Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on pienituloisesta perheestä. Järkytyin!
18.09.2018 |
Mieheni on kasvanut suurperheessä. Hänen äitinä ei ole ollut koskaan työelämässä ja hänen isänsä on ollut huono/keskipalkkainen duunari. En itsekkään rahassa ole lapsuuttani kylpenyt, mutta kyllä järkytyin kun hän "avautui" tarkemmin kokemastaan. Mieheni on sisäistänyt penninvenytyksen niin tarkoin, että vaikka meillä on ihan ok rahatilanne tällä hetkellä, hän yrittää pihistellä kaikessa. Ja olemme himpun päälle 30 vuotiaita.
Mieheni kertoi että heidän käskettiin syödä koulussa ruokaa niin paljon kuin vain jaksoivat. Iltaruokaa ei ollut, vain muroja (ilman maitoa), näkkäriä, sokerikorppuja, teetä (teepussi kiersi kaikkien kupissa) tai kaurapuuroa. Myöhemmin kun vanhimmat lapset olivat muuttaneet pois, oli välillä rahaa tehdä paistettua tai keitettyä kananmunaa tai karjalanpiirakkaa. (Yksi muna ja puolikas piirakka AIKUISILLE JA MYÖS KASVAVILLE TEINIPOJILLE)
-myös muutenkin ruokaa oli aina vähän tai ei ollenkaan. Jääkaappi on heillä edelleen aina tyhjä, vaikka heillä asuu enää vain muutama lapsi kotona. Heillä ei ole koskaan maitoa, ihan harvoin syntymäpäivisin tai jos heille tulee vieraita. Mieheni sanoi että kotona asuessa lapsilla oli aina nälkä. Omilla töillä lapset saivat teininä rahaa ja ostivat vanhemmiltaan salaa herkkuja vatsan täytteeksi.
-suihkussa sai käydä kaksi kertaa viikossa (siis teinitkin!!!) Suihkussa ei saanut läträtä, vaan isä huusi oventakana että suihkuaika meni! Suihkussa peseydyttiin palasaippualla. Mieheni sanoi että haaveili vain axesta yms.
-vaatteet pestiin niin harvoin että esim.sukat olivat kuulemma urheilun jälkeen niin tönköt kuivuessaan ettei niitä meinannut saada jalkaan.
-mitään lapset eivät koskaan saaneet eivätkä koskaan mihinkään päässeet.
Olen jotenkin ihan järkyttynyt ja surullinen. Miten nuin kurjaa voi olla että ihan nälkää on joutunut näkemään. Kuinkahan muissa isoissa perheissä..ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲
Kommentit (183)
Voi voi,noita uusavuttomia vanhempia on varmaan nyt ja ollut kaikkina aikoina.
Vartuin 50-60 luvulla 8-lapsisessa perheessä maalla.Mistään ei ollut pulaa,kasvis/kala/liharuokia syötiin säänöllisesti sekä tuoretta leipää ja pullaa leipoi äiti tai mummo viikottain.
Paljon oli tilaa,ison pirtin lisäksi kammareita tilava keittiö ja kesäkamarit.
Maalattiin ja tapetoitiin aina tarvittaessa,että oli myös viihtyisää.
Lapsille ompelutettiin kauniit kesämekot äitienpäiväksi ja ostettiin uudet sandaalit.
Kaikki tämä tapahtui pohjoisen maaseudulla ja naapurissa oli samanlailla elävä perhe,ettei siis mitenkään harvinaista .
Siellä samalla seudulla tapaan nykyisin suurperheitä,joiden huushollissa olen käynyt.Eipä näytä olevan pulaa mistään,johtuu hyvästä talouden hoidosta ja ahkeruudesta.
Mutta,kukin taplaa tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä nuoresta asti tehdyt työt ovat? Moni on kommentoinut joutuneensa tekemään kovasti töitä esim. 12-vuotiaasta maksaakseen elämisensä. Itsellä ei ole mitään tällaisia kokemuksia niin kiinnostaa kuulla mitä nämä työt ovat? Onko tehty pihatöitä naapureille vai myyty torilla mansikkaa vai oltu lapsenvahtina tuttavaperheelle, ulkoilutettu naapurin koiraa, vaihdettu autonrenkaita, onko nämä jotain maataloustöitä? Haluaisin siis kuulla vähän konkreettisemmin mitä töitä lapsilla on teetetty/mitä lapsilta on vaadittu/miten lasten on täytynyt elättää itsensä?
