Ukkomies vedätti. Kamala olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kertoi minulle isästäni kaikki likaisimmatkin asiat pettämisineen yms. Äiti siis purki vihansa, katkeruutensa ja pahan olonsa paljastamalla minulle "totuuden" isästäni. En tiedä huomasiko äiti edes millaisen vaikutuksen hänen juttunsa minuun tekivät, miten iloisesta ja hymyilevästä pikkutytöstä tuli surullinen ja epäluuloinen ihminen. Tuskin huomasi vaan keskittyi vaan omaan pikku kostoretkeensä. Saiko äiti minut vihaamaan isääni? Ei saanut, mutta menetin luottamukseni kaikkiin miehiin, kaikkiin ihmisiin ja se sama epäluottamus kalvaa minua vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. Ketä sitten vihasin? Vihasin äitiäni, koska hän vei minulta oikean isäni, menetin sen mielikuvan isästäni mikä minulla oli ollut. Maailman paras isä olikin paska ja huijari, minä paskan ja huijarin tyhmä lapsi. Minulla olisi pitänyt olla oikeus saada pitää isästäni se kuva mikä minulla oli. Ja hei, eihän isä minulle koskaan mitään tehnyt vaan äiti teki. Äitiä ei minun tyhmät tunteeni kiinnostaneet ja lopulta hän katkeroitui minullekin, koska kaiken seurauksena olin teininä todella hankala. Äiti raukka joutui kärsimään ensin  paskasta miehestä ja sitten paskasta tyttärestä. Kuka sitten on uhri ja kuka syypää? Jos minulta kysytään niin ymmärrän erittäin hyvin miksi isäni petti äitiäni ja ihmettelen ainoastaan sitä miksei isä vaan heittänyt äitiäni pihalle ja meillä olisi voinut kummallakin olla parempi elämä yhdessä.

” Jos minulta kysytään niin ymmärrän erittäin hyvin miksi isäni petti äitiäni ja ihmettelen ainoastaan sitä miksei isä vaan heittänyt äitiäni pihalle ja meillä olisi voinut kummallakin olla parempi elämä yhdessä.”

Olet jotenkin sairas ja rakastunut pettävään isääsi. Insesti on rikos. Siksi ei.

Miten tämmöiset viestit voivat mennä edes moderoinnista läpi?

En tiedä pettikö isäni koskaan, mutta äitini jatkuvasti puhui pahaa isästä. Tämä aiheutti vain sen, että aloin vihaamaan äitiäni. Isä ei koskaan sanonut mitään pahaa äidistä. Vinkiksi kaikille vanhemmille, että jos puolisosta ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ei kannata sanoa mitään ainakaan lapsille. Lapset eivät ole terapeutteja eivätkä osaa auttaa vanhempiensa parisuhdeongelmissa.

Ap:lle sellainen ohje, että kannattaa vain jättää asia sikseen. Et ole tehnyt mitään väärää, mutta et ole vastuussa miehen perhe-elämästä. Vaimolle ei tarvitse mennä sanomaan mitään. Jos miehen vaimo tulee kysymään, että onko teillä ollut suhde, niin voit rehellisesti kertoa mitä tapahtui, mutta muuten kannattaa vain ottaa opikseen tapahtuneesta.

Olen tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja joka siis kerroin lapsen näkökulmasta asiasta. Ymmärrän toki, että aihe on herkkä ja asiaa tulisi harkiten miettiä jokaisen osapuolen kannalta, mutta täällä vaan turhan usein unohtuu se lapsen näkökulma tai miehen ihmisarvo. Mietin, että jos olisin kirjoittanut siten että olisin toivonut että äiti olisi heittänyt isän pihalle ja meillä olisi ollut yhdessä parempi elämä niin olisinko saanut noin kamalaa vastausta? 

Itselläni on poikalapsia ja tätä palstaa lukiessa tulee usein mieleeni, että minkäköhänlainen perhehelvetti heitä vielä odottaa? Toivottavasti kaikki sujuu heillä hyvin, mutta tällä palstalla ilmenevä miesviha on saanut aivan massiiviset mittasuhteet ja minussa se ainakin herättää kysymyksen, että miksi sitten mennä yhteen miehen kanssa ja perustaa perhe miehen kanssa, jos miehet ovat niin kauheita?

Kasvatatko siis pojistasi pettäviä ja valehtelevia miehiä?

Viestisi saa minut aavistelemaan, miten kasvaa tulevalle miniälle kauhuanoppi. Noin. Isäänsä jumaloiva, äitiänsä vihaava nainen, joka saa poikalapsia, joita jumaloi. 

