Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä koskaan tältä ([epä]naisellisuuden kokeminen)?
19.09.2018 |
Minusta tuntuu lähes aina siltä, että muut naiset ovat suloisia, viehkeitä, no sellaisia NAISELLISIA, siis eivät välttämättä mitään kaunottariakaan mutta siis heissä on se jokin naisellisuus joka minulta puuttuu. Tunnen olevani sellainen köntys kömpelö, vähän kuin joku sukupuoleton sarjakuvahahmo, siis vaikka kuinka osaan laittaa nätin meikin ja vaatteet ja olen hoikka niin siltikään minulle ei tule sitä naisellisuuden kokemusta. Joskus kesken seksinkin meinaan ruveta nauramaan, että miksi tuo mies panee minua epänaista, se on vähän kuin joku kehosta irtautuminen. 😂
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Elät todella oudossa kuplassa. Minä en ole 48 v kkään mennessä tavannut yhtään ainoaa naista, joka keskustelisi meikeistä.
Tunneilmaisuja käyttävät sekä miehet että naiset.
Vaikutat hirveän asenteelliselta ja jopa jossain määrin naisvihaajalta, kun liität naisiin tuollaisia stereotypioita.
Minä puhun meikeistä. Mielelläni, niin moni muukin nainen. (Ne, kenen kanssa puhun.) Onko siinä jotain pahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Sulla on pääsi sisällä vahvoja stereotyyppeihin oerustuvia ennakkoluulija.
Ei ole mitään 'naislaumoja', koko ilmauksesi on halventava. On vain erilaisia uhmisyksilöitä. Jostain syystä et kykene näkemään naisia ihmisyksilöinä. Se on joku korvienvälustä johtuva ongelma.No johan oli typerä tulkinta. Anteeksi nyt vaan että en hoksannut sanoa esim "useampi naisyksilö samassa tilassa". Voi luoja että joku voi loukkaantua pienestä! Sulla meni koko pointti nyt niin lujaa ohi kun oli kiire vetää tampooni nenään, että ihan turha selittää mitä tarkoitin. Malliesimerkki siitä naisYKSILÖN käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta joka on itselleni todella vierasta.
Yksilöipä nyt siyten väitteidesi tueksi sitä kummallista naislauman käytöstä pukuhuoneissa.
Kuulostat siltä, että olet sisäistänyt naisvihaan perustuvia ennakkoasenteita esim kotoasi, etkä ole niistä tietoinen. Tuokin kommentti naisten muka käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta viittaa siihen.
Esimerkiksi:
Nauravat asioille joissa minusta ei ole mitään hauskaa, jauhavat asioita jotka olisivat minusta selviä yhdellä lauseella, kauhistelevat asioita joissa ei minusta ole mitään outoa (vaikka lauman naisia kutsuminen naislaumaksi!!!), ylipäätään tunneilmaisun liittäminen mielestäni täysin neutraaleihin asioihin, loukkaantuminen vaikka siitä että pyydän siirtämään tavaroita jotka ovat kaappini edessä, mielestäni täysin turhiin asioihin hirveän ajan käyttäminen (esim ripsien taivutus jota kukaan ei huomaa), jne jne.
Aika tietyntyylisiä naisia olet ilmeisesti elämässäsi joutunut kohtaamaan. Itse olen tavannut lukemattomia naisia, ja vaikka osa toki osuukin tuohon kovin stereotyyppiseen käsitykseen naisesta, todella harva on lopulta sellainen häsläävä, ylitunteellinen, meikeistä puhuva tälläytyjä. Ei siinäkään mitään vikaa sinänsä ole, jos se tuntuu oikealta itselle. Ja tosiaan, kuten aiemmin jo joku sanoikin, vaikuttaa siltä että naisellinen naiseus (sellaisena kuin se nykyäänkin vielä nähdään) on sinulle kuin myrkkyä. Paistaa aika selkeästi läpi jo ihan siitä, miten & millä sanoin kuvailet naisia.
Mot. Se mikä minulle on ihan neutraalia kuvailua, on sinulle myrkkyä. En vaan käsitä miten sen saat noin väännettyä, ts en osaa kommunikoida siten että asiaan ei vedettäisi hirveästi tunteita mukaan. En ymmärrä ollenkaan tulkintaasi ja mikä sen aiheutti - ja juuri tällaiset tilanteet ovat niitä joissa koen suurta erilaisuutta useimpien naisten kanssa.
Sullaon selkeästi heikohkot kyvyt itseilmaisuun ja itsekriittisyys puuttuu - täten kaikki eriävät mielipiteet ovat VÄÄRIÄ ja todistavat sinun olevan oikeassa. Koska siinähän ei voi olla vikaa, miten itse kirjoitit. :D
Se ei ole sukupuoleen sidottu ominaisuus, että noilla osa-alueilla on haasteita, olen kohdannut monia muitakin naisia, joilla on tuon kaltaisia ongelmia.
Tämä minun viestini sisältää asiaa, mutta on kärkevästi kirjoitettu. Joku ärsyyntyy siitä, toinen ei. Ei se silti muuta viestiä vähemmän kärkeväksi.
Olen ollut sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla, harrastanut miesten kanssa, ystävät ovat molempia sukupuolia. Aina, kun mennään pintaa syvemmälle, paljastuu jotain ihan muuta kuin stereotypia. Sukupuoleen, ikään tai muihin ulkoisiin seikkoihin liittymätön ihminen. Kannattaisi yrittää nähdä sinne asti. En usko, että suuri(n) osa miehistäkään identifoituu mihinkään miehen arkkityyppiin.
