Tuntuuko teistä koskaan tältä ([epä]naisellisuuden kokeminen)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen samalla tavalla kuin ap.  En ole koskaan esimerkiksi opetellut sen kummemmin meikkaamaan (käytän ripsiväriä), koska tunnen itseni lähinnä mieheksi, joka yrittää näyttää naiselta.  Tämä häiritsi itseäni muun muassa juhlissa, sillä tunsin olevani "epänainen" ja jotenkin töykeä, kun en pakkeloinut naamaani (tuntuu, kuin naamassa olisi likaa).  Nyt +25-v. keskityn vain nauttimaan juhlista ja olemaan oma itseni.  Olen kuitenkin huomannut, että esimerkiksi Pariisissa ollessani tunnen aina jotenkin selkeästi olevani nainen.  On huvittavaa huomata kadulla kävellessään ajattelevansa "ai niin tosiaan, minä olen nainen".  Välillä mietin, kuinka naisellinen olisin, jos olisin kasvanut Pariisissa - siellä naiseus tuntuu positiiviselta ja kivalta asialta, kun taas Suomessa huomaan olevani nainen lähinnä vältellessäni kaljaterassien ohi kulkemista kesällä.

Hassua kun mainitsit. Asun Etelä-Euroopassa, jossa naiselle langetettu rooli on selkeä ja edelleen tiukahko. Vaikka pääni sisällä en mitään naiseutta erikseen erottaisikaan, niin ihan vain kadulla kävellessä tulee selväksi se, että olen NAINEN ja minun tulisi puhua ja käyttäytyä kuin NAINEN. Se ahdistaa. Koen kyllä selkeästi ympäröivän yhteiskunnan paineet naiseudesta. 

En onneksi kuitenkaan kuulu alkuperäisväestöön, joten yhteisön normit ja vaatimukset suodattuvat minulle lievempinä, ja täten on helpompi olla ihan vain oma itsensä, onneksi. En pelkää rajojen rikkomista, eikä siitä minulle koidu mitään ongelmia. Olenpahan sitten vain se erikoinen ulkomaalainen ;)

Kertoisitko enemmän tuosta, mitä Etelä-Euroopassa naiselta odotetaan? 

Toki. En väitä, etteikö samoja asioita odotettaisi naisilta myös Suomessa tai muissa tasa-arvoisemmissa maissa, mutta täällä odotukset näkyvät korostetusti.

Ulkoisesti naisen odotetaan olevan laitettu, jopa näyttävä. Jos aivan "laittamattomana" lähtee kaupungille, niin etenkin kanssasisaret saattavat hieman äimistellenkin katsoa, että mikäs luuska tuossa painaa menemään. Vaatetus on hyvin naisellisia muotoja syleilevää - tosin tässä olen jo havaitsevani muutosta, joissain piireissä. Joka tapauksessa esim. työpaikalla naiset usein pukeutuvat todella koreasti, hyvin feminiinisesti. Kaikki viimeisen päälle. Erotun varmaan löysine vaatteineni joukosta aika räikeästi. Lyhyt tukkakin minulla on, voi mikä kauhistus - hiuksethan ovat naisen kruunu!

Muilta osin odotukset liittyvät siihen, miten tulisi käyttäytyä ja elää. Avioliitto ja lastensaanti kuuluvat naiseuden ytimeen. Itse olen vela, ja avoliitossa nyt kuudetta vuotta - tätä ei moni jotenkin käsitä. Se koetaan oudoksi ja vääräksi, etten suostu asettumaan siihen naisen rooliin, mitä täällä odotetaan. Olen myös aika räväkkä suustani, ja tämähän ei TIETENKÄÄN sovi. Minulle on monesti huomautettu, että en naisena saisi käyttää tietynlaista kieltä, ja että olen liian aggressiivinen naiseksi. 

Alkuun tämä oli aika kova paikka. Olin tänne muuttaessani nuori, ja yritin samalla minuuttani hakiessani asettua minulta odotettuun rooliin (vaikkakaan en kovin aktiivisesti). Muistan miettineeni, että tällainenhan minä olen, vaikka naisen vartaloon olenkin syntynyt - miten joku voi väittää, että tämä minun naiseuteni olisi jotenkin lähtökohtaisesti väärää?

Sittemmin olen haistattanut pitkät näillä odotuksilla ja rooleilla, siinähän paheksuvat sitten jos ovat paheksuakseen. Olen myös pohtinut, ovatko jotkut naispuoliset tutut & työkaverit olleet jopa jollain tasolla kateellisia, kun en piittaa siitä millainen naisen "pitäisi" olla, ja pystyn toteuttamaan itseäni vapaammin. Itsevarmuuteni ei pohjaudu naiseuteeni vaan siihen, että olen aidosti sitä, mitä olen. Toivottavasti onnistuin jotenkin vastaamaan kysymykseen :)

Kiitos hyvästä ja kattavasta vastauksesta! Taitaa olla niin, että Suomessa naisilla on paljon enemmän liikkumavaraa.

