Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä koskaan tältä ([epä]naisellisuuden kokeminen)?
19.09.2018 |
Minusta tuntuu lähes aina siltä, että muut naiset ovat suloisia, viehkeitä, no sellaisia NAISELLISIA, siis eivät välttämättä mitään kaunottariakaan mutta siis heissä on se jokin naisellisuus joka minulta puuttuu. Tunnen olevani sellainen köntys kömpelö, vähän kuin joku sukupuoleton sarjakuvahahmo, siis vaikka kuinka osaan laittaa nätin meikin ja vaatteet ja olen hoikka niin siltikään minulle ei tule sitä naisellisuuden kokemusta. Joskus kesken seksinkin meinaan ruveta nauramaan, että miksi tuo mies panee minua epänaista, se on vähän kuin joku kehosta irtautuminen. 😂
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Sulla on pääsi sisällä vahvoja stereotyyppeihin oerustuvia ennakkoluulija.
Ei ole mitään 'naislaumoja', koko ilmauksesi on halventava. On vain erilaisia uhmisyksilöitä. Jostain syystä et kykene näkemään naisia ihmisyksilöinä. Se on joku korvienvälustä johtuva ongelma.No johan oli typerä tulkinta. Anteeksi nyt vaan että en hoksannut sanoa esim "useampi naisyksilö samassa tilassa". Voi luoja että joku voi loukkaantua pienestä! Sulla meni koko pointti nyt niin lujaa ohi kun oli kiire vetää tampooni nenään, että ihan turha selittää mitä tarkoitin. Malliesimerkki siitä naisYKSILÖN käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta joka on itselleni todella vierasta.
Yksilöipä nyt siyten väitteidesi tueksi sitä kummallista naislauman käytöstä pukuhuoneissa.
Kuulostat siltä, että olet sisäistänyt naisvihaan perustuvia ennakkoasenteita esim kotoasi, etkä ole niistä tietoinen. Tuokin kommentti naisten muka käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta viittaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että aika harva nainen kokee mitään erityistä naiseuden tunnetta. Minä en ainakaan. Naiseus on minulle vain biologinen fakta, jonka kuitenkin tiedostan vaikuttavan elämääni jonkin verran. Näin kuukautisten aikana tunnen olevani erityisen naisekas, sillä se ikään kuin muistuttaa siitä naiseuden ytimestä, joka on lisääntymiskyvyssä.
Mua hieman ärsyttää, että huomaan "miinustavani" itsestäni naisellisuutta sen perusteella, miten sovin (tai en sovi) yleiseen käsitykseen feminiinisyydestä ja kauneudesta. Siis ihan fyysisten piirteiden perusteella ja käytöksen, luonteen perusteella. Vaikka järkitasolla ymmärrän hyvin, että se yleinen kauneuskäsitys on vain määritelmä, joka voisi olla toisenkinlainen, ja todellisuudessa naiset ovat yksilöitä eikä tuo yleinen määritelmä vastaa kaikkia naisia, niin SILTI se on niin alitajuntaan piirtynyt säännönmukaisuus, ja kuitenkin jollakin tasolla oletan, että minunkin sitä pitäisi edustaa. Ja kun en kuitenkaan täytä sitä/pysty täyttämään sitä, niin huomaan ajattelevani olevani vähemmän nainen.
Tämäpä olikin ihanan ajattelua herättävä ketju! Olisipa itsellä pohdintakykyä lähteä haastamaan itseään syvemmältä. Millainen on oma mielikuva/tavoitemallini naiseudesta? Millaisista roolimalleista olen sen ammentanut vuosien varrella?
Muistan ala-asteikäisenä ihannoineeni kaverin äitiä. Toivottavasti en tätä omalle, erilaiselle, äidilleni sanonut (anteeksi jos näin tein). Kaverin äiti oli hoikka, menevä, huushollaava, pullantuoksuinen ja huomioiva. Aikuisena tämä mielikuva on sittemmin naksahtanut aika erilaiseksi, huomioiva onkin uteliaisuutta/juoruiluun taipuvaisuutta, pullantuoksun ohella on tiukalla kädellään vaatinut omilta lapsiltaan liikaa ja parisuhde.... noh, olkoot.