Missä ihmeessä olen sanonut että sinä tai joku muu on väärässä ja oikeassa? Ihan ihme olkiukkoja rakennat koko ajan. Mielestäni se että tulkitset ihan erilailla sen mitä sanon siihen nähden mitä tarkoitan, päinvastoin vaan todistaa sen että en osaa kommunikoida "naisellisesti", koska en vaan näe mikä minun OMASTA MIELESTÄNI täysin neutraalissa tunteideni kuvailussa ärsyttää.
Ja sinä et osaa ymmärtää mitä tarkoitan, kun ehdit jo vetää hirveät tunnereaktiot mukaan. Tämä on juuri sitä käsittämätöntä vääntämistä johon naisten kanssa usein törmää, ja jota en yhtään ymmärrä - tartutaan johonkin sanamuotoon ja väkisin väännetään siitä jotain mistä loukkaannutaan 😖.
Kumpikaan ei ymmärrä toisiaan, ja minulle tämä käy hyvin usein naisten kanssa. Enkö silloin saa ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että koen usein itseni ulkopuoliseksi isossa naisryhmässä (sori jos tämäkin on jotenkin loukkaavasti ilmaistu, en vaan tiedä mitkä sanat suututtaa sinua)?
Ylipäätään typerää alkaa väittämään vastaan jonkun TUNTEMUKSIA. Onko tuo sitten naisselittämistä, kun kerrot minulle mitä tunnen ja etten voi millään tuntea oloani ulkopuoliseksi?
Näyttää kyllä nyt siltä, että tunnereaktio on sinun puolellasi. Kirjoitin vain tuon ylläolevan viestin, eikä siihen sisältynyt mitään erityistä tunnelatausta - esittämistapa oli kyllä kärkevä, kuten mainitsinkin. En ole mitenkään suuttunut vaan ihan pohdin, mistä todennäköisesti tämän keskustelun ajautuminen tällaiseksi johtuu.
Mielikuvani kyllä vahvistuu entisestään. Tämäkin viesti siis on ihan rauhallisessa mielentilassa kirjoitettu, no worries. Olisiko osa ongelmaa se, että oletat muiden suuttuvan, ts. tosiaan edelleen se, että on haastavaa lukea tai "lukea" tunteidenilmaisua? Tämä on ollut mielestäni ihan asiallinen keskustelu, av-tasolla jopa esimerkillisen asiallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Sulla on pääsi sisällä vahvoja stereotyyppeihin oerustuvia ennakkoluulija.
Ei ole mitään 'naislaumoja', koko ilmauksesi on halventava. On vain erilaisia uhmisyksilöitä. Jostain syystä et kykene näkemään naisia ihmisyksilöinä. Se on joku korvienvälustä johtuva ongelma.No johan oli typerä tulkinta. Anteeksi nyt vaan että en hoksannut sanoa esim "useampi naisyksilö samassa tilassa". Voi luoja että joku voi loukkaantua pienestä! Sulla meni koko pointti nyt niin lujaa ohi kun oli kiire vetää tampooni nenään, että ihan turha selittää mitä tarkoitin. Malliesimerkki siitä naisYKSILÖN käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta joka on itselleni todella vierasta.
Yksilöipä nyt siyten väitteidesi tueksi sitä kummallista naislauman käytöstä pukuhuoneissa.
Kuulostat siltä, että olet sisäistänyt naisvihaan perustuvia ennakkoasenteita esim kotoasi, etkä ole niistä tietoinen. Tuokin kommentti naisten muka käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta viittaa siihen.
Esimerkiksi:
Nauravat asioille joissa minusta ei ole mitään hauskaa, jauhavat asioita jotka olisivat minusta selviä yhdellä lauseella, kauhistelevat asioita joissa ei minusta ole mitään outoa (vaikka lauman naisia kutsuminen naislaumaksi!!!), ylipäätään tunneilmaisun liittäminen mielestäni täysin neutraaleihin asioihin, loukkaantuminen vaikka siitä että pyydän siirtämään tavaroita jotka ovat kaappini edessä, mielestäni täysin turhiin asioihin hirveän ajan käyttäminen (esim ripsien taivutus jota kukaan ei huomaa), jne jne.
Aika tietyntyylisiä naisia olet ilmeisesti elämässäsi joutunut kohtaamaan. Itse olen tavannut lukemattomia naisia, ja vaikka osa toki osuukin tuohon kovin stereotyyppiseen käsitykseen naisesta, todella harva on lopulta sellainen häsläävä, ylitunteellinen, meikeistä puhuva tälläytyjä. Ei siinäkään mitään vikaa sinänsä ole, jos se tuntuu oikealta itselle. Ja tosiaan, kuten aiemmin jo joku sanoikin, vaikuttaa siltä että naisellinen naiseus (sellaisena kuin se nykyäänkin vielä nähdään) on sinulle kuin myrkkyä. Paistaa aika selkeästi läpi jo ihan siitä, miten & millä sanoin kuvailet naisia.
Mot. Se mikä minulle on ihan neutraalia kuvailua, on sinulle myrkkyä. En vaan käsitä miten sen saat noin väännettyä, ts en osaa kommunikoida siten että asiaan ei vedettäisi hirveästi tunteita mukaan. En ymmärrä ollenkaan tulkintaasi ja mikä sen aiheutti - ja juuri tällaiset tilanteet ovat niitä joissa koen suurta erilaisuutta useimpien naisten kanssa.
Sullaon selkeästi heikohkot kyvyt itseilmaisuun ja itsekriittisyys puuttuu - täten kaikki eriävät mielipiteet ovat VÄÄRIÄ ja todistavat sinun olevan oikeassa. Koska siinähän ei voi olla vikaa, miten itse kirjoitit. :D
Se ei ole sukupuoleen sidottu ominaisuus, että noilla osa-alueilla on haasteita, olen kohdannut monia muitakin naisia, joilla on tuon kaltaisia ongelmia.
Tämä minun viestini sisältää asiaa, mutta on kärkevästi kirjoitettu. Joku ärsyyntyy siitä, toinen ei. Ei se silti muuta viestiä vähemmän kärkeväksi.
