Ukkomies vedätti. Kamala olo.

Ap tässä lopettelee kirjoitti:

Tulin kertomaan ketjuun, että paljastin lopulta tuon ukkomiehen. Se oli aika helppoa. Tapahtui nimittäin lenkillä pariskunnan tullessa vastaan. Pysähsyimme siihen juttelemaan ja kysyin suoraan vaimolta, että tietääkö meidän tapailuista. Ei ollut tietoinen. Katse mieheenpäin oli vaimolta raivoisa ja hyökkäävä. Lähdin paikalta, kunhan olin ensin vastannut naisen esittämiin kysymyksiin. Nyt se on sitten tehty! Veikkaan voimakkaasti avioeroa. Mies oli hätääntynyt ja epäuskoinen. Koetti kauheasti selitellä ja uskotella, että kaikki oli vain minun valehtelua ja vääristeli asioita. Tunne on voimaannuttava kaiken miehen aiheuttaman mielipahan jälkeen.

Vai vielä oikein "voimaannuttava tunne". Miten aikuiset ihmiset voivat olla noin lapsellisia?

Kumpi sinua kyrsii enemmän: Se, että panit miestä josta et oikeasti tiennyt mitään vai se, että päässäsi luomat mielikuvasi miehen suunnitelmista suhteesi olivat täysin väärät?

Ihan mielenkiinnosta kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette kertoisi petetylle puolisolle,

Oletko itse pettänyt?

Tai hyväksytkö pettämisen?

Mä en haluaisi tietää. Se olisi miehen häpeä ja se saisi mennä. Mut en kestäisi sitä häpeää ja sitä mitä se kuitenkin väistämättä rikkoisi. En ole pettänyt, mua on petetty monesti. Ja sen kyllä muuten tietää itse etukäteen. Sen vaan tietää. Täytyy olla sokea jos ei muka tiedä. Tai jos ei näe miehestä että on varattu. Aina niitä merkkejä on jotka hyväuskoiset hölmöt ohittaa. En haluaisi että joku vieras tulisi minulle ”totuuksia” omasta armostaan kertomaan. Sanoisin että kiitos ja voitko pysyä poissa, ei kiinnosta.

En jaksa lukea koko juttua, mutta mistä syystä ap alistui kohtaloonsa eikä käräyttänyt miestä? Sori jos tähän on jo vastattu. Käsittämätöntä käytöstä apltakin.

Vierailija kirjoitti:

Miehen vaimolla on oikeus omaan elämäänsä. Siksi hänen pitäisi saada tietää. Voihan toki olla, että jo tietääkin, ja on valinnut olla komean, mutta pettävän miehen kanssa, mutta todennäköisemmin ei tiedä. Kun tietää, voi valita.

Mitä viddua se lapsille kuuluu? Miksei muka se mahdollisesti niin ihana (vaikka äitiä pettävä) isä olisi sitten eron jälkeen ihan yhtä ihana isä? 

Vai onko se niin, että ihana isä on vain niin kauan ihana isä, kun äiti jaksaa pitää häntä ihanana ja kertoa lapsille kuinka isä häntä kumminkin rakastaa (vaikka ei häntä näy kuin joskus ja jouluna)?

Tässä kohdin menee juttu yleismaailmallisen kiinnostavaksi. Eli ainahan neuvotaan, että lapsille ei saisi kertoa toisen vanhemman pettämisestä tai vaikka mistä muusta huoltajuuskarkuruudesta ja heidän tulisi saada säilyttää kaunis kuva vanhemmasta juurikin oman itsetuntonsa takia. Ihmettelen vaan, kuinka kamalan tyhmiä tai etäisiä lapset perheissä ovat, jos tämmöinen esitys onnistuu. Ja onko lapsi sitten onnellinen tällaisen näytelmän keskellä ? Eikö hän ala ajatella, että syy on hänessä, jos kaikki hymistelevät ympärillä, vaikka ilmiselvästi asiat ovat pielessä ?

Itse vältyin em. ongelmalta, kun isän pikku salaisuus paljastui lapselleni ennen kuin minulle. Kaunista ei ollut sekään eikä parantanut tyttären itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Käräytyä ukko eukolleen! Ehdottomasti, siellä he leikkivät kotielämää onnessaan, sinä olit vain piriste ruiske heidän avioliitolleen. Nämä kusipää ukot pitää ilman muuta käräyttää!!

Kuola suussa huutomerkit lentää. Pääsitkö miesvihan kiihkoltasi seuraavana aamuna edes töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällä hetkellä tuntuu että tilanne on kuin salatuista elämistä. Ihan järkyttävän kuvottava ja halpa olo.

