Lue keskustelun säännöt.
Huonot välit lapseni isään stressaa, olemme eronneet ja on yhteishuoltajuus
Täytyyvainsietääkkö
26.09.2018 |
Onko kukaan saanut muutettua yhteishuoltajuutta niin että saisi itselleen yksinhuoltajuuden?
Näitä asioita olen miettinyt.
Olemme eronneet n. vuosi sitten ja meillä on yksi pieni lapsi ja yhteishuoltajuus.
Lapsen isän kanssa yleenSä saadaan sovittua
lapsemme hoitovuorot ihan sujuvasti.
Mutta paljon on hetkiä, jolloin lapsen isä huutaa ja möykkää minulle ja lyö luuria korvaan ettei asioita saada sovittua.
Näin tapahtuu kun jostakin tulee erimielisyyttä, jos olemme yhteisen kirjallisen hoitovuoro- sopimuksen molemmat ymmärtäneet eritavalla.
Emme voi keskustella asiaa auki normaalisti vaan ex-mies raivoaa.
Näin ollut silloinkin kun olimme yhdessä, mies oli etittäin omapäinen ja kontrolloiva ja toesi mielestään kaikki asiat kaikista parhaiten.
Nykyään hän todella harvoin raportoi lapsemme asioita, miten menee, muten lapsi on kehittynyt ja miten esim yökuivaksi opettelu sujuu jos en itse kysy.
Olen uudessa, hyvässä ja vakavassa parisuhteessa ja tämä varmasti myös vaikuttaa lapsen isän käytökseen.
Hän huutaa ja haukkuu minua puhelimessa, uhkailee että ottaa itselleen enemmän lapsen hoitopäiviä ( meillä siis menee tasan, lapsi on molempien luona puolet kuukaudessa ajastaan, viisi päivää kerrallaan) . Tämän lapsen isä perusteli sillä että en kykene hoitamaan lasta omilla vuoroillani. Se että en ” kykene” johtuu puhtaasti siitä että käyn töissä kuten hänkin.
Teen osittaista jotta voin viettää aikaa lapsen kanssa enemmän.
Muutaman kerran jos minulle onkin sattunut hankala työvuoro, olen saanut lapsen mummon avuksi hoitamaan työpäiväni ajaksi.
Tästä lapsen isä syyllistää että en ole lapseni kanssa. Ja on paljon muutakin syytöskiä ja uhkauksia jotka koen asiattomiksi.
Olen hyvin stressaantunut huonoista väleistä ja lapsen isän hankalan käytöksen vuoksi.
Yritän itse olla sovinnollinen ja olen joustanutkin monta kertaa hoitovuoroissa kun lapsen isä on pyytänyt.
Osaan olla kyllä tulisielu ja hetmostun hetkästi, olen itsekin syyllistynyt riitelyyn ja hänelle huutamiseen kun olen provosoitunut hänen käytöksestä.
Ex kertookin että hän on äänittänyy kaikki puhelumme että voi tarvittaessa käyttää oikeudessa.
Hän on kuitenkin hyvä isä.
Jotenkin en saa mielestäni ajatusta, että noin pienen lapsen olisi hyvä olla enemmän äitinsä luona.
Uskon ja pelkään että lapsikin kärsii näistä huonoista väleistä. Kun tapaamme ja vaihdamme lapsen hoitovuoroa, se tapahtuu nopeasti kireissä tunnelmiss, ylimääräistä eikä varsinkaan ystävällistä sanaa exä pysty sanomaan. On erittäin vihamielinen ja aggressiivisen oloinen usein.
Erotessamme ajattelin että en halua exälle mitään viikonloppu- isä systeemiä ja ei hänkään halua, lapsi on milemmille erittäin rakas ja tärkeä tietenkin.
Nyt olen alkanut miettimäön toisin. En sano että haluan uksinhuoltajuuden nyt, vaan vasta olen alkanut miettimään asiaa. Tai että lapsi olisi vähän enemmön minun luonani kuin isänsä.
Pahoittelut jos tekstini oli sekavaa.
Onko muilla minkälaista näkemystä asiasta?
