Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi kerralla, kun menen päivystykseen hakemaan saikkua, ovella jo huudan :MINÄ MINÄ. Huomatkaa MINÄ MINÄ MINÄ. Näkeekö lasikopissa juoruilijat, MINÄ TULEN.
Jokaista ohikulkevaa revin hameenhelmasta, että MILLOIN MINÄ PÄÄSEN LÄÄKÄRILLE, MINÄ MINÄ.
Kovaan ääneen siunailen, että KATTOKAA, KUN NE TUOSSA TAAS LÖNTYSTÄÄ JA NAURAAKIN MEILLE POTILAILLE.
Uskon, että saan hoitoa nopeaa.
Martyroiva hoitaja yrittää olla vitsikäs. Hoitajissakin on kuitenkin mustia lampaita. Hoitajan tyttärentyttärenä ja tyttärenä olen kunnioittanut aikaisemmin hoitajia suuresti. Kaikki hoitajat eivät kuitenkaan ole ammattitaitoisia, asiallisesti käyttäytyviä tms. Sain kokea sen katkerasti, kun kohdallani tapahtui hoitovirhe. Hoitaja annosteli vahingossa moninkertaisen määrän lääkettä kuin oli tarkoitus. Tämä virhe on aiheuttanut minulle valtavasti kipuja, pysyvää haittaa ja myös runsaasti ylimääräisiä sairaalakuluja. Sain tästä virheestä korvauksia, mutta mikään ei korvaa terveyttä eikä palauta täysin ennalleen luottamustani terveydenhuoltoon. Kyseistä hoitovirhettä yritettiin nimittäin peitellä kaikin keinoin. Virheen ymmärrän, valehtelua jne. en.
Minä olen kuule kaukana hoitajasta :D Mutta tämä ketju on ollut niin hauska, että voin kuvitella, kun aaveemammat istuu päivystyksessä kiekumassa vuorotellen, että minä minä, haluan petipaikan, haluan petipaikalta pois, minä minä haluan yksityispetin ja en ketään samaan siipeen ja minä minä haluan heti lääkärin :D
Hieno ketju, suunnattomasti hupia. Lisää tällaisia tylsiin iltoihin :D
Onhan se hauskaa lukea epäasiallisesta asiakaspalvelusta ja huonosta kohtelusta. Halvat huvit sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja lääkärit vitsailevat siellä, koska työ on oikeasti henkisesti raskasta. Jos ottaisivat joka potilaan henkilökohtaisesti, niin kävisi työ liian raskaaksi. Kyllä sieltä saa hoitoa viimeistään jos meinaa kuolla. Suomessa kylläkin kuolee luvattoman paljon porukkaa arvauskeskuksissa.
Sitten on väärässä työssä.
Kaikessa työssä jopa teknillistä osaamista tärkeämpää on se että sopiiko ihminen siihen henkilönä. Äärettömän moni hoitaja ja lääkäri ei ole kykenevä työhönsä.
Rankasta duunista positiivisella asenteella ja huumorilla selviävä väärässä duunissa? Höpö höpö. Sä olet varmaan työpaikkasi ilopilleri: ryppy otsassa kierrät kieltämässä nauramisen työkavereilta xD
Kyllä se oli ihana tilanne, kun olimme anopin kanssa katsomassa yllättävään sairaskohtaukseen menehtynyttä appiukkoa. Hoitajat mm. naureskelivat ja heittivät vitsiä. Todella epäkunnioittavaa ja vain lisäsi anopin valtavaa ahdistusta. Voitte selitellä ja puolustella omaa käytöstänne, mutta äärimmäisen itsekästä, typerää ja loukkaavaa se on silti. Tuollaisen "huumorin" tulisi rajoittua tilanteisiin, joissa ei ole potilaita tai heidän omaisiaan paikalla.
Elämä jatkuu muilla. Viime viikonloppuna olin hautajaisissa, joissa myös ihmiset nauroivat. Se on merkki siitä, että elämä jatkuu ympärillä ja muilla.
