Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on pienituloisesta perheestä. Järkytyin!
18.09.2018 |
Mieheni on kasvanut suurperheessä. Hänen äitinä ei ole ollut koskaan työelämässä ja hänen isänsä on ollut huono/keskipalkkainen duunari. En itsekkään rahassa ole lapsuuttani kylpenyt, mutta kyllä järkytyin kun hän "avautui" tarkemmin kokemastaan. Mieheni on sisäistänyt penninvenytyksen niin tarkoin, että vaikka meillä on ihan ok rahatilanne tällä hetkellä, hän yrittää pihistellä kaikessa. Ja olemme himpun päälle 30 vuotiaita.
Mieheni kertoi että heidän käskettiin syödä koulussa ruokaa niin paljon kuin vain jaksoivat. Iltaruokaa ei ollut, vain muroja (ilman maitoa), näkkäriä, sokerikorppuja, teetä (teepussi kiersi kaikkien kupissa) tai kaurapuuroa. Myöhemmin kun vanhimmat lapset olivat muuttaneet pois, oli välillä rahaa tehdä paistettua tai keitettyä kananmunaa tai karjalanpiirakkaa. (Yksi muna ja puolikas piirakka AIKUISILLE JA MYÖS KASVAVILLE TEINIPOJILLE)
-myös muutenkin ruokaa oli aina vähän tai ei ollenkaan. Jääkaappi on heillä edelleen aina tyhjä, vaikka heillä asuu enää vain muutama lapsi kotona. Heillä ei ole koskaan maitoa, ihan harvoin syntymäpäivisin tai jos heille tulee vieraita. Mieheni sanoi että kotona asuessa lapsilla oli aina nälkä. Omilla töillä lapset saivat teininä rahaa ja ostivat vanhemmiltaan salaa herkkuja vatsan täytteeksi.
-suihkussa sai käydä kaksi kertaa viikossa (siis teinitkin!!!) Suihkussa ei saanut läträtä, vaan isä huusi oventakana että suihkuaika meni! Suihkussa peseydyttiin palasaippualla. Mieheni sanoi että haaveili vain axesta yms.
-vaatteet pestiin niin harvoin että esim.sukat olivat kuulemma urheilun jälkeen niin tönköt kuivuessaan ettei niitä meinannut saada jalkaan.
-mitään lapset eivät koskaan saaneet eivätkä koskaan mihinkään päässeet.
Olen jotenkin ihan järkyttynyt ja surullinen. Miten nuin kurjaa voi olla että ihan nälkää on joutunut näkemään. Kuinkahan muissa isoissa perheissä..ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲
Kommentit (183)
Olen oman lapsuuteni elänyt 80-luvulla. Ihan etelä-Suomessa, Helsinkiin matkaa n. 100 km. Meille tuli juokseva vesi eli WC ja suihku vasta 85. Jopa peruskoulun olen aloittanut kyläkoulussa koulukiinteistössä, jossa ei ollut juoksevaa vettä, mutta se kyllä meni heti ekaluokani jälkeen remonttiin.
Suurin osa kavereistanikin oli köyhiä maalaisia, vain muutamalla isomman maatilan lapsella oli uudet vaatteet, koulureput ja varaa karkkiin. Kaikilla muilla vaatteet kiersivät isommilta lapsilta pienemmille, koulureppu oli koko ala-asteen sama ja herkkuja sai tosi harvoin. Ystäväni monilapsisessa perheessä lapset näkivät nälkää ja kaveri tulikin mielellään meille syömään, vaikka ei meilläkään paljon muuta ollut kuin perunaa ja ruskeaa kastiketta. Kai he jotain kunnan avustusta olisivat saaneet, mutta kun perheen isä oli sitä mieltä että keneltäkään ei apua pyydetä, itse pitää selvitä.