En ole kedon kaunein kukka, ja omakuva on heitellyt painoindeksien mukana miten sattuu. Asuuko naisellisuus pitkissä hiuksissa ja naisellisissa vaatteissa? Uuteen mieheen tutustuessa painotan, että vaikka tykkään joskus laittautua, olen "semmoinen erähenkinen käytännöllinen mörkö" aika usein. Arjen prioriteetit on kaikessa muussa kuin siinä, onko iho tasainen ja tuoksunko ruusuilta. Perushygienia nyt tietty on kohdallaan, mutta korut, hajuvedet ja alleviivattu Naisellisuus (korkokengät, meikkki, hameet yms)... en ehdi, en jaksa.
Nuorekkaiden trenditietoisten isossa juhlassa kesällä koin itseni Notre Damen kellonsoittajaksi. En koe itseäni epänaiselliseksi, olen nähnyt vaivaa ollekseni esiintymiskelpoinen, mutta näen niitä mielikuvia ja tavoiteltavia ominaisuuksia, joita media ja me naisetkin toisillemme luomme. Tyköistuvaa vaatetta korostamaan laihuutta, yhdellä on ns.napapaitaa, yksi ei liiku kunnolla mekossaan, kaikilla korkokengät vaikka kaikki niistä valittavat puolilta päivin. Sukkahousuja ja tukialusvaatteita, naama sulaa auringossa. Kaipaan ruskaiselle tunturille kuuntelemaan tuulen huminaa...Alasti jää kylmään puroon..
Mutta niin, olen naisellinen nainen. Muhkuineni, mustelmineni, tukka nuotiolle tuoksuen ja palaneet sämpylät uunista tupsahtaen. Hupsista prkle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Sulla on pääsi sisällä vahvoja stereotyyppeihin oerustuvia ennakkoluulija.
Ei ole mitään 'naislaumoja', koko ilmauksesi on halventava. On vain erilaisia uhmisyksilöitä. Jostain syystä et kykene näkemään naisia ihmisyksilöinä. Se on joku korvienvälustä johtuva ongelma.No johan oli typerä tulkinta. Anteeksi nyt vaan että en hoksannut sanoa esim "useampi naisyksilö samassa tilassa". Voi luoja että joku voi loukkaantua pienestä! Sulla meni koko pointti nyt niin lujaa ohi kun oli kiire vetää tampooni nenään, että ihan turha selittää mitä tarkoitin. Malliesimerkki siitä naisYKSILÖN käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta joka on itselleni todella vierasta.
Yksilöipä nyt siyten väitteidesi tueksi sitä kummallista naislauman käytöstä pukuhuoneissa.
Kuulostat siltä, että olet sisäistänyt naisvihaan perustuvia ennakkoasenteita esim kotoasi, etkä ole niistä tietoinen. Tuokin kommentti naisten muka käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta viittaa siihen.
Olen eri, mutta tunnen vierautta esim. Keskusteluissa jotka käsittelee meikkaamista, meikkejä, merkkituoteita, tv-sarjoja, Artekin kalusteita, yliempaattisuutta esim. Onnettomuuksien tapahtuessa. En ymmärrä sitä joukkohysteriaa esim kolareiden uhrien vuoksi. Kurjaa että tapahtui, osanottoni perheelle, mutta miksi roudata sinne kukkia ja kynttilöitä tai järjestää henkistä tukea täusin sivullisille ihmisille. Hyvin äidilliset tyypit ja tyypit jotka suorittavat täydellistä äitiyttä ovat täysin eriplaneetalta. Rakastan lapsiani ja teen heidän hyväkseen mitä on tarpeen, mutta ei se nyt elämäntarkoitukseni ole. Miesten mielistelyä ja palvelemista en tajua myöskään. Tässä nyt muutamia esimerkkejä naisista joiden ajattelutapa ihmetyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Sulla on pääsi sisällä vahvoja stereotyyppeihin oerustuvia ennakkoluulija.