Olen niin vanha jo, että olen jo yhdelle henkilölle anoppikin. Kiitos kysymästä meillä on todella hyvät välit.

Sinusta on hyvät välit :D paitsi että mietit kauhuissasi mimmoista perhehelvettiä se miniä poikarukallesi järjestää. Juu.

En mieti. Mietin sitä aikaa kun mennään tästä 10-15 vuotta eteenpäin ja ehkä molemmilla lapsilla on puolisot, ehkä lapsiakin. Se on stressaava vaihe elämässä. En toivo lapsilleni enkä heidän puolisoilleen murheita enkä myöskään puutu heidän asioihinsa, kuten olen jo aikaisemmin tuonut esiin niin en arvosta toisten parisuhteisiin puuttumista. Pelkään kuitenkin sitä että lapselleni sattuisi puoliso joka osoittaisi täydellistä kyvyttömyyttä nähdä itsessään mitään vikaa ja päätyisi vihaamaan ja parjaamaan puolisoaan eli poikaani. En kuitenkaan siinäkään vaiheessa sekaantuisi asiaan. Tietysti minä äitinä vaan toivon, että kaikki menisi hyvin. Tällä palstalla olen vaan järkyttyneenä lukenut miten paljon vihaa naisissa voi olla. Todennäköisesti tämäkin kirjoitukseni saa monta alapeukkua ja kamalat kommentit, mutta antaa olla. En häiritse keskusteluanne tämän enempää.

Kyllä siihen vihaan aina on jokin syy. Yleensä kaikelle mitä parisuhteessa tapahtuu on syytä molemmussa. Kannattaa toivoa että poikasi eivät valehtele ja uitelle kaluaan vieraissa naisissa. Pelkästään sillä jo päästään pitkälle. Kyllä se niin on että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Häiritsen sittenkin vielä. Katsoisin, että olen epäonnistunut lasteni kasvattamisessa aivan täysin jos tyytyisivät yhteen naiseen koko ikänsä. En ole itsekään yhteen mieheen tyytynyt ja miksi tyytyisin vähempään kuin voin saada? (Jos kanat kaakattavat niin niille pitää antaa lisää jyviä)

Sitä saat mitä tilaat. Samoin poikasi.

Mies_helsingistä kirjoitti:

 

Sinä ja vaimosi ansaitsette toisenne. Riittää että yksi panosi lähtee kostoretkelle, niin siinäpähän sitten kiemurtelet. Eikös jossain ollut se nettisivukin, jolta voi kaikkien pettävien sikojen pärstät ja nimet tarkastaa?

Ei tuo meikäläisen vaimo mihinkään lähde vaikka kertoisin koko asian sille kaikki rahat ovat minut ja yleensä ostan näille nuorille naisille vastalahjoiksi esim kalliita vaatteeita ja sormuksia niin ei niiden tartte kertoa tästä kenellekkään

No tuskin se akkasikaan niillä ruskaretkillään ukkoansa miettii, joten ihan samaa mieltä aikaisemman kirjoittajajn kanssa: kaksi mätäpaisetta ansaitsevat toisensa. Onnea teille :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kertoi minulle isästäni kaikki likaisimmatkin asiat pettämisineen yms. Äiti siis purki vihansa, katkeruutensa ja pahan olonsa paljastamalla minulle "totuuden" isästäni. En tiedä huomasiko äiti edes millaisen vaikutuksen hänen juttunsa minuun tekivät, miten iloisesta ja hymyilevästä pikkutytöstä tuli surullinen ja epäluuloinen ihminen. Tuskin huomasi vaan keskittyi vaan omaan pikku kostoretkeensä. Saiko äiti minut vihaamaan isääni? Ei saanut, mutta menetin luottamukseni kaikkiin miehiin, kaikkiin ihmisiin ja se sama epäluottamus kalvaa minua vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. Ketä sitten vihasin? Vihasin äitiäni, koska hän vei minulta oikean isäni, menetin sen mielikuvan isästäni mikä minulla oli ollut. Maailman paras isä olikin paska ja huijari, minä paskan ja huijarin tyhmä lapsi. Minulla olisi pitänyt olla oikeus saada pitää isästäni se kuva mikä minulla oli. Ja hei, eihän isä minulle koskaan mitään tehnyt vaan äiti teki. Äitiä ei minun tyhmät tunteeni kiinnostaneet ja lopulta hän katkeroitui minullekin, koska kaiken seurauksena olin teininä todella hankala. Äiti raukka joutui kärsimään ensin  paskasta miehestä ja sitten paskasta tyttärestä. Kuka sitten on uhri ja kuka syypää? Jos minulta kysytään niin ymmärrän erittäin hyvin miksi isäni petti äitiäni ja ihmettelen ainoastaan sitä miksei isä vaan heittänyt äitiäni pihalle ja meillä olisi voinut kummallakin olla parempi elämä yhdessä.