Töitä teki jokainen lapsi, heti kun vaan kykeni. Toki sellaisia mistä sai palkkaa, niin vasta myöhemmin. Itse olen poiminut mansikoita, istuttanut metsää, harventanut juurikasta ja muita juureksia. Kaikesta sai hiukan rahaa. Lisäksi oli ihan automaattista käydä auttamassa kylän vanhempia ihmisiä vaikka kauppareissun kanssa tai kantamassa puita sisälle, siitä sai yleensä vielä pari markkaa vaivanpalkkaa ja hyvällä tuurilla limsaa ja pullaa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kukaan ajatellutkaan miehen perheen olevan lestadiolainen, kaikki lestaperheet ovat rikkaita.
Taitaa olla suomi-miehet aika ilkeitä ennenkin. Kun toimeentulotukea saa lasten lukumäärän mukaan ym. jos sitä ei haeta voisi kyllä kertoa jollekin naapurille, jos häpee, muuttakoon muualle tollaset isät. Ei todellakaan tarvitse nähdä nälkää. Tavaraa saa kupongeilla sossusta. Surullista luettavaa. Järjen köyhyyttä !!!!.
Mitä mies aikoo tehdä pikkusisarustensa hyväksi? Viedä ruokaa ja vaatteita? Kutsua syömään?
Unohtaa koko homman? Lasu?
Kyllä tämä näyttää vahvasti siltä, että kirjoittajan kotona on ollut vanhemmilla elämänhallinnan ongelma, mikäli on totta. Jos noin köyhää on ollut, niin eivät ole osanneet käyttää yhteiskunnan palveluja. Sosiaalihuolto on ollut olemassa vuosikymmeniä ja ilmeisesti neuvolasta tms. ei ole osattu ohjata oikeaan. Itse olen 11 lapsisen perheen vanhin, jossa äiti oli kotona ja isä koululla töissä. Lapsuuteni elin 70-80 luvulla Etelä-Suomessa. Köyhää oli silloin, kun vanhemmat oli nuoria ja rakensivat taloa ja lapsia oli neljä-viisi. Mutta näytti siltä, ettei se valtaosalla naapureista ollut sen kummempaa, kun kaikilla oli sama tilanne: Pieniä lapsia ja omakotitaloprojekti. Vaikka köyhää oli, ikinä en muista, että olisi ollut nälkä tai rahan takia rajoitettu syömisiä. (toki terveyssyistä rajoitettiin ja ohjattiin). Herkkuja sai lähinnä synttäreillä, mutta omatekoista pullaa oli joka päivä. Esim. suihkussa olen käynyt päivittäin murrosiän alkamisesta lähtien. Vaatteet olivat koulussa aina siistit ja ehjät, vaikkei viimeistä huutoa. Harrastusvälineet eivät olleet kaveripiirin hienoimmat, mutta aina joka lapselle oli luistimet, sukset, polkupyörä jne. Ja kyllä me harrastamassa käytiin: musiikkiopiston, pesäpallo-, suunnistus- yleisurheilu- ja tennisseuran touhuissa olimme ainakin mukana. Lahjakkaat lapset saivat muistaakseni alennuksiakin joistakin harrastemaksuista. Nuoremmilla sisaruksilla äidin ostamat vaatteet ovat sitten saattaneetkin olla muoti/merkkivaatteita ja harrastuksiin pelit ja vehkeet, kun ei ollut enää vanhemmilla isot asuntolainat niskassa. Eli vaikka perheessäni oli paljon lapsia ja vanhempani olivat pienituloisia, mitään oleellista ei lapsuudestani puuttunut. Enkä muista, että sosiaalihuollon kanssa asioimme ikinä. Etelänmatkoja ei tehty, mutta kyllä Suomessa reissattiin paljon ja pohjoismaissakin useampi kerta. Hotelleissa ei yövytty vaan lähinnä leirintäalueilla tai sukulaisissa. Ja hoksatkaa nyt, että kaikki perheen lapset eivät ole yhtä aikaa pieniä. En ole esim. ikinä asunut yhdessä kolmen nuorimman sisarukseni kanssa, sillä olin jo toisella paikkakunnalla opiskelemassa, kun he syntyivät. Siitä huolimatta välit nuorimpiinkin ovat olleet aina läheiset ja lämpimät, koska loma-aikoina toki vanhimmat sisarukset kävimme lapsuudenkodissa ja käytimmepä pikkusisaruksiamme opiskelu-/työpaikkakunnillamme jopa ulkomaita myöten. Palkkatöitä olen tehnyt n. 12v lähtien omasta halusta, täysi-ikäisyyteen asti tosin vain muutaman tunnin viikossa. Siitä sai pienen viikkorahan päälle vähän omaa rahaa lisää, jota sain käyttää mihin halusin, lähinnä urheiluvälineisiin ja merkkivaatteisiin se taisi mennä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sua AP tuossa järkyttää?me asuimme huoneen ja keittiön kokoisessa mökissä 5 hengen perheenä,tosin sisaret lähtivät maailmalle jo 15v. Ei ollut kuin ulkosauna,vesijohto tuli kun olin 12v ja samalla sisävessa. Ei ollut monesti ruokaa. Ei kukaan huostaanottanut vaikka sossut tiesi tilanteemme. Tämä oli 70 ja 80 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
No oli ainakin sitten sen tyyppistä rikkautta!