Ei ole mitään 'naislaumoja', koko ilmauksesi on halventava. On vain erilaisia uhmisyksilöitä. Jostain syystä et kykene näkemään naisia ihmisyksilöinä. Se on joku korvienvälustä johtuva ongelma.No johan oli typerä tulkinta. Anteeksi nyt vaan että en hoksannut sanoa esim "useampi naisyksilö samassa tilassa". Voi luoja että joku voi loukkaantua pienestä! Sulla meni koko pointti nyt niin lujaa ohi kun oli kiire vetää tampooni nenään, että ihan turha selittää mitä tarkoitin. Malliesimerkki siitä naisYKSILÖN käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta joka on itselleni todella vierasta.
Yksilöipä nyt siyten väitteidesi tueksi sitä kummallista naislauman käytöstä pukuhuoneissa.
Kuulostat siltä, että olet sisäistänyt naisvihaan perustuvia ennakkoasenteita esim kotoasi, etkä ole niistä tietoinen. Tuokin kommentti naisten muka käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta viittaa siihen.
Esimerkiksi:
Nauravat asioille joissa minusta ei ole mitään hauskaa, jauhavat asioita jotka olisivat minusta selviä yhdellä lauseella, kauhistelevat asioita joissa ei minusta ole mitään outoa (vaikka lauman naisia kutsuminen naislaumaksi!!!), ylipäätään tunneilmaisun liittäminen mielestäni täysin neutraaleihin asioihin, loukkaantuminen vaikka siitä että pyydän siirtämään tavaroita jotka ovat kaappini edessä, mielestäni täysin turhiin asioihin hirveän ajan käyttäminen (esim ripsien taivutus jota kukaan ei huomaa), jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että aika harva nainen kokee mitään erityistä naiseuden tunnetta. Minä en ainakaan. Naiseus on minulle vain biologinen fakta, jonka kuitenkin tiedostan vaikuttavan elämääni jonkin verran. Näin kuukautisten aikana tunnen olevani erityisen naisekas, sillä se ikään kuin muistuttaa siitä naiseuden ytimestä, joka on lisääntymiskyvyssä.
Ymmärrän hyvin ajatuksen biologisesta faktasta, jonka kanssa on elettävä. Kuukautiset taas on pelkkä riesa ja niistä olen hankkiutunut eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Sulla on pääsi sisällä vahvoja stereotyyppeihin oerustuvia ennakkoluulija.
Ei ole mitään 'naislaumoja', koko ilmauksesi on halventava. On vain erilaisia uhmisyksilöitä. Jostain syystä et kykene näkemään naisia ihmisyksilöinä. Se on joku korvienvälustä johtuva ongelma.No johan oli typerä tulkinta. Anteeksi nyt vaan että en hoksannut sanoa esim "useampi naisyksilö samassa tilassa". Voi luoja että joku voi loukkaantua pienestä! Sulla meni koko pointti nyt niin lujaa ohi kun oli kiire vetää tampooni nenään, että ihan turha selittää mitä tarkoitin. Malliesimerkki siitä naisYKSILÖN käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta joka on itselleni todella vierasta.
Yksilöipä nyt siyten väitteidesi tueksi sitä kummallista naislauman käytöstä pukuhuoneissa.
Kuulostat siltä, että olet sisäistänyt naisvihaan perustuvia ennakkoasenteita esim kotoasi, etkä ole niistä tietoinen. Tuokin kommentti naisten muka käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta viittaa siihen.
Esimerkiksi:
Nauravat asioille joissa minusta ei ole mitään hauskaa, jauhavat asioita jotka olisivat minusta selviä yhdellä lauseella, kauhistelevat asioita joissa ei minusta ole mitään outoa (vaikka lauman naisia kutsuminen naislaumaksi!!!), ylipäätään tunneilmaisun liittäminen mielestäni täysin neutraaleihin asioihin, loukkaantuminen vaikka siitä että pyydän siirtämään tavaroita jotka ovat kaappini edessä, mielestäni täysin turhiin asioihin hirveän ajan käyttäminen (esim ripsien taivutus jota kukaan ei huomaa), jne jne.