Ei tarvitse olla silti epäkunnioittava muita kohtaan. Tuolla argumentillahan voi tehdä mitä tahansa eikä millään ole mitään väliä. Kaikissa hautajaisissa ei naureta. Sekin on omaisten oma asia. Jotkut voivat esimerkiksi loukkaantua nauramisesta. Miksi et kykene ymmärtämään tätä?
Hautajaisissa kyllä ne omaiset alkaa hymyilemään jossain vaiheessa ja naureskelemaankin. Omituista minusta olisi, jos omaiset loukkaantuu siitä, jos vieraat hymyilee
Eivät kaikki todellakaan ala. Minusta on omituista, että sinä sanelet, kuinka surevien ihmisten pitäisi surra. Sure sinä kuinka haluat. Suurimassa osassa hautajaisia ei kuitenkaan vitsailla ja naureskella.
Ei tästä kannata tapella toki. Mutta olen jo sen verran vanha, että hautajaisia on tullut käytyä ihan turhankin paljon. Ja kyllä itse ainakin olen kokenut ja nähnyt, että se muistelu ja jutuille nauraminen on hyväksi ja antaa tunteen, että elämä jatkuu. Oikeastaan en ole ollut yksissäkään hautajaisissa, missä oltaisiin oltu itku kurkussa loppuun asti ja pää kumarassa.
Minusta se on hienoa, että ihmiset osaavat surunkin keskellä muistella hymyillen asioita ja jopa sukulaisia nähdessään muistella muitakin kivoja asioita ja jopa jutella mukaviakin juttuja. En ole koskaan nähnyt lesken siitä pahastuvan.
Ja olen sentään haudannut vanhempani ja suuressa suvussamme on ehtinyt olla lukemattomia hautajaisia elämäni aikana.
Edelleen: jos olisit vanha ja paljon kokenut, ymmärtäisit (tai ainakin sinun pitäisi ymmärtää), että ihmiset surevat eri tavoilla. Sinä haluat surra noin ja se on ok. Et kuitenkaan ottanut huomioon, että hautajaisissa on kulunut menehtymisestä jo yleensä jonkin verran aikaa. Silloin saattaakin pystyä nauramaan hauskoille muistoille tms. Meidän tapauksessamme apen kuolema oli tapahtunut aivan hetki sitten. Tällaisessa tapauksessa ei ole todellakaan liikaa vaadittu, että hoitohenkilökunta käyttäytyy edes asiallisesti.
Jos ne siellä käytävällä ei tienneet, että siinä huoneessa on joku kuollut.Mistäs sen tietää. Minä en vain periaatteessa ymmärrä tuollaista joka asiasta kiihtymistä ja vauhkoamista ja epäkohtien etsimistä. Luulisi omaisen kuolessa olevan muuta mielessä, kuin kuunnella hoitajien juttuja ja vauhkota niistä ja itkeä loukkaantumista vielä vuosikausia sen jälkeen
Tiesivät kyllä. Ei tuossa kuule tarvinnut paljon epäkohtia etsiä. Jutut olivat sen verran törkeitä, että jäivät mieleen valitettavasti hyvin. Eikä tapauksesta ole todellakaan vuosikausia. Miksi keksit omiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiapukurssilla neuvottiin, että jos tulee vaikka liikenneonnettomuuden jälkeiseen tilanteeseen, ensin tsekataan hiljaiset loukkaantuneet, valittajat sitten sen jälkeen.
Onpas ollut tosi "hyvä" kouluttaja.
Kyllä, on hyvä. Valittajan sydän lyö ja ilmaa tulee keuhkoihin. Joten hän pysyy elossa sen aikaa, kun hiljaa olevan hengitystä avataan tai jopa annetaan elvytystä.
Intubaatio ja oxycont iv 0,3 mg/kg otetaan tarkkailuun koska metelöi. T. päivystyksen vs. lääkäri
Mihin tarkkailuun ja miksi?
