Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on pienituloisesta perheestä. Järkytyin!
18.09.2018 |
Mieheni on kasvanut suurperheessä. Hänen äitinä ei ole ollut koskaan työelämässä ja hänen isänsä on ollut huono/keskipalkkainen duunari. En itsekkään rahassa ole lapsuuttani kylpenyt, mutta kyllä järkytyin kun hän "avautui" tarkemmin kokemastaan. Mieheni on sisäistänyt penninvenytyksen niin tarkoin, että vaikka meillä on ihan ok rahatilanne tällä hetkellä, hän yrittää pihistellä kaikessa. Ja olemme himpun päälle 30 vuotiaita.
Mieheni kertoi että heidän käskettiin syödä koulussa ruokaa niin paljon kuin vain jaksoivat. Iltaruokaa ei ollut, vain muroja (ilman maitoa), näkkäriä, sokerikorppuja, teetä (teepussi kiersi kaikkien kupissa) tai kaurapuuroa. Myöhemmin kun vanhimmat lapset olivat muuttaneet pois, oli välillä rahaa tehdä paistettua tai keitettyä kananmunaa tai karjalanpiirakkaa. (Yksi muna ja puolikas piirakka AIKUISILLE JA MYÖS KASVAVILLE TEINIPOJILLE)
-myös muutenkin ruokaa oli aina vähän tai ei ollenkaan. Jääkaappi on heillä edelleen aina tyhjä, vaikka heillä asuu enää vain muutama lapsi kotona. Heillä ei ole koskaan maitoa, ihan harvoin syntymäpäivisin tai jos heille tulee vieraita. Mieheni sanoi että kotona asuessa lapsilla oli aina nälkä. Omilla töillä lapset saivat teininä rahaa ja ostivat vanhemmiltaan salaa herkkuja vatsan täytteeksi.
-suihkussa sai käydä kaksi kertaa viikossa (siis teinitkin!!!) Suihkussa ei saanut läträtä, vaan isä huusi oventakana että suihkuaika meni! Suihkussa peseydyttiin palasaippualla. Mieheni sanoi että haaveili vain axesta yms.
-vaatteet pestiin niin harvoin että esim.sukat olivat kuulemma urheilun jälkeen niin tönköt kuivuessaan ettei niitä meinannut saada jalkaan.
-mitään lapset eivät koskaan saaneet eivätkä koskaan mihinkään päässeet.
Olen jotenkin ihan järkyttynyt ja surullinen. Miten nuin kurjaa voi olla että ihan nälkää on joutunut näkemään. Kuinkahan muissa isoissa perheissä..ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai muroja ilman maitoa...
Olipa aika tarina. :D
Ei meillä ole varaa muroilla syöttää meidän katrasta.Voi kuule, jos et tiennyt suurperheet ostaa suuria säkkejä riisimuroja (halpamerkkejä) jotka ovat laadultaan huonoja mutta todella halpoja. Halvempaa kuin leipä.
No ei todellakaan osta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni 70- ja 80- luvuilla isossa perheessä. Ihan yhtä köyhää oli elämä meilläkin. Aina oli nälkä ja vaatteet mitä lie haalittu vanhoina sukulaisilta.
Vihasin sitä elämää ja tein kaikkeni, jotta oma elämäni ei jatkuisi samanlaisena. Menin jo nuorena kesätöihin, opiskelin ahkerasti ja tein töitä, jotta olen saavuttanut nykyisen asemani.
Minulle sellainen lapsuus jätti jatkuvan turvattomuuden tunteen, kehenkään en luota ja jonkinlainen paniikki on päällä tulevaisuudesta. Jotenkin olen vain niin varmistunut siitä, että turva on vain itsessäni, että muista ei ole avuksi elämässä.
Olin kiusattu koko ala-asteen ja yläasteen olin yksinäinen, mutta....
En muista, että minua olisi ikinä kiusattu kummallisista vanhoista vaatteista.