” Jos minulta kysytään niin ymmärrän erittäin hyvin miksi isäni petti äitiäni ja ihmettelen ainoastaan sitä miksei isä vaan heittänyt äitiäni pihalle ja meillä olisi voinut kummallakin olla parempi elämä yhdessä.”

Olet jotenkin sairas ja rakastunut pettävään isääsi. Insesti on rikos. Siksi ei.

Miten tämmöiset viestit voivat mennä edes moderoinnista läpi?

En tiedä pettikö isäni koskaan, mutta äitini jatkuvasti puhui pahaa isästä. Tämä aiheutti vain sen, että aloin vihaamaan äitiäni. Isä ei koskaan sanonut mitään pahaa äidistä. Vinkiksi kaikille vanhemmille, että jos puolisosta ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ei kannata sanoa mitään ainakaan lapsille. Lapset eivät ole terapeutteja eivätkä osaa auttaa vanhempiensa parisuhdeongelmissa.

Ap:lle sellainen ohje, että kannattaa vain jättää asia sikseen. Et ole tehnyt mitään väärää, mutta et ole vastuussa miehen perhe-elämästä. Vaimolle ei tarvitse mennä sanomaan mitään. Jos miehen vaimo tulee kysymään, että onko teillä ollut suhde, niin voit rehellisesti kertoa mitä tapahtui, mutta muuten kannattaa vain ottaa opikseen tapahtuneesta.

Olen tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja joka siis kerroin lapsen näkökulmasta asiasta. Ymmärrän toki, että aihe on herkkä ja asiaa tulisi harkiten miettiä jokaisen osapuolen kannalta, mutta täällä vaan turhan usein unohtuu se lapsen näkökulma tai miehen ihmisarvo. Mietin, että jos olisin kirjoittanut siten että olisin toivonut että äiti olisi heittänyt isän pihalle ja meillä olisi ollut yhdessä parempi elämä niin olisinko saanut noin kamalaa vastausta? 

Itselläni on poikalapsia ja tätä palstaa lukiessa tulee usein mieleeni, että minkäköhänlainen perhehelvetti heitä vielä odottaa? Toivottavasti kaikki sujuu heillä hyvin, mutta tällä palstalla ilmenevä miesviha on saanut aivan massiiviset mittasuhteet ja minussa se ainakin herättää kysymyksen, että miksi sitten mennä yhteen miehen kanssa ja perustaa perhe miehen kanssa, jos miehet ovat niin kauheita?

Kasvatatko siis pojistasi pettäviä ja valehtelevia miehiä?

Viestisi saa minut aavistelemaan, miten kasvaa tulevalle miniälle kauhuanoppi. Noin. Isäänsä jumaloiva, äitiänsä vihaava nainen, joka saa poikalapsia, joita jumaloi. 

Olen niin vanha jo, että olen jo yhdelle henkilölle anoppikin. Kiitos kysymästä meillä on todella hyvät välit.

Sinusta on hyvät välit :D paitsi että mietit kauhuissasi mimmoista perhehelvettiä se miniä poikarukallesi järjestää. Juu.

En mieti. Mietin sitä aikaa kun mennään tästä 10-15 vuotta eteenpäin ja ehkä molemmilla lapsilla on puolisot, ehkä lapsiakin. Se on stressaava vaihe elämässä. En toivo lapsilleni enkä heidän puolisoilleen murheita enkä myöskään puutu heidän asioihinsa, kuten olen jo aikaisemmin tuonut esiin niin en arvosta toisten parisuhteisiin puuttumista. Pelkään kuitenkin sitä että lapselleni sattuisi puoliso joka osoittaisi täydellistä kyvyttömyyttä nähdä itsessään mitään vikaa ja päätyisi vihaamaan ja parjaamaan puolisoaan eli poikaani. En kuitenkaan siinäkään vaiheessa sekaantuisi asiaan. Tietysti minä äitinä vaan toivon, että kaikki menisi hyvin. Tällä palstalla olen vaan järkyttyneenä lukenut miten paljon vihaa naisissa voi olla. Todennäköisesti tämäkin kirjoitukseni saa monta alapeukkua ja kamalat kommentit, mutta antaa olla. En häiritse keskusteluanne tämän enempää.