Ilm kirjoittaja joku joka antaa Oxycontinia iv (= on tbl) suoneen ja ilmeisesti ambuttaa palkeella intuboinnin jälkeen. Huono tsoukki.
:D Ihan liuoksena on oxycontia myös. Huumori ei ole ikinä pahasta...
Ei, mutta ammattitaidottomuus on. Oxycontinia on toki oraaliliuoksena mut sitä ei anneta iv kuten mainitsit - ohiksena taas 😃
Ohi aiheen mutta aiheessa... Oxycontia on saatava injektiona ja ivnä voidaan laittaa menemään. :Hymiö
Tarkoittanet oksikodonin i.v.-muotoa. Oxycontin kauppanimi ja on p.o.-lääke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja lääkärit vitsailevat siellä, koska työ on oikeasti henkisesti raskasta. Jos ottaisivat joka potilaan henkilökohtaisesti, niin kävisi työ liian raskaaksi. Kyllä sieltä saa hoitoa viimeistään jos meinaa kuolla. Suomessa kylläkin kuolee luvattoman paljon porukkaa arvauskeskuksissa.
Sitten on väärässä työssä.
Kaikessa työssä jopa teknillistä osaamista tärkeämpää on se että sopiiko ihminen siihen henkilönä. Äärettömän moni hoitaja ja lääkäri ei ole kykenevä työhönsä.
Rankasta duunista positiivisella asenteella ja huumorilla selviävä väärässä duunissa? Höpö höpö. Sä olet varmaan työpaikkasi ilopilleri: ryppy otsassa kierrät kieltämässä nauramisen työkavereilta xD
Kyllä se oli ihana tilanne, kun olimme anopin kanssa katsomassa yllättävään sairaskohtaukseen menehtynyttä appiukkoa. Hoitajat mm. naureskelivat ja heittivät vitsiä. Todella epäkunnioittavaa ja vain lisäsi anopin valtavaa ahdistusta. Voitte selitellä ja puolustella omaa käytöstänne, mutta äärimmäisen itsekästä, typerää ja loukkaavaa se on silti. Tuollaisen "huumorin" tulisi rajoittua tilanteisiin, joissa ei ole potilaita tai heidän omaisiaan paikalla.
Elämä jatkuu muilla. Viime viikonloppuna olin hautajaisissa, joissa myös ihmiset nauroivat. Se on merkki siitä, että elämä jatkuu ympärillä ja muilla.
Ei tarvitse olla silti epäkunnioittava muita kohtaan. Tuolla argumentillahan voi tehdä mitä tahansa eikä millään ole mitään väliä. Kaikissa hautajaisissa ei naureta. Sekin on omaisten oma asia. Jotkut voivat esimerkiksi loukkaantua nauramisesta. Miksi et kykene ymmärtämään tätä?
Hautajaisissa kyllä ne omaiset alkaa hymyilemään jossain vaiheessa ja naureskelemaankin. Omituista minusta olisi, jos omaiset loukkaantuu siitä, jos vieraat hymyilee
Meinaatko, että hauska kun siitäkin vihdoin päästiin ja perintökin on tulossa?
Kun muistelen niitä hautajaisia, joissa olen ollut, niin ei niissä hirveästi ole naurettu eikä läppää heitetty.
Eniten ehkä diakonissan hautajaisissa, missä oli läsnä seurakunnan väkeä. Ehkä siksi, että uskovaiset ajattelevat pääsevänsä kuoltuaan parempaan paikkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti nämä ei edes olleet Meikussa vaan Haartmanissa.
Sori, niin muuten taisi ollakin. Meilahdessa sijaitseva päivystyspoliklinikka, mutta Haartmanin sairaalahan se taitaa olla nimeltään.
Jos haluaa Haartmannissa löytää henkilökuntaa, niin kiertäkää murkan taakse, korvapolia vastapäätä, siellä seisoo useita henkilökuntaan kuuluvia tupakalla. Paras mitä itse olen kerralla laskenut oli 12!
