Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on pienituloisesta perheestä. Järkytyin!
18.09.2018 |
Mieheni on kasvanut suurperheessä. Hänen äitinä ei ole ollut koskaan työelämässä ja hänen isänsä on ollut huono/keskipalkkainen duunari. En itsekkään rahassa ole lapsuuttani kylpenyt, mutta kyllä järkytyin kun hän "avautui" tarkemmin kokemastaan. Mieheni on sisäistänyt penninvenytyksen niin tarkoin, että vaikka meillä on ihan ok rahatilanne tällä hetkellä, hän yrittää pihistellä kaikessa. Ja olemme himpun päälle 30 vuotiaita.
Mieheni kertoi että heidän käskettiin syödä koulussa ruokaa niin paljon kuin vain jaksoivat. Iltaruokaa ei ollut, vain muroja (ilman maitoa), näkkäriä, sokerikorppuja, teetä (teepussi kiersi kaikkien kupissa) tai kaurapuuroa. Myöhemmin kun vanhimmat lapset olivat muuttaneet pois, oli välillä rahaa tehdä paistettua tai keitettyä kananmunaa tai karjalanpiirakkaa. (Yksi muna ja puolikas piirakka AIKUISILLE JA MYÖS KASVAVILLE TEINIPOJILLE)
-myös muutenkin ruokaa oli aina vähän tai ei ollenkaan. Jääkaappi on heillä edelleen aina tyhjä, vaikka heillä asuu enää vain muutama lapsi kotona. Heillä ei ole koskaan maitoa, ihan harvoin syntymäpäivisin tai jos heille tulee vieraita. Mieheni sanoi että kotona asuessa lapsilla oli aina nälkä. Omilla töillä lapset saivat teininä rahaa ja ostivat vanhemmiltaan salaa herkkuja vatsan täytteeksi.
-suihkussa sai käydä kaksi kertaa viikossa (siis teinitkin!!!) Suihkussa ei saanut läträtä, vaan isä huusi oventakana että suihkuaika meni! Suihkussa peseydyttiin palasaippualla. Mieheni sanoi että haaveili vain axesta yms.
-vaatteet pestiin niin harvoin että esim.sukat olivat kuulemma urheilun jälkeen niin tönköt kuivuessaan ettei niitä meinannut saada jalkaan.
-mitään lapset eivät koskaan saaneet eivätkä koskaan mihinkään päässeet.
Olen jotenkin ihan järkyttynyt ja surullinen. Miten nuin kurjaa voi olla että ihan nälkää on joutunut näkemään. Kuinkahan muissa isoissa perheissä..ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun laman myötä nuukailu sai ihan uusia mittasuhteita. Moni oli yllättäen työtön ja niitä työttömiä oli niin monta, että se ei yhtäkkiä enää ollutkaan häpeä. 80-luvulla muistan, että naureskellen aikuiset kertoivat, että joku jossain oli sellainen harvinaisuus kuin työtön. Kyllähän se tilanne viikoissa korjaantui, mutta silti se oli hassu juttu.
Laman myötä kuluttaminen meni pois muodista. Ne, joilla rahaa oli, eivät sitä käyttäneet, eikä kaupoissakaan ollut mihin sitä rahaa laittaa. Kirpputoreista tuli ensin lastenvaatteiden kierrätyspaikkoja, mutta sitten sieltä sai myös aikuisten vaatteita. Olen itse elättänyt itseni ysärillä opintotuella ja niillä, mitä nykyään kutsutaan p.askaduuneiksi. Mulla ei ollut monta vaatekertaa, mutta onneksi se ei siihen aikaan haitannut. Jos oli farkut ja pari mustaa t-paitaa, oli aina yliopisto-opiskelijaksi riittävän hyvin puettu! Luomu oli pop naaman kanssa niin kuin nykyäänkin, ei ollut mitään paineita meikata tai käydä kampaajalla. Köyhäähän se oli, mutta olen superkiitollinen siitä että sain aikuistua ja kasvaa aika lailla ilman ulkonäköpaineita. Ei se hullumpaa olisi, jos nykyäänkin riittäisi asialliset säänmukaiset kamppeet.