Vakavasti puhuttuna, ollaanhan me kaikki suomalaiset kuitenkin aika kultalusikka suussa täällä. Ei tarvitse mennä kuin 50 vuotta ajassa taaksepäin tai itärajan yli, niin aikamoista kurjuutta tulee vastaan. Toisaalta ei varmaan kannata myöskään tuudittautua siihen että tämä asiaintila jatkuu loputtomasti. Jos asiat menevät huonosti, voidaan penniä venyttää taas kummasti kun ilmastonmuutos jyrää, eu yskii, rajoja laitetaan kiinni ja Suomen omavaraisuuskin voi olla mitä on. Se elintaso johon olemme tottuneet ei ole minkään luonnonlain määräämä.
Hyvin sanottu, tätä pitäisi jokaisen miettiä ja lapsillekin opettaa että aina ei ole ollut näin tämä elintaso täällä ei ole mikään itsestäänselvyys. Liian usein tuppaa unohtumaan kun valitetaan siitä ettei ole varaa ostaa tonnia maksavaa puhelinta tai omakotitaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi, vaatteita huollettiin, paikattiin ja korjattiin. Vaatteen piti olla puhdas ja ehjä. Usein polvessa oli paikka. Koska kirpputoreja ei ollut pienemmät perivät isompien vaatteet, jos isompi astui kengät ” länttään”, niillä sitten pienemmät kävelivät. Joka kesä lapset lähetettiin Helsingistä maalle, kesäsiirtolaan, sukulaisiin ( joita lähes jokaisella oli maalla) tai mökille. Mukaan ostettiin kumitossut. Muita kenkiä ei ollut ja enimmäkseen oltiin paljain jaloin. Toukokuun vika päivä lähdettiin ja elokuun vika palattiin. 1.9. Alkoi koulu. Maalaislapsilla oli perunannostoloma, koska lapsia tarvittiin pelloilla. Maalla kouluruuat olivat aivan toisenlaisia kuin Helsingissä. Meillä oli aina lusikkaruokaa, keittoa, puuroa tai velliä. Jos ruuan seassa oli maitoa, näkkärin päälle ei saanut voita, eikä muistaakseni lasiin maitoa. Maalla oli veitset ja haarukat ja jopa kiisseliä jälkiruuaksi. Jos kotiin ostettiin joskus lauantaimakkaraa, se jaettiin kaikkien lasten kesken tasan. Kaupasta ostettiin sinisensävyistä irtomaitoa, johon kauppias oli sekoittanut vettä. Sitä ostettiin, koska se oli halvempaa. Me ei osattu kadehtia muita, koska kaikilla oli sama tilanne. Ainoastaan maalaisten kouluruokaa kadehdin. Tämä 1960-luvulla.