Tarina lyhyesti, tapasin koirapuistossa mukavan oloisen miehen. Nähtiin muutamia kertoja kun osuttiin samaan aikaan paikalle, kolmannella kerralla mies pyysi mua kahville läheiseen kahvilaan. Mentiin kahville, tutustuttiin ja oli edelleen tosi mukavan oloinen. Jatkettiin tapailua niinkuin nyt normaalistikin toiseen tutustuessa. Sanoi olevansa sinkku, ei lapsia, täysin normaali työssäkäyvä mies. Hän sanoi juuri ostaneensa kesämökin täältä suunnalta ja käytiin sielläkin, kaikki hyvin, kaikki normaalia. Mies itse sanoi asuvansa parin tunnin ajomatkan päässä ja viettää lomaa parhaillaan mökkiä kunnostaen.

Kuukauden päivät ehdin tapailemaan tätä miestä ja oltiin siis päädytty jo makuuhuoneeseen asti. Yksi ilta juttelin tyttökaverini kanssa puhelimessa ja hehkutin miten mukavan miehen olen löytänyt.. kaveri kysyi että mikä sen nimi on, hän kattoo facebookista miltä se näyttää (utelias kaveri, tiedän). Vastasin nimen ja sanoin heti perään että miehellä ei kyllä facebookia ole, ei ole kiinnostunut somesta. Kaveri meni tosi vaikean kuuloiseksi ja änkytti puhelimeen että no hän kuitenkin sen nimen kirjoitti ja täällä on kyllä sun kuvaileman näköinen mies.. asuu samalla paikkakunnalla kun minä ja on naimisissa.

Mä ajattelin että ei pidä paikkaansa, katsoin facen, ei löydy. Selvis että mies oli ilmeisesti estänyt mut facessa heti tavatessa etten ikinä edes huomannut sen siellä olleen. Kaveri tuli kylään ja näytti sen sivut. Kolme lasta, vaimo, just olivat juhlineet 10 vuotis hääpäiväänsä ja kuinka ollakaan vaimon sivuilla kymmenittäin kuvia heidän uudesta ihanasta projektista, kesämökki.

Tästä on nyt puoli vuotta aikaa ja en edelleenkään ole päässyt yli pahasta olosta. Haukuin miehen pystyyn, hän rukoili etten kertoisi vaimolle ettei perhe mene rikki. Pienin lapsista on alle 4 vuotias ja vaimo selvästi umpirakastunut mieheensä. Pari kertaa olen nähnyt miehen kadulla, kävelee vaimonsa kanssa lenkillä koiran kanssa.

Mulla on niin tyhmä olo ja aikani painin sen kanssa että pitäiskö kertoa vai ei, lopulta en vaan pystynyt. Sen verran "ongin" tietoja lähipiiristä täällä samalla paikkakunnalla asuvilta että sain tietoon ettei mies ole aiemminkaan kovin uskollinen ollut. Kukaan ei ainakaan tiennyt että mies olisi kiinni jäänyt koskaan. Mikä laittaa ihmisen toimimaan noin ja miksi pitää valehdella tunteistaan ja tilanteesta. Ite olin aidosti siinä uskossa että mulla on käynyt tosi hyvä tuuri. Olin vaan joku kuvottava lelu.

Vähän tarkkuutta näihin provoihin. Miksi mies oli koirapuistossa jos mökille oli matkaa ja koti parin tunnin päässä? Muuten hyvä yritys.

Ja aloittaja on myöhemmin lenkkeillessään bongannut miehen vaimoineen. Tämä on niin hyvä tarina, että tahdon niiiiin kovasti uskoa, että asiat on vain epäselvästi ilmaistu ja tulkitsemme väärin.

Lukekaa kunnolla. Mies valehteli asuvansa parin tunnin matkan päässä, vaikka asui paikkakunnalla. 

Ihmettelen kyllä, miten on pokkaa yrittää kaksoiselämää samassa kaupungissa, kun tietää että voi milloin vain tulla vastaan epäsuotuisalla hetkellä...

Lue sinäkin kunnola! Asuu muka kuitenkin paikkakunnalla ja mökki siinä vieressä?! Ap on sittemmin kuullut juttuja miehestä? Elikä on pieni paikka kysymyksessä.

Tämä on provo stoori.

