Lapsi paheksuu kohtuullista alkoholin käyttöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttö on osa normaalia elämää, siitä ei pääse mihinkään. Jos lapsi ahdistuu siitä, että vanhemmat juovat joskus ruuan kanssa lasin viiniä, ja saunan jälkeen oluen tai siiderin, ei ongelma silloin ole vanhempien alkoholinkäytössä. Ongelma on silloin lapsen päässä. Lapsen kanssa tulisi käsitellä asiaa keskustelemalla, pohtia mistä tunne johtuu, ja mitä sille voisi tehdä. Lasta pitäisi opettaa käsittelemään negatiivisia tunteitaan.

Tiedän kyllä hyvin mitä se on, kun lapsena ahdistaa. Muistan vieläkin ne unettomat yöt jotka makasin sängyssä ahdistuneena siitä, että Jumala heittää ihmisiä helvettiin. Mistä voi tietää kuka on tarpeeksi uskovainen, ettei helvettiin joudu? Voi kunpa olisinkin voinut puhua asiasta jonkun kanssa, käsitellä pelon, ettei olisi tarvinut turhaan kokea niin vahvaa ahdistusta. Meillä vaan ei voinut tälläisistä puhua. Ei voinut puhua siitäkään, kun jossain vakuutusyhtiön mainoksessa laulettiin että aja hiljaa, isi nyt vaan. Minä käsitin sen niin, että isit ajavat aina kovaa ja joutuvat onnettomuuksiin ja kuolevat, ja pelkäsin aina kun isä oli auton ratissa. Lapsilla on täysin turhia ja tarpeettomia pelkoja, kun eivät vielä ymmärrä asioita riittävästi. Ei niiden pelkojen mukaan pidä elää, ne pitää käsitellä rakentavasti lapsen kanssa.

Alkoholinkäyttö voi olla osa normaalia elämää tai sitten ei. Hyvin pärjää ilmankin ja voi yhtä lailla elää ihan normaalia elämää.

Ei kai tässä kukaan ole väittänyt, että sen on pakko olla osa normaalia elämää. Suurimmalle osalle ihmisistä se nyt vaan on. Pääpointti lienee siinä, että mikäli alkoholinkäyttö on ihan oikeasti järkevää ja kohtuullista, ettei lapsella ole mitään todellista syytä ahdistua siitä, tulee tuo ahdistus käsitellä muulla tavalla kuin tekemällä niinkuin lapsi haluaa. Lapsi saa sitten aikuisena ihan itse päättää, mikä hänen elämäänsä kuuluu ja mikä ei, mutta vanhempiensa puolesta hän ei voi sitä tehdä. Sukulaisperheen lapsi ahdistui ihan valtavasti kun hänelle sanottiin ei. Herkkä lapsi ja koki heti tehneensä väärin ja pahasti. Pakko se asia oli hänen kanssaan käsitellä, eikä vain todeta, että koskaan ei enää sanota lapselle ei..

"Lapsi saa sitten aikuisena päättää, mikä hänen elämäänsä kuuluu ja mikä ei".  Ai että, kerrankin joku puhuu rehellisesti kenen tarpeet menee perheessä edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Kyllä, monet vanhemmat ovat rasittavan epäkypsiä ja miettivät lähinnä itseään. Heidän lapsiaan käy sääliksi.

Kyllä tuo mustavalkoisuus maailmankuvassa on

isompi ongelma kasvatuksellisesti kuin se kahden alkoholi-annoksen käyttäminen viikossa.

Vieläkään et ymmärrä ettei kyse ole siitä paljonko sitä alkoholia käytät vaan se että se ahdistaa lastasi ja hän pyytää sinulta voitko olla käyttämättä päihteitä hänen seurassaan, mutta sinä et voi, koska se alkoholi on tärkeämpää kuin lapsesi toiveet ja tunteet.

En ole se, jota on yllä lainattu.

Ei, en vieläkään ymmärrä.

Alkoholin määrä suhteessa sen nauttijaan kyllä on ratkaiseva tekijä!