90-luvulla tuli toinen tuleminen itsetekemiselle. Naistenlehdet kirjoittivat valtavasti tarkan markan ruokaohjeita ja omenasadon hyödyntämisvinkkejä. Minäkin muistan innostuneeni ja tehneeni kotipihan pihlajan marjoista hilloa. Hyvää se oli, vaikka saattaisi herättää nykyisin sääliä. Opiskelijaruoka oli vähän kaikilla puuroa, tonnikalaa (siihen aikaan halpaa), makaronia (halpaa etenkin EU:hun liittymisen myötä) ja kalapuikkoja halvimmilla uuniranskalaisilla.
Rivien välistä voinee lukea pientä kaihoa ja nostalgiaa noihin vuosiin. :D
t.163
Minä en kyllä tunnista tätä, että 90-luvulla ei olisi ollut kaupoissa mihin rahansa laittaa. Olihan! Ihan kuten nykyäänkin.
Olin silloin nuori äiti ja töissä Oulussa Citymarketissa.90-luku on tietysti pitkä vuosikymmen, mutta kyllä sen alkupuoliskoa kuvaa nimenomaan lama-aika. Jos olit siihen aikaa marketissa töissä, et varmasti voinut välttyä sen köyhyyden näkemistä asiakkaiden parissa.
Raksilan marketithan olivat ainakin 80-luvulla, ehkä vielä 90-luvun puolellakin, koko Pohjoiskalotin suurin kauppakeskus. Siis Pohjois-Norjan, -Ruotsin ja -Suomen suurin kauppakeskus. Nykyäänhän ne ovat tosi pikkiriikkisiä marketeiksi, mutta aikoinaan niissä myytiin ihan kaikkea. Ekamarketista (sittemmin Euromarket) myytiin yläkerrassa huonekaluja ja siellä oli jopa oma osasto talopaketeille. Sieltä saattoi siis ostaa talon! Kertoo omaa kieltään siitä, miten valikoimat ovat kasvaneet.
Olisikohan ollut vuonna 1992, kun ostin Oulun keskustasta pienestä liikkeestä t-paidan. Maksoin ostoksen satasen setelillä, eikä myyjällä ollut niin paljon vaihtokassaa, että olisi saanut annettua siitä takaisin. Kävi kyllä myyjä näppärästi rikkomassa setelin jossain toisessa liikkeessä. Mulle tuo on jäänyt mieleen sellaisena lama-ajan huipentumana.
Marketin kassan vaihtorahan määrä ei kyllä kerro yhtään mitään lama-ajasta. Kyllä sillä kaupalla on paljon enemmän rahaa kuin mitä löytyy yksittäisen kassan kolikoista.
Luepas tarkemmin. Tässä ei puhuttu marketista vaan yhden ihmisen pitämästä pienestä liikkeestä.
Sadan markan seteli on alle 20 euroa nykyrahassa. Jos myyjällä ei ollut sellaiselle rahalle vaihtokassaa, oli siinä myyntikin aika hiljaista.
terv. kassatöissä ollut
Eikö tää just ollut se jutun pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toorie kirjoitti:
Minua taas ärsyttävät hyvätuloiset, itseään alati hemmottelevat sinkut, jotka eivät hanki lainkaan lapsia.
Niin minuakin. Olen kade, koska vasta lapsen saatuani tajusin, etten voi hemmotella itseäni. Rahat aina loppu. Olisi ihana joskus vain relata ja nautiskella. Muisto vain niistä ajoista. Eläkkeellä sitten.
Minua taas ärsyttävät hyvätuloiset, itseään alati hemmottelevat sinkut, jotka eivät hanki lainkaan lapsia.