Tämä on vahvistanut käsitystäni av- mammoista: täällä ei ole katu-uskottava, ellei ole vähintään kolmisuuntainen mielialahäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällä hetkellä tuntuu että tilanne on kuin salatuista elämistä. Ihan järkyttävän kuvottava ja halpa olo.

Tarina lyhyesti, tapasin koirapuistossa mukavan oloisen miehen. Nähtiin muutamia kertoja kun osuttiin samaan aikaan paikalle, kolmannella kerralla mies pyysi mua kahville läheiseen kahvilaan. Mentiin kahville, tutustuttiin ja oli edelleen tosi mukavan oloinen. Jatkettiin tapailua niinkuin nyt normaalistikin toiseen tutustuessa. Sanoi olevansa sinkku, ei lapsia, täysin normaali työssäkäyvä mies. Hän sanoi juuri ostaneensa kesämökin täältä suunnalta ja käytiin sielläkin, kaikki hyvin, kaikki normaalia. Mies itse sanoi asuvansa parin tunnin ajomatkan päässä ja viettää lomaa parhaillaan mökkiä kunnostaen.

Kuukauden päivät ehdin tapailemaan tätä miestä ja oltiin siis päädytty jo makuuhuoneeseen asti. Yksi ilta juttelin tyttökaverini kanssa puhelimessa ja hehkutin miten mukavan miehen olen löytänyt.. kaveri kysyi että mikä sen nimi on, hän kattoo facebookista miltä se näyttää (utelias kaveri, tiedän). Vastasin nimen ja sanoin heti perään että miehellä ei kyllä facebookia ole, ei ole kiinnostunut somesta. Kaveri meni tosi vaikean kuuloiseksi ja änkytti puhelimeen että no hän kuitenkin sen nimen kirjoitti ja täällä on kyllä sun kuvaileman näköinen mies.. asuu samalla paikkakunnalla kun minä ja on naimisissa.

Mä ajattelin että ei pidä paikkaansa, katsoin facen, ei löydy. Selvis että mies oli ilmeisesti estänyt mut facessa heti tavatessa etten ikinä edes huomannut sen siellä olleen. Kaveri tuli kylään ja näytti sen sivut. Kolme lasta, vaimo, just olivat juhlineet 10 vuotis hääpäiväänsä ja kuinka ollakaan vaimon sivuilla kymmenittäin kuvia heidän uudesta ihanasta projektista, kesämökki.

Tästä on nyt puoli vuotta aikaa ja en edelleenkään ole päässyt yli pahasta olosta. Haukuin miehen pystyyn, hän rukoili etten kertoisi vaimolle ettei perhe mene rikki. Pienin lapsista on alle 4 vuotias ja vaimo selvästi umpirakastunut mieheensä. Pari kertaa olen nähnyt miehen kadulla, kävelee vaimonsa kanssa lenkillä koiran kanssa.

Mulla on niin tyhmä olo ja aikani painin sen kanssa että pitäiskö kertoa vai ei, lopulta en vaan pystynyt. Sen verran "ongin" tietoja lähipiiristä täällä samalla paikkakunnalla asuvilta että sain tietoon ettei mies ole aiemminkaan kovin uskollinen ollut. Kukaan ei ainakaan tiennyt että mies olisi kiinni jäänyt koskaan. Mikä laittaa ihmisen toimimaan noin ja miksi pitää valehdella tunteistaan ja tilanteesta. Ite olin aidosti siinä uskossa että mulla on käynyt tosi hyvä tuuri. Olin vaan joku kuvottava lelu.

Vähän tarkkuutta näihin provoihin. Miksi mies oli koirapuistossa jos mökille oli matkaa ja koti parin tunnin päässä? Muuten hyvä yritys.

Ja aloittaja on myöhemmin lenkkeillessään bongannut miehen vaimoineen. Tämä on niin hyvä tarina, että tahdon niiiiin kovasti uskoa, että asiat on vain epäselvästi ilmaistu ja tulkitsemme väärin.

Lukekaa kunnolla. Mies valehteli asuvansa parin tunnin matkan päässä, vaikka asui paikkakunnalla. 

Ihmettelen kyllä, miten on pokkaa yrittää kaksoiselämää samassa kaupungissa, kun tietää että voi milloin vain tulla vastaan epäsuotuisalla hetkellä...

Lue sinäkin kunnola! Asuu muka kuitenkin paikkakunnalla ja mökki siinä vieressä?! Ap on sittemmin kuullut juttuja miehestä? Elikä on pieni paikka kysymyksessä.

Tämä on provo stoori.

Tämä on vahvistanut käsitystäni av- mammoista: täällä ei ole katu-uskottava, ellei ole vähintään kolmisuuntainen mielialahäiriö.