Siinä on vieläpä selkeät tupakointikieltokyltit, jonka edessä maleksivat, savuttomassa työpaikassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja lääkärit vitsailevat siellä, koska työ on oikeasti henkisesti raskasta. Jos ottaisivat joka potilaan henkilökohtaisesti, niin kävisi työ liian raskaaksi. Kyllä sieltä saa hoitoa viimeistään jos meinaa kuolla. Suomessa kylläkin kuolee luvattoman paljon porukkaa arvauskeskuksissa.
Sitten on väärässä työssä.
Kaikessa työssä jopa teknillistä osaamista tärkeämpää on se että sopiiko ihminen siihen henkilönä. Äärettömän moni hoitaja ja lääkäri ei ole kykenevä työhönsä.
Rankasta duunista positiivisella asenteella ja huumorilla selviävä väärässä duunissa? Höpö höpö. Sä olet varmaan työpaikkasi ilopilleri: ryppy otsassa kierrät kieltämässä nauramisen työkavereilta xD
Kyllä se oli ihana tilanne, kun olimme anopin kanssa katsomassa yllättävään sairaskohtaukseen menehtynyttä appiukkoa. Hoitajat mm. naureskelivat ja heittivät vitsiä. Todella epäkunnioittavaa ja vain lisäsi anopin valtavaa ahdistusta. Voitte selitellä ja puolustella omaa käytöstänne, mutta äärimmäisen itsekästä, typerää ja loukkaavaa se on silti. Tuollaisen "huumorin" tulisi rajoittua tilanteisiin, joissa ei ole potilaita tai heidän omaisiaan paikalla.
Elämä jatkuu muilla. Viime viikonloppuna olin hautajaisissa, joissa myös ihmiset nauroivat. Se on merkki siitä, että elämä jatkuu ympärillä ja muilla.
Ei tarvitse olla silti epäkunnioittava muita kohtaan. Tuolla argumentillahan voi tehdä mitä tahansa eikä millään ole mitään väliä. Kaikissa hautajaisissa ei naureta. Sekin on omaisten oma asia. Jotkut voivat esimerkiksi loukkaantua nauramisesta. Miksi et kykene ymmärtämään tätä?
Hautajaisissa kyllä ne omaiset alkaa hymyilemään jossain vaiheessa ja naureskelemaankin. Omituista minusta olisi, jos omaiset loukkaantuu siitä, jos vieraat hymyilee
Meinaatko, että hauska kun siitäkin vihdoin päästiin ja perintökin on tulossa?
Kun muistelen niitä hautajaisia, joissa olen ollut, niin ei niissä hirveästi ole naurettu eikä läppää heitetty.
Eniten ehkä diakonissan hautajaisissa, missä oli läsnä seurakunnan väkeä. Ehkä siksi, että uskovaiset ajattelevat pääsevänsä kuoltuaan parempaan paikkaan?
Tai sitten kyse on vaan kulttuurierosta. Itä-Suomessa voi hautajaisissakin olla hauskaa, Länsi-Suomessa taas pönötetään ja ainoa sallittu keskustelunaihe on leivonnaiset, joita pitää olla 20 eri laatua. Vähemmästäkin itkee.
Kannattaa muistaa, että vaikka itselle päivystyksessä käyminen on harvinaista ja silloin olettaa pääsevänsä nopeasti vastaanotolle, lääkäreille ja muulle henkilökunnalle tämä on arkipäivää. Ei kukaan pysty elämään jatkuvassa stressissä ja kiireessä, siksi lääkäreilläkin on ihan oikeus käydä syömässä ja hoitajat saavat vitsailla. Se on kuitenkin heidän työpaikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taannoin soitettiin häkeen kun lapsi pyörtyi. Sieltä laittoivat ampparin tulemaan ja ensihoitajat oli ihan huippuja lapsen kanssa. Hätä oli jo ns ohi mutta veivät lapsen kuitenkin päivystykseen tutkimuksiin. Lapsi pääsi heti käyriin ja verikokeet otettiin siinä samassa huoneessa. Lääkäri tutki kun tulokset oli valmiita. Ei voi moittia Joensuun keskussairaalaa lasten kohtelussa. Ei myöskään aikuisen minkä miehellä on kokemusta.
