpeille tekisi vielä nykyäänkin muutamalle nuorelle oikein hyvää.

Assburger kirjoitti:

Mutta toisaalta, pääosa esim. lastemme kavereista osaa käyttäytyä.

Ehkä tämä ongelma on liioiteltu?

Opettajien/päiväkodin työntekijöiden kokemuksia?

Juu onhan ollut huonoa käyttäytymistä aina ja mm. kiusaaminen oli jokseenkin hyväksyttyä käyttäytymistä.

Ja yhtälailla myös aikuiset käyttäytyvät huonosti ja käytöstavat ovat hakusessa, rähjäävät ja huutavat, eivätkä tee aina niin kuin pomo käskee, kiusaavat toisiaan ja monesta se on ok. eikä kukaan pidä sitä ihmeellisenä, päinvastoin etsitään syytä huonoon käytökseen esim. väsymys, masennus tai paha olo.

Lapsen, joka on vasta elämän alussa ja kehitys kesken, opettelee monia asioita ja taitoja, aikuiset olettavat ja vaativat lapselta täydellisyyttä, tottelevaisuutta ja täydellistä keskittymistä, vaikka me aikuisetkaan aina siihen pysty ja oletetaan lapsen olevan huono ja sitä saa vapaasti arvostella ja haukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkeläiset etuilee kaupoissa, rähjää myyjille, tytöttelee ja sikailee. Kuka heille olisi opettanut tapoja?

Pysy aiheessa. Nyt puhutaan lapsista. Nykyajan eläkeläiset ovat käyttäytyneet lapsina. Vaan minkäänlaisia ovatkaan nykypennut eläkeläisinä?

Olen eläkeläinen ja luulen nykypentujen olevan paljon fiksumpia kuin me nytten.

Ihanko oikeasti kuvittelet, meidän eläkeläisten olleen 50-60-luvulla pulmusia. Myös silloin koulussa oli järjestyshäiriöitä, vaikks opettaja liehui ja löi karttakepillä ja hiljaisuus ei tullut opettajan auktoriteetilla, vaan alistamalla ja pelolla, joka vie kunnioituksen viimeiset rippeet ja seurauksena oppilaan elinikäinen heikko itsetunto, eikä uskoa omiin taitoihin.

En ihan oikeasti enkä väärästi kuvittele yhtään mitään vaan olen nähnyt koululaisten muutoksen yli 30 vuoden takaa tähän päivään. Käytöstavoissa, työskentelytaidoissa ja itsesäätelyssä on tapahtunut radikaalia muutosta - huonompaan suuntaan.

Mutta miksi ihmeessä lasten ja nuorten huono käytös keskittyy vain kouluun? Ymmärrän tosin, että siellä lapset viettävät paljon aikaa, mutta silti.

Kun samoja ongelmia ei ole esim. srk-kerhoissa, nuorisotaloissa tai harrastuspiireissä, poliisilla jne. Itse asun koulun vieressä ja usein ulkoilutan koiraa, niin lapset tulevat juttelemaan ja ovat tosi sosiaallisia ja fiksuja, jopa tervehtivät, toisin kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Ja erituisesti ympäristön roskaaminen on jäänyt tyystin pois, joka ennen oli yleistä.

Katsos kun ne sivistyneet ja hyväkäytöksiset nuoret ovat niitä, jotka tulevat juttusille ja ovat monessa aktiivisia. Reppanat eivät tule, ne eivät osaa edes kiitosta sanoa.

Kannattaa myös huomioida, että vapaa-ajalla voi tehdä, mitä haluaa. Koulussa ei voi; joskus on pakko tehdä sellaistakin, mikä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla että nuoret eivät reagoi enää samanlaiseen kurinpitoon kuin ennen, eivätkä näe opettajaa auktoriteettina? Tämän seurauksena vanhan koulukunnan opettajat ovat pulassa, mutta nuoret modernit kasvattajat pärjäävät nuorten kanssa hyvin?

Juuri näin. Ihan sama myös työelämässä. Enää ei johdeta käskyttämällä, eikä pomo ole auktoriteetti, vaan työntekijät nykyään uskaltavat, ilman pelkoa kyseenalaistaa johjamistyylin ja tavat. Maailma on vain muuttunut ja parempia tuloksia ja oppimista saadaan muilla keinoilla, kuin alistamalla ja pelolla, jota koulumaailmsssa käytettiin ennen. Nykyään se on enemmän vuorovaikutusta.

Nykyajan ongelma tuli tässä. Alaiset ja muut asioista tietämättömät alkavat sanella asiantuntijoille miten pitäisi toimia. Lopputulos on selvä jos asiantuntija/alan ammattilainen lähtee tuohon mukaan - kaaos!

Vierailija kirjoitti:

En nyt kyllä yläkoulun opettajana, alalle nelikymppisenä tulleena, allekirjoita ap:n väitteitä. Se on totta, että nuoret on vapaammin kasvatettu ja he vaativat perusteluita sen sijaan, että tottelisivat käskytystä mukisematta. Kännykkäkin tulee helposti käteen ja ylipäätään suhde aikuisiin on enemmän kaverillinen/tasavertainen kuin ennen. Opettajana pitää ymmärtää, että maailma muuttuu ja tämä on se kasvatus, joka heille on kotona annettu. Perheissä on vähän lapsia ja vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa komentelun sijaan. Me emme voi muuttaa perusasioita, me voimme muuttaa vain omaa toimintaamme. Kaikesta huolimatta nuoret on ystävällisiä, juttelevia, avoimia ja herkempiäkin kuin ennen. Eivät nämä nuoret ole tottuneet siihen, että heille huudetaan tai komennetaan tylysti. Nuoret tottelevat omaehtoisesti ja enimmäkseen haluavat kyllä totella, kun se tarjotaan sopivassa paketissa.