AV-palstan moralistit ovat yrittämässä Suomesta alkoholitonta ja varmasti myös savuton kansakuntaa, kun näitä superhurskaita kommentteja lukee.

Kyllä sen lapsen edessä voi ottaa lasin tai kolme, kunhan ei ole örveltäjä.

Jos örvellät kahden pikkulasillisen jälkeen, kannattaa olla ilman. Tai opetella sietokykyä.

On ihan eri asia juoda pullo viiniä kuin muutama lasillinen olettaen, ettei viinilasia kaadeta täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Kyllä, monet vanhemmat ovat rasittavan epäkypsiä ja miettivät lähinnä itseään. Heidän lapsiaan käy sääliksi.

Kyllä tuo mustavalkoisuus maailmankuvassa on

isompi ongelma kasvatuksellisesti kuin se kahden alkoholi-annoksen käyttäminen viikossa.

Vieläkään et ymmärrä ettei kyse ole siitä paljonko sitä alkoholia käytät vaan se että se ahdistaa lastasi ja hän pyytää sinulta voitko olla käyttämättä päihteitä hänen seurassaan, mutta sinä et voi, koska se alkoholi on tärkeämpää kuin lapsesi toiveet ja tunteet.

En ole se, jota on yllä lainattu.

Ei, en vieläkään ymmärrä.

Alkoholin määrä suhteessa sen nauttijaan kyllä on ratkaiseva tekijä!

AV-palstan moralistit ovat yrittämässä Suomesta alkoholitonta ja varmasti myös savuton kansakuntaa, kun näitä superhurskaita kommentteja lukee.

Kyllä sen lapsen edessä voi ottaa lasin tai kolme, kunhan ei ole örveltäjä.

Jos örvellät kahden pikkulasillisen jälkeen, kannattaa olla ilman. Tai opetella sietokykyä.

On ihan eri asia juoda pullo viiniä kuin muutama lasillinen olettaen, ettei viinilasia kaadeta täyteen.

Eiköhän suurin osa ap:n ajattelutapaa ihmettelevistä ole niitä ihan oikeita kohtuukäyttäjiä. Sellaisia, jotka osaavat välillä laittaa sen korkin myös kiinni ilman suuria vaikeuksia. Varsinkin, jos sitä toivoo oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Kyllä, monet vanhemmat ovat rasittavan epäkypsiä ja miettivät lähinnä itseään. Heidän lapsiaan käy sääliksi.

Kyllä tuo mustavalkoisuus maailmankuvassa on

isompi ongelma kasvatuksellisesti kuin se kahden alkoholi-annoksen käyttäminen viikossa.

Vieläkään et ymmärrä ettei kyse ole siitä paljonko sitä alkoholia käytät vaan se että se ahdistaa lastasi ja hän pyytää sinulta voitko olla käyttämättä päihteitä hänen seurassaan, mutta sinä et voi, koska se alkoholi on tärkeämpää kuin lapsesi toiveet ja tunteet.

En ole se, jota on yllä lainattu.

Ei, en vieläkään ymmärrä.

Alkoholin määrä suhteessa sen nauttijaan kyllä on ratkaiseva tekijä!

AV-palstan moralistit ovat yrittämässä Suomesta alkoholitonta ja varmasti myös savuton kansakuntaa, kun näitä superhurskaita kommentteja lukee.

Kyllä sen lapsen edessä voi ottaa lasin tai kolme, kunhan ei ole örveltäjä.

Jos örvellät kahden pikkulasillisen jälkeen, kannattaa olla ilman. Tai opetella sietokykyä.

On ihan eri asia juoda pullo viiniä kuin muutama lasillinen olettaen, ettei viinilasia kaadeta täyteen.

Eiköhän suurin osa ap:n ajattelutapaa ihmettelevistä ole niitä ihan oikeita kohtuukäyttäjiä. Sellaisia, jotka osaavat välillä laittaa sen korkin myös kiinni ilman suuria vaikeuksia. Varsinkin, jos sitä toivoo oma lapsi.