Tämä nyt voi tulla yllätyksenä jollekin, mutta tiedän aika monta jolla on asunto ja mökki samalla paikkakunnalla. Jopa täällä Turussa, tai Loimaallakin se on mahdollista, tai Naantalissa; käsittääkseni myös Tampereella, Porissa tai Raumalla. Missä semmoinen ei olisi mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä lopettelee kirjoitti:

Tulin kertomaan ketjuun, että paljastin lopulta tuon ukkomiehen. Se oli aika helppoa. Tapahtui nimittäin lenkillä pariskunnan tullessa vastaan. Pysähsyimme siihen juttelemaan ja kysyin suoraan vaimolta, että tietääkö meidän tapailuista. Ei ollut tietoinen. Katse mieheenpäin oli vaimolta raivoisa ja hyökkäävä. Lähdin paikalta, kunhan olin ensin vastannut naisen esittämiin kysymyksiin. Nyt se on sitten tehty! Veikkaan voimakkaasti avioeroa. Mies oli hätääntynyt ja epäuskoinen. Koetti kauheasti selitellä ja uskotella, että kaikki oli vain minun valehtelua ja vääristeli asioita. Tunne on voimaannuttava kaiken miehen aiheuttaman mielipahan jälkeen.

Vai vielä oikein "voimaannuttava tunne". Miten aikuiset ihmiset voivat olla noin lapsellisia?

Kumpi sinua kyrsii enemmän: Se, että panit miestä josta et oikeasti tiennyt mitään vai se, että päässäsi luomat mielikuvasi miehen suunnitelmista suhteesi olivat täysin väärät?

Ymmärrän hyvin apn helpotuksen. Hänen kannaltaan tapaus on taputeltu, eikä sitä tarvitse enempää märehtiä. Nyt sitten on ko pariskunnan asia miten asiansa selvittävät.

Ap tässä lopettelee kirjoitti:

Tulin kertomaan ketjuun, että paljastin lopulta tuon ukkomiehen. Se oli aika helppoa. Tapahtui nimittäin lenkillä pariskunnan tullessa vastaan. Pysähsyimme siihen juttelemaan ja kysyin suoraan vaimolta, että tietääkö meidän tapailuista. Ei ollut tietoinen. Katse mieheenpäin oli vaimolta raivoisa ja hyökkäävä. Lähdin paikalta, kunhan olin ensin vastannut naisen esittämiin kysymyksiin. Nyt se on sitten tehty! Veikkaan voimakkaasti avioeroa. Mies oli hätääntynyt ja epäuskoinen. Koetti kauheasti selitellä ja uskotella, että kaikki oli vain minun valehtelua ja vääristeli asioita. Tunne on voimaannuttava kaiken miehen aiheuttaman mielipahan jälkeen.

Hekoheko

Nytkö sait hetkesi loistaa(muka).

Tarina meni joillekin läpi, lopuille ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällä hetkellä tuntuu että tilanne on kuin salatuista elämistä. Ihan järkyttävän kuvottava ja halpa olo.

Tarina lyhyesti, tapasin koirapuistossa mukavan oloisen miehen. Nähtiin muutamia kertoja kun osuttiin samaan aikaan paikalle, kolmannella kerralla mies pyysi mua kahville läheiseen kahvilaan. Mentiin kahville, tutustuttiin ja oli edelleen tosi mukavan oloinen. Jatkettiin tapailua niinkuin nyt normaalistikin toiseen tutustuessa. Sanoi olevansa sinkku, ei lapsia, täysin normaali työssäkäyvä mies. Hän sanoi juuri ostaneensa kesämökin täältä suunnalta ja käytiin sielläkin, kaikki hyvin, kaikki normaalia. Mies itse sanoi asuvansa parin tunnin ajomatkan päässä ja viettää lomaa parhaillaan mökkiä kunnostaen.

Kuukauden päivät ehdin tapailemaan tätä miestä ja oltiin siis päädytty jo makuuhuoneeseen asti. Yksi ilta juttelin tyttökaverini kanssa puhelimessa ja hehkutin miten mukavan miehen olen löytänyt.. kaveri kysyi että mikä sen nimi on, hän kattoo facebookista miltä se näyttää (utelias kaveri, tiedän). Vastasin nimen ja sanoin heti perään että miehellä ei kyllä facebookia ole, ei ole kiinnostunut somesta. Kaveri meni tosi vaikean kuuloiseksi ja änkytti puhelimeen että no hän kuitenkin sen nimen kirjoitti ja täällä on kyllä sun kuvaileman näköinen mies.. asuu samalla paikkakunnalla kun minä ja on naimisissa.