- 145

Minä tunnen itseni mitä suurimassa määrin naiseksi.

Tämä on sikäli jännä että en käyttäydy kuten stereotyyppinen nainen, en meikkaa, tykkään pitää miesten vaatteita. En tahdo lapsia eikä minulla ole hoivaviettiä. Kroppanikin on kummasti androgyyni; olen periaatteessa tiimalasi, mutta kun hartiat otetaan mukaan, olenkin yhtäkkiä V:n mallinen. 

Mutta silti tunnen kyllä vahvasti olevani nainen.  Ja olen siis sitä ihan biologiselta sukupuoleltani, ettei tule väärinkäsityksiä.

Minulle on aiheuttanut henkistä epämukavuutta se, että ihmiset ei tavallaan kohtele minua sinä hempeänä naisena joka sisimmässäni olen, koska en satu näyttämään siltä miltä heidän mielestä pitäisi tai oikein käyttäydykään niin. Enkä oikein voi mihinkään kukkamekkoihinkaan pukeutua, oloni on todella epämukava sellaisissa. Olen aina kaikille se "hyvä jätkä".

Vierailija kirjoitti:

Koen että naiseus on olenainen osa identiteettiäni, koen että naiseus on jotain voimakasta ja uutta luovaa, erityisesti tämän on kokenut raskaana ja lapsia hoivatessa. Koen että minulla on seksuaalista valtaa miehiin, pystyn sekoittamaan heidän päänsä kehollani ja ajatuksillani halutessani, voimaani kuuluu kuitenkin nimenomaan lempeys ja empaattisuus, jotka ovat samalla syvästi feminiinisiä ominaisuuksia. Uskon että pohjimmiltaan nainen on vahvempi sukupuoli vaikka mies on fyysisesti vahvempi ja on pääasiassa luonut nykyisen länsimaalaisen maailman erilaisine keksintöineen. Täydennämme toisiamme 😊

Tuo taitaa olla kauniin naisen kokemus naiseudesta, itselläni tilanne on päinvastoin. En voi nauttia naiseudestani, koska se on niin vahvasti sidoksissa fyysiseen olomuotoon ihmisten mielessä. Tunnen oloni epänaiseksi, koska en ole kaunis nainen. Minulla ei ole minkäänlaista valtaa miehiin, en saa ulkonäköni avulla mitään etuisuuksia. En pysty identifioimaan itseäni kuvailuihin naiseuden iloista, kuten vastakkaiselta sukupuolelta saadusta huomiosta.

Itse meikkaan kyllä ja pidän kauniista vaatteista. Välillä haaveilen jostain todella naisellisista vaatteista, mietin, että olisipa kiva jos olisi joku nätti hame tai naisellisempi pusero tms. Sitten tilaan sellaisen vaatteen netistä ja kun sovittaessani katson itseäni peilistä niin tunnen oloni naurettavaksi. Siis sellaiseksi, että ikäänkuin yrittäisin olla nainen, vaikka siis olenkin nainen! :D kummallista.

Eihän naiseus ole sama kuin naisellinen ulkonäkö, mutta kun tuntee itsensä aina epänaiseksi niin yksi tie muutokseen on tehdä naisellisia juttuja eli, osta mekko, meikkejä, korkkarit. Harjoittele kotona. Naiseus voi olla hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen itseni mitä suurimassa määrin naiseksi.

Tämä on sikäli jännä että en käyttäydy kuten stereotyyppinen nainen, en meikkaa, tykkään pitää miesten vaatteita. En tahdo lapsia eikä minulla ole hoivaviettiä. Kroppanikin on kummasti androgyyni; olen periaatteessa tiimalasi, mutta kun hartiat otetaan mukaan, olenkin yhtäkkiä V:n mallinen. 

Mutta silti tunnen kyllä vahvasti olevani nainen.  Ja olen siis sitä ihan biologiselta sukupuoleltani, ettei tule väärinkäsityksiä.

Minulle on aiheuttanut henkistä epämukavuutta se, että ihmiset ei tavallaan kohtele minua sinä hempeänä naisena joka sisimmässäni olen, koska en satu näyttämään siltä miltä heidän mielestä pitäisi tai oikein käyttäydykään niin. Enkä oikein voi mihinkään kukkamekkoihinkaan pukeutua, oloni on todella epämukava sellaisissa. Olen aina kaikille se "hyvä jätkä".