Minä olin lapsi ja nuori 1970-80 luvuilla. Asuttiin maalla pienellä paikkakunnalla isovanhempien kanssa. Alkuun tulona oli isovanhempien eläkkeet, lopulta vain toisen. Äiti piti omat eläkkeet ja lapsilisät itsellään. Pahimmillaan meitä eli 6 henkilöä toisen isovanhemman pienellä minimieläkkeellä, kunnes äiti uuden miehen löydettyään muutti hänen kanssaan ja sisarus otettiin sijaisperheeseen. Meillä oli todella köyhää. Lämmintä ruokaa oli kyllä joka päivä, mutta juurikin perunoita, pelkkää ruskeaa kastiketta, klimmpisoppaa, mannapuuroa, kaalisoppaa jne. (Perunat, kaalit ja vihannekset saatiin omasta pellosta.) Lihaa oli vain jouluna, pääsiäisenä jne. Mitään ei ollut, eikä missään käyty. Kesän huippuhetki oli, kun pääsin tädin kanssa keskustassa käymään. Luokkaretket oli ainoat, jossa pääsin toiselle paikkakunnalle. Koko kouluajan olin kiusattu kotioloista, vaatteista, kavereita ei ollut kouluaikana ainottakaan. Olin ikionnellinen, kun sain kerran kuukaudessa ostaa Suosikin. Muuta rahaa mulla ei ollut koskaan. Luokkaretkellä esim. Särkänniemeen en voinut mennä laitteisiin, koska ei ollut rahaa, mutta olin ilonen että pääsin sinne kuitenkin.
Ja ennen kuin joku sanoo miksei haettu tukia. Yritettiin kyllä, mutta ei saatu, koska äidillä oli eläke ja sai lapsilisät meistä, mutta käytti ne itseensä. Ne vaan laskettiin yhteiseksi tuloksi. Meillä riitti ruokaa, koska mummo oli sota-aikana tottunut "venyttämään penniä".
Toivoin aina oman elämäni menevän toisin. No ei mennyt. Jouduin nuorena vamman vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle ja sinnittely senttejä laskemalla jatkuu edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa ollut kyse isosta perheestä eikä köyhyydestä.
Oikeasti isoissa ja köyhissä perheissä käydään suihkussa, juodaan maitoa ja jopa ostetaan lapsille uusia vaatteita. Kyse ollut joko saituudesta tai siitä, että rahat on käytetty johonkin muuhun, eli lähinnä työssäkäyvän perheenjäsenen omiiin tarpeisiin.
Toivoisin, että tämä on provo, mutta tiedän itsekin muutaman tällaisen perheen. Eräässälo molemmat vanhemmat olivat töissä, lapsia kaksi mutta elivät todella köyhästi!
Ihmisen kokemus ja todellisuus ovat usein ihan eri asia, minä olen kokenut eläneeni turvallisen lapsuuden 60-70-luvulla.
Nyt kun ajattelee, se on ollut hyvin niukka, kantovesi, puulämmitys, isä töissä, äiti kotona, ei autoa, hemmetti ei ollut edes kavereita, lähin asui 3km päässä. Kävele sinne sitten, kun kouluunkaan ei ollut jaksaa.
Äiti teki tavallista yksinkertaista kotiruokaa, leipoi leivät ja pullat lauantaina, lauantaina voi saada myös tikkarin tai hyvällä tuurilla ja kauniilla katseella salmiakkiaskin, hedelmäaskin sai helpommin.
Äiti osasi myös vanhalla singerillä polkea ihania vaatteita, olin aina koulun parhaiten puettu.
Teini-ikään mennessä perheen talous parani, rakennettiin uusi talo, isän tienasi hyvin duunarina ja joka tilistä ostettiin rakennusaineita ja vanhempien veljet olivat apuna, pieni talo tehtiin ilman velkaa, talkoilla. Äiti meni töihin ja hänen palkkansa oli törsyy rahaa eli sillä rahalla sai grillattua broileria ja Lewiksen farkut kaupasta.
Kuitenkin 70-luvulla syntynyt sisareni muistaa vieläkin pelon, että rahat loppuu, eikä saa ruokaa, vanhemmilla oli niukkuus ja säästäväisyys verissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhälläkin voi olla puhdasta. Vesi ei niin paljon maksa, että ei olisi varaa pestä sukkia. Jos tämä on totta, niin on lasun paikka.
Voi ollakin. Onhan viime aikoina tullut tuomioita vanhemmille siitä, että ovat laiminlyöneet lasten huollon.