Mä ajattelin että ei pidä paikkaansa, katsoin facen, ei löydy. Selvis että mies oli ilmeisesti estänyt mut facessa heti tavatessa etten ikinä edes huomannut sen siellä olleen. Kaveri tuli kylään ja näytti sen sivut. Kolme lasta, vaimo, just olivat juhlineet 10 vuotis hääpäiväänsä ja kuinka ollakaan vaimon sivuilla kymmenittäin kuvia heidän uudesta ihanasta projektista, kesämökki.

Tästä on nyt puoli vuotta aikaa ja en edelleenkään ole päässyt yli pahasta olosta. Haukuin miehen pystyyn, hän rukoili etten kertoisi vaimolle ettei perhe mene rikki. Pienin lapsista on alle 4 vuotias ja vaimo selvästi umpirakastunut mieheensä. Pari kertaa olen nähnyt miehen kadulla, kävelee vaimonsa kanssa lenkillä koiran kanssa.

Mulla on niin tyhmä olo ja aikani painin sen kanssa että pitäiskö kertoa vai ei, lopulta en vaan pystynyt. Sen verran "ongin" tietoja lähipiiristä täällä samalla paikkakunnalla asuvilta että sain tietoon ettei mies ole aiemminkaan kovin uskollinen ollut. Kukaan ei ainakaan tiennyt että mies olisi kiinni jäänyt koskaan. Mikä laittaa ihmisen toimimaan noin ja miksi pitää valehdella tunteistaan ja tilanteesta. Ite olin aidosti siinä uskossa että mulla on käynyt tosi hyvä tuuri. Olin vaan joku kuvottava lelu.

Vähän tarkkuutta näihin provoihin. Miksi mies oli koirapuistossa jos mökille oli matkaa ja koti parin tunnin päässä? Muuten hyvä yritys.

Ja aloittaja on myöhemmin lenkkeillessään bongannut miehen vaimoineen. Tämä on niin hyvä tarina, että tahdon niiiiin kovasti uskoa, että asiat on vain epäselvästi ilmaistu ja tulkitsemme väärin.

Lukekaa kunnolla. Mies valehteli asuvansa parin tunnin matkan päässä, vaikka asui paikkakunnalla. 

Ihmettelen kyllä, miten on pokkaa yrittää kaksoiselämää samassa kaupungissa, kun tietää että voi milloin vain tulla vastaan epäsuotuisalla hetkellä...

Lue sinäkin kunnola! Asuu muka kuitenkin paikkakunnalla ja mökki siinä vieressä?! Ap on sittemmin kuullut juttuja miehestä? Elikä on pieni paikka kysymyksessä.

Tämä on provo stoori.

Tämä on vahvistanut käsitystäni av- mammoista: täällä ei ole katu-uskottava, ellei ole vähintään kolmisuuntainen mielialahäiriö.

Tämä nyt voi tulla yllätyksenä jollekin, mutta tiedän aika monta jolla on asunto ja mökki samalla paikkakunnalla. Jopa täällä Turussa, tai Loimaallakin se on mahdollista, tai Naantalissa; käsittääkseni myös Tampereella, Porissa tai Raumalla. Missä semmoinen ei olisi mahdollista?

Mun vanhemmilla on savossa omakotitalo, asunto kerrostalossa ja kesämökki kaikki samalla paikkakunnalla. Tämä on tietääkseni ihan laillista.

No ei mene hyvin, kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällä hetkellä tuntuu että tilanne on kuin salatuista elämistä. Ihan järkyttävän kuvottava ja halpa olo.

Tarina lyhyesti, tapasin koirapuistossa mukavan oloisen miehen. Nähtiin muutamia kertoja kun osuttiin samaan aikaan paikalle, kolmannella kerralla mies pyysi mua kahville läheiseen kahvilaan. Mentiin kahville, tutustuttiin ja oli edelleen tosi mukavan oloinen. Jatkettiin tapailua niinkuin nyt normaalistikin toiseen tutustuessa. Sanoi olevansa sinkku, ei lapsia, täysin normaali työssäkäyvä mies. Hän sanoi juuri ostaneensa kesämökin täältä suunnalta ja käytiin sielläkin, kaikki hyvin, kaikki normaalia. Mies itse sanoi asuvansa parin tunnin ajomatkan päässä ja viettää lomaa parhaillaan mökkiä kunnostaen.