Olen ollut sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla, harrastanut miesten kanssa, ystävät ovat molempia sukupuolia. Aina, kun mennään pintaa syvemmälle, paljastuu jotain ihan muuta kuin stereotypia. Sukupuoleen, ikään tai muihin ulkoisiin seikkoihin liittymätön ihminen. Kannattaisi yrittää nähdä sinne asti. En usko, että suuri(n) osa miehistäkään identifoituu mihinkään miehen arkkityyppiin.
Missä ihmeessä olen sanonut että sinä tai joku muu on väärässä ja oikeassa? Ihan ihme olkiukkoja rakennat koko ajan. Mielestäni se että tulkitset ihan erilailla sen mitä sanon siihen nähden mitä tarkoitan, päinvastoin vaan todistaa sen että en osaa kommunikoida "naisellisesti", koska en vaan näe mikä minun OMASTA MIELESTÄNI täysin neutraalissa tunteideni kuvailussa ärsyttää.
Ja sinä et osaa ymmärtää mitä tarkoitan, kun ehdit jo vetää hirveät tunnereaktiot mukaan. Tämä on juuri sitä käsittämätöntä vääntämistä johon naisten kanssa usein törmää, ja jota en yhtään ymmärrä - tartutaan johonkin sanamuotoon ja väkisin väännetään siitä jotain mistä loukkaannutaan 😖.
Kumpikaan ei ymmärrä toisiaan, ja minulle tämä käy hyvin usein naisten kanssa. Enkö silloin saa ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että koen usein itseni ulkopuoliseksi isossa naisryhmässä (sori jos tämäkin on jotenkin loukkaavasti ilmaistu, en vaan tiedä mitkä sanat suututtaa sinua)?
Ylipäätään typerää alkaa väittämään vastaan jonkun TUNTEMUKSIA. Onko tuo sitten naisselittämistä, kun kerrot minulle mitä tunnen ja etten voi millään tuntea oloani ulkopuoliseksi?
Jos ilmaisisit itseäsi selkeämmin ja vähemmän hyökkäävästi, tekstisi ehkä ymmärrettäisiinkin paremmin. Nyt tuntuu siltä, että haluat väen vängällä osoittaa, että nimenomaan NAISET eivät tajua mitä tarkoitat, vaikka tästä ei ole mitään todisteita. Sinulla näyttää yksinkertaisesti olevan hurjan stereotyyppinen ja kapea katsanto siihen, minkälaisia naiset ovat, ja näet kaikki naiset tämän oudon ennakkoluuloisuuden lävitse.
Suosittelen, että kun seuraavalla kerralla tapaat naisia, kohtele heitä kuin ihmisiä. Älä liimaa päälle mitään olettamuksia siitä, mitä kunkin pään sisäinen maailma on, vaikka heillä olisi kuinka meikkiä ja kynsilakkaa. Nämä ulkoiset seikat kertovat ihmisestä loppujen lopuksi erittäin vähän.
Ja jos tosiaan koet olosi niin vieraaksi naisten seurassa, niin veikkaan että iso syy siihen on se, että oma asenteesi muita naisia kohtaan on jo ennalta hyvin negatiivinen. Aika moni ihminen (huom. eivät ainoastaan naiset) aistivat, jos heihin suhtaudutaan nurjasti - vaikkei mitään sensuuntaista välttämättä ääneen sanoisikaan.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Sulla on pääsi sisällä vahvoja stereotyyppeihin oerustuvia ennakkoluulija.
Ei ole mitään 'naislaumoja', koko ilmauksesi on halventava. On vain erilaisia uhmisyksilöitä. Jostain syystä et kykene näkemään naisia ihmisyksilöinä. Se on joku korvienvälustä johtuva ongelma.No johan oli typerä tulkinta. Anteeksi nyt vaan että en hoksannut sanoa esim "useampi naisyksilö samassa tilassa". Voi luoja että joku voi loukkaantua pienestä! Sulla meni koko pointti nyt niin lujaa ohi kun oli kiire vetää tampooni nenään, että ihan turha selittää mitä tarkoitin. Malliesimerkki siitä naisYKSILÖN käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta joka on itselleni todella vierasta.
Yksilöipä nyt siyten väitteidesi tueksi sitä kummallista naislauman käytöstä pukuhuoneissa.
Kuulostat siltä, että olet sisäistänyt naisvihaan perustuvia ennakkoasenteita esim kotoasi, etkä ole niistä tietoinen. Tuokin kommentti naisten muka käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta viittaa siihen.
Esimerkiksi:
Nauravat asioille joissa minusta ei ole mitään hauskaa, jauhavat asioita jotka olisivat minusta selviä yhdellä lauseella, kauhistelevat asioita joissa ei minusta ole mitään outoa (vaikka lauman naisia kutsuminen naislaumaksi!!!), ylipäätään tunneilmaisun liittäminen mielestäni täysin neutraaleihin asioihin, loukkaantuminen vaikka siitä että pyydän siirtämään tavaroita jotka ovat kaappini edessä, mielestäni täysin turhiin asioihin hirveän ajan käyttäminen (esim ripsien taivutus jota kukaan ei huomaa), jne jne.
Aika tietyntyylisiä naisia olet ilmeisesti elämässäsi joutunut kohtaamaan. Itse olen tavannut lukemattomia naisia, ja vaikka osa toki osuukin tuohon kovin stereotyyppiseen käsitykseen naisesta, todella harva on lopulta sellainen häsläävä, ylitunteellinen, meikeistä puhuva tälläytyjä. Ei siinäkään mitään vikaa sinänsä ole, jos se tuntuu oikealta itselle. Ja tosiaan, kuten aiemmin jo joku sanoikin, vaikuttaa siltä että naisellinen naiseus (sellaisena kuin se nykyäänkin vielä nähdään) on sinulle kuin myrkkyä. Paistaa aika selkeästi läpi jo ihan siitä, miten & millä sanoin kuvailet naisia.