Pakko vielä jatkaa, kun tässä ketjussa oli keskustelua siitä onko miesten vai naisten kanssa luontevampi olla. Tykkään periaatteessa miesseurasta enemmän, mikään ei ole ihanampaa kuin kuunnella insinöörimiehiä, tai metsästäjiä tms. Mutta en ikinä voisi olla henkilökohtainen ystävä miehen kanssa. Miehet on minulle aina nimenomaan ensisijaisesti miehiä, en oikeastaan koskaan unohda sitä uros-naaras-liitännän mahdollisuutta. Joten en pysty täysin rentoutumaan miesseurassa ellen ole töissä ammatillisessa roolissani tai siviilissä jos mieheni ei ole mukana.

Jotenkin skannaan aina kaikkia miehiä sillä mielellä, että jos olisin sinkku, panisinko. Ne miehet, joita en sinkkuna panisi, on yleensä sitten niin tylsiä ettei niistä olisi ystäväksi. Joten ei miespuolisia ystäviä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen että naiseus on olenainen osa identiteettiäni, koen että naiseus on jotain voimakasta ja uutta luovaa, erityisesti tämän on kokenut raskaana ja lapsia hoivatessa. Koen että minulla on seksuaalista valtaa miehiin, pystyn sekoittamaan heidän päänsä kehollani ja ajatuksillani halutessani, voimaani kuuluu kuitenkin nimenomaan lempeys ja empaattisuus, jotka ovat samalla syvästi feminiinisiä ominaisuuksia. Uskon että pohjimmiltaan nainen on vahvempi sukupuoli vaikka mies on fyysisesti vahvempi ja on pääasiassa luonut nykyisen länsimaalaisen maailman erilaisine keksintöineen. Täydennämme toisiamme 😊

Tuo taitaa olla kauniin naisen kokemus naiseudesta, itselläni tilanne on päinvastoin. En voi nauttia naiseudestani, koska se on niin vahvasti sidoksissa fyysiseen olomuotoon ihmisten mielessä. Tunnen oloni epänaiseksi, koska en ole kaunis nainen. Minulla ei ole minkäänlaista valtaa miehiin, en saa ulkonäköni avulla mitään etuisuuksia. En pysty identifioimaan itseäni kuvailuihin naiseuden iloista, kuten vastakkaiselta sukupuolelta saadusta huomiosta.

Sama kokemus. En täytä naiseuden ulkoisia vaatimuksia niin en pysty tuntemaan itseäni naiseksi. En minä kuitenkaan mieskään ole, lähinnä tunnen itseni sukupuolettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että aika harva nainen kokee mitään erityistä naiseuden tunnetta. Minä en ainakaan. Naiseus on minulle vain biologinen fakta, jonka kuitenkin tiedostan vaikuttavan elämääni jonkin verran. Näin kuukautisten aikana tunnen olevani erityisen naisekas, sillä se ikään kuin muistuttaa siitä naiseuden ytimestä, joka on lisääntymiskyvyssä.

Niinpä. Minua ärsyttää kun sanotaan että trans-naiset kokevat olevansa samalla tavalla naisia, kuin "cis-naiset" kokevat. Monilla ei kuitenkaan ole sellaista kokemusta ollenkaan. He ovat biologisesti silti naisia. On täysin mahdollista, että suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli on vain sattuman kauppaa, eikä heitä haittaisi ollenkaan jos olisi syntynyt eri sukupuolen edustajaksi. Ja osalla sitten on vahva tunne, kokemus, tai mikä ikinä onkaan. Minun puolestani jokainen saa olla ihan mitä onkin, mutta en pidä väittämästä että kaikilla olisi jonkinlainen vahva, sisäsyntyinen sukupuoli-identiteetti.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen olevani naisellinen vaan mieheni vieressä. Hän on todella pitkä ja miehekäs ja tulee niin naisellinen olo kun tämmönen 168-senttinen jättiläisnainenkin alkaa tuntea itsensä pieneks. :’)

Minä olen 168 cm, eli ihan pikkuisen yli suomalaisten naisten keskipituuden. Mikä ihmeen jättiläinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen olevani naisellinen vaan mieheni vieressä. Hän on todella pitkä ja miehekäs ja tulee niin naisellinen olo kun tämmönen 168-senttinen jättiläisnainenkin alkaa tuntea itsensä pieneks. :’)

Minä olen 168 cm, eli ihan pikkuisen yli suomalaisten naisten keskipituuden. Mikä ihmeen jättiläinen?

