Oppilas kuoli sairauskohtaukseen Espoossa – liikuntatunnilla oli suoritettu piip-testiä

"Tässäpä se ero onkin. Liikunnassa ei muutamia harvoja opepoikkeuksia lukuunottamatta edes YRITETÄ opettaa mitään, vaan pistetään suoraan suorittamaan. Meille opetettiin asioita jopa kuvaamataidossa ja musiikissa, mutta ei liikunnassa. Musiikissa pystyi numeroa nostamaan opettelemalla teoriaa ja soittamista, vaikka ei osannutkaan laulaa. Kuvaamataidossa oli useita osa-alueita, ei pelkkää piirtämistä. Tosin mulla saattoi näissä olla normaalia paremmat opetttajat. Mutta ei liikunnassa."

Tämä on muuten tosi hyvä huomio! Liikunta oli oppiaineena sellainen, että joko olit hyvä valmiiksi tai huono valmiiksi, ja sen perusteella tuli arvosana. Kehittymistä ja oppimista ei tavoiteltu. Opettaja ei millään tavalla auttanut heikkoa oppilasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin nautin treeneistä ja liikuntatunneista kouluaikoina, sain piip testistäkin parhaimman tuloksen. Olen hyvin kilpailuhenkinen ja juoksin siihen asti kunnes muut hyytyi. Kaikki ei siis inhoa koululiikuntaa ja sitä pitäisi ehdottomasti lisätä! Pullamössöjä suurin osa nuorista nykyään. Itse urheilen vieläkin 5 kertaa viikossa ja voin todella hyvin :)

Inhoan tällaisia kilpailuhenkisiä "menestyjiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikunnan pitäisi olla aina hauskaa ja mielekästä. Toki sen pitää olla myös kivaa, mutta en minäkään nauttinut matematiikam tunneista kun en vaan osannut vaikka kuinka yritin itse ja minua yritettiin opettaa. Silti en luovuttanut vaan opiskelin? Onko maailma mennyt siihen että kaiken pitää olla kaikille miellyttävää ja helppoa?

Tässäpä se ero onkin. Liikunnassa ei muutamia harvoja opepoikkeuksia lukuunottamatta edes YRITETÄ opettaa mitään, vaan pistetään suoraan suorittamaan. Meille opetettiin asioita jopa kuvaamataidossa ja musiikissa, mutta ei liikunnassa. Musiikissa pystyi numeroa nostamaan opettelemalla teoriaa ja soittamista, vaikka ei osannutkaan laulaa. Kuvaamataidossa oli useita osa-alueita, ei pelkkää piirtämistä. Tosin mulla saattoi näissä olla normaalia paremmat opetttajat. Mutta ei liikunnassa.

Koulussa aina testataan juoksemalla, eikä koskaan opetettu itse juoksemista. Siihen sain opetusta vasta aikuisena, kun menin erikseen kurssille. Tiesittekö, että kullekin voidaan mitata itselle sopiva vauhti ja syke, jolla jaksaa lenkkeillä, ja jota ei PIDÄ ylittää? Ja se on vielä aika alhainen. En minäkään, ja olin käynyt koulussa liikunnanopetuksessa 12 vuotta.

Joku totesikin, että ihan kuin pidettäisiin kiinan kielen koe joka vuosi, ilman että koskaan opetetaan kiinaa. Testataan vaan.

Kyllä mun nuoruudessa 20 vuotta sitten tehtiin ainakin kerran vuodessa ja joskus ehkä jopa 2 tai 3 kertaa piip-testi. Sitä tehtiin ala-asteelta alkaen ja lukioon saakka. En vahingoittunut henkisesti, vaikka olinkin yleensä ensimmäisten keskeyttäjien joukossa eli huonokuntoisin.