Mot. Se mikä minulle on ihan neutraalia kuvailua, on sinulle myrkkyä. En vaan käsitä miten sen saat noin väännettyä, ts en osaa kommunikoida siten että asiaan ei vedettäisi hirveästi tunteita mukaan. En ymmärrä ollenkaan tulkintaasi ja mikä sen aiheutti - ja juuri tällaiset tilanteet ovat niitä joissa koen suurta erilaisuutta useimpien naisten kanssa.
Sullaon selkeästi heikohkot kyvyt itseilmaisuun ja itsekriittisyys puuttuu - täten kaikki eriävät mielipiteet ovat VÄÄRIÄ ja todistavat sinun olevan oikeassa. Koska siinähän ei voi olla vikaa, miten itse kirjoitit. :D
Se ei ole sukupuoleen sidottu ominaisuus, että noilla osa-alueilla on haasteita, olen kohdannut monia muitakin naisia, joilla on tuon kaltaisia ongelmia.
Tämä minun viestini sisältää asiaa, mutta on kärkevästi kirjoitettu. Joku ärsyyntyy siitä, toinen ei. Ei se silti muuta viestiä vähemmän kärkeväksi.
Olen ollut sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla, harrastanut miesten kanssa, ystävät ovat molempia sukupuolia. Aina, kun mennään pintaa syvemmälle, paljastuu jotain ihan muuta kuin stereotypia. Sukupuoleen, ikään tai muihin ulkoisiin seikkoihin liittymätön ihminen. Kannattaisi yrittää nähdä sinne asti. En usko, että suuri(n) osa miehistäkään identifoituu mihinkään miehen arkkityyppiin.
Missä ihmeessä olen sanonut että sinä tai joku muu on väärässä ja oikeassa? Ihan ihme olkiukkoja rakennat koko ajan. Mielestäni se että tulkitset ihan erilailla sen mitä sanon siihen nähden mitä tarkoitan, päinvastoin vaan todistaa sen että en osaa kommunikoida "naisellisesti", koska en vaan näe mikä minun OMASTA MIELESTÄNI täysin neutraalissa tunteideni kuvailussa ärsyttää.
Ja sinä et osaa ymmärtää mitä tarkoitan, kun ehdit jo vetää hirveät tunnereaktiot mukaan. Tämä on juuri sitä käsittämätöntä vääntämistä johon naisten kanssa usein törmää, ja jota en yhtään ymmärrä - tartutaan johonkin sanamuotoon ja väkisin väännetään siitä jotain mistä loukkaannutaan 😖.
Kumpikaan ei ymmärrä toisiaan, ja minulle tämä käy hyvin usein naisten kanssa. Enkö silloin saa ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että koen usein itseni ulkopuoliseksi isossa naisryhmässä (sori jos tämäkin on jotenkin loukkaavasti ilmaistu, en vaan tiedä mitkä sanat suututtaa sinua)?
Ylipäätään typerää alkaa väittämään vastaan jonkun TUNTEMUKSIA. Onko tuo sitten naisselittämistä, kun kerrot minulle mitä tunnen ja etten voi millään tuntea oloani ulkopuoliseksi?
Kukaan ei mielestäni ole kieltänyt kenenkään päänsisäisiä tuntemuksia. Täällä on vain otettu kantaa siihen, että ne naiset ympärilläsi eivät välttämättä yhtään sinua enempää tunne olevansa naisia tai naisillisia tai mitään muutakaan sukupuolitettua.
Ihan siis yritettiin tuoda esille, että kokemuksesi on sinulle aito, mutta se ei kerro naisista ympärilläsi vaan siitä, mitä oletat heidän olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista itseäni tuosta mitä Ap sanoi. Tunnen koko ajan oloni naiseksi mutta en tietenkään ajattele sitä koko ajan (:D). Sen eron huomaa juuri siinä kun joudun tekemään jotakin ainoana naisena miespuolisten porukassa (esim. töissä, opiskeluissa). Tunnen oloni niin erilaiseksi siitä porukasta, ja tiedän että se johtuu siitä että olen nainen. En yksinkertaisesti viihdy miesten seurassa (siis ystävinä) koska "meissä ei ole mitään samaa". Vierastan koko ajatusta, että viettäisin miespuolisten ihmisten kanssa aikaa (tai siis, että olisi miespuolisia ystäviä). Kuten huomaatte, tunteeni on aika erilainen kun niillä jotka tässä keskustelussa sanoi tuntevansa olonsa ulkopuoliseksi toisten naisten seurassa, esim. pukuhuoneessa. En ole koskaan tuntenut tuollaista tunnetta, mun tunteeni pukuhuoneeseen astuessa on lähinnä että jes pääsinpäs takaisin tänne omieni seuraan tuolta erilaisten (miesten) ja samanlaisten (naisten) sekoituksesta. Tää on aika mielenkiintonen keskustelu, on kiinnostavaa nähdä miten eritavalla monet muut naiset ajattelee.
Mua kiinnostaisi kuulla, millä lailla koet miehet (tai itsesi) erilaisiksi? Mikä se juttu on, mikä luo tätä eroa? Fyysiset piirteet? Tietynlaiset keskustelunaiheet? Minkälaisissa yhteyksissä yleensä tapaat miehiä? Ovatko he yleensä jonkin tietyn demografian jäseniä (esim. keski-ikäisiä, kaupungissa asuvia, perheellisiä tms.)?
Mulle on itselle helppoa olla kummankin sukupuolen kanssa, sillä ajattelen heidät vain ihmisinä, en niinkään sukupuolensa edustajina. En tuomitse tuntemuksiasi, olisi vain kiva kuulla lisää pohdintaa tästä.
