Oppilas kuoli sairauskohtaukseen Espoossa – liikuntatunnilla oli suoritettu piip-testiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluille on tullut määräys teetättää 5. ja 8. luokkalaisilla Move! -testit. Ei opettajat näitä testejä huvikseen teetä, vaan koska niin on määrätty. Aivan varmasti liikuntaa opettavat haluavat panostaa liikunnan iloon ja erilaisten lajien kokeiluun, ihan opetussuunnitelman mukaan. Testeistä on liikunnan riemu kaukana, enkä ainakaan itse ymmärrä, miten eteen taivutuksen mittaaminen senteissä tai yhtäkkinen juoksupyrähdys mittaa kattavasti eri liikuntataustoista tulevien lasten kuntoa.

Meidän perheessä juuri pohdittiin viime viikolla, että on se ikävää, että liikunta-arvosana määräytyy jonkun 15 pisteen arviointipatterin mukaan, jossa Cooperin testistä saa parhaimmillaan 3 pistettä (tulos yli 2900m), mutta onneksi jo siitä saa 2 pistettä, että olkapäiden liikkuvuus on sellainen, että saa kädet yhteen selän takana. Todella järkevää. Not.

Ei saa määräytyä arvosana Move-testien perusteella. OPS 2014, esimerkkinä 3.-6.-luokat:

"Oppilaan oppimisen arviointi liikunnassa vuosiluokilla 3–6 Oppilaiden kasvamista liikuntaan ja liikunnan avulla tuetaan monipuolisella, kannustavalla ja ohjaavalla palautteella ja arvioinnilla. Ne tukevat oppilaiden myönteistä käsitystä itsestä liikkujana. Arviointi perustuu monipuoliseen näyttöön oppilaan oppimisesta ja työskentelystä. Palautteessa ja arvioinnissa otetaan huomioon oppilaiden yksilölliset vahvuudet sekä kehittymistarpeet ja tuetaan niitä. Liikunnan opetuksessa ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon oppilaan terveydentila ja erityistarpeet. Arviointi toteutetaan oppilaan toimintaa ja työskentelyä havainnoimalla. Liikunnan arviointi perustuu fyysisen-, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn tavoitteisiin. Arvioinnin kohteina ovat oppiminen (tavoitteet 2-6) ja työskentely (tavoitteet 1 ja 7-10), joten fyysisten kunto-ominaisuuksien tasoa ei käytetä arvioinnin perusteena. Move!-mittausten tuloksia ei käytetä oppilaan arvioinnin perusteina. Oppilaita ohjataan itsearviointiin."

Tästäkin oli puhetta. Meidän lasten koulussa on liikunnanopettaja kiertänyt tämän ohjeen siten, että on sanonut, että testitulokset eivät vaikuta hänen arvosteluunsa, mutta niiden pitää vaikuttaa oppilaan itsearviointiin, joka taas saa vaikuttaa liikuntanumeroon. Henkilökohtaisesti minulle on ihan sama minkä numeron kukin jostain höpöhöpökoululiikunnasta saa, mutta onhan se nyt ilmiselvää, että tuollainen testaus vaikuttaa arvosanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikunnan pitäisi olla aina hauskaa ja mielekästä. Toki sen pitää olla myös kivaa, mutta en minäkään nauttinut matematiikam tunneista kun en vaan osannut vaikka kuinka yritin itse ja minua yritettiin opettaa. Silti en luovuttanut vaan opiskelin? Onko maailma mennyt siihen että kaiken pitää olla kaikille miellyttävää ja helppoa?

Tässäpä se ero onkin. Liikunnassa ei muutamia harvoja opepoikkeuksia lukuunottamatta edes YRITETÄ opettaa mitään, vaan pistetään suoraan suorittamaan. Meille opetettiin asioita jopa kuvaamataidossa ja musiikissa, mutta ei liikunnassa. Musiikissa pystyi numeroa nostamaan opettelemalla teoriaa ja soittamista, vaikka ei osannutkaan laulaa. Kuvaamataidossa oli useita osa-alueita, ei pelkkää piirtämistä. Tosin mulla saattoi näissä olla normaalia paremmat opetttajat. Mutta ei liikunnassa.