En ihmettele ap:n ajattelutapaa.

Joku tuolla kirjoitti saaden suurenmoiset alapeukutukset mainitessan, ettei lapsi määrää vanhempiensa tekemistä.

Ja näin se kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Kyllä, monet vanhemmat ovat rasittavan epäkypsiä ja miettivät lähinnä itseään. Heidän lapsiaan käy sääliksi.

Kyllä tuo mustavalkoisuus maailmankuvassa on

isompi ongelma kasvatuksellisesti kuin se kahden alkoholi-annoksen käyttäminen viikossa.

Vieläkään et ymmärrä ettei kyse ole siitä paljonko sitä alkoholia käytät vaan se että se ahdistaa lastasi ja hän pyytää sinulta voitko olla käyttämättä päihteitä hänen seurassaan, mutta sinä et voi, koska se alkoholi on tärkeämpää kuin lapsesi toiveet ja tunteet.

En ole se, jota on yllä lainattu.

Ei, en vieläkään ymmärrä.

Alkoholin määrä suhteessa sen nauttijaan kyllä on ratkaiseva tekijä!

AV-palstan moralistit ovat yrittämässä Suomesta alkoholitonta ja varmasti myös savuton kansakuntaa, kun näitä superhurskaita kommentteja lukee.

Kyllä sen lapsen edessä voi ottaa lasin tai kolme, kunhan ei ole örveltäjä.

Jos örvellät kahden pikkulasillisen jälkeen, kannattaa olla ilman. Tai opetella sietokykyä.

On ihan eri asia juoda pullo viiniä kuin muutama lasillinen olettaen, ettei viinilasia kaadeta täyteen.

Eiköhän suurin osa ap:n ajattelutapaa ihmettelevistä ole niitä ihan oikeita kohtuukäyttäjiä. Sellaisia, jotka osaavat välillä laittaa sen korkin myös kiinni ilman suuria vaikeuksia. Varsinkin, jos sitä toivoo oma lapsi.

En ihmettele ap:n ajattelutapaa.

Joku tuolla kirjoitti saaden suurenmoiset alapeukutukset mainitessan, ettei lapsi määrää vanhempiensa tekemistä.

Ja näin se kyllä on.

Jos ihminen jättää lapsensa kokemukset täysin huomiotta, niin hän ei sovellu vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä alkoholistin selittelyä.

Ei ole. Alkoholismi eri asia kuin kohtuukäyttö. Olen nähnyt alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä alkoholistin selittelyä.

Ei ole. Alkoholismi eri asia kuin kohtuukäyttö. Olen nähnyt alkoholisteja.

Jollei ihminen pysty lopettamaan alkoholinkäyttöään muiden siitä huolestuessa, niin hänellä on alkoholiongelma. Ei tarvitse juoda joka hetki ollakseen alkoholisti. Henkinen riippuvuus alkoholista on se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tälle Suomen viinapakkomielteelle. Juhlia ei voi ilman viinaa, rentoutua ei voi ilman viinaa, "nollata" ei voi ilman viinaa, viihteellä ei käydä ilman viinaa, illallisen kuuluu viini, saunaan kuuluu kalja, synttäreillä vedetään pää täyteen, vappuna vedetään pää täyteen, juhannuksena vedetään pää täyteen, uutena vuotena vedetään pää täyteen ja alkumalja on aina oltava alkoholia. Häistä en edes aloita. 

Fakta on se, että ihmisen - erityisesti naisen - käytös muuttuu jo ensimmäisestä annoksesta. Naiset alkaa kihertämään ja hihittelemään kaikelle typerälle ja miehet alkaa sössöttämään sekä viljelemään loistavia vitsejä. Se että sinä alkoholin "kohtuukäyttäjänä" et tätä huomaa ei tarkoita etteikö muut huomaisi.

Jos et tosissaan kykene olemaan ilman lasillistakaan lapsesi seurassa niin hae apua.  

Kyllä jollain nyt on pakkomielle. Sinulla.