Kai niitä oli sitten muillakin.
8-luokalla muistan pitäneeni jotain lököttäviä halpisfarkkuja, diinari-serkun vanhaa baseball-rotsia, jotain hirveää, vanuttunutta raitaoipoa ja lapikkaita.
Siis lapikkaita!
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä nuoresta asti tehdyt työt ovat? Moni on kommentoinut joutuneensa tekemään kovasti töitä esim. 12-vuotiaasta maksaakseen elämisensä. Itsellä ei ole mitään tällaisia kokemuksia niin kiinnostaa kuulla mitä nämä työt ovat? Onko tehty pihatöitä naapureille vai myyty torilla mansikkaa vai oltu lapsenvahtina tuttavaperheelle, ulkoilutettu naapurin koiraa, vaihdettu autonrenkaita, onko nämä jotain maataloustöitä? Haluaisin siis kuulla vähän konkreettisemmin mitä töitä lapsilla on teetetty/mitä lapsilta on vaadittu/miten lasten on täytynyt elättää itsensä?
En väitä, ettei tällaista olisi, varmasti on ihan sairaita perheitä, varsinkin jos tällaista vanhemmuutta on ollut esim. aloituksen 90-luvulla niin tuohan on ihan huostaanottoasia jos se on jatkunut vain vuodesta toiseen eivätkä vanhemmat osaa hakea edes sosiaalietuuksia/käyttää rahoja lasten tarpeisiin. Mutta siis mitä nämä työt on olleet?
Pakko myöntää, että ihan kaikkea ap:n aloituksesta en siltikään usko.
12- vuotiaasta töitä tehnyt vastaa:
Hoidin lapsia monissa perheissä iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Kasvatin 4h-toiminnan avustuksella männyntaimia myyntiin, vedin liikuntakerhoa ja myöhemmin seurakunnan kerhoja, keräsin sisarusteni kanssa poronjäkälää isämme metsistä pohjoiseen myyntiin, tein kutomakoneella neuletta ja painotöitä pieneen käsityöyritykseen, poimin mansikkaa mansikkatilalla, keräsin sanomalehtiä sellutehtaalle, poimin mustikoita, puolukoita ja vattuja myyntiin, hoidin tuttavan hevosia pientä korvausta ja ratsastusta vastaan, ajokortin tienasin siivoamalla iltaisin ja viikonloppuisin kolmessa eri toimipisteessä. Ystäväni kanssa leivoimme tarjottavat moniin perhejuhliin, häihin ja yhden järjestön tilaisuuksiin. Kotona ollessani osallistuin kotitöihin ja pienempien lasten hoitamiseen, kuten muutkin sisarukseni, eikä siitä maksettu. Vanhempamme suhtautuivat lasten töiden tekoon kannustavasti ja tukivat siinä mm. myyntiyhteyksien järjestämisessä pohjoisen poromiehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän oli yliampuva tarina. Ei jatkoon.
Joo se "nuin"-sana taas paljasti. Kun ei malta olla sitä käyttämättä. Porvoolainen.
Ei niin, häippäsi hopeakettu-nikillä lähetä terveiset ketjusta nuin jne käytttämästä. On muuten trollava yp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲
No eipä olleet...
Tapahtuu ikävä kyllä nykyäänkin tällaista.