Vierailija kirjoitti:

"Tässäpä se ero onkin. Liikunnassa ei muutamia harvoja opepoikkeuksia lukuunottamatta edes YRITETÄ opettaa mitään, vaan pistetään suoraan suorittamaan. Meille opetettiin asioita jopa kuvaamataidossa ja musiikissa, mutta ei liikunnassa. Musiikissa pystyi numeroa nostamaan opettelemalla teoriaa ja soittamista, vaikka ei osannutkaan laulaa. Kuvaamataidossa oli useita osa-alueita, ei pelkkää piirtämistä. Tosin mulla saattoi näissä olla normaalia paremmat opetttajat. Mutta ei liikunnassa."

Tämä on muuten tosi hyvä huomio! Liikunta oli oppiaineena sellainen, että joko olit hyvä valmiiksi tai huono valmiiksi, ja sen perusteella tuli arvosana. Kehittymistä ja oppimista ei tavoiteltu. Opettaja ei millään tavalla auttanut heikkoa oppilasta.

Esimerkiksi vatsalihastestissä ei katsota, teetkö liikkeet vatsalla vai selällä. Tärkeintä on mahdollisimman monta suoritusta, ei se, että testataan oikeita lihaksia. Tai kyykistymiset - ei meillä opettaja koskaan kertonut, miten jalkojen tulee olla eli osa kyykistyi kantapäät yhdessä, osa haara-asennossa.

Jumppamaikat on pelkkiä testaajia, ei ne osaa esim. kertoa, millä lihaksilla milloinkin pitää suoritus tehdä. Minä heitin jo pikkunassikkana palloa reilusti yli 20 metriä, koska veli oli opettanut, että se heittovoima lähtee koko kropasta, ei vain kädestä. Koulussa jumppamaikka ei kertaakaan pesäpallotunnilla opettanut pallonheittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikunnan pitäisi olla aina hauskaa ja mielekästä. Toki sen pitää olla myös kivaa, mutta en minäkään nauttinut matematiikam tunneista kun en vaan osannut vaikka kuinka yritin itse ja minua yritettiin opettaa. Silti en luovuttanut vaan opiskelin? Onko maailma mennyt siihen että kaiken pitää olla kaikille miellyttävää ja helppoa?

Tässäpä se ero onkin. Liikunnassa ei muutamia harvoja opepoikkeuksia lukuunottamatta edes YRITETÄ opettaa mitään, vaan pistetään suoraan suorittamaan. Meille opetettiin asioita jopa kuvaamataidossa ja musiikissa, mutta ei liikunnassa. Musiikissa pystyi numeroa nostamaan opettelemalla teoriaa ja soittamista, vaikka ei osannutkaan laulaa. Kuvaamataidossa oli useita osa-alueita, ei pelkkää piirtämistä. Tosin mulla saattoi näissä olla normaalia paremmat opetttajat. Mutta ei liikunnassa.

Koulussa aina testataan juoksemalla, eikä koskaan opetettu itse juoksemista. Siihen sain opetusta vasta aikuisena, kun menin erikseen kurssille. Tiesittekö, että kullekin voidaan mitata itselle sopiva vauhti ja syke, jolla jaksaa lenkkeillä, ja jota ei PIDÄ ylittää? Ja se on vielä aika alhainen. En minäkään, ja olin käynyt koulussa liikunnanopetuksessa 12 vuotta.

Joku totesikin, että ihan kuin pidettäisiin kiinan kielen koe joka vuosi, ilman että koskaan opetetaan kiinaa. Testataan vaan.

Nykyään opetetaan juoksemista alku- ja loppulämpöineen. Ei tietenkään syvällisesti, mutta perusteet.

Meillä opetettiin 80- Luvulla juoksemista. Vieläkin käytän niitä metodeja, vaikka ne on jo muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin olin kuvitellut, että nykyään olisi jo ymmärretty ettei tällaisilla testeillä ja hyvin kilpailuhenkisellä urheilulla saada lisättyä koululaisten innostusta terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävää LIIKUNTAA kohtaan. Mutta ehei, ilmeisesti lapsia pääsee edelleen simputtamaan ne epäonnistuneet kilpaurheilijat, jotka ovat joutuneet tyytymään liikunnan opettajan työhön.

