Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on pienituloisesta perheestä. Järkytyin!
18.09.2018 |
Mieheni on kasvanut suurperheessä. Hänen äitinä ei ole ollut koskaan työelämässä ja hänen isänsä on ollut huono/keskipalkkainen duunari. En itsekkään rahassa ole lapsuuttani kylpenyt, mutta kyllä järkytyin kun hän "avautui" tarkemmin kokemastaan. Mieheni on sisäistänyt penninvenytyksen niin tarkoin, että vaikka meillä on ihan ok rahatilanne tällä hetkellä, hän yrittää pihistellä kaikessa. Ja olemme himpun päälle 30 vuotiaita.
Mieheni kertoi että heidän käskettiin syödä koulussa ruokaa niin paljon kuin vain jaksoivat. Iltaruokaa ei ollut, vain muroja (ilman maitoa), näkkäriä, sokerikorppuja, teetä (teepussi kiersi kaikkien kupissa) tai kaurapuuroa. Myöhemmin kun vanhimmat lapset olivat muuttaneet pois, oli välillä rahaa tehdä paistettua tai keitettyä kananmunaa tai karjalanpiirakkaa. (Yksi muna ja puolikas piirakka AIKUISILLE JA MYÖS KASVAVILLE TEINIPOJILLE)
-myös muutenkin ruokaa oli aina vähän tai ei ollenkaan. Jääkaappi on heillä edelleen aina tyhjä, vaikka heillä asuu enää vain muutama lapsi kotona. Heillä ei ole koskaan maitoa, ihan harvoin syntymäpäivisin tai jos heille tulee vieraita. Mieheni sanoi että kotona asuessa lapsilla oli aina nälkä. Omilla töillä lapset saivat teininä rahaa ja ostivat vanhemmiltaan salaa herkkuja vatsan täytteeksi.
-suihkussa sai käydä kaksi kertaa viikossa (siis teinitkin!!!) Suihkussa ei saanut läträtä, vaan isä huusi oventakana että suihkuaika meni! Suihkussa peseydyttiin palasaippualla. Mieheni sanoi että haaveili vain axesta yms.
-vaatteet pestiin niin harvoin että esim.sukat olivat kuulemma urheilun jälkeen niin tönköt kuivuessaan ettei niitä meinannut saada jalkaan.
-mitään lapset eivät koskaan saaneet eivätkä koskaan mihinkään päässeet.
Olen jotenkin ihan järkyttynyt ja surullinen. Miten nuin kurjaa voi olla että ihan nälkää on joutunut näkemään. Kuinkahan muissa isoissa perheissä..ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi kannattaa ne koulut käydä loppuun ja miettiä elämää kaksi kertaa. T 28v, rahaa on laittaa ihan mihin vaan
Ja olla tekemättä niitä lapsia enenmän kun on varaa elättää.
Ennusteiden mukaan voimme kokea 150 vuoden takaisen katastrofin tässä ihan lähivuosina ja vähempiosaisille tämä tarkoittaa nälkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?
En nyt ihan vannomaan voi mennä mutta siis ennen oli toimeentulotuki kiinni virkailijasta. Eipä ollut nettiä missä laskea paljonko toimeentulotukea kuuluu saada ja muistan ainakin että meillä sitä haettiin muttei saatu. Toinen vanhemmista työtön toinen osa-aikatyössä. Lisäksi jos pieni kunta ollut niin sosiaalitoimistoon meneminen on voinut olla iso kynnys, kun joku kuitenkin olisi nähnyt
Olen lähtöisin pienituloisesta duunariperheestä, elin lapsuuteni ja teini-iän 60-70-luvuilla Helsingissä. En edes ymmärtänyt, että olimme köyhiä. Lomalla kävimme aina maalla sukuloimassa, muistan miten ihmettelin niitä valtavia ruokamääriä joita pöytään katettiin! Kastiketta jossa oli isoja lihanpaloja, valtavia juustokimpaleita ja leivonnaisia joka kahvilla.
Koulussa jouduin kiusatuksi, koska minulla oli aina samat vaatteet päällä. Oppikoulun kässätunnilla tehtiin pitkät housut, joita sitten käytinkin niin kauan kuin päälle mahtuivat, ompelin lahkeisiin jatkopalat kun jäivät lyhyiksi. Meidän ruokavaroilla ei lihomaan päässyt.