En tiedä millaisessa seurassa yleensä liikut, mutta yllä kirjoittamasi ei kuvaa ainakaan minun todellisuuttani.

Ylipäänsä olisi suositeltavaa, että jos alkaa tuntua että koko Suomi on pakkomielteinen, vilkaisisi sittenkin peiliin. Todennäköisempää siinä vaiheessa on, että häiriö on ihan pääsi sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä alkoholistin selittelyä.

Ei ole. Alkoholismi eri asia kuin kohtuukäyttö. Olen nähnyt alkoholisteja.

Jollei ihminen pysty lopettamaan alkoholinkäyttöään muiden siitä huolestuessa, niin hänellä on alkoholiongelma. Ei tarvitse juoda joka hetki ollakseen alkoholisti. Henkinen riippuvuus alkoholista on se ongelma.

Eikö sillä ole mitään merkitystä kuka huolestuu, mistä ja millä perusteella? Jos mies huolestuu että hänen vaimonsa juo yhden drinkin tyttöjen illassa tai jos anoppi on sitä mieltä että nukkuvan taaperon ollessa taloudessa äiti ei saa juoda puolikasta saunaolutta, tai jos uskis-äiti ei halua että hänen 19-vuotias lapsensa juo ylioppilasjuhlien jatkoilla pisaraakaan, niin tuleeko näistä ihmisistä alkoholisteja jos valitsevat vastoin läheisen toivetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä alkoholistin selittelyä.

Ei ole. Alkoholismi eri asia kuin kohtuukäyttö. Olen nähnyt alkoholisteja.

Jollei ihminen pysty lopettamaan alkoholinkäyttöään muiden siitä huolestuessa, niin hänellä on alkoholiongelma. Ei tarvitse juoda joka hetki ollakseen alkoholisti. Henkinen riippuvuus alkoholista on se ongelma.

Eikö sillä ole mitään merkitystä kuka huolestuu, mistä ja millä perusteella? Jos mies huolestuu että hänen vaimonsa juo yhden drinkin tyttöjen illassa tai jos anoppi on sitä mieltä että nukkuvan taaperon ollessa taloudessa äiti ei saa juoda puolikasta saunaolutta, tai jos uskis-äiti ei halua että hänen 19-vuotias lapsensa juo ylioppilasjuhlien jatkoilla pisaraakaan, niin tuleeko näistä ihmisistä alkoholisteja jos valitsevat vastoin läheisen toivetta?

Jos  vaihtoehtona on yksi olut tai läheisen mielipaha, niin onhan se vähintään erikoista valita se olut. Yritän hakea analogian kamomillateestä joka niinikään sopii rentoutumiseen. Jos joku minun läheiseni pyytäisi, etten juo kamomillateetä illalla, niin lopettaisin juomisen heti. Ei tulisi minkäänlaista tarvetta edes lähteä puhumaan kohtuukäytöstä tai vedota omiin oikeuksiini että voisin hyvillä mielin siemailla sitä teetä. Toki tämä on huono analogia, koska kamomillatee ei ole yksi kansakuntamme suurimmista ongelmista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Kyllä, monet vanhemmat ovat rasittavan epäkypsiä ja miettivät lähinnä itseään. Heidän lapsiaan käy sääliksi.

Kyllä tuo mustavalkoisuus maailmankuvassa on

isompi ongelma kasvatuksellisesti kuin se kahden alkoholi-annoksen käyttäminen viikossa.

Vieläkään et ymmärrä ettei kyse ole siitä paljonko sitä alkoholia käytät vaan se että se ahdistaa lastasi ja hän pyytää sinulta voitko olla käyttämättä päihteitä hänen seurassaan, mutta sinä et voi, koska se alkoholi on tärkeämpää kuin lapsesi toiveet ja tunteet.

En ole se, jota on yllä lainattu.

Ei, en vieläkään ymmärrä.

Alkoholin määrä suhteessa sen nauttijaan kyllä on ratkaiseva tekijä!