Muistan aina kun menimme siskoni kanssa isälleni joka oli naimisissa naisen kanssa jolla oli monta lasta ja sitä ruokaa ei sit saanut. Iän ja koon mukaan jaettiin. Mitä pienempi niin sitä vähemmän ruokaa. Vuoden vanhempi siskoni sai esim 2 pientä perunaa ja puolikkaan makkaran ja minä sain 1 perunan ja 1/4 makkaraa. Ja tuo oli joskus jopa päivän ainoa ruoka.. olin muutenkin alipainoinen ja lopulta koulustakin tehtiin lasuja siksi kun olin niin aliravittu. Aivan totaalisen perseestä. Tämä siis 2000-luvun alkupuolella. Molemmat oli työssäkäyviä ihmisiä ja palkat 2-3 tonnin luokkaa. Jotenkin jälkeen päin mietityttää varsinkin se että isän vaimon lapset olivat tukevia. Söivätkö sit ne ajat aina runsaasti kun ei oltu siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessani 60-luvulla tuollainen köyhyys oli valtavirtaa riippumatta siitä paljonko perheessä oli lapsia. Meillä maaseudulla tosin jätettiin hieman maitoa omaan perheeseen ja perunoita saimme omasta maasta, mutta muuta syötävää oli sitä vähemmän.
Hieno juttu että miehesi on kertonut sinulle taustoistaan. Nyt sinulla on tietoa ja sitä kautta ymmärrystä siihen miksi mies niin tiukkaan venyttää penniä.
Meillä jokaisella on historiamme. Parempi on tottakai olla taloudellisesti penninvenyttäjä kuin elellä yli varojensa ja velkaantua pahasti.
Sinulla on mahdollisuus toimia miehellesi ihmisenä joka pitää jalkoja maassa, ja tarkoitan tällä sitä että tulkkaat miehellesi arjessa (esimerkiksi jos hän haluaa että suihkussa olo kestää maksimissaan minuutin) että tuo on nyt sitä kohtuutonta nuukuutta, ja miettiä hänen kanssaan yhdessä että mikä on kohtuullista nuukuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kummalta. Tunnen yhden perheen, jossa on kuusi lasta ja vanhemmat ovat olleet aina työttömiä, mutta ruokaan on kyllä kuitenkin riittänyt aina rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kummalta. Tunnen yhden perheen, jossa on kuusi lasta ja vanhemmat ovat olleet aina työttömiä, mutta ruokaan on kyllä kuitenkin riittänyt aina rahaa.
Työtön 'tienaa' usein enemmän kuin työssäkäyvä. Tuet ovat aika ruhtinaalliset verrattuna minimipalkkaan. Ei esim kahden pienen lapsen yhn kannata edes mennä töihin ellei bruttopalkka ylitä 5000 euroa kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin asia jäi kesken, eli siis mitenhän muissa isoissa perheissä rahat riittää ruokaan yms? Ein lapsilisät paljoa pelasta ellei isä tienaa mahdottomia summia.
Nyt on sellainen olo että tuossa ovat olleet taustalla vanhempien mt-ongelmat eikä rahatilanne. Jokin äärimmäinen saituus tms ja ahneus eikä niinkään rahapula. Köyhiä mekin oltiin ja monta lasta, mut ruoassa ja vedessä ei pihistelty.
Luulen että eletty köyhä lapsuus vaikuttaa vahvasti myöhemminkin elämässä, eli nuukailee tottumuksesta vaikka rahaa saattaisi ollakin. On kenties pelko että joutuu elämään sen uudelleen. Luin kerran tarinaa ukrainalaisesta naisesta, ukrainalaisethan kärsivät ja kuolivat nälkään 30-luvulla osana Neuvostoliittoa. No tämä nainen oli niin omaksunut sen pelon nälänhädästä että vanhemmalla iälläkin vielä säilöi talven varalle kaiken mitä käsiinsä sai, kaikki paikat talossa säilykkeitä täyteen ettei joutuisi enää samaa kokemaan.
On sitä Suomessakin kurjuutta nähty ja penniä venytetty vielä parempien aikojenkin koittaessa. Sen huomaa siitäkin kun katsoo miten vanhat ihmiset yleensä elävät. No toisilla on rahaa ja toisilla ei mutta todella monet ovat hyvin säästäväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 60-luvulla tuollainen köyhyys oli valtavirtaa riippumatta siitä paljonko perheessä oli lapsia. Meillä maaseudulla tosin jätettiin hieman maitoa omaan perheeseen ja perunoita saimme omasta maasta, mutta muuta syötävää oli sitä vähemmän.