Tarkoitin viestissäni ihan kaikenikäisiä ja erilaisia miehiä. En oikeastaan tiedä mikä tuo sen erilaisuuden tunteen, ehkä se, että keskustelunaihe on minulle vieras ja ehkä myös se että alitajuntaisesti luulen että minun ei odoteta ottavan erityisemmin kantaa keskusteluun (enkä useimmiten edes osaisi / mielipiteeni olisi täysin eri enkä "uskaltaisi" avata suutani). Suuri syy itseni erilaiseksi miehiin verrattuna tuntemiseen on se, kun huomaan että heidän käytös muuttuu minulle puhuessaan. Minua ei kohdella kaverina vaan ehkä vähän "virallisemmin", asiat kysytään varovaisemmin ja jotenkin erilailla kuin mitä he puhuvat toisilleen.
Ja ihan kaikenlaisissa yhteyksissä sama toistuu - töissä, opiskelussa, kaverinkavereiden kanssa, myös jos asiakaspalvelijana on jossakin mies, tunnen sen erilaisuuden tunteen ihan eri määrin kuin jos se olisi nainen.
Hankala selittää tarkalleen, mitä ajoin viestilläni takaa. Itsekin yritän nähdä ihmiset ihmisinä mutta ei se aina onnistu kun sen sukupuolen kuitenkin huomaa ja sen eron sen välillä että miten naiset suhtautuu minuun ja miten miehet suhtautuu minuun. Välillä myös pelkään sitä että jos yrittäisinkin tehdä ystävyyttä jonkun miespuolisen kanssa, niin se otettaisiin heti jonain kiinnostuksenosoituksena.
Luulisi, että tuo johtuu siitä, että ei ole ollut tekemisissä miesten kanssa. Ihan samanlaisia ihmisiä ne ovat kuin naisetkin, yksilöitä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät todella oudossa kuplassa. Minä en ole 48 v kkään mennessä tavannut yhtään ainoaa naista, joka keskustelisi meikeistä.
Tunneilmaisuja käyttävät sekä miehet että naiset.
Vaikutat hirveän asenteelliselta ja jopa jossain määrin naisvihaajalta, kun liität naisiin tuollaisia stereotypioita.Minä puhun meikeistä. Mielelläni, niin moni muukin nainen. (Ne, kenen kanssa puhun.) Onko siinä jotain pahaa?
Ei tietenkään ole. Mutta se ei ole myöskään kaikkia naisia yhdistävä asia, sitä kai täällä on yritetty eri tavoin tuoda esille. Itse puhun yhtä sujuvasti meikeistä kuin politiikasta, harva nyt on vain "naisillisista" tai yleisemmistä asioista kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista itseäni tuosta mitä Ap sanoi. Tunnen koko ajan oloni naiseksi mutta en tietenkään ajattele sitä koko ajan (:D). Sen eron huomaa juuri siinä kun joudun tekemään jotakin ainoana naisena miespuolisten porukassa (esim. töissä, opiskeluissa). Tunnen oloni niin erilaiseksi siitä porukasta, ja tiedän että se johtuu siitä että olen nainen. En yksinkertaisesti viihdy miesten seurassa (siis ystävinä) koska "meissä ei ole mitään samaa". Vierastan koko ajatusta, että viettäisin miespuolisten ihmisten kanssa aikaa (tai siis, että olisi miespuolisia ystäviä). Kuten huomaatte, tunteeni on aika erilainen kun niillä jotka tässä keskustelussa sanoi tuntevansa olonsa ulkopuoliseksi toisten naisten seurassa, esim. pukuhuoneessa. En ole koskaan tuntenut tuollaista tunnetta, mun tunteeni pukuhuoneeseen astuessa on lähinnä että jes pääsinpäs takaisin tänne omieni seuraan tuolta erilaisten (miesten) ja samanlaisten (naisten) sekoituksesta. Tää on aika mielenkiintonen keskustelu, on kiinnostavaa nähdä miten eritavalla monet muut naiset ajattelee.
Mua kiinnostaisi kuulla, millä lailla koet miehet (tai itsesi) erilaisiksi? Mikä se juttu on, mikä luo tätä eroa? Fyysiset piirteet? Tietynlaiset keskustelunaiheet? Minkälaisissa yhteyksissä yleensä tapaat miehiä? Ovatko he yleensä jonkin tietyn demografian jäseniä (esim. keski-ikäisiä, kaupungissa asuvia, perheellisiä tms.)?
Mulle on itselle helppoa olla kummankin sukupuolen kanssa, sillä ajattelen heidät vain ihmisinä, en niinkään sukupuolensa edustajina. En tuomitse tuntemuksiasi, olisi vain kiva kuulla lisää pohdintaa tästä.
Samaa pohdin. Minulla on myös sekä miespuolisia ja naispuolisia ystäviä. Jos jollakulla on vaikeuksia tulla toimeen kokonaisen sukupuolen kanssa, niin silloin on kyse oman pään sisällä olevista ongelmista. Enemmänhän sukupuolten sisällä on loppujen lopuksi keskenään erilaisia ihmisiä kuin niiden välillä.
T. Herkän, ihanan ja syvästi tuntevan pojan äiti ja romanttisen miehen epäromanttinen, läheisyyskammoinen vaimo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoisia vastauksia. Olisin kuvitellut, että useimmat naiset kokevat olevansa Naisia ja naisellisia, mutta ilmeisesti luuloni on väärä. Oman identiteettini ydintä on nimenomaan kokemus siitä, että olen nainen. Olen ulkonäöltäni naisellinen, verbaalisesti lahjakas mutta vailla avaruudellista hahmotuskykyä tai pienintäkään kiinnostusta kilpailemiseen, tekniikkaan tai fyysiseen riskinottoon. Mitään kovin voimakasta hoivaviettiä ei ole, mutta fyysinen naiseus raskauksineen ynnä muineen tuntui hyvin luonnolliselta. Vaikka jokin kynsien lakkaaminen on pieni ja pinnallinen asia, se ja vastaavat naiselliset toimet tuottavat minulle tyydytystä. Oikeastaan voi sanoa, että aina tehdessäni jotain sukupuolelleni erityisen ominaista, voin hyvin ja olen onnellinen.