Tämä. Tässähän se ydin. Liikunnanopettajat ovat valikoituneet porukasta, jotka eivät koskaan ole ymmärtäneet luusereita, joille riittää "vain kuntoliikunta" ja vain hyvän olon ja terveyden takia.

Mun liikuntaa harrastamaton kömpelöhkö huonot liikuntataidot omaava lapsi on aina saanut liikasta kasin, koska yrittää tosissaan ja todellakin tekee parhaansa. Musta se on hienoa se. Onneksi kaikki liikanmaikat ei ole tollaisia kuin kuvailit.

Mulla itselläni oli ihan kauhee liikanope yläasteen ja lukion ajan. Siitä oikein paistoi kuvotus ja inho mua (ja muita) kohtaan, koska mäkin olen ollut kömpelö ja huono oikeestaan kaikissa lajeissa. No yhdessä lajissa olin hyvä, mutta eipä se häntä kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässäpä se ero onkin. Liikunnassa ei muutamia harvoja opepoikkeuksia lukuunottamatta edes YRITETÄ opettaa mitään, vaan pistetään suoraan suorittamaan. Meille opetettiin asioita jopa kuvaamataidossa ja musiikissa, mutta ei liikunnassa. Musiikissa pystyi numeroa nostamaan opettelemalla teoriaa ja soittamista, vaikka ei osannutkaan laulaa. Kuvaamataidossa oli useita osa-alueita, ei pelkkää piirtämistä. Tosin mulla saattoi näissä olla normaalia paremmat opetttajat. Mutta ei liikunnassa."

Tämä on muuten tosi hyvä huomio! Liikunta oli oppiaineena sellainen, että joko olit hyvä valmiiksi tai huono valmiiksi, ja sen perusteella tuli arvosana. Kehittymistä ja oppimista ei tavoiteltu. Opettaja ei millään tavalla auttanut heikkoa oppilasta.

Esimerkiksi vatsalihastestissä ei katsota, teetkö liikkeet vatsalla vai selällä. Tärkeintä on mahdollisimman monta suoritusta, ei se, että testataan oikeita lihaksia. Tai kyykistymiset - ei meillä opettaja koskaan kertonut, miten jalkojen tulee olla eli osa kyykistyi kantapäät yhdessä, osa haara-asennossa.

Jumppamaikat on pelkkiä testaajia, ei ne osaa esim. kertoa, millä lihaksilla milloinkin pitää suoritus tehdä. Minä heitin jo pikkunassikkana palloa reilusti yli 20 metriä, koska veli oli opettanut, että se heittovoima lähtee koko kropasta, ei vain kädestä. Koulussa jumppamaikka ei kertaakaan pesäpallotunnilla opettanut pallonheittoa.

Tuo riippuu opettajasta. Oman lapsen koulussa jopa Englannin opettaja on ollut opettamassa liikuntatunnilla oman kilpailulajinsa tekniikkaa. Koulussa on useita liikunnanopettajia, jotka vaihtelevat luokkia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun nuoruudessa 20 vuotta sitten tehtiin ainakin kerran vuodessa ja joskus ehkä jopa 2 tai 3 kertaa piip-testi. Sitä tehtiin ala-asteelta alkaen ja lukioon saakka. En vahingoittunut henkisesti, vaikka olinkin yleensä ensimmäisten keskeyttäjien joukossa eli huonokuntoisin.

Paitsi, että eihän se ole keskeyttämistä vaan testin saa oman olonsa mukaan lopettaa. Se perustuu siihen. Jokainen lopettaa testin oman kuntonsa mukaan.

Joo kyllä juokseminen ja hiihto on koulussa ehdottomasti kiellettävä. Samoin kiipeily ja voimistelu ja muu vaarallinen. Uinti on myös liian traumaattista. Oppilas voi loukkaantua tai pahoittaa mielensä. Ja tosiaan jopa kuolla ja sehän on sitten koulun vika.