Just tätä mäkin olin tulossa sanomaan. Valitettavan paljon on edelleen niitä liikunnanopettajia, jotka ei todellakaan opeta mitään (tervetuloa seuraamaan talvella esim. luistelutunteja keski-espoon urheilukentälle, opettajilla ei ole itsellä edes luistimia jalassa ja joukossa on kuitenkin muulta kotoisin olevia, jotka ei välttis ole sitä perus luisteluopetusta saanut kotona).

Tuollaisen urheilutestin ja matikankokeen ero on se, että matikankokeessa opettaja testaa, kuinka hyvin oppilas on oppinut niitä asioita, joita ope on opettanut. Jos matikankoe menee huonosti, oppilas saa tukiopetusta jotta hän oppii tarvittavat asiat. Reaaliaineiden kokeet ovat siis ihan perusteltuja. Liikunnassa nuo kuntotestit eivät mittaa mitä oppilas on oppinut, ja jos menee huonosti niin eihän siitä saa muuta kuin huonon leiman otsaan. Oppilas itse ei siis ainakaan noista liikuntatuntien testeistä hyödy.

Sairasta hommaa: juokse kunnes läkähdyt.

Pitäisi tajuta, että ei nykyihmisten fysiikka kestä moista.

Sopivampi kuntotesti olisi tuijota puhelintasi kunnes nukahdat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässäpä se ero onkin. Liikunnassa ei muutamia harvoja opepoikkeuksia lukuunottamatta edes YRITETÄ opettaa mitään, vaan pistetään suoraan suorittamaan. Meille opetettiin asioita jopa kuvaamataidossa ja musiikissa, mutta ei liikunnassa. Musiikissa pystyi numeroa nostamaan opettelemalla teoriaa ja soittamista, vaikka ei osannutkaan laulaa. Kuvaamataidossa oli useita osa-alueita, ei pelkkää piirtämistä. Tosin mulla saattoi näissä olla normaalia paremmat opetttajat. Mutta ei liikunnassa."

Tämä on muuten tosi hyvä huomio! Liikunta oli oppiaineena sellainen, että joko olit hyvä valmiiksi tai huono valmiiksi, ja sen perusteella tuli arvosana. Kehittymistä ja oppimista ei tavoiteltu. Opettaja ei millään tavalla auttanut heikkoa oppilasta.

Esimerkiksi vatsalihastestissä ei katsota, teetkö liikkeet vatsalla vai selällä. Tärkeintä on mahdollisimman monta suoritusta, ei se, että testataan oikeita lihaksia. Tai kyykistymiset - ei meillä opettaja koskaan kertonut, miten jalkojen tulee olla eli osa kyykistyi kantapäät yhdessä, osa haara-asennossa.

Jumppamaikat on pelkkiä testaajia, ei ne osaa esim. kertoa, millä lihaksilla milloinkin pitää suoritus tehdä. Minä heitin jo pikkunassikkana palloa reilusti yli 20 metriä, koska veli oli opettanut, että se heittovoima lähtee koko kropasta, ei vain kädestä. Koulussa jumppamaikka ei kertaakaan pesäpallotunnilla opettanut pallonheittoa.

Käsityksesi tämän päivän koululiikunnasta on aivan väärä. Ehkä vielä 90-luvulla homma meni niin että jos ohjelmassa oli pesistä, pistettiin heti peli pystyyn ja tunti oli sitten siinä. Oman lapseni liikuntatunneilla harjoittelevat aina ensimmäisellä tunnilla peliin liittyviä taitoja ja vasta sitten toisella tunnilla pelaavat. Liikuntaa on siis kaksoistunti. Muistaakseni alakoulussa aloittivat sen pesiksen ensin jollain helpotetulla versiolla ja vasta nyt yläkoulussa ovat siirtyneet ”oikeaan” pesikseen. Tiedän koska poikani haluaisi aina suoraan pelaamaan ja olemme monesti kotona keskustelleen siitä, miten tärkeää on opetella ensin peliin liittyviä taitoja. Juuri nyt tekevät myös move-mittauksia koulussa ja poika nimenomaan kertoi ettei kaikkia hänen punnerruksia oltu hyväksytty koska suoritukset eivät olleet puhtaita. Eli siinä meni sekin teoriasi ettei opeteta miten liikkeet tehdään oikein. Joukkueita ei kuulemma koskaan tehdä enää ”huutamalla” jolloin samat oppilaat jää aina viimeiseksi vaan opettaja on etukäteen tehnyt joukkueet jotka hän sitten pelin alkaessa kertoo oppilaille. Olisiko jatkossa parempi, että otat asioista selvää ennen kuin nolaat itsesi esittämällä vanhentunutta tietoa?