En todellakaan pysty kuvittelemaan, että voisin olla mies, koska uskon, että silloin olisin joku ihan toinen. Olen vakuuttunut, että kokemukseni ja olemukseni ovat synnynnäisiä asioita eivätkä kasvatuksen tulosta. Minun muuttamiseni vähemmän naiselliseksi olisi yhtä järkevä projekti homon käännyttäminen heteroksi.
Tämä ei tarkoita, että muiden ihmisten sukupuoli olisi minulle kovinkaan oleellinen asia. Muut ovat minulle ennen kaikkea ihmisiä, eivät sukupuolensa edustajia.
Vierailija kirjoitti:
Erikoisia vastauksia. Olisin kuvitellut, että useimmat naiset kokevat olevansa Naisia ja naisellisia, mutta ilmeisesti luuloni on väärä. Oman identiteettini ydintä on nimenomaan kokemus siitä, että olen nainen. Olen ulkonäöltäni naisellinen, verbaalisesti lahjakas mutta vailla avaruudellista hahmotuskykyä tai pienintäkään kiinnostusta kilpailemiseen, tekniikkaan tai fyysiseen riskinottoon. Mitään kovin voimakasta hoivaviettiä ei ole, mutta fyysinen naiseus raskauksineen ynnä muineen tuntui hyvin luonnolliselta. Vaikka jokin kynsien lakkaaminen on pieni ja pinnallinen asia, se ja vastaavat naiselliset toimet tuottavat minulle tyydytystä. Oikeastaan voi sanoa, että aina tehdessäni jotain sukupuolelleni erityisen ominaista, voin hyvin ja olen onnellinen.
En todellakaan pysty kuvittelemaan, että voisin olla mies, koska uskon, että silloin olisin joku ihan toinen. Olen vakuuttunut, että kokemukseni ja olemukseni ovat synnynnäisiä asioita eivätkä kasvatuksen tulosta. Minun muuttamiseni vähemmän naiselliseksi olisi yhtä järkevä projekti homon käännyttäminen heteroksi.
Tämä ei tarkoita, että muiden ihmisten sukupuoli olisi minulle kovinkaan oleellinen asia. Muut ovat minulle ennen kaikkea ihmisiä, eivät sukupuolensa edustajia.
Miksi oletat, että ulkonäön puunaaminen olidi naisille sisäsyntyistä? Ei se ole. Se on miesten hallitseman kulttuurin luoma vaatimus naisille, ei biologista. Esim minä en meikkaa yhtään, mutta mieheni ja poikani laittavat kaikenlaista geeliä tukkaan ja partavesiä ja ovat huomattavan tarkkoja vaatteistaan toisin kuin minä. Historiassa on välillä ollut nimenomaan miesten muotia koristautua ja pynttäytyä ja käyttää vaikkapa sukkahousuja ja korkokenkiä. Eläinmaailmassa on koiras yleensä koristeellisempi kuin naaras. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pitkä, harteikas nainen ja silti todellakin tunnen olevani naisellinen ja nainen.
Kai se on sellaista herkkyyttä ja sisäistä "pikkutyttömäistä" suloisuutta. Ehkä.
Se mitä nainen olisi ilman mediaa tai kulttuurin tai uskonnon paineita olisi varmaan aika erilaista kuin mitä se on nykyisin. Ei ole ihme jos nuoret naiset ahdistuvat eivätkä oikein tiedä miten täällä eletään. Samaa on varmaan miehilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen olevani naisellinen vaan mieheni vieressä. Hän on todella pitkä ja miehekäs ja tulee niin naisellinen olo kun tämmönen 168-senttinen jättiläisnainenkin alkaa tuntea itsensä pieneks. :’)
Mielenkiintoista, miten monessa kommentissa tässä keskustelussa tulee meikit ja meikkaaminen esille. Ilmeisesti se on asia, johon kiteytyy paljon. Ja eikös se juuri kerro siitä, että se ajatus naisellisuudesta on usein jotain hyvinkin päälleliimattua ja pintapuolista? Koska edes on alkanut tämä kulttuuri, jossa tavallisen naisen päivittäinen tai lähes päivittäinen meikkaaminen on ihan normaali juttu? Luulisin, että Suomessa ehkä 1980-luvulla vasta. Ja muistan omasta lapsuudestani 90-luvulta, miten oma äitini ja kavereideni äidit meikkaisivat vain korkeintaan juhliin, jos silloinkaan. Sitä ei pidetty sopivana, ehkä jonkinlaisena itsekorostuksena lähinnä, tyyliin "luuleeko tuo nyt olevansa joku kaunis" tai "miten tuo kehtaa, naimisissa oleva, lapsia saanut nainen". Ei olla kaukana ajoista, jolloin meikkaava nainen nähtiin moraalisesti arveluttavana. Miten siis juuri meikkaamisesta on kehkeytynyt niin osa meidän kaikkien sisäistämiä naiseuden (oletettuja) vaatimuksia?
Ja mitä naisellisuuteen tulee, itse ole aina ajatellut, että sellainen venäläinen riuska maatuska on naisellisinta mitä on :D (Toki mielessäni nyt on vain joku oma stereotyyppinen käsitykseni, mutta kuitenkin) Heissä jotenkin kiteytyy naisen sitkeys ja voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät todella oudossa kuplassa. Minä en ole 48 v kkään mennessä tavannut yhtään ainoaa naista, joka keskustelisi meikeistä.