Move-testin jälkeen huoltajan pitää allekirjoittaa paperi, missä hän joko antaa luvan testin tulosten tallentamiseen kouluterveydenhoitajan järjestelmään, tai sitten ei anna. Kun kilpaurheilijan huoltaja ei ihan periaatteesta anna tätä lupaa, ei testin tuloksia tallenneta järjestelmään, vaikka testi olisi mennyt aivan loistavasti. Terveydenhoitaja "tuijottaa papereihin", ja katsoo, että oppilaalla ei ole tietoja Move-testistä. Terveydenhoitaja olettaa, että tietoja ei ole, koska huoltaja ei ole antanut lupaa tallentaa huonosti menneen tietoja. Terveydenhoitaja tekee siis päätelmän, että testi on mennyt huonosti. Terveydenhoitaja olettaa huonosti menneen testin perusteella, että oppilaan peruskuntoa on keskivertoa huonompi, ja ettei oppilas ole liikunnallinen. Oppilasta kehoitetaan liikkumaan enemmän. Viisi kertaa viikossa treenaava kilpaurheilija hämmentyy...Siis pitäisikö muka treenata vielä enemmän? Huoltaja laittaa terveydenhoitajalle viestiä, kertoo, että oppilas on kilpaurheilija, jolla on rautainen kunto, keskiverto oppilasta huomattavasti parempi, Move-testin tulos koulun parhaimpia. Terveydenhoitaja "tuijottaa edelleenkin papereihin", ja koska ei ole tietoja Move-testistä, testin tietoihin perustuen oppilaan peruskunnon todetaan olevan keskivertoa huonompi, ja oppilas ei ole liikunnallinen. Terveydenhoitaja on huoltajalle vihainen, testin tulokset on annettava oikean arvioinnin antamiseksi! On pakko, pakko, pakko! Huoltaja pakotetaan hirveän painostuksen alla lopulta allekirjoittamaan lupa, että Move-testin tulokset saa tallentaa järjestelmään. Tämän jälkeen oppilas on järjestelmän mukaan keskiverto oppilasta paremmassa kunnossa ja todella liikunnallinen. Testi on täysin järjetön, täysin mielipuolinen, ja hyvä esimerkki siitä, miten meitä jo pienestä,asti tarkkaillaan, ja kaikki tiedot pakotetaan tallentamaan kaiken maailman rekistereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässäpä se ero onkin. Liikunnassa ei muutamia harvoja opepoikkeuksia lukuunottamatta edes YRITETÄ opettaa mitään, vaan pistetään suoraan suorittamaan. Meille opetettiin asioita jopa kuvaamataidossa ja musiikissa, mutta ei liikunnassa. Musiikissa pystyi numeroa nostamaan opettelemalla teoriaa ja soittamista, vaikka ei osannutkaan laulaa. Kuvaamataidossa oli useita osa-alueita, ei pelkkää piirtämistä. Tosin mulla saattoi näissä olla normaalia paremmat opetttajat. Mutta ei liikunnassa."

Tämä on muuten tosi hyvä huomio! Liikunta oli oppiaineena sellainen, että joko olit hyvä valmiiksi tai huono valmiiksi, ja sen perusteella tuli arvosana. Kehittymistä ja oppimista ei tavoiteltu. Opettaja ei millään tavalla auttanut heikkoa oppilasta.

Esimerkiksi vatsalihastestissä ei katsota, teetkö liikkeet vatsalla vai selällä. Tärkeintä on mahdollisimman monta suoritusta, ei se, että testataan oikeita lihaksia. Tai kyykistymiset - ei meillä opettaja koskaan kertonut, miten jalkojen tulee olla eli osa kyykistyi kantapäät yhdessä, osa haara-asennossa.