Kuukauden päivät ehdin tapailemaan tätä miestä ja oltiin siis päädytty jo makuuhuoneeseen asti. Yksi ilta juttelin tyttökaverini kanssa puhelimessa ja hehkutin miten mukavan miehen olen löytänyt.. kaveri kysyi että mikä sen nimi on, hän kattoo facebookista miltä se näyttää (utelias kaveri, tiedän). Vastasin nimen ja sanoin heti perään että miehellä ei kyllä facebookia ole, ei ole kiinnostunut somesta. Kaveri meni tosi vaikean kuuloiseksi ja änkytti puhelimeen että no hän kuitenkin sen nimen kirjoitti ja täällä on kyllä sun kuvaileman näköinen mies.. asuu samalla paikkakunnalla kun minä ja on naimisissa.

Mä ajattelin että ei pidä paikkaansa, katsoin facen, ei löydy. Selvis että mies oli ilmeisesti estänyt mut facessa heti tavatessa etten ikinä edes huomannut sen siellä olleen. Kaveri tuli kylään ja näytti sen sivut. Kolme lasta, vaimo, just olivat juhlineet 10 vuotis hääpäiväänsä ja kuinka ollakaan vaimon sivuilla kymmenittäin kuvia heidän uudesta ihanasta projektista, kesämökki.

Tästä on nyt puoli vuotta aikaa ja en edelleenkään ole päässyt yli pahasta olosta. Haukuin miehen pystyyn, hän rukoili etten kertoisi vaimolle ettei perhe mene rikki. Pienin lapsista on alle 4 vuotias ja vaimo selvästi umpirakastunut mieheensä. Pari kertaa olen nähnyt miehen kadulla, kävelee vaimonsa kanssa lenkillä koiran kanssa.

Mulla on niin tyhmä olo ja aikani painin sen kanssa että pitäiskö kertoa vai ei, lopulta en vaan pystynyt. Sen verran "ongin" tietoja lähipiiristä täällä samalla paikkakunnalla asuvilta että sain tietoon ettei mies ole aiemminkaan kovin uskollinen ollut. Kukaan ei ainakaan tiennyt että mies olisi kiinni jäänyt koskaan. Mikä laittaa ihmisen toimimaan noin ja miksi pitää valehdella tunteistaan ja tilanteesta. Ite olin aidosti siinä uskossa että mulla on käynyt tosi hyvä tuuri. Olin vaan joku kuvottava lelu.

Vähän tarkkuutta näihin provoihin. Miksi mies oli koirapuistossa jos mökille oli matkaa ja koti parin tunnin päässä? Muuten hyvä yritys.

Ja aloittaja on myöhemmin lenkkeillessään bongannut miehen vaimoineen. Tämä on niin hyvä tarina, että tahdon niiiiin kovasti uskoa, että asiat on vain epäselvästi ilmaistu ja tulkitsemme väärin.

Lukekaa kunnolla. Mies valehteli asuvansa parin tunnin matkan päässä, vaikka asui paikkakunnalla. 

Ihmettelen kyllä, miten on pokkaa yrittää kaksoiselämää samassa kaupungissa, kun tietää että voi milloin vain tulla vastaan epäsuotuisalla hetkellä...

Lue sinäkin kunnola! Asuu muka kuitenkin paikkakunnalla ja mökki siinä vieressä?! Ap on sittemmin kuullut juttuja miehestä? Elikä on pieni paikka kysymyksessä.

Tämä on provo stoori.

Tämä on vahvistanut käsitystäni av- mammoista: täällä ei ole katu-uskottava, ellei ole vähintään kolmisuuntainen mielialahäiriö.

Tämä nyt voi tulla yllätyksenä jollekin, mutta tiedän aika monta jolla on asunto ja mökki samalla paikkakunnalla. Jopa täällä Turussa, tai Loimaallakin se on mahdollista, tai Naantalissa; käsittääkseni myös Tampereella, Porissa tai Raumalla. Missä semmoinen ei olisi mahdollista?

Ihan oikeestiko? Wau.

Ja lähipiiri pystyy antamaan sattumalta tavatusta miehestä niinkin tarkkaa tietoa, ettei mies ole kovin uskollinen ollut ennenkään! Höpöhöpö. Taidat söpöliini uskoa Joulupukkiinkin.