Tunneilmaisuja käyttävät sekä miehet että naiset.
Vaikutat hirveän asenteelliselta ja jopa jossain määrin naisvihaajalta, kun liität naisiin tuollaisia stereotypioita.Minä puhun meikeistä. Mielelläni, niin moni muukin nainen. (Ne, kenen kanssa puhun.) Onko siinä jotain pahaa?
Ei tietenkään ole. Mutta se ei ole myöskään kaikkia naisia yhdistävä asia, sitä kai täällä on yritetty eri tavoin tuoda esille. Itse puhun yhtä sujuvasti meikeistä kuin politiikasta, harva nyt on vain "naisillisista" tai yleisemmistä asioista kiinnostunut.
Sori tein liian hätäisiä johtopäätöksiä. Varmaankin, koska tulen itse ympäristöstä, joka on ollut suorastaan ivallinen kun olen halunnut kaunistautua, näkyi se sitten esim. meikkaamisena tai kauniin mekon käyttämisenä arkena.. tai ihan vain vaaleanpunaisen tms. tyttömäisen värin käyttämisenä. Lisäksi olin myös meikit ym. "turhuudet" synniksi leimaavan uskonyhteisön ympäröivä.
Meikit btw eivät edusta minulle mitään vaatimusta, en yleensä edes meikkaa ollenkaan. Mutta ne symboloivat sen sijaan minulle tietynlaista rohkeutta ja vapautta näyttää siltä miltä haluan. On luvallista olla kaunis, kaunistautua, nauttia siitä. En toivo kenenkään käyttävän niitä ahdistuneena. Toivon kaikille vapautta.:)
Vierailija kirjoitti:
Erikoisia vastauksia. Olisin kuvitellut, että useimmat naiset kokevat olevansa Naisia ja naisellisia, mutta ilmeisesti luuloni on väärä. Oman identiteettini ydintä on nimenomaan kokemus siitä, että olen nainen. Olen ulkonäöltäni naisellinen, verbaalisesti lahjakas mutta vailla avaruudellista hahmotuskykyä tai pienintäkään kiinnostusta kilpailemiseen, tekniikkaan tai fyysiseen riskinottoon. Mitään kovin voimakasta hoivaviettiä ei ole, mutta fyysinen naiseus raskauksineen ynnä muineen tuntui hyvin luonnolliselta. Vaikka jokin kynsien lakkaaminen on pieni ja pinnallinen asia, se ja vastaavat naiselliset toimet tuottavat minulle tyydytystä. Oikeastaan voi sanoa, että aina tehdessäni jotain sukupuolelleni erityisen ominaista, voin hyvin ja olen onnellinen.
En todellakaan pysty kuvittelemaan, että voisin olla mies, koska uskon, että silloin olisin joku ihan toinen. Olen vakuuttunut, että kokemukseni ja olemukseni ovat synnynnäisiä asioita eivätkä kasvatuksen tulosta. Minun muuttamiseni vähemmän naiselliseksi olisi yhtä järkevä projekti homon käännyttäminen heteroksi.
Tämä ei tarkoita, että muiden ihmisten sukupuoli olisi minulle kovinkaan oleellinen asia. Muut ovat minulle ennen kaikkea ihmisiä, eivät sukupuolensa edustajia.
Sinun kokemuksesi on ihan yhtä oikea kuin muidenkin, mutta varmaan on niin, että meitä henkisesti ei-sukupuolta kokevia naisia on olemassa. Ainakin enemmän kuin yksi. :D Musta on ollut kiva lukea tätä ketjua. Koko naiseuden kirjo on tullut esiin ja se sisältää vaikka mitä. Pääosin on vielä keskustelu hyvässä hengessä!
Vierailija kirjoitti:
Itse koen olevani naisellinen vaan mieheni vieressä. Hän on todella pitkä ja miehekäs ja tulee niin naisellinen olo kun tämmönen 168-senttinen jättiläisnainenkin alkaa tuntea itsensä pieneks. :’)
Off-topic, mutta hauskaa miten muakin yleensä kuvaillaan pitkäksi. Olen tuon 168 cm. Itse en koe olevani mitenkään erityisen pitkä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen olevani naisellinen vaan mieheni vieressä. Hän on todella pitkä ja miehekäs ja tulee niin naisellinen olo kun tämmönen 168-senttinen jättiläisnainenkin alkaa tuntea itsensä pieneks. :’)
Off-topic, mutta hauskaa miten muakin yleensä kuvaillaan pitkäksi. Olen tuon 168 cm. Itse en koe olevani mitenkään erityisen pitkä. :D
Mua ei sanota pitkäksi ja olen myös 168 cm. Aina luullaan lyhyemmäksi.
Täytyypä sanoa, että en itsekään koe mitään erityistä naismaisuutta suurimman osan ajasta. Tiedostan kyllä, että minussakin on eroja verrattuna ryhmään nimeltä miehet. Mulla on sellaisia piirteitä ja tapoja, joita monilta miehiltä ei löydy. Siltikin yksin kotona ollessa tai tyttökavereiden/sekaryhmän kanssa harvemmin on mitenkään naisellinen olo. Etupäässä koen olevani henkilö, ihminen, olento. Sukupuoli ei käy mielessäkään ellen ole miesten kanssa jotenkin korostetusti tekemisissä tai jollei puhuta sukupuoliin kohdistuvista odotuksista, treffailusta, ihastumisesta tai vaikkapa raskaaksi tulemisesta. Nopea sananvaihto mieskassan kanssa ei tee mitään, mutta ainoana naisena miesporukassa saatan päässäni jännittää. Koska olenhan nainen ja nuo muut on miehiä (tämä on ihan höpsöä, tiedän).