168 cm on lähellä keskipituutta, joten aika paljon kiinni ihmisen ruumiinrakenteesta jne, näyttääkö enemmän pitkältä vai lyhyeltä. Myös ympäristö vaikuttaa; itse olin lapsena aina se pisin, ja vaikea ymmärtää että olen nyt aika perus. Kuvittelen aina olevani todella pitkä ja yllätyn esim. katsoessani valokuvia. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että aika harva nainen kokee mitään erityistä naiseuden tunnetta. Minä en ainakaan. Naiseus on minulle vain biologinen fakta, jonka kuitenkin tiedostan vaikuttavan elämääni jonkin verran. Näin kuukautisten aikana tunnen olevani erityisen naisekas, sillä se ikään kuin muistuttaa siitä naiseuden ytimestä, joka on lisääntymiskyvyssä.

Niinpä. Minua ärsyttää kun sanotaan että trans-naiset kokevat olevansa samalla tavalla naisia, kuin "cis-naiset" kokevat. Monilla ei kuitenkaan ole sellaista kokemusta ollenkaan. He ovat biologisesti silti naisia. On täysin mahdollista, että suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli on vain sattuman kauppaa, eikä heitä haittaisi ollenkaan jos olisi syntynyt eri sukupuolen edustajaksi. Ja osalla sitten on vahva tunne, kokemus, tai mikä ikinä onkaan. Minun puolestani jokainen saa olla ihan mitä onkin, mutta en pidä väittämästä että kaikilla olisi jonkinlainen vahva, sisäsyntyinen sukupuoli-identiteetti.

Mua myös hämää tämä. Ei se naiseuden tunne tosiaan itsellä ole ollut kuin fiilis siitä, että keho on tällainen naisellinen. Korvien välisesti olen ihminen. Ehkä se naiseuden tunne transsukupuolisilla on se kehollinen tunne? Siis et on väärä kroppa miehenä? Mut toki vain arvailua. Kehodysforia on varmasti kyllä kamala asia.

Up

Mä olen kokenut itseni naiselliseksi lähinnä kuukautisten aikaan ja raskaana ollessa. Mulla naisellisuuden kokemus siis ei tule meikeistä, kampauksesta ja vaatteista, vaan fysiikasta ja biologiasta.

En tiedä miksi.

Muillekin on näköjään tullut tämä asia mieleen kun kuuntelee transsukupuolisten kokemuksia. Mitenkään heitä vähättelemättä, niin tuntuu vaikealta kuvitella, miltä tuntuisi olla väärässä sukupuolessa, kun itsestä tuntuu, että olisi ihan ok, vaikka oma sukupuoli vaihtuisi huomenna. Kohtuullisen se ja sama. Ehkä jotkut tuntevat sukupuolensa voimakkaammin kuin toiset. Jotenkin kuvittelen kanssa, että monille miehille olisi vaikeampaa vaihtaa sukupuoltaan naiseksi, mutta tämä nyt on ihan mutua.

Vaikka kyllä se sukupuoli joissain asioissa tuntuu, esim. juuri kuukautisissa, mutta enpä niitä kaipaisi. Ja sosiaalisestikin musta voi tuntua vähän helpommalta olla miesten kanssa, kun sitten voi hyvällä syyllä pitää vähän etäisyyttä, naisten kanssa voi tulla sellainen painostavampi olo, että pitäisi olla samanlainen.

Välillä musta tuntuu, että naisellisuuden ydin on siinä, että nainen ei pysty pakenemaan epämieluisia tosiasioita yhtä helposti kuin mies. Sori, jos tää kuulostaa vähän seksistiseltä, korostan, että kyseessä on oma tunteeni, ei mikään tieteellisesti todistettu fakta. Ajattelen siis lähinnä raskaaksi tulemista ja lasten hoitamista, ja bonuksena tulee usein vielä vanhustenkin hoitaminen. Siis elämä, syntymä ja kuolema ovat raadollisia asioita, joiden kohtaamista miehet pystyvät helpommin tai kauemmin välttelemään ja kuvittelemaan että esim. kilpailu ja talous ovat niitä kovia faktoja, joista naiset hempeilyssään ei tajua mitään. ;)

Myönnän auliisti, että tämä on vähän kärjistys (ja miehet ovat sodissa lähellä kuolemaa yms. ymmärrän), mutta mielenkiintoinen ajatus kuitenkin. Ja nykyaikana naiset voivat helpommin vältellä raskauksia ja vastaavia.

Olen ollut aina vähän rasavilli tyttö, edelleenkin aikuisena olen miesvaltaisella alalla töissä, harrastan kovatempoista joukkueurheilulajia (ei mitään rytmistä voimistelua), ja koen olevani parempi monissa stereotyyppisesti miehisissä kuin naisellisissa asioissa. Silti olen aina kokenut olevani naisellinen. En tosin ajattele asiaa juuri ikinä, mutta sitten kun pohdin, niin koen kyllä olevani naiselllinen, omalla persoonallisella tavallani.