Ap tässä lopettelee kirjoitti:

Tulin kertomaan ketjuun, että paljastin lopulta tuon ukkomiehen. Se oli aika helppoa. Tapahtui nimittäin lenkillä pariskunnan tullessa vastaan. Pysähsyimme siihen juttelemaan ja kysyin suoraan vaimolta, että tietääkö meidän tapailuista. Ei ollut tietoinen. Katse mieheenpäin oli vaimolta raivoisa ja hyökkäävä. Lähdin paikalta, kunhan olin ensin vastannut naisen esittämiin kysymyksiin. Nyt se on sitten tehty! Veikkaan voimakkaasti avioeroa. Mies oli hätääntynyt ja epäuskoinen. Koetti kauheasti selitellä ja uskotella, että kaikki oli vain minun valehtelua ja vääristeli asioita. Tunne on voimaannuttava kaiken miehen aiheuttaman mielipahan jälkeen.

Mies yrittää nyt selittää vaimolleen mustan valkoiseksi ja valehtelee minkä kerkeää. Vaimo haluaisi varmasti saada faktoja pöytään ja vain sinä voit niitä kertoa. Olisi ollut reilua vaimoa kohtaan antaa yhteystietosi. Itse ainakin haluaisin tietää kunnolla myös toisen osapuolen version tapahtuneesta, enkä ainoastaan valehtelevatn petturimiehen.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä lopettelee kirjoitti:

Tulin kertomaan ketjuun, että paljastin lopulta tuon ukkomiehen. Se oli aika helppoa. Tapahtui nimittäin lenkillä pariskunnan tullessa vastaan. Pysähsyimme siihen juttelemaan ja kysyin suoraan vaimolta, että tietääkö meidän tapailuista. Ei ollut tietoinen. Katse mieheenpäin oli vaimolta raivoisa ja hyökkäävä. Lähdin paikalta, kunhan olin ensin vastannut naisen esittämiin kysymyksiin. Nyt se on sitten tehty! Veikkaan voimakkaasti avioeroa. Mies oli hätääntynyt ja epäuskoinen. Koetti kauheasti selitellä ja uskotella, että kaikki oli vain minun valehtelua ja vääristeli asioita. Tunne on voimaannuttava kaiken miehen aiheuttaman mielipahan jälkeen.

Mies yrittää nyt selittää vaimolleen mustan valkoiseksi ja valehtelee minkä kerkeää. Vaimo haluaisi varmasti saada faktoja pöytään ja vain sinä voit niitä kertoa. Olisi ollut reilua vaimoa kohtaan antaa yhteystietosi. Itse ainakin haluaisin tietää kunnolla myös toisen osapuolen version tapahtuneesta, enkä ainoastaan valehtelevatn petturimiehen.

Joskus aikoinaan minä annoin ilmi naimisissa olevan miehen, joka laitteli minulle törkeitä viestejä ja ehdotteli tapaamista. Tein sen facebookissa omalla tililläni. Kun laitoin kuvakaappaukset ja kerroin tilanteesta vaimolle, vaimo oli aivan kauhuissaan ja kiitti tiedosta. Muistaakseni seuraavana päivänä tuli miehen tililtä oikein muodollisella kielellä kirjoitettu selittelyviesti, että hänen tilinsä on kaapattu ja hänen nimellään on lähetelty asiattomia viestejä vaikka kenelle... Uskoo ken tahtoo, minä en, sillä sitä viestittelyä oli jatkunut pitkään. Naimisissa näkyvät olevan edelleen, eli ainakin tämä selitys meni läpi vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette kertoisi petetylle puolisolle,

Oletko itse pettänyt?

Tai hyväksytkö pettämisen?

Mä en haluaisi tietää. Se olisi miehen häpeä ja se saisi mennä. Mut en kestäisi sitä häpeää ja sitä mitä se kuitenkin väistämättä rikkoisi. En ole pettänyt, mua on petetty monesti. Ja sen kyllä muuten tietää itse etukäteen. Sen vaan tietää. Täytyy olla sokea jos ei muka tiedä. Tai jos ei näe miehestä että on varattu. Aina niitä merkkejä on jotka hyväuskoiset hölmöt ohittaa. En haluaisi että joku vieras tulisi minulle ”totuuksia” omasta armostaan kertomaan. Sanoisin että kiitos ja voitko pysyä poissa, ei kiinnosta.

Mä en kestäisi sitä häpeää, että varmasti moni muu tietäisi, mitä on meneillään ja minä en.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette kertoisi petetylle puolisolle,

Oletko itse pettänyt?

Tai hyväksytkö pettämisen?