Aina kotona valitettiin rahan vähyyttä ja siitä tapeltiin. Itse en halua edes puhua rahasta, suhteeni rahaan on jotenkin outo. Menen paniikkiin jos sitä ei ole, mutta inhoan silti rahaa.
Mielestäni vanhempien tulisi opettaa lapsille pienestä pitäen rahan käyttöä ja ottaa lapsetkin mukaan talouden suunnitteluun. Ettei käy niin kuin itselleni; monasti luulin, että perheen rahavaikeudet olivat minun syytäni.
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kauheaa itsekkyyttä vanhemmilla tehdä iso lapsilauma, vaikkei ole varaa ruokkia. Pakkosterilisaatio tuollaisille!
No kuule, jos on vaikka kuusi lasta, lapsilisistä tulee reilu 800 euroa kuussa. Yksinhuoltajalle vielä korotukset. Ja elarit siihen päälle, kuudesta noin 1000 euroa.
Kelasta tt-tuki ja työmarkkinatuki.
Kyllä mä näkisin että varaa on ihan hyvin tehdä monta lasta.
Vrt. osa-aikainen matalapalkkatyöntekijä 1400e kuussa.
Eikä siinä, mielelläni itse työlläni elätän kaksi mutta joskus sitä miettii miksi käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Impulsiivinensonni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on elänyt pohjoisessa 70-luvulla samanlaisen lapsuuden kuin äitini sotien bälkeen etelässä :).
Maatalossa omi viljaa (tuoretta leipää ja pullaa joka päivä), maitoa omista lehmistä, riistaa, hillaa ja karpaloa.... Joita minä, etelän kasvatti, en ollut kuin maistellut, meillä oli sikanautaa ja puolukkaa.
Vaatteet yms kiersi kaikki lapset, talon töitä tehtiin mukisematta (mm. puulämmitys, huussi), kaikki korjattiin ei ostettu uutta. Mies alkaa nyt 50v ymmörtämään että hänellä onbrahaa ja sitä voi käyttää vaikka parempaan ja luotettavampaan autoon.Puolet tuosta sisarusparvesta on ihan täyspäisiä, toisella puolella menee heikommin.
Pohjoisessa ei kyllä omista jauhoista leivota muuta kuin ohrarieskaa kun leipävilja ei siellä kasva.
Jauho nyt ei kaupassa paljon maksanut 70-luvullakaan.
Omista ohrista rieskaa, kaupan vehnäjauhoista hiivaleipää ja pullaa leipoi äitini.Turha oli kommenttisi.
Oletko tyhmä vai ilkeä? Ei tietenkään maksa paljon ja useimmat tuolloin kotona leipoivat, mutta edellinen kommentoija nimenomaan korosti OMISTA viljoista pullan leipomista.
No, ehkä epäolennainen ja virheellinen knoppi tuo.
Viljan suhteen omavaraisuus ei tosiaan ole ollut ruokahuollon kannalta olennaista pitkää, pitkään aikaan.
Harvalla maatilalla sitä leivontalaatuista viljaa kuitenkaan jauhettiin, vaan se piti jauhattaa muualla.
Nykyään ei säästä edes perunaa kasvattamalla, perunan saa kaupasta
melkein samaan hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin asia jäi kesken, eli siis mitenhän muissa isoissa perheissä rahat riittää ruokaan yms? Ein lapsilisät paljoa pelasta ellei isä tienaa mahdottomia summia.
Kyllä rahat riittää jotenkin kun käyttää ne järkevästi. Suunnittelee tarkkaan, ei osta tupakkaa tai alkoholia yms turhakkeita. Ei sillä paljoa juhlita jos toinen vanhemmista on kotona hoitamassa lapsia ja vain isä tienaa ja lapsia on iso liuta. Jostain on pakko tinkiä.
Minun kotona oli lapsena hieman samanlaista, jääkaappi tyhjänä ja 4 lasta jakoi yhden mikroaterian. Joskus ei ollut sitäkään ja söin sitten kuivaa ruisleipää tai pelkkiä kautahiutaleita. Olin laiha ja pieni, luut kasvoi vinoon. En koe, että ongelma oli köyhyydessä vaan vanhempieni kyvyttömyydessä. Eivät osanneet, olivat laiskoja ja välinpitämättömiä, ehkä myös jollakin tavalla sairaita ja masentuneita.