AV-palstan moralistit ovat yrittämässä Suomesta alkoholitonta ja varmasti myös savuton kansakuntaa, kun näitä superhurskaita kommentteja lukee.

Kyllä sen lapsen edessä voi ottaa lasin tai kolme, kunhan ei ole örveltäjä.

Jos örvellät kahden pikkulasillisen jälkeen, kannattaa olla ilman. Tai opetella sietokykyä.

On ihan eri asia juoda pullo viiniä kuin muutama lasillinen olettaen, ettei viinilasia kaadeta täyteen.

Eiköhän suurin osa ap:n ajattelutapaa ihmettelevistä ole niitä ihan oikeita kohtuukäyttäjiä. Sellaisia, jotka osaavat välillä laittaa sen korkin myös kiinni ilman suuria vaikeuksia. Varsinkin, jos sitä toivoo oma lapsi.

En ihmettele ap:n ajattelutapaa.

Joku tuolla kirjoitti saaden suurenmoiset alapeukutukset mainitessan, ettei lapsi määrää vanhempiensa tekemistä.

Ja näin se kyllä on.

Jos ihminen jättää lapsensa kokemukset täysin huomiotta, niin hän ei sovellu vanhemmaksi.

Kuka tässä kirjoittelussa on jättänyt lapsensa kokemukset TÄYSIN huomiotta?

Hiusten halkomistahan tämä kommenttini on, mutta pakkohan se on reagoida, kun täyttää p---aa saa silmilleen.

--

Vanhemmaksi ei ilmeisesti myöskään sovellu ihminen, joka

-käy hysteerisesti salilla eikä ole läsnä lasten kanssa, koska sali on niin ihana, tai lenkkeilee iltakaudet, koska juokseminen on niin ihanaa, joten sama niille mukuloille

-kyttää lastensa läsnä ollessa jokaista suupalaa vaa´alla

-alkaa mahdollisesti kytätä pakkomielteisesti lastensakin syömistä

Jokainen tavallaaaaaaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä alkoholistin selittelyä.

Ei ole. Alkoholismi eri asia kuin kohtuukäyttö. Olen nähnyt alkoholisteja.

Jollei ihminen pysty lopettamaan alkoholinkäyttöään muiden siitä huolestuessa, niin hänellä on alkoholiongelma. Ei tarvitse juoda joka hetki ollakseen alkoholisti. Henkinen riippuvuus alkoholista on se ongelma.

Eikö sillä ole mitään merkitystä kuka huolestuu, mistä ja millä perusteella? Jos mies huolestuu että hänen vaimonsa juo yhden drinkin tyttöjen illassa tai jos anoppi on sitä mieltä että nukkuvan taaperon ollessa taloudessa äiti ei saa juoda puolikasta saunaolutta, tai jos uskis-äiti ei halua että hänen 19-vuotias lapsensa juo ylioppilasjuhlien jatkoilla pisaraakaan, niin tuleeko näistä ihmisistä alkoholisteja jos valitsevat vastoin läheisen toivetta?

Jos  vaihtoehtona on yksi olut tai läheisen mielipaha, niin onhan se vähintään erikoista valita se olut. Yritän hakea analogian kamomillateestä joka niinikään sopii rentoutumiseen. Jos joku minun läheiseni pyytäisi, etten juo kamomillateetä illalla, niin lopettaisin juomisen heti. Ei tulisi minkäänlaista tarvetta edes lähteä puhumaan kohtuukäytöstä tai vedota omiin oikeuksiini että voisin hyvillä mielin siemailla sitä teetä. Toki tämä on huono analogia, koska kamomillatee ei ole yksi kansakuntamme suurimmista ongelmista...

No minä en todellakaan lopettaisi iltateeni juomista vaan siksi että joku käskee. Vaikka se joku olisi mies tai oma lapsi. Tekeekö se minusta teeaddiktin? Vai voisiko olla, että jotkut ihmiset eivät hyppää tärkeidenkään läheistensä jokaisen oikun mukaan, ja se ei automaattisesti tarkoita mitään riippuvuutta tai sairautta vaan terveitä rajoja sille miten paljon antaa muiden omaa elämäänsä hallita?