Käsitykseni on vuodelta 2018 syyskuulta (ja kieltämättä aika monelta aikaisemmaltakin vuodelta jopa jo ennen vuotta 2010). Kaikki lapset eivät ole sinun poikasi luokalla, kutakuinkin 500 000 on muilla luokilla, joilla toimitaan mahdollisesti toisin. Tiedän tämän, koska lapsieni kouluissa ei ole ollut kertomaasi tapaa opetella taitoja ja vasta sitten testata.

Olisiko parempi, että jatkossa otat asioista selvää ennen kuin nolaat itsesi esittämällä suppeaa mututietoa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikunnan pitäisi olla aina hauskaa ja mielekästä. Toki sen pitää olla myös kivaa, mutta en minäkään nauttinut matematiikam tunneista kun en vaan osannut vaikka kuinka yritin itse ja minua yritettiin opettaa. Silti en luovuttanut vaan opiskelin? Onko maailma mennyt siihen että kaiken pitää olla kaikille miellyttävää ja helppoa?

Harrastatko sinä sitä matematiikka nyt aikuisena vapaa-ajallasi? Niinpä.

Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja mielekästä, että ihmiset harrastaisivat sitä läpi elämänsä myös silloin kun ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutun mukaan testi ei ole osa oppilaan liikunnan arviointiperusteita, joten testi on oppilaille siten käytännössä vapaaehtoinen -- tekee jos haluaa tehdä.

https://yle.fi/uutiset/3-10407378

Opettajille se voi olla velvoittava järjestää, mutta jos se ei kerran ole arvioinnin perusteena oleva suoritus, niin siihen ei saa silloin myös ketään painostaa.

Open on tyydyttävä siihen eikä hän myöskään saa testin perusteella arvioida jotain liikunnallisesti toista paremmaksi joka testiä,ei tehnyt. Kannustaa osallistujia toki voi, mutta vastuunsa riskeistä tuntien ja ymmärtäen olevansa testaaja, ei arvioijan roolissa.

Ei se mittaus ole vapaaehtoinen oppilaalle, eikä tuossa jutussakaan niin sanottu. 

En tiedä tapausta, enkä ole tutustunut move-testiin, mutta minusta koko piip-testi kuulostaa hämmentävältä, varsinkin jos sitä teetetään lapsille.

Lapset eivät ymmärrä omia rajojaan. Jos lapsi on motivoitunut hän ei osaa lopettaa ennen kuin aikuinen käskee. Sen takia liikunnanohjauksessa on tärkeää että opettaja määrittelee rajat.

Toiseksi, lasten kanssa ei kannata harjoitella pitkäkestoisia kestävyysharjoituksia, sillä keho ei ole tarpeeksi kehittynyt pitkäkestoista harjoittelua varten. Sydän ei jaksa pumpata tarpeeksi verta.

Voi olla että sairaskohtaus on liittynyt testiin, tai voi olla että ei ole liittynyt, mutta joka tapauksessa testi kuulostaa oudolta.

Paras motivaatio läpi elämän jatkuvaan oppimiseen syntyykin aivan kuten jo arvasit poistamalla pakollinen oppivelvollisuus.

Vaaditaan vähintään että asiaa pitää tutkia siten että ken koulusta myöhästelee ei tarvitse sinne tulla jos on parempaakin tekemistä. Sitten seurataan tuliko näistä keskeyttäjistä luusereita vai bill gateseja yms.

Parhaimmat tulokset, yksilölajeissa ainakin, syntyvät kun keskittyy omaan suoritukseen, jotkut yrittävät kilpailla ns. Väärässä sarjassa kun ei pärjätä vaikka muille ikäisilleen, väliin kuitenkin muillekkaan.