En väitä, ettei tällaista olisi, varmasti on ihan sairaita perheitä, varsinkin jos tällaista vanhemmuutta on ollut esim. aloituksen 90-luvulla niin tuohan on ihan huostaanottoasia jos se on jatkunut vain vuodesta toiseen eivätkä vanhemmat osaa hakea edes sosiaalietuuksia/käyttää rahoja lasten tarpeisiin. Mutta siis mitä nämä työt on olleet?
Pakko myöntää, että ihan kaikkea ap:n aloituksesta en siltikään usko.
12- vuotiaasta töitä tehnyt vastaa:
Hoidin lapsia monissa perheissä iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Kasvatin 4h-toiminnan avustuksella männyntaimia myyntiin, vedin liikuntakerhoa ja myöhemmin seurakunnan kerhoja, keräsin sisarusteni kanssa poronjäkälää isämme metsistä pohjoiseen myyntiin, tein kutomakoneella neuletta ja painotöitä pieneen käsityöyritykseen, poimin mansikkaa mansikkatilalla, keräsin sanomalehtiä sellutehtaalle, poimin mustikoita, puolukoita ja vattuja myyntiin, hoidin tuttavan hevosia pientä korvausta ja ratsastusta vastaan, ajokortin tienasin siivoamalla iltaisin ja viikonloppuisin kolmessa eri toimipisteessä. Ystäväni kanssa leivoimme tarjottavat moniin perhejuhliin, häihin ja yhden järjestön tilaisuuksiin. Kotona ollessani osallistuin kotitöihin ja pienempien lasten hoitamiseen, kuten muutkin sisarukseni, eikä siitä maksettu. Vanhempamme suhtautuivat lasten töiden tekoon kannustavasti ja tukivat siinä mm. myyntiyhteyksien järjestämisessä pohjoisen poromiehille.
Minä olin 80 luvun lopussa mansikkapellolla kesäisin 12 v alkaen, poljin pyörällä 7 km suuntaansa. Talvella jaoin mainislehtiä isäpuolen vanhalla pyörälläakennettiin teline sitä varten. Olin 14 v. Sitten 15 v aloitin toimistosiivouksen koulun ohella, lisäksi kesäisin. Vielä lukiossa siivosin illat. No ei ole elämä mennyt hyvin, turvattomuuden tunne ja huonomnuus seurannut 40 v asti. Elokuvissa kävin ekaa kertaa 14 vuotiaana kaverin kanssa. Asuin Vantaalla että oli teattereita, emme vain koskaan käyneet missään.
Ruoka oli makoronumössöä, kesäkeittoa tai makkarakastiketta, viikonloppuisin joskus kanaa ja pullaa.
Vierailija kirjoitti:
Terkkuja miehellesi, tunnistan tilanteen.
Suurperheessä kasvoin myös, äiti kotiäitinä ja isä työttömänä. Mä muistan sen että olin aika usein nälkäinen, kerran päivässä saatiin kotona lämmin ruoka, mutta se tyylii keitetyt perunat ja pelkkä ruskeasoosi, makaronia ja ketsuppia etc. äiti oli vielä suhteellisen huono kokki, eli kaikki ruoka oli vielä mautonta tai vaihtoehtoisesti ylimaustettua. Jos ei syönyt —> äiti sai marttyyrikohtauksen ja yleensä äiti tai isä kävi hiuksiin kiinni ja haukkui
kiittämättömäksi. Iltapalaa tai muuta sellaista ei ollut ikinä. Jääkaapilla ei saanut käydä ja eipä siellä olisi ollut mitään muuta kuin maitoa, jota ei saatu juoda koska se maksoi paljon litralta.
Vaatteita ei ollut, alusvaatteita myöten kierrätettiin vanhemmilta sisaruksista. Jossain vaiheessa en omistanut yksiäkään ehjiä sukkia. Jos asiasta sanoi vanhemmille niin sama toistui —> haukuttiin kiittämättömäksi, ahneeksi ja syyllistettiin siitä kun olen ”aina vailla jotain”
Deodorantin ostin omilla rahoillani. Ihan alusta lähtien.
Kuukautisten alkaessa ei saanut kuukautissuojia, rakensin niitä itse vanulapuistq ja vessapaperista.