Tuossa miehesi lapsuudessa näkyy muutakin kuin vain köyhyyttä. Voihan ne pyykit pestä useammin vaikkei olisi paljoa rahaa. Jotkut ihmiset ovat huonommin organisoituneita, se sitten näkyy monenlaisena ongelmana. Joskus perusongelma ei ole köyhyys vaan se, että ihminen ei osaa säätää itseään tilanteen mukaan. Miehesi ei osaa säätää itseään nyt sen mukaan, että hänellä on rahaa. Hän on jämähtänyt rahattomuuteen. Jotkut taas eivät osaa säätää itseään, kun lapsia tulee lisää. Ei osata suunnitella, laskea ja ajatella mikä on järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?
Jos apn tarina on tosi syy on kyllä tampioissa vanhemmissa kuin lapsimäärässä tai köyhyydessä. Vähänkin fiksumpi ostaa 1kg kauraryynejä ja keittää puuron kuin ostaa kalliita muroja lapsilaumalle.
Varmaan omatkin 30v lapset voivat kertoa tarinoita, miten illalla ei ollut kuin puolikas piirakka kun kumpikaan vanhemmista ei ollut käynyt kaupassa tai vessapaperi oli loppu tai maito oli loppu. Teepussi kiertää meillä vieläkin.
Totuus oli kiireiset yrittäjä vanhemmat ja tiedonkulku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No monella on rupusakkiperhe mutta ei siitä pidä järkyttyä. Mulla hirveä lapsuuskoti, väkivaltainen psykopaatti isä, hakkasi ja alisti lapsiasn, piti nälässä ja lukitsi pimeään huoneeseen.
Miehellä köyhä perhe, tunnevammaiset vanhemmat, resuisissa vaatteissa juostiin ja huonoa ruokaa syötiin.
Silti meistä tuli kovalla työllä ja ahkeruudella akateemisia, vaikka molempien lapsuuskodit oli kouluttamatonta rupusakkia. Minä olen uralla menestynyt, ollaan nyt ihan hyvätuloisia ja omille lapsillemme rakastavia ja helliä vanhempia.
Turha sitä on surkutella. Ainoa mikä on ehkä surullista on se että meidän lapsilla ei ole isovanhempia ollenkaan. Ovat elossa kaikki mutta omien vaikeuksien ja elämänhallintaongelmirn takia eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä välitä lapsenlapsistaan. Niinkuin eivät omistakaan lapsistaan.
Ohhoh olipas ikävä provo, ällöttävää. Kyllä perheissä, joissa on haluttu paljon lapsia pääsääntöisesti myös lapset menevät kaiken edelle, niinkuin muissakin lapsiperheissä. Ihanaa, että olet kuitenkin löytänyt av:sta samanhenkisiä suurpeheeiden vihaajia kauhistelemaan mielikuvitustarinaasi. Oikein tuli paha mieli tätä lukiessa ihan vain valehtelusi takia. Tietenkin jos olette syntyneet joskus pula-aikaan niin voin ehkä harkita uskovani, mutta taisit sanoa olevanne 30-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elin köyhän lapsuuden sillä meitä lapsia oli 15. 12 vuotiaasta lähtien piti itse tienata rahat vaatteisiin ja harrastuksiin. Kuljin monta talvea tädiltä perityllä, ohuella villakangastakilla jossa oli vino leikkaus siten että se pysyi kahdella isolla napilla kiinni. Talvikenkiä minulla ei tuolloin myöskään ollut. Palelin kamalasti, kun koulubussille oli meiltä matkaa 1,5km. Kerran luokkatoverini isoon ääneen ihmetteli miten ihmeessä tarkenen niillä pukimilla. Nieleskelin itkua ja yritin väittää tarkenevani.