Ehkä nyt yritän vaan itse olla cool ja en saa provosoitua, ja kiristää hammasta jos on hankalaa.
En haluaisi haukkua lapsen isää mutta hän on erittäin hankala ja kontrolloiva ja suuttuessaan raivokas, ei arvosta muita ja muiden mielipiteitä, ei jousta lainkaan asioissa ainakaan ilman että saisin siitä kuulla raivokasta sättimistä. Uskoiisn hänen olevan tällainen vaikka eläisinkin yksin eikä minulla oliis ketään, sillä tunnen hänet ja hän on aina ollut tuollainen.
Kommentit (39)
Huoltajuus ja tapaamisoikeus ovat kaksi eri asiaa. Eli yksinhuoltajuus ei tarkoita sitä, ettei isä saa tavata lasta. Jos mies on kuitenkin hyvä isä, yrittäisin vielä sovitella hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luulet, että hyödyt yksinhuoltajuudesta?
Millä tavalla isä on hankaloittanut asioita, että se vaikuttaa lapsen asioiden hoitoon? Oletko ottanyt selvää mitä eroa on yhteis- ja yksinhuoltajuudella?
Yksinhuoltajuus ei anna sinulle mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lasta itsellesi.
En haluakaan että isä ei saa tavata lasta.
Lapsen osoite on isän luona ja meillä on yhteishuoltajuus.
Samanlaiset ” oikeudet” lapsen asioihin molemmilla, kumpikaan ei ole mitenkään toista ” yläpuolella” näissä asioissa.
Periaattessa sillä ei suurta merkitystä ole vaikka osoite onkin isän luona vaikka
tälläkin isä uhonnut, että hän saisi päättää lapsen asioista enemmön kuin minä, esim että ketä aikuista lapsi saa tavata ollessaan minun luonani. Tiedän että ei pidä paikkaansa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin tyypillistä. Meillä on ihan sama ja lapsen äiti soittaa joka päivä ja tahtoo keskustella milloin mistäkin kehitysvaiheesta, tai esim miten päivä on mennyt. Minä en päivittäin jaksa tuota ihmistä ja ei minun tarvitse. Kerran viikossa kerron pääpirteittäin jos edes mitään kerrottavaa on. Naisilla tuntuu olevan ihmeellinen oletus kuitenkin siitä että tietävät aina lapsen parhaan paremmin. Jos miehesi vastaa lapsen kaikkiin perustarpeisiin ja ilmeisesti puhuu jotakin. Olette sopineet jotakin, niin koita sinäkin pysyä siinä sopimuksessanne. Luuletko että asiat paranee sillä että nyt sinä haluat pitää lasta enemmän?
Nykyään hän todella harvoin raportoi lapsemme asioita... hänellä ei ole mitään raportointi velvollisuutta sinua kohtaan. Mitä, jos kokeilisitte vähentää yhteydenpidon niin minimiin kuin mahdollista? Esim. sähköpostilla pääpiirteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuten tavallista, mies on yksipuolisesti tarinan roisto. Sekopää joka raivoaa ilman syytä. Naisessa ei tietenkään ole mitään vikaa.
Aika korjaa asioita. Vuosi on todella lyhyt aika. Juttelut minimiin, et intä mistään kuivaksiopettelusta yms. Kyllähän sinä ihan lapsen kasvua näet itsekin viiden päivän välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kuten tavallista, mies on yksipuolisesti tarinan roisto. Sekopää joka raivoaa ilman syytä. Naisessa ei tietenkään ole mitään vikaa.
Tyypillistä vieraannuttajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin perhetyöstä kolmas henkilö väliinne, jolle molemmat ovat raportointivelvollisia. Näin ei tarvitse isän olla kanssasi tekemisissä kun ei halua, etkä pääse stressaamaan häntä joutavilla kyselyilläsi. Et tule saamaan yksinhuoltajuutta tuolla perusteella että sinä et pidä lapsen isän käytöksestä, tai että hän ei tee asioita juuri nniin kuin sinä haluat, joten turha lähteä siitä riitelemään. Lapsen isä on muutenkin vahvoilla koska lapsi asuu hänen kanssaan, ja sinä olet etävanhempi. Molemmat eivät voi olla lähivanhempia, elleivät asu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään hän todella harvoin raportoi lapsemme asioita... hänellä ei ole mitään raportointi velvollisuutta sinua kohtaan. Mitä, jos kokeilisitte vähentää yhteydenpidon niin minimiin kuin mahdollista? Esim. sähköpostilla pääpiirteet?