Pahinta on huutaminen. Jos meinaa alkaa huutamaan, kannattaa ensin miettiä, auttaako se. Ts. mitäs jos se mukelo ei tottele sittenkään?

Yläkoulun ope minäkin ja olen täysin samaa mieltä. Huutamisen olen jättänyt aivan alkutyövuosiin kun eipä siitä ikinä mitään apua ollut.

Koteihin pitää jaksaa olla yhteydessä, ja mieluummin puhelimitse kuin wilmassa vaikka joskus kyllä väsyttää, kun oppilaita on se pari sataa (onneksi kaikkien koteihin ei tarvitse soittaa vaan kehut voi heittää wilmassa).

Oppilaat saattavat istua hiljaa räyhääjäopen tunneilla mutta he eivät pohjimmiltaan kunnioita sellaista opettajaa/aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla että nuoret eivät reagoi enää samanlaiseen kurinpitoon kuin ennen, eivätkä näe opettajaa auktoriteettina? Tämän seurauksena vanhan koulukunnan opettajat ovat pulassa, mutta nuoret modernit kasvattajat pärjäävät nuorten kanssa hyvin?

No nyt on nykyajan uusavuttomat nuoret aikuiset päässeet vauhtiin, eli lasten ja nuorten ehdoilla mennään. Just. Turha ihmetellä enää mistä kiikastaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla että nuoret eivät reagoi enää samanlaiseen kurinpitoon kuin ennen, eivätkä näe opettajaa auktoriteettina? Tämän seurauksena vanhan koulukunnan opettajat ovat pulassa, mutta nuoret modernit kasvattajat pärjäävät nuorten kanssa hyvin?

Kaikki on aivan päinvastoin😂😂😂

Pieleen on mennyt kaikki, ja sen seurauksia maksetaan pitkään. Useita sukupolvia menee ennenkuin kouvuniemen herraa ja tukkapöllyä saa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Täällähän pomppii nykyään lapset ja teinit ihan silmille. Ei minkäänlaista kunnioitusta!!

Olen kiertänyt kouluissa tekemässä sijaishommia sekä myös kouluvierailuja, sekä ala- että yläasteella.

Pienet lapset vaan riehuu ja mekastaa, teinit räplää puhelinta ja opettajaa ei kunnioiteta vaikka mitä sanois.

Ja tämä ei ole vain oma kokemukseni vaan myös muiden opettajien.

Sellasta lellimistä aamusta iltaan nykylapsille eikä sormellakaan uskalla koskea kun naapuri voi tehdä lastensuojeluilmotuksen.

Nykynuoret kävelee kaupungillakin niin ettei tajua antaa muille edes tilaa vaan valtaavat koko tien. Sit jos siitä huomauttaa niin huudetaan keskisormi pystyssä et painu v . .

Olen itsekin 3-vuotiaan lapsen äiti enkä todellakaan haluaisi että lapsestani tulee ihminen joka ei osaa ottaa muita huomioon.

Vai onko meno ollut aina tällaista, ehkä joku vanhempi osaa kertoa. Itse olen vasta kolmikymppinen.

Esimerkki tulee aikuisilta. Lapsi ei ole luonnostaan ilkeä, se opetetaan siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla että nuoret eivät reagoi enää samanlaiseen kurinpitoon kuin ennen, eivätkä näe opettajaa auktoriteettina? Tämän seurauksena vanhan koulukunnan opettajat ovat pulassa, mutta nuoret modernit kasvattajat pärjäävät nuorten kanssa hyvin?

Juuri näin. Ihan sama myös työelämässä. Enää ei johdeta käskyttämällä, eikä pomo ole auktoriteetti, vaan työntekijät nykyään uskaltavat, ilman pelkoa kyseenalaistaa johjamistyylin ja tavat. Maailma on vain muuttunut ja parempia tuloksia ja oppimista saadaan muilla keinoilla, kuin alistamalla ja pelolla, jota koulumaailmsssa käytettiin ennen. Nykyään se on enemmän vuorovaikutusta.

Ja Pisa-tulokset laskevat, pahoinvointi työpaikoilla on lisääntynyt...

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä sulle tulee pulma, kun noin pientä lastasi kasvatat. Jos opetat hänelle että kaikkia tulee kunnioittaa, ja että pitää olla kiltti, niin nämä toisin kasvatetut tulevat jyräämään hänet 100-0 aikuisenakin...

Kysymys kuuluu, mitä on kasvatus... ? Väitän, että lapsen kasvattaminen on loppuviimeksi yhtä kuin se esimerkki, minkä vanhempi omalla elämäntavallaan antaa. Mikäli vedät joka viikonloppu kännit, lapsellasi on myöhemmin suuri vaara toimia samoin. Mikäli sisimmässäsi pidät jokaista ihmistä arvokkaana, lapsesi tarkastelee myöhemmin muita ihmisiä samanlaisten silmälasien läpi.

Sitä paitsi se, että lapsi kunnioittaa muita ihmisiä, ei tarkoita, ettei hän kunnioittaisi itseään. Yleensä muihin ihmisiin ymmärtäväisesti suhtautuvilla ihmisillä on terve itsetunto, tosipaikan tullen he kyllä puolustavat itseään.