Oltiin sitä ennen hiki paidassa nopeissa vedoissa ja cooperissa (joka ilmeisesti poistettu liian rankkana).

Kyllä kai jonkin asteinen terveystarkastus tehdään ennenkuin rasitetaan elimistöä.

Mitattiin maksimaalista kestävyyttä... vedetään siis äärimmilleen lapset, vai mikä on tämän testin idea?

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollaisesta kuukahtaa niin ehkä ihan hyvä ettei ehdi lisääntyä. Anteeks nyt mutta ihmisen tulisi kyvetä juoksemaan ellei oikeasti ole sairas. Ja jos joillakin äärimmäisen harvoilla yksilöillä on piileviä sairauksia, kuten ilmeisesti tässä tapauksessa, niin ei se pitäisi vaikuttaa liikunnanopetukseen kouluissa.

Sulla ole mitään empatiaa. Toivottavasti et itse ole lisääntynyt. Ellei tarkoitus sinulla vain ärsyttää...

Hyvänen aika! Voihan olla että astma/hengenahdistus yllätti. Ei aina vuotoja aivoissa tai sydämessä!

Kyllä minulla ainakin, reilu 1500 m juostava

Ihmisiä kuolee. Yllättäen ja arvaamatta. Myös nuoria. Ainakin toistaiseksi. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa tiede keksii tähänkin ongelmaan ratkaisun.

Kymmenen vuotta sitten poikani opettaja tuli juttusille. Oli huolissaan pojastani, joka ei ollut onnistunut pukkihyppelyssä. Kuulemma liikunnasta voisi tulla myöhemmin ongelma. Poikani liikkui vapaa-ajalla riittävästi. Opettaja vain tajunnut että hän oli kömpelö. Poikani oli isokokoinen, kokonsa puolesta olisi voinut luulla että olisi ollut viidennellä, vaikka olikin vasta ekaluokkalainen. Kaikki eivät vain ole siroja ja pieniä.  Nykyään hän on parimetrinen. Tuo kyseinen opettaja puhunut minulle enää ikinä. Mutta pakko oli hänelle sanoa suoraan, ei sitä kaikkea tarvi niellä.

Vierailija kirjoitti:

Mitattiin maksimaalista kestävyyttä... vedetään siis äärimmilleen lapset, vai mikä on tämän testin idea?

Joo...eipä jaksanut tuo lapsi enempää.... Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Saadaanko tästäkin nyt jotenkin koulun/opettajan vika?

Kyllä, jos paikalla ei ole ollut terv.huollon ammattilaisia ja valvonta on ollut opettajien vastuulla. Eikä edes ole tarkistettu oppilaiden terveys taustoja tai testiä ei ole keskeytetty, jos on ollut ongelmia.

Tässä hyvä esimerkki, mitä voi tapahtua, kun maallikot leikkivät lääkäriä.

Yleensä kaikki kuntotestit pitäisi tehdä valvotusti ja paikalla olla terv.hoidon ammattilaisia, kun kuitenkin on noin vaativasta testistä kysymys.

Luulin, että tuon piip-sanan kohdalla oli joku epäsopiva sana, mutta oikeesti se olikin piip-testi. 😏

Huomautampa vain, että jopa huippu-urheiljat keskeyttävät, jos kisa käy liian rasittavaksi keholle tai on vain jotain tuntemuksia. Lapset eivät välttämättä uskalla.

Olen itse perukoulussa, meillä liikunta on kivaa. Testejä on vain kahdella tai kolmella tunnilla vuodessa, ja olis itse halunnut tehdä piip-testin tänä vuonna, mutta opettaja ei antanut, koska olin kipeä, ja ehkä se oli ihan hyvä. Piip-testin saa loppettaa silloin kun haluaa, eli ketään ei pakoteta ja lähes kaikkien mielestä testitkin on kivoja. En ymmärä, mistä kaikki ovat saaneet negatiivisen kuvan koululiikunnasta. Ehkä joissain kouluiisa se ei ole se ei ole samanlaista, kun meillä, mutta meidän tapauksessa koulun ongelma on sisäilma, eikä liikunta. Ja me tehtiin piip-testi ulkona eikä sisällä, mutta aiempina vuosina on ollut sisällä.