Äläpä lähde mihinkään. Olet harvoja järjenääniä täällä. Alapeukut eivät tarkoita mitään. Tämä keskustelu ja koko keskustelupalsta paljastaa aika karulla tavalla minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia suomalaisten naisten mielissä liikkuu. Eräällä toisella keskustelupalstalla jutut voi pistää syrjäytyneiden nuorten miesten hölmöilyksi, mutta tämä sivusto pyörii aikuisten suomalaisten naisten ajatuksista. Aika karua luettavaa ja ollut hyvin silmiä avaavaa. Sellainen ajatus naisten empaattisesta ja oikeudenmukaisesta mielenmaisemasta on paljastunut aika pitkälle myytiksi.

Nimenomaan empatia ja oikeudenmukaisuus vaatii sen, että valehtelija, huijaaja, pettäjä huoripukki joutuu teoistaan vastuuseen. On vaan oikeudenmukaista, että teoistaan jää kiinni ja joutuu vastaamaan. Paljonko tässäkin tapauksessa mies ajatteli ja kunnioitti perhettään ja vaimoaan. Teoilla on seuraukset niin se vaan menee. Eikä mikään puolusta miehen käytöstä.

Mies_helsingistä kirjoitti:

 

Sinä ja vaimosi ansaitsette toisenne. Riittää että yksi panosi lähtee kostoretkelle, niin siinäpähän sitten kiemurtelet. Eikös jossain ollut se nettisivukin, jolta voi kaikkien pettävien sikojen pärstät ja nimet tarkastaa?

Ei tuo meikäläisen vaimo mihinkään lähde vaikka kertoisin koko asian sille kaikki rahat ovat minut ja yleensä ostan näille nuorille naisille vastalahjoiksi esim kalliita vaatteeita ja sormuksia niin ei niiden tartte kertoa tästä kenellekkään

Lol. Sinänsä hauska miten vanhat kiimaiset äijät kertovat tietonsa ja vievät jopa kenet tahansa kotiinsa. Eivät rassukat aavistakkaan mitkä mahdollisuudet tarjoavat osaavissa käsissä. Kaikki pikku kiusanteosta petoksiin asti on täysin mahdollista.

Onko pakko mennä sänky hommiin heti kohta, kun ihmisen tapaa. 

Ketä siitä voi syyttää kuin itseään.  Jos on vähänkin järkeä päässä, niin ei heti tutustuttuaan mennä paneskelemaan.

 Pitää tutustua edes vähän ja tietää toisesta jotain, ennen kuin edetään.

Kenellä voi olla niin kova himo, että ei mietitä seurauksia.

Mitä sitä kenellekkään ruikuttamaan,  itsehän se ketjun avaaja  on tiensä valinnut

Käyttekö vielä samassa koirapuistossa?

Tosi alhainen mies :(

Itselleni ei kävisi noin, koska seksiä vasta avioliitossa ;) Vai voiko esteettömyystodistusta väärentää? Luulenpa että luihun (ja Luojan kiitos monen muunkin kevytmielisen) miehen kiinnostus minua kohtaan lopahtaisi samantien kun kuulisi periaatteeni. Vaikka olen valmis joustamaan, mut sitähän ei tartte heti kertoa, pieni testi miehelle on aina paikallaan. JOS on oikeasti kiinnostunut niin jaksaa kyllä sinne asti pyöriä kelkassa että olen vakuuttunut ihmisen luotettavuudesta.

Itse en vaivautuisi kertomaan vaimolle, se kun ei muuta omaa tilannettasi.  

Vaikka haluisinkin kuulla puolison pettäneen, mutta en haluisi kuulla sitä toiselta naiselta.

Vierailija kirjoitti:

Niin saattaaha se mies hetkellisesti olla taas "uskollinen" perheelleen kunnes alkaa vieras taas kiehtomaan ja se jännitys. 🤔

En vaa ymmärrä tuota pettämistä, menee aina elämät pilalle

Pilallemeno koskee onneksi vain omistushaluisia.