Meillä kaikki ruoka venytettiin isommaksi määräksi. Esim. jauhelihakeitossa oli paljon vettä, jonkin verran perunaa, vähän vihanneksia ja mitätön määrä jauhelihaa. Kouluruoka oli herkkua ja sitä syötiin maha täyteen. Olin usein nälkäinen. Joskus lauantaina saimme jakaa yhden jäätelöpaketin, joka sitten jaettiin viivottimen kanssa kaikkien kotona paikalla olevien kesken. Juhannuksena kokonainen oma pieni limupullo oli asia jota odotettiin ja rnnalta pähkäiltiin, mitä laatua se olisi.
Äiti ahdistui jatkuvasti raha-asioista. Jotenkin kummasti luulin aina että perheen rahaongelmat johtuivat meistä lapsista. Siksi koskaan emme uskaltaneet pyytää vanhemmilta mitään hankintoja tai rahaa. Se oli sanaton sääntö. Opin tekemään kovasti erilaisia töitä joilla tienasin rahaa. Omista rahoista sain päättää itse, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?
Jos apn tarina on tosi syy on kyllä tampioissa vanhemmissa kuin lapsimäärässä tai köyhyydessä. Vähänkin fiksumpi ostaa 1kg kauraryynejä ja keittää puuron kuin ostaa kalliita muroja lapsilaumalle.
Varmaan omatkin 30v lapset voivat kertoa tarinoita, miten illalla ei ollut kuin puolikas piirakka kun kumpikaan vanhemmista ei ollut käynyt kaupassa tai vessapaperi oli loppu tai maito oli loppu. Teepussi kiertää meillä vieläkin.
Totuus oli kiireiset yrittäjä vanhemmat ja tiedonkulku.
Murot, maustet jugurtit, vanukkaat...
Siinä kalliita viimeisenpäälle prosesoituja sokeripommeja.
Puuroa syödään meillä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?
Ylpeys.
Tyhmyys
Vai että on ostettu kalliita muroja ja sokerikorppuja, vaikka on rahasta pulaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nämä nuoresta asti tehdyt työt ovat? Moni on kommentoinut joutuneensa tekemään kovasti töitä esim. 12-vuotiaasta maksaakseen elämisensä. Itsellä ei ole mitään tällaisia kokemuksia niin kiinnostaa kuulla mitä nämä työt ovat? Onko tehty pihatöitä naapureille vai myyty torilla mansikkaa vai oltu lapsenvahtina tuttavaperheelle, ulkoilutettu naapurin koiraa, vaihdettu autonrenkaita, onko nämä jotain maataloustöitä? Haluaisin siis kuulla vähän konkreettisemmin mitä töitä lapsilla on teetetty/mitä lapsilta on vaadittu/miten lasten on täytynyt elättää itsensä?
En väitä, ettei tällaista olisi, varmasti on ihan sairaita perheitä, varsinkin jos tällaista vanhemmuutta on ollut esim. aloituksen 90-luvulla niin tuohan on ihan huostaanottoasia jos se on jatkunut vain vuodesta toiseen eivätkä vanhemmat osaa hakea edes sosiaalietuuksia/käyttää rahoja lasten tarpeisiin. Mutta siis mitä nämä työt on olleet?
Pakko myöntää, että ihan kaikkea ap:n aloituksesta en siltikään usko.
Vai muroja ilman maitoa...
Olipa aika tarina. :D
Ei meillä ole varaa muroilla syöttää meidän katrasta.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh olipas ikävä provo, ällöttävää. Kyllä perheissä, joissa on haluttu paljon lapsia pääsääntöisesti myös lapset menevät kaiken edelle, niinkuin muissakin lapsiperheissä. Ihanaa, että olet kuitenkin löytänyt av:sta samanhenkisiä suurpeheeiden vihaajia kauhistelemaan mielikuvitustarinaasi. Oikein tuli paha mieli tätä lukiessa ihan vain valehtelusi takia. Tietenkin jos olette syntyneet joskus pula-aikaan niin voin ehkä harkita uskovani, mutta taisit sanoa olevanne 30-vuotiaita.
Näin minäkin ajattelen. Tuon tarinan voisin kertoa omasta lapsuudestani -50 luvulta, erotuksena vain, että ei ollut muroja vaan erilaisia puuroja. Vaikka äiti oli ns kotiäiti, hän oli kekseliäs kuten useat tuon ajan äidit. Meillä ei ollut maatilaa, joten kaikki oli ostettava. Mutta pienestä muistan, miten porukalla haettiin metsästä marjat, sienet, lapset pantiin keräämään ja kuorimaan pajuja, kerättiin käpyjä, joita Osuuskauppa osti. Puutarhassa kasvoi talven perunat ja juurekset, kaalit jne.