Jumppamaikat on pelkkiä testaajia, ei ne osaa esim. kertoa, millä lihaksilla milloinkin pitää suoritus tehdä. Minä heitin jo pikkunassikkana palloa reilusti yli 20 metriä, koska veli oli opettanut, että se heittovoima lähtee koko kropasta, ei vain kädestä. Koulussa jumppamaikka ei kertaakaan pesäpallotunnilla opettanut pallonheittoa.

Käsityksesi tämän päivän koululiikunnasta on aivan väärä. Ehkä vielä 90-luvulla homma meni niin että jos ohjelmassa oli pesistä, pistettiin heti peli pystyyn ja tunti oli sitten siinä. Oman lapseni liikuntatunneilla harjoittelevat aina ensimmäisellä tunnilla peliin liittyviä taitoja ja vasta sitten toisella tunnilla pelaavat. Liikuntaa on siis kaksoistunti. Muistaakseni alakoulussa aloittivat sen pesiksen ensin jollain helpotetulla versiolla ja vasta nyt yläkoulussa ovat siirtyneet ”oikeaan” pesikseen. Tiedän koska poikani haluaisi aina suoraan pelaamaan ja olemme monesti kotona keskustelleen siitä, miten tärkeää on opetella ensin peliin liittyviä taitoja. Juuri nyt tekevät myös move-mittauksia koulussa ja poika nimenomaan kertoi ettei kaikkia hänen punnerruksia oltu hyväksytty koska suoritukset eivät olleet puhtaita. Eli siinä meni sekin teoriasi ettei opeteta miten liikkeet tehdään oikein. Joukkueita ei kuulemma koskaan tehdä enää ”huutamalla” jolloin samat oppilaat jää aina viimeiseksi vaan opettaja on etukäteen tehnyt joukkueet jotka hän sitten pelin alkaessa kertoo oppilaille. Olisiko jatkossa parempi, että otat asioista selvää ennen kuin nolaat itsesi esittämällä vanhentunutta tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaikki vanhemmat barrikaadeille että tuollaiset pellet liikuntasuunnitelmat hittoon liikuntatunneilta!

Ei muuten ole mitään hyötyä lapsille noista! Eikä sitä tietoa varsinkaan tarvita tulevaisuudessa.

Itse olen sanonut liikunnan opettajalle suoraan ettei oma lapseni osallistu ko tunneille joissa on vastaavia. Jos ei pysty suunnittelemaan liikunnan tuntia toisin niin kertoo vain opettajan taidottomuudesta. Ilmoitin asiasta myös rehtorille.

Suomalaiset nössöt barrikadeille? Hah hah. Eihän kukaan uskalla valittaa tässä maassa mistään. Ei edes siitä että lapsiamme kiusataan ihan turhaan joillain naurettavilla testeillä. Kiusaajina opettajat, jotka eivät lainkaan kyseenalaista jotain opetussuunnitelmaa, jonka joku tunteeton poliitikko on laatinut.

Helvettiin tuollaiset tappotestit!

Pitääkö av-mammoille tai heidän lapsilleen siis opettaa juoksemisen alkeet jotta heitä voi pistää juoksemaan rataa ympäri tai pallon perässä jalkapallopeliin? On se maailma näemmä muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana (jolloin minä olin viimeksi ala-asteella). Aiemmin kakarat sentään joko osasivat edes juosta tai sitten eivät osallistuneet liikuntaan ollenkaan jos oli joku liikuntaongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluille on tullut määräys teetättää 5. ja 8. luokkalaisilla Move! -testit. Ei opettajat näitä testejä huvikseen teetä, vaan koska niin on määrätty. Aivan varmasti liikuntaa opettavat haluavat panostaa liikunnan iloon ja erilaisten lajien kokeiluun, ihan opetussuunnitelman mukaan. Testeistä on liikunnan riemu kaukana, enkä ainakaan itse ymmärrä, miten eteen taivutuksen mittaaminen senteissä tai yhtäkkinen juoksupyrähdys mittaa kattavasti eri liikuntataustoista tulevien lasten kuntoa.