Vierailija kirjoitti:
Olisin vihainen kirjoitti:
Tulipa vaan tässä mieleeni, että mitähän miehesi ajattelee jos tietää sinun avautuneesi hänen yksityiselämästään vauva.fi keskustelupalstalle....?
Kyllä hän itseasiassa tietää kun kerroin. Eikä tuo nyt kovin henkilökohtainen kertomus ole...enemmänkin kuvaus köyhyydestä esimerkkiperheen kautta.
-ap
Itse asiassa tuo ei ole kertomus köyhyydestä. Tässä ketjussa on jo sivutolkulla todistettu, että köyhä voi pitää sekä itsensä että vaatteensa puhtaina eikä isonkaan perheen lasten tarvitse olla nälkäisiä.
Kyseessä on jotain muuta: saituus, ilkeys, elämänhallinnan puute, osaamattomuus ja ehkä jotain sellaista, jota meille ei ole kerrottu ( alkoholi- tai peliongelma).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Impulsiivinensonni kirjoitti:
"Ymmärräthän sinä, että tuollaiset vessattomat ja suihkuttomat asunnot ja heinänseivästykset olivat 50-luvulta, ei 70- luvulla noin eletty?"
Olen asunut vesijohdottomassa ja vessatomassa asunnossa 1980-luvulla. Ei ollut köyhyyttä, mutta ei vaan tarvittu vaan oltiin totuttu sellaiseen asumiseen.
Samalla vuosikymmenellä olen myös seivästänyt heiniä.
Isoissa perheissä on enemmän rahaa koska voi ostaa säästöpakkauksia mutta lisät ja tiet tulee silti saman suuruisena
Miksi jaat miehesi asioita täällä kaikille?
Tosi noloa!
Miksiköhän poika ei itse pessyt (huuhtonut) sukkiaan joskus? En ymmärrä miten likaisissa vaatteissa eläminen säästää mitään. Ei kai vesi niin kallista ollut?
Joku tyttö taisi kertoa hakeneensa sen ainoan paidan takaisin pyykkikopasta. Miksei itse pyykännyt sitä ainoaa paitaansa vaan odotti, että äiti pesee sen?
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän poika ei itse pessyt (huuhtonut) sukkiaan joskus? En ymmärrä miten likaisissa vaatteissa eläminen säästää mitään. Ei kai vesi niin kallista ollut?
Joku tyttö taisi kertoa hakeneensa sen ainoan paidan takaisin pyykkikopasta. Miksei itse pyykännyt sitä ainoaa paitaansa vaan odotti, että äiti pesee sen?
"Mitä sitä puhtaita vaatteita pesemään! Menevät rikki heti, kun koko ajan pestään. Mieti, kuinka paljon kuluu vettä, jos aletaan vähän väliä konetta pyörittää!" Ja meillä ei todellakaan ollut muilla kuin äidillä lupaa koskea pyykkikoneeseen.
Stana prkele ttu!
Eli huono provo. Mihin tietysti palstan mammojen keskiverto ääöön ollessa mitä on, monet lankesivat.
Jos tuo aloitus on oikeasti totta, sehän on ollut selvästi jo huostaanoton syy. Jos ei isä anna pestä edes sukkia, on siellä kotona varmaan psykopaatti-isä. Pitäisköhän sun miehes käydä jossain terapiassa, jos hän voi pahoin kun teini-ikäiset lapset syövät " turhaan " liikaa, josta tulee vain paljon kakkaa. Tiedän myös erään isän joka on hyvinvoiville omille lapsilleen kateellinen. Aina jaksaa jankuttaa sitä sota-ajan jälkeistä ankeutta. Lapsilta kaikki kiva maksava kielletty. Rahaa on ja hienot kodit ja kesäpaikat, ruokaa sisäpaistista ja kaikki maailman hedelmät. Hän on minulle hyvin tuttu ex- appiukkoni. Myöhemmin kyllä pyyteli anteeksi puheitaan ja sanoi että te nuoret olette viisaampia, iloisempia ja lapset suloisia.