Aika tietyntyylisiä naisia olet ilmeisesti elämässäsi joutunut kohtaamaan. Itse olen tavannut lukemattomia naisia, ja vaikka osa toki osuukin tuohon kovin stereotyyppiseen käsitykseen naisesta, todella harva on lopulta sellainen häsläävä, ylitunteellinen, meikeistä puhuva tälläytyjä. Ei siinäkään mitään vikaa sinänsä ole, jos se tuntuu oikealta itselle. Ja tosiaan, kuten aiemmin jo joku sanoikin, vaikuttaa siltä että naisellinen naiseus (sellaisena kuin se nykyäänkin vielä nähdään) on sinulle kuin myrkkyä. Paistaa aika selkeästi läpi jo ihan siitä, miten & millä sanoin kuvailet naisia.
Mä en ole koskaan tajunnut, miten jotkut naiset näyttävät niin freeseiltä sileässä, hyväkuntoisessa ponnarissaan, ja miten saa sellaisen tasaisen ruskettuneen, selluliitista vapaan ihon..
Mä teen itse paljon duunia mun kropan eteen, käytän itseruskettavia ja hoidan hiuksia, käyn treenaamassa ja tunnen itseni useinkin kauniiksi. Selluliittitaistelussa ovat auttaneet lisäaineettomuus ja veden latkiminen, makeutusaineiden ja sokerin ja maidon välttäminen.
SILTI, mä nään hirveästi vaivaa tän kropan eteen, mutta tuntuu että suurin osa vaan bilettää ja syö pitsaa, ja silti näyttää siltä... vai onko se vaan Ig-illuusio..
Aina kun menen salille, olen treenin jälkeen se possun värinen, hikinen ja pörröponkkainen hirvitys jonka trikoot jättää hikisen läntin jalkaprässiin. Vieressä treenaa se hyväkroppainen, sileäponkkainen salikissa, jolla ei ole edes hiki, mutta sen kroppa on silti tikimmässä kunnossa kun mun.
Mistä näitä utopistisen kauniita mutaatiomuijia tulee, joiden ainoa tehtävä täällä maan päällä tuntuu olevan muistuttaa meitä taviksia siitä, että vaikka me kuinka nähdään vaivaa, meistä ei ikinä tule samanlaisia..:D
Selkesti nää alakulokohtaukset mulla on riippuvaisia kuukautiskierrosta, mutta pääosin silti ihmettelen, miten nuoret naiset on nykyisin niin hyvännäköisiä..
ei vaan mun nuoruudessa 90-luvulla ollut tällasia kaunottaria. Enkä mä ole kateellinen, kivahan se heille on, että näyttävät kauniilta. :) Mutta masentaahan se joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin pienenä aika poikatyttö, koska oli isoveli ja vaatteet saattoivat olla hänen vanhoja. Samalla leikin naapurien lasten kanssa, jotka olivat kaikki poikia. Nykyään olen naisellisempi, on esimerkiksi blondit pitkät hiukset ja isot rinnat, mutta silti en tunne olevani niin naisellinen kun haluaisin. Esimerkiksi kävelytyylini ei ole naisellinen. Myös ystäväni, joihin tutustuin vasta 6 kk sitten, sanoivat, että ensivaikutelma minusta oli, että tykkään pukeutua naisellisesti ja olin meikattu jne, mutta silti jotenkin olemuksessani ja luonteessani on jotain poikatyttömäistä. Ehkä se on sitten myös käyttäytymiskysymys, ettei käyttäydy niin kuin stereotypinen naisellinen nainen. Mielenkiintoinen aihe kyllä!
Aaaa mulla on sama. :D
Vaikka kuinka laittaudun, niin aina kun astun ovesta tunnen itseni noloksi ja oudoksi. Aina tuntuu, että olen pukeutunut väärin(jos on mekko niin mietin miksi ihmeessä, jos farkut, mietin miksi ihmeessä jnejne..). Tuntuu, että muut naiset ovat niin kauniita ja viehkeitä ihan sama mitä pistävät päälleen.... Minusta ei vaan jotenkin tunnu tippaakaan naiselliselta, ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen hormonikierukkaa olin 10v nainen viikon ajan kuussa. Tavallaan se oli ihanaa, ovulaation aikaan olo oli huumaava ja viikon ajan voin tosi hyvin. Sitten oviksen jälkeen iski turvotus ja apatia, kuukautisia kohden tuli aivan hirveät olotilat. Huomasin suunnittelevani menoni oviksen mukaan, koska tiesin, että sen jälkeen kaikki vaatteet tuntuvat kauheilta.