-eri

Oletteko liian hauskoja kännissä, joka pelottaisi lapsukaista?

Onko lapsi kokenut jotain kielteistä alkoholia nauttineiden aikuisten kanssa. Puhukaa lapsen kanssa. On todella hienoa jos saa kotona oppia jo oikeaa kohtuu käyttöä.  Suomessa liikaa jo kieltoja sekä sääntöjä alkontuotteiden kohdalla. Pitäkää siellä kotona tunti viinatavara oppituntia. Kerrotte kuinka alkoholia nautitaan. 

Oikein nauttittuna ilo ja rentouttava tuote. Huonoin kokemukseni on Seurakunnan kesäsauna illasta. Vuosikymmeniä sain perheeni kanssa saunoa siellä ja päälle paistoimme makkaraa nuotiolla ja nautimme saunaoluet kera sen makkaran. Ihana muisto kesäillasta. Sitten kerran sattui alkoholia väärin käyttävä ihminen sinne ja mellasti seurauksella. Jokapuolella kyltit alkoholituotteet kielletty alueella. Surettaa, kun en voi sitä kesäillan oluttani kerranviikossa nauttia. Se makkarakin on jäänyt kokonaan. Saunominen myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.

Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.

Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.

Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)

Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.

Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?

Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?

Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..

Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.

Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?

Eli sinä pyörit miehesi pillin mukaan. Jos hän ei pidä jostain ajankäytöstäsi, lopetat sen pyynnöstä?

Jos miestäni ahdistaa joku asia mitä hänen seurassaan teen tai hänelle tulee siitä paha mieli, en tietenkään tarkoituksella tee sitä hänen seurassaan enää. Ihan normaalia toisten huomioimista?!

Juu eli jos miestä ahdistaa tai ärsyttää että katson vaikka hömppää televisiosta omassa kotonani niin se pitäisi lopettaa koska mies nyt tuntee näin?

Oikeasti olet noin yksinkertainen ihminen?

Olen eri, mutta tuo lainaamasi viesti oli kyllä ihan adekvaatti kysymys. Täällä on annettu ymmärtää, että jos ei anna muiden perheenjäsentensä yksiselitteisesti sanella omia tekemisiään niin ei välitä kyseisistä läheisistä pätkääkään ja/tai on riippuvainen siitä asiasta jonka suhteen kieltäytyi sitä läheistään tottelemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Kyllä, monet vanhemmat ovat rasittavan epäkypsiä ja miettivät lähinnä itseään. Heidän lapsiaan käy sääliksi.

Kyllä tuo mustavalkoisuus maailmankuvassa on

isompi ongelma kasvatuksellisesti kuin se kahden alkoholi-annoksen käyttäminen viikossa.

Vieläkään et ymmärrä ettei kyse ole siitä paljonko sitä alkoholia käytät vaan se että se ahdistaa lastasi ja hän pyytää sinulta voitko olla käyttämättä päihteitä hänen seurassaan, mutta sinä et voi, koska se alkoholi on tärkeämpää kuin lapsesi toiveet ja tunteet.

En ole se, jota on yllä lainattu.

Ei, en vieläkään ymmärrä.

Alkoholin määrä suhteessa sen nauttijaan kyllä on ratkaiseva tekijä!

AV-palstan moralistit ovat yrittämässä Suomesta alkoholitonta ja varmasti myös savuton kansakuntaa, kun näitä superhurskaita kommentteja lukee.

Kyllä sen lapsen edessä voi ottaa lasin tai kolme, kunhan ei ole örveltäjä.

Jos örvellät kahden pikkulasillisen jälkeen, kannattaa olla ilman. Tai opetella sietokykyä.

On ihan eri asia juoda pullo viiniä kuin muutama lasillinen olettaen, ettei viinilasia kaadeta täyteen.

Eiköhän suurin osa ap:n ajattelutapaa ihmettelevistä ole niitä ihan oikeita kohtuukäyttäjiä. Sellaisia, jotka osaavat välillä laittaa sen korkin myös kiinni ilman suuria vaikeuksia. Varsinkin, jos sitä toivoo oma lapsi.