Mä en haluaisi tietää. Se olisi miehen häpeä ja se saisi mennä. Mut en kestäisi sitä häpeää ja sitä mitä se kuitenkin väistämättä rikkoisi. En ole pettänyt, mua on petetty monesti. Ja sen kyllä muuten tietää itse etukäteen. Sen vaan tietää. Täytyy olla sokea jos ei muka tiedä. Tai jos ei näe miehestä että on varattu. Aina niitä merkkejä on jotka hyväuskoiset hölmöt ohittaa. En haluaisi että joku vieras tulisi minulle ”totuuksia” omasta armostaan kertomaan. Sanoisin että kiitos ja voitko pysyä poissa, ei kiinnosta.

No jos sinä haluat jatkaa elämää laput silmillä, niin ei se ole keneltäkään muulta pois. Avoin suhde voisi sekin olla ihan järkevä vaihtoehto teille joita ei kumppanin paneskelut kiinnosta. On kuitenkin täysin kohtuutonta, että tällainen pieni, mieluummin valheessa elävä vähemmistö on jokaisessa uskottomuuskeskustelussa vaatimassa ettei kenellekään muullekaan saisi kertoa. Veikkaan, että ylivoimainen enemmistö haluaa tietää millaisen ihmisen kanssa elämänsä jakaa. Jos ei sitä petettyä henkilökohtaisesti tunne, niin on todennäköisempää että hän kuuluu enemmistöön ja päätökset pitää tehdä siltä pohjalta. Ei ole kenenkään muun tehtävä varjella sinun kaltaistesi ihmisten kulisseja.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette kertoisi petetylle puolisolle,

Oletko itse pettänyt?

Tai hyväksytkö pettämisen?

Mä en haluaisi tietää. Se olisi miehen häpeä ja se saisi mennä. Mut en kestäisi sitä häpeää ja sitä mitä se kuitenkin väistämättä rikkoisi. En ole pettänyt, mua on petetty monesti. Ja sen kyllä muuten tietää itse etukäteen. Sen vaan tietää. Täytyy olla sokea jos ei muka tiedä. Tai jos ei näe miehestä että on varattu. Aina niitä merkkejä on jotka hyväuskoiset hölmöt ohittaa. En haluaisi että joku vieras tulisi minulle ”totuuksia” omasta armostaan kertomaan. Sanoisin että kiitos ja voitko pysyä poissa, ei kiinnosta.

Ei sitä kyllä oikeasti aina tiedä. Jotkut ihmiset ovat oikeasti todella taitavia valehtelemaan ja manipuloimaan. Tietenkin tyypillisesti voi olla näitä "merkkejä", kuten seksihalujen yllättävä hiipuminen/kasvaminen, puhelin menee yllättäen äänettömälle ja sitä salataan, toiseen otetaan etäisyyttä tai löytyy vaikka se vieraan naisen korvakoru aviovuoteesta tms. Kuitenkin yllättävän monet pystyvät elämään ihan normaalia elämää, kun ei ole mitään omatuntoa kolkuttamassa ja on niin itsekäs, että ei kiinnosta, kuinka paljon toista sattuu.

ja mitä häpeää? Minä en ottaisi mitään häpeää kontolleni, jos minua petetään. Minä en ole tehnyt mitään hävettävää, vaan se pettävä osapuoli.

Minusta tuntuu, että ihmiset, jotka eivät halua tietää ovat aika varmasti itse pettäjiä tai kokevat pystyvänsä siihen. Pelkäävät siis omasta puolestaan.

MIKSET PALJASTANUT TUOTA PETTURIA? Juuri tuollaiset miellyttävät "perheenisät" pettävät ja hakevat kauniita naisia kumppaneikseen. Olen nähnyt monia mm.baarissa viilettämässä ja tiedän kavereiden kautta. Kuvottava ukko kaikenkaikkiaan. Nolaa se jollain konstilla. Vaimo raukka. Yleensä tuollaiset ovat joitain hyvätuloisia ja meneviä "toimitusjohtajia". Ei tainnut olla sinun vika, vaan ihan tuon miehen omaa egon pönkitystä ja hairahdusta. Ei taida kovin vahvasti rakastaa naistaan, kyllästynyt kun perhe-elämä pyörii arkena. Se aiheuttaa pettämisen. Lisäksi pettäminen ei ole koskaan ollut helpompaa, sen voi lisäksi salatakkin jonkun aikaa. Yleensä ikävä kyllä alkaa paljastumaankin.

Ukkomies? No kyllä akkanaisetkin osaa.

Jos asetelma olisi päinvastainen, eli nainen pettänyt, palstalla kyseltäisiin mitä vikaa miehessä on kun piti hakea seuraa muualta.