Miesystävä sai nauttia (ja kärsiä) hormonittomasta naisellisuudestani muutaman kuukauden ennen kuin asensin kierukan, ja hän koki minut vastustamattomaksi oviksen aikaan. Sitten taas olin kuulemma hirviö juuri ennen menkkoja. :D
Tulin sitten vahingossa raskaaksi luomuehkäisyn myötä, vain puolen vuoden yhdessä olon jälkeen, niin päätettiin keskeytyksen jälkeen pelata varman päälle.
Kierukan asennuksen jälkeen olo on tasaantunut, sellaisia naisellisuuden huippuja ei enää tule. Toisaalta olen tasaisempi kauttaaltaan, enkä enää kuukautiskierron armoilla. Elämä on vapaampaa nyt kun en tarvitse kuukautiskalenteria, ja naisellisuuteni ei ole kytköksissä ovikseen.
Jos en olisi parisuhteessa en käyttäisi hormoneja, sillä kaipaan välillä sitä supernaisellista, hedelmällistä oloa. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että olen 37 vuotta ja kohtahan ne fiilikset olisivat joka tapauksessa ohi vaihdevuosien takia. :D
Mulle naisellisuus on siis hormonittomuutta, näin oman kokemuksen perusteella.
78 tarkentaa: tuolta jäi sana pois, en siis ollut 10 vuotias nainen, vaan 10 vuoden AJAN nainen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi määritellä naisena olo. En oikein saa ajatuksesta kiinni. Olen erittäin naisellinen nainen niin ulkoa kuin sisältä. Eli olen hyvin empaattinen esteetikko, jolla ei kuitenkaan ole viettiä lisääntyä. En halua seksuaalisia kokemuksia naisten kanssa vaikka naisista pidän ja tulen heidän kanssaan toimeen paremmin kuin miesten. Miessukupuoli herättää seksuaalisen kiinnostuksen minussa, mutta eivät muuta. Olenkin päätynyt elämään yksin. Mutta mikä hitto olen?
Aromanttinen? Eli aromantic (olen nähnyt lyhennettävän aro), eli seksi kiinnostaa mutta romanttisuus ja parisuhde ei.
She kirjoitti:
Kiinnostava aihe. Itsekin tunsin nuorempana olevani identiteetiltäni lähellä homomiestä, vaikka hoikka, kauniiksi sanottu nainen olenkin. Vasta noin nelikymppisenä voisin sanoa että kokemukseni naiseudesta muuttui, en ole sitä ajatellutkaan, mutta nyt näkisin sen niin, että tarvitsin nämä vuodet ”kasvaakseni” naiseksi. Olen saanut lapsia, olen eronnut, olen mennyt naimisiin, ollut työelämässä 20-vuotta... olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. Nuorena oli enemmän paineita olla tietynlainen, ulkoisesti ja miksei roolipaineitakin, olla hyvä tyttöystävä ja mikä-lie, kilttityttö.
Koen että ennen 40:tä olin tyttö ja vasta nyt 46-vuotiaana minusta tuntuu kodikkaalta/oikealta sanoa että olen nainen.
Olisiko se sitten, että vasta iän myötä saa tehdä sen ihan oman määritelmän naiseudestaan ja toteuttaa sitä niin kuin itse haluaa ilman ulkopuolisia paineita? Siksi se naiseus määrittyykin ihan eri tavalla kuin nuorempana ja tuntuu paremmin "omalta".
Kun miettii niin, nuoret naiset näkyvät mediassa tietynlaisen kuvan kautta. Vanhempia naisia ei niin paljon mediassa ja mainoksissa käytetä. Tällöin median välittämä naiskuva ei vaikuta samalla tavalla siihen, miten määrittää naiseutensa ja mihin sitä omaa naiseuttaan vertaa. Iäkkäämpänä on vapaampi itse toteuttamaan naiseuttaan niin kuin haluaa, ilman että sitä kommentoidaan tai saadaan jollakin tapaa jatkuvasti vahvistusta/moitteita/ohjeita/palautetta ulkopuolelta.