En ihmettele ap:n ajattelutapaa.

Joku tuolla kirjoitti saaden suurenmoiset alapeukutukset mainitessan, ettei lapsi määrää vanhempiensa tekemistä.

Ja näin se kyllä on.

Jos ihminen jättää lapsensa kokemukset täysin huomiotta, niin hän ei sovellu vanhemmaksi.

Kuka tässä kirjoittelussa on jättänyt lapsensa kokemukset TÄYSIN huomiotta?

Hiusten halkomistahan tämä kommenttini on, mutta pakkohan se on reagoida, kun täyttää p---aa saa silmilleen.

--

Vanhemmaksi ei ilmeisesti myöskään sovellu ihminen, joka

-käy hysteerisesti salilla eikä ole läsnä lasten kanssa, koska sali on niin ihana, tai lenkkeilee iltakaudet, koska juokseminen on niin ihanaa, joten sama niille mukuloille

-kyttää lastensa läsnä ollessa jokaista suupalaa vaa´alla

-alkaa mahdollisesti kytätä pakkomielteisesti lastensakin syömistä

Jokainen tavallaaaaaaan!

Olet täysin oikeassa, mainitsemallasi tavalla pakkomielteiset ihmiset ovat myös huonoja roolimalleja lapsille, ihan samoin kuin alkoholiin riippuvuuden kehittäneet.

Riippuu paljon myös juomistiheydestä. Jos juotte joka ilta kohtuudella ne pari annosta, niin ei kovin tervettä sekään. Tai hyvin usein.

Onko jollain kokemusta siitä että isompi lapsi, joka jo vähän tietää tinnerin ja wc-ankan vaikutuksista alkaa tarkkailla vanhempien viihdekäyttöä? Meillä on aina käytetty noita aineita kohtuudella (korkeintaan pari nuuskausta sieraimiin tai wc-ankkaa suoraan pohjanmaan kautta lapsen läsnä ollessa enkä muulloinkiaan muutamaa enempää) mutta nyt 11-vuotias suuttuu tästä meille. Viikonloppuisinolen tuon verran juonut (mies myös) eikä asia kuulemma haittaa perheen toista lasta,13 vuotiasta. Ollaan keskusteltu mikä on kohtuullista ja ettei saa olla pöhnässä aineista olla jne. Mutta hän silti haluaa ettei ollenkaan juoda. Miten selitän kohtuukäytön, tuntuu että puolustelee? Pitääkö lopettaa vai käyttää kuten ennenkin ja näyttää , että käyttö on kohtuullista kuten aina ollut? Entä kun käydään vaikka tuttavilla ja sielläkin aikuiset juo kohtuudella? En voi ehkä kieltää sukulaisilta ja tuttavilta normaalia käyttöä vaikka viikon pituisella yhteisellä reissulla. Lapsi on herkkä ja miettii monia asioita. Hyvä kun kertoo meille asiasta mutta mitä tekisitte?

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain kokemusta siitä että isompi lapsi, joka jo vähän tietää tinnerin ja wc-ankan vaikutuksista alkaa tarkkailla vanhempien viihdekäyttöä? Meillä on aina käytetty noita aineita kohtuudella (korkeintaan pari nuuskausta sieraimiin tai wc-ankkaa suoraan pohjanmaan kautta lapsen läsnä ollessa enkä muulloinkiaan muutamaa enempää) mutta nyt 11-vuotias suuttuu tästä meille. Viikonloppuisinolen tuon verran juonut (mies myös) eikä asia kuulemma haittaa perheen toista lasta,13 vuotiasta. Ollaan keskusteltu mikä on kohtuullista ja ettei saa olla pöhnässä aineista olla jne. Mutta hän silti haluaa ettei ollenkaan juoda. Miten selitän kohtuukäytön, tuntuu että puolustelee? Pitääkö lopettaa vai käyttää kuten ennenkin ja näyttää , että käyttö on kohtuullista kuten aina ollut? Entä kun käydään vaikka tuttavilla ja sielläkin aikuiset juo kohtuudella? En voi ehkä kieltää sukulaisilta ja tuttavilta normaalia käyttöä vaikka viikon pituisella yhteisellä reissulla. Lapsi on herkkä ja miettii monia asioita. Hyvä kun kertoo meille asiasta mutta mitä tekisitte?