Minä kertoisin. Tai olisin kertonut jo sillon kun sain asian selville. Ehkä tuo nainen arvelee jo että miehellä on jotain vipinää siellä täällä, mutta ei ole saanut miestä kiinni. Se on vaikea lähteä omasta mielestään hyvästä suhteesta pelkkien epäilyjen takia. Näinhän sitä mahdollistetaan miehen sikailua vuodesta toiseen, kun naiset eivät ole lojaaleja toisilleen, eivätkä kerro asiasta sille jolle se kuuluu. Se jos he eroavat, ei ole sinun syysi, vaan sen miehen. Mitä jos ja kun nainen kuulee miehen pettämisistä vasta 10 v päästä. Hän itkee silmät päästään, että on ollut tässä valheellisessa suhteessa parhaimmat vuotensa. Hyvä jos sulla niitä todisteita, niin ei voi mies sanoa että kaikki on valhetta.

Minä en kertoisi. Ei kait se minun vastuulla ole, jos jonkun mies pettää. Olen itse nuorena ollut miehen kanssa, joka oli naimisissa ja en tiennyt sitä. Ei tullut mieleenkään sekaantua siihen perheeseen enempää. En koe olevani vastuussa siitä, mitä se mies tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin saattaaha se mies hetkellisesti olla taas "uskollinen" perheelleen kunnes alkaa vieras taas kiehtomaan ja se jännitys. 🤔

En vaa ymmärrä tuota pettämistä, menee aina elämät pilalle

Pilallemeno koskee onneksi vain omistushaluisia.

Kyllä se menee pilalle jos edea toinen osapuoli kuvittelee olevansa yksiavioisessa suhteessa. Pohjanmaallakin.

Tai mitäpäs jos antaisit miehelle anteeksi ja kutsuisit kylään..rakastajattarelle on aina käyttöä..ja eihän sitä tiedä vaikka mies joku päivä ehdottaa vielä kolmen kimppaakin. Mikäs sen kivempaa!

Ota ilo irti elämästä äläkö joutavia sure, nauti seksuaalisuudestasi täysin rinnoin!

Voihan se olla, että vaimo tietää jollain tasolla, mutta mieluumin pitää elintasonsa ja kulissinsa eli ei lähde vaikka aavistelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällä hetkellä tuntuu että tilanne on kuin salatuista elämistä. Ihan järkyttävän kuvottava ja halpa olo.

Tarina lyhyesti, tapasin koirapuistossa mukavan oloisen miehen. Nähtiin muutamia kertoja kun osuttiin samaan aikaan paikalle, kolmannella kerralla mies pyysi mua kahville läheiseen kahvilaan. Mentiin kahville, tutustuttiin ja oli edelleen tosi mukavan oloinen. Jatkettiin tapailua niinkuin nyt normaalistikin toiseen tutustuessa. Sanoi olevansa sinkku, ei lapsia, täysin normaali työssäkäyvä mies. Hän sanoi juuri ostaneensa kesämökin täältä suunnalta ja käytiin sielläkin, kaikki hyvin, kaikki normaalia. Mies itse sanoi asuvansa parin tunnin ajomatkan päässä ja viettää lomaa parhaillaan mökkiä kunnostaen.

Kuukauden päivät ehdin tapailemaan tätä miestä ja oltiin siis päädytty jo makuuhuoneeseen asti. Yksi ilta juttelin tyttökaverini kanssa puhelimessa ja hehkutin miten mukavan miehen olen löytänyt.. kaveri kysyi että mikä sen nimi on, hän kattoo facebookista miltä se näyttää (utelias kaveri, tiedän). Vastasin nimen ja sanoin heti perään että miehellä ei kyllä facebookia ole, ei ole kiinnostunut somesta. Kaveri meni tosi vaikean kuuloiseksi ja änkytti puhelimeen että no hän kuitenkin sen nimen kirjoitti ja täällä on kyllä sun kuvaileman näköinen mies.. asuu samalla paikkakunnalla kun minä ja on naimisissa.

Mä ajattelin että ei pidä paikkaansa, katsoin facen, ei löydy. Selvis että mies oli ilmeisesti estänyt mut facessa heti tavatessa etten ikinä edes huomannut sen siellä olleen. Kaveri tuli kylään ja näytti sen sivut. Kolme lasta, vaimo, just olivat juhlineet 10 vuotis hääpäiväänsä ja kuinka ollakaan vaimon sivuilla kymmenittäin kuvia heidän uudesta ihanasta projektista, kesämökki.