Muistan kun jo teininä opin, että minulle saattaa joku tuntematon ihminen tulla kommentoimaan, että toteutanko naiseutta "oikein". Joku saattoi sanoa, että olisin muuten tyylikäs, mutta minulla on liian räikeä vaate päällä. Toinen saattoi sanoa, että voisin olla nätti, jos minulla ei olisi sitä tai tätä tai tekisin jotakin eri tavalla. Joku ohikulkeva saattoi pysäyttää minut haukkuakseen vartaloani keskellä tietä ja sitten toisaalta joku toinen jää varta vasten tuijottamaan ja huutelee perään, että no nyt näyttää "oikealta naiselta". Baarissa joku saattoi valittaa, etten käytä tarpeeksi seksikkäitä vaatteita. Hameen pitäisi olla paljon lyhyempi jne. Iän karttuessa tällainen ulkopuolinen jatkuva puuttuminen huomattavasti vähentyy. Ehkä joku haukkuu iäkkäämpien naisten ulkonäköä anonyymina palstalla, mutta kasvokkain tuskin tullaan enää samalla tavalla ohjeistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan tajunnut, miten jotkut naiset näyttävät niin freeseiltä sileässä, hyväkuntoisessa ponnarissaan, ja miten saa sellaisen tasaisen ruskettuneen, selluliitista vapaan ihon..
Mä teen itse paljon duunia mun kropan eteen, käytän itseruskettavia ja hoidan hiuksia, käyn treenaamassa ja tunnen itseni useinkin kauniiksi. Selluliittitaistelussa ovat auttaneet lisäaineettomuus ja veden latkiminen, makeutusaineiden ja sokerin ja maidon välttäminen.
SILTI, mä nään hirveästi vaivaa tän kropan eteen, mutta tuntuu että suurin osa vaan bilettää ja syö pitsaa, ja silti näyttää siltä... vai onko se vaan Ig-illuusio..
Aina kun menen salille, olen treenin jälkeen se possun värinen, hikinen ja pörröponkkainen hirvitys jonka trikoot jättää hikisen läntin jalkaprässiin. Vieressä treenaa se hyväkroppainen, sileäponkkainen salikissa, jolla ei ole edes hiki, mutta sen kroppa on silti tikimmässä kunnossa kun mun.
Mistä näitä utopistisen kauniita mutaatiomuijia tulee, joiden ainoa tehtävä täällä maan päällä tuntuu olevan muistuttaa meitä taviksia siitä, että vaikka me kuinka nähdään vaivaa, meistä ei ikinä tule samanlaisia..:D
Selkesti nää alakulokohtaukset mulla on riippuvaisia kuukautiskierrosta, mutta pääosin silti ihmettelen, miten nuoret naiset on nykyisin niin hyvännäköisiä..
ei vaan mun nuoruudessa 90-luvulla ollut tällasia kaunottaria. Enkä mä ole kateellinen, kivahan se heille on, että näyttävät kauniilta. :) Mutta masentaahan se joskus.
Photari ja instafiltterit 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan tajunnut, miten jotkut naiset näyttävät niin freeseiltä sileässä, hyväkuntoisessa ponnarissaan, ja miten saa sellaisen tasaisen ruskettuneen, selluliitista vapaan ihon..
Mä teen itse paljon duunia mun kropan eteen, käytän itseruskettavia ja hoidan hiuksia, käyn treenaamassa ja tunnen itseni useinkin kauniiksi. Selluliittitaistelussa ovat auttaneet lisäaineettomuus ja veden latkiminen, makeutusaineiden ja sokerin ja maidon välttäminen.
SILTI, mä nään hirveästi vaivaa tän kropan eteen, mutta tuntuu että suurin osa vaan bilettää ja syö pitsaa, ja silti näyttää siltä... vai onko se vaan Ig-illuusio..
Aina kun menen salille, olen treenin jälkeen se possun värinen, hikinen ja pörröponkkainen hirvitys jonka trikoot jättää hikisen läntin jalkaprässiin. Vieressä treenaa se hyväkroppainen, sileäponkkainen salikissa, jolla ei ole edes hiki, mutta sen kroppa on silti tikimmässä kunnossa kun mun.
