Mieheni on pienituloisesta perheestä. Järkytyin!

Vaikeaa uskoa tuota tarinaa...

No, mä olen suurperheen lapsi (yli 10 lasta), ja vaikka raha oli tiukassa niin koskaan ei kukaan joutunut näkemään nälkää tai olla käymättä suihkussa ym. Maksullisia harrastuksia ei ollut kellään

Ainakin tietää mistä nuo öykkärit buffeissa on kotoisin, mutta pakostahan tuommoinen alaluokkaisuus näkyy muutenkin. En itse vaan pysty sietämään alaluokkaisuutta läheisyydessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?

...Lisäksi jos pieni kunta ollut niin sosiaalitoimistoon meneminen on voinut olla iso kynnys, kun joku kuitenkin olisi nähnyt

Eipä ole itsekkyydellä huippua, jos tuo on jonkun peruste...

Vierailija kirjoitti:

Olisin vihainen kirjoitti:

Tulipa vaan tässä mieleeni, että mitähän miehesi ajattelee jos tietää sinun avautuneesi hänen yksityiselämästään vauva.fi keskustelupalstalle....?

Kyllä hän itseasiassa tietää kun kerroin. Eikä tuo nyt kovin henkilökohtainen kertomus ole...enemmänkin kuvaus köyhyydestä esimerkkiperheen kautta.

-ap

Tässä nyt on taustalla muutakin kuin köyhyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorille tilanne olisi ihan kamala, mutta esim. 50-60-luvuila, niillä hemmotelluilla suurilla ikäluokilla nuoruus oli usein juuri ap:n kuvaamanlaista, joten olkaa te vaan kateellsia niille ihmisille,

Höpön höpön. Tietysti kyvyttömiä ihmisiä on ollut aina, mutta valtaosa ihmisistä en nähnyt nälkää tuohon aikaan. Vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla, esim. äiti on köyhän pientilan tytär. Ruoka oli tietysti yksinkertaista eikä lihaa syöty kovin paljon, mutta ei nälässä joutunut olemaan. Kasvikset ja juurekset tuli omasta maasta, maito omista lehmistä, munat omista kanoista. Mummu leipoi joka perjantai itse leivät, pullat ja kakut vielä 80-luvulla kun olin lapsi.

Isä oli kirkonkylän poika, joten niillä ei ollut omasta takaa ruokaa mutta toisaalta sen vahemmat sai palkkaa, joten oli rahaa ostaa ruokaa -pientilalla ei irtorahaa niin ole.

Molemmilla oli aina siistit vaatteet, äiti ompeli itsekin paljon, siten sai vaatteita halvemmalla.

Minunkin lapsuudessani toki iso osa vaatteista oli siskoni tai sukulaisten lasten vanhoja, jopa paikattuja, mutta en siitä mitenkään kärsinyt. Luulen että pikkarit ja sukkahousut oli ainoita mitkä oli ostettu varta vasten minulle. Siistejä ja puhtaita olivat, ja siisti paikka nyt ei mitään haittaa. Nykyään vaan vaatteet on niin huonolaatuisia ettei niitä voi "kierrättää".

Nälän näkeminen on sota-aikoja lukuunottamatta ollut Suomessa viimeiset 100 vuotta lähinnä huonoa elämänhallintaa. Perheen pää on juonut palkkansa tms. Pienipalkkaisetkin perheet pärjäsi kyllä, jos oltiin järkeviä -ja työttömyyttähän ei juuri ollut ennen 70-lukua.

Perheen elättäjän sairastelu kyllä ajoi aika huonoon jamaan perheitä ennen nykymuotoista sosiaaliturvaa.

Tuberkuloosi varjosti molempien vanhempieni lapsuutta.

Minun lapsuudenkodissani ei nähty nälkää, vaikka isä oli opettaja ja äiti kotiäiti ja meitä lapsia oli kolme. Isän palkka ei kaksinen ollut ja vuokraakin piti maksaa, vaikka työsuhdeasunto olikin ollakseen. Tosin muistan perineeni liki aina vanhempien sisarteni vaatteet ja jopa linttaan astutut kengät. Meillä ei ollut mm. puhelinta, jääkaappia tms. nykyaikana itsestäänselvyyksiä.

Ruokaa oli riittävästi, vaikka mieleeni on jäänytkin, kuinka äiti osti viiden hengen makaronilaatikkoon 250 g jauhelihaa. Keittoruoat olivat aika ohuita myöskin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?

Kuka tietää, milloin nuo tuet tulivat.? Omat lapset ovat 70-luvulta ja silloin ei kyllä ollut kotihoidontukia, eikä tainnut olla asumistukeakaan ainakaan alkuvuosilla ja äitiyspäivärahaa sai vain puoli vuotta.