Tästä on nyt puoli vuotta aikaa ja en edelleenkään ole päässyt yli pahasta olosta. Haukuin miehen pystyyn, hän rukoili etten kertoisi vaimolle ettei perhe mene rikki. Pienin lapsista on alle 4 vuotias ja vaimo selvästi umpirakastunut mieheensä. Pari kertaa olen nähnyt miehen kadulla, kävelee vaimonsa kanssa lenkillä koiran kanssa.

Mulla on niin tyhmä olo ja aikani painin sen kanssa että pitäiskö kertoa vai ei, lopulta en vaan pystynyt. Sen verran "ongin" tietoja lähipiiristä täällä samalla paikkakunnalla asuvilta että sain tietoon ettei mies ole aiemminkaan kovin uskollinen ollut. Kukaan ei ainakaan tiennyt että mies olisi kiinni jäänyt koskaan. Mikä laittaa ihmisen toimimaan noin ja miksi pitää valehdella tunteistaan ja tilanteesta. Ite olin aidosti siinä uskossa että mulla on käynyt tosi hyvä tuuri. Olin vaan joku kuvottava lelu.

Vähän tarkkuutta näihin provoihin. Miksi mies oli koirapuistossa jos mökille oli matkaa ja koti parin tunnin päässä? Muuten hyvä yritys.

Ja aloittaja on myöhemmin lenkkeillessään bongannut miehen vaimoineen. Tämä on niin hyvä tarina, että tahdon niiiiin kovasti uskoa, että asiat on vain epäselvästi ilmaistu ja tulkitsemme väärin.

Lukekaa kunnolla. Mies valehteli asuvansa parin tunnin matkan päässä, vaikka asui paikkakunnalla. 

Ihmettelen kyllä, miten on pokkaa yrittää kaksoiselämää samassa kaupungissa, kun tietää että voi milloin vain tulla vastaan epäsuotuisalla hetkellä...

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla, että vaimo tietää jollain tasolla, mutta mieluumin pitää elintasonsa ja kulissinsa eli ei lähde vaikka aavistelee. 

Joka tapauksessa olisi syytä kertoa hänelle, jotta hän pystyisi tekemään omat ratkaisunsa kaikki faktat tietäen. Se mitä hän tekee on toki sitten täysin hänen oma valinta.

Tulin kertomaan ketjuun, että paljastin lopulta tuon ukkomiehen. Se oli aika helppoa. Tapahtui nimittäin lenkillä pariskunnan tullessa vastaan. Pysähsyimme siihen juttelemaan ja kysyin suoraan vaimolta, että tietääkö meidän tapailuista. Ei ollut tietoinen. Katse mieheenpäin oli vaimolta raivoisa ja hyökkäävä. Lähdin paikalta, kunhan olin ensin vastannut naisen esittämiin kysymyksiin. Nyt se on sitten tehty! Veikkaan voimakkaasti avioeroa. Mies oli hätääntynyt ja epäuskoinen. Koetti kauheasti selitellä ja uskotella, että kaikki oli vain minun valehtelua ja vääristeli asioita. Tunne on voimaannuttava kaiken miehen aiheuttaman mielipahan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla, että vaimo tietää jollain tasolla, mutta mieluumin pitää elintasonsa ja kulissinsa eli ei lähde vaikka aavistelee. 

”Jollakin tasolla” on kliseistä huoripukin toiveajattelua. Ei tiedä. Tulee tietämään.

Ap tässä lopettelee kirjoitti:

Tulin kertomaan ketjuun, että paljastin lopulta tuon ukkomiehen. Se oli aika helppoa. Tapahtui nimittäin lenkillä pariskunnan tullessa vastaan. Pysähsyimme siihen juttelemaan ja kysyin suoraan vaimolta, että tietääkö meidän tapailuista. Ei ollut tietoinen. Katse mieheenpäin oli vaimolta raivoisa ja hyökkäävä. Lähdin paikalta, kunhan olin ensin vastannut naisen esittämiin kysymyksiin. Nyt se on sitten tehty! Veikkaan voimakkaasti avioeroa. Mies oli hätääntynyt ja epäuskoinen. Koetti kauheasti selitellä ja uskotella, että kaikki oli vain minun valehtelua ja vääristeli asioita. Tunne on voimaannuttava kaiken miehen aiheuttaman mielipahan jälkeen.

Nyt puhut omiasi. Ei kuulosta uskottavalta.

Villi arvaus:

Vaimo ei ole kiinnostunut seksistä. On jäänyt tämä "katotaan huomenna, jookos?" päälle. Kyllä siinä mukavampikin mies alkaa miettiä vieraita naisia, jos avioliitossa ainoa panokaveri on nyrkkikyllikki.