Tämä on totta, suuri osa Suomesta oli kehitysmaata.
Olosuhteet kohenivat 1980- luvun loppuun mennessä.
70-80 luvun todellisuus saattoi olla hyvin erilainen eri ihmisten kokemana.
Ystäväni meni keskustelemaan seurakunnan ihmisen kanssa masennukseensa liittyen.
Kun häntä pyydettiin kertomaan lapsuudestaan, häntä ei uskottu.
"Ymmärräthän sinä, että tuollaiset vessattomat ja suihkuttomat asunnot ja heinänseivästykset olivat 50-luvulta, ei 70- luvulla noin eletty?"
Mä olen elänyt ihan ok lapsuuden 90-luvulla. Osallistun keskusteluun kertomalla mitä töitä 12-vuotias voi tehdä. Itse asuin maaseudulla ja tein 12-vuotiaana olin ensimmäisen kerran kesäkioskissa töissä, pari tuntia viikossa. Lisäksi pidin 4H-kasvimaata ja keräsin käpyjä 4H:n käpykeräykseen. Seiskaluokalle mennessäni aloin ohjata kerhoja kahtena iltana viikossa yhteensä 4 h. Näistä sain n. 10 markkaa kerhosta eli 20 markkaa viikossa. 14-vuotiaana olin pari kuukautta kasvihuoneella töissä. 15-vuotiaana olin taas kasvihuoneella töissä. 16-vuotiaana olin isosena pari viikkoa ja lisäksi kesäkioskilla töissä. Talvisin ohjasin koko ajan kerhoja n. 4 h viikossa ja kesäisin pidin kasvimaata ja keräsin käpyjä. Joskus keräsin lisäksi puolukoita ja tein siivouskeikkoja eli pesin mummojen ikkunoita.
Ihan normaalia oli meidän kylällä nuorten ja lasten työnteko. Naapurin poika myi joululehteä joulukuussa mopolla 10 km alueelle, laittoi kaverinsa kanssa parille yksityistielle aurauskepit talvisin ja heti 15-vuotiaana meni nevalle töihin. Oma veljeni meni 15-vuotiaana seurakunnan metsänistutustöihin: pyöräili 5 km aamuin illoin. Kaverini meni uimakoulunopettajaksi 14-vuotiaan 15 km päähän eli polki ensin 15 km aamulla, piti uimakoulua ja polki takaisin. Olen syntynyt 1983.
Oikeasti monien tavallisten, mutta vähätuloisten, lapsiperheiden elämä oli tuollaista vielä 70-80 luvulla. Itse olen kolmen lapsen perheestä, lapsena käytin aina isomman sisaruksen vanhoja vaatteita enkä juuri koskaan saanut uusia vaatteita. Pyykkiä pestiin harvoin ja alusvaatteita sekä sukkia piti aina käyttää monta päivää samoja. :-(
Aamupalaksi oli aina kaurapuuroa, koulun ruokaa rakastin koska se oli niin hyvää ja sitä sai niin paljon kuin halusi! Iltaisin kotona syötiin lähes aika keitettyjä perunoita ja sen kanssa oli esim sika-nautajauhelihaa kastikkeella tai lihamurekkeena. Joskus harvoin oli salaattia, pelkkää kiinankaalia..
Kun aikuisena sain ensimmäisen oman lapsen, minun oli pakko hankkia vaippa-ajan jälkeen lapselle ainakin 30-40 alushousut, jotta lapsi saa takuuvarmasti vaihtaa alusvaatteet joka päivä puhtaisiin. :p
Mun mies on sellaisesta suht tavallisesta duunariperheestä, isällä varmaan ihna kerkinkertainen palkka ja äiti pienituloinen. Mutta ovat todella vaatimattomia ja elävät pihisti. Mies ei nyt 5-kymppisenä suostu ikinä syömään puuroa, kun lapsena pakotettiin syömään edellisenkin päivän tähteet. Koskaan ei saanut muuta kuin puuroa aamulla.