Lapsi tarvitsi jälkeenpäin vielä lisätutkimuksia, kaikki muutaman viikon sisään saatiin järjestettyä vaikka kyse aika isoista tutkimuksista.
Lapsella paljastui sitten eräs sairaus, me ei oikein osattu edes odottaa kun luulimme sitä ihan tavalliseksi pyörtymiseksi. Onneksi ampparihenkilöstö ja päivystyksen väki oli viisaampia.
Amppari!? Mitä emätintä?
? En monestakaan syystä kirjoittanut ihan kaikkea tuohon. Häkeen soitettiin ihan syystä. Yleensä pyörtymisen takia ei soiteta häkeen, tähän liittyi muutakin ja lapsi on suht pieni.
Hoitohenkilökunnasta ja huumorista. Ystävääni tutkittiin sairaalassa. Hänellä oli sydämessä vikaa. Tutkimusten perusteella diagnosoitiin, että siellä olisi syöpäkasvain. Lääkäri kertoa töksäytti diagnoosin ystävälleni seuraavasti: Sydänsyöpä. Ei tiedetä, kuinka hoidetaan. Ystäväni alkoi itkeä järkytyksestä. Lääkäri kevensi tunnelmaa vitsillä: Noh, noh. Jokainen meistä kuolee vain kerran. Ei ollut kyllä sopivaa käytöstä. Diagnoosi oli muuten väärä. Virhediagnoosia ja muuta siihen liittyvää ei koskaan pyydetty ystävältäni anteeksi. Kyseistä supliikki-tohtoria ei enää sentään onneksi näkynyt ystäväni huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksen hoitajat näkevät paljon vakavastikin sairaita ja loukkaantuneita potilaita. Sinun miehesi ei ollut sellainen, joten miksi heidän olisi pitänyt olla kuin hautajaisissa? Viittaan siihen että paheksuit hoitajien ”läpänheittoa”. Tuo työ on rankkaa, pakko sitäkin on jollain keventää.
Hoitajilla ja lääkäreillä on oikeus ruokataukoon ja usein siitä kuka menee ensin on pakko keskustella ennen sitä taukoa. Ambulanssilla saapuva potilas ei automaattisesti mene jonon ohi mikäli on todettu jo että ei ole hengenhätä kuten miehelläsi ei ollut.
Töissä ei heitetä läppää. Siellä tehdään TYÖTÄ!
Kyllä töissä pitää voida heittää läppää. Onpa omituinen näkemys sulla.
Onko ok, jos oot saanut isot veromätkyt,meet verotoimistoon selvittämään asiaa ja virkailijat alkaa naureskella ja heittää läppää? Että kyllähän sokea Reettakin luulis näkevän, ettei tuo tyyppi ole maksanut tarpeeksi vielä noista tienesteistä.
Ja jos suutut ja alat huutaa, niin sua ei oteta tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että vaikka itselle päivystyksessä käyminen on harvinaista ja silloin olettaa pääsevänsä nopeasti vastaanotolle, lääkäreille ja muulle henkilökunnalle tämä on arkipäivää. Ei kukaan pysty elämään jatkuvassa stressissä ja kiireessä, siksi lääkäreilläkin on ihan oikeus käydä syömässä ja hoitajat saavat vitsailla. Se on kuitenkin heidän työpaikkansa.
Saavat vitsailla mutta eivät potilaiden tai omaisten kuullen elleivät potilaat tai omaiset esim. itse yrittää keventää tilanetta. Vaikka se on kuinka hoitohenkilökunnan työpaikka potilaan oikeus saada laadukasta hoitoa menee vitsailun edelle. Jos minä haluan kuulla vitsejä, menen stand up -show'hun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että vaikka itselle päivystyksessä käyminen on harvinaista ja silloin olettaa pääsevänsä nopeasti vastaanotolle, lääkäreille ja muulle henkilökunnalle tämä on arkipäivää. Ei kukaan pysty elämään jatkuvassa stressissä ja kiireessä, siksi lääkäreilläkin on ihan oikeus käydä syömässä ja hoitajat saavat vitsailla. Se on kuitenkin heidän työpaikkansa.