Ei ollut vaatteita, tyyliin yksi paita mikä oli hyvä. Se tuli paskaiseksi ja vei pesuun, mutta äiti pesi niin harvoin pyykkiä että tuli haettua se sama paita sieltä likapyykkikopasta aina takaisin.
Mua kiusattiin aika paljon yläasteella siitä kun mulla ei ollut uusia vaatteita vaan tyyliin se yksi paita ja sekin likainen.
Äiti ja isä oli köyhiä ja masentuneita, mutta silti syyllisiä siihen että lisääntyivät holtittomasti ja siitä olen varmaan jollain tasolla loppuelämäni katkera. Ei olla väleissä.
Kuulostaa samalta kun mun lapsuus ja nuoruus. N32.
Vierailija kirjoitti:
Heillä asuu muutama lapsi vielä kotona. Tuossa luki noin. Eli ihan hiljakkoin tämä on tapahtunut. Sitten kuitenkin lapset istuivat autossa sylikkäin. Eihän se ole ollut vuosikausiin sallittua.
Kävin autokoulun -82 ja silloin jo oli sääntö, että maksimissaan 4 takapenkille ja sekin vain tilapäisesti. Lapset mahtuvat vierekkäin neljä.
Minua kuljetettiin taksilla kouluun -88 ja -90. Välillä oli takapenkillä 5-6 lasta ja jopa sylikkäin. Tämä keskisuuressa Etelä-Suomen kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kauheaa itsekkyyttä vanhemmilla tehdä iso lapsilauma, vaikkei ole varaa ruokkia. Pakkosterilisaatio tuollaisille!
No kuule, jos on vaikka kuusi lasta, lapsilisistä tulee reilu 800 euroa kuussa. Yksinhuoltajalle vielä korotukset. Ja elarit siihen päälle, kuudesta noin 1000 euroa.
Kelasta tt-tuki ja työmarkkinatuki.Kyllä mä näkisin että varaa on ihan hyvin tehdä monta lasta.
Vrt. osa-aikainen matalapalkkatyöntekijä 1400e kuussa.
Eikä siinä, mielelläni itse työlläni elätän kaksi mutta joskus sitä miettii miksi käy töissä.
Et sitten älyä pyytää palkankorotusta vaan täällä kadehdit j mariset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynuorille tilanne olisi ihan kamala, mutta esim. 50-60-luvuila, niillä hemmotelluilla suurilla ikäluokilla nuoruus oli usein juuri ap:n kuvaamanlaista, joten olkaa te vaan kateellsia niille ihmisille,
Tulipa vaan tässä mieleeni, että mitähän miehesi ajattelee jos tietää sinun avautuneesi hänen yksityiselämästään vauva.fi keskustelupalstalle....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exä joutui pienenä elämään viikonkin pelkällä kaurapuurolla. Pulloja keräilivät, että saisivat ruokaa. Hän eli kaksin työttömän äitinsä kanssa, jolla oli velkoja. Aikuisena tämä näkyi hänellä siinä, että ei suostunut palauttamaan pulloja kauppaan, koska koki sen noloksi ja rahaa käytti ihan överi huolimattomasti. Osti kaiken mitä halusi.
Nykyinen mieheni on taas varakkaasta yrittäjäperheestä ja voi luoja hän on pihi!!!! Siis kulkee rikkinäisissä vaatteissa, ajaa ihan louskulla autolla, syö jauhelihaa ja makaronia, kuolee nauruun pelkästä ehdotuksesta, että mentäisiin edes käymään leffassa, ravintolasta puhumattakaan ym ym. Aivan sairaan raivostuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?
Kuka tietää, milloin nuo tuet tulivat.? Omat lapset ovat 70-luvulta ja silloin ei kyllä ollut kotihoidontukia, eikä tainnut olla asumistukeakaan ainakaan alkuvuosilla ja äitiyspäivärahaa sai vain puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että mukana on pakko olla ollut muitakin ongelmia kuin pelkästään rahapula. Itse elin lapsuuden 80-luvulla monilapsisessa pienviljelijäperheessä, ja moni asia oli kuin vuosikymmenten takaisesta maailmasta (pelkkä ulkosauna, pieni ja vanha talo jne). Ruuasta ei kuitenkaan ollut ikinä pula ja kaikki oli puhdasta, niin vaatteet kuin asuinympäristökin. Paljon syötiin puuroja, keittoja, perunaa, kiisseleitä, itsetehtyä leipää ja itsekalastettua kalaa. Marjat kerättiin itse ja maitoa saatiin omista lehmistä. Nälkää en nähnyt ikinä. Vaatteet oli pääosin saatu sukulaisilta tai ostettu kirppareilta, mutta ne olivat aina puhtaita ja ehjiä.