Hyvin pienestä olen ollut myös ” töissä”, ensin lapsenvahtina naapurissa, sitten sokerijuurikasmaalla, perunanistutuksessa ja nostossa ja metsänistutuksessa. ” Luoja ei laiskoja elätä” oli edesmenneen äitini motto.
Vierailija kirjoitti:
Vai muroja ilman maitoa...
Olipa aika tarina. :D
Ei meillä ole varaa muroilla syöttää meidän katrasta.
Voi kuule, jos et tiennyt suurperheet ostaa suuria säkkejä riisimuroja (halpamerkkejä) jotka ovat laadultaan huonoja mutta todella halpoja. Halvempaa kuin leipä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä nuoresta asti tehdyt työt ovat? Moni on kommentoinut joutuneensa tekemään kovasti töitä esim. 12-vuotiaasta maksaakseen elämisensä. Itsellä ei ole mitään tällaisia kokemuksia niin kiinnostaa kuulla mitä nämä työt ovat? Onko tehty pihatöitä naapureille vai myyty torilla mansikkaa vai oltu lapsenvahtina tuttavaperheelle, ulkoilutettu naapurin koiraa, vaihdettu autonrenkaita, onko nämä jotain maataloustöitä? Haluaisin siis kuulla vähän konkreettisemmin mitä töitä lapsilla on teetetty/mitä lapsilta on vaadittu/miten lasten on täytynyt elättää itsensä?
En väitä, ettei tällaista olisi, varmasti on ihan sairaita perheitä, varsinkin jos tällaista vanhemmuutta on ollut esim. aloituksen 90-luvulla niin tuohan on ihan huostaanottoasia jos se on jatkunut vain vuodesta toiseen eivätkä vanhemmat osaa hakea edes sosiaalietuuksia/käyttää rahoja lasten tarpeisiin. Mutta siis mitä nämä työt on olleet?
Pakko myöntää, että ihan kaikkea ap:n aloituksesta en siltikään usko.
Joko kaukaa vuosikymmenten takaa tai provoja.
No, jakoivat jotkut lapset mainoksia ja keräsivät jätepaperia vielä 1980- luvulla.
Maatiloilla ainakin 1980- luvulla yleisesti lapset osallistuivat tilan töihin, mutta ei siitä yleensä palkkaa vanhemmat maksaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?
Jos apn tarina on tosi syy on kyllä tampioissa vanhemmissa kuin lapsimäärässä tai köyhyydessä. Vähänkin fiksumpi ostaa 1kg kauraryynejä ja keittää puuron kuin ostaa kalliita muroja lapsilaumalle.
Varmaan omatkin 30v lapset voivat kertoa tarinoita, miten illalla ei ollut kuin puolikas piirakka kun kumpikaan vanhemmista ei ollut käynyt kaupassa tai vessapaperi oli loppu tai maito oli loppu. Teepussi kiertää meillä vieläkin.
Totuus oli kiireiset yrittäjä vanhemmat ja tiedonkulku.
Tuo pisti minunkin silmääni tuo onneton ruuanlaitto. Keittoja ja puuroja saa aikaan ihan pennosilla ja avot, siinä olisi lämmin iltaruoka. Muutakin on ollut "vialla" kuin köyhyys, mutta ymmärtää senkin. Ison perheen kanssa jaksaminen on usein tiukoilla, varsinkin vähillä rahoilla. Tuollaista on kuitenkin monen lapsen lapsuus ollut ja on myös nykyisin. Tunnistin hyvin nuo korput ja teepussit, harvat suihkukerrat sun muut. Jäljet sellainen jättää, minusta ei ainakaan koskaan tule iloista tuhlaajaa.
Koulussa ihmettelin, miksi perunamuusin kanssa on kastiketta, makkaraa, tms.
Kotona ei ikinä ollut perunamuusin kanssa mitään lisuketta kuin nokare voita ja porkkanaraastetta.