Saavat vitsailla mutta eivät potilaiden tai omaisten kuullen elleivät potilaat tai omaiset esim. itse yrittää keventää tilanetta. Vaikka se on kuinka hoitohenkilökunnan työpaikka potilaan oikeus saada laadukasta hoitoa menee vitsailun edelle. Jos minä haluan kuulla vitsejä, menen stand up -show'hun.
Olin itse leikkauksessa, jota pelkäsin. Yritin vielä keskustella lääkärin kanssa leikkauspöydällä isosta huolestani ennen nukutusta. Lääkäri ei kuunnellut minua ollenkaan vaan vitsaili kevyesti. Yritin toistaa asian, mutta tohtori keskeytti. Jos lääkäri olisi kuunnellut minua, en olisi saanut leikkauksen jälkeen isoa komplikaatiota. Sain kyllä anteeksipyynnön mutta eihän se tapahtunutta. Kyseinen lääkäri olisi voinut todellakin säästää vitsinsä sopivampaan tilanteeseen.
Nämä argumentit siitä, että vitsailu on oikeutettua, koska työssä jaksaminen, ovat typeriä.
Kiireisiä ovat. Hoitotyö niin raskasta että moni ei täällä sitä ymmärrä eikä monesta olisi tekemäänkään.
Supistetaan kirjoitti:
Kiireisiä ovat. Hoitotyö niin raskasta että moni ei täällä sitä ymmärrä eikä monesta olisi tekemäänkään.
Hoitotyössä on monia epäkohtia, joista pitää voida puhua.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että vaikka itselle päivystyksessä käyminen on harvinaista ja silloin olettaa pääsevänsä nopeasti vastaanotolle, lääkäreille ja muulle henkilökunnalle tämä on arkipäivää. Ei kukaan pysty elämään jatkuvassa stressissä ja kiireessä, siksi lääkäreilläkin on ihan oikeus käydä syömässä ja hoitajat saavat vitsailla. Se on kuitenkin heidän työpaikkansa.
Hoitajilla pitää olla tilannetajua, vitsailla suljettujen ovien takana. Ammatinvalintakysymys. On tuhansia muitakin ammatteja joissa voi heittää roisia läppää, mutta jos ei sen verran tajua että kuolleen oven takana ei heitetä härkejä juttuja ja räkätetä päälle niin on väärällä alalla.
Eikä helvettis soikoon kailoteta siellä odotushuoneessa että onko ne ulosteet nyt kuitenkin olleet sitten ihan normaalit vai onko teillä yhä sitä ripulia sitten? Tämäkin asia vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Supistetaan kirjoitti:
Kiireisiä ovat. Hoitotyö niin raskasta että moni ei täällä sitä ymmärrä eikä monesta olisi tekemäänkään.
Hoitotyössä on monia epäkohtia, joista pitää voida puhua.
Epäkohtiin ei valitettavasti puututa kitisemällä, tulos on usein päinvastainen. Siinäkin mielessä tämä ketju on erittäin surullinen.
Isoissa kaupungeissa on monta muutakin, jolla tosi paha olo. Ammattilaiset kyllä laittavat tärkeysjärjestykseen. Miten teille kävi? No niin, hengissä ollaan eikö?
Jos ne siellä käytävällä ei tienneet, että siinä huoneessa on joku kuollut.Mistäs sen tietää. Minä en vain periaatteessa ymmärrä tuollaista joka asiasta kiihtymistä ja vauhkoamista ja epäkohtien etsimistä. Luulisi omaisen kuolessa olevan muuta mielessä, kuin kuunnella hoitajien juttuja ja vauhkota niistä ja itkeä loukkaantumista vielä vuosikausia sen jälkeen