Impulsiivinensonni kirjoitti:
Leipominen oli kätevää, kun leivinuunia jokatapauksessa lämmitettiin lämmityksen tähden.
No leivinuunihan on vakiovarusteena jokaisessa kerrostaloasunnossakin, muista kodeista puhumattakaan:DDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin vihainen kirjoitti:
Tulipa vaan tässä mieleeni, että mitähän miehesi ajattelee jos tietää sinun avautuneesi hänen yksityiselämästään vauva.fi keskustelupalstalle....?
Kyllä hän itseasiassa tietää kun kerroin. Eikä tuo nyt kovin henkilökohtainen kertomus ole...enemmänkin kuvaus köyhyydestä esimerkkiperheen kautta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin ihan järkyttynyt ja surullinen. Miten nuin kurjaa voi olla että ihan nälkää on joutunut näkemään. Kuinkahan muissa isoissa perheissä..ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲
Ookkonä Oulusta? Ei kai missään muualla sanota nuin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää miehenne kanssa lastensuojeluilmoitus salassa. Kotona asuvat lapset voisivat saada esim. tukiperheen, jonka luona käydä elämässä normaalia elämää kerran kuussa. Tms. Vanhemmilla on sairaalloista piheyttä.
Minunkin mieheni on pienituloisesta perheestä ei etelä-suomesta, josta itse olen. Olen myös huomannut, että vähävaraisuus hänen lapsuudenperheessään oli syvempää kuin meillä. Vähävaraisuus näkyy hänen lapsuudenkodissaan vieläkin, taloa ei ole koskaan rempattu, huonekalut uusitaan kirpputorilta, auto on muutaman tonnin auto, astiat ja kodin käyttötavarat rikki tai pinttyneitä liasta.
Kun aloitimme seurustelun mieheni tunsi syyllisyyttä tuhlailusta esim. Leffa tai pizza ravintolassa tapahtui harvoin. "Pizzan hinnalla saan ostettua kaupasta paljon ruokaa" oli kommentti. Ravintolaan emme menneet myöskään iltaa istumaan vaan juotiin pullo viiniä kotona. Jossain vaiheessa tilanne asettui, kun hän huomasi pystyvänsä säästämään rahaa, vaikka lomailemme tai käymme ulkona syömässä.
Omassa lapsuudenkodissani vähävarainen ajanjakso kesti 10 vuotta, kun asuntolainan korot olivat ylhäällä. Vanhempani maksoivat lainan pois alle 50-vuotiaina. Mieheni vanhemmilla oli asuntolainaa vielä eläkkeelle jäädessään.
Välillä mieheltäni tulee hänen lapsuudestaan juontuvia kommentteja liittyen rahaan lasten kuullen. Itse en halua lapsia kuormittaa raha-asioilla. Muistan itse lapsena stressanneeni perheemme raha-asioilla heti 7-vuotiaasta alkaen. Se oli hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi kannattaa ne koulut käydä loppuun ja miettiä elämää kaksi kertaa. T 28v, rahaa on laittaa ihan mihin vaan
Hyvin sanottu. Harkinnalla pääsee pitkälle.
Malliesimerkki siitä, miten köyhyys on lähes aina ensisijaisesti henkistä köyhyyttä. Lapsilisillä kyllä on ainakin sen lapsen ruoat saanut maksettua siitä saakka kun lapsilisät on olleet olemassa. Jos lapsi on nälässä, on selvää että vanhemmat priorisoivat jonkin muun asian lapsen ruoan edelle -liian iso asunto tai auto jota ei ehkä edes tarvita...
Katselin Areenasta dokumentin jossa joku tanskalainen hempukka asui Los Angelesissa kadulla koska sekä äitinsä että tyttö olivat tehneet pelkkiä huonoja valintoja. Hempukka yritti parhaansa mukaan periyttää uudelle sukupolvelle samaa mentaliteettia. Yksi lapsi oli siltä jo viety, nyt oli taas tiineenä hiv-positiiviselle linnakundille.