Meillä öli köyhä 6 lapsinen perhe mutta nälkä ei ollut koskaan. Kerättiin aina porukalla talven marjat, sienet ja omenat ( saatiin kavereiden perheiltä jos itse keräili puun alta ) Mustikasoppaa oli yleensä iltaisin haplis maissimurojen kanssa. Puuroja, vispipuuroa kesän puolukoista jne. Porukalla leivottiin kerran viikossa
Muuten se köyhyys ahdisti mutta nälkä ei vaivannut em syistä koskaan
Nuo nälkä ongelmat viittaa johonkin muuhun kuin rahaongelmaan
Terkkuja miehellesi, tunnistan tilanteen.
Suurperheessä kasvoin myös, äiti kotiäitinä ja isä työttömänä. Mä muistan sen että olin aika usein nälkäinen, kerran päivässä saatiin kotona lämmin ruoka, mutta se tyylii keitetyt perunat ja pelkkä ruskeasoosi, makaronia ja ketsuppia etc. äiti oli vielä suhteellisen huono kokki, eli kaikki ruoka oli vielä mautonta tai vaihtoehtoisesti ylimaustettua. Jos ei syönyt —> äiti sai marttyyrikohtauksen ja yleensä äiti tai isä kävi hiuksiin kiinni ja haukkui
kiittämättömäksi. Iltapalaa tai muuta sellaista ei ollut ikinä. Jääkaapilla ei saanut käydä ja eipä siellä olisi ollut mitään muuta kuin maitoa, jota ei saatu juoda koska se maksoi paljon litralta.
Vaatteita ei ollut, alusvaatteita myöten kierrätettiin vanhemmilta sisaruksista. Jossain vaiheessa en omistanut yksiäkään ehjiä sukkia. Jos asiasta sanoi vanhemmille niin sama toistui —> haukuttiin kiittämättömäksi, ahneeksi ja syyllistettiin siitä kun olen ”aina vailla jotain”
Deodorantin ostin omilla rahoillani. Ihan alusta lähtien.
Kuukautisten alkaessa ei saanut kuukautissuojia, rakensin niitä itse vanulapuistq ja vessapaperista.
Ei ollut vaatteita, tyyliin yksi paita mikä oli hyvä. Se tuli paskaiseksi ja vei pesuun, mutta äiti pesi niin harvoin pyykkiä että tuli haettua se sama paita sieltä likapyykkikopasta aina takaisin.
Mua kiusattiin aika paljon yläasteella siitä kun mulla ei ollut uusia vaatteita vaan tyyliin se yksi paita ja sekin likainen.
Äiti ja isä oli köyhiä ja masentuneita, mutta silti syyllisiä siihen että lisääntyivät holtittomasti ja siitä olen varmaan jollain tasolla loppuelämäni katkera. Ei olla väleissä.
Itse olin sairaan yh äidin ainoa lapsi ja kyllä muistan sen että joskus ei ollut rahaa ruokaan ja äiti joutui pyytämään sukulaisilta. Kenkäni olivat niin kuluneet että niitä pilkattiin koulussa. Talouspaperit, leikkeleet leivälle eivät kuuluneet arkeen. Kotimme oli tosi ankean näköinen, pari vanhaa huonekalua.
Rakastin äitiäni aivan hurjasti,hän kuoli. Mutta jälkikäteen huomaan että hänellä oli pahoja arjenhallintaongelmia eikä mitään tukiverkkoja. Asian jättämän trauman takia itse en kyllä ikinä sanoisi lapselle että kaappi on tyhjä eikä syötävää, vaan hommaisin sitä vaikka sitten miestä.