- lapsen nouto paikasta x aikaan x
- lapsen paulautus paikkaan x aikaan x.
- lääkeet ohjeineen kassissa (jos lapsi sairaana)
Tässä meidän tyypillinen sähköposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluakaan että isä ei saa tavata lasta.
Lapsen osoite on isän luona ja meillä on yhteishuoltajuus.
Samanlaiset ” oikeudet” lapsen asioihin molemmilla, kumpikaan ei ole mitenkään toista ” yläpuolella” näissä asioissa.
Periaattessa sillä ei suurta merkitystä ole vaikka osoite onkin isän luona vaikka
tälläkin isä uhonnut, että hän saisi päättää lapsen asioista enemmön kuin minä, esim että ketä aikuista lapsi saa tavata ollessaan minun luonani. Tiedän että ei pidä paikkaansa.Ap
Ymmärrän isää. Erosta n. vuosi ja lapsen elämässä jo vieras aikuinen. Lapsi on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen ja menettänyt yhteisasumisen vanhempien kanssa ja siihen vielä vieras aikuinen.
Se ottaa joskus koville kun toinen lopettaa toisen pillin mukana tanssimisen. Täällä kysytään nyt keinoja kyseenalaiseen asiaan kun ei saada tahtoa läpi. Hyvä isä, saatte yleensä sovittua. Molemmat ovat huutaneet. Mikä tässä on ongelma? Aivan normaali tilanne. Älkää huutako lapsenne kuullen, eli puhun sinulle, koska isälle en voi. Älä provosoidu ja provosoi kun lapsesi on paikalla. Älkää olko tekemisissä jos ette osaa. Aika tekee ihmeitä.
Et halua yksinhuoltajuutta nyt? Sinusta on ok, että ensin luodaan lapselle tiettyt olesuhteet ja tavallaan erotetaan hänet uudelleen toisesta vanhenmasta muuttamalla käytäntöä, että hän tapaisi toista vanhenpaansa vähemmän? Kai tajuat, että yksikään oikeus aste ei lähde lapsen vakiintuneita olosuhteita muuttamaan, jos toisessa ei voida osoittaa vikoja ja puutteita äärinmäisen paljon, että hän on uhka lapsen terveydelle ja kehitykselle.
Mikä saa sinut ap ajattelemaan näin? Tahtoisin tietää muitakin syitä kun että sinusta tuntuu. Oletko koskaan kysynyt siltä ex mieheltäsi miltä hänestä tuntuu? Ei tarvitsekkaan, mutta kummankaan tunteet ei tätä asiaa ratkaise.
Yrität viedä isältä oikeuden nähdä lastaansa, koska sinä et henkilökohtaisesti tule toimeen hänen kanssaan? Käännäppä tilanne toisinpäin ja ajattele tilannetta, jossa sinulta yritetään viedä oikeus nähdä lasta.
"noin pienen lapsen olisi hyvä olla enemmän äitinsä luona."
Niin, sinun mielestäsi.
Vierailija kirjoitti:
En haluakaan että isä ei saa tavata lasta.
Lapsen osoite on isän luona ja meillä on yhteishuoltajuus.
Samanlaiset ” oikeudet” lapsen asioihin molemmilla, kumpikaan ei ole mitenkään toista ” yläpuolella” näissä asioissa.
Periaattessa sillä ei suurta merkitystä ole vaikka osoite onkin isän luona vaikka
tälläkin isä uhonnut, että hän saisi päättää lapsen asioista enemmön kuin minä, esim että ketä aikuista lapsi saa tavata ollessaan minun luonani. Tiedän että ei pidä paikkaansa.Ap
Niin, ne yksinhuoltajuuden hyödyt?!
Pitkä ja kallis prosessi oikeudessa ja pilaa ne välit lopullisesti.