Meillä myös wc-ankkaa ja tinneriä tykkäilty käyttää. Mies ottaa joka perjantai saunan jälkeen pari tujausta wc-ankkaa eikä todellakaan ole missään pöhnässä. Eri asia jos lähtisi tinneripäissään kaupungille ja tulisi aamuyöstä kotiin eikä muistaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttö on osa normaalia elämää, siitä ei pääse mihinkään. Jos lapsi ahdistuu siitä, että vanhemmat juovat joskus ruuan kanssa lasin viiniä, ja saunan jälkeen oluen tai siiderin, ei ongelma silloin ole vanhempien alkoholinkäytössä. Ongelma on silloin lapsen päässä. Lapsen kanssa tulisi käsitellä asiaa keskustelemalla, pohtia mistä tunne johtuu, ja mitä sille voisi tehdä. Lasta pitäisi opettaa käsittelemään negatiivisia tunteitaan.

Tiedän kyllä hyvin mitä se on, kun lapsena ahdistaa. Muistan vieläkin ne unettomat yöt jotka makasin sängyssä ahdistuneena siitä, että Jumala heittää ihmisiä helvettiin. Mistä voi tietää kuka on tarpeeksi uskovainen, ettei helvettiin joudu? Voi kunpa olisinkin voinut puhua asiasta jonkun kanssa, käsitellä pelon, ettei olisi tarvinut turhaan kokea niin vahvaa ahdistusta. Meillä vaan ei voinut tälläisistä puhua. Ei voinut puhua siitäkään, kun jossain vakuutusyhtiön mainoksessa laulettiin että aja hiljaa, isi nyt vaan. Minä käsitin sen niin, että isit ajavat aina kovaa ja joutuvat onnettomuuksiin ja kuolevat, ja pelkäsin aina kun isä oli auton ratissa. Lapsilla on täysin turhia ja tarpeettomia pelkoja, kun eivät vielä ymmärrä asioita riittävästi. Ei niiden pelkojen mukaan pidä elää, ne pitää käsitellä rakentavasti lapsen kanssa.

Alkoholinkäyttö voi olla osa normaalia elämää tai sitten ei. Hyvin pärjää ilmankin ja voi yhtä lailla elää ihan normaalia elämää.

Ei kai tässä kukaan ole väittänyt, että sen on pakko olla osa normaalia elämää. Suurimmalle osalle ihmisistä se nyt vaan on. Pääpointti lienee siinä, että mikäli alkoholinkäyttö on ihan oikeasti järkevää ja kohtuullista, ettei lapsella ole mitään todellista syytä ahdistua siitä, tulee tuo ahdistus käsitellä muulla tavalla kuin tekemällä niinkuin lapsi haluaa. Lapsi saa sitten aikuisena ihan itse päättää, mikä hänen elämäänsä kuuluu ja mikä ei, mutta vanhempiensa puolesta hän ei voi sitä tehdä. Sukulaisperheen lapsi ahdistui ihan valtavasti kun hänelle sanottiin ei. Herkkä lapsi ja koki heti tehneensä väärin ja pahasti. Pakko se asia oli hänen kanssaan käsitellä, eikä vain todeta, että koskaan ei enää sanota lapselle ei..

"Lapsi saa sitten aikuisena päättää, mikä hänen elämäänsä kuuluu ja mikä ei".  Ai että, kerrankin joku puhuu rehellisesti kenen tarpeet menee perheessä edelle. 

Jep ja alkoholi kuului vahvasti lapsen lapsuuteen, koska äiti ei sitä halunnut lopettaa vaikka lapset pyysivät.