Aloin oikein miettiä, milloin sitten itsellä ON jotenkin naisellinen olo tai jolloin koen, että olen nimenomaan sukupuoleni edustaja. En nyt äkkiseltään keksinyt muuta kuin kuvitteellisen treffailun (joka ei ole nyt ajankohtaista), peilin edessä korkokengissä ja mekossa keikistelyn juuri kiharretuissa ja punatuissa huulissa (tätä tapahtuu harvoin) ja poikakaverin kanssa intiimin tekemisen, "omistavien" tai "hellivien" kosketusten tai hänen vieressään seisomisen tai kaupungilla kulkemisen (hän on pitkä, isohko, kädet on pajon isommat ja minuun verrattuna on enemmän voimaa ja fiilis korostuu, jos itse olen hameessa, korkokengissä ja käsilaukussa) aikana. Emme asu yhdessä ja välimatkaa on, joten hyvin saatan helposti elää vaikka viikonkin ilman, että kokee mitään kummempia naisellisuuden tunteita.
Muutenkaan en näytä kovin naiselliselta, ehkä himpun tyttömäiseltä, jos yritän. Lisäksi tietyt naisstereotyypit ärsyttää minua aivan suunnattomasti ja suurimmassa osassa naisia on vähintään osia näistä, minussa itsessänikin varmasti. En koe osaavani olla miesten kanssa, mutta en koe myöskään yhteyttä naisiin suurena ryhmänäkään. Tulen toimeen yksilöiden kanssa sukupuolesta riippumatta ja voin ärsyyntyä kummasta sukupuolesta vain. Siltikin kuitenkin naisten kanssa on jotenkin helpompi jutustella, koska...niin. Miksi? Jos ei ole kovin tunteellinen, eikä suuremmin kiinnosta höpötellä vaatteista, meikeistä, lapsista, häistä ja muusta stereotyyppisesti naisiin liittyvästä, niin miksi naisten kanssa on kuitenkin helpompi kaverustua? Onko se se stereotyyppisesti lempeämpi ote asioihin? Taikka se, että toinen nainen ymmärtää tämän sukupuolen elämään tuovat ongelmat ja ilot?
Sellaisen mainitsen vielä, että itselleni on ollut ihan työn ja tuskan takana ylipäätään alkaa kutsua itseään naiseksi. Olen lähemmäs 30 ja vasta viime vuosina on tämä onnistunut ja siltikin tuntuu jotenkin oudolta. Itsestään on paljon helpompi puhua tyttönä. Tälle olen syyksi laittanut sen ettei oikein aina hyväksy olevansa seksuaalinen olento eikä osaa nauttia siitä puolesta naisena olemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisia vastauksia. Olisin kuvitellut, että useimmat naiset kokevat olevansa Naisia ja naisellisia, mutta ilmeisesti luuloni on väärä. Oman identiteettini ydintä on nimenomaan kokemus siitä, että olen nainen. Olen ulkonäöltäni naisellinen, verbaalisesti lahjakas mutta vailla avaruudellista hahmotuskykyä tai pienintäkään kiinnostusta kilpailemiseen, tekniikkaan tai fyysiseen riskinottoon. Mitään kovin voimakasta hoivaviettiä ei ole, mutta fyysinen naiseus raskauksineen ynnä muineen tuntui hyvin luonnolliselta. Vaikka jokin kynsien lakkaaminen on pieni ja pinnallinen asia, se ja vastaavat naiselliset toimet tuottavat minulle tyydytystä. Oikeastaan voi sanoa, että aina tehdessäni jotain sukupuolelleni erityisen ominaista, voin hyvin ja olen onnellinen.
En todellakaan pysty kuvittelemaan, että voisin olla mies, koska uskon, että silloin olisin joku ihan toinen. Olen vakuuttunut, että kokemukseni ja olemukseni ovat synnynnäisiä asioita eivätkä kasvatuksen tulosta. Minun muuttamiseni vähemmän naiselliseksi olisi yhtä järkevä projekti homon käännyttäminen heteroksi.
Tämä ei tarkoita, että muiden ihmisten sukupuoli olisi minulle kovinkaan oleellinen asia. Muut ovat minulle ennen kaikkea ihmisiä, eivät sukupuolensa edustajia.
Sinun kokemuksesi on ihan yhtä oikea kuin muidenkin, mutta varmaan on niin, että meitä henkisesti ei-sukupuolta kokevia naisia on olemassa. Ainakin enemmän kuin yksi. :D Musta on ollut kiva lukea tätä ketjua. Koko naiseuden kirjo on tullut esiin ja se sisältää vaikka mitä. Pääosin on vielä keskustelu hyvässä hengessä!
Tää on kyllä ollut yksi antoisimmista keskusteluista AV:llä. Ja kuka vielä väittää, että naiset eivät tule toimeen keskenään! Hienoa pohdintaa, todella mielenkiintoista lukea erilaisista naiseuden kokemuksista (tai näiden kokemusten olemattomuudesta).
Pitääkin keskustella aiheesta miehen kanssa - minkähänlaista pohdintaa sieltä tulisi asian tiimoilta? Koetaanko miehisyys vahvempana vai onko se aivan yhtälailla yksilöllinen kokemus kuin tämä naiseuskin? Toisinaan nimittäin tuntuu siltä, että naisilla on enemmän liikkumavaraa näissä asioissa. Vähän ohis, kunhan höpöttelen. :)
Minusta sinä olet mielessäsi määritellyt naisellisuuden noiksi ääri-ilmiöiksi tai oikeastaan omaksunut miesten keksimän määritelmän naisille sopivasta roolista. Olet siis aivan normaali ja tavallinen nainen, kun et ole mikään pullantuoksuinen miehiä palvova alati lempeä kotiäiti, jonka ajatukset pyörivät vapaa-ajallaan meikeissä. Sehän on miehen luoma fantasia naishahmo, eivät muutkaan naiset oikeasti ole sellaisia.