Ap ja miehensä olivat lapsia 90-luvulla. Provohan tämä on lähtökohtaisesti suurperheitä tai vain köyhiä lapsiperheitä vastaan, ja huono provo onkin. Onneksi täällä on kuitenkin myös asiallista keskustelua köyhyydestä, vanhemmuudesta ja muuten lapsiperheiden sosiaalisten ongelmien taustoista. -eri

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on kasvanut suurperheessä. Hänen äitinä ei ole ollut koskaan työelämässä ja hänen isänsä on ollut huono/keskipalkkainen duunari. En itsekkään rahassa ole lapsuuttani kylpenyt, mutta kyllä järkytyin kun hän "avautui" tarkemmin kokemastaan. Mieheni on sisäistänyt penninvenytyksen niin tarkoin, että vaikka meillä on ihan ok rahatilanne tällä hetkellä, hän yrittää pihistellä kaikessa. Ja olemme himpun päälle 30 vuotiaita.

Mieheni kertoi että heidän käskettiin syödä koulussa ruokaa niin paljon kuin vain jaksoivat. Iltaruokaa ei ollut, vain muroja (ilman maitoa), näkkäriä, sokerikorppuja, teetä (teepussi kiersi kaikkien kupissa) tai kaurapuuroa. Myöhemmin kun vanhimmat lapset olivat muuttaneet pois, oli välillä rahaa tehdä paistettua tai keitettyä kananmunaa tai karjalanpiirakkaa. (Yksi muna ja puolikas piirakka AIKUISILLE JA MYÖS KASVAVILLE TEINIPOJILLE)

-myös muutenkin ruokaa oli aina vähän tai ei ollenkaan. Jääkaappi on heillä edelleen aina tyhjä, vaikka heillä asuu enää vain muutama lapsi kotona. Heillä ei ole koskaan maitoa, ihan harvoin syntymäpäivisin tai jos heille tulee vieraita. Mieheni sanoi että kotona asuessa lapsilla oli aina nälkä. Omilla töillä lapset saivat teininä rahaa ja ostivat vanhemmiltaan salaa herkkuja vatsan täytteeksi.

-suihkussa sai käydä kaksi kertaa viikossa (siis teinitkin!!!) Suihkussa ei saanut läträtä, vaan isä huusi oventakana että suihkuaika meni! Suihkussa peseydyttiin palasaippualla. Mieheni sanoi että haaveili vain axesta yms.

-vaatteet pestiin niin harvoin että esim.sukat olivat kuulemma urheilun jälkeen niin tönköt kuivuessaan ettei niitä meinannut saada jalkaan.

-mitään lapset eivät koskaan saaneet eivätkä koskaan mihinkään päässeet.

Olen jotenkin ihan järkyttynyt ja surullinen. Miten nuin kurjaa voi olla että ihan nälkää on joutunut näkemään. Kuinkahan muissa isoissa perheissä..ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲

Vaikuttaa siltä, että kyse ei ollut puhtaasta köyhyydestä vaan ainakin osin elämänhallinnan ongelmista.

Lapsuudessani 80-luvulla ja 90-luvun lama-aikana ei mitenkään kieritty rahassa. Vatsat olivat täynnä, muttei ruoka ollut tuon kummempaa. Perusruokaa kuten puuroja, laatikoita, keittoja ja itse leivottuja sämpylöitä pystyi silloinkin tekemään isoja annoksia edullisesti.

Missä köyhyys sitten näkyi? Kaikki ostettiin mielellään käytettynä, jos vain pystyi. Harrastevälineitä ei juuri ollut eikä ohjattua harrastustoimintaa. Kirjastossa ja seurakunnan jutuissa sai pyöriä, samoin kuin koulun kerhoissa. Vaatteet käytettiin loppuun ja yli. Vettä yritettiin säästää ja samoja vaatteita käytettiin muutama päivä putkeen. Isompia hankintoja kuten televisioita, autoja ym. mietittiin hyvin huolella. Tavaroita korjattiin jos mahdollista. Itse tekeminen oli hyve ja palveluja (ravintolat, kotisiivoojat, jopa hiusten leikkaus jne.) ei haluttu käyttää.

Tästä ympäristöstä kasvoi kulutuskriittinen ja säästäväinen aikuinen. Olisi kiva välillä tuhlatakin jos vain osaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?

Kuka tietää, milloin nuo tuet tulivat.? Omat lapset ovat 70-luvulta ja silloin ei kyllä ollut kotihoidontukia, eikä tainnut olla asumistukeakaan ainakaan alkuvuosilla ja äitiyspäivärahaa sai vain puoli vuotta.

Aivan -70 luvun alussa oli äitiysloma 3 kk, kuukausi ennen ja kaksi kk synnytyksen jälkeen. Äitiysloma piteni sitten samalla vuosikymmenellä puoleen vuoteen.

Kotihoidontuki tuli vasta myöhemmin -80 luvun puolenvälin jälkeen.