Meidän perheessä juuri pohdittiin viime viikolla, että on se ikävää, että liikunta-arvosana määräytyy jonkun 15 pisteen arviointipatterin mukaan, jossa Cooperin testistä saa parhaimmillaan 3 pistettä (tulos yli 2900m), mutta onneksi jo siitä saa 2 pistettä, että olkapäiden liikkuvuus on sellainen, että saa kädet yhteen selän takana. Todella järkevää. Not.

Ei saa määräytyä arvosana Move-testien perusteella. OPS 2014, esimerkkinä 3.-6.-luokat:

"Oppilaan oppimisen arviointi liikunnassa vuosiluokilla 3–6 Oppilaiden kasvamista liikuntaan ja liikunnan avulla tuetaan monipuolisella, kannustavalla ja ohjaavalla palautteella ja arvioinnilla. Ne tukevat oppilaiden myönteistä käsitystä itsestä liikkujana. Arviointi perustuu monipuoliseen näyttöön oppilaan oppimisesta ja työskentelystä. Palautteessa ja arvioinnissa otetaan huomioon oppilaiden yksilölliset vahvuudet sekä kehittymistarpeet ja tuetaan niitä. Liikunnan opetuksessa ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon oppilaan terveydentila ja erityistarpeet. Arviointi toteutetaan oppilaan toimintaa ja työskentelyä havainnoimalla. Liikunnan arviointi perustuu fyysisen-, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn tavoitteisiin. Arvioinnin kohteina ovat oppiminen (tavoitteet 2-6) ja työskentely (tavoitteet 1 ja 7-10), joten fyysisten kunto-ominaisuuksien tasoa ei käytetä arvioinnin perusteena. Move!-mittausten tuloksia ei käytetä oppilaan arvioinnin perusteina. Oppilaita ohjataan itsearviointiin."

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni valittaa ja ulisee että miksi lasten ja nuorten kuntoa tällä tavalla mittaillaan joka vuosi. Vastaus on se että miten helv-etissä muuten saadaan minkäänlaista dataa siitä että missä kunnossa nuoret ovat. Nuoret lihovat kiihtyvällä tahdilla, energiajuomat ja sipsit on päivän pääravintona, ja ei saisi enää tehdä mitään hengästyttäviä kuntotestejäkään?

Hyvää matkaa vain. Diabetes on hauska sairaus, eikö?

Ja sillä testaamisellako kuvittelet kunnon nousevan? Ehkä vähän tärkeämpää olisi saada ne lapsukaiset liikkumaan enemmän niinä vuoden muina 364 päivänä, kuin kerätä jotain dataa.

Ylen jutun mukaan testi ei ole osa oppilaan liikunnan arviointiperusteita, joten testi on oppilaille siten käytännössä vapaaehtoinen -- tekee jos haluaa tehdä.

https://yle.fi/uutiset/3-10407378

Opettajille se voi olla velvoittava järjestää, mutta jos se ei kerran ole arvioinnin perusteena oleva suoritus, niin siihen ei saa silloin myös ketään painostaa.

Open on tyydyttävä siihen eikä hän myöskään saa testin perusteella arvioida jotain liikunnallisesti toista paremmaksi joka testiä,ei tehnyt. Kannustaa osallistujia toki voi, mutta vastuunsa riskeistä tuntien ja ymmärtäen olevansa testaaja, ei arvioijan roolissa.

Ei kai tähän tapaukseen liity energiajuomien juominen????

Itse silloin kasarilla kävelin cooperissa hädin tuskin kerran radan ympäri. Ja ope rääkyi punaisena. Eipä tuosta tuloksesta ainakaan vielä, 35v myöhemmin, ole mitään vaikutusta elämään tullut.

Oma muksu sai liikasta alaluokilla 9. Oli ainoa tyttö joka talvella vei sukset kouluun, luultavasti sai vain hiihtobonusta ;) Ei sitä koululiikuntaa pidäbottaa vakavasti. Ei urheilijoiden eikä sohvaperunoiden.