Erityisesti panin merkille miten joka päivä haettiin Starbucksista kahvia moneen kertaan ja ostettiin valmista pizzaa. Parin Starbucks- viikon hinnalla olisi ostanut retkikeittimen, siihen kattilan ja polttoaineen ja voinut siten laittaa itse ainakin jotain ruokaa ja säästää rahojaan. Näyttivät tienaavan kerjäämällä hyvinkin 100 dollaria päivässä, mutta silti ei ollut mitään yritystä sitä elämää parantaa vaikka nainen oli tosiaan raskaana.
Osa ihmisistä vaan ei osaa. Niiden pitäisi luultavasti olla jossain laitoksessa, kun ovat sillä tavalla heikkolahjaisia että ei ole mitään elämänhallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin ihan järkyttynyt ja surullinen. Miten nuin kurjaa voi olla että ihan nälkää on joutunut näkemään. Kuinkahan muissa isoissa perheissä..ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲
Kuulostaa ihan omalta lapsuudelta. Muksuina sitä ei niin tajunnut mutta sekä minä että siskoni sai välillä spontaaneja nenäverenvuotoja missä veri oli tummaa ja molemmilla kylkiluut törrötti nahan alta. Ja minäkin siis siinä melkein 30-vee. 90-luvun lama oli ankara jo valmiiksi köyhille perheille. Köyhä olen vieläkin kun 2008 vei vakityöpaikat mutta onneksi ei tarvi sentään nälkää nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorille tilanne olisi ihan kamala, mutta esim. 50-60-luvuila, niillä hemmotelluilla suurilla ikäluokilla nuoruus oli usein juuri ap:n kuvaamanlaista, joten olkaa te vaan kateellsia niille ihmisille,
Höpön höpön. Tietysti kyvyttömiä ihmisiä on ollut aina, mutta valtaosa ihmisistä en nähnyt nälkää tuohon aikaan. Vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla, esim. äiti on köyhän pientilan tytär. Ruoka oli tietysti yksinkertaista eikä lihaa syöty kovin paljon, mutta ei nälässä joutunut olemaan. Kasvikset ja juurekset tuli omasta maasta, maito omista lehmistä, munat omista kanoista. Mummu leipoi joka perjantai itse leivät, pullat ja kakut vielä 80-luvulla kun olin lapsi.
Isä oli kirkonkylän poika, joten niillä ei ollut omasta takaa ruokaa mutta toisaalta sen vahemmat sai palkkaa, joten oli rahaa ostaa ruokaa -pientilalla ei irtorahaa niin ole.
Molemmilla oli aina siistit vaatteet, äiti ompeli itsekin paljon, siten sai vaatteita halvemmalla.
Minunkin lapsuudessani toki iso osa vaatteista oli siskoni tai sukulaisten lasten vanhoja, jopa paikattuja, mutta en siitä mitenkään kärsinyt. Luulen että pikkarit ja sukkahousut oli ainoita mitkä oli ostettu varta vasten minulle. Siistejä ja puhtaita olivat, ja siisti paikka nyt ei mitään haittaa. Nykyään vaan vaatteet on niin huonolaatuisia ettei niitä voi "kierrättää".
Nälän näkeminen on sota-aikoja lukuunottamatta ollut Suomessa viimeiset 100 vuotta lähinnä huonoa elämänhallintaa. Perheen pää on juonut palkkansa tms. Pienipalkkaisetkin perheet pärjäsi kyllä, jos oltiin järkeviä -ja työttömyyttähän ei juuri ollut ennen 70-lukua.
Mä olen myös perheestä jossa äiti oli pienituloinen, isä työtön ja velkaa oli jäänyt laman häviäjinä. Meillä oli silti aina lämmin ruoka pöydässä koulupäivän jälkeen, puhtaat vaatteet vaikka kirppikseltä olikin ja puhdas koti. Äiti leipoi paljon ja marjassa käytiin sekä kalassa.
Vähälläkin pärjää jos ei ole uusavuton, kuten miehesi perhe selvästi on. Mitenköhän on kotiäitiys perusteltua jos ei laita ruokaa eikä hoida lapsilleen edes puhtaita vaatteita kaappiin..