Monilapsisille perheille maksettiin lapsilisän lisäksi perhelisää -70 luvun alkupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani 60-luvulla tuollainen köyhyys oli valtavirtaa riippumatta siitä paljonko perheessä oli lapsia. Meillä maaseudulla tosin jätettiin hieman maitoa omaan perheeseen ja perunoita saimme omasta maasta, mutta muuta syötävää oli sitä vähemmän.

Näin. Itse olen syntynyt 50-luvulla pikkuvirkamiesperheeseen. Rahaa oli kuitenkin tosi vähän, koska äiti oli kotona. Ruokaa oli kyllä riittävästi ja vaatteitakin, sillä äiti ompeli meille lähes kaiken tarvittavan. Ilmapiiri oli kuitenkin jollakin tavalla köyhyyden kyllästämä. Sota-ajan suoranaisesta nälänhädästä ei ollut kovin pitkä aika. Sota oli, tavalla tai toisella, lyönyt leimansa kaikkiin vanhempiin ihmisiin. Kenellekään ei tullut mieleenkään ilkkua ketään kansakoulukaveria, jolla oli vaikkapa reikiä villapaidassaan. Elämä oli tosi pientä.

Ehkä vähän vierestä.

Mieheni 50 v,sai aina lapsena kuulla vanhemmiltaan että ei ollut rahaa mihinkään jne.Vanhemmilla ihan hyvät palkat,talo, vene jne.Mutta kun lapset,(kaksi) halusivat jotain,esm edes yhdet siistimmät farkut teininä, niin ei siis ollut rahaa.

Aina tosin riitti vanhemmilla omiin menoihin ja huveihin.Ihan sama narina tänäkin päivänä.Talo etelän lämmössä,mökki kotimaassa, auto vaihdetaan joka kolmas vuosi. Nyt valitetaan eläkkeestä.

Kun aloimme seurustella parikymppisenä niin mieheni kertoi köyhästä lapsuudestaan,elikkä hyvin oli aivopesu toiminut. Muuttanut tosin mieltään tästä.

Lisään vielä ylläolevaan kommentiin,

Mieheni on asunut pari vuotta suomessa pikku lapsena, loput ruotsissa.Aivan eri elintaso myös tavallisilla työläisillä 70-80 luvulla ruotsissa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tietää mistä nuo öykkärit buffeissa on kotoisin, mutta pakostahan tuommoinen alaluokkaisuus näkyy muutenkin. En itse vaan pysty sietämään alaluokkaisuutta läheisyydessäni.

Tuo asenne on erittäin alaluokkainen, ja kertoo paljolti siitä, ettei korvien väliin ole tullut muuta kuin keltaista nestettä vuosien varrella. 

Kyllähän tämäkin vain vahvistaa tosiasiaa: köyhiltä pitäisi kieltää lainsäädännöllä lapsien teko.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämäkin vain vahvistaa tosiasiaa: köyhiltä pitäisi kieltää lainsäädännöllä lapsien teko.

Mutta köyhä voi olla muuten hyvä kasvattaja. Katsos kun se hyvä vanhemmuus ei ole kiinni rahasta. 

Luin, että "mieheni on pienimunaisesta perheestä" ! Prkl tätä av-palstaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämäkin vain vahvistaa tosiasiaa: köyhiltä pitäisi kieltää lainsäädännöllä lapsien teko.

Mutta köyhä voi olla muuten hyvä kasvattaja. Katsos kun se hyvä vanhemmuus ei ole kiinni rahasta. 

Hyvään vanhemmuuteen kuuluu, että lapsi saa tarpeeksi ravintoa, peseytyä ja virkistyä. Rahapula estää tehokkaasti näiden toteutumisen. Niin ja vittumainen luonne tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämäkin vain vahvistaa tosiasiaa: köyhiltä pitäisi kieltää lainsäädännöllä lapsien teko.

Mutta köyhä voi olla muuten hyvä kasvattaja. Katsos kun se hyvä vanhemmuus ei ole kiinni rahasta. 

Hyvään vanhemmuuteen kuuluu, että lapsi saa tarpeeksi ravintoa, peseytyä ja virkistyä. Rahapula estää tehokkaasti näiden toteutumisen. Niin ja vittumainen luonne tietysti.

Juu tottakai, mutta suomessahan "köyhä" on jo sellainen, jolla ei ole varaa viedä lastaan satubalettiin ja kustantaa harrastuksia. Suhteellista köyhyyttä löytyy juu, mutta aika harvassa on kyllä ne perheet joissa lapset ei pääse suihkuun tai saa ruokaa. 

Vietin lapsuuteni 90-luvulla yh-perheessä. Opin jo pienenä hokeman, että ei meillä ole varaa, mutta ikinä ei tarvinnut nähdä nälkää. Vasta aikuisiällä lapsuudenystäväni paljasti, että hän näki usein nälkää. Moni outo asia sai selityksen. Olin todella vihainen ja turhautunut, kun tilanne selvisi minulle. Ystävän perheellä oli julkisivu kunnossa, ei päihteitä tms. mutta silti elämänhallinnassa ongelmia.