Mistä näitä utopistisen kauniita mutaatiomuijia tulee, joiden ainoa tehtävä täällä maan päällä tuntuu olevan muistuttaa meitä taviksia siitä, että vaikka me kuinka nähdään vaivaa, meistä ei ikinä tule samanlaisia..:D
Selkesti nää alakulokohtaukset mulla on riippuvaisia kuukautiskierrosta, mutta pääosin silti ihmettelen, miten nuoret naiset on nykyisin niin hyvännäköisiä..
ei vaan mun nuoruudessa 90-luvulla ollut tällasia kaunottaria. Enkä mä ole kateellinen, kivahan se heille on, että näyttävät kauniilta. :) Mutta masentaahan se joskus.
Photari ja instafiltterit 😉
Kyllä jotkut näyttävät luonnossa ihan yhtä freeseiltä ja täydellisiltä.
Kiva muuten että tuossa keskustelussa transsukupuolisuudesta unohditte kätevästi sen, että suurin osa transihmisistä tuntee sukupuolielimensä todella inhottavan vieraaksi ja totaalisen vääräksi ja haluavat niistä eroon. Transnaiset hankkivat tissit, transmiehet ovat onnensa kukkuloilla kun parta alkaa kasvaa ja ääni madaltua jne... Hei haloo, diagnoosi jonka saavat hoitoja varten on sukupuoliDYSFORIA. Olen nähnyt kun he mainitsevat "dysforisen" olon esim. kun kuukautiset on päällä. Mutta ei, kyllä av-asiantuntijat tietää paremmin kuin lääketiede, lääkärit ja psykiatrit. Ihan huvikseen vaan leikkelevät tissejä pois ja genitaalit uusiksi, ihan vaan liian ahtaiden sukupuoliroolien takia ja sen takia että tykkäsivät hameista/autoista pienenä, jep jep!
Minä koen olevani nainen, mutta en liitä sitä ollenkaan meikkaamiseen, hiustenlaittoon, vaatteisiin jne. Ne ovat vapaavalintaisia :)
En minä kyllä normielämässä hirveästi mieti naiseutta, en ole "nainen" kun kävelen kadulla, käyn kaupassa, luen kirjaa tai teen töitä. Olen vain minä. Ymmärrän että ympäristö näkee naisen, vaikka tuskin kovin huomiotaherättävää naista.
Nykyään kahden pienen lapsen kotona hoitovapaalla olevana olen 80% äiti, ja siltä se tuntuukin ja niin minut nähdään.
Pohjimmiltani, ihan pohjimmiltani koen olevani ihminen, ja naiset ovat minulle ne normaalit, ja miehet ja miesten jutut poikkeus. Tässä näkyy se että olen kasvanut vain siskojen kanssa, en ole ollut mikään poikatyttö. Vanhemmatkaan ole ikinä tyttöyttä esittäneet minään erityisenä asiana. Mies ja oma poika ovat laajentaneet maailmakuvaani.
Joskus nuorena mies tuli kommentoineeksi minua (ihan ystävällisesti) epätyypilliseksi naiseksi kun en välitä pitseistä yms. En tainnut edes loukkaantua kun se oli vain niin kertakaikkisen absurdia. Ihmettelin pitkään ja hartaasti, että mikä minni hiiri hänen naiskuvansa on rakentanut.
Tämä olo johtuu varmaan siitä, että nuo meikit sun muut eivät välttämättä ole naisten omia määrityksiä naiseudesta. Ne eivät loppupeleissä tunnu "omilta" vaan ovat ulkopäin annettuja sääntöjä sille, miten esittää naiseutta ja tuoda toisten käsityksiä naiseudesta esille. Jos naiset olisivat olleet päättävissä asemissa, niin naiseuden esille tuominen voisi näyttää hyvin erilaiselta. Nyt se on ikään kuin naamiaisasun ylle pukemista, jos se tuottaa outoja fiiliksiä. Mutta sitten toisaalta jos identifioituu naiseksi, niin vaistomaisesti tarttuu näihin yleistyneisiin tapoihin (meikkaaminen, hiusten laittaminen jne.) tuoda sitä naiseutta esille.